Lue keskustelun säännöt.
Miksi haluatte naimisiin?
17.10.2019 |
Tai kihloihin? Siis rehellisesti, mikä siinä on se suurin taustasyy. Kiinnostaa tietää, mikä ihmisillä on syynä naimisiinmenolle kun nykyään sitä ei enää varsinaisesti odoteta tai ainakin se perustuu vapaaehtoisuuteen .
Kommentit (110)
Ihan omasta halusta koska on tosissaan eikä missään avo liitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä sitä mieltä, että todella rakastuneet ja samat arvot jakavat haluavat solmia avioliiton ja perustaa perheen - myös nuoremmissa ikäluokissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika teknisiltä ainakin alun kommentit: taloudelliset syyt, leskeneläke.. Voi luoja. Nykyään ei ole pakko mennä naimisiin lainkaan.. Minusta kannattaa naisenkin yrittää turvata omaa selustaa ja säästää omaa elämää varten, jos ero vaikka tulee.
Jos ero tulee ja omaisuus menee puoliksi niin se saattaa hyvinkin mennä epäoikeudenmukaisesti. Tai sitten mome pien suojaksi, riippuu niin omaisuuden suuruudesta ja mitä avioliiton aikana hankittu. Mutta jos toinen saa vaikka perinnön ja on tienannut oman yrityksen kautta vailla puolison apua niin on kyllä epäreilua jakaa tällainen omaisuus toisen kanssa puoliksi, jos se kuuluisi "selkeästi toiselle" ja ero on vaikka aika riitaisa, epöoikeudenmukainen tai erotaan pettämisen takia. Siten kannattaa tehdä avuiehto, vaikka tällainen rakkauden alkuhuumassa voi unohtua.
Tietysti saattaa olla että toinen puoliso, yleensä äiti on vaikka kotona lasten kanssa jatkuvasti ja ei ole saanut tuloa ja omaisuuden puoliksi jakaminen on reilua silloin, jos halutaan turvata molempien toimeentuloa.
Minusta syy on se että haluaa olla tämän ihmisen kanssa ja rakastaa tätä, ihmisenä ja myös romanttisesti.. Vaikka rakkaus ei yksinään kai riitä, mutta ei riitä musta vaan taloudelliset syytkään. Ja aivan varmana romanssiin voi tulla mutkia ja silloin katsotaan rakastaako tuota ihmistä myös tarpeeksi vahvasti. Alkuhuuma aina hiukan tasaantuu... Rakastaa on mahdollista syvästi kyllä on ja on pareja, jotka ovat umpirakastuneita pitkänkin ajan kuluttua. Tämähän on rakkaudessa parasta ja avioliiton arvoista, jolloin se kannattaa solmia.
Meillä järjestys meni näin: rakkaus, halu sitoutua, omaisuuden turvaaminen, perimysjärjestys, leskeneläke.
Olemme lapseton pariskunta ja meillä on paljon yhteistä, yhdessä hankittua omaisuutta. Jos emme olisi naimisissa ja toinen meistä jäisi auton alle, sen auton alle jääneen perisivätkin omat vanhemmat tai sisarukset, jos vanhempia ei enää ole. Siinäpä sitten ihmeteltäisiin. Nyt jos toinen meistä jää huomenna auton alle, niin asia on sillä selvä.
Lapsettomalle avioliitto edustaa tietyllä tavalla perheen perustamista - emme ole vain pari, vaan lainvoimainen yksikkö. Vanhemmuus sitoo avoparin yhteen ihan eri tavalla.
Mutta mitä järkeä olla naimisissa ilman lapsia? Lapset tekevät perheen. Ei pelkät kaksi yksinäistä aikuista ole perhe, vaikka kuinka olisi aamen sanottu. Voisitte kumpi tahansa olla ihan kenen kanssa tahansa.
Minulla on monta syytä, miksi halusin naimisiin. Olemme molemmat sen verran konservatiivisia (alle nelikymppisiä), että se oli kyllä sinänsä ainoa vaihtoehto alkaa perustaa yhteistä perhettä ja elämää. Muut syyt ovat taloudelliset (yhteiset rahat), juridiset (perinnöt, elatus jne.), sukunimi ja lapsiin liittyvät jutut, käytännöllisyys ja tieto muille, että ollaan vakavasti yhdessä loppuelämämme. Tärkeimpänä tietysti se, että halusimme sitoutua toisiimme ja olla aina yhdessä, joten haluamme sen myös virallisesti näyttää toteen. Minulla ei ollut yhtään syytä olla menemättä naimisiin - eikä miehellänikään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todellakin niin että tinderistä mahdollisimman monta pitää etsiä ja testata?
Johan siinä menee ikä ja terveys. Vanhana voi kyllä olla varma ettei lapsia enää tule.
Taisikin löytyä syy miksi Suomen väkiluku laskee.
Pitäkää tunkkinne ja tinderinne.Ai pitäisikö sitten vain ottaa ensimmäinen vastaantuleva kumppaniksi? :d
Minä otin ja kannatti. Ei seksitauteja, yhdessä koettu nuoruuden parhaat vuodet kun 16-vuotiaina tutustuttiin, syvä luottamus ja vahva rakkaus toisiamme kohtaan. En koe jääneeni mistään paitsi, kun en ole n*ssinut kymmeniä eri äijiä.
Samoin minä menin rakkaudesta ekan poikaystävän kanssa naimisiin.
Olen tosi ollellinen, että olin hääyönä neitsyt, ikää 18v.
Näin siis ihan omasta tahdostani.
T.Yhden miehen vaimo.
Ymmärräthän silti, että tuo asia ei tee sinusta mitenkään muita parempaa?
Se on kumma etä ässä asiassa ajatellaan että kokemattomuus olisi hyve. Kumpikohan on parempi kuski - se, joka on ajanut 40 erilaista autoa eri maisemissa vai se, joka aina köröttelee peloissaan vanhalla Saabilla? Kumpi on parempi leipuri - se, joka osaa marengit ja täytekakut ja piirakat, vai se, joka aina tekee samat mokkapalat, oli joulu tai juhannus?
Jos menet ekan kohtaamasi ihmisen kanssa naimisiin, olet kokematon ja huono kumppani. Jos todella rakastat, hankit kokemusta useista erilaisista ihmissuhteista ennen avioon astumista, jotta voit aidosti tarjota parastasi. Kokematon tytönhupakko ei tee hyvää vaimoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava kysymys senkin takia että täällä tunnutaan valittavan aika paljon puolisoista ja elämästä aviossa ym. Kuuluuko sen sitten papin aamenen jälkeen muuttua joksikin ihan muuksi kuin on ajateltu vai eikö ihmiset odota ja tutustu toiseen tarpeeksi kauan ennen naimisiinmenoa? Itse en siis henk.koht keksi montaakaan syytä mennä naimisiin, vaikka ihan kauniina tapahtumana sitä pidän.
Itse mietin samaa ja en voisi ikinä lähteä siihen, että hyvin lyhyen tutustumisen jälkeen ollaan jo naimisissa. Olen seurannut tuttuni elämää ja itse en tahtoisi olla jo 20-vuotiaana ja noin vuoden tutustumisen jälkeen naimisissa. Hyvä, että jollakin riittää rohkeus, mutta itsellä ei todellakaan. Tuskin koskaan menen naimisiin ja siinäkin mielessä tosin eri ajatukset.
Entäpä parit jotka saavat lapsen noin vuoden tuntemisen jälkeen? Miksi se tuntuu olevan ihan ok, mutta kauhistellaan kun jotkut menee naimisiin vuoden tuntemisen jälkeen?
Eihän naimisiinmenolla ole mitään tekemistä rohkeuden kanssa ylipäätään. Siinä halutaan vaan toisen varjoon elämään, kun ei uskalleta elää itsenäisesti, itse. Todellinen rakkaus ei toista kahlitse, kumppania arvostetaan, oli sormus tai ei. Aina ihmetyttää tämä paradoksi - naimisiinmenoa pidetään jotenkin osoituksena rohkeudesta ja sitoumuksesta. Silti useimmat lässähtävät siihen paikkaan kun naimisiin on menty, koska ei tarvitse enää tehdä töitä, että puoliso siinä pysyisi. Todellista rakkautta on miettiä joka päivä, haluanko yhä tuon ihmisen kanssa olla, ja toimia sen mukaan. Avioliitossa tämä ei onnistu, kumppani on nuhjaantunut itsestäänselvyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todellakin niin että tinderistä mahdollisimman monta pitää etsiä ja testata?
Johan siinä menee ikä ja terveys. Vanhana voi kyllä olla varma ettei lapsia enää tule.
Taisikin löytyä syy miksi Suomen väkiluku laskee.
Pitäkää tunkkinne ja tinderinne.Ai pitäisikö sitten vain ottaa ensimmäinen vastaantuleva kumppaniksi? :d
Minä otin ja kannatti. Ei seksitauteja, yhdessä koettu nuoruuden parhaat vuodet kun 16-vuotiaina tutustuttiin, syvä luottamus ja vahva rakkaus toisiamme kohtaan. En koe jääneeni mistään paitsi, kun en ole n*ssinut kymmeniä eri äijiä.
Samoin minä menin rakkaudesta ekan poikaystävän kanssa naimisiin.
Olen tosi ollellinen, että olin hääyönä neitsyt, ikää 18v.
Näin siis ihan omasta tahdostani.
T.Yhden miehen vaimo.Ymmärräthän silti, että tuo asia ei tee sinusta mitenkään muita parempaa?
Se on kumma etä ässä asiassa ajatellaan että kokemattomuus olisi hyve. Kumpikohan on parempi kuski - se, joka on ajanut 40 erilaista autoa eri maisemissa vai se, joka aina köröttelee peloissaan vanhalla Saabilla? Kumpi on parempi leipuri - se, joka osaa marengit ja täytekakut ja piirakat, vai se, joka aina tekee samat mokkapalat, oli joulu tai juhannus?
Jos menet ekan kohtaamasi ihmisen kanssa naimisiin, olet
kokematon ja huono kumppani. Jos todella rakastat, hankit kokemusta useista erilaisista ihmissuhteista ennen avioon astumista, jotta voit aidosti tarjota parastasi. Kokematon tytönhupakko ei tee hyvää vaimoa.
Mutta kun me vaan tahdotaan ajella sillä samalla mikä upouutena hankittiin.
Yhdellä käyttäjällä pysyy siistimmässä kunnossa...😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava kysymys senkin takia että täällä tunnutaan valittavan aika paljon puolisoista ja elämästä aviossa ym. Kuuluuko sen sitten papin aamenen jälkeen muuttua joksikin ihan muuksi kuin on ajateltu vai eikö ihmiset odota ja tutustu toiseen tarpeeksi kauan ennen naimisiinmenoa? Itse en siis henk.koht keksi montaakaan syytä mennä naimisiin, vaikka ihan kauniina tapahtumana sitä pidän.
Itse mietin samaa ja en voisi ikinä lähteä siihen, että hyvin lyhyen tutustumisen jälkeen ollaan jo naimisissa. Olen seurannut tuttuni elämää ja itse en tahtoisi olla jo 20-vuotiaana ja noin vuoden tutustumisen jälkeen naimisissa. Hyvä, että jollakin riittää rohkeus, mutta itsellä ei todellakaan. Tuskin koskaan menen naimisiin ja siinäkin mielessä tosin eri ajatukset.
Entäpä parit jotka saavat lapsen noin vuoden tuntemisen jälkeen? Miksi se tuntuu olevan ihan ok, mutta kauhistellaan kun jotkut menee naimisiin vuoden tuntemisen jälkeen?
Eihän naimisiinmenolla ole mitään tekemistä rohkeuden kanssa ylipäätään. Siinä halutaan vaan toisen varjoon elämään, kun ei uskalleta elää itsenäisesti, itse. Todellinen rakkaus ei toista kahlitse, kumppania arvostetaan, oli sormus tai ei. Aina ihmetyttää tämä paradoksi - naimisiinmenoa pidetään jotenkin osoituksena rohkeudesta ja sitoumuksesta. Silti useimmat lässähtävät siihen paikkaan kun naimisiin on menty, koska ei tarvitse enää tehdä töitä, että puoliso siinä pysyisi. Todellista rakkautta on miettiä joka päivä, haluanko yhä tuon ihmisen kanssa olla, ja toimia sen mukaan. Avioliitossa tämä ei onnistu, kumppani on nuhjaantunut itsestäänselvyys.
Ei aviopuolisoni ole mikään "nuhjaantunut itsestäänselvyys"!
Hän on ihana oma rakas kultani joka päivä ja yö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todellakin niin että tinderistä mahdollisimman monta pitää etsiä ja testata?
Johan siinä menee ikä ja terveys. Vanhana voi kyllä olla varma ettei lapsia enää tule.
Taisikin löytyä syy miksi Suomen väkiluku laskee.
Pitäkää tunkkinne ja tinderinne.Ai pitäisikö sitten vain ottaa ensimmäinen vastaantuleva kumppaniksi? :d
Minä otin ja kannatti. Ei seksitauteja, yhdessä koettu nuoruuden parhaat vuodet kun 16-vuotiaina tutustuttiin, syvä luottamus ja vahva rakkaus toisiamme kohtaan. En koe jääneeni mistään paitsi, kun en ole n*ssinut kymmeniä eri äijiä.
Samoin minä menin rakkaudesta ekan poikaystävän kanssa naimisiin.
Olen tosi ollellinen, että olin hääyönä neitsyt, ikää 18v.
Näin siis ihan omasta tahdostani.
T.Yhden miehen vaimo.Ymmärräthän silti, että tuo asia ei tee sinusta mitenkään muita parempaa?
Se on kumma etä ässä asiassa ajatellaan että kokemattomuus olisi hyve. Kumpikohan on parempi kuski - se, joka on ajanut 40 erilaista autoa eri maisemissa vai se, joka aina köröttelee peloissaan vanhalla Saabilla? Kumpi on parempi leipuri - se, joka osaa marengit ja täytekakut ja piirakat, vai se, joka aina tekee samat mokkapalat, oli joulu tai juhannus?
Jos menet ekan kohtaamasi ihmisen kanssa naimisiin, olet kokematon ja huono kumppani. Jos todella rakastat, hankit kokemusta useista erilaisista ihmissuhteista ennen avioon astumista, jotta voit aidosti tarjota parastasi. Kokematon tytönhupakko ei tee hyvää vaimoa.
Ei seksiä ja suhteita tarvitse ”kokeilla” monen eri ihmisen kanssa, riittää että se toimii tämän yhden henkilön kanssa.
Eri
Meidän tuttavista yli 90% on avioliitossa.
Olemme vanhempaa sukupolvea, naimisiin mentiin nuorina ja
lapsia hankittiin.
Nykyään on systeemit toiset.