Lue keskustelun säännöt.
Mies vai minä oikeassa? Lapsen kasvatuksesta / tarpeista huolehtimisesta
19.10.2019 |
Lapsemme on 1v3kk ja meillä on riitaa tästä: lapsi aika usein itkee ja huutaa saadakseen jonkun lelun joka on hyllyllä (vaikka ollaan laittamassa juuri aamiaista) tai saadakseen viidennen lelun kun mikään hänellä olevasta neljästä lelusta ei kiinnostakaan. Minä en yleensä anna lapsen huutamalla pompottaa vaan joko en reagoi siihen itkuun tai silitän ja lohdutan mutta en anna sitä mitä vaatii. Jos sattuu tai on muu hätä niin reagoin aina itkuun heti tietenkin. Miehen mielestä minä huudatan lasta ja olen kamala kun huudatan lasta. Minun mielestä opetan että huutamalla ei saa tahtoa läpi. Kumpi on oikeassa?
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuonikäisen kanssa pitää jo ulkoilla eli aamupäivällä pari tuntia leikkipuistossa ja iltapäivällä samanmoinen. Silloin ei lapsi ole niin kränä siellä sisällä.
Keittiöön kannattaa laittaa alalaatikko lapselle ja viakka oma hella, jolla voi "kokkailla" samalla kuin äiti kokkaa omallaan.
Ja tosiaan itse tein aina seuraavan aterian aina jo valmiiksi niin että ulkoa tullessa, aamulla jne oli pöytä jo katettuna ja kaikki heti valmiina.
Meillä samoin. Aampulan aikaan tein seuraavan ruuan niin, että se oli valmis, kun tultiin ulkoa. Oltiin ulkona n klo 9-11. Sitten lounas ja päiväunet.
Ei yksivuotias koskaan itkenyt.
Täällä on kyllä ristiriitaisia neuvoja. Juuri on neuvottu, että ap ei saisi tehdä ruokaa kun on aamupala vaan istua vain syömässä pöydässä lapsen kanssa. Koska se lounas sitten pitäisi tehdä, jos sitä ei saa tehdä aamupalan aikaan eikä kesken ulkoilun voi tehdä eikä saisi antaa lapsen odottaa yhtään sitä lounasta vaan sen pitäisi olla valmiina heti kun tullaan sisään?
Ei ihme, että ihmiset ei enää halua lapsia, kun pitää vääntyä mahdottomalle korkkiruuville jos on äiti.
Ei tuo nyt kovin haastavaa ole. Aampula tulille. Samalla kuorii perunat ja laittaa vaikka keiton tulemaan. Lapsi leikkii leluillaan. Syödään yhdessä. Puetaan ja mennään ulos. Syödään.
Ei mitään vaativaa puuhaa!
Oletko ollenkaan lukenut tätä ketjua? Ap kertoo ihan selvästi, että hänen lapsi ei suostu leikkimään yksin leluilla lattialla vaan huutaa päästä syliin sieltä lattialta. Itsellänikin on samanlainen lapsi. Ei kaikki pienet viihdy yhtään yksin vaikka olisi kuinka hyviä leluja tai kattiloita.
Ihan varmasti suostuu. Hiukan pitää nähdä itsekin vaivaa.
Kaikesta saa juuri niin vaikeaa kun itse haluaa.
Huomaa, että sinulla on ollut vain sellaisia lapsia, jotka viihtyvät lattialla leikkimässä. Itsekin ajattelin kolmen lapsen jälkeen näin, että annat vaikka jotain uutta tutkittavaa niin kyllä se viihtyy. Tiedoksi: kaikki lapset eivät vain viihdy. Oma reilun vuoden ikäiseni tahtoi aina olla sylissä katsomassa, tutkimassa, räpeltämässä. Aina se ei ollut mahdollista, jos itse esim. pilkoin terävällä veitsellä jotain.
Muistan, kun hän oli vajaa puolitoistavuotias: tyhjensin tiskikonetta, ja havahduin siihen, että lapseni leikki keittiön lattialla kattilalla ja kauhalla. Otin tästä tapahtumasta valokuvan muistoksi😄
Ap, älä pahastu näistä lyttäävistä kommenteista, kuulostat hyvältä ja huolehtivalta äidiltä. Muista huolehtia myös omasta jaksamisestasi, tee asiat niinkuin parhaaksi näet. Tunnet oman lapsesi parhaiten, hän kasvaa ja kehittyy päivä päivältä, nyt on tällainen vaihe ja se kyllä menee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se lapsi voi leikkiä lattialla sen aikaa kun teet aamupalaa?? Kasa leluja tai niitä kattiloita ja kauhoja nenän eteen. Syötte yhdessä kun aamupala valmis. Ja minä luulin olevani kädetön lapseni kanssa. Huh.
Montako kertaa minun pitää tähän ketjuun kirjoittaa, että se ei onnistu, koska lapsi ei halua. Hän ei suostu olemaan ei lelujen, ei kattiloiden, ei kauhojen, ei kirjojen, ei minkään kanssa yksin lattialla sen aikaa, että teen siinä vieressä ruokaa. Hän huutaa ja vaatii syliin tai ruokaa heti. Ja olen yrittänyt häntä opettaa kiinnostumaan niistä kauhoista hetken yksin ruoanlaiton ajan, olen sitä yrittänyt hänelle opettaa kymmeniä kertoja, mutta ei onnistu. Hän itkee, raivoaa ja paiskoo leluja jos joutuu hetkenkin niiden kanssa odottamaan sitä että teen ruokaa tai vaikka laitan tiskejä tms. Jos istun alas hänen viereen, niin leikkii tyytyväisenä siinä pitkäänkin. Mutta jos teen vähänkin jotain muuta, niin ei. Ap
Jotkut lapset ovat temperamenttisempia kuin toiset, ja itku alkaa nollasta sataan.
Oma lapsi tarvitsi syliä juuri herättyään. Yksinhuoltajan pyrin tekemään itselleni täytetyn leivän jo edellisenä päivänä valmiiksi. valmistelin myös lapsen aamiaisen. Aamiainen syötiin sylityksin, kun lapsella oli heti herätessään valtava nälkä.
Tämän jälkeen sain hetken omaa ( 5- 15min) omaa aikaa suihkussa käymiseen, hampaiden pesemiseen yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen lelut on hyllyllä, josta hän ei saa niitä? Hän on pieni eikä vielä tajua ettei voi saada kaikkea. Eikä hänen edes tarvitse tajuta. Lelut koppaan lattialle niin saatte tehdä rauhassa aamiaista!
Lapsi istuu jo syöttötuolissa pöydän ääressä syömässä siinä omaa aamiaistaan kun esim paistan munakasta. Ja siis vaatii itkemällä muutakin kuin leluja eli kaikkea mitä näkee keittiössä. Ap
Aha, aloituksessa hän vaati leluja, nyt jo kaikkea muutakin.
Miksi se lapsi on yksin syömässä? Totta kai silloin haluaa huomiota, joten opettele paistamaan se munakas siten, että voit istua lpasne seuraksi pöytään.
Lapsi saa aloittaa aamiaisensa ennen kuin munakas on valmis koska lapsella on nälkä. Juttelen hänelle koko ajan siinä vieressä kun paistan. Ap
Aloita se aamiaisen tekeminen ennenkuin on nälkä. Ennakoi.
Lapsella on nälkä sillä sekunnilla kun heräämme aamulla. Ap
Paista se munakas sitte jo illalla. Ei hitto voi olla noin vaikeeta.
Tuossa iässä lapsi tarvitsee huomiota joten anna sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap! Meillä on 1v kaksoset ja hyvin samanlainen vaihe, hirveä huuto tulee jos kaikki huomio ei ole lapsessa. Kun syötän molempia, siis lusikallinen vuorotellen kummallekin, niin aina huutaa se, jonka vuoro ei ole. Tosi stressaavaa kuunnella sitä huutoa! Ja nyt av-mammat sanoo, että syötä yhdellä kädellä yhtä ja toisella toista, hyvä idea mutta missä välissä sitten itse syön. Eikä se sormiruokailukaan aina tee autuaaksi.
Minusta ap voit hyvin keskittyä hetkittäin kotitöihin, vaikka lapsi olisi tyytymätön. Tietysti asia erikseen, jos itkee hätää tai kipua, mutta jos se on sellaista protestointia, niin on ihan ookoo jatkaa hetki hommia ja jutella lapselle samalla. Hulluksihan siinä tulee, jos aamusta iltaan pitää kaikki tekeminen keskeyttää minuutin välein! Ja ihan älyttömiä nuo kommentit, että pitäisi nousta aamuviideltä tekemään perheen ateriat. Eiköhän se äitikin tarvitse unta eikä mitään ympärivuorokautista pakkotyöleiriä...
Kokeile jotain muuta viihdykettä sinne lattialle. Tai laita lapsi kantoreppuun jos sitte ois lähellä ja viihtyis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä lapsi tarvitsee huomiota joten anna sitä.
Minä annan lapselleni paljon huomiota. Mietippä nyt: lapsi on ainoa lapsi, eli ei joudu kilpailemaan esim. vauvan kanssa huomiostani. Ja lapsi on kotona eikä isossa ryhmässä päiväkodissa, eli olen koko ajan hänen kanssaan eikä joudu odottamaan, että ensin vaihdetaan kakkavaippa viidelle muulle lapselle.
Aloitukseni kysymys oli se, että jos olen tekemässä jotain esim. ruokaa tms, niin pitääkö tämänikäisen vaatimishuutoon viidennestä lelusta reagoida ja antaa heti se viideskin lelu (tai kauha tai muu esine jonka näkee jossain johon ei itse yllä) vai pitääkö tämänikäistä jo opettaa siihen, että välillä joutuu odottamaan hetken. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä minä hyväksyn sen, jos mies on oikeassa ja minä täysin väärässä ja myös yksivuotiaan (samoin kuin vauvan) kaikkiin vaatimuksiin ja itkuihin pitää reagoida aina heti täyttämällä se lapsen tarve. Mutta kun en ihan usko, että se on niin. Mutta jos se todella on niin, niin kyllähän minä voin tässä toisenkin vuoden sen vauvavuoden perään niin toimia. Olin vain ihan oikeasti luullut, että tämän ikäiselle pitää jo opettaa, että välillä joutuu odottamaan hetken jos ei ole oikea hätä. Ap
Olet väärässä ja siksi on vaikeaa.
Ei pidä mitenkään väkisin opettaa noin pienelle että on odotettava hetki.
Noin pieni ei pysty rationaalisesti ajattelemaan ja punnitsemaan asioita.
Sulta puuttuu tunneäly!
Vierailija kirjoitti:
Kantoreppuun!
Ei ole koskaan tykännyt olla siinä yhtään, pyristelee vain pois (ja alkaa huutamaan jos on päästä heti pois). Myöskään kantoliinassa ei edes vauvana viihtynyt. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä minä hyväksyn sen, jos mies on oikeassa ja minä täysin väärässä ja myös yksivuotiaan (samoin kuin vauvan) kaikkiin vaatimuksiin ja itkuihin pitää reagoida aina heti täyttämällä se lapsen tarve. Mutta kun en ihan usko, että se on niin. Mutta jos se todella on niin, niin kyllähän minä voin tässä toisenkin vuoden sen vauvavuoden perään niin toimia. Olin vain ihan oikeasti luullut, että tämän ikäiselle pitää jo opettaa, että välillä joutuu odottamaan hetken jos ei ole oikea hätä. Ap
Olet väärässä ja siksi on vaikeaa.
Ei pidä mitenkään väkisin opettaa noin pienelle että on odotettava hetki.
Noin pieni ei pysty rationaalisesti ajattelemaan ja punnitsemaan asioita.
Sulta puuttuu tunneäly!
Ok. Missä vaiheessa voi alkaa opettaa, että pitää joskus odottaa hetki (esim. puoli minuuttia)?
Ap
No ei se lapsi siitä rikki mene jos hetken huutaa. Ei kaikkea millään pysty silloin tekemään kun lapsi nukkuu. Anna vaan niitä leluja ja mitä ikinä keksit sinne lattialle. Höpiset jotta tietää että on huomioitu. Otat syliin kun joudat. Ja syötte yhdessä! Ehkä pikkuhiljaa oppii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä lapsi tarvitsee huomiota joten anna sitä.
Minä annan lapselleni paljon huomiota. Mietippä nyt: lapsi on ainoa lapsi, eli ei joudu kilpailemaan esim. vauvan kanssa huomiostani. Ja lapsi on kotona eikä isossa ryhmässä päiväkodissa, eli olen koko ajan hänen kanssaan eikä joudu odottamaan, että ensin vaihdetaan kakkavaippa viidelle muulle lapselle.
Aloitukseni kysymys oli se, että jos olen tekemässä jotain esim. ruokaa tms, niin pitääkö tämänikäisen vaatimishuutoon viidennestä lelusta reagoida ja antaa heti se viideskin lelu (tai kauha tai muu esine jonka näkee jossain johon ei itse yllä) vai pitääkö tämänikäistä jo opettaa siihen, että välillä joutuu odottamaan hetken. Ap
Voi odottaa, usko pois. Te joiden mielestä ei voi: missä iässä lapselle voi alkaa opettaa, ettei hän ole ainut ihminen maailmassa, että hänkin voi välillä odottaa hetken? Kyllä reilu vuoden ikäinen ymmärtää sanat "odota hetki". Ellei ymmärrä, tässä iässä voi opettaa häntä ymmärtämään.
Alan ymmärtää, miksi nykylapsista kasvaa näitä minäminä-maailmannapa-nuoria....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä lapsi tarvitsee huomiota joten anna sitä.
Minä annan lapselleni paljon huomiota. Mietippä nyt: lapsi on ainoa lapsi, eli ei joudu kilpailemaan esim. vauvan kanssa huomiostani. Ja lapsi on kotona eikä isossa ryhmässä päiväkodissa, eli olen koko ajan hänen kanssaan eikä joudu odottamaan, että ensin vaihdetaan kakkavaippa viidelle muulle lapselle.
Aloitukseni kysymys oli se, että jos olen tekemässä jotain esim. ruokaa tms, niin pitääkö tämänikäisen vaatimishuutoon viidennestä lelusta reagoida ja antaa heti se viideskin lelu (tai kauha tai muu esine jonka näkee jossain johon ei itse yllä) vai pitääkö tämänikäistä jo opettaa siihen, että välillä joutuu odottamaan hetken. Ap
Siihen huutoon pitää reagoida mutta se reagointi ei tosiaan ole enää tuo ikäisenä sitä että lapsen parahtaessa koko maailma pysähtyy ja lapsen tahto täytetään juuri sillä sekunnilla kun hän jotain haluaa.
Ei ole yhtikäs mitään syytä sille että esim. ruuanlaitto pitäisi keskeyttää välittömästi ja kiikuttaa lapselle tiskipöydältä ruokapöytään joku kauha jonka lapsi haluaa just_nyt. MUTTA siihen lapseen ja hänen haluihinsa/toimintaansa pitää reagoida ja se reagoiminen on ihan sitä että lapselle puhutaan ja häneen otetaan katsekontakti. "Joo, eikö olekin nätti kauha, kivan punainen. Odotapa hetki kun äiti sekoittaa sillä kauhalla tätä puuroa ja ottaa kahvin niin äiti tulee sitten siihen pöytään sinun kanssa. Noin, nyt on puuro sekoitettu, vielä kahvi, nyt äiti tulee siihen viereen, syödäänpä tuosta yhdessä". Jos lapsi päästää oikein kunnon porun, sitten otetaan syliin ja lohdutetaan että joo, nyt harmittaa kun et saanut kauhaa mutta se oli puuroon tarkoitettu, jokohan kohta maistuisi ruoka, katsopa mitä tässä lautasella on..." Lapsi ei takuuvarmasti ymmärrä kaikkea puhetta mutta hän ymmärtää sen että hänet on huomioitu, hänelle puhutaan, hänelle osoitetaan empatiaa vaikka vanhempi ei esim. annakaan hänelle sitä tavaraa käteen minkä hän haluaa.
En yhtään ihmettele jos nykyvanhemmat kokee vanhemmuuden raskaaksi jos tuo lapsen tarpeisiin reagoiminenkin yleisesti käsitetään niin että lapsen pitää saada se mitä hän haluaa, ja välittömästi mieluiten. Reagoida pitää, se huomioimattomuus on se mikä lasta vahingoittaa mutta ei joka ikistä vaatimusta voi täyttää! Pikkuvauvat on toki asia erikseen, niihin tarpeisiin on vastattava nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä lapsi tarvitsee huomiota joten anna sitä.
Minä annan lapselleni paljon huomiota. Mietippä nyt: lapsi on ainoa lapsi, eli ei joudu kilpailemaan esim. vauvan kanssa huomiostani. Ja lapsi on kotona eikä isossa ryhmässä päiväkodissa, eli olen koko ajan hänen kanssaan eikä joudu odottamaan, että ensin vaihdetaan kakkavaippa viidelle muulle lapselle.
Aloitukseni kysymys oli se, että jos olen tekemässä jotain esim. ruokaa tms, niin pitääkö tämänikäisen vaatimishuutoon viidennestä lelusta reagoida ja antaa heti se viideskin lelu (tai kauha tai muu esine jonka näkee jossain johon ei itse yllä) vai pitääkö tämänikäistä jo opettaa siihen, että välillä joutuu odottamaan hetken. Ap
Siihen huutoon pitää reagoida mutta se reagointi ei tosiaan ole enää tuo ikäisenä sitä että lapsen parahtaessa koko maailma pysähtyy ja lapsen tahto täytetään juuri sillä sekunnilla kun hän jotain haluaa.
Ei ole yhtikäs mitään syytä sille että esim. ruuanlaitto pitäisi keskeyttää välittömästi ja kiikuttaa lapselle tiskipöydältä ruokapöytään joku kauha jonka lapsi haluaa just_nyt. MUTTA siihen lapseen ja hänen haluihinsa/toimintaansa pitää reagoida ja se reagoiminen on ihan sitä että lapselle puhutaan ja häneen otetaan katsekontakti. "Joo, eikö olekin nätti kauha, kivan punainen. Odotapa hetki kun äiti sekoittaa sillä kauhalla tätä puuroa ja ottaa kahvin niin äiti tulee sitten siihen pöytään sinun kanssa. Noin, nyt on puuro sekoitettu, vielä kahvi, nyt äiti tulee siihen viereen, syödäänpä tuosta yhdessä". Jos lapsi päästää oikein kunnon porun, sitten otetaan syliin ja lohdutetaan että joo, nyt harmittaa kun et saanut kauhaa mutta se oli puuroon tarkoitettu, jokohan kohta maistuisi ruoka, katsopa mitä tässä lautasella on..." Lapsi ei takuuvarmasti ymmärrä kaikkea puhetta mutta hän ymmärtää sen että hänet on huomioitu, hänelle puhutaan, hänelle osoitetaan empatiaa vaikka vanhempi ei esim. annakaan hänelle sitä tavaraa käteen minkä hän haluaa.
En yhtään ihmettele jos nykyvanhemmat kokee vanhemmuuden raskaaksi jos tuo lapsen tarpeisiin reagoiminenkin yleisesti käsitetään niin että lapsen pitää saada se mitä hän haluaa, ja välittömästi mieluiten. Reagoida pitää, se huomioimattomuus on se mikä lasta vahingoittaa mutta ei joka ikistä vaatimusta voi täyttää! Pikkuvauvat on toki asia erikseen, niihin tarpeisiin on vastattava nopeasti.
Noin minä aina teenkin. Huomioin lapsen kyllä koko ajan ja puhun hänelle. Mutta en anna välttämättä sitä mitä lapsi vaatii. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä lapsi tarvitsee huomiota joten anna sitä.
Minä annan lapselleni paljon huomiota. Mietippä nyt: lapsi on ainoa lapsi, eli ei joudu kilpailemaan esim. vauvan kanssa huomiostani. Ja lapsi on kotona eikä isossa ryhmässä päiväkodissa, eli olen koko ajan hänen kanssaan eikä joudu odottamaan, että ensin vaihdetaan kakkavaippa viidelle muulle lapselle.
Aloitukseni kysymys oli se, että jos olen tekemässä jotain esim. ruokaa tms, niin pitääkö tämänikäisen vaatimishuutoon viidennestä lelusta reagoida ja antaa heti se viideskin lelu (tai kauha tai muu esine jonka näkee jossain johon ei itse yllä) vai pitääkö tämänikäistä jo opettaa siihen, että välillä joutuu odottamaan hetken. Ap
Siihen huutoon pitää reagoida mutta se reagointi ei tosiaan ole enää tuo ikäisenä sitä että lapsen parahtaessa koko maailma pysähtyy ja lapsen tahto täytetään juuri sillä sekunnilla kun hän jotain haluaa.
Ei ole yhtikäs mitään syytä sille että esim. ruuanlaitto pitäisi keskeyttää välittömästi ja kiikuttaa lapselle tiskipöydältä ruokapöytään joku kauha jonka lapsi haluaa just_nyt. MUTTA siihen lapseen ja hänen haluihinsa/toimintaansa pitää reagoida ja se reagoiminen on ihan sitä että lapselle puhutaan ja häneen otetaan katsekontakti. "Joo, eikö olekin nätti kauha, kivan punainen. Odotapa hetki kun äiti sekoittaa sillä kauhalla tätä puuroa ja ottaa kahvin niin äiti tulee sitten siihen pöytään sinun kanssa. Noin, nyt on puuro sekoitettu, vielä kahvi, nyt äiti tulee siihen viereen, syödäänpä tuosta yhdessä". Jos lapsi päästää oikein kunnon porun, sitten otetaan syliin ja lohdutetaan että joo, nyt harmittaa kun et saanut kauhaa mutta se oli puuroon tarkoitettu, jokohan kohta maistuisi ruoka, katsopa mitä tässä lautasella on..." Lapsi ei takuuvarmasti ymmärrä kaikkea puhetta mutta hän ymmärtää sen että hänet on huomioitu, hänelle puhutaan, hänelle osoitetaan empatiaa vaikka vanhempi ei esim. annakaan hänelle sitä tavaraa käteen minkä hän haluaa.
En yhtään ihmettele jos nykyvanhemmat kokee vanhemmuuden raskaaksi jos tuo lapsen tarpeisiin reagoiminenkin yleisesti käsitetään niin että lapsen pitää saada se mitä hän haluaa, ja välittömästi mieluiten. Reagoida pitää, se huomioimattomuus on se mikä lasta vahingoittaa mutta ei joka ikistä vaatimusta voi täyttää! Pikkuvauvat on toki asia erikseen, niihin tarpeisiin on vastattava nopeasti.
Noin minä aina teenkin. Huomioin lapsen kyllä koko ajan ja puhun hänelle. Mutta en anna välttämättä sitä mitä lapsi vaatii. Ap
3,5 tuntia palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se lapsi ei voi saada haluamaansa lelua?
En ole aloittaja, mutta vastaan hänen puolestaan:
Tarkoitatko, että
- äidin pitäisi keskeyttää ruuanlaitto tai mitä onkaan tekemässä, jotta lapsi saa haluamansa?
- 4 lelua ei vielä riitä vaan 5. on tarpeellinen, ja ehkä seuraavatkin? Kuinka monta lelua sinun mielestäsi on tarpeeksi?
Entisaikaan sanottiin, että siinä ne lapsen keuhkot vahvistuvat, kun huutaa.
Ennakoiminen on se mikä pitää lasten kanssa opetella ja mikä tästä puuttuu.
Mies on oikeassa.