Lue keskustelun säännöt.
Mies vai minä oikeassa? Lapsen kasvatuksesta / tarpeista huolehtimisesta
19.10.2019 |
Lapsemme on 1v3kk ja meillä on riitaa tästä: lapsi aika usein itkee ja huutaa saadakseen jonkun lelun joka on hyllyllä (vaikka ollaan laittamassa juuri aamiaista) tai saadakseen viidennen lelun kun mikään hänellä olevasta neljästä lelusta ei kiinnostakaan. Minä en yleensä anna lapsen huutamalla pompottaa vaan joko en reagoi siihen itkuun tai silitän ja lohdutan mutta en anna sitä mitä vaatii. Jos sattuu tai on muu hätä niin reagoin aina itkuun heti tietenkin. Miehen mielestä minä huudatan lasta ja olen kamala kun huudatan lasta. Minun mielestä opetan että huutamalla ei saa tahtoa läpi. Kumpi on oikeassa?
Kommentit (126)
Tarinaan alkoi tulla lisää mutkia ja juonenkäänteitä sitä mukaa kun ap ei saanutkaan mammoja yhtymään miehensä rääpimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syökää samalla kyin lapsikin ja silloin sitten keskitytään syömiseen. Ei leluja, ei kännyjä jne
Ruokaa laittaessa voi leikkiä vapaasti saatavilla olevilla leluilla.
Ei lapsi suostu leikkimään lattialla kun teen ruokaa vaikka olisi kolme omaa laatikollista leluja. Huutaa ja itkee vain päästäkseen syliin. Tai syömään heti sekunnissa. Ap
Minulla oli lapsi, joka halusi aina syliin. luulen, että useimmin toistamani sana oli ”odota”. Odota, rikon ensin nämä kananmunat. Ja sitten paistoin munakkaan, kun lapsi oli käsivarrella. Sitten vähäksi aikaa alas, kun tarvitsin kahta kättä. Ja taas ylös.
Kun menin kuntosalille, kun lapsi oli kaksi, niin ohjelman tekijä sanoi ”oho”, kun näki hauikseni.
Vierailija kirjoitti:
Näissä ketjuissa hämmentää, että aikaa on kyllä notkua palstalla.
On varmaan näitä lapsia, jotka ei opi puhumaan, kun vanhemmat aina netissä notkumassa. Ei ihme, että lspsi itkee.
Notkua? Olen kävelyllä jotta lapsi nukahtaa päiväunille rattaisiin ja kirjoitan samalla kännykällä tätä. Ap
Huutaa saadakseen lelun? Siis sairaalloisen voimakas tarve (tai tahto) saada lelu/esine. Siis jokin on pahasti pielessä.
Terveessä kasvuympäristössä ihmiselle ei kehity sairaalloisen voimakkaita tarpeita, ei ainakaan esineitä kohtaan. Ihmisen perustarpeet: ruoka, turvallisuus, rakkaus, jne. Jos ihmiselle on kehittynyt sairaalloisen voimakas tarve esineitä kohtaan niin se johtuu siitä että jo pitkän aikaa jokin hänen perustarpeistaan on jäänyt tyydyttämättä ja hän yrittää epätoivoisesti korvata sitä perustarvetta esineellä.
Jos tuo jatkuu niin seuraukset ovat katastrofaaliset. Sinun täytyy tyydyttää lapsen perustarpeet. Jos niitä ei tyydytettä lapsuudessa niin vahinkoa ei enää aikuisuudessa saada korjattua, vahinko on pysyvää, henkilö joutuu koko loppuelämänsä korvaamaan perustarpeitaan esineillä tms. Eli henkilöllä on silloin persoonallisuushäiriö. Turha alkaa veikkailla mikä persoonallisuushäiriö, sillä ei ole merkitystä, koska joka tapauksessa hänen elämänsä tulee olemaan täysin pilalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä ketjuissa hämmentää, että aikaa on kyllä notkua palstalla.
On varmaan näitä lapsia, jotka ei opi puhumaan, kun vanhemmat aina netissä notkumassa. Ei ihme, että lspsi itkee.
Notkua? Olen kävelyllä jotta lapsi nukahtaa päiväunille rattaisiin ja kirjoitan samalla kännykällä tätä. Ap
Se vasta erikoista on. Palstailet kävellessä.
Kai lapsi on saanut lounaan ennen päiväunia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä ketjuissa hämmentää, että aikaa on kyllä notkua palstalla.
On varmaan näitä lapsia, jotka ei opi puhumaan, kun vanhemmat aina netissä notkumassa. Ei ihme, että lspsi itkee.
Notkua? Olen kävelyllä jotta lapsi nukahtaa päiväunille rattaisiin ja kirjoitan samalla kännykällä tätä. Ap
Päuväunille jo klo 11? Ja yli tunnin kävely tähän mennessä.
Mitä te lähdette viemään tätä keskustelua sivuraiteille? Haukkumalla ap:ta?
Pysykää asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä ketjuissa hämmentää, että aikaa on kyllä notkua palstalla.
On varmaan näitä lapsia, jotka ei opi puhumaan, kun vanhemmat aina netissä notkumassa. Ei ihme, että lspsi itkee.
Notkua? Olen kävelyllä jotta lapsi nukahtaa päiväunille rattaisiin ja kirjoitan samalla kännykällä tätä. Ap
Se vasta erikoista on. Palstailet kävellessä.
Kai lapsi on saanut lounaan ennen päiväunia?
Kyllä. Palstailen kävellessä. Koska en halua palstailla muulloin vaan olla laosen kanssa. Minulla ei ole muuta vapaahetkeä kuin nämä kävelyt koska mies ei jaksa olla lapsen kanssa kotona ollessaan. Ja on saanut aamiaisen ja lounaan. Ja olen vaihtanut vaipat, pukenut lämpimiin vaatteisiin. Ja tänään jo laulanut ja leikkinyt lapsen kanssa ym. Huolehdin kyllä hänestä jos sitä epäilet. Ap
Noniin. Nyt pääsin kotiin koneen ääreen, lapsi nukkuu parvekkeella. Kohta alan siivoamaan, mutta haluan ensin kirjoittaa tähän kunnollisemman viestin, kun näköjään kävellessä kännykästä kirjoitettu aloitus oli liian lyhyt tai siitä puuttui kuulemma jotain olennaista. Ei tarinani muutu vaan en vaan kirjoittanut aloitukseen kaikkea, koska kysymys oli, että pitääkö tämän ikäisen lapsen saada sekunnissa kaikki minkä perään itkee.
Mies masentui ja työuupui raskauteni aikana ja on siitä saakka ollut väsynyt ja haluaa lähinnä maata. Saa hoitoa, mutta se ei näy auttavan. Olen koko lapsen ensimmäisen vuoden sekunnissa reagoinut hänen kaikkiin tarpeisiin ja pyyntöihin, yötä päivää. Nyt kun lapsi on jo yli 1 niin ajattelin, että hän voi alkaa opetella odottamaan jo hieman. Eli kun vaikka teen ruokaa, niin koska lapsi ei halua olla silloin lattialla leikkimässä vaan joko sylissäni tai syömässä jo jotain pientä pöydän ääressä, niin toimin niin. (Lattialla leikkii vain jos olen siinä mukana). Lapsi vaatimishuutaa aina, jos minun kaikki huomio ei ole koko ajan hänessä vaan välillä käännyn esim. kääntämään munakasta. Silloin alkaa itkemään jonkun näkemänsä lelun tai kauhan tms perään, ja jos en sekunnissa sitä anna vaan rikon munia pannulle niin huuto vain yltyy vaikka samalla puhun rauhallisesti, että odota hetki, saat kohta tms. Miehen mielestä se on lapsen kamalaa huudattamista, että hänelle ei sekunnissa anna kaikkea mitä vaatii vaan antaa huudon yltyä. Minä en pystyisi tekemään yhtään mitään, jos reagoisin lapsen kaikkiin huutovaatimuksiin, koska lapsi vaatii reagoimaan niihin sekunnissa. Mies ei tule kotona ollessaan esim. siihen keittiöön niihin reagoimaan vaan joko vain makaa muualla tai tulee huutamaan minulle että miksi huudatan lasta. Ja sitten minulla on siinä kaksi minulle huutavaa samaan aikaan :( .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noniin. Nyt pääsin kotiin koneen ääreen, lapsi nukkuu parvekkeella. Kohta alan siivoamaan, mutta haluan ensin kirjoittaa tähän kunnollisemman viestin, kun näköjään kävellessä kännykästä kirjoitettu aloitus oli liian lyhyt tai siitä puuttui kuulemma jotain olennaista. Ei tarinani muutu vaan en vaan kirjoittanut aloitukseen kaikkea, koska kysymys oli, että pitääkö tämän ikäisen lapsen saada sekunnissa kaikki minkä perään itkee.
Mies masentui ja työuupui raskauteni aikana ja on siitä saakka ollut väsynyt ja haluaa lähinnä maata. Saa hoitoa, mutta se ei näy auttavan. Olen koko lapsen ensimmäisen vuoden sekunnissa reagoinut hänen kaikkiin tarpeisiin ja pyyntöihin, yötä päivää. Nyt kun lapsi on jo yli 1 niin ajattelin, että hän voi alkaa opetella odottamaan jo hieman. Eli kun vaikka teen ruokaa, niin koska lapsi ei halua olla silloin lattialla leikkimässä vaan joko sylissäni tai syömässä jo jotain pientä pöydän ääressä, niin toimin niin. (Lattialla leikkii vain jos olen siinä mukana). Lapsi vaatimishuutaa aina, jos minun kaikki huomio ei ole koko ajan hänessä vaan välillä käännyn esim. kääntämään munakasta. Silloin alkaa itkemään jonkun näkemänsä lelun tai kauhan tms perään, ja jos en sekunnissa sitä anna vaan rikon munia pannulle niin huuto vain yltyy vaikka samalla puhun rauhallisesti, että odota hetki, saat kohta tms. Miehen mielestä se on lapsen kamalaa huudattamista, että hänelle ei sekunnissa anna kaikkea mitä vaatii vaan antaa huudon yltyä. Minä en pystyisi tekemään yhtään mitään, jos reagoisin lapsen kaikkiin huutovaatimuksiin, koska lapsi vaatii reagoimaan niihin sekunnissa. Mies ei tule kotona ollessaan esim. siihen keittiöön niihin reagoimaan vaan joko vain makaa muualla tai tulee huutamaan minulle että miksi huudatan lasta. Ja sitten minulla on siinä kaksi minulle huutavaa samaan aikaan :( .
Ap siis kirjoitti tämän. Ja täsmennän, että tuo hänen viittaa lapseen, ei mieheen :D .
Ap
Vierailija kirjoitti:
Huutaa saadakseen lelun? Siis sairaalloisen voimakas tarve (tai tahto) saada lelu/esine. Siis jokin on pahasti pielessä.
Terveessä kasvuympäristössä ihmiselle ei kehity sairaalloisen voimakkaita tarpeita, ei ainakaan esineitä kohtaan. Ihmisen perustarpeet: ruoka, turvallisuus, rakkaus, jne. Jos ihmiselle on kehittynyt sairaalloisen voimakas tarve esineitä kohtaan niin se johtuu siitä että jo pitkän aikaa jokin hänen perustarpeistaan on jäänyt tyydyttämättä ja hän yrittää epätoivoisesti korvata sitä perustarvetta esineellä.
Jos tuo jatkuu niin seuraukset ovat katastrofaaliset. Sinun täytyy tyydyttää lapsen perustarpeet. Jos niitä ei tyydytettä lapsuudessa niin vahinkoa ei enää aikuisuudessa saada korjattua, vahinko on pysyvää, henkilö joutuu koko loppuelämänsä korvaamaan perustarpeitaan esineillä tms. Eli henkilöllä on silloin persoonallisuushäiriö. Turha alkaa veikkailla mikä persoonallisuushäiriö, sillä ei ole merkitystä, koska joka tapauksessa hänen elämänsä tulee olemaan täysin pilalla.
Voi hyvä ihme nyt taas. Tuon ikäinen lapsi ei useinkaan osaa vielä puhua vaan itku tai huuto on ainoa tapa kommunikoida. Ja lapsen luontainen juttu on uteliaisuus tuossa iässä, tuon ikäinen haluaa tutustua kaikkeen mitä näkökenttään sattuu.
Siitä pitäisi olla huolissaan, jos lapsi ei haluaisi ja vaatisi tavaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuonikäisen kanssa pitää jo ulkoilla eli aamupäivällä pari tuntia leikkipuistossa ja iltapäivällä samanmoinen. Silloin ei lapsi ole niin kränä siellä sisällä.
Keittiöön kannattaa laittaa alalaatikko lapselle ja viakka oma hella, jolla voi "kokkailla" samalla kuin äiti kokkaa omallaan.
Ja tosiaan itse tein aina seuraavan aterian aina jo valmiiksi niin että ulkoa tullessa, aamulla jne oli pöytä jo katettuna ja kaikki heti valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Tuonikäisen kanssa pitää jo ulkoilla eli aamupäivällä pari tuntia leikkipuistossa ja iltapäivällä samanmoinen. Silloin ei lapsi ole niin kränä siellä sisällä.
Keittiöön kannattaa laittaa alalaatikko lapselle ja viakka oma hella, jolla voi "kokkailla" samalla kuin äiti kokkaa omallaan.
Ja tosiaan itse tein aina seuraavan aterian aina jo valmiiksi niin että ulkoa tullessa, aamulla jne oli pöytä jo katettuna ja kaikki heti valmiina.
Oletpa sinä hieno äiti.
Ehkä ap laittoi aamulla pyykkikoneen päälle tms niin ei voinut lähteä ulos. Ainakaan tuo syyllistäminen pikkujutuista ei ainakaan häntä auta. Vaikka itse niin mahtava ja täydellinen oletkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuonikäisen kanssa pitää jo ulkoilla eli aamupäivällä pari tuntia leikkipuistossa ja iltapäivällä samanmoinen. Silloin ei lapsi ole niin kränä siellä sisällä.
Keittiöön kannattaa laittaa alalaatikko lapselle ja viakka oma hella, jolla voi "kokkailla" samalla kuin äiti kokkaa omallaan.
Ja tosiaan itse tein aina seuraavan aterian aina jo valmiiksi niin että ulkoa tullessa, aamulla jne oli pöytä jo katettuna ja kaikki heti valmiina.
Meillä samoin. Aampulan aikaan tein seuraavan ruuan niin, että se oli valmis, kun tultiin ulkoa. Oltiin ulkona n klo 9-11. Sitten lounas ja päiväunet.
Ei yksivuotias koskaan itkenyt.
Mä ymmärrän kyllä ap:ta tässä. Ei tarvitse yli vuosikkaan enään saada joka sekunti olla sylissä ja huomiota, muita asioita nyt vaan täytyy saada tehtyä.
Koitapa siinä aamupalaa tehdessä rupatella lapselle samalla. Anna hänelle leluja, joilla leikkii lattialla, niin että pääsisitte yhdessä syömään. Jos lapsi alkaa vaatia muuta tavaraa, ala puhumaan iloisesti niistä tavaroista, jotka on jo lattialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuonikäisen kanssa pitää jo ulkoilla eli aamupäivällä pari tuntia leikkipuistossa ja iltapäivällä samanmoinen. Silloin ei lapsi ole niin kränä siellä sisällä.
Keittiöön kannattaa laittaa alalaatikko lapselle ja viakka oma hella, jolla voi "kokkailla" samalla kuin äiti kokkaa omallaan.
Ja tosiaan itse tein aina seuraavan aterian aina jo valmiiksi niin että ulkoa tullessa, aamulla jne oli pöytä jo katettuna ja kaikki heti valmiina.
Meillä samoin. Aampulan aikaan tein seuraavan ruuan niin, että se oli valmis, kun tultiin ulkoa. Oltiin ulkona n klo 9-11. Sitten lounas ja päiväunet.
Ei yksivuotias koskaan itkenyt.
Kuulostaa hyvin erikoiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuonikäisen kanssa pitää jo ulkoilla eli aamupäivällä pari tuntia leikkipuistossa ja iltapäivällä samanmoinen. Silloin ei lapsi ole niin kränä siellä sisällä.
Keittiöön kannattaa laittaa alalaatikko lapselle ja viakka oma hella, jolla voi "kokkailla" samalla kuin äiti kokkaa omallaan.
Ja tosiaan itse tein aina seuraavan aterian aina jo valmiiksi niin että ulkoa tullessa, aamulla jne oli pöytä jo katettuna ja kaikki heti valmiina.
Meillä samoin. Aampulan aikaan tein seuraavan ruuan niin, että se oli valmis, kun tultiin ulkoa. Oltiin ulkona n klo 9-11. Sitten lounas ja päiväunet.
Ei yksivuotias koskaan itkenyt.
Täällä on kyllä ristiriitaisia neuvoja. Juuri on neuvottu, että ap ei saisi tehdä ruokaa kun on aamupala vaan istua vain syömässä pöydässä lapsen kanssa. Koska se lounas sitten pitäisi tehdä, jos sitä ei saa tehdä aamupalan aikaan eikä kesken ulkoilun voi tehdä eikä saisi antaa lapsen odottaa yhtään sitä lounasta vaan sen pitäisi olla valmiina heti kun tullaan sisään?
Ei ihme, että ihmiset ei enää halua lapsia, kun pitää vääntyä mahdottomalle korkkiruuville jos on äiti.
Ymmärrän sinua ap. Oma neljäs lapseni oli samanlainen (vaikka hänen kanssaan on toimittu juuri samalla tavalla kuin kolmen ensimmäisen, eli kyse on täysin lapsen temperamentista). Ei lapsi siitä rikki mene, jos aloittaa aamiaisensa hieman vanhempia aiemmin. Sitä vain mietin, että jos lapsi syö itse, niin en alunperinkään antaisi pöytään ylimääräisiä leluja/kauhoja/tms, vaan pelkästään lautanen, lusikka, muki, tai mitä hän nyt ruokaillessaan tarvitsee. Paistat sen munakkaasi, jos lapsi vaatii huomiota niin juttelet hänelle rauhallisesti, sitten istahdat lapsen kanssa syömään.
Oma neljäs lapseni oli juuri tällainen, ettei viihtynyt yhtään leikkimässä, vaan vaati päästä syliin. Joo, kokeiltiin omaa lelulaatikkoa keittiössä, sai penkoa muovikippoja ja kauhoja, mutta ei halunnut. Halusi syliin. Lynkatkaa vaan, mutta usein laitoin hänet syöttötuoliin ja annoin pientä naposteltavaa samalla kun itse laitoin ruokaa: aina ei vaan pysty pitämään isoa lasta sylissä samalla kun kokkaa.
Tsemppiä ap:lle, toivotaan että aika auttaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuonikäisen kanssa pitää jo ulkoilla eli aamupäivällä pari tuntia leikkipuistossa ja iltapäivällä samanmoinen. Silloin ei lapsi ole niin kränä siellä sisällä.
Keittiöön kannattaa laittaa alalaatikko lapselle ja viakka oma hella, jolla voi "kokkailla" samalla kuin äiti kokkaa omallaan.
Ja tosiaan itse tein aina seuraavan aterian aina jo valmiiksi niin että ulkoa tullessa, aamulla jne oli pöytä jo katettuna ja kaikki heti valmiina.
Meillä samoin. Aampulan aikaan tein seuraavan ruuan niin, että se oli valmis, kun tultiin ulkoa. Oltiin ulkona n klo 9-11. Sitten lounas ja päiväunet.
Ei yksivuotias koskaan itkenyt.
Kuulostaa hyvin erikoiselta.
Täysin normaalia. Lapsen ei tarvitse huutaa huomiota. Se ei ole normaalia.
Eli kiusaat lasta systemaattisesti.