Milloin ja miten sitten SAISI muuttaa uusperheenä yhteen?
Täältä kun lukee juttuja niin kaikki muu tuntuu olevan pahasta paitsi se, että eronnut vanhempi asuu yksin lapsille omistautuen kunnes he ovat aikuisia.
Ei ihan tästä maailmasta. En ole itse eronnut tai edes eroamassa, mutta aivan käsittämättömän elämästä vieraantuneita kommentteja.
Kommentit (34)
Ydineperheetkin muuttavat. Ja eron jälkeen muutto voi johtua vaikka siitä, että toinen vanhempi ei saa enää töitä läheltä (entistä)kotia.
Ilmeisesti 1:n mielestä myös nämä ovat sitten kiellettyjä.
Vierailija kirjoitti:
Ydineperheetkin muuttavat. Ja eron jälkeen muutto voi johtua vaikka siitä, että toinen vanhempi ei saa enää töitä läheltä (entistä)kotia.
Ilmeisesti 1:n mielestä myös nämä ovat sitten kiellettyjä.
Olosuhteiden pakosta muuttaminen on eri asia, kuin se, että aikuiset haluavat olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Ydineperheetkin muuttavat. Ja eron jälkeen muutto voi johtua vaikka siitä, että toinen vanhempi ei saa enää töitä läheltä (entistä)kotia.
Ilmeisesti 1:n mielestä myös nämä ovat sitten kiellettyjä.
Ydiperheen lapset ei joudu sopeutumaan kahden kodin väliseen arkeen ja uusiin kumppaneihin ja mahdollisiin sisarpuoliin, joten täyttä sontaa verrata näitä asioita.
Riippuu.
Jos lapseton mies muuttaa yhden lapsen yh:n luo, asiat sujuvat helpommin, kuin jos kolmilapsinen mies ja nelilapsinen nainen yrittävät yhteistä kotia.
Kun erossakin lastenvalvoja valvoo lasten oikeuksia ja etuja, eikö tämä voisi olla mukana myös uusperheen perustamisessa mukana, että ennen yhteen muuttoa on sovittu kaikki asiat valmiiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydineperheetkin muuttavat. Ja eron jälkeen muutto voi johtua vaikka siitä, että toinen vanhempi ei saa enää töitä läheltä (entistä)kotia.
Ilmeisesti 1:n mielestä myös nämä ovat sitten kiellettyjä.
Olosuhteiden pakosta muuttaminen on eri asia, kuin se, että aikuiset haluavat olla yhdessä.
Ajatteletko, että lapsi jotenkin ymmärtää surra vähemmän sitä kaveripiirin menetystä tai kaukana asuvaa vanhempaa, kun motiivi on erilainen? Ilmeisesti teillä on sitten erittäin varhaiskypsiä ihmelapsia...
Vai onko tässä vain kyse siitä, että uusperhe koetaan niin vahvasti uhkana, että siihen sovelletaan sääntöjä, jotka eivät - yllättäen - koskekaan muita. Tai ole realistisia juurikin siksi, että noita pysyvyysasioita vanhemmat eivä keskimäärin takaa lapsilleen täysin varmuudella vaikka olisi mikä perhemalli.
No omasta puolestani kommentoin:
- sitten kun suhde on riittävän vakaalla pohjalla, eli yhteenmuutto ei ole mikään kokeilu
- on ehditty tutustua perheinä ennen suunnitelmia uusperheestä
- lapset (ja tietenkin myös aikuiset) ovat ehtineet kunnolla toipua erosta.
Mitään aikarajoja ei rupea ihmisille laittamaan, koska jokaisen tilanne on yksilöllinen. Me olimme yhdessä useita vuosia ennen yhteen muuttoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydineperheetkin muuttavat. Ja eron jälkeen muutto voi johtua vaikka siitä, että toinen vanhempi ei saa enää töitä läheltä (entistä)kotia.
Ilmeisesti 1:n mielestä myös nämä ovat sitten kiellettyjä.
Olosuhteiden pakosta muuttaminen on eri asia, kuin se, että aikuiset haluavat olla yhdessä.
Ajatteletko, että lapsi jotenkin ymmärtää surra vähemmän sitä kaveripiirin menetystä tai kaukana asuvaa vanhempaa, kun motiivi on erilainen? Ilmeisesti teillä on sitten erittäin varhaiskypsiä ihmelapsia...
Vai onko tässä vain kyse siitä, että uusperhe koetaan niin vahvasti uhkana, että siihen sovelletaan sääntöjä, jotka eivät - yllättäen - koskekaan muita. Tai ole realistisia juurikin siksi, että noita pysyvyysasioita vanhemmat eivä keskimäärin takaa lapsilleen täysin varmuudella vaikka olisi mikä perhemalli.
Jaahas, ilmeisesti näin, kun miinustustus on näin ahkeraa.
Vierailija kirjoitti:
No omasta puolestani kommentoin:
- sitten kun suhde on riittävän vakaalla pohjalla, eli yhteenmuutto ei ole mikään kokeilu
- on ehditty tutustua perheinä ennen suunnitelmia uusperheestä
- lapset (ja tietenkin myös aikuiset) ovat ehtineet kunnolla toipua erosta.
Mitään aikarajoja ei rupea ihmisille laittamaan, koska jokaisen tilanne on yksilöllinen. Me olimme yhdessä useita vuosia ennen yhteen muuttoa.
Jotkut eksät eivät suostu tutustumaan uusiin. Ilmeisesti silloin ei sitten muutettaisi yhteen, kun eksä on tällainen hankala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No omasta puolestani kommentoin:
- sitten kun suhde on riittävän vakaalla pohjalla, eli yhteenmuutto ei ole mikään kokeilu
- on ehditty tutustua perheinä ennen suunnitelmia uusperheestä
- lapset (ja tietenkin myös aikuiset) ovat ehtineet kunnolla toipua erosta.
Mitään aikarajoja ei rupea ihmisille laittamaan, koska jokaisen tilanne on yksilöllinen. Me olimme yhdessä useita vuosia ennen yhteen muuttoa.
Jotkut eksät eivät suostu tutustumaan uusiin. Ilmeisesti silloin ei sitten muutettaisi yhteen, kun eksä on tällainen hankala.
Jaa-a, en tiedä mistä nyt eksät tähän vetäisit mutta miten vain. :)
Vierailija kirjoitti:
No omasta puolestani kommentoin:
- sitten kun suhde on riittävän vakaalla pohjalla, eli yhteenmuutto ei ole mikään kokeilu
- on ehditty tutustua perheinä ennen suunnitelmia uusperheestä
- lapset (ja tietenkin myös aikuiset) ovat ehtineet kunnolla toipua erosta.
Mitään aikarajoja ei rupea ihmisille laittamaan, koska jokaisen tilanne on yksilöllinen. Me olimme yhdessä useita vuosia ennen yhteen muuttoa.
Näin.
Joskin jotain aikarajoja voi asettaa. Tämä tilanne EI OLE mahdollinen vuoden päästä erosta. Kahdenkin vuoden päästä hyvin epätodennäköistä.
Kolmesta vuodesta eteenpäin ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydineperheetkin muuttavat. Ja eron jälkeen muutto voi johtua vaikka siitä, että toinen vanhempi ei saa enää töitä läheltä (entistä)kotia.
Ilmeisesti 1:n mielestä myös nämä ovat sitten kiellettyjä.
Olosuhteiden pakosta muuttaminen on eri asia, kuin se, että aikuiset haluavat olla yhdessä.
Ajatteletko, että lapsi jotenkin ymmärtää surra vähemmän sitä kaveripiirin menetystä tai kaukana asuvaa vanhempaa, kun motiivi on erilainen? Ilmeisesti teillä on sitten erittäin varhaiskypsiä ihmelapsia...
Vai onko tässä vain kyse siitä, että uusperhe koetaan niin vahvasti uhkana, että siihen sovelletaan sääntöjä, jotka eivät - yllättäen - koskekaan muita. Tai ole realistisia juurikin siksi, että noita pysyvyysasioita vanhemmat eivä keskimäärin takaa lapsilleen täysin varmuudella vaikka olisi mikä perhemalli.
Tietenkin lapsi suree kaverien menetystä yms. Mutta joskus tilanne on sellainen, että muutto on kaikille paras ratkaisu. Ei raajan amputaatiokaan kelleen kivaa ole, mutta joskus sekin on pakollista. Eikä ydinperheenkään pidä muuttaa vanhempien itsekkäistä syistä, esim. Isä haluaa kokeilla poronhoitoa, joten muutetaan Helsingistä Kittilään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No omasta puolestani kommentoin:
- sitten kun suhde on riittävän vakaalla pohjalla, eli yhteenmuutto ei ole mikään kokeilu
- on ehditty tutustua perheinä ennen suunnitelmia uusperheestä
- lapset (ja tietenkin myös aikuiset) ovat ehtineet kunnolla toipua erosta.
Mitään aikarajoja ei rupea ihmisille laittamaan, koska jokaisen tilanne on yksilöllinen. Me olimme yhdessä useita vuosia ennen yhteen muuttoa.
Jotkut eksät eivät suostu tutustumaan uusiin. Ilmeisesti silloin ei sitten muutettaisi yhteen, kun eksä on tällainen hankala.
Jaa-a, en tiedä mistä nyt eksät tähän vetäisit mutta miten vain. :)
No jos tarkoitit jotain muuta sillä perheinä tutustumisella niin kerro toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No omasta puolestani kommentoin:
- sitten kun suhde on riittävän vakaalla pohjalla, eli yhteenmuutto ei ole mikään kokeilu
- on ehditty tutustua perheinä ennen suunnitelmia uusperheestä
- lapset (ja tietenkin myös aikuiset) ovat ehtineet kunnolla toipua erosta.
Mitään aikarajoja ei rupea ihmisille laittamaan, koska jokaisen tilanne on yksilöllinen. Me olimme yhdessä useita vuosia ennen yhteen muuttoa.
Jotkut eksät eivät suostu tutustumaan uusiin. Ilmeisesti silloin ei sitten muutettaisi yhteen, kun eksä on tällainen hankala.
Tutustua perheinä = tulevan uusperheen yksiköt tutustuvat.
Ei siis eksiä mukaan, vaikka tietysti heidätkin on hyvä tavata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No omasta puolestani kommentoin:
- sitten kun suhde on riittävän vakaalla pohjalla, eli yhteenmuutto ei ole mikään kokeilu
- on ehditty tutustua perheinä ennen suunnitelmia uusperheestä
- lapset (ja tietenkin myös aikuiset) ovat ehtineet kunnolla toipua erosta.
Mitään aikarajoja ei rupea ihmisille laittamaan, koska jokaisen tilanne on yksilöllinen. Me olimme yhdessä useita vuosia ennen yhteen muuttoa.
Näin.
Joskin jotain aikarajoja voi asettaa. Tämä tilanne EI OLE mahdollinen vuoden päästä erosta. Kahdenkin vuoden päästä hyvin epätodennäköistä.
Kolmesta vuodesta eteenpäin ehkä.
Mitäs jos sitten lapsuudenkodissa asuminen on mahdollista vain kahden maksajan avulla ja jos ei muuteta yhteen, muutto tulee toisaalle?
Nämä siis ihan elävän elämän esimerkkejä.
Itselläni ei ole näin jäykkiä sääntöjä, kokonaisuutta ja ennen kaikkea lapsia tulee ajatella mutta ei nyt ihan elämän realiteetteja unohtaen.
Täällä on sellasta jeesustelua, että ei vissiin koskaan. Lapset tottuu muuttoon ihan hyvin. Maailmalla työskentelevien vanhempien lapset muuttaa parhaimmillaan 2 vuoden välein koulua, kavereita ja kieltä. Uusioperheet Suomessa ei 18 vuoteen mitään, mikä ei ole ihan normaalia. Lapsille on hyvä vaihtaa ympyröitä välillä ja harrastepiirejä, sekä sitä kouluakin.
Sitten, kun on tutustunut mieheen sen verran hyvin, että on varma, ettei se lasten kanssa yksin kotona ollessaan vieraile lapsen peiton alla.
Miksi pitää muuttaa yhteen? Kun oma lapseni asui kotona, seurustelin kyllä ja hän tapasi kumppaninikin, mutta ei olisi tullut mieleenkään muuttaa yhteen.
No mielestäni
-silloin kun yksikään kouluikäinen lapsi ei joudu muuton takia vaihtamaan koulua eikä kavereille kulkeminen juuri vaikeudu
Ja
-lasten kulku toiselle vanhemmalle ei juurikaan vaikeudu
Ja
-lapset eivät muuton myötä joudu luopumaan omasta tilasta
Ja
-lapset eivät joudu luopumaan/vaihtamaan harrastuksia
Ja
-kuviossa ei ole teinejä tai jos on, häne/he eivät vastusta yhteenmuuttoa.
Ole hyvä!