Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?

Mulla on ollut monesti hassuja sattumia, kuten esim. ajattelen jotain kappaletta ja se alkaa samantien jossain soimaan. Viimeksi näin kävi leffateatterissa, eikä mulla ollut etukäteen mitään tietoa, että se on tuossa elokuvassa. Kyseessä siis vanha kappale, ei mikään tunnaribiisi. 

Kerran minulle kävi toistuvasti niin, että ajattelin yhtä ihmistä ja sekuntien sisään se kävelee vastaan. Kerran ajattelin tuota ihmistä ja hetken päästä katsoin puhelinta ja se oli soittanut mulle 2 kertaa. Soitin takaisin ja se sanoi yrittäneensä huitoa mulla kadun toiselta puolelta, mutta en nähnyt sitä. 

Toisen kerran muistan ajatelleeni häntä ja sekuntien päästä hän kääntyy samantien kulman takaa. Kolmas kerta kävi kauppakeskuksessa, jossa tämä henkilö oli taas jostain tullut mieleen ja näen hetken päästä hänet kävelemässä n. 30m päässä ohi kaverinsa kanssa. Kaikki nämä n. kuukauden sisään.

Niin kuin joku tuossa ja sanoikin, onkohan mahdollista, että ihmisellä esim. joku tuoksu, jonka aivot havaitsevat, vaikka ihminen ei siitä itse tajua ja niin se henkilö tulee mieleen?

Yksi tiedostamaton hajuaistin perusteella tapahtuva asiahan on naisten kuukautiskierron sykronoituminen.  Sehän siiis tapahtuu niin, että nainen tietämättään havaitsee ympäriillä olevien naisten hormonitasot ja kuukautiskerron vaiheet ja säätää omaa kiertoansa niihin sopivaksi. Elimistöhän hoitaa tämän ihan automaattisesti ja tiedostamattomasti. Tämä on sama homma on esim. leijonilla ja on sopeutuma siihen, että kaikkien lauman jäsenten juoksu on samaan aikaan, jottei kukaan saa etua parittelukumppanin valinnassa.

Jos nyt spekuloidaan, niin voisihan kyseessä olla äänikin. Kyllähän monet tunnistavat toisensa askeleista, joten onkohan mahdollista, että ihminen havaitsee jotain infraääniä, joista se ei ole tietoinen, mutta jotka aivot havaitsevat ja siten tämä tyyppi tulee mieleen?

Muutama viikko sitten kävi outo juttu, tosin en tiedä sopiiko se ihan tähän ketjuun mutta kuitenkin. Kävelin koiran kanssa metsäpolkua pitkin, tai pikemminkin entistä metsäpolkua koska se kulki hakkuualueen läpi. Huomasin yhtäkkiä että edelläni, ehkä n. 30 metrin päässä käveli miehen hahmo. Vähän säikähdin ja epäröin, koska alue oli hyvin syrjäinen, eikä siellä oikein tee mieli törmätä mihinkään tuntemattomiin mieshahmoihin - olkoonkin sitten vainoharhaista... ihmettelin myös, miten en aiemmin tyyppiä huomannut. No, koirakin terästäytyi ja katseli vähän epäluuloisena eteenpäin. Hain taskusta puhelimeni (on olevinaan mukamas jotenkin turvallisempaa kävellä puhelin kädessä), ja sillä välin mies oli kadonnut. Ei näkynyt polulla eikä missään ympärilläkään. Ja ihan oikeasti tuolla aukealla alueella ei ollut mitään sellaista paikkaa, jonne olisi voinut piiloutua tai kadota näkyvistä. Metsän reunaan oli sen verran matkaa, ettei sinne sekunneissa päässyt millään.

Käveltiin kyllä koiran kanssa rivakkaa vauhtia loppumatka niskakarvat pystyssä, ympärille vilkuillen. Totta puhuakseni juostiin.

Vierailija kirjoitti:

Nuo äidin kehossa elävät lapsen solut on kiehtova asia, josta ei vielä paljonkaan ymmärretä, on vain teorioita.

Elääköhän myös keskenmenneiden ja abortoitujen sikiöiden soluja äideissä?

https://www.vau.fi/perhe/vanhemmuus/villi-teoria-vauva-on-ohjelmoinut-a…

Ne abortoiduista sikiöistä kerätyt solut elävät myös henkilöissä, joihin ne on ruiskutettu häntä nuorentamaan. Vaikutukset voivat olla sitten myöhemmin mielenkiintoisia mm. edellä kuvailtujen kaltaisia.

En nyt tiedä meneekö tämä tähän kategoriaan, mutta kerronpa kuitenkin. Aikoinaan selailin silloisen poikaystäväni kanssa netistä huvikseen Pablo Picasson taideteoksia, ja vastaan tuli kuva joka oli ihan täysin poikaystäväni näköinen, siis aivan kuin hän olisi ollut mallina siinä. Tuntui ihmeelliseltä, että saatiin vaan tyhjästä yhtäkkiä idea ruveta katselemaan niitä maalauksia, ja sitten sieltä löytyi semmoinen kuva. Se oli muotokuva jostain henkilöstä, 1900-luvun alusta, josta ei juurikaan löytynyt valokuvia. En tiedä olisiko hän sitten ollut poikaystäväni kaksoisolento, mutta maalauksessa näytti aivan täysin samalta!

Seuraan yhtä kirjoittajaa, joka ei kovin usein päivitä sivujaan.

Yhtenä yönä näin unta, että hän olisi lisännyt uusia kirjoituksia. Kun menin tarkistamaan sivun, sieltä löytyikin useampi päivitys. Vähän hämmästyin.

Toki voi olla kyse sattumasta, että tuo kirjoittaja oli vain muuten eksynyt uneeni. Hassu sattuma kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko riisi englanniksi rix?

Matriisi on vain väännös matrix-sanasta, jossa on haettu mahdollisimman suomalaista muotoa. Suomalainen sana ei voi päättyä x-kirjaimeen. Tätä sanaa on käytetty yleisesti työelämässä, puhuttu ns. matriisiorganisaatiosta, kauan ennen kuin Matrix-leffa julkaistiin. 

Leffan nimessä tuo X on toki hienompi, kuin jos se olisi käännetty matriisiksi. 

Kuinkas tuolla teoriallasi selität sen että Rax on Suomalainen ketju jos Suomalainen sana ei voi päättyä x:ään

Siinäpä se! Systeemi on mätä!

En usko oikein usko yliluonnolliseen mutta lapsena n. 3-4 luokkalaisena tiesin jostakin syystä aina, kun puhelin soi, että kuka soittaa (lankapuhelinaikaa) ja kenelle perheenjäsenelle.

Tämä meni vieläpä niin, että en vastannut puhelimeen ollenkaan, ellen aavistanut puhelun olevan minulle. Huusin vain tyyliin: äiitiii puhelimeen x soittaa. Luulin pitkään, että kyseessä oli valemuisto tms. kunnes noin 20 vuotta myöhemmin äitini alkoi kertomaan vaimolleni, miten minulla oli pienenä outo tapa, että suljin puhelimen vastaamisen jälkeen, ennen kuin kutsuin muita puhelimeen, niin että soittaja joutui soittamaan uudestaan perään.

Kysyin äidiltä, että kuinka kauan tuota kesti ja kommentoiko kukaan koskaan, että miksi se X sulki puhelimen tai katkesiko puhelu. Kuulemma vaihe kesti noin vuoden eikä kukaan koskaan sanonut mitään. Totesin, että varmaan joku olisi asiaa ihmetellyt, etenkin niistä ihmisistä jotka soittivat usein mutta oman mielikuvani mukaan en koskaan edes nostanut luuria.

Nyt kirjoittaessa muistui mieleen, jos en tuntenut soittajaa, ilmoitin vain äitii puhelimeen, joku mies/nainen soittaa, en tiedä kuka.

Olen töissä tavaratalossa ja usein, aivan liian usein viedessäni jotain tavaraa hyllyyn, juuri siinä kohtaa johon olen jotain viemässä on asiakas katsomassa tuotteita. Tätä tapahtuu joka päivä, myös hiljaisina hetkinä.

Toinen asia, jota olen ihmetellyt, on se miten ihmiset kulkevat ikäänkuin parvina. Yhtenä hetkenä on hiljaista, sitten ovesta tulee joukoittain asiakkaita. Ikään kuin autopelien kuminauha-efektissä. Tämäkin on jatkuva päivittäinen ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Täällä foorumilla on usein peukutuksia, joita en ole tehnyt.

Eli kommentilla on ylä- tai alapeukku joka näkyy lihavoituna, kuin olisin itse tehnyt sen. 

Käytän omaa konettani kotona, eikä tällä IP:llä kukaan muu käy peukuttamassa.

Usein ne ylä- ja alapeukut vastaavat sitä, miten itse peukuttaisin.

Onko tämä joku bugi vai Matrix-osastoa? 

Kännykkä lisää numerokoodin itse, ennen kuin olen edes käynyt sivun alaosassa.

Lapsena vastasin kerran vitsillä lankapuhelimeen, vaikka se ei soinut.

Kuulin isän äänen: "Moi, annatko äidille".

Kukaan ei uskonut minua, kun sanoin että puhelin ei ehtinyt soida. 

Tuli vaan mieleen tuosta 418 jutusta.

Hohhoijaa. Selitykset:

1. Selkouni

2. Aivojesi toinen puolisko tajuaa asian sadasosasekunnin aiemmin kuin toinen --> deja vu

3. Olet nähnyt vilaukselta esimerkiksi sen elokuvan biisilistan jossain tiedostamatta sitä täysin. Tai olet kuullut jonkun puhuvan siitä etkä ole tietoisesti keskittynyt asiaan. Asia jää alitajuntaan --> tiedostamattasi ajattelet sitä --> biisi soi leffassa --> "YLILUONNOLLISTA! MATRIXIA! OMG! USKOMATONTA!"

Vierailija kirjoitti:

Yläpeukuta tätä viestiä, jos olet joskus kokenut jotain tuontyyppistä. Alapeukuta, jos et ole.

Niin saamme tästä tilaston.

Näin saadaankin täysin pätevä ja uskottava tilasto.

Osaston Tomppeli kirjoitti:

Olen töissä tavaratalossa ja usein, aivan liian usein viedessäni jotain tavaraa hyllyyn, juuri siinä kohtaa johon olen jotain viemässä on asiakas katsomassa tuotteita. Tätä tapahtuu joka päivä, myös hiljaisina hetkinä.

Toinen asia, jota olen ihmetellyt, on se miten ihmiset kulkevat ikäänkuin parvina. Yhtenä hetkenä on hiljaista, sitten ovesta tulee joukoittain asiakkaita. Ikään kuin autopelien kuminauha-efektissä. Tämäkin on jatkuva päivittäinen ilmiö.

Parveilua huomasin minäkin kaupoissa nuorena. En niinkään enää vanhana. Nuorena kävi usein niin, että kun menin kauppaan, jossa ei juuri muita asiakkaita näkynyt, niin hetken kierreltyäni kassalle olikin kertynyt jono ja muita asiakkaita kierteli ympäri kauppaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla sattui toisen poikani kanssa useamman kerran hänen ollessaan alle kouluikäinen, että ajattelimme jotain satunnaista asiaa yhtä aikaa ja tavallaan aloitimme siitä ääneen keskustelun keskeltä keskustelua. Olin pojan kanssa hyvin läheinen ja meillä on samanlainen ajatuksenjuoksu, joten pistin sen vain telepatian piikkiin. Joskus tosin hätkähdin kun poika alkoi puhua aivan kuin olisi kuullut ajatukseni.

Mulle käy toisen lapseni kanssa usein näin. Ja juuri niin että tuntuu että hän lukee ajatuksiani. Esim. kerran luin puhelimelta laivamatkatarjouksia, lapsi oli leikeissään selkä minuun päin ja kysyy yhtäkkiä innostuneena, ai mennäänkö me laivalle? (Asiasta ei ollut puhuttu mitään lapsen kanssa).

Sikiöaikana lapsen soluja päätyy äidin elimistöön ja niitä on löydetty vuosia myöhemmin mm. äidin aivoista. Olenkin arvellut että lapseni soluista on muodostunut aivoihini joku "vakoiluelin" :D

Minä pystyn lukemaan mieheni ajatuksia. Hän aina sanookin minua noidaksi kun vastaan kysymykseen ennenkuin ehtii edes kysyä. Tätä tapahtuu varmaan päivittäin.

Silloin, kun kännykät eivät vielä olleet älypuhelimia vaan niitä Nokian "kapuloita", jotenkin oudosti tiesin usein, että nyt on tulossa tekstiviesti. Siis joitakin sekuntteja ennen merkkiääntä. En siis fyysisesti tuntenut sitä laitteesta (kännykkä saattoi olla vaikka parin metrin päässä) tai kuullut mitään sähköhäiriöääntä muusta sähkölaitteesta vaan jollain lailla omituisesti aistin magneettikentän, energian tai minkä lie muutoksen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut monesti hassuja sattumia, kuten esim. ajattelen jotain kappaletta ja se alkaa samantien jossain soimaan. Viimeksi näin kävi leffateatterissa, eikä mulla ollut etukäteen mitään tietoa, että se on tuossa elokuvassa. Kyseessä siis vanha kappale, ei mikään tunnaribiisi. 

Kerran minulle kävi toistuvasti niin, että ajattelin yhtä ihmistä ja sekuntien sisään se kävelee vastaan. Kerran ajattelin tuota ihmistä ja hetken päästä katsoin puhelinta ja se oli soittanut mulle 2 kertaa. Soitin takaisin ja se sanoi yrittäneensä huitoa mulla kadun toiselta puolelta, mutta en nähnyt sitä. 

Toisen kerran muistan ajatelleeni häntä ja sekuntien päästä hän kääntyy samantien kulman takaa. Kolmas kerta kävi kauppakeskuksessa, jossa tämä henkilö oli taas jostain tullut mieleen ja näen hetken päästä hänet kävelemässä n. 30m päässä ohi kaverinsa kanssa. Kaikki nämä n. kuukauden sisään.

Niin kuin joku tuossa ja sanoikin, onkohan mahdollista, että ihmisellä esim. joku tuoksu, jonka aivot havaitsevat, vaikka ihminen ei siitä itse tajua ja niin se henkilö tulee mieleen?

Yksi tiedostamaton hajuaistin perusteella tapahtuva asiahan on naisten kuukautiskierron sykronoituminen.  Sehän siiis tapahtuu niin, että nainen tietämättään havaitsee ympäriillä olevien naisten hormonitasot ja kuukautiskerron vaiheet ja säätää omaa kiertoansa niihin sopivaksi. Elimistöhän hoitaa tämän ihan automaattisesti ja tiedostamattomasti. Tämä on sama homma on esim. leijonilla ja on sopeutuma siihen, että kaikkien lauman jäsenten juoksu on samaan aikaan, jottei kukaan saa etua parittelukumppanin valinnassa.

Jos nyt spekuloidaan, niin voisihan kyseessä olla äänikin. Kyllähän monet tunnistavat toisensa askeleista, joten onkohan mahdollista, että ihminen havaitsee jotain infraääniä, joista se ei ole tietoinen, mutta jotka aivot havaitsevat ja siten tämä tyyppi tulee mieleen?

Kerroin jo aiemmin lukevani mieheni ajatuksia. Minulla käy silloin tällöin myös tätä. Istun autoon ja hyräilen biisiä, avaan radion ja siellä soi juuri se biisi. Miten se voisi selittyä? Myös näitä juttuja että näen unta henkilöstä jota en ole tavannut kymmeneen vuoteen enkä ollut missään tekemisissä ja seuraavana päivänä hän kävelee mun työpaikalle.

Vierailija kirjoitti:

Silloin, kun kännykät eivät vielä olleet älypuhelimia vaan niitä Nokian "kapuloita", jotenkin oudosti tiesin usein, että nyt on tulossa tekstiviesti. Siis joitakin sekuntteja ennen merkkiääntä. En siis fyysisesti tuntenut sitä laitteesta (kännykkä saattoi olla vaikka parin metrin päässä) tai kuullut mitään sähköhäiriöääntä muusta sähkölaitteesta vaan jollain lailla omituisesti aistin magneettikentän, energian tai minkä lie muutoksen.

Minäkin aistin, että oli puhelu tulossa. Oletin myös, että jostain kentästä siinä oli kyse (samasta, joka aiheutti sitä rättätätätä-häiriötä radioon).

Me olemme kaikki Matrixin orjia vaikka suurin osa ei maailmassa mitään omituista huomaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Omia omituisia kokemuksia:

- viisitoistavuotiaana kävin Sisiliassa ja näin paikan, josta olin nähnyt unta vielä kotona ollessa. Kyse oli hautausmaalla olevasta paikasta, eli ei varmaankaan missään turistioppaissa, kun ei ollut nähtävyys. Unessa olin nuori, vastavihitty morsian joka toi morsiuskimpun hautausmaalla olevaan kallioon louhitun Neitsyt Marian kuvan eteen. Myöhemmin kuulin, että siellä on tapana tehdä näin.

- näin enneunen suuren laivan uppoamisesta todistettavasti vuorokautta ennen Estonian uppoamista, kerroin asiasta silloiselle poikaystävälleni kun heräsin kauhuissani unesta. Unessa koin tilanteen ikään kuin yhden meressä kellujan silmin. Näin kuinka suuri laiva upposi uskomattoman nopeasti ja kuulin kuinka ihmiset kirkuivat laivassa. Sitten tuli pimeys. Jos se oli joku telepaattinen heijastuma, niin en tiedä jäikö se ihminen henkiin, jonka tilanteen koin unessani.

- näin unta suurista maanjäristyksistä Etelä-Amerikassa päivää aiemmin. Unessa olin pieni tyttö joka käski isänsä pysäyttämään auton vuoren rintellä koska näki tiellä enkelin. Auton pysähdyttyä tie romahti rotkoon maanjäristyksen voimasta ja perhe pelastui.

- päässäni soi päiväkausia vanha kappale, jota meillä ei koskaan soitettu, enkä sitä myöskään ollut vuosiin kuullut radiosta. En hyräile, enkä laula kotona. Yhtenä päivänä mies sanoi muutaman lauseen laulusta, ja kysyi olenko kuullut tätä kappaletta. (No joo, päässäni).

- olen käynyt keskusteluja, jotka olen luullut käyneeni jo edellisenä päivänä.

- sen jälkeen kun isäni kuoli, mieheni on alkanut käyttää joitakin isäni usein käyttämiä sanontoja. He eivät tavanneet koskaan.

- jossain vaiheessa olin vähän hermostunut siitä kun kuulin asioita mitä muut eivät kuulleet ja tunsin asioita, mitkä eivät käyneet järkeen. En kertonut näistä yöllisistä heräämisistä ja pelkotiloistani kenellekään, että minua ei pidettäisi ihan kilahtaneena. Yhtenä iltana mieheni sanoi "olen täällä suojelemassa sinua möröiltä" ihan täysin randomisti, asia ei liittynyt mihinkään keskusteluun, ja mieheni ei usko henkimaailman juttuihin. Asiasta ei puhuttu mitään sen jälkeen.

- näin todentuntuisen unen jossa olin sininen parantajanainen ja käsistäni valui parantavaa energiaa eteeni polvistuneen soturin kruunushakrasta sisään. Myös hän oli sininen iholtaan. Tiesin, että polvistunut soturi oli nykyinen aviomieheni. Samalla tunsin vahvan energiavirran kulkevan fyysisen kehoni lävitse ja tajusin, että en ole unessa.

- olen nähnyt unta exästä, jota en ole tavannut vuosiin ja molemmat olemme olleet unessa iloisia näkemisestä. Seuraavana päivänä olemme nähneet sattumalta ja ensimmäiset sanat hänen suustaan olivat "näin sinusta unta viime yönä".

- olen ollut tilanteessa, jossa muutama sekunti ennen lähes 100%  varmaa kolaritilannetta tuntui siltä, että aika venyi ja kuskilla oli aikaa reagoida tilanteeseen ja väistää. Myös muut autossa olijat tunsivat ajan "venymisen".

- usein unen ja valveillaolon rajamailla näen tapahtumia, paikkoja ja ihmisiä jotka eivät liity elämääni. Yksi toistuva uni näyttää minulle jonkun tien vieressä olevan talon varaston tai autotallin seinustaa, jonka vierellä on jokin laatikko, mahdollisesti hiekoituslaatikko. En ole keksinyt tälle muuta selitystä, kuin että minulle yritetään näyttää että sinne on haudattu jotain. En tiedä missä tämä paikka on.

- näin vuosia unta, että isoisäni sodan jälkeen rakentama talo oli palanut. Olen myös itse asunut tässä talossa. Unissa seison tontin reunassa katsomassa hiiltyneitä jäännöksiä tai kävelin raunioissa. Talo paloi ehkä noin 10 vuotta sitten, ja jouduttiin rakentamaan kokonaan uudelleen. Unet loppuivat siihen.

Minulla on samankaltaisia kokemuksia, olen mm. vieraillut paikassa, josta olin nähnyt pari vuotta sitten unta.

Osa unista viljaa selvästi geenimuistiin. Olen perinyt piirteitä enemmän isän kuin äidin suvusta. Myös unet ovat tämän puolen perimää. Vain unessa näkemäni pikkukaupunki liittyy äidin sukuun.