Lue keskustelun säännöt.
Mies vai minä oikeassa? Lapsen kasvatuksesta / tarpeista huolehtimisesta
19.10.2019 |
Lapsemme on 1v3kk ja meillä on riitaa tästä: lapsi aika usein itkee ja huutaa saadakseen jonkun lelun joka on hyllyllä (vaikka ollaan laittamassa juuri aamiaista) tai saadakseen viidennen lelun kun mikään hänellä olevasta neljästä lelusta ei kiinnostakaan. Minä en yleensä anna lapsen huutamalla pompottaa vaan joko en reagoi siihen itkuun tai silitän ja lohdutan mutta en anna sitä mitä vaatii. Jos sattuu tai on muu hätä niin reagoin aina itkuun heti tietenkin. Miehen mielestä minä huudatan lasta ja olen kamala kun huudatan lasta. Minun mielestä opetan että huutamalla ei saa tahtoa läpi. Kumpi on oikeassa?
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuonikäisen kanssa pitää jo ulkoilla eli aamupäivällä pari tuntia leikkipuistossa ja iltapäivällä samanmoinen. Silloin ei lapsi ole niin kränä siellä sisällä.
Keittiöön kannattaa laittaa alalaatikko lapselle ja viakka oma hella, jolla voi "kokkailla" samalla kuin äiti kokkaa omallaan.
Ja tosiaan itse tein aina seuraavan aterian aina jo valmiiksi niin että ulkoa tullessa, aamulla jne oli pöytä jo katettuna ja kaikki heti valmiina.
Meillä samoin. Aampulan aikaan tein seuraavan ruuan niin, että se oli valmis, kun tultiin ulkoa. Oltiin ulkona n klo 9-11. Sitten lounas ja päiväunet.
Ei yksivuotias koskaan itkenyt.
Täällä on kyllä ristiriitaisia neuvoja. Juuri on neuvottu, että ap ei saisi tehdä ruokaa kun on aamupala vaan istua vain syömässä pöydässä lapsen kanssa. Koska se lounas sitten pitäisi tehdä, jos sitä ei saa tehdä aamupalan aikaan eikä kesken ulkoilun voi tehdä eikä saisi antaa lapsen odottaa yhtään sitä lounasta vaan sen pitäisi olla valmiina heti kun tullaan sisään?
Ei ihme, että ihmiset ei enää halua lapsia, kun pitää vääntyä mahdottomalle korkkiruuville jos on äiti.
Ei tuo nyt kovin haastavaa ole. Aampula tulille. Samalla kuorii perunat ja laittaa vaikka keiton tulemaan. Lapsi leikkii leluillaan. Syödään yhdessä. Puetaan ja mennään ulos. Syödään.
Ei mitään vaativaa puuhaa!
Oletko ollenkaan lukenut tätä ketjua? Ap kertoo ihan selvästi, että hänen lapsi ei suostu leikkimään yksin leluilla lattialla vaan huutaa päästä syliin sieltä lattialta. Itsellänikin on samanlainen lapsi. Ei kaikki pienet viihdy yhtään yksin vaikka olisi kuinka hyviä leluja tai kattiloita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveitä ja syyllistäviä kommentteja olet Ap saanut. Tämä on niin perus av:tä.
Mutta siis, ensinnäkin lapsen itkua ei tarvitse pelätä. Lapsi joka ei osaa vielä puhua, kommunikoi paljon itkun avulla, eikä se aina tarkoita että lapsella olisi jokin hätä.
Lelut varmaan kannaattaa pitää esillä, ja laittaa koti muutenkin lapsiturvalliseksi niin voit itse hoidella askareita lapsen tutkiessa ympäristöään.
Lapsi voi myös syödä yksin (mikä ihmeen ajattelutapa täällä on ettei voi :D), jos se teille helpommalta tuntuu.
Olet kyllä Ap oikeassa siinä, että lapsi ei huudolla pitäisi antaa saada tahtoaan läpi. Ja lapselle, vaikka pieni onkin, on hyvä opettaa niitä elämän pieniä pettymyksiä turvallisessa ympäristössä. Olet ap oikealla jäljillä tässä.
Toki kannattaa myös miettiä sitä, onko itku vielä lapsen kieli, vai viestiikö hän jo muilla tavoin. Lapsi ei kuitenkaan traumatisoidu siitä, ettet anna hänelle viidettä lelua.
Olet varmasti hyvä äiti. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuonikäisen kanssa pitää jo ulkoilla eli aamupäivällä pari tuntia leikkipuistossa ja iltapäivällä samanmoinen. Silloin ei lapsi ole niin kränä siellä sisällä.
Keittiöön kannattaa laittaa alalaatikko lapselle ja viakka oma hella, jolla voi "kokkailla" samalla kuin äiti kokkaa omallaan.
Ja tosiaan itse tein aina seuraavan aterian aina jo valmiiksi niin että ulkoa tullessa, aamulla jne oli pöytä jo katettuna ja kaikki heti valmiina.
Meillä samoin. Aampulan aikaan tein seuraavan ruuan niin, että se oli valmis, kun tultiin ulkoa. Oltiin ulkona n klo 9-11. Sitten lounas ja päiväunet.
Ei yksivuotias koskaan itkenyt.
Täällä on kyllä ristiriitaisia neuvoja. Juuri on neuvottu, että ap ei saisi tehdä ruokaa kun on aamupala vaan istua vain syömässä pöydässä lapsen kanssa. Koska se lounas sitten pitäisi tehdä, jos sitä ei saa tehdä aamupalan aikaan eikä kesken ulkoilun voi tehdä eikä saisi antaa lapsen odottaa yhtään sitä lounasta vaan sen pitäisi olla valmiina heti kun tullaan sisään?
Ei ihme, että ihmiset ei enää halua lapsia, kun pitää vääntyä mahdottomalle korkkiruuville jos on äiti.
Ei tuo nyt kovin haastavaa ole. Aampula tulille. Samalla kuorii perunat ja laittaa vaikka keiton tulemaan. Lapsi leikkii leluillaan. Syödään yhdessä. Puetaan ja mennään ulos. Syödään.
Ei mitään vaativaa puuhaa!
Oletko ollenkaan lukenut tätä ketjua? Ap kertoo ihan selvästi, että hänen lapsi ei suostu leikkimään yksin leluilla lattialla vaan huutaa päästä syliin sieltä lattialta. Itsellänikin on samanlainen lapsi. Ei kaikki pienet viihdy yhtään yksin vaikka olisi kuinka hyviä leluja tai kattiloita.
Ihan varmasti suostuu. Hiukan pitää nähdä itsekin vaivaa.
Kaikesta saa juuri niin vaikeaa kun itse haluaa.
Koettakaapa laittaa sun tavarat keittiön kaappien päälle ja sitten kaikki tuolit ja jakkarat ulos talosta. Voit pyytää mieheltäsi vaikka kännykän mutta et sitten mitään muuta. Miehesi sitten opettaa sulle kunka pitää olla tyytyväinen kun sai jo sen yhden tavaran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuonikäisen kanssa pitää jo ulkoilla eli aamupäivällä pari tuntia leikkipuistossa ja iltapäivällä samanmoinen. Silloin ei lapsi ole niin kränä siellä sisällä.
Keittiöön kannattaa laittaa alalaatikko lapselle ja viakka oma hella, jolla voi "kokkailla" samalla kuin äiti kokkaa omallaan.
Ja tosiaan itse tein aina seuraavan aterian aina jo valmiiksi niin että ulkoa tullessa, aamulla jne oli pöytä jo katettuna ja kaikki heti valmiina.
Oletpa sinä hieno äiti.
Ehkä ap laittoi aamulla pyykkikoneen päälle tms niin ei voinut lähteä ulos. Ainakaan tuo syyllistäminen pikkujutuista ei ainakaan häntä auta. Vaikka itse niin mahtava ja täydellinen oletkin.
Mieshän on kotona eli ei sitä pyykkikonetta tarvitse ap:n jäädä päivystämään.
Ja pyykkikonetta muutenkin pystyy käyttämään siellä lomassa, ei niin että se määrää koko elämää. Täyttää aamulla ennen kuin lapsi herää ja laittaa päälle ja ripustaa kun lapsi nukkuu päiväunia.
Ihan perusarkea. Ei vaadi täydellisyyttä tai mahtavuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koettakaapa laittaa sun tavarat keittiön kaappien päälle ja sitten kaikki tuolit ja jakkarat ulos talosta. Voit pyytää mieheltäsi vaikka kännykän mutta et sitten mitään muuta. Miehesi sitten opettaa sulle kunka pitää olla tyytyväinen kun sai jo sen yhden tavaran.
Eli lapsen pitää saada kaikki mitä se haluaa vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuonikäisen kanssa pitää jo ulkoilla eli aamupäivällä pari tuntia leikkipuistossa ja iltapäivällä samanmoinen. Silloin ei lapsi ole niin kränä siellä sisällä.
Keittiöön kannattaa laittaa alalaatikko lapselle ja viakka oma hella, jolla voi "kokkailla" samalla kuin äiti kokkaa omallaan.
Ja tosiaan itse tein aina seuraavan aterian aina jo valmiiksi niin että ulkoa tullessa, aamulla jne oli pöytä jo katettuna ja kaikki heti valmiina.
Oletpa sinä hieno äiti.
Ehkä ap laittoi aamulla pyykkikoneen päälle tms niin ei voinut lähteä ulos. Ainakaan tuo syyllistäminen pikkujutuista ei ainakaan häntä auta. Vaikka itse niin mahtava ja täydellinen oletkin.
Mieshän on kotona eli ei sitä pyykkikonetta tarvitse ap:n jäädä päivystämään.
Ja pyykkikonetta muutenkin pystyy käyttämään siellä lomassa, ei niin että se määrää koko elämää. Täyttää aamulla ennen kuin lapsi herää ja laittaa päälle ja ripustaa kun lapsi nukkuu päiväunia.
Ihan perusarkea. Ei vaadi täydellisyyttä tai mahtavuutta.
Mies ei ole koko päivänä kotona, on töissä. Ja lapsi herää seitsemältä, en pysty itse heräämään sitä ennen, olen väsynyt ja tarvitsen sen määrän unta minkä lapsi antaa minun nukkua. Ja ei, en tänään ole vielä laittanut pyykkikonetta, laitan sen vasta illalla ja ripustan kun lapsi nukahtaa yöunille. Mies tulee töistä joskus myöhään ja menee suoraan nukkumaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveitä ja syyllistäviä kommentteja olet Ap saanut. Tämä on niin perus av:tä.
Mutta siis, ensinnäkin lapsen itkua ei tarvitse pelätä. Lapsi joka ei osaa vielä puhua, kommunikoi paljon itkun avulla, eikä se aina tarkoita että lapsella olisi jokin hätä.
Lelut varmaan kannaattaa pitää esillä, ja laittaa koti muutenkin lapsiturvalliseksi niin voit itse hoidella askareita lapsen tutkiessa ympäristöään.
Lapsi voi myös syödä yksin (mikä ihmeen ajattelutapa täällä on ettei voi :D), jos se teille helpommalta tuntuu.
Olet kyllä Ap oikeassa siinä, että lapsi ei huudolla pitäisi antaa saada tahtoaan läpi. Ja lapselle, vaikka pieni onkin, on hyvä opettaa niitä elämän pieniä pettymyksiä turvallisessa ympäristössä. Olet ap oikealla jäljillä tässä.
Toki kannattaa myös miettiä sitä, onko itku vielä lapsen kieli, vai viestiikö hän jo muilla tavoin. Lapsi ei kuitenkaan traumatisoidu siitä, ettet anna hänelle viidettä lelua.
Olet varmasti hyvä äiti. Tsemppiä!
Kiitos sinulle, olet kultainen ihminen. Ap
Ja kyllä minä hyväksyn sen, jos mies on oikeassa ja minä täysin väärässä ja myös yksivuotiaan (samoin kuin vauvan) kaikkiin vaatimuksiin ja itkuihin pitää reagoida aina heti täyttämällä se lapsen tarve. Mutta kun en ihan usko, että se on niin. Mutta jos se todella on niin, niin kyllähän minä voin tässä toisenkin vuoden sen vauvavuoden perään niin toimia. Olin vain ihan oikeasti luullut, että tämän ikäiselle pitää jo opettaa, että välillä joutuu odottamaan hetken jos ei ole oikea hätä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuonikäisen kanssa pitää jo ulkoilla eli aamupäivällä pari tuntia leikkipuistossa ja iltapäivällä samanmoinen. Silloin ei lapsi ole niin kränä siellä sisällä.
Keittiöön kannattaa laittaa alalaatikko lapselle ja viakka oma hella, jolla voi "kokkailla" samalla kuin äiti kokkaa omallaan.
Ja tosiaan itse tein aina seuraavan aterian aina jo valmiiksi niin että ulkoa tullessa, aamulla jne oli pöytä jo katettuna ja kaikki heti valmiina.
Oletpa sinä hieno äiti.
Ehkä ap laittoi aamulla pyykkikoneen päälle tms niin ei voinut lähteä ulos. Ainakaan tuo syyllistäminen pikkujutuista ei ainakaan häntä auta. Vaikka itse niin mahtava ja täydellinen oletkin.
Mieshän on kotona eli ei sitä pyykkikonetta tarvitse ap:n jäädä päivystämään.
Ja pyykkikonetta muutenkin pystyy käyttämään siellä lomassa, ei niin että se määrää koko elämää. Täyttää aamulla ennen kuin lapsi herää ja laittaa päälle ja ripustaa kun lapsi nukkuu päiväunia.
Ihan perusarkea. Ei vaadi täydellisyyttä tai mahtavuutta.
Mies ei ole koko päivänä kotona, on töissä. Ja lapsi herää seitsemältä, en pysty itse heräämään sitä ennen, olen väsynyt ja tarvitsen sen määrän unta minkä lapsi antaa minun nukkua. Ja ei, en tänään ole vielä laittanut pyykkikonetta, laitan sen vasta illalla ja ripustan kun lapsi nukahtaa yöunille. Mies tulee töistä joskus myöhään ja menee suoraan nukkumaan. Ap
Kyllä moni äiti herää aikaisemmin. Itse nousen aina viideltä.
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä minä hyväksyn sen, jos mies on oikeassa ja minä täysin väärässä ja myös yksivuotiaan (samoin kuin vauvan) kaikkiin vaatimuksiin ja itkuihin pitää reagoida aina heti täyttämällä se lapsen tarve. Mutta kun en ihan usko, että se on niin. Mutta jos se todella on niin, niin kyllähän minä voin tässä toisenkin vuoden sen vauvavuoden perään niin toimia. Olin vain ihan oikeasti luullut, että tämän ikäiselle pitää jo opettaa, että välillä joutuu odottamaan hetken jos ei ole oikea hätä. Ap
Ehkä sinun kannattaa mennä jo töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kyllä anna lelut tuon ikäiselle jos se pyytää. Tai no, kaikki lapsen lelut on lattialla koreissa joten ei siinä paljon antamista ole. Mutta pointtina, jos lapsi jotain haluaa enkä näe syytä miksi sitä ei voisi saada, niin miksi ei. Ei tuon ikäinen ymmärrä miksi pitää odottaa, miksi ei saa, miksi äiti ei reagoi, miksi äiti ei välitä ja lohduta kun paha mieli, jne.
En halua lapseni itkevän. Ja korostan, kyseessä on vasta 1-vuotias lapsi.
Ihan oikein ettet anna ja juokse joka kitinän perään.Kyllä lapsi tarvitsee kuria siinä missä rakkauttakin.Antaa hänen porata kyllä sitten aikaa myöten oppii ja mies voi vetää korvilleen kuulosuojaimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuonikäisen kanssa pitää jo ulkoilla eli aamupäivällä pari tuntia leikkipuistossa ja iltapäivällä samanmoinen. Silloin ei lapsi ole niin kränä siellä sisällä.
Keittiöön kannattaa laittaa alalaatikko lapselle ja viakka oma hella, jolla voi "kokkailla" samalla kuin äiti kokkaa omallaan.
Ja tosiaan itse tein aina seuraavan aterian aina jo valmiiksi niin että ulkoa tullessa, aamulla jne oli pöytä jo katettuna ja kaikki heti valmiina.
Oletpa sinä hieno äiti.
Ehkä ap laittoi aamulla pyykkikoneen päälle tms niin ei voinut lähteä ulos. Ainakaan tuo syyllistäminen pikkujutuista ei ainakaan häntä auta. Vaikka itse niin mahtava ja täydellinen oletkin.
Mieshän on kotona eli ei sitä pyykkikonetta tarvitse ap:n jäädä päivystämään.
Ja pyykkikonetta muutenkin pystyy käyttämään siellä lomassa, ei niin että se määrää koko elämää. Täyttää aamulla ennen kuin lapsi herää ja laittaa päälle ja ripustaa kun lapsi nukkuu päiväunia.
Ihan perusarkea. Ei vaadi täydellisyyttä tai mahtavuutta.
Mies ei ole koko päivänä kotona, on töissä. Ja lapsi herää seitsemältä, en pysty itse heräämään sitä ennen, olen väsynyt ja tarvitsen sen määrän unta minkä lapsi antaa minun nukkua. Ja ei, en tänään ole vielä laittanut pyykkikonetta, laitan sen vasta illalla ja ripustan kun lapsi nukahtaa yöunille. Mies tulee töistä joskus myöhään ja menee suoraan nukkumaan. Ap
Kyllä moni äiti herää aikaisemmin. Itse nousen aina viideltä.
Itse olen äiti myös ja herään klo 8-9 silloin kun lapsikin herää. :D Lapsi on siis yksivuotias. En ole nähnyt pakottavaa syytä laittaa herätyskelloa niin kauan kun olen tauolla työelämästä. Meitä on moneen junaan.
Voisinpa halata sinua. <3 toivon että sinulla on ystäviä ja lähipiiriä ympärilläsi joille voit jakaa asioita ja jotka ovat tukenasi. Tämänhetkinen elämäntilanteesi kuulostaa melko kuormittavalta. Toivottavasti miehesi tulee kuntoon.
Itse en valitettavasti ymmärrä lapsista yhtään mitään, joten en osaa sanoa asiaan juuta enkä jaata. Tänne tuleviin kommentteihinkin suhtautuisin vähän varauksella enkä absoluuttisena totuutena, löytyisiköhän netistä paremmin tietoa? Tai pystyisitkö kysymään joltain ammattilaiselta asiasta?
Miten sinä itse jaksat? :) olet varmasti paras äiti lapsellesi.
Ihan oikeassa olet, lapsi oppii rajansa jo varhain ja periksi antaminen luo heikkouden tunteen vanhemmista ja sitä kautta turvattomuuden tunteen. Aika moni aikuinen kasvattaja menee tässä kohtaa metsään kun ei tajua, että olemme jo syntymästä hyvin lujatahtoisia ja rajoja hakevia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuonikäisen kanssa pitää jo ulkoilla eli aamupäivällä pari tuntia leikkipuistossa ja iltapäivällä samanmoinen. Silloin ei lapsi ole niin kränä siellä sisällä.
Keittiöön kannattaa laittaa alalaatikko lapselle ja viakka oma hella, jolla voi "kokkailla" samalla kuin äiti kokkaa omallaan.
Ja tosiaan itse tein aina seuraavan aterian aina jo valmiiksi niin että ulkoa tullessa, aamulla jne oli pöytä jo katettuna ja kaikki heti valmiina.
Oletpa sinä hieno äiti.
Ehkä ap laittoi aamulla pyykkikoneen päälle tms niin ei voinut lähteä ulos. Ainakaan tuo syyllistäminen pikkujutuista ei ainakaan häntä auta. Vaikka itse niin mahtava ja täydellinen oletkin.
Mieshän on kotona eli ei sitä pyykkikonetta tarvitse ap:n jäädä päivystämään.
Ja pyykkikonetta muutenkin pystyy käyttämään siellä lomassa, ei niin että se määrää koko elämää. Täyttää aamulla ennen kuin lapsi herää ja laittaa päälle ja ripustaa kun lapsi nukkuu päiväunia.
Ihan perusarkea. Ei vaadi täydellisyyttä tai mahtavuutta.
Mies ei ole koko päivänä kotona, on töissä. Ja lapsi herää seitsemältä, en pysty itse heräämään sitä ennen, olen väsynyt ja tarvitsen sen määrän unta minkä lapsi antaa minun nukkua. Ja ei, en tänään ole vielä laittanut pyykkikonetta, laitan sen vasta illalla ja ripustan kun lapsi nukahtaa yöunille. Mies tulee töistä joskus myöhään ja menee suoraan nukkumaan. Ap
Kyllä moni äiti herää aikaisemmin. Itse nousen aina viideltä.
Miksi ihmeessä nouset viideltä? Itse pääsen nukkumaan klo 23:30, koska lapsen mentyä nukkumaan laitan pyykkejä ja tiskejä, välillä seuraavan päivän ruokaa, ja siivoilen ja käyn suihkussa ym. Lapsi herää yhä pari kertaa yössä ja herättää minut samalla. En millään selviäisi sillä unella, että sitten heräisin viideltä. Minun on pakko nukkua siihen seitsemään mihin lapsikin nukkuu. Ap
Eikö se lapsi voi leikkiä lattialla sen aikaa kun teet aamupalaa?? Kasa leluja tai niitä kattiloita ja kauhoja nenän eteen. Syötte yhdessä kun aamupala valmis. Ja minä luulin olevani kädetön lapseni kanssa. Huh.
nukkumaija kirjoitti:
Voisinpa halata sinua. <3 toivon että sinulla on ystäviä ja lähipiiriä ympärilläsi joille voit jakaa asioita ja jotka ovat tukenasi. Tämänhetkinen elämäntilanteesi kuulostaa melko kuormittavalta. Toivottavasti miehesi tulee kuntoon.
Itse en valitettavasti ymmärrä lapsista yhtään mitään, joten en osaa sanoa asiaan juuta enkä jaata. Tänne tuleviin kommentteihinkin suhtautuisin vähän varauksella enkä absoluuttisena totuutena, löytyisiköhän netistä paremmin tietoa? Tai pystyisitkö kysymään joltain ammattilaiselta asiasta?
Miten sinä itse jaksat? :) olet varmasti paras äiti lapsellesi.
Kiitos paljon sinulle! Enhän minä niin hyvin jaksa, koska masentunut kumppani ei ole helpoin kumppani ja koska lapsesta huolehtiminen jää yksin minulle ja omaa aikaa ei ole. Ystäviä ja lähipiiriä on paljonkin, mutta vain puhelimen päässä, koska kaikilla on niin kiireinen elämä, että ei he minua ehdi tänne kotiin auttamaan.
Ap
Ei tuo nyt kovin haastavaa ole. Aampula tulille. Samalla kuorii perunat ja laittaa vaikka keiton tulemaan. Lapsi leikkii leluillaan. Syödään yhdessä. Puetaan ja mennään ulos. Syödään.
Ei mitään vaativaa puuhaa!