Lue keskustelun säännöt.
Tutkimustietoa: Moni nainen hoitaa yöllä lapsiaan, kun mies nukkuu!
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei ole liian myöhäistä jättää sitä sikaa! Esim. lesbosuhteissa ei ole sortavaa patriarkaalista sikaa mukana kuvioissa ja siksi suhde on tasa-arvoinen ja molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuva.
Et taida tuntea lesbopareja?
Minkälaista lasten hoito on yleensä lesbosuhteissa? Jakautuuko hoito tasa-arvoisemmin mitä heteropareilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei ole liian myöhäistä jättää sitä sikaa! Esim. lesbosuhteissa ei ole sortavaa patriarkaalista sikaa mukana kuvioissa ja siksi suhde on tasa-arvoinen ja molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuva.
Et taida tuntea lesbopareja?
Minkälaista lasten hoito on yleensä lesbosuhteissa? Jakautuuko hoito tasa-arvoisemmin mitä heteropareilla?
Lesbosuhteet ovat yleensä aika seesteisiä, koska perheessä ei ole silloin yhtään sortajaa ja kaikki voivat kokea oman kotinsa turvalliseksi tilaksi.
Vierailija kirjoitti:
Heräilin huonounisen taaperon kanssa öisin kaksi vuotta kunnes lapsen toisen vuoden äitienpäivänä pyysin mieheltäni että hän ensimmäistä kertaa heräisi lapsen kanssa sunnuntaiaamuna niin että saisin nukkua pitkään ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Mies lupasi ja tuli äitienpäivän lauantai-ilta, valvoin yli puolen yön ja mies oli edelleen hereillä. Nukkumaan mennessäni yhdeltä sanoin että eikö sunkin jo kannattaisi mennä kun lapsi herää seitsemältä. Mies jäi valvomaan. Seitsemältä lapsi heräsi ja yritin herättää miestä. Ei liikahdustakaan, kylkeä käänsi eikä ottanut kuuleviin korviinsakaan. Tässä vaiheessa vitutti jo niin että tiesin etten enää saa unta uudestaan joten nousin. Kymmeneltä mies kömpi makkarista, kävi lykkäämässä kouraan paketoimattoman lahjan ilman korttia ja meni takaisin nukkumaan. Jos tämä näytös olisi esitetty mulle silloin kun ruvettiin miettimään raskautta olisin ottanut eron.
Ai kamala! Tuo on kyllä jo hirveän surullista :( miten tarina jatkuu, kai otit eron?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten hoito on meillä naisen työtä. Minä en ala heräilemään keskellä yötä, koska minua väsyttää ja minä siis nukun. Tästä ei edes neuvotella.
Mun kaveri lopulta sekosi valvottuaan liikaa huonounisen lapsen kanssa. Kuopus oli 1-vuotias. Hän siis joutui ihan psykoosiin ja sai siihen sitten lääkkeitä.
Mies oli sitä mieltä, että kun hän käy töissä, hänen ei tarvitse koskaan herätä, vaan se on vaimon homma. Sanoi tämän ihan mulle, kun häntä soimasin.
Minunkin mieheni oli sitä mieltä, että yöheräämiset vauvan kanssa ja aikaiset ylösnousut aamuvirkun esikoisen kanssa eivät kuulu hänelle, koska hän käy töissä. Muistan erään heinäkuun päivän miehen kesäloman alkaessa, kun vauvalla oli ikää 9 kuukautta ja yöruokinnat eivät enää olleet pelkästään imetystä. Pyysin, että hän ottaisi kesälomallaan osan yöheräämisistä hoitaakseen, koska olin tosi väsynyt jatkuvasta unenpuutteesta. "No sitten sä menet töihin", kuului vastaus.
Voimat oli niin vähissä, että en jaksanut pitää puoliani - entiseen tapaan jatkettiin ja minä yritin pysyä kasassa, ja töihinkin palasin aikanaan. Tuosta vauvavuodesta on nyt 15 vuotta. Edelleen ollaan yhdessä ja ihan onnellisestikin, mutta muistan opetuksen, että en tästäkään miehestä kuvittele liikoja vaikka elämäni rakkaus onkin.
Ihan normaalia silloin kun äiti on äitiyslomalla. Isän pitää saada nukkua jos hän tienaa perheelleen leivän. Miten isä jaksais käydä työssä jos pitää herätä öisin vauvaa hoitamaan? Aivan oikea työnjako jota ei pidä tuomita.
Sanon tämän neljän lapsen äitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten hoito on meillä naisen työtä. Minä en ala heräilemään keskellä yötä, koska minua väsyttää ja minä siis nukun. Tästä ei edes neuvotella.
Mun kaveri lopulta sekosi valvottuaan liikaa huonounisen lapsen kanssa. Kuopus oli 1-vuotias. Hän siis joutui ihan psykoosiin ja sai siihen sitten lääkkeitä.
Mies oli sitä mieltä, että kun hän käy töissä, hänen ei tarvitse koskaan herätä, vaan se on vaimon homma. Sanoi tämän ihan mulle, kun häntä soimasin.
Minunkin mieheni oli sitä mieltä, että yöheräämiset vauvan kanssa ja aikaiset ylösnousut aamuvirkun esikoisen kanssa eivät kuulu hänelle, koska hän käy töissä. Muistan erään heinäkuun päivän miehen kesäloman alkaessa, kun vauvalla oli ikää 9 kuukautta ja yöruokinnat eivät enää olleet pelkästään imetystä. Pyysin, että hän ottaisi kesälomallaan osan yöheräämisistä hoitaakseen, koska olin tosi väsynyt jatkuvasta unenpuutteesta. "No sitten sä menet töihin", kuului vastaus.
Voimat oli niin vähissä, että en jaksanut pitää puoliani - entiseen tapaan jatkettiin ja minä yritin pysyä kasassa, ja töihinkin palasin aikanaan. Tuosta vauvavuodesta on nyt 15 vuotta. Edelleen ollaan yhdessä ja ihan onnellisestikin, mutta muistan opetuksen, että en tästäkään miehestä kuvittele liikoja vaikka elämäni rakkaus onkin.
Ahhahhaa, joo, kylläpä tuleekin muistot mieleen tuosta sinun kirjoituksesta. Miehen loman alkaessa minulle iski paha angiina ja kuume nousi korkeaksi. Pyysin, että mies hoitaisi lapsia pari päivää, että antibiootit alkaisi tepsiä. Mies katsoi minua kuin mielenvikaista ja sanoi huolellisesti artikuloiden "minä ole nyt lo-mal-la". Mikäs siinä sitten, konttaamalla hoidin vauvan, esikoinen oli onneksi rauhallinen ja ymmärsi, että äiti on kipeä.
Vierailija kirjoitti:
Heräilin huonounisen taaperon kanssa öisin kaksi vuotta kunnes lapsen toisen vuoden äitienpäivänä pyysin mieheltäni että hän ensimmäistä kertaa heräisi lapsen kanssa sunnuntaiaamuna niin että saisin nukkua pitkään ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Mies lupasi ja tuli äitienpäivän lauantai-ilta, valvoin yli puolen yön ja mies oli edelleen hereillä. Nukkumaan mennessäni yhdeltä sanoin että eikö sunkin jo kannattaisi mennä kun lapsi herää seitsemältä. Mies jäi valvomaan. Seitsemältä lapsi heräsi ja yritin herättää miestä. Ei liikahdustakaan, kylkeä käänsi eikä ottanut kuuleviin korviinsakaan. Tässä vaiheessa vitutti jo niin että tiesin etten enää saa unta uudestaan joten nousin. Kymmeneltä mies kömpi makkarista, kävi lykkäämässä kouraan paketoimattoman lahjan ilman korttia ja meni takaisin nukkumaan. Jos tämä näytös olisi esitetty mulle silloin kun ruvettiin miettimään raskautta olisin ottanut eron.
Meillä jotain samantapaista exän kanssa, jatkui vuodesta toiseen se hänen itsekeskeisyys. Naapuria kyllä saattoi jeesata vaikka yömyöhään, mutta auta armias jos minä olisin jotain apua tarvinnut joskus lasten tai kotitöiden kanssa..
Voi että kun tulee vieläkin paha mieli, pelkästä ajatuksesta. Onneksi on nyt exä, vaikka lapsia käy sääliksi, kun en osannut aviomiestä paremmin valita. Ne merkit ei vaan ennen lasta näkynyt, ja esikoisen aikaan kaikki vain hoki miten se on ihan normaalia ettei mies osaa vauvan kanssa vielä niin olla ja tehdä.. kyllä se siitä kun lapsi kasvaa... no paskat se siitä mihinkään muuttunut. Ja edelleen sama virsi, lapset on jo kouluikäisiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi helvetti mitä "miehiä" teillä. Ja niin oli aikanaan mullakin. Jätin kivireen ja vaihdoin parempaan. Perhe-elämä on jo vietetty. Mun lapsilukuni jäi yhteen, opin kerrasta enkä ottanut riskiä enää toisen puolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat itsekkäitä sikoja. Älkää lisääntykö.
Hedelmöityshoidot on keksitty. Eli yksi feministisiin arvoihin sitoutunut laatikkopää voi antaa sperman lukemattomien lesboparien lapsille.
Tai sitten joku vähä-älyinen peräkammarinpoika joka harrastaa onanointia , äänestää persuja ja vihaa homoja
Jaaha, taas miehen arvo mitataan naisten saamisella.
Tämä on kyllä helvetin mielenkiintoista, että se menee aina tuohon.
Meilläkin mies on hyvä nukkuman ja kuorsaa samantien kun pää osuu tyynyyn. Siksi harmittikin, kun ei vaivautunut yöllä nousemaan hoitamaan lapsia, kun olisi sitten heti taas nukahtanut.
Itsellä meni siitä jatkuvasta heräämisestä johtuen (kesti vuosikausia, kun useampi lapsi) unirytmi täysin sekaisin, eikä oikein palautunut koskaan enää ennalleen. Kävin niin ylikierroksilla väsymyksestä, etten osannut enää nukkua, vaikka olis välillä muutaman tunnin putkeen saanutkin nukkua.
Jouduin vuosia myöhemmin turvautumaan nukahtamislääkeisiin, jotka lääkäri pitkin hampain määräsi(ei saisi kuulema nuori ihminen käyttää) kun en osannut nukkua enää mitenkään.