Vanhemmuudessa raskainta on lasten JATKUVA PÄLÄTYS

Vierailija kirjoitti:

Ole onnellinen, että lapsesi ovat kielellisesti kehittyneitä! Toisinkin voisi olla :(

No voi juma*iste! Olisit nyt vielä sanonut, että ole onnellinen, kun sulla edes on niitä lapsia!!

Ehkä rasittavinta sen jälkeen että lapset ovat koko ajan äänessä, ovat ihmiset, jotka lyttäävät toisen tunteet.

Ulos touhuumaan!

Toi on muuten ihan totta, että joidenkin perheiden pikkulapset pälättävät jatkuvasti esim. julkisissa liikennevälineissä tai tulevat mölisemään vieraille ihmisille kaikenlaista. Se ei ole mielestäni söpöä, ihanan pikkuvanhaa, hyvän kasvatuksen merkki sen kummemmin kuin muutenkaan sopivaa. Tuijotan yleensä pöpisevää lasta mykkänä, kunnes katson ohi. En jaksa, en kerta kaikkiaan JAKSA kommunikoida. Auta armias, jos sellaiselle jotain vastaa (tyyliin kysymykseen: "miksi sulla on tuossa heijastin?") , siitä ei tule loppua. 

Sitten lapsi saattaa mennä suureen ääneen kiekumaan, että "tuo täti ei vastaa miksei tuo täti vastaa miksei se puhu". Ja sitten äiti sanoittaa koko bussin väelle, että "ehkä täti on väsynyt". Siis voi herranen aika! Ehkä minä voisin kailottaa siellä, että "ehkä teidän perheen äidillä on peräpukamia"! Ei kai nyt muiden ihmisten olemisia arvostella tuolla tavalla julkisesti - edes lapsi-tekosyyn varjolla? 

Tulee vaan jotenkin tosi narsistiset vibat tuollaisista perheistä. Kaikki muut ovat heitä varten  heidän kysymyksiään varten, heidän julkisen arviointinsa kohteena.

Ei lapsille tarvitse teeskennellä. Ihan hyvin voi välillä sanoa että nyt mä en jaksa kuunnella yhtään enempää vaan haluan hetken hiljaisuutta. Mene leikkimään omaan huoneeseen/ katsomaan telkkaria tms niin jutellaan myöhemmin lisää. Äidin täytyy nyt saada olla hetki rauhassa. Piste.

Pälätysvaiheen ja murrosiän välissä on onneksi muutama vuosi jolloin ala-asteikäisen kanssa pystyy juttelemaan fiksusti kaikista asioista maan ja taivaan välillä. Ihana suvantovaihe.

Usein ihmetellyt kuinka rauhallisesti ja nätisti ulkomaalaisten lapset istuvat busseissa jne, harvoin mitään kiukkupuuskia saatikka maanista päpättämistä kovaan ääneen. Lapset ovat rauhallisia koko matkan ajan myös isommat ja ihan rattaissa olevat.

Vierailija kirjoitti:

Usein ihmetellyt kuinka rauhallisesti ja nätisti ulkomaalaisten lapset istuvat busseissa jne, harvoin mitään kiukkupuuskia saatikka maanista päpättämistä kovaan ääneen. Lapset ovat rauhallisia koko matkan ajan myös isommat ja ihan rattaissa olevat.

Niitä lyödään jos eivät ole hiljaa. Pelko on hyvä kasvattaja jne.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsille tarvitse teeskennellä. Ihan hyvin voi välillä sanoa että nyt mä en jaksa kuunnella yhtään enempää vaan haluan hetken hiljaisuutta. Mene leikkimään omaan huoneeseen/ katsomaan telkkaria tms niin jutellaan myöhemmin lisää. Äidin täytyy nyt saada olla hetki rauhassa. Piste.

Väitän että lähes poikkeuksetta näillä "piste"-metodiinsa tyytyväisinä ihmisillä on synnynnäisestä temperamentiltaan vähintään keskiarvojoustavat lapset. Silloin on helppo pisteillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon jo parivuotiaalle, että äiti ei jaksa juuri nyt kuunnella, ja menen pois siivoamaan jos ei rauhoitu. Laitan lelun lattialle, jos tunkee niitä väkisin syliin. Ei ne aikuisenakaan voi pajattaa kaikille miten itseä huvittaa ja päättää mitä tehdään, teininäkö se vasta opetetaan? Voi olla myöhäistä. Ei lapsi siitä rikki mene, jos ymmärtää ettei ole maailman napa ja kiinnostava 24/h kaikille.

Toki pitää huomioida, tukea ja osallistua - mutta en minä kasvanut aikuiseksi ollakseni lapsen palvelija. Lasta kuuluu myös kasvattaa.

Äsken oma kiehnäsi, survoi mahaa kyynärpäillä, pälätti ja kitisi, kun en leikkinyt. Sen jälkeen aloitti oman leikin etsien innoissaan rekkaan tavaraa. Ei mennyt rikki, kun äiti päätti ettei kesken aamukahvin kuuntele, ymmärrä, kehu ja sanoita tunteita.

Sanot kasvattamasiseksi sitä, että opetat ettei lapsi ole tärkeä sinulle. Perustelut ei tässä oikein toimi.

Kysehän on siitä, ettet viitsi ja välitä. Ei siitä, että ei lapsi aikuisenakaan voi sitä tai tätä.

Niin, en jaksa kuunnella kaiken aikaa. So? Onko se väärin jotenkin? Rakastan omaani vaikka se olisi kuorrutettu kakalla, mutta rakastamisen mittari ei ole antaa lapsen puhua, huutaa ja päättää kaiken aikaa. Istuin lapsena kahvipöydässä ongelmitta hiljaa ja kuuntelin kun aikuiset puhuivat. Kysyin lupaa ottaa keksiä ja katselin ikkunasta maisemaa. Koskaan ikinä en ajatellut, että aikuiset ei välitä, vaan että odotan omaa vuoroani kun aikuiset puhuvat, illalla sitten leikitään. Nykyäänhän tämä on lasten nöyryyttämistä vähintään, jos ei saa ohjata keskustelua ja puhua päälle. Sitten on puolet aikuisista jotain ihme säätäjää, vailla fokusta.

Vierailija kirjoitti:

Usein ihmetellyt kuinka rauhallisesti ja nätisti ulkomaalaisten lapset istuvat busseissa jne, harvoin mitään kiukkupuuskia saatikka maanista päpättämistä kovaan ääneen. Lapset ovat rauhallisia koko matkan ajan myös isommat ja ihan rattaissa olevat.

Jaa minä taas olen ihmetellyt usein sitä holtitonta melskaamista johon vanhempi ei reagoi mitenkään tai enintään vihaisesti, sen sijaan että yrittäisi ylläpitää jotain normaalivolyymin keskustelua. Voisiko olla, että myös "ulkomaalaisissa" on monenlaista lasta ja kasvattajaa?

Tätä ketjua lukiessa tulee muuten elävästi mieleen kaikki ne lukuisat aiemmat itkuhymiöiset ketjut joissa arvostellaan bussissa nähtyjä kylmiä ja välinpitämättömiä äitejä ja heidän apaattisena ikkunasta tuijottavia lapsiaan, jotka ovat sivustaseuraajan mukaan jo alistuneet vuorovaikutuksen puutteeseen ja kärsivät todennäköisesti vakavista kielellisen kehityksen haasteista. Kun niiden lasten kanssa pitäisi jutella!

Hmm... Meillä lapset ovat 4v ja 6v. Varsin hiljaisia usein, vaikka toki ääntäkin lähtee sitten kun innostuvat. Kun kysyn miten eskarissa meni, niin ensin pitkä tuumiskelu, ja sitten vastaus "ihan kivasti". Suoraan sanoen tykkäisin kuulla enemmän.

Eräältä junamatkalta vuosia sitten, ajalta ennen omia lapsiani, jäi loppuiäkseni mieleen eräs isä ja tytär. He puhuivat moitteetonta brittienglantia, isä kyseli tyttärensä mielipiteitä ja ehkä 4-vuotias tytär vastaili ja esitti myös omia ajatuksiaan ja huomioitaan. Välillä otettiin värityskirja esille, mutta silloinkin isä jaksoi olla kiinnostunut tyttären tekemisistä. Keskustelu oli hillittyä, älykästä ja tasavertaista.

Tuo kohtaaminen jäi mieleeni, ja päätin parhaani mukaan olla samanlainen vanhempi. Aina se ei tietenkään onnistu. Minulla on poikia, jotka ovat kovia liikkumaan, eivätkä heidän ajatuksensa aina niin valtavan fiksujakaan ole. Mutta näin lähtökohtaisesti ajattelen että minulla on oikeus ja velvollisuuskin keskustella julkisissa kulkuneuvoissa lasteni kanssa aivan kuten keskustelisin ystävienikin kanssa. Sori, lastenvihaajat. Älkää ottaako henkilökohtaisesti, jos me pohdimme vaikka kuinka paljon maailmassa on hiiltä.

Minusta taas tuo ei ole läheskään se rasittavin asia. Joo, on se välillä rasittavaa, mutta höpötys on ja äitiäitiäiti on sellaista, mihin pystyn suhtautumaan huumorilla. Mulle on paljon vaikeampaa esim. se kun lapsilla menee jokin pieleen ja itkuraivoavat ja syyttävät ongelmasta minua.

Se tuntuu muuten olevan niin, että mitä enemmän lapsia huomioi, sitä enemmän tuota äitiäitikatokato juttua tulee. Se huomion tarve ei täyty millään vaan on pohjaton kaivo :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin raskaita ovat pälättävät lapset ja heidän yli-innokkaat äitylinsä, jotka kannustavat ”sanoittamaan” joka ainoan asian. On hirveää kuunneltavaa. Vaikuttaa jotenkin narsistiselta koko touhu.

Kauheita nämä "näsäviisaat pikkuiset" julkissa liikkennevälineissä, jotka päpättävät tikusta asiaa koko matkan ajan. Kaupoilla onneksi pääsee postumaan takavasemalle kun tälläinen "perhe" lähestyy. Ei vaan jaksa.

Minä olen vela mutta minusta on hauska kuunnella junassa tms tuollaista kälätystä. Toki ymmärrän että 24/7 se on ärsyttävää.

Minulla ei ole lapsia, mutta vitsi että on oikeasti ilo nähdä tuollaisia lapsia kuin AP kuvailee -- siis sellaisia jotka oikeasti ovat kielellisesti kehittyneitä ja sosiaalisia. Vaikka varmasti onkin raskasta.

Viime viikolla taas sattumalta näin saunavuorossa kun yhdet vanhemmat tuli vastaan omansa loputtua. Heidän lapsella oli saunatilasta asuntoon kävellessä jokin pelilaite, ja tuijotti sitä niin että ei eteensä katsonut, meinasi törmätä oveen. Ihan pahaa tekee kun jotkut vanhemmat antavat lapselleen tuon esimerkin :( miksi ihmeessä saunasta kotiin liikkuessa jo pitää olla puhelin tai pelilaite kädessä niin ettei eteensä katso?

M38

Vierailija kirjoitti:

Eräältä junamatkalta vuosia sitten, ajalta ennen omia lapsiani, jäi loppuiäkseni mieleen eräs isä ja tytär. He puhuivat moitteetonta brittienglantia, isä kyseli tyttärensä mielipiteitä ja ehkä 4-vuotias tytär vastaili ja esitti myös omia ajatuksiaan ja huomioitaan. Välillä otettiin värityskirja esille, mutta silloinkin isä jaksoi olla kiinnostunut tyttären tekemisistä. Keskustelu oli hillittyä, älykästä ja tasavertaista.

Tuo kohtaaminen jäi mieleeni, ja päätin parhaani mukaan olla samanlainen vanhempi. Aina se ei tietenkään onnistu. Minulla on poikia, jotka ovat kovia liikkumaan, eivätkä heidän ajatuksensa aina niin valtavan fiksujakaan ole. Mutta näin lähtökohtaisesti ajattelen että minulla on oikeus ja velvollisuuskin keskustella julkisissa kulkuneuvoissa lasteni kanssa aivan kuten keskustelisin ystävienikin kanssa. Sori, lastenvihaajat. Älkää ottaako henkilökohtaisesti, jos me pohdimme vaikka kuinka paljon maailmassa on hiiltä.

Olen aika varma että ketään ei tuollainen keskustelu häiritse julkisissa. Itse en aio koskaan lapsia hankkia, mutta jos näen että vanhemmat keskustelevat lapsiensa kanssa normaalisti, sitä on ilo seurata koska näkee että lapset ovat fiksuja ja kykenevät normaaliin keskusteluun, vaikka aihe ei olisikaan mitään syvällistä.

Sitten jos on niitä lapsia jotka ovat täysiä ADHD-tapauksia ja huutavat, valittavat, rääkyvät koko ajan, se on asia erikseen. Ja valitettavasti niitä näkee koko ajan nykyään. En siis tarkoita vauvaa, vaan ihan jo vanhempaa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Usein ihmetellyt kuinka rauhallisesti ja nätisti ulkomaalaisten lapset istuvat busseissa jne, harvoin mitään kiukkupuuskia saatikka maanista päpättämistä kovaan ääneen. Lapset ovat rauhallisia koko matkan ajan myös isommat ja ihan rattaissa olevat.

Taas päivän ulkomaalaisten ylistys suomalaisten kustannuksella.

Kyllä ne ulkomaalaiset osaa!

”Äiti” on rakkain ja raskain sana kuulla lapsen suusta....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein ihmetellyt kuinka rauhallisesti ja nätisti ulkomaalaisten lapset istuvat busseissa jne, harvoin mitään kiukkupuuskia saatikka maanista päpättämistä kovaan ääneen. Lapset ovat rauhallisia koko matkan ajan myös isommat ja ihan rattaissa olevat.

Niitä lyödään jos eivät ole hiljaa. Pelko on hyvä kasvattaja jne.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kasvatustyyleissä voi tosiaan olla eroa. Mutta huomioithan, että se ero voi olla muutakin kuin se että lapsia kohdeltaisiin väkivaltaisesti tai pelotellen. Muissa kulttuureissa on muitakin tapoja ohjata lapsia hyvään käytökseen. Esim. syntymästä saakka kasvaminen siihen, että toimitaan ja eletään ryhmässä kaikki huomioiden, eikä yksi yksilö ole koko maailman napa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein ihmetellyt kuinka rauhallisesti ja nätisti ulkomaalaisten lapset istuvat busseissa jne, harvoin mitään kiukkupuuskia saatikka maanista päpättämistä kovaan ääneen. Lapset ovat rauhallisia koko matkan ajan myös isommat ja ihan rattaissa olevat.

Taas päivän ulkomaalaisten ylistys suomalaisten kustannuksella.

Kyllä ne ulkomaalaiset osaa!

Minulla taas on pahimmat kokemukset Hki keskustan alueella englantia puhuvista lapsiporukoista (siis tuollaisia 7-8v). En tiedä onko ne jotain diplomaattien lapsia jotka on tulossa jostain eliittikoulustaan, mutta käyttäytyvät aina kuin maailmanomistajat kun nousevat julkisiin ja puhuvat englantia tosi kovaäänisesti, yleensä amerikkalaisittain.