Miksi lievä mt-häiriö on monille turn off?
Usein masennusta tai ahdistusta poteva/potenut on joutunut käymään läpi asioita, jotka kääntyvät rikkaudeksi elämässä. Ja siis perusluonteeseen, älykkyyteen tms nämä eivät edes vaikuta.
Väitän, että moni "terve" on jopa heikompaa kumppaniainesta kuin mielenterveyden haasteita läpi käynyt, juuri tuon elämänkokemuksen kertymisen takia.
Mikä siis maksaa?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Kuka nyt hullun kanssa hengaa. Toinen hullu?
Opetat tämän sitten lapsellesi, kun hänelle sattuu tulemaan mt-ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Itse en voisi olla pari- tai ystävyyssuhteessa edes fyysisesti sairaan kanssa. En kestänyt itsekään kun ystäväni sairastui syöpään, meillä vain meni välit koska koko elämä pyöri loppupeleissä ystäväni hoidoissa, niiden sivuvaikutuksissa ja jouduin myös toimimaan hänen terapeuttinaan. Hän parani, mutta emme ole olleet halukkaita lämmittelemään välejä.
Ei kannata syyllistää, jokainen reagoi omalla tavallaan.
Ja juuri sinähän syyllistät viestissäsi.
Heistä huokuu itsekkyys ja itsekeskeisyys.
Vierailija kirjoitti:
Nämä lievät mt-potilaat ovat valitettavan usein niin raskasta seuraa, että ei sitä tahdo jaksaa.
Tarvitaanko muuta syytä?
Kuulostaa mt-ongelmalta, jos ei lievää mt-potilasta jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä lievät mt-potilaat ovat valitettavan usein niin raskasta seuraa, että ei sitä tahdo jaksaa.
Tarvitaanko muuta syytä?
Kuulostaa mt-ongelmalta, jos ei lievää mt-potilasta jaksa.
Ei kuulosta. Kuulostaa persoonallisuushäiriöltä - ja onkin sitä.
Vierailija kirjoitti:
Heistä huokuu itsekkyys ja itsekeskeisyys.
Jos se riippuukin vain heidän horoskooppimerkistään? Sehän lopulta määrittää persoonamme.
100% vain ja ainoastaan mielenterveyteen liittyvä stigma ja se, että terveet pitävät itseään parempina ja onnistuneempina ihmisinä. Satoja vuosia psyk.potilailta on lääketieteen toimesta ja kansan ajatuksissa ja kielenkäytössä riistetty ihmisyys, eikä tämän perintö ole vielä kadonnut.
Moni ketjussa valittaa, että kun psyk.potilaat ovat niin kurjaa seuraa ja pilaavat elämän. No, tämähän ei todellakaan ole mikään heidän erityispiirteensä joka terveiden parissa loistaisi poissaolollaan. Ikäviä ihmisiä on paljon enemmän esimerkiksi itsekkäissä tai statusorientoituneissa ihmisissä joilla on koko ajan joku pakko kilpailla kaikesta, ja nämä eivät todellakaan ole mt-tapauksia. Tosi huolella on täytynyt rajata elämänkokemuksensa että saa käsityksen hulluista ikävänä porukkana, tai sitten olla sellainen ihminen jolle näistä asioista ei haluta kertoa.
Ihmisiä, jotka tekevät elämän raskaaksi on myös kaikissa ryhmissä ja heille yhteistä on se, että heillä on vaikeuksia. Helpompi on syyttää hulluutta kuin sanoa suoraan, että mun elämään kelpaa vaan ihmiset jotka ei tuo mukanaan yhtään ongelmaa eikä mitään taakkaa vaan pelkkiä resursseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka nyt hullun kanssa hengaa. Toinen hullu?
Opetat tämän sitten lapsellesi, kun hänelle sattuu tulemaan mt-ongelmia.
Sanot tän kauheana asiana mutta itse asiassa olet vahingossa oikeassa. Sen jälkeen kun ihminen on saanut mt-diagnoosin hän ei ole enää tasavertainen eikä voi olla omana itsenään kenenkään muun kuin toisten "hullujen" joukossa. Se tekee mt-diagnoosin saaneille yleensä todella hyvää kun tajuavat tämän, hyväksyvät asemansa ja lakkaavat yrittämästä riittää normaalille kunnon väelle. Oireet ja toimintakyky paranevat kohisten.
Vierailija kirjoitti:
Taipumus mt-ongelmiin on periytyvää, joten jos aikoo lisääntyä, niin... Yleensä mt-ongelmaisten kanssa pitää varoa sanomisiaan ja sitten vielä ongelmien arvaamattomat ilmenemismuodot. Eiköhän tässä ole jo tarpeeksi syitä.
Ei ne tavalliset ole edes niin periytyviä ettei hullu saisi luovuttaa sukusoluja :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka nyt hullun kanssa hengaa. Toinen hullu?
Opetat tämän sitten lapsellesi, kun hänelle sattuu tulemaan mt-ongelmia.
Sanot tän kauheana asiana mutta itse asiassa olet vahingossa oikeassa. Sen jälkeen kun ihminen on saanut mt-diagnoosin hän ei ole enää tasavertainen eikä voi olla omana itsenään kenenkään muun kuin toisten "hullujen" joukossa. Se tekee mt-diagnoosin saaneille yleensä todella hyvää kun tajuavat tämän, hyväksyvät asemansa ja lakkaavat yrittämästä riittää normaalille kunnon väelle. Oireet ja toimintakyky paranevat kohisten.
Ding dong.
Vierailija kirjoitti:
100% vain ja ainoastaan mielenterveyteen liittyvä stigma ja se, että terveet pitävät itseään parempina ja onnistuneempina ihmisinä. Satoja vuosia psyk.potilailta on lääketieteen toimesta ja kansan ajatuksissa ja kielenkäytössä riistetty ihmisyys, eikä tämän perintö ole vielä kadonnut.
Moni ketjussa valittaa, että kun psyk.potilaat ovat niin kurjaa seuraa ja pilaavat elämän. No, tämähän ei todellakaan ole mikään heidän erityispiirteensä joka terveiden parissa loistaisi poissaolollaan. Ikäviä ihmisiä on paljon enemmän esimerkiksi itsekkäissä tai statusorientoituneissa ihmisissä joilla on koko ajan joku pakko kilpailla kaikesta, ja nämä eivät todellakaan ole mt-tapauksia. Tosi huolella on täytynyt rajata elämänkokemuksensa että saa käsityksen hulluista ikävänä porukkana, tai sitten olla sellainen ihminen jolle näistä asioista ei haluta kertoa.
Ihmisiä, jotka tekevät elämän raskaaksi on myös kaikissa ryhmissä ja heille yhteistä on se, että heillä on vaikeuksia. Helpompi on syyttää hulluutta kuin sanoa suoraan, että mun elämään kelpaa vaan ihmiset jotka ei tuo mukanaan yhtään ongelmaa eikä mitään taakkaa vaan pelkkiä resursseja.
Aplodit tälle. Etenkin länsirannikko on erikoistunut tälle asenteelle: vain resursseja. Ja voin kertoa, että tällainen ihmistyyppi jos jokin sairastuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
100% vain ja ainoastaan mielenterveyteen liittyvä stigma ja se, että terveet pitävät itseään parempina ja onnistuneempina ihmisinä. Satoja vuosia psyk.potilailta on lääketieteen toimesta ja kansan ajatuksissa ja kielenkäytössä riistetty ihmisyys, eikä tämän perintö ole vielä kadonnut.
Moni ketjussa valittaa, että kun psyk.potilaat ovat niin kurjaa seuraa ja pilaavat elämän. No, tämähän ei todellakaan ole mikään heidän erityispiirteensä joka terveiden parissa loistaisi poissaolollaan. Ikäviä ihmisiä on paljon enemmän esimerkiksi itsekkäissä tai statusorientoituneissa ihmisissä joilla on koko ajan joku pakko kilpailla kaikesta, ja nämä eivät todellakaan ole mt-tapauksia. Tosi huolella on täytynyt rajata elämänkokemuksensa että saa käsityksen hulluista ikävänä porukkana, tai sitten olla sellainen ihminen jolle näistä asioista ei haluta kertoa.
Ihmisiä, jotka tekevät elämän raskaaksi on myös kaikissa ryhmissä ja heille yhteistä on se, että heillä on vaikeuksia. Helpompi on syyttää hulluutta kuin sanoa suoraan, että mun elämään kelpaa vaan ihmiset jotka ei tuo mukanaan yhtään ongelmaa eikä mitään taakkaa vaan pelkkiä resursseja.
Aplodit tälle. Etenkin länsirannikko on erikoistunut tälle asenteelle: vain resursseja. Ja voin kertoa, että tällainen ihmistyyppi jos jokin sairastuttaa.
”Heikompi aines” ei sovi pyrkyriyrittäjyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä lievät mt-potilaat ovat valitettavan usein niin raskasta seuraa, että ei sitä tahdo jaksaa.
Tarvitaanko muuta syytä?
Kuulostaa mt-ongelmalta, jos ei lievää mt-potilasta jaksa.
Ei kuulosta. Kuulostaa persoonallisuushäiriöltä - ja onkin sitä.
Ei kuulosta kummaltakaan. Ennakkoluuloisuus, syrjivyys, hierarkioiden tuijottelu ja itsekkyys on valitettavasti ihan terveen ihmisen piirteitä yhteiskunnassa, jossa arvot on kovat.
Riippuu, miten ihminen itse suhtautuu ongelmaansa ja miten sitä tuo ilmi.
Tapailin kerran miestä, jolla oli takana vaikea ero ja siitä johtuva masennus, johon hänellä oli lääkitys. Joka tapaamisella mies haukkui exvaimoaan ja käytti minua terapeuttina, kaikki jutut pyöri masennuksen ympärillä.
Minulla itsellänikin on takana ero ihmisen kanssa, jonka käytös on ollut todella ikävää ja pelottavaakin. Silti en koko ajan pui asiaa, mennyt suhde ei kuulu varsinkaan ihmisille, joihin vasta olen tutustumassa. En kyennyt jatkamaan tutustumista tämän exvaimonsaparjaajan kanssa.
Minulla on myös vaikeasta masennuksesta toipunut ystävä. Vaikka hänellä on nyt asiat OK, hän on edelleen kovin epävarma itsestään ja kaipaa usein henkistä kannattelua. Autan häntä kyllä mielelläni ja hän on minulle tärkeä ihminen. Mutta en tiedä, jaksaisinko lisäksi vielä parisuhdetta, jossa pitäisi jatkuvasti henkisesti kannatella puolisoa. Toki molemmilla voi välillä olla vaikeaa, tarvita tukea jne. Mutta en ystävän lisäksi jaksaisi toista kannateltavaa.
Tuo että sairastunut läheinen hylätään, on nykyään paljon yleisempää mitä se että jäädään rinnalle. Ihmisistä on tullut itsekkäitä hedonisteja.
Vierailija kirjoitti:
Tuo että sairastunut läheinen hylätään, on nykyään paljon yleisempää mitä se että jäädään rinnalle. Ihmisistä on tullut itsekkäitä hedonisteja.
Pikemminkin tuo on suurten ikäluokkien asennetta. Nykyisin nuoret aikuiset ovat tiedostavia. Nuo itsekkyyden sikiöt ovat sota-ajan vanhempien narsistisia luomuksia.
Ei minua haittaa lievä masennus tai ahdistus, mutta persoonallisuushäiriöisen kanssa tekemisissä oleminen on usein aika raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä lievät mt-potilaat ovat valitettavan usein niin raskasta seuraa, että ei sitä tahdo jaksaa.
Tarvitaanko muuta syytä?
Ei tietenkään tarvita. Pinnallisella ihmisellä on pinnallinen ja kevyt elämä. Se oma raskaus tulee sitten vanhuuden ja sairauden myötä. Ehkä ymmärryskin. Hyvin te vedätte.
No tietenkin ihan kaikkien ihmisten pitää toimia ilmaisena terapeuttina ja likasaavina sinulle, koska "ymmärrät sitten isona".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka nyt hullun kanssa hengaa. Toinen hullu?
Opetat tämän sitten lapsellesi, kun hänelle sattuu tulemaan mt-ongelmia.
Sanot tän kauheana asiana mutta itse asiassa olet vahingossa oikeassa. Sen jälkeen kun ihminen on saanut mt-diagnoosin hän ei ole enää tasavertainen eikä voi olla omana itsenään kenenkään muun kuin toisten "hullujen" joukossa. Se tekee mt-diagnoosin saaneille yleensä todella hyvää kun tajuavat tämän, hyväksyvät asemansa ja lakkaavat yrittämästä riittää normaalille kunnon väelle. Oireet ja toimintakyky paranevat kohisten.
Ding dong.
:D siis vihjailetko sä nyt, että mä olen sekaisin? Mulla on ainaki viiden psykiatrin lausunnot, että todellisuudentajussani ei ole pientäkään vikaa. Niin se vaan on, että kun ei meitä kuitenkaan hyväksytä, niin parempi se on tukeutua toisiimme kun yrittää väkisin tunkea niiden ihmisten pariin jotka on asenteensa paljastettuaan alkaneet näyttää lähinnä pahoilta ja ilkeiltä.
Joo on. Syöpää sinulle ja läheisillesi.