Miksi lievä mt-häiriö on monille turn off?

Parikymppisenä naisena, voin kertoa vähän nuorten näkemyksistä, miksi toisen lievät mielenterveysongelmat voivat olla syy päättää, ettei toisen kanssa halua seurustella/ei halua tapailla/ei tykkää Tinderissä.

Masennus on varmaan yleisin mielenterveysongelma. Ensimmäisenä tulee (varsinkin Tinderissä) mieleen ulkonäkö. Kun seurustelet masentuneen kanssa, voi hänen painonsa heitellä ihan todella paljon. Tunteeko toista tarpeeksi hyvin, ettei haittaa, että toinen tuntuu koskettaessa pian rikki menevältä hauraalta luurangolta tai toinen lihoo niin paljon, ettei enää voi käydä esimerkiksi kävelyllä hengästymättä. Tämä sairastunut osapuoli kokee lisäksi ulkonäöstään paljon epävarmuutta. Jaksaako olla päivittäin ylistämässä toisen ulkonäköä ja hyväksyntää. Riskialtista sanoa toiselle, että ei ole nyt kyllä se oma ihanne, kun kylkiluut voi laskea 50 metrin päästä.

Kynnyskysymys on siis se, onko valmis jo alkuvaiheessa hyväksymään toisen sellaisena kuin on. Kaikki kun eivät välttämättä näe toista seksuaalisesti, jos vatsaa pitää nostaa tieltä, että näkisi, mitä siellä jalkojen välissä on.

Seurustelu voi olla todella raskasta, jos toinen kärsii masennuksessa yleisesti esiintyvistä unihäiriöistä. Voi olla hankala tutustua toiseen, jos hän ei saa öisin unta ja on siksi jatkuvasti väsynyt. Monet kun haluavat alussa tehdä paljon, että oppii tuntemaan, miten toinen käyttäytyy eri ympäristöissä. Yhteiset kokemukset lisää yhteenkuuluvuudentunnetta ja pelkällä sohvalla istuminen viikosta toiseen, voi käydä jo todella tylsäksi.

Lisääntynyt unentarve sotkee myös paljon tapailua. Kun päivästä toiseen tulee treffejä ennen viestiä, ettei tänään jaksa, on väsynyt. Harva jaksaa kovin pitkään itse yksin yrittää tutustumista.

Itse särjin juuri sydämeni naisen kanssa, jolla vaikea tausta ja syö mielialalääkkeitä. Lähdin avoimin mielin, kun ei ole aiempaa kokemusta sellaisesta. Ei se normaali parisuhde oikein onnistu, vaan pienistäkin erimielisyyksistä tulee valtavia kriisejä. Muutenkin on vähän vaikea pysyä perässä että mistä milloinkin tuulee. Lopulta sitten vetäytyi itseensä ja jätti minut.

Surettaa, enemmän hänen puolestaan koska ei tule helppoa olemaan ehkä koskaan. Jatkossa olen kyllä vähän varovaisempi jos on jotain tällaista kuvioissa.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelu voi olla todella raskasta, jos toinen kärsii masennuksessa yleisesti esiintyvistä unihäiriöistä. Voi olla hankala tutustua toiseen, jos hän ei saa öisin unta ja on siksi jatkuvasti väsynyt. Monet kun haluavat alussa tehdä paljon, että oppii tuntemaan, miten toinen käyttäytyy eri ympäristöissä. Yhteiset kokemukset lisää yhteenkuuluvuudentunnetta ja pelkällä sohvalla istuminen viikosta toiseen, voi käydä jo todella tylsäksi.

Lisääntynyt unentarve sotkee myös paljon tapailua. Kun päivästä toiseen tulee treffejä ennen viestiä, ettei tänään jaksa, on väsynyt. Harva jaksaa kovin pitkään itse yksin yrittää tutustumista.

Et ole väärässä tästä, mutta osittain juuri näistä syistä on tosi harvinaista että akuutissa vaiheessa oleva potija yrittäisi deittailla tai muutenkaan tutustua kehenkään.

Vihervassareiden kannattaminen, tosin se ei ole mikään lievä mut-häiriö vaan täyttä seinähulluutta. 216

Vierailija kirjoitti:

Itse särjin juuri sydämeni naisen kanssa, jolla vaikea tausta ja syö mielialalääkkeitä. Lähdin avoimin mielin, kun ei ole aiempaa kokemusta sellaisesta. Ei se normaali parisuhde oikein onnistu, vaan pienistäkin erimielisyyksistä tulee valtavia kriisejä. Muutenkin on vähän vaikea pysyä perässä että mistä milloinkin tuulee. Lopulta sitten vetäytyi itseensä ja jätti minut.

Surettaa, enemmän hänen puolestaan koska ei tule helppoa olemaan ehkä koskaan. Jatkossa olen kyllä vähän varovaisempi jos on jotain tällaista kuvioissa.

Toivottavasti sinulla on varaa puhua ”normaalista”. Epäilen.

Vierailija kirjoitti:

Itse särjin juuri sydämeni naisen kanssa, jolla vaikea tausta ja syö mielialalääkkeitä. Lähdin avoimin mielin, kun ei ole aiempaa kokemusta sellaisesta. Ei se normaali parisuhde oikein onnistu, vaan pienistäkin erimielisyyksistä tulee valtavia kriisejä. Muutenkin on vähän vaikea pysyä perässä että mistä milloinkin tuulee. Lopulta sitten vetäytyi itseensä ja jätti minut.

Surettaa, enemmän hänen puolestaan koska ei tule helppoa olemaan ehkä koskaan. Jatkossa olen kyllä vähän varovaisempi jos on jotain tällaista kuvioissa.

Minulla aivan samanlainen kokemus mt-ongelmaisen miehen kanssa. Raskasta oli ja lopulta hän jätti minut. Pahinta oli, että otti minuun uudelleen yhteyttä ja annoin hänelle kaksi uutta tilaisuutta. Kesti 5 vuotta toipua suhteesta. Mt-ongelmainen on todella raskas kumppani, joka vetää myös lähipiirinsä synkkyyteen. En usko, että mt-ongelmaiset itse haluavat,mitä tekevät muille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Itse en voisi olla pari- tai ystävyyssuhteessa edes fyysisesti sairaan kanssa. En kestänyt itsekään kun ystäväni sairastui syöpään, meillä vain meni välit koska koko elämä pyöri loppupeleissä ystäväni hoidoissa, niiden sivuvaikutuksissa ja jouduin myös toimimaan hänen terapeuttinaan. Hän parani, mutta emme ole olleet halukkaita lämmittelemään välejä.

Ei kannata syyllistää, jokainen reagoi omalla tavallaan. 

Jätit ystäväsi yksin, kun hän tarvitsi sinua kipeimmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse särjin juuri sydämeni naisen kanssa, jolla vaikea tausta ja syö mielialalääkkeitä. Lähdin avoimin mielin, kun ei ole aiempaa kokemusta sellaisesta. Ei se normaali parisuhde oikein onnistu, vaan pienistäkin erimielisyyksistä tulee valtavia kriisejä. Muutenkin on vähän vaikea pysyä perässä että mistä milloinkin tuulee. Lopulta sitten vetäytyi itseensä ja jätti minut.

Surettaa, enemmän hänen puolestaan koska ei tule helppoa olemaan ehkä koskaan. Jatkossa olen kyllä vähän varovaisempi jos on jotain tällaista kuvioissa.

Toivottavasti sinulla on varaa puhua ”normaalista”. Epäilen.

Millä perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse särjin juuri sydämeni naisen kanssa, jolla vaikea tausta ja syö mielialalääkkeitä. Lähdin avoimin mielin, kun ei ole aiempaa kokemusta sellaisesta. Ei se normaali parisuhde oikein onnistu, vaan pienistäkin erimielisyyksistä tulee valtavia kriisejä. Muutenkin on vähän vaikea pysyä perässä että mistä milloinkin tuulee. Lopulta sitten vetäytyi itseensä ja jätti minut.

Surettaa, enemmän hänen puolestaan koska ei tule helppoa olemaan ehkä koskaan. Jatkossa olen kyllä vähän varovaisempi jos on jotain tällaista kuvioissa.

Minulla aivan samanlainen kokemus mt-ongelmaisen miehen kanssa. Raskasta oli ja lopulta hän jätti minut. Pahinta oli, että otti minuun uudelleen yhteyttä ja annoin hänelle kaksi uutta tilaisuutta. Kesti 5 vuotta toipua suhteesta. Mt-ongelmainen on todella raskas kumppani, joka vetää myös lähipiirinsä synkkyyteen. En usko, että mt-ongelmaiset itse haluavat,mitä tekevät muille ihmisille.

Minullakin on käynyt mielessä, että mitäs jos hän yhtäkkiä myöhemmin ottaakin yhteyttä ja haluaa yrittää uudestaan. Jos olisin siinä tilanteessa vielä vapaa, niin varmasti olisi kova halu lähteä siihen, mutta tulisikohan siinä vain lisää turpaan molemmille? Eiväthän he tietenkään tarkoituksella mitään pahaa halua, enkä itse ainakaan syyttele, surettaa vain.