Lue keskustelun säännöt.
Milloin ja miten sitten SAISI muuttaa uusperheenä yhteen?
16.10.2019 |
Täältä kun lukee juttuja niin kaikki muu tuntuu olevan pahasta paitsi se, että eronnut vanhempi asuu yksin lapsille omistautuen kunnes he ovat aikuisia.
Ei ihan tästä maailmasta. En ole itse eronnut tai edes eroamassa, mutta aivan käsittämättömän elämästä vieraantuneita kommentteja.
Kommentit (34)
Me muutettiin saman tien yhteen kun tavattiin ja mun lapsi oli silloin 3v. Olin eronnut lapsen isästä kun lapsi oli vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt uusperheessä lapsuuteni ja ei ole kovin mukavat muistot. Isäpuolella on tyttö ja poika. Kummatkin vähän vanhempia kuin minä ja pikkuveljeni.
Tyttö varsinkin oli ilkeä ja haukkui minua ja kiusasi. Äiti lepersi, että ihanaa, kun saat isosiskon ja voit jakaa kaiken hänen kanssaan. No jaettiin juu, kun tämä tahallaan särki minun lelut ja hajotti kaiken. Kiusasi pikkuveljeäni ja töni, kun kukaan ei nähnyt.
Kun tästä kerrottiin äidille, alkoi itku, että kuinka me pilataan hänen elämä, kun ollaan itsekkäitä ja valehdellaan ja halutaan hänen eroavan.
Inhosin ja pelkäsin niitä viikkoja, kun isäpuolen lapset oli meillä. Yritin äidille puhua, että oltaisiinko voitu silloin mennä isän luo, mutta äiti halusi, että ollaan paikalla yhtä suurta perhettä. Ja tietenkin sekin, että kaikki lapset on pois samaan aikaan, että saa olla isäpuolen kanssa kahdestaan.
Muutin heti pois, kun vain pystyin ja pikkuveli muutti 16 vuotta täytettyään minun luo. Äiti ja isäpuoli ovat sittemmin eronneet ja äiti ihmettele, kun emme käy hänen luonaan.
Joillakin on tosiaan se kuvitelma, että uusperheestä tulisi oma iloinen perheensä, vaikka näin se ei välttämättä mene. Vaikka mies ja nainen yhdessä asuisivat ja vaikka avioituisivat, näiden erilliset jälkeläiset eivät ole velvollisia olemaan siskoja ja veljiä toisilleen. Jotkut toki yrittävät tehdä sitten sen yhteisen lapsen yhdistämään perheitä ja hehkuttavat sitä sitten vauva-lehden sivuilla, mutta liekö totta sekään.
Itselleni liian kompleksista, nuo uusperheet. En aio enää muuttaa yhteen kenenkään kanssa, vaan nauttia elämästäni lapseni kanssa ja yksin.
Naisystävä minulla on kyllä on. Oli varsin hankala löytää sellaista, joka ei halua saman katon alle. Monet naiset halusivat muuttaa yhteen melko nopeastikin ja jouduin perääntymään suhteista.
Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka haluavat uusperheen, mutta se pitää tehdä lapset huomioiden. Aikuisen itsekkyys on pahinta.
Mieheni exä ja uusi mies muuttivat yhteen. Tai mies muutti naisen ja lasten luo. Kai se on ihan hyvä ratkaisu, kun lapset eivät asiasta valita.
Minä en tule miehen kanssa muuttamaan yhteen vielä vuosiin, koska tarvitsen omaa tilaa ja sen pystyn itselleni kustantamaan. Nähdään, kun miehellä on lapsivapaata ja se on sujunut ihan hyvin.
En halua sotkeutua enempää näihin kuvioihin, koska lapsista vaistoaa kyllä, kun joku on puhunut jotakin pahaa heille. Todella ikävää, koska en ole pahaa sanonut ikinä lasten äidistä, en lapsista, enkä kenestäkään. Lasten käytös ei yhtäkkiä muutu kuin heidän käytös ellei joku ole kieltänyt jotakin... Katsellaan varpaisiin ja ollaan vaikeina entisen iloisuuden sijaa. Outoa.
Lapset ovat lapsia vain hetken ja aikuiset voivat odottaa. Se joka puhuu pahaa tekee hallaa. Mutta en ole lasten sukua, joten otan vain etäisyyttä. Minusta ei olisi mitään haittaa, mutta en halua itsellenikään haittaa, jos ex puhuu pahaa, joka vaikuttaa lasten käytökseen.
Hämmästyttävän helpolla aikuiset munan/pimpankipeydessään työntävät lapsensa syrjään. Tätä mieltä olen uusioperheen kasvattina. Ja erittäin varma siitä, että kokemukset näissä aikuisten sekoilukuvioissa riepoteltavana olosta ovat tosi iso syy siihen miksi 80- ja 90- luvuilla syntyneet eivät niitä lapsia nykyään halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mielestäni
-silloin kun yksikään kouluikäinen lapsi ei joudu muuton takia vaihtamaan koulua eikä kavereille kulkeminen juuri vaikeuduJa
-lasten kulku toiselle vanhemmalle ei juurikaan vaikeudu
Ja
-lapset eivät muuton myötä joudu luopumaan omasta tilasta
Ja
-lapset eivät joudu luopumaan/vaihtamaan harrastuksia
Ja
-kuviossa ei ole teinejä tai jos on, häne/he eivät vastusta yhteenmuuttoa.
Ole hyvä!
Meillä toteutui jokainen kohta.
Silti av haukkuu, ja saan aina paljon alapeukkuja.
Riippuu vähän kuinka monta muuttujaa on mukana.
Jos uudella miehellä olisi omia lapsia, ei ehkä ennenkuin kaikki lapset ovat muuttaneet omilleen.
Jos uusi mies olisi lapseton ja hän hyväksyisi minun lapseni ja lapset hänet, niin voisi hyvin jossain kohtaa muuttaa meille asumaan (lapsilla omat huoneet ja muu elämä säilyy ennallaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No omasta puolestani kommentoin:
- sitten kun suhde on riittävän vakaalla pohjalla, eli yhteenmuutto ei ole mikään kokeilu
- on ehditty tutustua perheinä ennen suunnitelmia uusperheestä
- lapset (ja tietenkin myös aikuiset) ovat ehtineet kunnolla toipua erosta.
Mitään aikarajoja ei rupea ihmisille laittamaan, koska jokaisen tilanne on yksilöllinen. Me olimme yhdessä useita vuosia ennen yhteen muuttoa.
Näin.
Joskin jotain aikarajoja voi asettaa. Tämä tilanne EI OLE mahdollinen vuoden päästä erosta. Kahdenkin vuoden päästä hyvin epätodennäköistä.
Kolmesta vuodesta eteenpäin ehkä.
Mitäs jos sitten lapsuudenkodissa asuminen on mahdollista vain kahden maksajan avulla ja jos ei muuteta yhteen, muutto tulee toisaalle?
Nämä siis ihan elävän elämän esimerkkejä.
Itselläni ei ole näin jäykkiä sääntöjä, kokonaisuutta ja ennen kaikkea lapsia tulee ajatella mutta ei nyt ihan elämän realiteetteja unohtaen.
En ole tuo, jolle vastaat, mutta rahasta puhuttaessa: me halusimme varmistaa, että jokaisella lapsella on oma huone ja että asunto on sijainniltaan sellainen, että jokainen pääsee matkustamaan ilman vaihtoja. Vuokra oli siksi 2100 e/kk. Eli asumisemme kallistui, kun muutimme yhteen.
Kaikkea kauhistellaan, siihen asti kun itse lyö päänsä samassa kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mielestäni
-silloin kun yksikään kouluikäinen lapsi ei joudu muuton takia vaihtamaan koulua eikä kavereille kulkeminen juuri vaikeuduJa
-lasten kulku toiselle vanhemmalle ei juurikaan vaikeudu
Ja
-lapset eivät muuton myötä joudu luopumaan omasta tilasta
Ja
-lapset eivät joudu luopumaan/vaihtamaan harrastuksia
Ja
-kuviossa ei ole teinejä tai jos on, häne/he eivät vastusta yhteenmuuttoa.
Ole hyvä!
Meillä toteutui jokainen kohta.
Silti av haukkuu, ja saan aina paljon alapeukkuja.
Sama täällä. Oletan, että osalle ei kelpaa kuin se, että yhteen muuteta ikinä eikä millään spekseillä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea kauhistellaan, siihen asti kun itse lyö päänsä samassa kohtaa.
Kaikki eivät lyö koskaan päätään. Toiset sitten useammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydineperheetkin muuttavat. Ja eron jälkeen muutto voi johtua vaikka siitä, että toinen vanhempi ei saa enää töitä läheltä (entistä)kotia.
Ilmeisesti 1:n mielestä myös nämä ovat sitten kiellettyjä.
Olosuhteiden pakosta muuttaminen on eri asia, kuin se, että aikuiset haluavat olla yhdessä.
Ajatteletko, että lapsi jotenkin ymmärtää surra vähemmän sitä kaveripiirin menetystä tai kaukana asuvaa vanhempaa, kun motiivi on erilainen? Ilmeisesti teillä on sitten erittäin varhaiskypsiä ihmelapsia...
Vai onko tässä vain kyse siitä, että uusperhe koetaan niin vahvasti uhkana, että siihen sovelletaan sääntöjä, jotka eivät - yllättäen - koskekaan muita. Tai ole realistisia juurikin siksi, että noita pysyvyysasioita vanhemmat eivä keskimäärin takaa lapsilleen täysin varmuudella vaikka olisi mikä perhemalli.
En, mutta kouluikäistä lasta, joka viihtyy koulussaan ei pidä pakottaa muuttamaan ellei ole ns. pakko, esimerkiksi ydinperheen vanhempien työllistymisen takia.
-eka vastaaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mielestäni
-silloin kun yksikään kouluikäinen lapsi ei joudu muuton takia vaihtamaan koulua eikä kavereille kulkeminen juuri vaikeuduJa
-lasten kulku toiselle vanhemmalle ei juurikaan vaikeudu
Ja
-lapset eivät muuton myötä joudu luopumaan omasta tilasta
Ja
-lapset eivät joudu luopumaan/vaihtamaan harrastuksia
Ja
-kuviossa ei ole teinejä tai jos on, häne/he eivät vastusta yhteenmuuttoa.
Ole hyvä!
Meillä toteutui jokainen kohta.
Silti av haukkuu, ja saan aina paljon alapeukkuja.
Tietysti pitää toteutua myös se että aikuiset kohtelevat kaikkia lapsia hyvin ja lasten välillä ei ole isoja konflikteja, mutta niitä pidin itsestäänselvyyksinä. Jos nekin pätevät teillä niin minä en ainakaan alapeukuta. Totta kyllä että jotkut eivät varmaa hyväksy uusperheitä ylipäätään. Se on vaan kestettävä sekin.
Olen elänyt uusperheessä lapsuuteni ja ei ole kovin mukavat muistot. Isäpuolella on tyttö ja poika. Kummatkin vähän vanhempia kuin minä ja pikkuveljeni.
Tyttö varsinkin oli ilkeä ja haukkui minua ja kiusasi. Äiti lepersi, että ihanaa, kun saat isosiskon ja voit jakaa kaiken hänen kanssaan. No jaettiin juu, kun tämä tahallaan särki minun lelut ja hajotti kaiken. Kiusasi pikkuveljeäni ja töni, kun kukaan ei nähnyt.
Kun tästä kerrottiin äidille, alkoi itku, että kuinka me pilataan hänen elämä, kun ollaan itsekkäitä ja valehdellaan ja halutaan hänen eroavan.
Inhosin ja pelkäsin niitä viikkoja, kun isäpuolen lapset oli meillä. Yritin äidille puhua, että oltaisiinko voitu silloin mennä isän luo, mutta äiti halusi, että ollaan paikalla yhtä suurta perhettä. Ja tietenkin sekin, että kaikki lapset on pois samaan aikaan, että saa olla isäpuolen kanssa kahdestaan.
Muutin heti pois, kun vain pystyin ja pikkuveli muutti 16 vuotta täytettyään minun luo. Äiti ja isäpuoli ovat sittemmin eronneet ja äiti ihmettele, kun emme käy hänen luonaan.