Miksi haluatte naimisiin?

Meidät vihki pappi kristilliseen avioliittoon etelän taivaan alla, neljän todistajan läsnä ollessa.

Päälle nautimme kakkukahvit.

Tahdoimme toisemme loppuelämäksi, ilman juhlia.

Kylmästi sanoen avioliitto on turva molempien kohdalla kun toinen puolisoista heittää henkensä. Meillä ainakin melkon suuri yhteinen omaisuus vei avioliittoon. Toki homman voi hoitaa testamentilla, on meillä semmoinenkin ja avioehdolla, sekin löytyy.

Rakkautta on riittänyt myös ilman avioliittoa, mutta pelkkä rakkaus ei suojaa omaisuutta. Avioon mentiin maistraatissa ilman sen kummempia seremonioita ja rakkauden julistuksia. Voi räkä jos tämä nyt jonkun ruusunpunaisia unelmia avioliitosta puhkaisee. Tutustukaa lakiin ja oikeuksiinne, ehkä ymmärrätte.

Juridiset syyt. Ja olihan se avioituminen omalla tavallaan romanttista, myönnetään. Häitä ei järjestetty, käytiin kahden todistajan kanssa maistraatissa.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan jo keski-ikäisiä ja olen lopen kyllästynyt kuulemaan olevani joku kaveri.Tätä ilmaisua käyttää mm. puolisoni äiti. Ymmärrän toki, ettei minulla ole mitään virallista statusta, mutta yli neljän vuoden parisuhteen jälkeen kuvittelisi olevansa vähän enemmän kuin kaveri. Miehen mielestä en kai sitten ole vain vaimoksi kelpaava ja siihen on tyytyminen. 

Kyllästyttää edustaa miehen rinnalla  hänen kavereittensa ja sukulaistensa kemuissa, kun et oikein sitä paikkaasi tiedä. Paras kerta oli, kun menimme yhdessä paikalle, niin miehelle oli paikka varattuna sinkkunaisen viereen ja minulle, viisikymppiselle naiselle, lasten pöytään. Hetken aikaa olin, että mitäs p..kelettä. Menihän nekin juhlat sitten.

Onko keski-ikäiset tosiaan noin pöllöjä, ettei kaverin avopuolisoon suhtauduta samoin kuin aviopuolisoon? 

Aikuiset lapset pakotti naimisiin kun ne ei halunneet että äiti ja mummo on joku "avokki".

Jos mä menen ekaa kertaa elämässäni naimisiin näin 50+ niin teen sen siksi, että rakastan. Ja haluan muidenkin tietävän, että rakastetaan. Ja onhan siinä juridisia puolia myöskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan jo keski-ikäisiä ja olen lopen kyllästynyt kuulemaan olevani joku kaveri.Tätä ilmaisua käyttää mm. puolisoni äiti. Ymmärrän toki, ettei minulla ole mitään virallista statusta, mutta yli neljän vuoden parisuhteen jälkeen kuvittelisi olevansa vähän enemmän kuin kaveri. Miehen mielestä en kai sitten ole vain vaimoksi kelpaava ja siihen on tyytyminen. 

Kyllästyttää edustaa miehen rinnalla  hänen kavereittensa ja sukulaistensa kemuissa, kun et oikein sitä paikkaasi tiedä. Paras kerta oli, kun menimme yhdessä paikalle, niin miehelle oli paikka varattuna sinkkunaisen viereen ja minulle, viisikymppiselle naiselle, lasten pöytään. Hetken aikaa olin, että mitäs p..kelettä. Menihän nekin juhlat sitten.

Onko keski-ikäiset tosiaan noin pöllöjä, ettei kaverin avopuolisoon suhtauduta samoin kuin aviopuolisoon? 

Todellakin ollaan, tai sitten vain oli päässyt käymään niin, että puoliso ei ollut ilmoittaessaan meidän osallistumisesta kyseiseen pirskeisiin muistanut erikseen vielä mainita, että minäkin tulen. Hänen mielestään riittää, että hän ilmoittaa meidät. Joskus tuntuu, että miehelläkin on jokin asennevamma minua kohtaan. 

Minulle se on symbolinen ele. Sillä osoitan, että olen sitoutunut. Kaikille.

Se vain tuntui hyvältä ajatukselta.

Olimme tolkuttoman rakastuneita toisiimme ja naimisiinmeno tuntui keskinäiseltä rakkaudenosoitukselta. Häitä emme pitäneet, vaan kävimme maistraatissa. Eli mitään järkisyytä ei kait tähän hommaan ollut. Yhdessä on oltu 26 vuotta ja naimisiin menimme vajaan vuoden päästä tapaamisestamme.

Juridiset syyt. Käytännössä lesken oikeus asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Kylmästi sanoen avioliitto on turva molempien kohdalla kun toinen puolisoista heittää henkensä. Meillä ainakin melkon suuri yhteinen omaisuus vei avioliittoon. Toki homman voi hoitaa testamentilla, on meillä semmoinenkin ja avioehdolla, sekin löytyy.

Rakkautta on riittänyt myös ilman avioliittoa, mutta pelkkä rakkaus ei suojaa omaisuutta. Avioon mentiin maistraatissa ilman sen kummempia seremonioita ja rakkauden julistuksia. Voi räkä jos tämä nyt jonkun ruusunpunaisia unelmia avioliitosta puhkaisee. Tutustukaa lakiin ja oikeuksiinne, ehkä ymmärrätte.

Jep, sama meillä. Toki löytyy myös keskinäiset testamentit ja avioehto. Lasten syntymisen jälkeen haluttiin turvata toiselle puolisolle oikeus yhteiseen kotiin, kun jompikumpi joskus kuolee. Se ei onnistu avoliitossa testamentillakaan, jos yhteisiä lapsis, koska lapsilla on aina oikeus lakiosaansa. Romantiikka tästä toki on kaukana, mutta rakkautta se on huolenpitokin toisesta sitten, kun puolisosta aika jättää.

Ihmiset menevät naimisiin rahan takia. 

Eli yleisimmät syyt ovat juurikin uskonnolliset tai juridiset. Itse ajattelen , että suhteita voi olla useitakin mutta naimisiin mennään vain syvästä rakkaudesta ja ystävyydestä. Turvaa se toki tuo jonkin verran vaikka nykyään onkin liian helppoa erota toisaalta..

Se vaan tuntui hyvältä. Eipä siihen muuta syitä tarvita.

Yllättävän moni mennyt naimisiin vähäeleisesti eli ei mitään isoja ja kalliita hääjuhlia.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset menevät naimisiin rahan takia. 

KORJAUS !

NAISET ! Naiset menevät naimisiin rahan takia. JA tyhmät pillunkipeät aasit suostuvat. Maksavat sitten myöhemmin kalleimman mukaan, mikä on ihan oikein idareille.

Vierailija kirjoitti:

Eli yleisimmät syyt ovat juurikin uskonnolliset tai juridiset. Itse ajattelen , että suhteita voi olla useitakin mutta naimisiin mennään vain syvästä rakkaudesta ja ystävyydestä. Turvaa se toki tuo jonkin verran vaikka nykyään onkin liian helppoa erota toisaalta..

Eikö se juuri ole rakkautta, että haluaa turvata puolison elämän siinä tilanteessa, että itse kuolee ensin?

Varmasti rakkaus on edelleen ykkös prioriteetti. Iän myötä tulee sitten muitakin. Eläkkeellä kaksin on mukavampaa kuin yksin. Vanhuudessa toinen toistaan tukee ja auttelee.

Meidän tapauksessa syitä voisi olla seuraavat: Rakkaus, kristillinen vakaumus ja yhteiset eläkepäivät Teneriffalla jossa asumme nykyisin talvet. Olemme jo 60+ ja näin on hyvä meille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli yleisimmät syyt ovat juurikin uskonnolliset tai juridiset. Itse ajattelen , että suhteita voi olla useitakin mutta naimisiin mennään vain syvästä rakkaudesta ja ystävyydestä. Turvaa se toki tuo jonkin verran vaikka nykyään onkin liian helppoa erota toisaalta..

Eikö se juuri ole rakkautta, että haluaa turvata puolison elämän siinä tilanteessa, että itse kuolee ensin?

Tavallaan kai sekin rakkautta.. riippuu varmasti ihmisestä miten sen ajattelee, joko se on aitoa rakkautta tai sitten hyöty näkökulma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset menevät naimisiin rahan takia. 

KORJAUS !

NAISET ! Naiset menevät naimisiin rahan takia. JA tyhmät pillunkipeät aasit suostuvat. Maksavat sitten myöhemmin kalleimman mukaan, mikä on ihan oikein idareille.

Varmaan aika pieni prosentti naisista menee VAIN rahan takia naimisiin. Se taloudellinen turva on varmasti plussa mutta toivon ettei ainakaan kaikille se tärkein syy!