Lue keskustelun säännöt.
Miksi haluatte naimisiin?
17.10.2019 |
Tai kihloihin? Siis rehellisesti, mikä siinä on se suurin taustasyy. Kiinnostaa tietää, mikä ihmisillä on syynä naimisiinmenolle kun nykyään sitä ei enää varsinaisesti odoteta tai ainakin se perustuu vapaaehtoisuuteen .
Kommentit (110)
Vain naiset haluaa naimisiin. Siksi avioliittoasiat on suunnattu naisille. Siksi naiset pohtivat tällaisia asioita, eivätkä suinkaan miehet. Siksi häälehdet on naisille. Siksi nimeään vaihtavat vain naiset. Siksi nainen omistaa vaikka elämänsä ja katkaisee siteen omaan sukuun liittyä käen miehen kotitaloon.
Harmi vain, että naisia myydään ja ostetaan avioliiton takia. Harmi vain, että naisen asema liitossa on aina mulaillut orjuuden mallia. Mies omistaa naisen. Mies on ylin tyranni ja päättäjä.
En tiedä mitä tekisin jos joutuisin kantamaan sen nimeä kenen spermaa vastaanotan. Ihan järkyttävän kuvottavaa. Aina pornoa katsellessani mietin, miten niille limaa syöksevät miehet alistavat vaimonsa nimelleen.
Miten kukaan voi luulla väkivaltaista ja pervoa liittoa romantiikaksi ja sitoutumisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näettekö miten nämä keskustelut täyttyy aina hysteerisistä naisista? Kauhea todistelun tarve. Ei teidän miehenne teistä välitä tai pidä kiinni. Vain naiset vaihtaa nimeä ja tyydyttää puolisonsa tarpeita. Vain nainen hyväksyy lapsen joka ei ole oman sukupuolinen. Vain nainen uhrautuu, ja tekee avioliiton eteen asioita.
Jos mies rakastaisi, hän vaihtaisi nimeä yhtä lailla. Vaan ei sitä tee. Itsekäs lehmä kun on.
Vierailija kirjoitti:
AP:lle
Miksi et halua naimisiin? Ymmärrätkö että jokainen argumenttisi on kestämätön ihmiselle joka näkee asian toisin kuin sinä. Etkä sinä tai sun mielipide ole sen enempää oikea kuin kenenkään muunkaan.
Tänä päivänä moni pitää avioliittoa juridisena sopimuksena mikä se onkin. Avioliitto tuo mukanaan tiettyjä etuja molemmille osapuolille sekä mahdollisille mitä avoliitossa ei ole. Tiesitkö että Etelä-Euroopassa mennään ensin virallisesti (lain edessä) avioon maistraatissa ja sen jälkeen kirkossa. Varmistetaan siis suhteen laillinen puoli=virallinen sopimus ensin ja sitten vasta juhlitaan.
Hei, kommentoin nimenomaan että juurikin aidosta rakkaudesta voisin itse mennä naimisiin.Muutkaan syyt eivät mielestäni ole sen parempia tai huonompia, jokainen saa mennä naimisiin juuri siitä syystä kuin haluaa. Lähinnä siis mielenkiinnosta kysyin asiaa ja halusin erilaisia näkökulmia tähän keskusteluun!
1) Halu sitoutua ja tulla osaksi toistemme perhettä, luoda oman perheen myös juridisesti
2) Perintä, leskeneläke ja lasten/perheen asioiden helpompi hoito (sama nimi ja oikeus tietoihin jne)
3) halusin lapsia vain avioon. Jos edes EM asioista ei päästä yksimielisyyteen ja voida sitoutua (meillä on avioehto), miten sitten lapseen ja perhe-elämään sitoutuminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika teknisiltä ainakin alun kommentit: taloudelliset syyt, leskeneläke.. Voi luoja. Nykyään ei ole pakko mennä naimisiin lainkaan.. Minusta kannattaa naisenkin yrittää turvata omaa selustaa ja säästää omaa elämää varten, jos ero vaikka tulee.
Jos ero tulee ja omaisuus menee puoliksi niin se saattaa hyvinkin mennä epäoikeudenmukaisesti. Tai sitten mome pien suojaksi, riippuu niin omaisuuden suuruudesta ja mitä avioliiton aikana hankittu. Mutta jos toinen saa vaikka perinnön ja on tienannut oman yrityksen kautta vailla puolison apua niin on kyllä epäreilua jakaa tällainen omaisuus toisen kanssa puoliksi, jos se kuuluisi "selkeästi toiselle" ja ero on vaikka aika riitaisa, epöoikeudenmukainen tai erotaan pettämisen takia. Siten kannattaa tehdä avuiehto, vaikka tällainen rakkauden alkuhuumassa voi unohtua.
Tietysti saattaa olla että toinen puoliso, yleensä äiti on vaikka kotona lasten kanssa jatkuvasti ja ei ole saanut tuloa ja omaisuuden puoliksi jakaminen on reilua silloin, jos halutaan turvata molempien toimeentuloa.
Minusta syy on se että haluaa olla tämän ihmisen kanssa ja rakastaa tätä, ihmisenä ja myös romanttisesti.. Vaikka rakkaus ei yksinään kai riitä, mutta ei riitä musta vaan taloudelliset syytkään. Ja aivan varmana romanssiin voi tulla mutkia ja silloin katsotaan rakastaako tuota ihmistä myös tarpeeksi vahvasti. Alkuhuuma aina hiukan tasaantuu... Rakastaa on mahdollista syvästi kyllä on ja on pareja, jotka ovat umpirakastuneita pitkänkin ajan kuluttua. Tämähän on rakkaudessa parasta ja avioliiton arvoista, jolloin se kannattaa solmia.
Meillä järjestys meni näin: rakkaus, halu sitoutua, omaisuuden turvaaminen, perimysjärjestys, leskeneläke.
Olemme lapseton pariskunta ja meillä on paljon yhteistä, yhdessä hankittua omaisuutta. Jos emme olisi naimisissa ja toinen meistä jäisi auton alle, sen auton alle jääneen perisivätkin omat vanhemmat tai sisarukset, jos vanhempia ei enää ole. Siinäpä sitten ihmeteltäisiin. Nyt jos toinen meistä jää huomenna auton alle, niin asia on sillä selvä.
Lapsettomalle avioliitto edustaa tietyllä tavalla perheen perustamista - emme ole vain pari, vaan lainvoimainen yksikkö. Vanhemmuus sitoo avoparin yhteen ihan eri tavalla.
Testamentti on keksitty.
Voi näitä naisten selityksiä. Avioliiton mukaan nainen on omaisuutta, ja kaikki avioliiton perinteet ilmentävät sitä ;) mies on arvokkaampi naiseen nähden. Vaimot ovat objekteja. Kas kun ei perheen ylimmät päättäjät ole täällä kertomassa miten tärkeää liitto on! On se jännä että tämä on naisten juttu!
Lainvoimainen yksikkö, hahahha. Naista ei voi enää liittää nimen perusteella omiin sukulaisiin. Mies pysyy ennallaan. Naisen sukunimi on laiton lähes kaikkialla maailmassa. Täällä sen saisi valita ja kukaan ei sitä tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mentiin naimisiin ihan vain talodellisista syistä. Jos toinen kupsahtaa ennen aikojaan, niin toisella on enemmän turvaa taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika teknisiltä ainakin alun kommentit: taloudelliset syyt, leskeneläke.. Voi luoja. Nykyään ei ole pakko mennä naimisiin lainkaan.. Minusta kannattaa naisenkin yrittää turvata omaa selustaa ja säästää omaa elämää varten, jos ero vaikka tulee.
Jos ero tulee ja omaisuus menee puoliksi niin se saattaa hyvinkin mennä epäoikeudenmukaisesti. Tai sitten mome pien suojaksi, riippuu niin omaisuuden suuruudesta ja mitä avioliiton aikana hankittu. Mutta jos toinen saa vaikka perinnön ja on tienannut oman yrityksen kautta vailla puolison apua niin on kyllä epäreilua jakaa tällainen omaisuus toisen kanssa puoliksi, jos se kuuluisi "selkeästi toiselle" ja ero on vaikka aika riitaisa, epöoikeudenmukainen tai erotaan pettämisen takia. Siten kannattaa tehdä avuiehto, vaikka tällainen rakkauden alkuhuumassa voi unohtua.
Tietysti saattaa olla että toinen puoliso, yleensä äiti on vaikka kotona lasten kanssa jatkuvasti ja ei ole saanut tuloa ja omaisuuden puoliksi jakaminen on reilua silloin, jos halutaan turvata molempien toimeentuloa.
Minusta syy on se että haluaa olla tämän ihmisen kanssa ja rakastaa tätä, ihmisenä ja myös romanttisesti.. Vaikka rakkaus ei yksinään kai riitä, mutta ei riitä musta vaan taloudelliset syytkään. Ja aivan varmana romanssiin voi tulla mutkia ja silloin katsotaan rakastaako tuota ihmistä myös tarpeeksi vahvasti. Alkuhuuma aina hiukan tasaantuu... Rakastaa on mahdollista syvästi kyllä on ja on pareja, jotka ovat umpirakastuneita pitkänkin ajan kuluttua. Tämähän on rakkaudessa parasta ja avioliiton arvoista, jolloin se kannattaa solmia.
Meillä järjestys meni näin: rakkaus, halu sitoutua, omaisuuden turvaaminen, perimysjärjestys, leskeneläke.
Olemme lapseton pariskunta ja meillä on paljon yhteistä, yhdessä hankittua omaisuutta. Jos emme olisi naimisissa ja toinen meistä jäisi auton alle, sen auton alle jääneen perisivätkin omat vanhemmat tai sisarukset, jos vanhempia ei enää ole. Siinäpä sitten ihmeteltäisiin. Nyt jos toinen meistä jää huomenna auton alle, niin asia on sillä selvä.
Lapsettomalle avioliitto edustaa tietyllä tavalla perheen perustamista - emme ole vain pari, vaan lainvoimainen yksikkö. Vanhemmuus sitoo avoparin yhteen ihan eri tavalla.
Testamentti on keksitty.
Voi näitä naisten selityksiä. Avioliiton mukaan nainen on omaisuutta, ja kaikki avioliiton perinteet ilmentävät sitä ;) mies on arvokkaampi naiseen nähden. Vaimot ovat objekteja. Kas kun ei perheen ylimmät päättäjät ole täällä kertomassa miten tärkeää liitto on! On se jännä että tämä on naisten juttu!
Lainvoimainen yksikkö, hahahha. Naista ei voi enää liittää nimen perusteella omiin sukulaisiin. Mies pysyy ennallaan. Naisen sukunimi on laiton lähes kaikkialla maailmassa. Täällä sen saisi valita ja kukaan ei sitä tee.
Olen eri, mutta testamentin takia joutuisi maksamaan kovat perintöverot. Me menimme naimisiin välttääksemme nuo verot, ja lisäksi kummankin työpaikat maksavat leskelle tuntuvat korvaukset kuolintapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan jo keski-ikäisiä ja olen lopen kyllästynyt kuulemaan olevani joku kaveri.Tätä ilmaisua käyttää mm. puolisoni äiti. Ymmärrän toki, ettei minulla ole mitään virallista statusta, mutta yli neljän vuoden parisuhteen jälkeen kuvittelisi olevansa vähän enemmän kuin kaveri. Miehen mielestä en kai sitten ole vain vaimoksi kelpaava ja siihen on tyytyminen.
Kyllästyttää edustaa miehen rinnalla hänen kavereittensa ja sukulaistensa kemuissa, kun et oikein sitä paikkaasi tiedä. Paras kerta oli, kun menimme yhdessä paikalle, niin miehelle oli paikka varattuna sinkkunaisen viereen ja minulle, viisikymppiselle naiselle, lasten pöytään. Hetken aikaa olin, että mitäs p..kelettä. Menihän nekin juhlat sitten.
Onko keski-ikäiset tosiaan noin pöllöjä, ettei kaverin avopuolisoon suhtauduta samoin kuin aviopuolisoon?
Merkitseeköhän avioliitto enemmän tuon sukupolven ihmisille jos sitä pitää oikein kummastella ettei olla naimisissa :D
Tokihan aiemmat sukupolvet avioituivat. Avoparit olivat SUSIpareja ja avovaimoa sanottiin LEIPÄSUDEKSI. Naimattomat olivat vanhojapiikoja ja -poikia. Heille oli oma verokin ja heitä säälittiin, jopa syrjittiin.
Näin muuttuu maailma.Mutta nythän puhutaan keski-ikäisistä, 60-70-luvuilla syntyneistä.
Vielä 60-70-luvulla paheksuttiin vihkimättä asumista. Oli "pakko" mennä naimisiin jos lapsi oli tulossa. Sitä sanottiin pakkomenoksi. Meidän luokalla oli monta tyttöä joille kävi niin. Yhdelle tehtiin abortti ja se oli kauhea tapaus.
Ehkä nykyiset keski-ikäiset eivät osanneet pikkulapsina paheksua susipareja? Silloin kun he ovat olleet nuoria aikuisia, avoliitto on ollut jo ihan normaali ja hyväksyttävä asia. Ja nyt kun osa heistä on toisella kierroksella naimisiinmenolla on vielä vähemmän merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika teknisiltä ainakin alun kommentit: taloudelliset syyt, leskeneläke.. Voi luoja. Nykyään ei ole pakko mennä naimisiin lainkaan.. Minusta kannattaa naisenkin yrittää turvata omaa selustaa ja säästää omaa elämää varten, jos ero vaikka tulee.
Jos ero tulee ja omaisuus menee puoliksi niin se saattaa hyvinkin mennä epäoikeudenmukaisesti. Tai sitten mome pien suojaksi, riippuu niin omaisuuden suuruudesta ja mitä avioliiton aikana hankittu. Mutta jos toinen saa vaikka perinnön ja on tienannut oman yrityksen kautta vailla puolison apua niin on kyllä epäreilua jakaa tällainen omaisuus toisen kanssa puoliksi, jos se kuuluisi "selkeästi toiselle" ja ero on vaikka aika riitaisa, epöoikeudenmukainen tai erotaan pettämisen takia. Siten kannattaa tehdä avuiehto, vaikka tällainen rakkauden alkuhuumassa voi unohtua.
Tietysti saattaa olla että toinen puoliso, yleensä äiti on vaikka kotona lasten kanssa jatkuvasti ja ei ole saanut tuloa ja omaisuuden puoliksi jakaminen on reilua silloin, jos halutaan turvata molempien toimeentuloa.
Minusta syy on se että haluaa olla tämän ihmisen kanssa ja rakastaa tätä, ihmisenä ja myös romanttisesti.. Vaikka rakkaus ei yksinään kai riitä, mutta ei riitä musta vaan taloudelliset syytkään. Ja aivan varmana romanssiin voi tulla mutkia ja silloin katsotaan rakastaako tuota ihmistä myös tarpeeksi vahvasti. Alkuhuuma aina hiukan tasaantuu... Rakastaa on mahdollista syvästi kyllä on ja on pareja, jotka ovat umpirakastuneita pitkänkin ajan kuluttua. Tämähän on rakkaudessa parasta ja avioliiton arvoista, jolloin se kannattaa solmia.
Meillä järjestys meni näin: rakkaus, halu sitoutua, omaisuuden turvaaminen, perimysjärjestys, leskeneläke.
Olemme lapseton pariskunta ja meillä on paljon yhteistä, yhdessä hankittua omaisuutta. Jos emme olisi naimisissa ja toinen meistä jäisi auton alle, sen auton alle jääneen perisivätkin omat vanhemmat tai sisarukset, jos vanhempia ei enää ole. Siinäpä sitten ihmeteltäisiin. Nyt jos toinen meistä jää huomenna auton alle, niin asia on sillä selvä.
Lapsettomalle avioliitto edustaa tietyllä tavalla perheen perustamista - emme ole vain pari, vaan lainvoimainen yksikkö. Vanhemmuus sitoo avoparin yhteen ihan eri tavalla.
Testamentti on keksitty.
Voi näitä naisten selityksiä. Avioliiton mukaan nainen on omaisuutta, ja kaikki avioliiton perinteet ilmentävät sitä ;) mies on arvokkaampi naiseen nähden. Vaimot ovat objekteja. Kas kun ei perheen ylimmät päättäjät ole täällä kertomassa miten tärkeää liitto on! On se jännä että tämä on naisten juttu!
Lainvoimainen yksikkö, hahahha. Naista ei voi enää liittää nimen perusteella omiin sukulaisiin. Mies pysyy ennallaan. Naisen sukunimi on laiton lähes kaikkialla maailmassa. Täällä sen saisi valita ja kukaan ei sitä tee.
Kirjoitin tuon ylemmän viestin ja onnea vain naisvihastasi, mutta minä satun olemaan mies. Haluan että vaimoni saa kaiken yhteisen omaisuuden ilman perintöveroja ja säätämistä ja että vaimoni tekee päätöksiä lähimpänä omaisenani, jos jotain sattuu. Vaimoni ei ole omaisuuttani vaan tasavertainen kumppanini. Eikä kumpikaan meistä vaihtanut nimeään, vaikka olisinkin voinut vaimon komeamman ruotsinkielisen nimen ottaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika teknisiltä ainakin alun kommentit: taloudelliset syyt, leskeneläke.. Voi luoja. Nykyään ei ole pakko mennä naimisiin lainkaan.. Minusta kannattaa naisenkin yrittää turvata omaa selustaa ja säästää omaa elämää varten, jos ero vaikka tulee.
Jos ero tulee ja omaisuus menee puoliksi niin se saattaa hyvinkin mennä epäoikeudenmukaisesti. Tai sitten mome pien suojaksi, riippuu niin omaisuuden suuruudesta ja mitä avioliiton aikana hankittu. Mutta jos toinen saa vaikka perinnön ja on tienannut oman yrityksen kautta vailla puolison apua niin on kyllä epäreilua jakaa tällainen omaisuus toisen kanssa puoliksi, jos se kuuluisi "selkeästi toiselle" ja ero on vaikka aika riitaisa, epöoikeudenmukainen tai erotaan pettämisen takia. Siten kannattaa tehdä avuiehto, vaikka tällainen rakkauden alkuhuumassa voi unohtua.
Tietysti saattaa olla että toinen puoliso, yleensä äiti on vaikka kotona lasten kanssa jatkuvasti ja ei ole saanut tuloa ja omaisuuden puoliksi jakaminen on reilua silloin, jos halutaan turvata molempien toimeentuloa.
Minusta syy on se että haluaa olla tämän ihmisen kanssa ja rakastaa tätä, ihmisenä ja myös romanttisesti.. Vaikka rakkaus ei yksinään kai riitä, mutta ei riitä musta vaan taloudelliset syytkään. Ja aivan varmana romanssiin voi tulla mutkia ja silloin katsotaan rakastaako tuota ihmistä myös tarpeeksi vahvasti. Alkuhuuma aina hiukan tasaantuu... Rakastaa on mahdollista syvästi kyllä on ja on pareja, jotka ovat umpirakastuneita pitkänkin ajan kuluttua. Tämähän on rakkaudessa parasta ja avioliiton arvoista, jolloin se kannattaa solmia.
Teknistähän se monellakin tavalla on. Taloudelliset ja muut käytännön asiat eivät millään tavoin sulje pois rakkautta. Itse asiassa juridinen sitoutuminen on selkeä todiste rakkaudesta. Mahdollisen eron varalta kannattaa tehdä avioehto, lapsen puolison taas voi (ja kannattaakin) rajata ulos perinnöstä.
Vierailija kirjoitti:
Juu. Muistan tuon ajan ja meilläpäin sanottiin "se on pakkomeno kuin lemin pässillä".
Mistähän tuo Lemi siihen tuli?
Lemi on tunnettu säräpitäjä ja tottahan siellä pässejä pitää olla jotta saa sitä särää.
Lemin pässi voisi tarkoittaa tyhmää tuossa yhteydessä.😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu. Muistan tuon ajan ja meilläpäin sanottiin "se on pakkomeno kuin lemin pässillä".
Mistähän tuo Lemi siihen tuli?Lemi on tunnettu säräpitäjä ja tottahan siellä pässejä pitää olla jotta saa sitä särää.
Lemin pässi voisi tarkoittaa tyhmää tuossa yhteydessä.😉
Vähän off topic, mut ihan hauska tuo pässihomma.
Nykyään ei mennä naimisiin ja sikiöt abortoidaan, niin ei tule pakkomenoja eikä muitakaan menoja.
Vierailija kirjoitti:
Näettekö miten nämä keskustelut täyttyy aina hysteerisistä naisista? Kauhea todistelun tarve. Ei teidän miehenne teistä välitä tai pidä kiinni. Vain naiset vaihtaa nimeä ja tyydyttää puolisonsa tarpeita. Vain nainen hyväksyy lapsen joka ei ole oman sukupuolinen. Vain nainen uhrautuu, ja tekee avioliiton eteen asioita.
Jos mies rakastaisi, hän vaihtaisi nimeä yhtä lailla. Vaan ei sitä tee. Itsekäs lehmä kun on.
Höpön ja höpön, että mies muka lehmä!
Miksei mies vaihtaisi nimeään? Meidän vanhin nuorin poika otti vaimonsa nimen ja ihan kiva.
Moni muukin on ottanut.
Suurin osa avioliitoista on solmittu nimenomaan rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näettekö miten nämä keskustelut täyttyy aina hysteerisistä naisista? Kauhea todistelun tarve. Ei teidän miehenne teistä välitä tai pidä kiinni. Vain naiset vaihtaa nimeä ja tyydyttää puolisonsa tarpeita. Vain nainen hyväksyy lapsen joka ei ole oman sukupuolinen. Vain nainen uhrautuu, ja tekee avioliiton eteen asioita.
Jos mies rakastaisi, hän vaihtaisi nimeä yhtä lailla. Vaan ei sitä tee. Itsekäs lehmä kun on.
Höpön ja höpön, että mies muka lehmä!
Miksei mies vaihtaisi nimeään? Meidän vanhin nuorin poika otti vaimonsa nimen ja ihan kiva.
Moni muukin on ottanut.
Suurin osa avioliitoista on solmittu nimenomaan rakkaudesta.
*Vanhin JA nuorin poika ottivat vaimon sukunimen.👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu. Muistan tuon ajan ja meilläpäin sanottiin "se on pakkomeno kuin lemin pässillä".
Mistähän tuo Lemi siihen tuli?Lemi on tunnettu säräpitäjä ja tottahan siellä pässejä pitää olla jotta saa sitä särää.
Lemin pässi voisi tarkoittaa tyhmää tuossa yhteydessä.😉Vähän off topic, mut ihan hauska tuo pässihomma.
Nykyään ei mennä naimisiin ja sikiöt abortoidaan, niin ei tule pakkomenoja eikä muitakaan menoja.
Niin juu. Suomeen ei saada lapsia ja 10v. päästä verorahat finito.
Käy vissiin omaan nilkkaan tuo lapsettomuus. Naimattomuus ei niinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todellakin niin että tinderistä mahdollisimman monta pitää etsiä ja testata?
Johan siinä menee ikä ja terveys. Vanhana voi kyllä olla varma ettei lapsia enää tule.
Taisikin löytyä syy miksi Suomen väkiluku laskee.
Pitäkää tunkkinne ja tinderinne.Ai pitäisikö sitten vain ottaa ensimmäinen vastaantuleva kumppaniksi? :d
Minä otin ja kannatti. Ei seksitauteja, yhdessä koettu nuoruuden parhaat vuodet kun 16-vuotiaina tutustuttiin, syvä luottamus ja vahva rakkaus toisiamme kohtaan. En koe jääneeni mistään paitsi, kun en ole n*ssinut kymmeniä eri äijiä.
Samoin minä menin rakkaudesta ekan poikaystävän kanssa naimisiin.
Olen tosi ollellinen, että olin hääyönä neitsyt, ikää 18v.
Näin siis ihan omasta tahdostani.
T.Yhden miehen vaimo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todellakin niin että tinderistä mahdollisimman monta pitää etsiä ja testata?
Johan siinä menee ikä ja terveys. Vanhana voi kyllä olla varma ettei lapsia enää tule.
Taisikin löytyä syy miksi Suomen väkiluku laskee.
Pitäkää tunkkinne ja tinderinne.Ai pitäisikö sitten vain ottaa ensimmäinen vastaantuleva kumppaniksi? :d
Minä otin ja kannatti. Ei seksitauteja, yhdessä koettu nuoruuden parhaat vuodet kun 16-vuotiaina tutustuttiin, syvä luottamus ja vahva rakkaus toisiamme kohtaan. En koe jääneeni mistään paitsi, kun en ole n*ssinut kymmeniä eri äijiä.
Ihan ihailtavaa että joillain toimii noin. En kuitenkaan usko että suurin osa ihmisistä pystyy noin nuoren sitoutumaan vakavasti loppu elämäkseen. Itse tuon ikäisenä olin ihan lapsi vielä eikä seurustelu käynyt mielessäkään. Ehti sitä sitten myöhemmin hankkia niitä kokemuksia ihan riittävästi.
Kiinnostaisi tietää mikä sinulle oli riittäväsi? Onko oikea löytynyt ja oletko naimisissa?
Nykyisin pitää kokeilla niin monia kumppaneita että ehtii jo vanhuus koittaa. Hoh hoijaa.
Muutimme ulkomaille ja asiat sujuivat ko maassa huomattavasti sujuvammin, kun olimme aviossa. SIksi kipaisimme maistraattiin, sormuksia emme hankkineet. Nyt olemme palanneet Suomeen, mutta toki edelleen aviossa. Mitään kummempaa merkitystä liitolla ei ole, kun olisimme yhdessä joka tapauksessa. Mutta mennään sitten näin.
Nyt kun aloin miettimään, niin minulla ei loppujen lopuksi ole monestakaan tutusta pariskunnasta tietoa ovatko aviossa vai ei... Ei ole tullut puheeksi.
Meillä järjestys meni näin: rakkaus, halu sitoutua, omaisuuden turvaaminen, perimysjärjestys, leskeneläke.
Olemme lapseton pariskunta ja meillä on paljon yhteistä, yhdessä hankittua omaisuutta. Jos emme olisi naimisissa ja toinen meistä jäisi auton alle, sen auton alle jääneen perisivätkin omat vanhemmat tai sisarukset, jos vanhempia ei enää ole. Siinäpä sitten ihmeteltäisiin. Nyt jos toinen meistä jää huomenna auton alle, niin asia on sillä selvä.
Lapsettomalle avioliitto edustaa tietyllä tavalla perheen perustamista - emme ole vain pari, vaan lainvoimainen yksikkö. Vanhemmuus sitoo avoparin yhteen ihan eri tavalla.