Miksi lievä mt-häiriö on monille turn off?

Joillakin elämän vastoinkäymiset muuttuvat sellaiseksi ikikatkeruudeksi ja vihamielisyydeksi. Sellaisen ihmisen seurassa on hyvin vaikea olla. En jaksa kuunnella mitään piikittelyä.

Eikö mielisairaille voisi perustaa oman Tinderin?

Vierailija kirjoitti:

Tuo että sairastunut läheinen hylätään, on nykyään paljon yleisempää mitä se että jäädään rinnalle. Ihmisistä on tullut itsekkäitä hedonisteja. 

Ei se ole mikään uusi ilmiö, vaikka itsekkyys on myös mielestäni ollut kasvussa pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin elämän vastoinkäymiset muuttuvat sellaiseksi ikikatkeruudeksi ja vihamielisyydeksi. Sellaisen ihmisen seurassa on hyvin vaikea olla. En jaksa kuunnella mitään piikittelyä.

Kärsimys ei jalosta ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

100% vain ja ainoastaan mielenterveyteen liittyvä stigma ja se, että terveet pitävät itseään parempina ja onnistuneempina ihmisinä. Satoja vuosia psyk.potilailta on lääketieteen toimesta ja kansan ajatuksissa ja kielenkäytössä riistetty ihmisyys, eikä tämän perintö ole vielä kadonnut.

Moni ketjussa valittaa, että kun psyk.potilaat ovat niin kurjaa seuraa ja pilaavat elämän. No, tämähän ei todellakaan ole mikään heidän erityispiirteensä joka terveiden parissa loistaisi poissaolollaan. Ikäviä ihmisiä on paljon enemmän esimerkiksi itsekkäissä tai statusorientoituneissa ihmisissä joilla on koko ajan joku pakko kilpailla kaikesta, ja nämä eivät todellakaan ole mt-tapauksia. Tosi huolella on täytynyt rajata elämänkokemuksensa että saa käsityksen hulluista ikävänä porukkana, tai sitten olla sellainen ihminen jolle näistä asioista ei haluta kertoa. 

Ihmisiä, jotka tekevät elämän raskaaksi on myös kaikissa ryhmissä ja heille yhteistä on se, että heillä on vaikeuksia. Helpompi on syyttää hulluutta kuin sanoa suoraan, että mun elämään kelpaa vaan ihmiset jotka ei tuo mukanaan yhtään ongelmaa eikä mitään taakkaa vaan pelkkiä resursseja.

Olipa erittäin hyvin tiivistetty. Tää on samaa porukkaa, jotka eroavat kun puolisolle tulee syöpä ja hylkäävät ystävänsä, kuten edellä jo joku kehui tehneensä. Liskoaivojen ratkaisuja: potkitaan heikot pois tieltä, ettei se muistuttaisi omasta haavoittuvuudesta.

Vierailija kirjoitti:

100% vain ja ainoastaan mielenterveyteen liittyvä stigma ja se, että terveet pitävät itseään parempina ja onnistuneempina ihmisinä. Satoja vuosia psyk.potilailta on lääketieteen toimesta ja kansan ajatuksissa ja kielenkäytössä riistetty ihmisyys, eikä tämän perintö ole vielä kadonnut.

Moni ketjussa valittaa, että kun psyk.potilaat ovat niin kurjaa seuraa ja pilaavat elämän. No, tämähän ei todellakaan ole mikään heidän erityispiirteensä joka terveiden parissa loistaisi poissaolollaan. Ikäviä ihmisiä on paljon enemmän esimerkiksi itsekkäissä tai statusorientoituneissa ihmisissä joilla on koko ajan joku pakko kilpailla kaikesta, ja nämä eivät todellakaan ole mt-tapauksia. Tosi huolella on täytynyt rajata elämänkokemuksensa että saa käsityksen hulluista ikävänä porukkana, tai sitten olla sellainen ihminen jolle näistä asioista ei haluta kertoa. 

Ihmisiä, jotka tekevät elämän raskaaksi on myös kaikissa ryhmissä ja heille yhteistä on se, että heillä on vaikeuksia. Helpompi on syyttää hulluutta kuin sanoa suoraan, että mun elämään kelpaa vaan ihmiset jotka ei tuo mukanaan yhtään ongelmaa eikä mitään taakkaa vaan pelkkiä resursseja.

Itselleni kelpaa kyllä ihmiset huolineen ja murheineen, mutta en jaksa sellaista asennetta että maailmaa tarkastellaan aina synkkien lasien läpi. Minulla ei itselläni ole voimia olla sellaisessa seurassa. Suojelen itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo että sairastunut läheinen hylätään, on nykyään paljon yleisempää mitä se että jäädään rinnalle. Ihmisistä on tullut itsekkäitä hedonisteja. 

Pikemminkin tuo on suurten ikäluokkien asennetta. Nykyisin nuoret aikuiset ovat tiedostavia. Nuo itsekkyyden sikiöt ovat sota-ajan vanhempien narsistisia luomuksia.

Nuorena aikuisena joka on yrittänyt löytää parisuhdetta en voi olla kanssasi samaa mieltä. Harva mulle sanoo päin naamaa mitään kovin hirveää, mutta kiinnostus lopahtaa siihen paikkaan kun kerron asiasta tai viimeistään silloin kun oireeni näkyvät heille ensimmäistä kertaa jollain pienellä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Eikö mielisairaille voisi perustaa oman Tinderin?

Eikö tinder ole keksitty mielisairaille ja niille jotka ovat sosiaalisesti niin rajottautuneita, etteivät osaa oikeassa maailmassa moi sanoa?

Vierailija kirjoitti:

Joillakin elämän vastoinkäymiset muuttuvat sellaiseksi ikikatkeruudeksi ja vihamielisyydeksi. Sellaisen ihmisen seurassa on hyvin vaikea olla. En jaksa kuunnella mitään piikittelyä.

Tämä nyt on taas oma katkera ihmisryhmänsä, joka ei millään lailla liity diagnosoituihin mt ongelmiin. Tuskin myöntäisivät mitään masennusta tai ahdistusta olevankaan, jos kysyisit. Rasittavaa porukkaa kyllä, olen samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin elämän vastoinkäymiset muuttuvat sellaiseksi ikikatkeruudeksi ja vihamielisyydeksi. Sellaisen ihmisen seurassa on hyvin vaikea olla. En jaksa kuunnella mitään piikittelyä.

Kärsimys ei jalosta ihmistä.

Ehkä se voi joitakin jalostaakkin. Mutta joistakin se tekee kiusaajia ja ilkeitä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa paniikkihäiriöisen miehen kanssa (saieaus ei oireile, on tasapainossa ilman lääkitystä nykyään), että itselleni ei ole kummempi turn off. Olen itse sairastanut anoreksiaa ja ortoreksiaa nuorempana ja koko lapsuus ja nuoruus oli yhtä ahdistusta.

Anyways - monen lievänkin mt-ongelman esiintuominen on turn off siksi, että kys. ihminen saattaa käyttää diagnoosiaan tekosyynä tekemisilleen ja tekemättömyyksilleen. Moni pärjää esim. lievän masennuksen kanssa ilman minkäänlaista apua, lääkitystä, varsinaista terapiaakinqq ja pystyy oppimaan selviytymiskeinoja ja kasvaa ihmisenä myös "elämänkoulussa". Esim. sellainen kumppanikandidaatti on huomattavasti kiinnostavampi kuin sellainen, joka kärsii vuodikausia jostain häiriöstä ja jonka identiteetti rakentuu johonkin erotyisdiagnoosiin ja onhan sellaisen ihmisen ruikutus todella raskasta. Tuollainen on mielikuvanakin turn off vaikkei asia olisi noin mustavalkoinen.

Koitin vain hahmottaa miksi joidenkin ihmisten mt-ongelmat ovat toisille turn off. Älkää jooko ottako itseenne.

"Toistelen vaan paikkansapitämättömiä ennakkoluuloja todella väärin ymmärretystä ja huonosti kohdellusta ihmisjoukosta ja kehotan sairaita olemaan hakeutumatta hoitoon tai he eivät ole enää ihmissuhteen arvoisia. Älkää jooko ottako itseenne."

Sinähän tulkitsit kirjoitukseni pahantahtoisesti. Miksi? Vastasin vain aloituksessa esitettyyn kysymykseen.

Monilla on kokemusta jopa narsistisista ihmisistä, jotka eivät koskaan saa diagnoosia "lievä narsismi" tms. vaan kaikkea muuta ja sitä vatvomista pitää läheisten kestää ja myötäelää - todellista ongelmaa ei kohdata. Nämä diagnoosin taakse piiloutujat (tottakai mt-ongelma aiheuttaa usein oikeita oireita, mutta joskus oire voi olla myös todellisuuden pakenemista, manipulointia tms.) ja diagnoosin hyväksikäyttäjät ovat niitä, jotka ovat aiheuttaneet pahimmat ennakkoluulot terveillä ja jopa sairailla kyseistä mt-diagnoosista ryhmää kohtaan.

Että kun osa mt-diagnosoiduista on todella epämiellyttäviä, epärehellisiä ja parantumiskyvyttömiä (kun diagnoosi on haettu ihan muusta syystä kuin saadakseen apua oikeaan ongelmaan) ihmisiä pelkän persoonansakin vuoksi, niin "sellaisten" seuraa vältellään. Vaikkeivät kaikki mt-diagnosoidut samanlaisia olisikaan.

Mutta mt-ongelma on usein sellainen leima, että usein vakavasti hullua pelätään ja lievästi hullua kartetaan.

Tunnen ihmisiä, jotka sairastavat skitsofreniaa ja heillä vasta vaikeaa onkin parisuhdemarkkinoilla kun monen mielikuva sairaudesta on, että lääkitty yksinkertainen zombi, josta ei koskaan tiedä milloin psykoosi puhkeaa hallusinaatioiden kanssa ja hän käy kimppuun. No harvan kohdallahan se elämä on niin vaikeaa, mutta pahimmillaan jonkun kohdalla on ja siksi sairauden esilleottaminen on harvemmin turn on tai edes neutraali asia. Kun on niitä, jotka eivät osaa ollenkaan elää sairauden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö mielisairaille voisi perustaa oman Tinderin?

Eikö tinder ole keksitty mielisairaille ja niille jotka ovat sosiaalisesti niin rajottautuneita, etteivät osaa oikeassa maailmassa moi sanoa?

😂

Jokaisella meikkaavalla on mielenterveyden kanssa ongelmia. Silti se ei varsinaisesti ole turn off

Kun vaikka viisi vuotta olet sellaisen ihmisen kanssa joka huokuu negatiivisuutta ympärilleen ja erityisesti sinua kohtaan, vaikka tekisit mitä, ripustautuu, haukkuu, tasapainoilee psykoosin rajoilla eikä ole koskaan iloinen jos on hetkenkin yksin, niin se vie voimat aivan totaalisesti. Sitä alkaa sairastua itsekin. Siitä on pakko päästä eroon, kenenkään velvollisuus ei ole olla masentuneen ihmisen sylkykuppina vuosikausia ilman omaa syytään ja yrittää piristää toista kuin pikkulasta ja jännittää, mitä ja miten saa sanoa tällä kertaa ja mistä taas kehitellään riita. Ja kuunnella hulluja juttuja ja syytöksiä päiväsät päivään.

Siksi mulle ei enää mt-ongelmaisia, kiitos. Muuten saa olla outo ja originelli, mutta ei sairas.

Mt-ongelmat uusiutuu helposti

Ei se kaikille ole este. Oma mieheni kyllä jaksaa minua, mt-ongelmani ei kuulemma edes haittaa koska se ei juuri näy muuten kuin huonompina kausina sillointällöin. On huolehtiva ja hyvä mies, joka ei kuitenkaan ota sairauttani ja murheitani omille harteilleen, hyvin tullaan toimeen ja ollaan onnellisia yhdessä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

100% vain ja ainoastaan mielenterveyteen liittyvä stigma ja se, että terveet pitävät itseään parempina ja onnistuneempina ihmisinä. Satoja vuosia psyk.potilailta on lääketieteen toimesta ja kansan ajatuksissa ja kielenkäytössä riistetty ihmisyys, eikä tämän perintö ole vielä kadonnut.

Moni ketjussa valittaa, että kun psyk.potilaat ovat niin kurjaa seuraa ja pilaavat elämän. No, tämähän ei todellakaan ole mikään heidän erityispiirteensä joka terveiden parissa loistaisi poissaolollaan. Ikäviä ihmisiä on paljon enemmän esimerkiksi itsekkäissä tai statusorientoituneissa ihmisissä joilla on koko ajan joku pakko kilpailla kaikesta, ja nämä eivät todellakaan ole mt-tapauksia. Tosi huolella on täytynyt rajata elämänkokemuksensa että saa käsityksen hulluista ikävänä porukkana, tai sitten olla sellainen ihminen jolle näistä asioista ei haluta kertoa. 

Ihmisiä, jotka tekevät elämän raskaaksi on myös kaikissa ryhmissä ja heille yhteistä on se, että heillä on vaikeuksia. Helpompi on syyttää hulluutta kuin sanoa suoraan, että mun elämään kelpaa vaan ihmiset jotka ei tuo mukanaan yhtään ongelmaa eikä mitään taakkaa vaan pelkkiä resursseja.

Itselleni kelpaa kyllä ihmiset huolineen ja murheineen, mutta en jaksa sellaista asennetta että maailmaa tarkastellaan aina synkkien lasien läpi. Minulla ei itselläni ole voimia olla sellaisessa seurassa. Suojelen itseäni.

Ok, kiva. Mä vähän epäilen tätä ihan jo sen takia että tulit puolustamaan tällä väitteellä itseäsi kun joku yleisellä tasolla puhuu ennakkoluuloista ja halveksunnasta jota psyk.tapaukset kohtaa. En keksi miksi joku kokisi tarvetta sanoa asiaan näin jos ei kuitenkin pidä nimenomaan hulluutta ongelmallisena ja syytä siitä sitä että itse olet mielessäsi leimannut hullut jatkuviksi synkistelijöiksi. Mutta jos itse olet varma että asenteissasi ei ole vikaa ja olet itseesi ja elämääsi tyytyväinen niin jatka ihmeessä samaan malliin, samassa uskossa.

Kyllä sairaiden vaihtaminen normaaleihin kuuluu ihan tavallisten ihmisten normaaliin elämään.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin elämän vastoinkäymiset muuttuvat sellaiseksi ikikatkeruudeksi ja vihamielisyydeksi. Sellaisen ihmisen seurassa on hyvin vaikea olla. En jaksa kuunnella mitään piikittelyä.

Niinpä. Mielenterveysongelmat on yksi asia. toinen juttu on sitten se, jos ihminen vaan on ilkeä ja paha. Ei se lohduta eikä lievennä asiaa, että on mt-ongelmainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa paniikkihäiriöisen miehen kanssa (saieaus ei oireile, on tasapainossa ilman lääkitystä nykyään), että itselleni ei ole kummempi turn off. Olen itse sairastanut anoreksiaa ja ortoreksiaa nuorempana ja koko lapsuus ja nuoruus oli yhtä ahdistusta.

Anyways - monen lievänkin mt-ongelman esiintuominen on turn off siksi, että kys. ihminen saattaa käyttää diagnoosiaan tekosyynä tekemisilleen ja tekemättömyyksilleen. Moni pärjää esim. lievän masennuksen kanssa ilman minkäänlaista apua, lääkitystä, varsinaista terapiaakinqq ja pystyy oppimaan selviytymiskeinoja ja kasvaa ihmisenä myös "elämänkoulussa". Esim. sellainen kumppanikandidaatti on huomattavasti kiinnostavampi kuin sellainen, joka kärsii vuodikausia jostain häiriöstä ja jonka identiteetti rakentuu johonkin erotyisdiagnoosiin ja onhan sellaisen ihmisen ruikutus todella raskasta. Tuollainen on mielikuvanakin turn off vaikkei asia olisi noin mustavalkoinen.

Koitin vain hahmottaa miksi joidenkin ihmisten mt-ongelmat ovat toisille turn off. Älkää jooko ottako itseenne.

"Toistelen vaan paikkansapitämättömiä ennakkoluuloja todella väärin ymmärretystä ja huonosti kohdellusta ihmisjoukosta ja kehotan sairaita olemaan hakeutumatta hoitoon tai he eivät ole enää ihmissuhteen arvoisia. Älkää jooko ottako itseenne."

Sinähän tulkitsit kirjoitukseni pahantahtoisesti. Miksi? Vastasin vain aloituksessa esitettyyn kysymykseen.

Monilla on kokemusta jopa narsistisista ihmisistä, jotka eivät koskaan saa diagnoosia "lievä narsismi" tms. vaan kaikkea muuta ja sitä vatvomista pitää läheisten kestää ja myötäelää - todellista ongelmaa ei kohdata. Nämä diagnoosin taakse piiloutujat (tottakai mt-ongelma aiheuttaa usein oikeita oireita, mutta joskus oire voi olla myös todellisuuden pakenemista, manipulointia tms.) ja diagnoosin hyväksikäyttäjät ovat niitä, jotka ovat aiheuttaneet pahimmat ennakkoluulot terveillä ja jopa sairailla kyseistä mt-diagnoosista ryhmää kohtaan.

Että kun osa mt-diagnosoiduista on todella epämiellyttäviä, epärehellisiä ja parantumiskyvyttömiä (kun diagnoosi on haettu ihan muusta syystä kuin saadakseen apua oikeaan ongelmaan) ihmisiä pelkän persoonansakin vuoksi, niin "sellaisten" seuraa vältellään. Vaikkeivät kaikki mt-diagnosoidut samanlaisia olisikaan.

Mutta mt-ongelma on usein sellainen leima, että usein vakavasti hullua pelätään ja lievästi hullua kartetaan.

Tunnen ihmisiä, jotka sairastavat skitsofreniaa ja heillä vasta vaikeaa onkin parisuhdemarkkinoilla kun monen mielikuva sairaudesta on, että lääkitty yksinkertainen zombi, josta ei koskaan tiedä milloin psykoosi puhkeaa hallusinaatioiden kanssa ja hän käy kimppuun. No harvan kohdallahan se elämä on niin vaikeaa, mutta pahimmillaan jonkun kohdalla on ja siksi sairauden esilleottaminen on harvemmin turn on tai edes neutraali asia. Kun on niitä, jotka eivät osaa ollenkaan elää sairauden kanssa.

Siksi, koska osaan lukea enkä ole tyhmä. Moni ajattelee jostain syystä nykyään, että vahingollisia ennakkoluuloja syrjityistä ryhmistä pitää saada levittää ilman että kukaan huomauttaa asiasta, kunhan vetoaa sananvapauteen tai lisää perään jonkun lauseen että ei pahalla, tämähän on vain faktaa, tai hei kyllä mullakin on oikeus mielipiteeseen.