Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?

Minulle tulee, harvoin kylläkin ja vain isoissa asioissa, jonkinlaisia "vihjeitä" siitä mitä kannattaa tehdä. Eli oma mieleni pyytämättä ja yllättäen kertoo, että jokin asia toteutuu tai on hyvä idea tms. En tosin pidä tätä yliluonnollisena johdatuksena vaan jonkinlaisena omien aivojeni taustalla olevana prosessointina ja huomioiden tekona. Ainoa mikä ehkä vähän hämmentää, on, että onnistumisprosentti on tähän mennessä ollut sata.

Toinen hiukan erikoisempi asia on, että "päälläni on pallojen kirous". En tosin usko kirouksiin, mutta en pidä siitä, että lähelläni heitellään/potkitaan/lyödään palloa. Mikäli en pakene kantamalta heti, joka kerta se joko osuu minuun tai vähintään liippaa läheltä. Ja tiedän sen jo etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Silloin, kun kännykät eivät vielä olleet älypuhelimia vaan niitä Nokian "kapuloita", jotenkin oudosti tiesin usein, että nyt on tulossa tekstiviesti. Siis joitakin sekuntteja ennen merkkiääntä. En siis fyysisesti tuntenut sitä laitteesta (kännykkä saattoi olla vaikka parin metrin päässä) tai kuullut mitään sähköhäiriöääntä muusta sähkölaitteesta vaan jollain lailla omituisesti aistin magneettikentän, energian tai minkä lie muutoksen.

Tai puhelimen värinän?

Nukahdin yksi ilta tosi aikaisin, heräsin kuitenkin alle kahden tunnin sisällä uneen, jonka jälkeen ajatukseni oli:nyt tapahtuu jotain.sain pienen ajan päästä kuolinviestin, ja ruumiinavauspapereiden mukaan kuolemaan johtanut tapahtumasarja alkoi samaan aikaan kuin tuona iltana, jolloin nukahdin poikkeuksellisen aikaisin.surkeeta sattumaa? :(

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee, harvoin kylläkin ja vain isoissa asioissa, jonkinlaisia "vihjeitä" siitä mitä kannattaa tehdä. Eli oma mieleni pyytämättä ja yllättäen kertoo, että jokin asia toteutuu tai on hyvä idea tms. En tosin pidä tätä yliluonnollisena johdatuksena vaan jonkinlaisena omien aivojeni taustalla olevana prosessointina ja huomioiden tekona. Ainoa mikä ehkä vähän hämmentää, on, että onnistumisprosentti on tähän mennessä ollut sata.

Toinen hiukan erikoisempi asia on, että "päälläni on pallojen kirous". En tosin usko kirouksiin, mutta en pidä siitä, että lähelläni heitellään/potkitaan/lyödään palloa. Mikäli en pakene kantamalta heti, joka kerta se joko osuu minuun tai vähintään liippaa läheltä. Ja tiedän sen jo etukäteen.

Normaali ennustusten onnistumisprosentti on 25 %. Sen saa keskivertoihminen, jolla ei ole mitään lahjoja ennustamiseen. Eli noin neljäsosa arvauksista osuu aina oikeaan ihan sattumalta. 

Jos prosenttisi on oikeasti 100, niin on aika harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Osaston Tomppeli kirjoitti:

Olen töissä tavaratalossa ja usein, aivan liian usein viedessäni jotain tavaraa hyllyyn, juuri siinä kohtaa johon olen jotain viemässä on asiakas katsomassa tuotteita. Tätä tapahtuu joka päivä, myös hiljaisina hetkinä.

Toinen asia, jota olen ihmetellyt, on se miten ihmiset kulkevat ikäänkuin parvina. Yhtenä hetkenä on hiljaista, sitten ovesta tulee joukoittain asiakkaita. Ikään kuin autopelien kuminauha-efektissä. Tämäkin on jatkuva päivittäinen ilmiö.

Parveilua huomasin minäkin kaupoissa nuorena. En niinkään enää vanhana. Nuorena kävi usein niin, että kun menin kauppaan, jossa ei juuri muita asiakkaita näkynyt, niin hetken kierreltyäni kassalle olikin kertynyt jono ja muita asiakkaita kierteli ympäri kauppaa.

Eikö ”parveilu” selity ihan vain sillä että iso osa ihmisistä elää aika samanlaisessa aikataulussa? Lähtien kulttuurisista normeista aina työaikoihin, julkisiin kulkuvälineisiin ja viime kädessä liikennevaloihin – mikä aiheuttaa sen että kauppaan pölähtää kerralla useampi kuin yksi ihminen.

Maksoin kerran ostoksia pieniä kaupassa ja naurahdin, kun tarkka loppusumma kassapäätteellä oli 6,66 euroa (maksu oli tietysti pyöristetty 5 sentin tarkkuuteen). 

Sitten ulos kävellessäni ajattelin, että nyt jos vielä ohi ajaa auto, jonka rekkarissa on numerosarja 666, alan uskomaan yliluonnolliseen. Muutaman sekunnin kuluttua ohi ajoi auto, jonka rekkarissa oli 666.

Kyllä näitä on elämän aikana ollut. Oudoin juttu on varmasti tämä. Olin n. 5-vuotias. Nukuin levottomasti yöllä, sillä näin unta, jossa istuin bussissa jossain kaupungissa, jossa näkyi paljon ihmisiä ulkona. Bussi pysähtyi hetkeksi valkoisen, hienon rakennuksen eteen. Yhtäkkiä minulle tuli unessa kova hätä, samaan aikaan katsoin bussin ikkunasta ja vanhahko mies, jolla oli tumma lakki ja sateenvarjo kädessä katsoi minua ja jollain tapaa tervehti, kosketti kädellä lakin lippaa ja kohotti vähän sateenvarjoa. Heräsin tässä kohtaa ja olin jostain syystä tosi ahdistunut. No, seuraavana päivänä lähdettiin laivalle. Tukholmassa istuttiin kiertoajelulle bussiin. Paikkoja oli hajanaisesti ja minä istuin vähän taaemmas äidistä joka istui pikkusiskon kanssa. Jonkin ajan päästä bussi pysähtyi unessa näkemäni valkoisen rakennuksen eteen, jonka edessä oli paljon ihmisiä. En osannut varautua pysähdykseen ja rysäytin käsi edellä vastakkaista penkkiä vasten. Ranteeseen sattui kovasti ja aloin itkemään. Unessa näkemäni mies havaitsi tilanteeni ulkoa käsin ja näytti empattiselta olemukseltaan samalla kun seurasi, eikö kukaan aikuinen bussissa puutu itkuuni. Lopulta bussi lähti taas liikkeelle ja muistikuvani loppuvat siihen myös. Selittämättömän juttu. Olen järjen ihminen, mutta tämä on totta ja siksi niin pirun outoa.

Kerran kävi niin, että touhulin keittiössä ja radio oli päällä. Siinä juontaja hölötti jotain ja sitten alkoi joku kappale soimaan. Menin olohuoneeseen, jossa myös oli radio päällä samalla kanavalla, ja pysähdyin niille sijoilleni kun tajusin, että siellä radiossa juontaja hölötti juuri sitä samaa minkä olin hetki sitten keittiössä jo kuullut. Sitten alkoi se sama kappale soimaan. Eli olohuoneen radio tuli jostain syystä muutaman sekunnin keittiön radiota jäljessä! En tiedä mitään radioista joten en tiedä onko tuolle joku looginen selitys. Mutta outoa se oli.

Olin reppureissaamassa maaseudulla ja yövyin teltassa ja satunnaisissa maalaistaloissa. Yhden talon väki sanoi että voit yöpyä aitassa, mutta siellä kummittelee.

Sanoin että minäkö en kummituksia pelkää! Mutta sitten yöllä pilkkopímeässä heräsin äänen pimeydestä, joka sanoi, meitä on kaksi, meitä on kaksi.

Sanoin että oothan kun saan saappaat jalkaan, niin oot täällä ihan itekses.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla sattui toisen poikani kanssa useamman kerran hänen ollessaan alle kouluikäinen, että ajattelimme jotain satunnaista asiaa yhtä aikaa ja tavallaan aloitimme siitä ääneen keskustelun keskeltä keskustelua. Olin pojan kanssa hyvin läheinen ja meillä on samanlainen ajatuksenjuoksu, joten pistin sen vain telepatian piikkiin. Joskus tosin hätkähdin kun poika alkoi puhua aivan kuin olisi kuullut ajatukseni.

Mulle käy toisen lapseni kanssa usein näin. Ja juuri niin että tuntuu että hän lukee ajatuksiani. Esim. kerran luin puhelimelta laivamatkatarjouksia, lapsi oli leikeissään selkä minuun päin ja kysyy yhtäkkiä innostuneena, ai mennäänkö me laivalle? (Asiasta ei ollut puhuttu mitään lapsen kanssa).

Sikiöaikana lapsen soluja päätyy äidin elimistöön ja niitä on löydetty vuosia myöhemmin mm. äidin aivoista. Olenkin arvellut että lapseni soluista on muodostunut aivoihini joku "vakoiluelin" :D

Minä pystyn lukemaan mieheni ajatuksia. Hän aina sanookin minua noidaksi kun vastaan kysymykseen ennenkuin ehtii edes kysyä. Tätä tapahtuu varmaan päivittäin.

Vieressä seissyt poikani väitti usein, että luin hänen ajatuksiaan. Hänellä saattoi olla asiaa, mutta hän ei ehtinyt vielä puhua kun jo luulin hänen puhuttelevan minua. Hän oli tähän aikaan n. 15- vuotias.

Tämä on vain ihmisten välistä kommunikaatiota. Ensi kertaa synnyttäneenä vaistot herkistyivät erityisesti.

Aira Samulinin mukaan hänen kotiseudullaan kaikki vanhat naiset olivat näkijöitä. Se johtui elämänmittaisesta ympäristön tarkkailusta ja ennakoinnista, mikä oli rajaseudulla henkiinjäämisen ehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaston Tomppeli kirjoitti:

Olen töissä tavaratalossa ja usein, aivan liian usein viedessäni jotain tavaraa hyllyyn, juuri siinä kohtaa johon olen jotain viemässä on asiakas katsomassa tuotteita. Tätä tapahtuu joka päivä, myös hiljaisina hetkinä.

Toinen asia, jota olen ihmetellyt, on se miten ihmiset kulkevat ikäänkuin parvina. Yhtenä hetkenä on hiljaista, sitten ovesta tulee joukoittain asiakkaita. Ikään kuin autopelien kuminauha-efektissä. Tämäkin on jatkuva päivittäinen ilmiö.

Parveilua huomasin minäkin kaupoissa nuorena. En niinkään enää vanhana. Nuorena kävi usein niin, että kun menin kauppaan, jossa ei juuri muita asiakkaita näkynyt, niin hetken kierreltyäni kassalle olikin kertynyt jono ja muita asiakkaita kierteli ympäri kauppaa.

Eikö ”parveilu” selity ihan vain sillä että iso osa ihmisistä elää aika samanlaisessa aikataulussa? Lähtien kulttuurisista normeista aina työaikoihin, julkisiin kulkuvälineisiin ja viime kädessä liikennevaloihin – mikä aiheuttaa sen että kauppaan pölähtää kerralla useampi kuin yksi ihminen.

Olin siihen aikaan opiskelija enkä liikkunut ns. ruuhka-aikoina. Saatoin poiketa esim. johonkin pieneen makeispuotiin tai muuhun pikku kauppaan, jossa ei sisään mennessäni ollut muita asiakkaita.

Nyt työelämässä ollessa tietysti on luonnollista, että kaupoissa on paljon asiakkaita silloin, kun asioin niissä. Niissä on paljon asiakkaita yleensä jo silloin, kun menen sisään ja asioin enemmän tavallisissa marketeissa.

Vierailija kirjoitti:

Kerran kävi niin, että touhulin keittiössä ja radio oli päällä. Siinä juontaja hölötti jotain ja sitten alkoi joku kappale soimaan. Menin olohuoneeseen, jossa myös oli radio päällä samalla kanavalla, ja pysähdyin niille sijoilleni kun tajusin, että siellä radiossa juontaja hölötti juuri sitä samaa minkä olin hetki sitten keittiössä jo kuullut. Sitten alkoi se sama kappale soimaan. Eli olohuoneen radio tuli jostain syystä muutaman sekunnin keittiön radiota jäljessä! En tiedä mitään radioista joten en tiedä onko tuolle joku looginen selitys. Mutta outoa se oli.

Tuollaista tapahtuu joskus. 

Mun vanhemmat harrastavat kirkonmenojen katselua/kuuntelemista kun eivät jostain syystä pääse paikalle. Isi katselee telkkarista ja äiti kuuntelee radiosta, eri huoneissa. Huomaa että jompaankumpaan tulee ääni nopeammin, vaikka molemmissa on live-lähetys. Jotenkin se liittyy siihen teknologiaan.

Itselle kävi joskus niin, että kuuntelin jotain ula-radiota eri taajuuksilta, ja kuulin edellisenä perjantaina esitettyä suomalaista ohjelmaa. Ilmeisesti ne radioaallot jotenkin kulkevat eri tavalla ajassa. 

Vierailija kirjoitti:

Olin serkkuni kanssa kahvilla Riihimäellä, hänellä oli vähän huonompi elämänvaihe meneillään, hän sairastaa siis bipolaaria ja puhui aavistuksen lennokkaita juttuja. Hän kertoi alkaneensa uskoa Jeesus- ja Jumalajuttuihin ja selitti niistä tohkeissaan ummet ja lammet. Kuuntelin puolella korvalla, mutta mieleeni jäi lause "Katsomalla taivasten valtakuntaan näkee totuuden".  No sitten serkun tyttöystävä tuli hakemaan häntä kotiin ja mä lähdin kohti juna-asemaa, mutkustin Hkiin ja siitä metrolla Kamppiin. Kampin metroaseman sisällä ylätasanteella oli joku maallikkosaarnaaja jakamassa lappujaan ja julistamassa voimakkaalla äänellä mielipiteitään. En ajatellut yhtään mitään koko asiasta kunnes olin ihan kyseisen henkilön kohdalla, ja hän piti monologissaan pienen tauon. Käännyin katsomaan vaistomaisesti ja sit hän sanoi "katsomalla taivasten valtakuntaan, sinäkin näet totuuden". Olin aivan että mitä helkkaria!?! Kävelin veks mutta mulle tuli fiilis kuin olisin ollut jossain 12 apinaa -leffassa :D Ei siis ihan matrixia mut pimee sattuma anyways

Oliko lause sitaatti, jonka serkkusi oli lukenut ja jota saarnaaja käytti?

Vierailija kirjoitti:

Kerran kävi niin, että touhulin keittiössä ja radio oli päällä. Siinä juontaja hölötti jotain ja sitten alkoi joku kappale soimaan. Menin olohuoneeseen, jossa myös oli radio päällä samalla kanavalla, ja pysähdyin niille sijoilleni kun tajusin, että siellä radiossa juontaja hölötti juuri sitä samaa minkä olin hetki sitten keittiössä jo kuullut. Sitten alkoi se sama kappale soimaan. Eli olohuoneen radio tuli jostain syystä muutaman sekunnin keittiön radiota jäljessä! En tiedä mitään radioista joten en tiedä onko tuolle joku looginen selitys. Mutta outoa se oli.

Tässä ei ole mitään outoa. Katson usein televisiota makuuhuoneessa ja mies katsoo samaa ohjelmaa olohuoneen televisiosta. Lähetykset kulkevat eri tahtiin, toinen on muutaman sekunnin edellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee, harvoin kylläkin ja vain isoissa asioissa, jonkinlaisia "vihjeitä" siitä mitä kannattaa tehdä. Eli oma mieleni pyytämättä ja yllättäen kertoo, että jokin asia toteutuu tai on hyvä idea tms. En tosin pidä tätä yliluonnollisena johdatuksena vaan jonkinlaisena omien aivojeni taustalla olevana prosessointina ja huomioiden tekona. Ainoa mikä ehkä vähän hämmentää, on, että onnistumisprosentti on tähän mennessä ollut sata.

Toinen hiukan erikoisempi asia on, että "päälläni on pallojen kirous". En tosin usko kirouksiin, mutta en pidä siitä, että lähelläni heitellään/potkitaan/lyödään palloa. Mikäli en pakene kantamalta heti, joka kerta se joko osuu minuun tai vähintään liippaa läheltä. Ja tiedän sen jo etukäteen.

Normaali ennustusten onnistumisprosentti on 25 %. Sen saa keskivertoihminen, jolla ei ole mitään lahjoja ennustamiseen. Eli noin neljäsosa arvauksista osuu aina oikeaan ihan sattumalta. 

Jos prosenttisi on oikeasti 100, niin on aika harvinaista.

Kyseessä on omaa elämääni koskevat asiat, joista minulla on luonnollisesti paljon tietoa ja myös osittain vaikutusmahdollisuuksia (kuten puoliso, työpaikat). Tätä ei tapahtu "yleisissä" asioissa, joten en kelpaisi ennustajaksi. Lisäksi tosiaan tapahtuu harvoin, eli otanta on pieni. Mutta olen kieltämättä hieman yllättynyt poikkeuksellisen hyvistä tuloksista.

Etsikää Youtubesta "creepy unexplained radio broadcasts". 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kissoja.

Useamman kerran olen herännyt siihen, että päälläni kävelee kissa. Tunnen käpälän askeleet mahani päällä. Tai peitto kiristyy kun kissa kävelee siellä.

Ojennan käteni silittämään kissaa, mutta se ei olekaan siinä. Ei ole ketään, olen yksin sängyssä.

Olisi kiva tietää onko nämä vain hyvin todentuntuista unta, vai käveleekö siinä joku Matrix-kissa. 

Ehkä kuolleet kissani tulevat unessa päälleni kävelemään? 

Lihasmuisti.

Näin töissä av:lla surffatessani tän otsikon ja olin että ei v, joku taas keksinyt hienoa enkkua laittaa tänne, glitch in the matrix! Nyt kotona illalla surffaan täällä ja sama. Whaaaaat!!!!

Asuttiin pienessä kylässä vuosina 1984 - 1991. Siihen aikaan, 1980-luvulla, liikuttiin kylillä ja kulutettiin päivisin aikaa mm. pelaamalla pelejä kylän baarissa. Olin siihen aikaan teini.

Muutamia vuosia poismuuttomme jälkeen pyöräilin monet kerrat tuon kylän läpi. Eräällä lenkilläni näin, kuinka tuon baarin edustalla liikkui kaksi poikaa, jotka olivat aivan kuin vuoden 1986 minä ja pikkuveljeni.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kissoja.

Useamman kerran olen herännyt siihen, että päälläni kävelee kissa. Tunnen käpälän askeleet mahani päällä. Tai peitto kiristyy kun kissa kävelee siellä.

Ojennan käteni silittämään kissaa, mutta se ei olekaan siinä. Ei ole ketään, olen yksin sängyssä.

Olisi kiva tietää onko nämä vain hyvin todentuntuista unta, vai käveleekö siinä joku Matrix-kissa. 

Ehkä kuolleet kissani tulevat unessa päälleni kävelemään? 

Kyllä minun edesmennyt kissani on käynyt vastaavalla tavalla moikkaamassa. Äidillä edesmennyt kissansa käy säännöllisesti. Eikä olla mt-ongelmaisia. :)