Lue keskustelun säännöt.
Mikko, 33, ei ole koskaan edes suudellut: ”Minulla ei ole hajuakaan, mistä naisille pitäisi jutella”
17.10.2019 |
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006276401.html
"Eräänä päivänä Mikko, 33, kerrankin rohkaistui. Lähestyi naista bussipysäkillä.
– Ennen kuin edes ehdin sanaa sanomaan, tuli naisen suusta jo ”painu v*ttuun rumilus”.
Tutustuminen jäi siihen.
– En ole koskaan ollut treffeillä enkä ole koskaan seukannut. En ole myöskään koskenut, halannut tai pussannut, saatika pannut naista elämäni aikana. En ole koskaan saanut halausta, kukaan ei ole halunnut minua halata, enkä ole halunnut ketään pakottaa halaamiseen, Mikko sanoo."
Nämä on surullisia totuuksia hyvin monen nykypäivän suomalaisen miehen elämästä.
Kommentit (913)
Löytäisimpä vielä joskus naisen, perheen perustamisesta en uskalla edes haaveilla enää. Alan olla jo luovuttanut asian suhteen.
M37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen että jos Mikko alkais jännämieheks ja pahaks pojaks joka ottaa eikä kysele ni naisetki kiinnostus. Turha kiistää.
Enpä usko.
Vierailija kirjoitti:
Löytäisimpä vielä joskus naisen, perheen perustamisesta en uskalla edes haaveilla enää. Alan olla jo luovuttanut asian suhteen.
M37
Naisen? Kenet hyvänsä naisenko? Vai ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa vaikka muuten olenkin Mikon puolella että bussipysäkki ja muutenkin ns lenkkipolut, kaupan kulmat jne on tosi huonoja paikkoja lähestyä naisia koska se pelottaa. Jos on yksin pysäkillä ja on joku muu aika kun ihan kirkas päivä kyllä minäkin jännityn. Sellaista se vaan on. Toki rumilusta ei tarvitse huikata. Mutta kyllä minäkin olisin ilmoittanut että back off.
Miehillä ei ole mitään hajua millaista on olla nainen ja miettiä tuollaisia asioita joka kohtaamisessa, että käyköhän minulle "Raisa Räsäset."
totta on se, että miesten on vaikea ymmärtää mitä me naiset joudumme kohtaamaan tuolla arjessa, mutta en minä ainakaan jännity, pelkää tai pelästy jos joku lähestyy kaupassa tai bussipysäkillä. Ymmärrän kyllä, jos joku nainen siten reagoi.
En kyllä mielelläni vastaa ihmiselle mitään, jos ensimmäinen kommentti on "moi, oletko sinkku?" tai "jos pyytäisin sinua treffeille, lähtisitkö?" noin on käynyt pari kertaa eikä keskustelu siitä jatkunut: eihän mies edes kertonut mitään itsestään, ei yhtään mitään.
Vinkiksi sanon, että jos lähestyt ketään, niin ensimmäisenä ei lähdetä kyselemään henkilökohtaisia asioita; ihmiset kyllä jakavat niitäkin asioita kysymättä, jos vain antaa sille tilaisuuden: antamalla ihmisen itse päättää mitä jakaa ja mitä ei.
Juuri näin. Jos haluat lähestyä tuntematonta ihmistä, aloita juttelu pintapuolisella keskustelunaiheella. Henkilökohtaisista aiheista EI vielä lähestymisvaiheessa kysellä, vaan vasta mahdollisessa jatkossa, jolloin henkilö on osoittanut itse halunsa tutustua sinuun. Moni mies ei tunnu käsittävän, ettei lähestymisvaihe ole sama asia kuin treffit.
Ja tuntemattoman lähestymisessä suosittelen ensin lukemaan vastapuolen nonverbaalista viestintää. Moni puskista lähestyjä tuntuu yli-itsevarmasti olettavan, että kohde on eittämättä kiinnostunut, vaikkei olisi mitään sen suuntaista viestinyt tai edes nähnyt koko ihmistä aiemmin. Tätä jaksan aina hämmästellä.
Totta. Ja jos haluaa lähestyä tuntemattomia naisia tilanteissa, joissa yleensä ei olla paria etsimässä, kannattaa muistaa se, että realistiset mahdollisuudet onnistua ovat aika pienet. Suuremmalla todennäköisyydellä saa pakit kuin puhelinnumeron. Nainen voi olla varattu, tai muuten vaan ei-kiinnostunut. Hän voi olla ujo, tai yksinkertaisesti haluaa olla omassa rauhassa. Tämä toki pätee myös toisinkin päin.
Joten jos on hyvin epävarma ja pelkää torjutuksi tulemista, ei nuo bussipysäkit välttämättä ole parhaita mahdollisia paikkoja lähestymiseen. Bussipysäkillä todennäköisesti tulee torjutuksi huomattavasti useammin kuin onnistuu pääsemään edes kahville.
En ole lukenut ketjusta kuin ekan sivun. Voi olla jo ehdotettukin: menkää seuraa vajaa olevat miehet/naiset tanssikurssille. Etenkin miehistä yleensä aina pulaa. Lisäksi tanssiminen on mukava harrastus, ja kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen tulee varmasti ! Voi löytyä vaikka millainen aarre.
Muista kuitenkin siisti ulkoasu, ja asiallinen käytös, puhtaat vaatteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytäisimpä vielä joskus naisen, perheen perustamisesta en uskalla edes haaveilla enää. Alan olla jo luovuttanut asian suhteen.
M37
Naisen? Kenet hyvänsä naisenko? Vai ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla?
No en minä miestäkään etsi. Tietenkin sellaisen joka pitää myös minusta.
M37
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut ketjusta kuin ekan sivun. Voi olla jo ehdotettukin: menkää seuraa vajaa olevat miehet/naiset tanssikurssille. Etenkin miehistä yleensä aina pulaa. Lisäksi tanssiminen on mukava harrastus, ja kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen tulee varmasti ! Voi löytyä vaikka millainen aarre.
Muista kuitenkin siisti ulkoasu, ja asiallinen käytös, puhtaat vaatteet.
Tanssiminen ei ole valitettavasti mielestäni mukavaa. Se on harrastus siinä missä muutkin eivätkä kaikki pidä samoista harrastuksista.
M37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iltasanomien jutusta ei käynyt ilmi, että miten on Mikon muiden ihmissuhteiden laita. Jos niitä ei ole, niin Mikolla joko ei ole sosiaalisia taitoja tai sitten hän on luonteeltaan epäsosiaalinen tai epämiellyttävä. Näistä lähtökohdista parisuhdetta onkin sitten todella vaikeata etsiä, seurustelu kun ON juuri sitä sosiaalista kanssakäymistä.
Ehkä realistisempi tavoite olisi vaikka harratuksen kautta ensin tutustua muihin ihmisiin, löytää kavereita ja ylipäätänsä mielenkiinnonaiheita elämäänsä. Kun elämä muuttuu muuten sisällöltään rikkammaksi ja sosiaaliset taidot ovat kehittyneet, niin parisuhde saattaisi löytyä. Aika harva ihminen haluaa olla kumppanilleen se suurin elämänsisältö. Vastuu omasta onnellisuudesta on jokaisella itsellään.
Noiden 15-20 vuotiaiden sällien touhuaminen tyttöjen kanssa sotii kyllä tuota em. tekstiä vastaan. Eihän niillä ole vielä mitään verrattuna aikuisiin.
Sama juttu sen tarjottavan kanssa. Ei pitäisi pystyä kilpailemaan 35+ miesten kanssa oikein minkään resurssin suhteen.Ehkäpä tästä fiksu voisi oivaltaa ettei resursseilla ole merkitystä. Sen rinnalla että on mukava ja hyvät sosiaaliset taidot.
Totta kai niillä on merkitystä.
Mutta koska ikäeroa pidetään sosiaalisesti tuomittavana, tarvitaan resursseja paljon. Ei se riitä että mies on töissä espoolaisessa insinööritoimistossa, omistaa viisi vuotta vanhan Audin ja tienaa 5 000 eur/kk. Pätäkkää ja statusta pitää olla kunnolla.
Jos vertaat samanikäisiä miehiä, huomaat että raha ja status vaikuttavat miesten pariutumismahdollisuuksiin valtavasti. Tämän puolesta puhuvat myös tilastot ja tutkimukset.
Kyllähän niitä toyboy-miehiäkin on yhä enemmän nykyään, kun vanhemmilla naisillakin alkaa olla pätäkkää ja statusta kunnolla. Ihan samalla tavalla löytyy molemmista sukupuolista niitä, jotka katsovat rahan, statuksen ja mukavan elämän vuoksi läpi sormien muilla osa-alueilla olevia puutteita. Naisilla vain tuota nuorempaa kumppania katsotaan edelleen hyvin paljon karsaammin kuin miehillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytäisimpä vielä joskus naisen, perheen perustamisesta en uskalla edes haaveilla enää. Alan olla jo luovuttanut asian suhteen.
M37
Naisen? Kenet hyvänsä naisenko? Vai ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla?
No en minä miestäkään etsi. Tietenkin sellaisen joka pitää myös minusta.
M37
Siis haluat kenet hyvänsä naisen, joka pitää sinusta?
Tässäpä olennainen ero miehen ja naisen välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytäisimpä vielä joskus naisen, perheen perustamisesta en uskalla edes haaveilla enää. Alan olla jo luovuttanut asian suhteen.
M37
Naisen? Kenet hyvänsä naisenko? Vai ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla?
No en minä miestäkään etsi. Tietenkin sellaisen joka pitää myös minusta.
M37
Siis haluat kenet hyvänsä naisen, joka pitää sinusta?
Tässäpä olennainen ero miehen ja naisen välillä.
No korjaa jos olen väärässä, mutta yleensä molemmat parisuhteessa pitävät toisistaan tai se on edellytys parisuhteelle. Vai olenko pudonnut kelkasta jo ihan täysin? Ei kai se paljon auta jos minä pidän jostain naisesta kun hän ei kiinnostu minusta.
M37
Kaikenlaisia kuvitelmia toisesta sukupuolesta, tai näiden oletettuja kuvitelmia toisen sukupuolen vaatimuksista on taas esitetty! Mutta mitä hyötyä näistä spekuloinneista on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tuskin elän yli 40-vuotiaaksi. Tarinani on aivan samanlainen. Meitä on 3 sisarusta. Kaksi veljeä ja pikkusisko. Pikkusiskomme on ainut, jolle on annettu ulkonäölliset ominaisuudet seurusteluun.
Ainoa halaamiseni vastakkaisen sukupuolen kanssa oli, kun esinainen halasi kun vaihdoin työpaikkaa.
En ole koskaan käynyt treffeillä ja muutenkin kontaktit vastakkaiseen sukupuoleen on jäänyt vähiin.
En ole kuitenkaan työelämästä syrjäytynyt tmv, vaan valmistuin mm. tänä vuonna insinööriksi työn ohella.
Sikäli vaatimukseni naisen suhteen ovat "korkeahkot". Mitään alkoholistia tai narkkinaista en tietenkään kelpuuta. Sairaalloinen ylipainokin on aika vastenmielistä, jos ei yhtään välitä.
Itse käyn salilla ja pyrin katsomaan, mitä syö.
Työelämässä ei juuri kontaktia ole vastakkaisen sukupuolen kanssa ollut. Naiset puhuvat vain sen pakollisen pahan eikä juuri muuten kontaktia ota.
Olen kateellinen eräälle 195cm pitkälle ja lihaksikkaan jäntevälle työkaverilleni, joka saa varmaan joka ainoan nuoren naisen, jonka vain haluaa. Itse joutuu tyytymään sitten johonkin vammaiseen naiseen.
En millään hyväksy enkä käsitä, miksi itselleni on annettu syntymälahjaksi pituutta vain 174cm. Olen lyhin sisaruksista.
Kesät ovat kaikista vaikeimpia aikoja, kun ikäisilläni ja nuoremmilla vaatteet vähenevät. Talvet ovat vähän helpompia, kun viettää neljän seinän sisällä pääosan ajasta.
M33
No pituudesta sinkkuutesi tuskin ainakaan johtuu. Tunnen lukuisia sinua lyhyempiä miehiä, jotka ovat onnistuneet löytämään parisuhteen. Suurin osa useammankin. Oma mieheni on sinua 10 senttiä lyhyempi enkä minä ole hänen ensimmäinen naisystävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tuskin elän yli 40-vuotiaaksi. Tarinani on aivan samanlainen. Meitä on 3 sisarusta. Kaksi veljeä ja pikkusisko. Pikkusiskomme on ainut, jolle on annettu ulkonäölliset ominaisuudet seurusteluun.
Ainoa halaamiseni vastakkaisen sukupuolen kanssa oli, kun esinainen halasi kun vaihdoin työpaikkaa.
En ole koskaan käynyt treffeillä ja muutenkin kontaktit vastakkaiseen sukupuoleen on jäänyt vähiin.
En ole kuitenkaan työelämästä syrjäytynyt tmv, vaan valmistuin mm. tänä vuonna insinööriksi työn ohella.
Sikäli vaatimukseni naisen suhteen ovat "korkeahkot". Mitään alkoholistia tai narkkinaista en tietenkään kelpuuta. Sairaalloinen ylipainokin on aika vastenmielistä, jos ei yhtään välitä.
Itse käyn salilla ja pyrin katsomaan, mitä syö.
Työelämässä ei juuri kontaktia ole vastakkaisen sukupuolen kanssa ollut. Naiset puhuvat vain sen pakollisen pahan eikä juuri muuten kontaktia ota.
Olen kateellinen eräälle 195cm pitkälle ja lihaksikkaan jäntevälle työkaverilleni, joka saa varmaan joka ainoan nuoren naisen, jonka vain haluaa. Itse joutuu tyytymään sitten johonkin vammaiseen naiseen.
En millään hyväksy enkä käsitä, miksi itselleni on annettu syntymälahjaksi pituutta vain 174cm. Olen lyhin sisaruksista.
Kesät ovat kaikista vaikeimpia aikoja, kun ikäisilläni ja nuoremmilla vaatteet vähenevät. Talvet ovat vähän helpompia, kun viettää neljän seinän sisällä pääosan ajasta.
M33
No pituudesta sinkkuutesi tuskin ainakaan johtuu. Tunnen lukuisia sinua lyhyempiä miehiä, jotka ovat onnistuneet löytämään parisuhteen. Suurin osa useammankin. Oma mieheni on sinua 10 senttiä lyhyempi enkä minä ole hänen ensimmäinen naisystävänsä.
On yleinen meemi että pitkä mies sais jotenki helpommin kun muut. Itse olen 196cm ja kokematon. Ei ole pituudesta kiinni, ehkä enemmänkin sosiaalisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iltasanomien jutusta ei käynyt ilmi, että miten on Mikon muiden ihmissuhteiden laita. Jos niitä ei ole, niin Mikolla joko ei ole sosiaalisia taitoja tai sitten hän on luonteeltaan epäsosiaalinen tai epämiellyttävä. Näistä lähtökohdista parisuhdetta onkin sitten todella vaikeata etsiä, seurustelu kun ON juuri sitä sosiaalista kanssakäymistä.
Ehkä realistisempi tavoite olisi vaikka harratuksen kautta ensin tutustua muihin ihmisiin, löytää kavereita ja ylipäätänsä mielenkiinnonaiheita elämäänsä. Kun elämä muuttuu muuten sisällöltään rikkammaksi ja sosiaaliset taidot ovat kehittyneet, niin parisuhde saattaisi löytyä. Aika harva ihminen haluaa olla kumppanilleen se suurin elämänsisältö. Vastuu omasta onnellisuudesta on jokaisella itsellään.
Noiden 15-20 vuotiaiden sällien touhuaminen tyttöjen kanssa sotii kyllä tuota em. tekstiä vastaan. Eihän niillä ole vielä mitään verrattuna aikuisiin.
Sama juttu sen tarjottavan kanssa. Ei pitäisi pystyä kilpailemaan 35+ miesten kanssa oikein minkään resurssin suhteen.
Miten ihmeessä 15-20 vuotiaiden sällien touhut tyttöjen kanssa tähän liittyy? Mikko on 33-vuotias enkä minä ainakaan tuosta jutusta sellaista mielikuvaa saanut, että hän 15-20 vuotiaista tytöistä haaveilisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa vaikka muuten olenkin Mikon puolella että bussipysäkki ja muutenkin ns lenkkipolut, kaupan kulmat jne on tosi huonoja paikkoja lähestyä naisia koska se pelottaa. Jos on yksin pysäkillä ja on joku muu aika kun ihan kirkas päivä kyllä minäkin jännityn. Sellaista se vaan on. Toki rumilusta ei tarvitse huikata. Mutta kyllä minäkin olisin ilmoittanut että back off.
Miehillä ei ole mitään hajua millaista on olla nainen ja miettiä tuollaisia asioita joka kohtaamisessa, että käyköhän minulle "Raisa Räsäset."
totta on se, että miesten on vaikea ymmärtää mitä me naiset joudumme kohtaamaan tuolla arjessa, mutta en minä ainakaan jännity, pelkää tai pelästy jos joku lähestyy kaupassa tai bussipysäkillä. Ymmärrän kyllä, jos joku nainen siten reagoi.
En kyllä mielelläni vastaa ihmiselle mitään, jos ensimmäinen kommentti on "moi, oletko sinkku?" tai "jos pyytäisin sinua treffeille, lähtisitkö?" noin on käynyt pari kertaa eikä keskustelu siitä jatkunut: eihän mies edes kertonut mitään itsestään, ei yhtään mitään.
Vinkiksi sanon, että jos lähestyt ketään, niin ensimmäisenä ei lähdetä kyselemään henkilökohtaisia asioita; ihmiset kyllä jakavat niitäkin asioita kysymättä, jos vain antaa sille tilaisuuden: antamalla ihmisen itse päättää mitä jakaa ja mitä ei.
Juuri näin. Jos haluat lähestyä tuntematonta ihmistä, aloita juttelu pintapuolisella keskustelunaiheella. Henkilökohtaisista aiheista EI vielä lähestymisvaiheessa kysellä, vaan vasta mahdollisessa jatkossa, jolloin henkilö on osoittanut itse halunsa tutustua sinuun. Moni mies ei tunnu käsittävän, ettei lähestymisvaihe ole sama asia kuin treffit.
Ja tuntemattoman lähestymisessä suosittelen ensin lukemaan vastapuolen nonverbaalista viestintää. Moni puskista lähestyjä tuntuu yli-itsevarmasti olettavan, että kohde on eittämättä kiinnostunut, vaikkei olisi mitään sen suuntaista viestinyt tai edes nähnyt koko ihmistä aiemmin. Tätä jaksan aina hämmästellä.
Totta. Ja jos haluaa lähestyä tuntemattomia naisia tilanteissa, joissa yleensä ei olla paria etsimässä, kannattaa muistaa se, että realistiset mahdollisuudet onnistua ovat aika pienet. Suuremmalla todennäköisyydellä saa pakit kuin puhelinnumeron. Nainen voi olla varattu, tai muuten vaan ei-kiinnostunut. Hän voi olla ujo, tai yksinkertaisesti haluaa olla omassa rauhassa. Tämä toki pätee myös toisinkin päin.
Joten jos on hyvin epävarma ja pelkää torjutuksi tulemista, ei nuo bussipysäkit välttämättä ole parhaita mahdollisia paikkoja lähestymiseen. Bussipysäkillä todennäköisesti tulee torjutuksi huomattavasti useammin kuin onnistuu pääsemään edes kahville.
Suosittelen myös muita lähestymistapoja, mikäli on kovakin haku päällä. Varmasti on hyvin poikkeuksellinen tilanne, mikäli täysin satunnaisen ihmisen yllättävä lähestyminen johtaa haluttuun lopputulokseen.
Joskus olen noissa yllättävissä lähestymistilanteissa päätynyt antamaan numeron, vaikka en olisikaan ollut henkilöstä yhtään kiinnostunut. Olen kuullut jokusen muunkin toimivan näin, moni ilmeisesti antaa valenumeron. Olen hyvin varovainen täysin tuntemattomien henkilöiden kanssa, sillä en voi olla ollenkaan varma heidän reagointitavoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa vaikka muuten olenkin Mikon puolella että bussipysäkki ja muutenkin ns lenkkipolut, kaupan kulmat jne on tosi huonoja paikkoja lähestyä naisia koska se pelottaa. Jos on yksin pysäkillä ja on joku muu aika kun ihan kirkas päivä kyllä minäkin jännityn. Sellaista se vaan on. Toki rumilusta ei tarvitse huikata. Mutta kyllä minäkin olisin ilmoittanut että back off.
Miehillä ei ole mitään hajua millaista on olla nainen ja miettiä tuollaisia asioita joka kohtaamisessa, että käyköhän minulle "Raisa Räsäset."
Jos tuo on suomalaisen naisen pelkurimainen maailmankuva, sielunmaisema, niin totisesti: LUOJA MEITÄ AUTTAKOON!
Jos tuo on suomalaisen miehen logiikka, että jumalan rukoilu auttaa, mutta ei se että miehet yksinkertaisesti lopettaisivat ahdistelun, rai skaamisen, väkivallan ja murh aamisen, jotta naisten ei tarvitse pelätä edes siellä pimeällä lenkkipolulla, niin ei meitä auta joulupukkikaan.
Suomi oli taas ainakin viime vuoden tietojen mukaan toiseksi väkivaltaisin Euroopan maa naiselle. Joskus ollut ykkönenkin. Täällä myös kuolee eniten naisia perheväkivallan seurauksena.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hsgshshh kirjoitti:
Kyllä on paljon yli 30 naisiakin ,samankaltaisia kuin mikko. Miehet on yhtä ilkeitä kuin naisetkin. Tää yhteiskunta määrittää vaan liikaa minkä näköinen ja ,minkä lainen jonkun pitää olla. Kyllä itsekin tunnen kateutta käsi kädessä kulkevia pareja kohtaan. Mut oppinut sen että jos en kelpaa ja pitäisi muka muuttaa ulkonäköä muiden mieliksi niin antaa olla sit. En itsekään kulje muodin mukaan, en meikkaa, en omista hienoja vaatteita, en kalliita ja muodikkaita silmälaseja. En kulje tämän maailman juttujen mukaan.
Kun tuolla kaupungilla katselee pariskuntia, niin kyllä sitä miettii, että kaiken näköiset ihmiset löytävät kumppanin. Jos ei muuten, niin toisesta samalla tavalla kummallisen näköisestä. Enemmän se mielestäni on sosiaalisista taidoista kiinni.
Itsekin kävin joskus treffeillä todella hyvännäköisen ja treenatun miehen kanssa, jota vain näytti minulle puhuminenkin pelottavan niin paljon, että jouduin rauhoittelemaan häntä. En halunnut nähdä toistamiseen, vaikka ulkoisesti paketti olisi ollut just eikä melkein minun makuuni. Naiskokemuksia oli kuulemma pyöreä nolla.
Mutta tajuamattasi tulit paljastaneeksi eron meisten ja naisten välillä.
Vain mieheltä odotetaan itsevarmuutta, aloitteellisuutta, ja viimeistään tietyssä iässä kokeneisuutta. Naiselta ei odoteta.
Oletko tosiaan sitä mieltä, että keskivertomiehelle on ok jos nainen on treffeillä mykkänä kauhusta, ei saa sanaa suustaan, hyppii seinille kun liikautat kättä, ei katso kohti vaan pälyilee peloissaan pakotietä... Ei haittaa yhtään, jos vain on kaunis?
Onhan tietysti niitä, joille merkkaa vain ulkonäkö, mutta luulen että normaalilla tunne-elämällä varustettu mies ei välttämättä ihan hirveästi innostuisi jos treffikumppani vaikuttaisi kovin traumatisoituneelta ja säikyltä.
Sivusta pakko kirjoittaa tähän, että itse olisin juuri tuollainen nainen joka jännittäisi todella paljon toiseen tutustumista ja olisin varmasti hermostunut. En ole myöskään koskaan seurustellut. Senkin takia en tiedä mitä minun pitäisi ajatella tästä ketjusta. Koska jotenkin tunnen kuitenkin sympatiaa niitä Mikkoja yms kohtaan, koska en itse tunne olevani yhtään sen parempi kuin hekään ja olisin varmasti monessa asiassa ihan yhtä pihalla ja muutenkin kokemukset miehistä vähäiset. Kuin minulla ei olisi varaa arvostella muita tilanteenikin takia. Joillekin on myös yleisesti vaikeaa tutustua muihin ja itsellä tämä korostuu juuri miesten kanssa toimiessa ja en oikeastaan aina tiedä mitä puhuisin ja sitä jälkeen päin välillä miettii kuinka typerästi taas käyttäytyi eikä osannut puhua tai muuten "jäätyi". Jotenkin tuntuu senkin takia vaikealta ajatella, että itse olisin sitten kenellekään mikään paras vaihtoehto, kun oikeasti olisin se hermostunut sekä jännittänyt ihminen, kun jonkun tapaisin ja se olisi sitten varmasti paha juttu monelle.
"Itsekin kävin joskus treffeillä todella hyvännäköisen ja treenatun miehen kanssa, jota vain näytti minulle puhuminenkin pelottavan niin paljon, että jouduin rauhoittelemaan häntä. En halunnut nähdä toistamiseen, vaikka ulkoisesti paketti olisi ollut just eikä melkein minun makuuni. Naiskokemuksia oli kuulemma pyöreä nolla."
Lainasin tuohon yhden kohdan eräästä viestistä. Minusta tuo viesti jossa joku kirjoitti, että mies olisi ollut ulkonäöllisesti sopiva mutta oli liian hermostunut oli kuitenkin aika ikäväkin sen takia, että ihminen tuskin aina voi jännitykselleen mitään ja oikeastaan se ei ole kenenkään vika jos kokematon. Itse toimisin ihan samalla lailla ja ulkonäkökin vielä todella tavallinen, joten miten olisin naisena parempi kuin tuo mies joka siellä treffeillä jännitti. Vastaus on, että on olisi mitenkään parempi kuin hän ja minusta on vaan inhimillistä jos joku jännittää ja oikeastaan se osoittaa vaan sen, että emme me ole mitään koneitä vaan ihan tuntevia ihmisiä. Ymmärrän sen, että jotkut arvostavat hyvin itsevarmoja ihmisiä, mutta itselle todellakin kelpaisi joku "jännittäjäkin" ihan hyvin.
Joku kirjoitti myös, että naisille ei kelpaa kuka vaan mies, joka taas hänestä pitäisi. Itse olen varmaan poikkeus tähän sillä todellakin ajattelen asian niin etten etsi mitään kovin erikoista vaan minulle todellakin kelpaisi monenlainen mies eli en ole mitenkään valikoiva. Tämä ketju ei varmaan jotenkin sovi minulle kun oikeasti välillä tuntuu pahalta, kun ajattelee, että on naisena jotenkin epäonnistunut jos pystyy ymmärtämään näitä Mikkoja ihan hyvin. En minäkään mitenkään odota saavani ketään parasta miestä tai syytä miehiä mistään, mutta oikeasti olisin ihan yhtä pihalla miesten kanssa. Siinä mielessä en voi arvostella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kurkkuani myöten kyllästynyt näihin miesten ulinoihin siitä, miten naisille kelpaa vain miesmalli-aivokururgi-astronauttimies. Tuntuu että miehet ovat mielessään luoneet tällaisen oletuksen, jonka varjolla on helppo uhriutua, ja syyttää naisten vaatimuksia kohtuuttomiksi, vaikka naiset eivät ole tällaista edes sanoneet.
Onkohan miesten aika katsoa peiliin, ja miettiä voisivatko he itse tehdä tilanteelleen jotain? Hankkia harrastuksia, käydä ulkona enemmän, huolehtia hygieniasta jne. Naiset eivät ole miehille mitään velkaa, eikä kukaan nainen ala näiden mikkojen kanssa suhteeseen vain säälistä.
Juuri näin. Lasten vanhempainilloissa näkee miten ihan tavalliset ihmiset ovat löytäneet kumppaneita. Ulimiesten pitäisi katsella tavallisia naisia eikä niitä malleja.
Ähh, kuitenkin ovat olleet silloin joskus 15v sitten ihan eri näköisiä. Eikä silloin ollut tinderiä.
Tutkimustulos vuodelta 2014 lähde turun sanomat
Suomalaisista naisista 47 prosenttia on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen, kertoo tuore EU-tutkimus.
Viimeksi kuluneen vuoden aikana väkivaltaa on kokenut kymmenen prosenttia suomalaisnaisista.
Tutkimuksen mukaan Suomi on naisille EU:n toiseksi väkivaltaisin maa. Suomalaisnaisia enemmän väkivaltaa kohtaavat vain tanskalaiset naiset.
Luulen että jos Mikko alkais jännämieheks ja pahaks pojaks joka ottaa eikä kysele ni naisetki kiinnostus. Turha kiistää.