Miksi lievä mt-häiriö on monille turn off?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sairaiden vaihtaminen normaaleihin kuuluu ihan tavallisten ihmisten normaaliin elämään.

Ihan normaalia on, samoin kuittailu mt-ongelmista. Normaalielämässä sellainen kuitattaisiin olankohautuksella. Kyllä normaali ihminen normaalia kiusaamista kestää.

Normaaliuden Perikuva, Mies55

Itse olen varmaan sairastanut vakavan masennuksen, syyt tosin olivat ulkoisia, ja kun asiat on käynyt lävitse, tunnen itseni tasapainoisemmaksi ja normaalimmaksi kuin suurin osa tuntemistani terveistä ihmisistä.

Arvomaailmani ja tapa katsella maailmaa muuttui kokonaan ja henkisesti kasvoin heittämällä yli ikä-luokastani. Lääkkeitä tai terapiaa en käyttänyt, enemmän self-helpin tapaista itseterapiointia. (Naurakaa vain :D)

Mutta. Olen seurustellut kahden miehen kanssa, joilla oli masennus. He olivat vain näitä "kärsijöitä", vika oli muissa ja lääkkeet ja terapia oli se juttu. Heillä ei ollut mitään halua sairauden iskiessä päälle parantua. Elämäni oli 8v helvettiä näiden kanssa asuessa, mutta irti oli vaikea päästää, koska joskus oli rakastunut heihin, vaikka he muuttuivatkin.

Ja nyt seurustelen miehen kanssa, joka myös sairastanut masennuksen. Ja sitä ei hänestä huomaisi, en edes tiennyt, että mies voi olla niin avarakatseinen ja ajattelevainen, ja heittämällä menee ohi "terveiden" tuntemieni miesten ohi, mitä tulee toisten huomioon ottamiseen, tasapainoisuuteen ja elämähaluun jne.

En tiedä mistä revin aina näitä masentuneita puoleeni....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

100% vain ja ainoastaan mielenterveyteen liittyvä stigma ja se, että terveet pitävät itseään parempina ja onnistuneempina ihmisinä. Satoja vuosia psyk.potilailta on lääketieteen toimesta ja kansan ajatuksissa ja kielenkäytössä riistetty ihmisyys, eikä tämän perintö ole vielä kadonnut.

Moni ketjussa valittaa, että kun psyk.potilaat ovat niin kurjaa seuraa ja pilaavat elämän. No, tämähän ei todellakaan ole mikään heidän erityispiirteensä joka terveiden parissa loistaisi poissaolollaan. Ikäviä ihmisiä on paljon enemmän esimerkiksi itsekkäissä tai statusorientoituneissa ihmisissä joilla on koko ajan joku pakko kilpailla kaikesta, ja nämä eivät todellakaan ole mt-tapauksia. Tosi huolella on täytynyt rajata elämänkokemuksensa että saa käsityksen hulluista ikävänä porukkana, tai sitten olla sellainen ihminen jolle näistä asioista ei haluta kertoa. 

Ihmisiä, jotka tekevät elämän raskaaksi on myös kaikissa ryhmissä ja heille yhteistä on se, että heillä on vaikeuksia. Helpompi on syyttää hulluutta kuin sanoa suoraan, että mun elämään kelpaa vaan ihmiset jotka ei tuo mukanaan yhtään ongelmaa eikä mitään taakkaa vaan pelkkiä resursseja.

Itselleni kelpaa kyllä ihmiset huolineen ja murheineen, mutta en jaksa sellaista asennetta että maailmaa tarkastellaan aina synkkien lasien läpi. Minulla ei itselläni ole voimia olla sellaisessa seurassa. Suojelen itseäni.

Ok, kiva. Mä vähän epäilen tätä ihan jo sen takia että tulit puolustamaan tällä väitteellä itseäsi kun joku yleisellä tasolla puhuu ennakkoluuloista ja halveksunnasta jota psyk.tapaukset kohtaa. En keksi miksi joku kokisi tarvetta sanoa asiaan näin jos ei kuitenkin pidä nimenomaan hulluutta ongelmallisena ja syytä siitä sitä että itse olet mielessäsi leimannut hullut jatkuviksi synkistelijöiksi. Mutta jos itse olet varma että asenteissasi ei ole vikaa ja olet itseesi ja elämääsi tyytyväinen niin jatka ihmeessä samaan malliin, samassa uskossa.

Tämä epäilevä ja hyökkäävä tyyli on juuri sitä jota en jaksa. Jos sanon että minä olen tästä asiasta tätä mieltä, niin ei siellä ole mitään piilomerkityksiä ja rivien välistä luettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

100% vain ja ainoastaan mielenterveyteen liittyvä stigma ja se, että terveet pitävät itseään parempina ja onnistuneempina ihmisinä. Satoja vuosia psyk.potilailta on lääketieteen toimesta ja kansan ajatuksissa ja kielenkäytössä riistetty ihmisyys, eikä tämän perintö ole vielä kadonnut.

Moni ketjussa valittaa, että kun psyk.potilaat ovat niin kurjaa seuraa ja pilaavat elämän. No, tämähän ei todellakaan ole mikään heidän erityispiirteensä joka terveiden parissa loistaisi poissaolollaan. Ikäviä ihmisiä on paljon enemmän esimerkiksi itsekkäissä tai statusorientoituneissa ihmisissä joilla on koko ajan joku pakko kilpailla kaikesta, ja nämä eivät todellakaan ole mt-tapauksia. Tosi huolella on täytynyt rajata elämänkokemuksensa että saa käsityksen hulluista ikävänä porukkana, tai sitten olla sellainen ihminen jolle näistä asioista ei haluta kertoa. 

Ihmisiä, jotka tekevät elämän raskaaksi on myös kaikissa ryhmissä ja heille yhteistä on se, että heillä on vaikeuksia. Helpompi on syyttää hulluutta kuin sanoa suoraan, että mun elämään kelpaa vaan ihmiset jotka ei tuo mukanaan yhtään ongelmaa eikä mitään taakkaa vaan pelkkiä resursseja.

Itselleni kelpaa kyllä ihmiset huolineen ja murheineen, mutta en jaksa sellaista asennetta että maailmaa tarkastellaan aina synkkien lasien läpi. Minulla ei itselläni ole voimia olla sellaisessa seurassa. Suojelen itseäni.

Ok, kiva. Mä vähän epäilen tätä ihan jo sen takia että tulit puolustamaan tällä väitteellä itseäsi kun joku yleisellä tasolla puhuu ennakkoluuloista ja halveksunnasta jota psyk.tapaukset kohtaa. En keksi miksi joku kokisi tarvetta sanoa asiaan näin jos ei kuitenkin pidä nimenomaan hulluutta ongelmallisena ja syytä siitä sitä että itse olet mielessäsi leimannut hullut jatkuviksi synkistelijöiksi. Mutta jos itse olet varma että asenteissasi ei ole vikaa ja olet itseesi ja elämääsi tyytyväinen niin jatka ihmeessä samaan malliin, samassa uskossa.

Tämä epäilevä ja hyökkäävä tyyli on juuri sitä jota en jaksa. Jos sanon että minä olen tästä asiasta tätä mieltä, niin ei siellä ole mitään piilomerkityksiä ja rivien välistä luettavaa.

Ihan varmasti niin. Jeesus keskellämme jälleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

100% vain ja ainoastaan mielenterveyteen liittyvä stigma ja se, että terveet pitävät itseään parempina ja onnistuneempina ihmisinä. Satoja vuosia psyk.potilailta on lääketieteen toimesta ja kansan ajatuksissa ja kielenkäytössä riistetty ihmisyys, eikä tämän perintö ole vielä kadonnut.

Moni ketjussa valittaa, että kun psyk.potilaat ovat niin kurjaa seuraa ja pilaavat elämän. No, tämähän ei todellakaan ole mikään heidän erityispiirteensä joka terveiden parissa loistaisi poissaolollaan. Ikäviä ihmisiä on paljon enemmän esimerkiksi itsekkäissä tai statusorientoituneissa ihmisissä joilla on koko ajan joku pakko kilpailla kaikesta, ja nämä eivät todellakaan ole mt-tapauksia. Tosi huolella on täytynyt rajata elämänkokemuksensa että saa käsityksen hulluista ikävänä porukkana, tai sitten olla sellainen ihminen jolle näistä asioista ei haluta kertoa. 

Ihmisiä, jotka tekevät elämän raskaaksi on myös kaikissa ryhmissä ja heille yhteistä on se, että heillä on vaikeuksia. Helpompi on syyttää hulluutta kuin sanoa suoraan, että mun elämään kelpaa vaan ihmiset jotka ei tuo mukanaan yhtään ongelmaa eikä mitään taakkaa vaan pelkkiä resursseja.

Itselleni kelpaa kyllä ihmiset huolineen ja murheineen, mutta en jaksa sellaista asennetta että maailmaa tarkastellaan aina synkkien lasien läpi. Minulla ei itselläni ole voimia olla sellaisessa seurassa. Suojelen itseäni.

Ok, kiva. Mä vähän epäilen tätä ihan jo sen takia että tulit puolustamaan tällä väitteellä itseäsi kun joku yleisellä tasolla puhuu ennakkoluuloista ja halveksunnasta jota psyk.tapaukset kohtaa. En keksi miksi joku kokisi tarvetta sanoa asiaan näin jos ei kuitenkin pidä nimenomaan hulluutta ongelmallisena ja syytä siitä sitä että itse olet mielessäsi leimannut hullut jatkuviksi synkistelijöiksi. Mutta jos itse olet varma että asenteissasi ei ole vikaa ja olet itseesi ja elämääsi tyytyväinen niin jatka ihmeessä samaan malliin, samassa uskossa.

Tämä epäilevä ja hyökkäävä tyyli on juuri sitä jota en jaksa. Jos sanon että minä olen tästä asiasta tätä mieltä, niin ei siellä ole mitään piilomerkityksiä ja rivien välistä luettavaa.

Ihan varmasti niin. Jeesus keskellämme jälleen.

Etkö itse huomaa millainen olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa paniikkihäiriöisen miehen kanssa (saieaus ei oireile, on tasapainossa ilman lääkitystä nykyään), että itselleni ei ole kummempi turn off. Olen itse sairastanut anoreksiaa ja ortoreksiaa nuorempana ja koko lapsuus ja nuoruus oli yhtä ahdistusta.

Anyways - monen lievänkin mt-ongelman esiintuominen on turn off siksi, että kys. ihminen saattaa käyttää diagnoosiaan tekosyynä tekemisilleen ja tekemättömyyksilleen. Moni pärjää esim. lievän masennuksen kanssa ilman minkäänlaista apua, lääkitystä, varsinaista terapiaakinqq ja pystyy oppimaan selviytymiskeinoja ja kasvaa ihmisenä myös "elämänkoulussa". Esim. sellainen kumppanikandidaatti on huomattavasti kiinnostavampi kuin sellainen, joka kärsii vuodikausia jostain häiriöstä ja jonka identiteetti rakentuu johonkin erotyisdiagnoosiin ja onhan sellaisen ihmisen ruikutus todella raskasta. Tuollainen on mielikuvanakin turn off vaikkei asia olisi noin mustavalkoinen.

Koitin vain hahmottaa miksi joidenkin ihmisten mt-ongelmat ovat toisille turn off. Älkää jooko ottako itseenne.

"Toistelen vaan paikkansapitämättömiä ennakkoluuloja todella väärin ymmärretystä ja huonosti kohdellusta ihmisjoukosta ja kehotan sairaita olemaan hakeutumatta hoitoon tai he eivät ole enää ihmissuhteen arvoisia. Älkää jooko ottako itseenne."

Sinähän tulkitsit kirjoitukseni pahantahtoisesti. Miksi? Vastasin vain aloituksessa esitettyyn kysymykseen.

Monilla on kokemusta jopa narsistisista ihmisistä, jotka eivät koskaan saa diagnoosia "lievä narsismi" tms. vaan kaikkea muuta ja sitä vatvomista pitää läheisten kestää ja myötäelää - todellista ongelmaa ei kohdata. Nämä diagnoosin taakse piiloutujat (tottakai mt-ongelma aiheuttaa usein oikeita oireita, mutta joskus oire voi olla myös todellisuuden pakenemista, manipulointia tms.) ja diagnoosin hyväksikäyttäjät ovat niitä, jotka ovat aiheuttaneet pahimmat ennakkoluulot terveillä ja jopa sairailla kyseistä mt-diagnoosista ryhmää kohtaan.

Että kun osa mt-diagnosoiduista on todella epämiellyttäviä, epärehellisiä ja parantumiskyvyttömiä (kun diagnoosi on haettu ihan muusta syystä kuin saadakseen apua oikeaan ongelmaan) ihmisiä pelkän persoonansakin vuoksi, niin "sellaisten" seuraa vältellään. Vaikkeivät kaikki mt-diagnosoidut samanlaisia olisikaan.

Mutta mt-ongelma on usein sellainen leima, että usein vakavasti hullua pelätään ja lievästi hullua kartetaan.

Tunnen ihmisiä, jotka sairastavat skitsofreniaa ja heillä vasta vaikeaa onkin parisuhdemarkkinoilla kun monen mielikuva sairaudesta on, että lääkitty yksinkertainen zombi, josta ei koskaan tiedä milloin psykoosi puhkeaa hallusinaatioiden kanssa ja hän käy kimppuun. No harvan kohdallahan se elämä on niin vaikeaa, mutta pahimmillaan jonkun kohdalla on ja siksi sairauden esilleottaminen on harvemmin turn on tai edes neutraali asia. Kun on niitä, jotka eivät osaa ollenkaan elää sairauden kanssa.

Siksi, koska osaan lukea enkä ole tyhmä. Moni ajattelee jostain syystä nykyään, että vahingollisia ennakkoluuloja syrjityistä ryhmistä pitää saada levittää ilman että kukaan huomauttaa asiasta, kunhan vetoaa sananvapauteen tai lisää perään jonkun lauseen että ei pahalla, tämähän on vain faktaa, tai hei kyllä mullakin on oikeus mielipiteeseen.

Pointtini on koko ajan ollut, että nämä ennakkoluulot perustuvat valitettavan usein osittaiseen todellisuuteen - kun OSA kys. "ryhmästä" on juuri niin p*rseestä kuin luullaan.

En ole missään vaiheessa väittänyt, että se on koko totuus ja kys. mt-diagnosoitu "ryhmä" olisi täysin homogeeninen. Monihan on päinvastoin ihana ihminen kuten vaikka aviomieheni. Olen vain vastannut mistä nuo ennakkoluulot juontuvat (siitä kun _osa_ mt-ongelmaisista on juuri sitä oletettua, vaikeita persoonia ja/tai umpihulluja) ja miksi pelkkä diagnoosi on joillekin turn off. Myös se voi olla turn off, että joku sattumalta mt-ongelmainen koetaan vaikeaksi persoonaksi tai hän on oikeasti umpihullu. Silloin itse diagnoosi ei ole se varsinainen turn off.

En ole levittänyt ennakkoluuloja syrjityistä ryhmistä, olet puuttumassa ihan tyhjään väärän tulkintasi vuoksi vaikka osaatkin lukea.

Mt-diagnoosi aiheuttaa tietyn mielikuvan, usein pahimman mahdollisen mielikuvan, joka voi pohjautua yleisten ennakkoluulojen lisäksi ihmisen omaan kokemukseen sairaudesta tai sairaasta. Siksi seurustelu ongelmaisen kanssa ei kaikkia kiinnosta. Onko tämä ennakkoluulo vai onko se totta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en voisi olla pari- tai ystävyyssuhteessa edes fyysisesti sairaan kanssa. En kestänyt itsekään kun ystäväni sairastui syöpään, meillä vain meni välit koska koko elämä pyöri loppupeleissä ystäväni hoidoissa, niiden sivuvaikutuksissa ja jouduin myös toimimaan hänen terapeuttinaan. Hän parani, mutta emme ole olleet halukkaita lämmittelemään välejä.

Ei kannata syyllistää, jokainen reagoi omalla tavallaan. 

Myötähäpeän määrää on vaikea kuvailla. Itse saattohoidin syöpään kuolevaa ystävääni, se oli kunnia. Kyllä on ihmisyys pinnallista. Tässä melkein toivoo että tällaiset ihmiset rymähtäisivät oikein urakalla kärsimykseen - ja jäisivät yksin. Karmaa tänne ja heti - kiitos!

no, vaikka sinä olet tuota mieltä niin kyllä se on rankkaa läheiselle ja joskus jopa liiankin rankkaa. Ystävä ei toki ole sairastumista valinnut, ja sinun tehtävä on tukea häntä siinä määrin kuin jaksat mutta omat jaksamisen rajat pitää myös tietää. Välien ei toki tarvitsisi mennä, mutta useinhan se menee siihen kun sairastunut ei pysty "kanavoida" ahdistustaan vaan purkaa sen kaikkiin jolloin toki läheisimmät ihmiset kärsii eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

100% vain ja ainoastaan mielenterveyteen liittyvä stigma ja se, että terveet pitävät itseään parempina ja onnistuneempina ihmisinä. Satoja vuosia psyk.potilailta on lääketieteen toimesta ja kansan ajatuksissa ja kielenkäytössä riistetty ihmisyys, eikä tämän perintö ole vielä kadonnut.

Moni ketjussa valittaa, että kun psyk.potilaat ovat niin kurjaa seuraa ja pilaavat elämän. No, tämähän ei todellakaan ole mikään heidän erityispiirteensä joka terveiden parissa loistaisi poissaolollaan. Ikäviä ihmisiä on paljon enemmän esimerkiksi itsekkäissä tai statusorientoituneissa ihmisissä joilla on koko ajan joku pakko kilpailla kaikesta, ja nämä eivät todellakaan ole mt-tapauksia. Tosi huolella on täytynyt rajata elämänkokemuksensa että saa käsityksen hulluista ikävänä porukkana, tai sitten olla sellainen ihminen jolle näistä asioista ei haluta kertoa. 

Ihmisiä, jotka tekevät elämän raskaaksi on myös kaikissa ryhmissä ja heille yhteistä on se, että heillä on vaikeuksia. Helpompi on syyttää hulluutta kuin sanoa suoraan, että mun elämään kelpaa vaan ihmiset jotka ei tuo mukanaan yhtään ongelmaa eikä mitään taakkaa vaan pelkkiä resursseja.

Itselleni kelpaa kyllä ihmiset huolineen ja murheineen, mutta en jaksa sellaista asennetta että maailmaa tarkastellaan aina synkkien lasien läpi. Minulla ei itselläni ole voimia olla sellaisessa seurassa. Suojelen itseäni.

Ok, kiva. Mä vähän epäilen tätä ihan jo sen takia että tulit puolustamaan tällä väitteellä itseäsi kun joku yleisellä tasolla puhuu ennakkoluuloista ja halveksunnasta jota psyk.tapaukset kohtaa. En keksi miksi joku kokisi tarvetta sanoa asiaan näin jos ei kuitenkin pidä nimenomaan hulluutta ongelmallisena ja syytä siitä sitä että itse olet mielessäsi leimannut hullut jatkuviksi synkistelijöiksi. Mutta jos itse olet varma että asenteissasi ei ole vikaa ja olet itseesi ja elämääsi tyytyväinen niin jatka ihmeessä samaan malliin, samassa uskossa.

Tämä epäilevä ja hyökkäävä tyyli on juuri sitä jota en jaksa. Jos sanon että minä olen tästä asiasta tätä mieltä, niin ei siellä ole mitään piilomerkityksiä ja rivien välistä luettavaa.

Täällä oli kommentti, että hulluja välttelevät vain ennakkoluuloiset ihmiset jotka eivät hyväksy ihmisiä joilla on murheita. Sinä vastaat tähän, että sinulle kelpaa kyllä ihmiset murheineen mutta suojelet itseäsi synkkyydeltä. Suo anteeksi mutta rohkenen olettaa että kun vastaat kommenttiin noin, sinun mielestäsi nämä asiat liittyvät toisiinsa. Ei sinun kommentissasi olisi mitään mieltä jos et olettaisi, että hulluus on synkkyyttä.

Valtaosa asiasta on aina rivien välissä ja on gaslightausta vaatia, että omat sanat pitäisi tulkita aina vain kirjaimellisesti. Se on sama kuin vaatisi oikeutta kiusata vapaasti. On todella helppoa sanoa asioita jotka ovat näennäisesti harmittomia mutta jotka oikeasti tarkoittavat jotain ihan muuta ja on epärehellistä teeskennellä ettei muka ymmärrä asiaa.

Olen umpihullu, mutta minulla ei ole diagnoosia. Ihmiset pitävät minusta. Aina välillä sanon jotain ilkeää mt-ongelmaisista, sellaista hyvesignalointia, mikä menee aina läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa paniikkihäiriöisen miehen kanssa (saieaus ei oireile, on tasapainossa ilman lääkitystä nykyään), että itselleni ei ole kummempi turn off. Olen itse sairastanut anoreksiaa ja ortoreksiaa nuorempana ja koko lapsuus ja nuoruus oli yhtä ahdistusta.

Anyways - monen lievänkin mt-ongelman esiintuominen on turn off siksi, että kys. ihminen saattaa käyttää diagnoosiaan tekosyynä tekemisilleen ja tekemättömyyksilleen. Moni pärjää esim. lievän masennuksen kanssa ilman minkäänlaista apua, lääkitystä, varsinaista terapiaakinqq ja pystyy oppimaan selviytymiskeinoja ja kasvaa ihmisenä myös "elämänkoulussa". Esim. sellainen kumppanikandidaatti on huomattavasti kiinnostavampi kuin sellainen, joka kärsii vuodikausia jostain häiriöstä ja jonka identiteetti rakentuu johonkin erotyisdiagnoosiin ja onhan sellaisen ihmisen ruikutus todella raskasta. Tuollainen on mielikuvanakin turn off vaikkei asia olisi noin mustavalkoinen.

Koitin vain hahmottaa miksi joidenkin ihmisten mt-ongelmat ovat toisille turn off. Älkää jooko ottako itseenne.

"Toistelen vaan paikkansapitämättömiä ennakkoluuloja todella väärin ymmärretystä ja huonosti kohdellusta ihmisjoukosta ja kehotan sairaita olemaan hakeutumatta hoitoon tai he eivät ole enää ihmissuhteen arvoisia. Älkää jooko ottako itseenne."

Sinähän tulkitsit kirjoitukseni pahantahtoisesti. Miksi? Vastasin vain aloituksessa esitettyyn kysymykseen.

Monilla on kokemusta jopa narsistisista ihmisistä, jotka eivät koskaan saa diagnoosia "lievä narsismi" tms. vaan kaikkea muuta ja sitä vatvomista pitää läheisten kestää ja myötäelää - todellista ongelmaa ei kohdata. Nämä diagnoosin taakse piiloutujat (tottakai mt-ongelma aiheuttaa usein oikeita oireita, mutta joskus oire voi olla myös todellisuuden pakenemista, manipulointia tms.) ja diagnoosin hyväksikäyttäjät ovat niitä, jotka ovat aiheuttaneet pahimmat ennakkoluulot terveillä ja jopa sairailla kyseistä mt-diagnoosista ryhmää kohtaan.

Että kun osa mt-diagnosoiduista on todella epämiellyttäviä, epärehellisiä ja parantumiskyvyttömiä (kun diagnoosi on haettu ihan muusta syystä kuin saadakseen apua oikeaan ongelmaan) ihmisiä pelkän persoonansakin vuoksi, niin "sellaisten" seuraa vältellään. Vaikkeivät kaikki mt-diagnosoidut samanlaisia olisikaan.

Mutta mt-ongelma on usein sellainen leima, että usein vakavasti hullua pelätään ja lievästi hullua kartetaan.

Tunnen ihmisiä, jotka sairastavat skitsofreniaa ja heillä vasta vaikeaa onkin parisuhdemarkkinoilla kun monen mielikuva sairaudesta on, että lääkitty yksinkertainen zombi, josta ei koskaan tiedä milloin psykoosi puhkeaa hallusinaatioiden kanssa ja hän käy kimppuun. No harvan kohdallahan se elämä on niin vaikeaa, mutta pahimmillaan jonkun kohdalla on ja siksi sairauden esilleottaminen on harvemmin turn on tai edes neutraali asia. Kun on niitä, jotka eivät osaa ollenkaan elää sairauden kanssa.

Siksi, koska osaan lukea enkä ole tyhmä. Moni ajattelee jostain syystä nykyään, että vahingollisia ennakkoluuloja syrjityistä ryhmistä pitää saada levittää ilman että kukaan huomauttaa asiasta, kunhan vetoaa sananvapauteen tai lisää perään jonkun lauseen että ei pahalla, tämähän on vain faktaa, tai hei kyllä mullakin on oikeus mielipiteeseen.

Pointtini on koko ajan ollut, että nämä ennakkoluulot perustuvat valitettavan usein osittaiseen todellisuuteen - kun OSA kys. "ryhmästä" on juuri niin p*rseestä kuin luullaan.

En ole missään vaiheessa väittänyt, että se on koko totuus ja kys. mt-diagnosoitu "ryhmä" olisi täysin homogeeninen. Monihan on päinvastoin ihana ihminen kuten vaikka aviomieheni. Olen vain vastannut mistä nuo ennakkoluulot juontuvat (siitä kun _osa_ mt-ongelmaisista on juuri sitä oletettua, vaikeita persoonia ja/tai umpihulluja) ja miksi pelkkä diagnoosi on joillekin turn off. Myös se voi olla turn off, että joku sattumalta mt-ongelmainen koetaan vaikeaksi persoonaksi tai hän on oikeasti umpihullu. Silloin itse diagnoosi ei ole se varsinainen turn off.

En ole levittänyt ennakkoluuloja syrjityistä ryhmistä, olet puuttumassa ihan tyhjään väärän tulkintasi vuoksi vaikka osaatkin lukea.

Mt-diagnoosi aiheuttaa tietyn mielikuvan, usein pahimman mahdollisen mielikuvan, joka voi pohjautua yleisten ennakkoluulojen lisäksi ihmisen omaan kokemukseen sairaudesta tai sairaasta. Siksi seurustelu ongelmaisen kanssa ei kaikkia kiinnosta. Onko tämä ennakkoluulo vai onko se totta?

Suoran ennakkoluulon levittämisen kanssa on loogisesti, käytännöllisesti ja vaikutusten osalta täysin yhtäpitävää sanoa, että no kyllä nämä asiat tilastollisesti korreloivat ja siten on aivan rationaalinen heuristiikka välttää kättelemästä kaikkia homoja jos ei halua AIDSia.

Te, jotka nyt ette halua mt-ongelmaisia elämäänne, niin mitä se käytännössä tarkoittaa. Joku uusi tuttavuus paljastaa, että on sairastanut masennusta tai ahdistushäiriötä, niin soronoo vaan?

Kun tosiasiassahan nimenomaan "terveiden" joukossa on niitä diagnosoimattomia tapauksia, jotka eivät itsessään mitään ongelmaa näe mutta sairastuttavat läheiset ympäriltään. Eikö ennemmin kannattaisi vähän tutustua ennen kuin leimaa ketään. Kyllä ihmisestä usein melko nopeastikin huomaa, onko raskasta seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

100% vain ja ainoastaan mielenterveyteen liittyvä stigma ja se, että terveet pitävät itseään parempina ja onnistuneempina ihmisinä. Satoja vuosia psyk.potilailta on lääketieteen toimesta ja kansan ajatuksissa ja kielenkäytössä riistetty ihmisyys, eikä tämän perintö ole vielä kadonnut.

Moni ketjussa valittaa, että kun psyk.potilaat ovat niin kurjaa seuraa ja pilaavat elämän. No, tämähän ei todellakaan ole mikään heidän erityispiirteensä joka terveiden parissa loistaisi poissaolollaan. Ikäviä ihmisiä on paljon enemmän esimerkiksi itsekkäissä tai statusorientoituneissa ihmisissä joilla on koko ajan joku pakko kilpailla kaikesta, ja nämä eivät todellakaan ole mt-tapauksia. Tosi huolella on täytynyt rajata elämänkokemuksensa että saa käsityksen hulluista ikävänä porukkana, tai sitten olla sellainen ihminen jolle näistä asioista ei haluta kertoa. 

Ihmisiä, jotka tekevät elämän raskaaksi on myös kaikissa ryhmissä ja heille yhteistä on se, että heillä on vaikeuksia. Helpompi on syyttää hulluutta kuin sanoa suoraan, että mun elämään kelpaa vaan ihmiset jotka ei tuo mukanaan yhtään ongelmaa eikä mitään taakkaa vaan pelkkiä resursseja.

Itselleni kelpaa kyllä ihmiset huolineen ja murheineen, mutta en jaksa sellaista asennetta että maailmaa tarkastellaan aina synkkien lasien läpi. Minulla ei itselläni ole voimia olla sellaisessa seurassa. Suojelen itseäni.

Ok, kiva. Mä vähän epäilen tätä ihan jo sen takia että tulit puolustamaan tällä väitteellä itseäsi kun joku yleisellä tasolla puhuu ennakkoluuloista ja halveksunnasta jota psyk.tapaukset kohtaa. En keksi miksi joku kokisi tarvetta sanoa asiaan näin jos ei kuitenkin pidä nimenomaan hulluutta ongelmallisena ja syytä siitä sitä että itse olet mielessäsi leimannut hullut jatkuviksi synkistelijöiksi. Mutta jos itse olet varma että asenteissasi ei ole vikaa ja olet itseesi ja elämääsi tyytyväinen niin jatka ihmeessä samaan malliin, samassa uskossa.

Tämä epäilevä ja hyökkäävä tyyli on juuri sitä jota en jaksa. Jos sanon että minä olen tästä asiasta tätä mieltä, niin ei siellä ole mitään piilomerkityksiä ja rivien välistä luettavaa.

Täällä oli kommentti, että hulluja välttelevät vain ennakkoluuloiset ihmiset jotka eivät hyväksy ihmisiä joilla on murheita. Sinä vastaat tähän, että sinulle kelpaa kyllä ihmiset murheineen mutta suojelet itseäsi synkkyydeltä. Suo anteeksi mutta rohkenen olettaa että kun vastaat kommenttiin noin, sinun mielestäsi nämä asiat liittyvät toisiinsa. Ei sinun kommentissasi olisi mitään mieltä jos et olettaisi, että hulluus on synkkyyttä.

Valtaosa asiasta on aina rivien välissä ja on gaslightausta vaatia, että omat sanat pitäisi tulkita aina vain kirjaimellisesti. Se on sama kuin vaatisi oikeutta kiusata vapaasti. On todella helppoa sanoa asioita jotka ovat näennäisesti harmittomia mutta jotka oikeasti tarkoittavat jotain ihan muuta ja on epärehellistä teeskennellä ettei muka ymmärrä asiaa.

Minusta se että ihmisellä on huolia ja murheita ei ole synonyymi sille että ihminen on negatiivinen luonne. Siedän erittäin hyvin huolia ja murheita, vaikka pitemmänkin aikaa, mutta se että luetaan rivien välistä esimerkiksi loukkauksia joita siellä ei ole, se on raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa paniikkihäiriöisen miehen kanssa (saieaus ei oireile, on tasapainossa ilman lääkitystä nykyään), että itselleni ei ole kummempi turn off. Olen itse sairastanut anoreksiaa ja ortoreksiaa nuorempana ja koko lapsuus ja nuoruus oli yhtä ahdistusta.

Anyways - monen lievänkin mt-ongelman esiintuominen on turn off siksi, että kys. ihminen saattaa käyttää diagnoosiaan tekosyynä tekemisilleen ja tekemättömyyksilleen. Moni pärjää esim. lievän masennuksen kanssa ilman minkäänlaista apua, lääkitystä, varsinaista terapiaakinqq ja pystyy oppimaan selviytymiskeinoja ja kasvaa ihmisenä myös "elämänkoulussa". Esim. sellainen kumppanikandidaatti on huomattavasti kiinnostavampi kuin sellainen, joka kärsii vuodikausia jostain häiriöstä ja jonka identiteetti rakentuu johonkin erotyisdiagnoosiin ja onhan sellaisen ihmisen ruikutus todella raskasta. Tuollainen on mielikuvanakin turn off vaikkei asia olisi noin mustavalkoinen.

Koitin vain hahmottaa miksi joidenkin ihmisten mt-ongelmat ovat toisille turn off. Älkää jooko ottako itseenne.

"Toistelen vaan paikkansapitämättömiä ennakkoluuloja todella väärin ymmärretystä ja huonosti kohdellusta ihmisjoukosta ja kehotan sairaita olemaan hakeutumatta hoitoon tai he eivät ole enää ihmissuhteen arvoisia. Älkää jooko ottako itseenne."

Sinähän tulkitsit kirjoitukseni pahantahtoisesti. Miksi? Vastasin vain aloituksessa esitettyyn kysymykseen.

Monilla on kokemusta jopa narsistisista ihmisistä, jotka eivät koskaan saa diagnoosia "lievä narsismi" tms. vaan kaikkea muuta ja sitä vatvomista pitää läheisten kestää ja myötäelää - todellista ongelmaa ei kohdata. Nämä diagnoosin taakse piiloutujat (tottakai mt-ongelma aiheuttaa usein oikeita oireita, mutta joskus oire voi olla myös todellisuuden pakenemista, manipulointia tms.) ja diagnoosin hyväksikäyttäjät ovat niitä, jotka ovat aiheuttaneet pahimmat ennakkoluulot terveillä ja jopa sairailla kyseistä mt-diagnoosista ryhmää kohtaan.

Että kun osa mt-diagnosoiduista on todella epämiellyttäviä, epärehellisiä ja parantumiskyvyttömiä (kun diagnoosi on haettu ihan muusta syystä kuin saadakseen apua oikeaan ongelmaan) ihmisiä pelkän persoonansakin vuoksi, niin "sellaisten" seuraa vältellään. Vaikkeivät kaikki mt-diagnosoidut samanlaisia olisikaan.

Mutta mt-ongelma on usein sellainen leima, että usein vakavasti hullua pelätään ja lievästi hullua kartetaan.

Tunnen ihmisiä, jotka sairastavat skitsofreniaa ja heillä vasta vaikeaa onkin parisuhdemarkkinoilla kun monen mielikuva sairaudesta on, että lääkitty yksinkertainen zombi, josta ei koskaan tiedä milloin psykoosi puhkeaa hallusinaatioiden kanssa ja hän käy kimppuun. No harvan kohdallahan se elämä on niin vaikeaa, mutta pahimmillaan jonkun kohdalla on ja siksi sairauden esilleottaminen on harvemmin turn on tai edes neutraali asia. Kun on niitä, jotka eivät osaa ollenkaan elää sairauden kanssa.

Siksi, koska osaan lukea enkä ole tyhmä. Moni ajattelee jostain syystä nykyään, että vahingollisia ennakkoluuloja syrjityistä ryhmistä pitää saada levittää ilman että kukaan huomauttaa asiasta, kunhan vetoaa sananvapauteen tai lisää perään jonkun lauseen että ei pahalla, tämähän on vain faktaa, tai hei kyllä mullakin on oikeus mielipiteeseen.

Pointtini on koko ajan ollut, että nämä ennakkoluulot perustuvat valitettavan usein osittaiseen todellisuuteen - kun OSA kys. "ryhmästä" on juuri niin p*rseestä kuin luullaan.

En ole missään vaiheessa väittänyt, että se on koko totuus ja kys. mt-diagnosoitu "ryhmä" olisi täysin homogeeninen. Monihan on päinvastoin ihana ihminen kuten vaikka aviomieheni. Olen vain vastannut mistä nuo ennakkoluulot juontuvat (siitä kun _osa_ mt-ongelmaisista on juuri sitä oletettua, vaikeita persoonia ja/tai umpihulluja) ja miksi pelkkä diagnoosi on joillekin turn off. Myös se voi olla turn off, että joku sattumalta mt-ongelmainen koetaan vaikeaksi persoonaksi tai hän on oikeasti umpihullu. Silloin itse diagnoosi ei ole se varsinainen turn off.

En ole levittänyt ennakkoluuloja syrjityistä ryhmistä, olet puuttumassa ihan tyhjään väärän tulkintasi vuoksi vaikka osaatkin lukea.

Mt-diagnoosi aiheuttaa tietyn mielikuvan, usein pahimman mahdollisen mielikuvan, joka voi pohjautua yleisten ennakkoluulojen lisäksi ihmisen omaan kokemukseen sairaudesta tai sairaasta. Siksi seurustelu ongelmaisen kanssa ei kaikkia kiinnosta. Onko tämä ennakkoluulo vai onko se totta?

Suoran ennakkoluulon levittämisen kanssa on loogisesti, käytännöllisesti ja vaikutusten osalta täysin yhtäpitävää sanoa, että no kyllä nämä asiat tilastollisesti korreloivat ja siten on aivan rationaalinen heuristiikka välttää kättelemästä kaikkia homoja jos ei halua AIDSia.

No vastaan nyt vielä uudestaan kunnolla, kun säkin selvästi olet koko ajan koittanut keskustella rakentavasti ja vakavissasi. Anteeksi, että olen ollut yhteistyöhaluton.

Usein ennakkoluulojen taustalla on nimenomaan se, että ne ovat tilastollisesti jollain tapaa totta. Syrjintä on usein rationaalista. Tämä asia on joillain kadonnut horisontista kun ennakkoluulojen paikkansapitämättömyyttä on niin paljon painotettu sen vastaisessa retoriikassa. Mutta tosi ennakkoluulo on yhtä vahingollinen ja epäoikeudenmukainen asia kuin epätosikin. On todella yleistä, että ennakkoluulo toteuttaa ja ylläpitää itseään. Kun hullua syrjitään, hänestä tulee entistä hullumpi ja epäsosiaalisempi ja häneen on entistä vaikeampi suhtautua tasaveroisena kanssaihmisenä. Tai kun naisia syrjitään työelämässä, he saavat vähemmän tilaisuuksia, heitä arvioidaan ankarammin ja siksi heillä on heikommat näytöt, joten heitä syrjitään taas. 

Mä ajattelen niin, että hulluus on sellainen asia joka syntyy siitä miten ihmiset tässä yhteiskunnassa toimivat ja kohtelevat toisiaan ja siksi vastuu sen kantamisesta kuuluu myös kaikille yhteisesti. Että mun on aivan ok vaatia tulevani hyväksytyksi täysin tasavertaisena yksilönä kaikkien muiden kanssa siitä huolimatta, että käytännön tasolla en ole tasavertainen vaan tarvitsen enemmän tukea jne. Jokaisella säilyy tietenkin edelleen täysi oikeus olla kelpuuttamatta mua läheisekseen.

Ja se vihjailu, että hoitoon ei kannata hankkiutua vaan parempi pärjätä itse, tai että mt-potilaat heittäytyvät diagnoosinsa huomaan eivätkä edes yritä pärjätä oikeasti oli oikeasti aika ala-arvoista ja toivon että voit myöntää tämän. Meille anorektikoille on todella tyypillistä painottaa itsekuria ja rotia ja pärjäämistä liikaa koska se on oman sairautemme ytimessä, ja olla vähän empatiakyvyttömiä sellaisia ihmisiä kohtaan jotka ei toimi samalla tavalla ja näyttää juuri siltä mitä meidän sisäinen vika ajaa meitä halveksumaan eniten. Mutta ei se mene oikeasti niin että ihmiset luovuttaisi liian helpolla. Me (sekä anorektikot, että ihmiset yleisesti) vaan aliarvioidaan itselle tuntemattomaan biopsykososiaaliseen tilaan liittyvää vaikeutta ja sitä levon ja tuen määrää minkä toipuminen vaatisi, eikä tunnusteta sitä että aloitekyvyttömyyskin on osoitus tuen tarpeesta eikä heikosta luonteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa paniikkihäiriöisen miehen kanssa (saieaus ei oireile, on tasapainossa ilman lääkitystä nykyään), että itselleni ei ole kummempi turn off. Olen itse sairastanut anoreksiaa ja ortoreksiaa nuorempana ja koko lapsuus ja nuoruus oli yhtä ahdistusta.

Anyways - monen lievänkin mt-ongelman esiintuominen on turn off siksi, että kys. ihminen saattaa käyttää diagnoosiaan tekosyynä tekemisilleen ja tekemättömyyksilleen. Moni pärjää esim. lievän masennuksen kanssa ilman minkäänlaista apua, lääkitystä, varsinaista terapiaakinqq ja pystyy oppimaan selviytymiskeinoja ja kasvaa ihmisenä myös "elämänkoulussa". Esim. sellainen kumppanikandidaatti on huomattavasti kiinnostavampi kuin sellainen, joka kärsii vuodikausia jostain häiriöstä ja jonka identiteetti rakentuu johonkin erotyisdiagnoosiin ja onhan sellaisen ihmisen ruikutus todella raskasta. Tuollainen on mielikuvanakin turn off vaikkei asia olisi noin mustavalkoinen.

Koitin vain hahmottaa miksi joidenkin ihmisten mt-ongelmat ovat toisille turn off. Älkää jooko ottako itseenne.

"Toistelen vaan paikkansapitämättömiä ennakkoluuloja todella väärin ymmärretystä ja huonosti kohdellusta ihmisjoukosta ja kehotan sairaita olemaan hakeutumatta hoitoon tai he eivät ole enää ihmissuhteen arvoisia. Älkää jooko ottako itseenne."

Sinähän tulkitsit kirjoitukseni pahantahtoisesti. Miksi? Vastasin vain aloituksessa esitettyyn kysymykseen.

Monilla on kokemusta jopa narsistisista ihmisistä, jotka eivät koskaan saa diagnoosia "lievä narsismi" tms. vaan kaikkea muuta ja sitä vatvomista pitää läheisten kestää ja myötäelää - todellista ongelmaa ei kohdata. Nämä diagnoosin taakse piiloutujat (tottakai mt-ongelma aiheuttaa usein oikeita oireita, mutta joskus oire voi olla myös todellisuuden pakenemista, manipulointia tms.) ja diagnoosin hyväksikäyttäjät ovat niitä, jotka ovat aiheuttaneet pahimmat ennakkoluulot terveillä ja jopa sairailla kyseistä mt-diagnoosista ryhmää kohtaan.

Että kun osa mt-diagnosoiduista on todella epämiellyttäviä, epärehellisiä ja parantumiskyvyttömiä (kun diagnoosi on haettu ihan muusta syystä kuin saadakseen apua oikeaan ongelmaan) ihmisiä pelkän persoonansakin vuoksi, niin "sellaisten" seuraa vältellään. Vaikkeivät kaikki mt-diagnosoidut samanlaisia olisikaan.

Mutta mt-ongelma on usein sellainen leima, että usein vakavasti hullua pelätään ja lievästi hullua kartetaan.

Tunnen ihmisiä, jotka sairastavat skitsofreniaa ja heillä vasta vaikeaa onkin parisuhdemarkkinoilla kun monen mielikuva sairaudesta on, että lääkitty yksinkertainen zombi, josta ei koskaan tiedä milloin psykoosi puhkeaa hallusinaatioiden kanssa ja hän käy kimppuun. No harvan kohdallahan se elämä on niin vaikeaa, mutta pahimmillaan jonkun kohdalla on ja siksi sairauden esilleottaminen on harvemmin turn on tai edes neutraali asia. Kun on niitä, jotka eivät osaa ollenkaan elää sairauden kanssa.

Siksi, koska osaan lukea enkä ole tyhmä. Moni ajattelee jostain syystä nykyään, että vahingollisia ennakkoluuloja syrjityistä ryhmistä pitää saada levittää ilman että kukaan huomauttaa asiasta, kunhan vetoaa sananvapauteen tai lisää perään jonkun lauseen että ei pahalla, tämähän on vain faktaa, tai hei kyllä mullakin on oikeus mielipiteeseen.

Pointtini on koko ajan ollut, että nämä ennakkoluulot perustuvat valitettavan usein osittaiseen todellisuuteen - kun OSA kys. "ryhmästä" on juuri niin p*rseestä kuin luullaan.

En ole missään vaiheessa väittänyt, että se on koko totuus ja kys. mt-diagnosoitu "ryhmä" olisi täysin homogeeninen. Monihan on päinvastoin ihana ihminen kuten vaikka aviomieheni. Olen vain vastannut mistä nuo ennakkoluulot juontuvat (siitä kun _osa_ mt-ongelmaisista on juuri sitä oletettua, vaikeita persoonia ja/tai umpihulluja) ja miksi pelkkä diagnoosi on joillekin turn off. Myös se voi olla turn off, että joku sattumalta mt-ongelmainen koetaan vaikeaksi persoonaksi tai hän on oikeasti umpihullu. Silloin itse diagnoosi ei ole se varsinainen turn off.

En ole levittänyt ennakkoluuloja syrjityistä ryhmistä, olet puuttumassa ihan tyhjään väärän tulkintasi vuoksi vaikka osaatkin lukea.

Mt-diagnoosi aiheuttaa tietyn mielikuvan, usein pahimman mahdollisen mielikuvan, joka voi pohjautua yleisten ennakkoluulojen lisäksi ihmisen omaan kokemukseen sairaudesta tai sairaasta. Siksi seurustelu ongelmaisen kanssa ei kaikkia kiinnosta. Onko tämä ennakkoluulo vai onko se totta?

Suoran ennakkoluulon levittämisen kanssa on loogisesti, käytännöllisesti ja vaikutusten osalta täysin yhtäpitävää sanoa, että no kyllä nämä asiat tilastollisesti korreloivat ja siten on aivan rationaalinen heuristiikka välttää kättelemästä kaikkia homoja jos ei halua AIDSia.

Olen vastannut kysymykseen "miksi lievät mt-ongelmat ovat joillekin turn off?" että koska osa mt-ongelmaisista on vaikeita ihmisiä ja umpihulluja ja siitä syystä jonkun lievä mt-ongelma on jollekin turn off.

Niin se on sitten ennakkoluulojen levittämistä? Ei ole ellei sanojani ala vääntämään muotoon "koska moni mt-ongelmainen on x, heitä kaikkia kannattaa kohdella tavalla y". Mutta sanoinko minä niin?

Kerron, että jotkut karttavat joitain mt-ongelmaisia sen stigman ja ääripäiden ongelmien vuoksi. Sama pätee esim. romanien ja muslimien karttamiseen - kun osa ei sovi yhteen osan kanssa ja monella on hyvin negatiivinen mielikuva koko ihmisryhmästä perustuen osittain tosi asioihinkin joidenkin yksilöiden kohdalla.

Ihan hirveää ennakkoluuloisuutta todeta näin? Että joku ajattelee näin joistain mt-ongelmaisista ja onhan se joskus tottakin. Että tuosta tämä turn off joillekin -asia johtuu.

Olisi pitänyt sanoa "en itsekään ymmärrä mistä johtuu, että lievät mt-ongelmat ovat kellekään turn off. En näe mitään syytä miksi kenenkään mt-ongelmat olisivat kellekään turn off. Turn on sen olisi oltava koska jokainen mt-ongelmainen on aina viisastunut ja suvaitsevin ja paras kumppani."?

No onhan tuokin melkoinen yleistys.

Kun tottahan sekin on, että joillekin mt-diagnoosi on turn off koska - hänellä on negatiivinen mielikuva mt-ongelmista. - se negatiivinen mielikuva johtuu joko omista kokemuksista tai yleisistä ennakkoluuloista, jotka perustuvat negatiivisiin ihmistyyppeihin ja/tai joihinkin mt-ongelmien ilmenemismutoihin osassa tapauksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en voisi olla pari- tai ystävyyssuhteessa edes fyysisesti sairaan kanssa. En kestänyt itsekään kun ystäväni sairastui syöpään, meillä vain meni välit koska koko elämä pyöri loppupeleissä ystäväni hoidoissa, niiden sivuvaikutuksissa ja jouduin myös toimimaan hänen terapeuttinaan. Hän parani, mutta emme ole olleet halukkaita lämmittelemään välejä.

Ei kannata syyllistää, jokainen reagoi omalla tavallaan. 

Myötähäpeän määrää on vaikea kuvailla. Itse saattohoidin syöpään kuolevaa ystävääni, se oli kunnia. Kyllä on ihmisyys pinnallista. Tässä melkein toivoo että tällaiset ihmiset rymähtäisivät oikein urakalla kärsimykseen - ja jäisivät yksin. Karmaa tänne ja heti - kiitos!

no, vaikka sinä olet tuota mieltä niin kyllä se on rankkaa läheiselle ja joskus jopa liiankin rankkaa. Ystävä ei toki ole sairastumista valinnut, ja sinun tehtävä on tukea häntä siinä määrin kuin jaksat mutta omat jaksamisen rajat pitää myös tietää. Välien ei toki tarvitsisi mennä, mutta useinhan se menee siihen kun sairastunut ei pysty "kanavoida" ahdistustaan vaan purkaa sen kaikkiin jolloin toki läheisimmät ihmiset kärsii eniten.

Ystävyys ei vaan nyt mene noin, että ystäviä ollaan vain silloin kun on kivaa. Sinun pitäisi tosissaan mennä itseesi ja miettiä, miksi et kestä toisten ihmisten sairastumista tai "heikkoutta". Joku syy tuollaiseen käytökseen on. Oletko saanut sellaisen kasvatuksen, että vain hyvät tunnetilat saa näyttää ja sairastuminen (oli se sitten flunssa tai syöpä) on häpeällistä? Ei tarvitse kertoa tänne, mutta mieti asiaa omassa päässäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa paniikkihäiriöisen miehen kanssa (saieaus ei oireile, on tasapainossa ilman lääkitystä nykyään), että itselleni ei ole kummempi turn off. Olen itse sairastanut anoreksiaa ja ortoreksiaa nuorempana ja koko lapsuus ja nuoruus oli yhtä ahdistusta.

Anyways - monen lievänkin mt-ongelman esiintuominen on turn off siksi, että kys. ihminen saattaa käyttää diagnoosiaan tekosyynä tekemisilleen ja tekemättömyyksilleen. Moni pärjää esim. lievän masennuksen kanssa ilman minkäänlaista apua, lääkitystä, varsinaista terapiaakinqq ja pystyy oppimaan selviytymiskeinoja ja kasvaa ihmisenä myös "elämänkoulussa". Esim. sellainen kumppanikandidaatti on huomattavasti kiinnostavampi kuin sellainen, joka kärsii vuodikausia jostain häiriöstä ja jonka identiteetti rakentuu johonkin erotyisdiagnoosiin ja onhan sellaisen ihmisen ruikutus todella raskasta. Tuollainen on mielikuvanakin turn off vaikkei asia olisi noin mustavalkoinen.

Koitin vain hahmottaa miksi joidenkin ihmisten mt-ongelmat ovat toisille turn off. Älkää jooko ottako itseenne.

"Toistelen vaan paikkansapitämättömiä ennakkoluuloja todella väärin ymmärretystä ja huonosti kohdellusta ihmisjoukosta ja kehotan sairaita olemaan hakeutumatta hoitoon tai he eivät ole enää ihmissuhteen arvoisia. Älkää jooko ottako itseenne."

Sinähän tulkitsit kirjoitukseni pahantahtoisesti. Miksi? Vastasin vain aloituksessa esitettyyn kysymykseen.

Monilla on kokemusta jopa narsistisista ihmisistä, jotka eivät koskaan saa diagnoosia "lievä narsismi" tms. vaan kaikkea muuta ja sitä vatvomista pitää läheisten kestää ja myötäelää - todellista ongelmaa ei kohdata. Nämä diagnoosin taakse piiloutujat (tottakai mt-ongelma aiheuttaa usein oikeita oireita, mutta joskus oire voi olla myös todellisuuden pakenemista, manipulointia tms.) ja diagnoosin hyväksikäyttäjät ovat niitä, jotka ovat aiheuttaneet pahimmat ennakkoluulot terveillä ja jopa sairailla kyseistä mt-diagnoosista ryhmää kohtaan.

Että kun osa mt-diagnosoiduista on todella epämiellyttäviä, epärehellisiä ja parantumiskyvyttömiä (kun diagnoosi on haettu ihan muusta syystä kuin saadakseen apua oikeaan ongelmaan) ihmisiä pelkän persoonansakin vuoksi, niin "sellaisten" seuraa vältellään. Vaikkeivät kaikki mt-diagnosoidut samanlaisia olisikaan.

Mutta mt-ongelma on usein sellainen leima, että usein vakavasti hullua pelätään ja lievästi hullua kartetaan.

Tunnen ihmisiä, jotka sairastavat skitsofreniaa ja heillä vasta vaikeaa onkin parisuhdemarkkinoilla kun monen mielikuva sairaudesta on, että lääkitty yksinkertainen zombi, josta ei koskaan tiedä milloin psykoosi puhkeaa hallusinaatioiden kanssa ja hän käy kimppuun. No harvan kohdallahan se elämä on niin vaikeaa, mutta pahimmillaan jonkun kohdalla on ja siksi sairauden esilleottaminen on harvemmin turn on tai edes neutraali asia. Kun on niitä, jotka eivät osaa ollenkaan elää sairauden kanssa.

Siksi, koska osaan lukea enkä ole tyhmä. Moni ajattelee jostain syystä nykyään, että vahingollisia ennakkoluuloja syrjityistä ryhmistä pitää saada levittää ilman että kukaan huomauttaa asiasta, kunhan vetoaa sananvapauteen tai lisää perään jonkun lauseen että ei pahalla, tämähän on vain faktaa, tai hei kyllä mullakin on oikeus mielipiteeseen.

Pointtini on koko ajan ollut, että nämä ennakkoluulot perustuvat valitettavan usein osittaiseen todellisuuteen - kun OSA kys. "ryhmästä" on juuri niin p*rseestä kuin luullaan.

En ole missään vaiheessa väittänyt, että se on koko totuus ja kys. mt-diagnosoitu "ryhmä" olisi täysin homogeeninen. Monihan on päinvastoin ihana ihminen kuten vaikka aviomieheni. Olen vain vastannut mistä nuo ennakkoluulot juontuvat (siitä kun _osa_ mt-ongelmaisista on juuri sitä oletettua, vaikeita persoonia ja/tai umpihulluja) ja miksi pelkkä diagnoosi on joillekin turn off. Myös se voi olla turn off, että joku sattumalta mt-ongelmainen koetaan vaikeaksi persoonaksi tai hän on oikeasti umpihullu. Silloin itse diagnoosi ei ole se varsinainen turn off.

En ole levittänyt ennakkoluuloja syrjityistä ryhmistä, olet puuttumassa ihan tyhjään väärän tulkintasi vuoksi vaikka osaatkin lukea.

Mt-diagnoosi aiheuttaa tietyn mielikuvan, usein pahimman mahdollisen mielikuvan, joka voi pohjautua yleisten ennakkoluulojen lisäksi ihmisen omaan kokemukseen sairaudesta tai sairaasta. Siksi seurustelu ongelmaisen kanssa ei kaikkia kiinnosta. Onko tämä ennakkoluulo vai onko se totta?

Suoran ennakkoluulon levittämisen kanssa on loogisesti, käytännöllisesti ja vaikutusten osalta täysin yhtäpitävää sanoa, että no kyllä nämä asiat tilastollisesti korreloivat ja siten on aivan rationaalinen heuristiikka välttää kättelemästä kaikkia homoja jos ei halua AIDSia.

Olen vastannut kysymykseen "miksi lievät mt-ongelmat ovat joillekin turn off?" että koska osa mt-ongelmaisista on vaikeita ihmisiä ja umpihulluja ja siitä syystä jonkun lievä mt-ongelma on jollekin turn off.

Niin se on sitten ennakkoluulojen levittämistä? Ei ole ellei sanojani ala vääntämään muotoon "koska moni mt-ongelmainen on x, heitä kaikkia kannattaa kohdella tavalla y". Mutta sanoinko minä niin?

Kerron, että jotkut karttavat joitain mt-ongelmaisia sen stigman ja ääripäiden ongelmien vuoksi. Sama pätee esim. romanien ja muslimien karttamiseen - kun osa ei sovi yhteen osan kanssa ja monella on hyvin negatiivinen mielikuva koko ihmisryhmästä perustuen osittain tosi asioihinkin joidenkin yksilöiden kohdalla.

Ihan hirveää ennakkoluuloisuutta todeta näin? Että joku ajattelee näin joistain mt-ongelmaisista ja onhan se joskus tottakin. Että tuosta tämä turn off joillekin -asia johtuu.

Olisi pitänyt sanoa "en itsekään ymmärrä mistä johtuu, että lievät mt-ongelmat ovat kellekään turn off. En näe mitään syytä miksi kenenkään mt-ongelmat olisivat kellekään turn off. Turn on sen olisi oltava koska jokainen mt-ongelmainen on aina viisastunut ja suvaitsevin ja paras kumppani."?

No onhan tuokin melkoinen yleistys.

Kun tottahan sekin on, että joillekin mt-diagnoosi on turn off koska - hänellä on negatiivinen mielikuva mt-ongelmista. - se negatiivinen mielikuva johtuu joko omista kokemuksista tai yleisistä ennakkoluuloista, jotka perustuvat negatiivisiin ihmistyyppeihin ja/tai joihinkin mt-ongelmien ilmenemismutoihin osassa tapauksista.

Jep, jos ne ennakkoluulot esittää vain rationaalisina eikä ota asiaan kantaa sen enempää, silloin niitä on arvottanut positiivisesti ja se on silloin käytännössä 100% sama kuin niiden kritiikitön levittäminen tai kannattaminen. Ainoa ero on siinä, että noin tekemällä saatat pystyä vakuuttamaan kuulijan, ettet itse ole ennakkoluuloinen.

En mä ole tosiasioista tässä sun kanssa eri mieltä, vaan arvoista ja siitä miten asiat esitetään. Vastasin sulle vielä uudestaan yllä, 74.

Jos sä pyörit täällä oot valkoista roskaa ja mielenterveyshäiriöinen

Riippuu siitä onko juuri nyt vakavasti masentunut/ahdistunut vai onko sairastanut menneisyydessä lievän/keskivaikean ja nyt kunnossa. Vaikuttaa aivan ratkaisevasti arkeen ja seurusteluun. Lisäksi oma läheiseni on tehnyt itsemurhan enkä oikeasti jaksa stressata itsetuhoisuudesta jos toisella on vakava masennus. Riippuu myös siitä onko kyseessä suhteen aloittaminen vaiko jo vakiintuneen kumppanin sairastuminen.

Paniikkihäiriö tai lievä sosiaalisten tilanteiden pelko ts. ei haittaa, tai jokin lievä pakko-oireisuus.

Minä olen menestynyt, älykäs, hyvillä tunnetaidoilla ja empatiakyvyllä varustettu, sosiaalisesti taitava, viisas ja vahva ihminen. Elän hyvässä parisuhteessa ja lapseni ovat tasapainoisia ja onnellisia.

Olen myös mt-häiriöinen. Minulla on ajoittain voimakkaita pelkotiloja ja ahdistusta, joihin hoitona lääkitys ja terapia. Hoidon ansioista voin hyvin eikä häiriö vaikuta elämääni juurikaan. Ja todellakin olen ongelmastsni jopa kiitollinen, koska olen sen myötä kasvanut ihmisenä, naisena, vaimona ja äitinä niin paljon.

En tajua näitä aloituksia, "miksi x on monille turn off?". Mitä luulette että saavutatte näillä? Ei kukaan muuta mieltään asiasta, korkeintaan saatte muutaman ihmisen vaikenemaan kun huudatte, kiroatte ja toivotte syöpää kaikille jotka eivät lämpene mt-ongelmaisille.

Osalle ihmisistä on aina ihan ylitsepääsemätön ongelma, kun kaikki maailman ihmiset eivät pidä heistä eivätkä hyväksy jotain asiaa heissä. On aivan hyödytöntä käyttää energiansa sellaisiin ihmisiin kun pitäisi keskittyä niihin, joilta saa positiivisemman vastaanoton.

Vetää kyllä hiljaiseksi, kun ketjussa vaaditaan empatiaa ja toisista välittämistä tai kostona on syöpä tai muu "karma". Näillä ihmisillä ei ole kyllä itsellään ollut syynä empatia, kun on istuttu jonkun kuolinvuoteella.