Lue keskustelun säännöt.
Kauan teillä on kestänyt päästä mt-puolen yksikköön sisään? Itse olen odottanut aikaa aivan liian kauan eikä vieläkään ole tullut kirjettä ajasta.
26.01.2023 |
Tämä on surkeaa sinänsä, että en pääse keskustelemaan tk:n esim depressiohoitajalle koska tilanne vaatii erityisesti psykiatrin vastaanottoa ja sitten kuitenkin sinne kestää niin kauan päästä, että sitä vain odottaa epätoivoisesti aikaa. Kun kuitenkin tilanteeni on se, että olen sairaslomalla ja syön lääkkeitä, tarvitsisin ehdottomasti keskustelutukea myös parantumisen edistämiseksi. Sekin olisi jo mukavaa jos pääsisin edes yksilökeskusteluihin tk:ssa kerran kuukaudessa, voisi helpottaa siihen asti kunnes pääsen sinne varsinaiseen mt-puolen vastaanotolle.
Minulla on selvästi ptsd ja oireilen siitä. Tämä on ihan vain vaikeiden tapahtumien aikaansaamaa pelkotilaa/masennusta/ahdistusta ja odotan, että pääsen purkamaan ja tulemaan nähdyksi. Yritän terapoida itseäni ja lukea eri aiheista mitkä tähän liittyvät. Jatkuvasti näen takautumia ja painajaisia.
Tämä ei ole mukavaa, sitä haluaisi olla ihan terve ja normaalisti työelämässä kiinni mutta valitettavasti tämä vei aika pohjalle vaikka yritin pärjätä pitkään.
Kommentit (10)
Sun pitäis ehkä ottaa yhteyttä akuuttipsykiatrian josko nopeuttaisi asioita?
Sano että et pärjää sillä hoidolla mitä se tällä hetkellä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin viisi vuotta sitten mulla ei kestänyt kyllä mitenkään erityisen kauan, ehkä kuukauden: pari viikkoa lähetteestä sain kutsun tapaamiseen parin viikon päähän.
Sairaalajakson jälkeen pääsin heti hoidon piiriin psykiatriselle.
Odottelen tässä lääkärin soittoa sairasloman jatkosta ja kysyn voisiko mitenkään vaikuttaa tuohon, että pääsisin nopeammin sinne psykiatrin vastaanotolle. En ymmärrä miksi tilanteeni edes laitettiin aiemmin sinne kiireettömänä vaikka vakavaa itsetuhoisuutta on ollut taustalla. Nyt olen odottanut 10 kk sitä aikaa..
No, ehkä siellä moni muukin on odottanut kauan aikaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Odottelen tässä lääkärin soittoa sairasloman jatkosta ja kysyn voisiko mitenkään vaikuttaa tuohon, että pääsisin nopeammin sinne psykiatrin vastaanotolle. En ymmärrä miksi tilanteeni edes laitettiin aiemmin sinne kiireettömänä vaikka vakavaa itsetuhoisuutta on ollut taustalla. Nyt olen odottanut 10 kk sitä aikaa..
No, ehkä siellä moni muukin on odottanut kauan aikaa. Ap
Inhottavaa ja surullista 😓 mulla on aivan sama tilanne ollut. Vaikka hakkaan itseäni ja haudon itsemurhaa, niin en saa hoitosuhdetta. Sen 4 kertaa akuutin kautta päässyt hoitajan kanssa puhumaan ja sit terveyskeskuksen asiakkaaksi takaisin. Edes oikea itsemurhauhka ja muutama päivä osastolla ei muuttanut mitään.
Jonot on pitkiä, paikkoja ei ole ja henkilökuntaa liian vähän ja he ovat kiireisiä.
Sun täytyy alleviivata sitä, että olet huolissasi etkä tiedä pärjäätkö kotona jos mitään ei ala tapahtumaan.
Voisko joku, tai sinä itse, tehdä huoli-ilmoituksen tai voisiko joku olla sun puolesta yhteydessä sinne psyk polille? Joskus alkaa tapahtumaan vasta, kun joku muu puuttuu tilanteeseen. Itse pääsin tuolloin sinne osastolle vasta kun äitini puuttui tilanteeseen ja vaati hoitoa, kun mä kuulemma jo lakkasin puhumasta enkä ahdistukseltani ottanut oikein mitään kontaktia maailmaan. Sanoin etten pärjää kotona, avohoito ei ole riittävää ja taatusti otan yliannostuksen lääkkeitä jos se olo jatkuu.
Tai onko sulla varaa yksityiseen? Siellä kohdellaan ihmistä ihan eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottelen tässä lääkärin soittoa sairasloman jatkosta ja kysyn voisiko mitenkään vaikuttaa tuohon, että pääsisin nopeammin sinne psykiatrin vastaanotolle. En ymmärrä miksi tilanteeni edes laitettiin aiemmin sinne kiireettömänä vaikka vakavaa itsetuhoisuutta on ollut taustalla. Nyt olen odottanut 10 kk sitä aikaa..
No, ehkä siellä moni muukin on odottanut kauan aikaa. Ap
Inhottavaa ja surullista 😓 mulla on aivan sama tilanne ollut. Vaikka hakkaan itseäni ja haudon itsemurhaa, niin en saa hoitosuhdetta. Sen 4 kertaa akuutin kautta päässyt hoitajan kanssa puhumaan ja sit terveyskeskuksen asiakkaaksi takaisin. Edes oikea itsemurhauhka ja muutama päivä osastolla ei muuttanut mitään.
Jonot on pitkiä, paikkoja ei ole ja henkilökuntaa liian vähän ja he ovat kiireisiä.
Sun täytyy alleviivata sitä, että olet huolissasi etkä tiedä pärjäätkö kotona jos mitään ei ala tapahtumaan.
Voisko joku, tai sinä itse, tehdä huoli-ilmoituksen tai voisiko joku olla sun puolesta yhteydessä sinne psyk polille? Joskus alkaa tapahtumaan vasta, kun joku muu puuttuu tilanteeseen. Itse pääsin tuolloin sinne osastolle vasta kun äitini puuttui tilanteeseen ja vaati hoitoa, kun mä kuulemma jo lakkasin puhumasta enkä ahdistukseltani ottanut oikein mitään kontaktia maailmaan. Sanoin etten pärjää kotona, avohoito ei ole riittävää ja taatusti otan yliannostuksen lääkkeitä jos se olo jatkuu.Tai onko sulla varaa yksityiseen? Siellä kohdellaan ihmistä ihan eri tavoin.
On joo kyllä aika hiljaiseksi vetävä tämä tilanne. Kun avuntarve oikeasti olisi mutta edes itsemurhan yrittäminenkään ei ole vielä tarpeeksi vakava tilanne. Tsemppiä sullekin todella paljon, voi kun vain tässä jokin ihme tapahtuisi eikä tarvitsisi hoitoa lainkaan niin olisi helpompaa. Lääkäri soitti ja sanoin, että kyllähän minä jotenkin selviän tässä lääkkeillä mutta tarvitsisin oikeasti sitä keskustelutukea ja sitten tuli itkukin siinä kun kerroin, etten pääse edes kerran kuukaudessa näistä asioista keskustelemaan, että tulisi kuulluksi ja nähdyksi, niin on vaan pärjättävä. Onneksi lupasi nyt yrittää vielä jos pääsisin keskustelemaan mt-puolelle terveyskeskukseen ennen psykatrian aikaa. Sairasloma nyt tietenkin jatkuu, itse yritän tässä tehdä oikeita päätöksiä ja jotenkin vain selvitä. yrittää pitää pään kasassa ja käydä ulkoilemassa jos vaan pystyn. Olen sosiaalisestikin niin eristäytynyt nykyään, että on vaikeaa lähteä kotoa ulos mutta jotenkin sitä pitäis itsensä pakottaa vaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottelen tässä lääkärin soittoa sairasloman jatkosta ja kysyn voisiko mitenkään vaikuttaa tuohon, että pääsisin nopeammin sinne psykiatrin vastaanotolle. En ymmärrä miksi tilanteeni edes laitettiin aiemmin sinne kiireettömänä vaikka vakavaa itsetuhoisuutta on ollut taustalla. Nyt olen odottanut 10 kk sitä aikaa..
No, ehkä siellä moni muukin on odottanut kauan aikaa. Ap
Inhottavaa ja surullista 😓 mulla on aivan sama tilanne ollut. Vaikka hakkaan itseäni ja haudon itsemurhaa, niin en saa hoitosuhdetta. Sen 4 kertaa akuutin kautta päässyt hoitajan kanssa puhumaan ja sit terveyskeskuksen asiakkaaksi takaisin. Edes oikea itsemurhauhka ja muutama päivä osastolla ei muuttanut mitään.
Jonot on pitkiä, paikkoja ei ole ja henkilökuntaa liian vähän ja he ovat kiireisiä.
Sun täytyy alleviivata sitä, että olet huolissasi etkä tiedä pärjäätkö kotona jos mitään ei ala tapahtumaan.
Voisko joku, tai sinä itse, tehdä huoli-ilmoituksen tai voisiko joku olla sun puolesta yhteydessä sinne psyk polille? Joskus alkaa tapahtumaan vasta, kun joku muu puuttuu tilanteeseen. Itse pääsin tuolloin sinne osastolle vasta kun äitini puuttui tilanteeseen ja vaati hoitoa, kun mä kuulemma jo lakkasin puhumasta enkä ahdistukseltani ottanut oikein mitään kontaktia maailmaan. Sanoin etten pärjää kotona, avohoito ei ole riittävää ja taatusti otan yliannostuksen lääkkeitä jos se olo jatkuu.Tai onko sulla varaa yksityiseen? Siellä kohdellaan ihmistä ihan eri tavoin.
On joo kyllä aika hiljaiseksi vetävä tämä tilanne. Kun avuntarve oikeasti olisi mutta edes itsemurhan yrittäminenkään ei ole vielä tarpeeksi vakava tilanne. Tsemppiä sullekin todella paljon, voi kun vain tässä jokin ihme tapahtuisi eikä tarvitsisi hoitoa lainkaan niin olisi helpompaa. Lääkäri soitti ja sanoin, että kyllähän minä jotenkin selviän tässä lääkkeillä mutta tarvitsisin oikeasti sitä keskustelutukea ja sitten tuli itkukin siinä kun kerroin, etten pääse edes kerran kuukaudessa näistä asioista keskustelemaan, että tulisi kuulluksi ja nähdyksi, niin on vaan pärjättävä. Onneksi lupasi nyt yrittää vielä jos pääsisin keskustelemaan mt-puolelle terveyskeskukseen ennen psykatrian aikaa. Sairasloma nyt tietenkin jatkuu, itse yritän tässä tehdä oikeita päätöksiä ja jotenkin vain selvitä. yrittää pitää pään kasassa ja käydä ulkoilemassa jos vaan pystyn. Olen sosiaalisestikin niin eristäytynyt nykyään, että on vaikeaa lähteä kotoa ulos mutta jotenkin sitä pitäis itsensä pakottaa vaan. Ap
Sano sille lääkärille suoraan, että ei, et pärjää enää. Sun täytyy lopettaa vahvan esittäminen ja sanoa suoraan.
On surullista tosiaan, miten vaike nykyään on saada apua. Sitä pitää jaksaa vaatia, vaikka on omat voimat loppuneet aikoja sitten, sen suhteen täytyy olla sitkeä ja mielellään suurennella asioita.
Ex yritti itsemurhaa yliannostuksella ja hänet päästettiin vielä samana iltana pois, vaikka oli selkeässä myrkytys tilassa, en saanut mitään selvää hänen puheesta, eikä hän pystynyt edes kävelemään. Syötin miehen, peittelin sänkyyn ja valvoin itse yön sydän syrjällään vieressä tarkkailemassa hengitystä valmiina soittamaan apua. Läheisille vieritetään se osa, mikä kuuluisi terveydenhuoltoon ja ihmisiä jätetään heitteille.
Oisko sulle apua esim Mieli RYstä tai tuki.netistä? Saisit ehkä vertaistukea.
Ja tosiaan tuo huoli-ilmoitus saattaisi vauhdittaa asioita. Tai kriisipuhelin?
^^