Uskotko vanhempien syyllisyyteen Madeleine McCannin tapauksessa?

Mielenkiintoinen dokumentti netflixissä. Aloin epäillä vanhempia sen koiran merkkailujen takia.

En usko. 

Myös Natasha Kampuschin tarinaa epäiltiin ja suuri yleisö sekä vaikutusvaltaiset ihmiset keksivät kaikenlaisia salaliittotarinoita selittämään asiaa aivan väärin päin. Mm. Natashan äitiä ja Natashaa itseään (lasta) epäiltiin.

Olen myös omakohtaisesti kokenut, kuinka ihmisillä on vaikeuksia uskoa totuutta ja rikoksen uhria.

Tälle ilmiölle on varmasti jokin nimikin. Jonkinlainen kieltäminen, kyvyttömyys uskoa, että omalle kohdalle voisi tapahtua jotakin yhtä hirveää. Kyvyttämyys myöntää, että maailmassa on todella pahoja ihmisiä. Helpompi ajatella, että Madeleinen vanhemmat mokasivat, tai että tilanne oli vahinko, tai Kampuschin tapauksessa, että Natasha ja äitinsä keksivät koko jutun.

Kokemus on valitettavasti saanut minut suhtautumaan kanssaihmisiin varauksella.

Suurin osa ihmisistä, ihan älykkäistäkin, on tällaisia. Vain harva kykenee kohtaamaan todellisuuden sellaisena kuin se on.

Vierailija kirjoitti:

Kuulun siihen vähemmistöön, joka uskoo vanhempien syyttömyyteen.

👍

Vierailija kirjoitti:

En usko. 

Myös Natasha Kampuschin tarinaa epäiltiin ja suuri yleisö sekä vaikutusvaltaiset ihmiset keksivät kaikenlaisia salaliittotarinoita selittämään asiaa aivan väärin päin. Mm. Natashan äitiä ja Natashaa itseään (lasta) epäiltiin.

Olen myös omakohtaisesti kokenut, kuinka ihmisillä on vaikeuksia uskoa totuutta ja rikoksen uhria.

Tälle ilmiölle on varmasti jokin nimikin. Jonkinlainen kieltäminen, kyvyttömyys uskoa, että omalle kohdalle voisi tapahtua jotakin yhtä hirveää. Kyvyttämyys myöntää, että maailmassa on todella pahoja ihmisiä. Helpompi ajatella, että Madeleinen vanhemmat mokasivat, tai että tilanne oli vahinko, tai Kampuschin tapauksessa, että Natasha ja äitinsä keksivät koko jutun.

Kokemus on valitettavasti saanut minut suhtautumaan kanssaihmisiin varauksella.

Suurin osa ihmisistä, ihan älykkäistäkin, on tällaisia. Vain harva kykenee kohtaamaan todellisuuden sellaisena kuin

Muuten olisi helppo uskoa, mutta nimenomaan todisteet puhuvat vanhempia vastaan. Koirat ym.

Erityisesti äitiä epäilen syylliseksi. Mies vedetty mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko. Ei olisi mitään järkevää selitystä heidän teolleen. Miksi kaksi muuta lasta sitten jäivät henkiin?

 

Tyttö heräsi, putosi sohvalta unilääkepöhnässä ja kuoli.

Tai sai liikaa unilääkettä.

Heitteillejättö satavarmasti.

En ikinä jättäisi lapsia yöllä oman onnensa nojaan edes Suomessa!

Ovat osallisia. Lapsi ehkä kuoli "vahingossa", mutta tapauksen peittelyksi tekivät kaikkensa.

"Muuten olisi helppo uskoa, mutta nimenomaan todisteet puhuvat vanhempia vastaan. Koirat ym."

Kärsit ajatusvääristymästä tai vahvistusvinoutumasta, suurin osa meistä haksahtaa samaan. Suojelet näin omaa mieltäsi ja mielenterveyttäsi. Uskot mieluummin pahaan, joka on kaukana sinusta ja joka ei voi vaikuttaa sinuun (Madelinen vanhemmat), kuin näkymättömään pahaan, joka on ympärillämme (potentiaalinen yllättävä rikoksen tekijä).

Siksi annat ison arvon niinkin heppoisille todisteille kuin "koirat ym.".

Natashan tapauksessa todisteita äidin syyllisyydestä ja siitä, että Natashan äiti oli myynyt Natashan pedofiiliringille oli paljon enemmän ja todistajiakin löytyi. Eläköitynyt tuomari Wabl palkkasi yksityisetsivän tutkimaan juttua, ja yritti kääntää kaikki mahdolliset kivet osoittaakseen, että Natashan äiti oli syyllinen. Hän oli vaikutusvaltaisessa asemassa ja käytti sitä hyväkseen, yrittäen osoittaa totuuden muuksi kuin se on.

Ensimmäinen uhri on totuus. Nämä rikostarinat pyörivät ihmisten mielessä ja toisaalta kiehtovat juuri siitä syystä, että asian käsittely mielessään pakottaa kohtaamaan sen tosiasian, että maailmassa on pahuutta. Suurimmalle osalle pahuuden ilmentymä on kuitenkin niin kamala, että se mieluiten etäännyteään itsestään ja todetaan, ettei itselle voisi käydä näin.

Madeleinen vanhemmat eivät olleet tyhmiä, he olivat välinpitämättömiä ja vastuuttomia. He ottivat tietoisen, oman arvionsa mukaan, pienen riskin. Heitä ehkä väsytti lapsiperhearki ja se, ettei yhteistä aikaa kahden ollut tarpeeksi. Tuo riski vei heiltä tyttären. Voi olla, että eh olivat tehneet samoin ennenkin, eikä mitään ollut tapahtunut.

Jokainen meistä voi samaistua tähän, näitä pieniä ja isompia riskejä otetaan viikottain. Yksi tällainen on se, että pienet lapset kulkevat Suomessa yksin kouluun, yhä edelleen, vaikka turvallisuustilanne on muuttunut. Tämä johtuu tuudittautumisesta siihen, ettei omalle kohdalle voi osua ikävää tapahtumaa. Kunnes se osuu.

Näin pienestä se on kiinni, ja sen hyväksyminen on ihmismielelle liikaa.

Vierailija kirjoitti:

"Muuten olisi helppo uskoa, mutta nimenomaan todisteet puhuvat vanhempia vastaan. Koirat ym."

Kärsit ajatusvääristymästä tai vahvistusvinoutumasta, suurin osa meistä haksahtaa samaan. Suojelet näin omaa mieltäsi ja mielenterveyttäsi. Uskot mieluummin pahaan, joka on kaukana sinusta ja joka ei voi vaikuttaa sinuun (Madelinen vanhemmat), kuin näkymättömään pahaan, joka on ympärillämme (potentiaalinen yllättävä rikoksen tekijä).

Siksi annat ison arvon niinkin heppoisille todisteille kuin "koirat ym.".

Natashan tapauksessa todisteita äidin syyllisyydestä ja siitä, että Natashan äiti oli myynyt Natashan pedofiiliringille oli paljon enemmän ja todistajiakin löytyi. Eläköitynyt tuomari Wabl palkkasi yksityisetsivän tutkimaan juttua, ja yritti kääntää kaikki mahdolliset kivet osoittaakseen, että Natashan äiti oli syyllinen. Hän oli vaikutusvaltaisessa asemassa ja käytti sitä hyväkseen, yrittäen osoittaa totuuden muuksi k

Höpö höpö. Ei minua kiinnosta mitkään tuollaiset, ainoastaan ns. vakaat todisteet. Ja ne ovat vanhempia vastaan. Ruumiskoirat eivät valehtele ja ne merkkasivat paikkoja huoneistossa, lelun, vanhempien vuokra-auton. Lisäksi isä hävitti pakastimen ja vanhemmat tuulettivat autoa yötä päivää jopa sateella. Siinä jo ihan tarpeeksi.

Lääkäri jos kuka ymmärtää, ettei:

a) unilääkkeiden kanssa oteta riskejä

b) lasta jätetä yksin unilääkkeen vaikutuksen alaisena

Teoria on ihan hölynpölyä. Molemmat vanhemmat ovat lääkäreitä ja ovat vannoneet valan. Todella epätodennäköistä, että _molemmat_olisivat yhtä hulluja ja ottaisivat riskin antaa lapsilleen lääkkeitä. Isompi todennäköisyys on sille, että molemmat olivat liian samanlaisia kuin suurin osa teistä kirjoittajista, eivätkä uskoneet, että mitään pahaa voisi tapahtua jos he jättävät nukkuvat lapset vähäksi aikaa yksin ja käyvät syömässä. He ovat luultavasti toimineet näin aiemminkin, eikä mitään ole tapahtunut. 

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri jos kuka ymmärtää, ettei:

a) unilääkkeiden kanssa oteta riskejä

b) lasta jätetä yksin unilääkkeen vaikutuksen alaisena

Teoria on ihan hölynpölyä. Molemmat vanhemmat ovat lääkäreitä ja ovat vannoneet valan. Todella epätodennäköistä, että _molemmat_olisivat yhtä hulluja ja ottaisivat riskin antaa lapsilleen lääkkeitä. Isompi todennäköisyys on sille, että molemmat olivat liian samanlaisia kuin suurin osa teistä kirjoittajista, eivätkä uskoneet, että mitään pahaa voisi tapahtua jos he jättävät nukkuvat lapset vähäksi aikaa yksin ja käyvät syömässä. He ovat luultavasti toimineet näin aiemminkin, eikä mitään ole tapahtunut. 

Nukutuslääke on eri kuin unilääke.

Vierailija kirjoitti:

En usko. 

Myös Natasha Kampuschin tarinaa epäiltiin ja suuri yleisö sekä vaikutusvaltaiset ihmiset keksivät kaikenlaisia salaliittotarinoita selittämään asiaa aivan väärin päin. Mm. Natashan äitiä ja Natashaa itseään (lasta) epäiltiin.

Olen myös omakohtaisesti kokenut, kuinka ihmisillä on vaikeuksia uskoa totuutta ja rikoksen uhria.

Tälle ilmiölle on varmasti jokin nimikin. Jonkinlainen kieltäminen, kyvyttömyys uskoa, että omalle kohdalle voisi tapahtua jotakin yhtä hirveää. Kyvyttämyys myöntää, että maailmassa on todella pahoja ihmisiä. Helpompi ajatella, että Madeleinen vanhemmat mokasivat, tai että tilanne oli vahinko, tai Kampuschin tapauksessa, että Natasha ja äitinsä keksivät koko jutun.

Kokemus on valitettavasti saanut minut suhtautumaan kanssaihmisiin varauksella.

Suurin osa ihmisistä, ihan älykkäistäkin, on tällaisia. Vain harva kykenee kohtaamaan todellisuuden sellaisena kuin

Minusta nimenomaan sinä suhtaudut asiaan kovin tunnepitoisesti etkä kykene näkemään todellisuutta. Todellisuudessa toisinaan läheiset ovat syyllisiä, toisinaan taas eivät. Kumpaakin tapahtuu. Läheiset voivat olla pahoja ihmisiä, mutta niin voivat olla ulkopuolisetkin.

Kampuschin ja McCannien tapauksien rinnastaminen on sinulta hyvin outoa. Ensimmäinen oli hyvin selvä tapaus, sieppaajan henkilöllisyys ei jätä jossittelun varaa. McCannien tapauksessa taas on paljon kokonaisuuteen sopimattomia palasia, ja se taitaa jäädäkin arvoitukseksi.

Tämä ilmiö, uhrien tarinan epäily on mielenkiintoinen. En lähde väittelemään, koska totuutta vastaan taistelevien kanssa keskusteleminen on hyödytöntä. Toivoisin, että hetkeksi kuitenkin pohtisitte (omassa mielessänne) omia vaikuttimianne tai sitä, miksi totuus on vaikea hyväksyä, miksi etsii ja etsii todisteita sekä uskoo mieluummin siihen, että uhri on itse syyllinen. Kannattaa vähintäänkin perehtyä käsitteeseen vahvistusvinouma.

Tämä toteutui Suomesskin hiljattain, kun valamiehistön kaltainen elin ei suostunut uskomaan, että raiskauksen uhri saattoi oikeasti olla uhri, koska hän käyttäytyi "väärin" ja palasi työhönsä "liian nopeasti" tapahtuneen jälkeen. Heillä oli siis mielessään jo valmis käsitys siitä, miten uhri käyttäytyy.

Samoin se, että uhri tekee rikosilmoituksen vuosia myöhemmin, johtuen traumasta, vaikuttaa siihen, miten muut uhrin näkevät ja kuinka paljon he häntä uskovat.

Tästä päästäänkin siihne, että fiktiivisten rikosten käsittely kirjoissa ja elokuvissa vaikuttaa myös paljolti ihmisten mielikuviin ja näkemyksiin todellisen tapauksen kohdatessaan, vaikkeivat he halua sitä myöntää.

Samoin kävi nk. Gone Girl tapauksessa, josta oli taannoin dokumentti Netflixissä. Suosittelen tutustumaan. Tämä sieppauksen uhrin ja hänen poikaystävänsä epäily ja vahvistusvinouma vaikuttivat niin voimakkaasti, että tässäkin tapauksessa ajateltiin mieluummin, että uhri on huijari, kuin että hänen kertomansa olisi totta. Koska: ei kyetty kohtaamaan, että sama olisi voinut tapahtua itselle.

https://www.bbc.com/culture/article/20240118-american-nightmare-how-hit…

Aika naiivia tulla huutelemaan ihmisille että miksi ette pysty hyväksymään totuutta, kun totuus on tässä tapauksessa ettei kukaan tiedä totuutta.

What ever mutta ruumiskoirat ovat kyllä aika luotettavia. Eli jos seurataan vain niitä ja unohdetaan kaikki muu, niin se on suht objektiivista.

Vierailija kirjoitti:

What ever mutta ruumiskoirat ovat kyllä aika luotettavia. Eli jos seurataan vain niitä ja unohdetaan kaikki muu, niin se on suht objektiivista.

Minäkin uskon ruumiskoirien kykyihin. Mutta oikeudessahan niillä ei ole merkitystä, joten sikäli ne eivät yksin voi ratkaista juttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nimenomaan sinä suhtaudut asiaan kovin tunnepitoisesti etkä kykene näkemään todellisuutta. Todellisuudessa toisinaan läheiset ovat syyllisiä, toisinaan taas eivät. Kumpaakin tapahtuu. Läheiset voivat olla pahoja ihmisiä, mutta niin voivat olla ulkopuolisetkin.

Kampuschin ja McCannien tapauksien rinnastaminen on sinulta hyvin outoa. Ensimmäinen oli hyvin selvä tapaus, sieppaajan henkilöllisyys ei jätä jossittelun varaa. McCannien tapauksessa taas on paljon kokonaisuuteen sopimattomia palasia, ja se taitaa jäädäkin arvoitukseksi.

Toki joskus myös läheiset ovat syyllisiä, en kiellä sitä. Mutta juurikin rikoksissa, joissa on näitä kohtia, joita ei voida selittää, ihmismieli kääntää katseen useimmiten uhriin. Jos selitystä ei löydy, syytä haetaan uhrista, jotta tarinaan saadaan päätös. Jotta oma mieli kevenee, jotta kykenee taas kohtaamaan seuraavan, "turvallisen" päivän. Tällaiset ihmiset ovat niitä kaikein helpoimpia manipuloitavia ja rikosten mahdollistajia, koska rikosten tekijät luottavat juuri tämänkaltaiseen ajatteluun.

Suhtaudun ilman muuta myös tunteella aiheeseen, koska tämä tietynlainen muiden sokeus, johon olen törmännyt kerta toisensa jälkeen, on ahdistavaa. Silloin ne "hyvät" kanssaihmiset, joita pidin ennen luotettavina, ja jotka sitä tietyllä tavallaan ovatkin, ovat myös samalla äärimmäisen sinisilmäisiä ja vietävissä.

Uhri jää usein yksin, ilman apua, jos hänen tarinaansa ei lähtökohtaisesti edes uskota. Onneksi niitä aidosti todellisuuden näkeviä ja järkeviä ihmisiä on myös.

Ymmärrän, että tämä aihe osuu, provosoi ja saattaa loukatakin ja minut on helpompi sivuuttaa kuin sanomaani kuunnella. En pyydäkään muuta, kuin että pohditte tätä omassa mielessänne ja hieman kyseenalaistatte omia näkemyksiänne.

Korostan vielä, että tämä ilmiö, josta kirjoitan, ei liity älykkyyteen tai sen puutteeseen mitenkään. Kyse on jostakin mielen suojautumismekanismista. Ilmiötä osaisi minua paremmin avata mielen asiantuntijat tai kokeneet rikostutkijat.

En siis totea, ettei uhri voisi koskaan olla huijari, vaan toin vain tämän Madeleinen tapauksen kimmoittamana keskusteluun aiheen, että kun uhri on kiistatta uhri ja miten muut siihen suhtautuvat.

Natasha Kampuschin tapaus olisi tässä mielessä ollut tietenkin parempi esimerkki, koska tapaus on selvitetty, ja silti hän kohtaa yhä tänä päivänä salaliittoteorioita ja sitä, ettei häntä uskota. Voitte kuvitella mitä tuollaisen myllyn läpikäyminen tekee ihmiselle, tai miten vahva uhrin täytyy olla kestääkseen myös tämän, itse rikoksen lisäksi. Näin voi hyvinkin ja on todennäköisesti myös Madeleine McCannin vanhempien kohdalla. Minä uskon näin, ja koska emme tiedä lopullista totuutta, tämäkin vaihtoehto on hyväksyttävä ja se omassa mielessään läpikäytävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nimenomaan sinä suhtaudut asiaan kovin tunnepitoisesti etkä kykene näkemään todellisuutta. Todellisuudessa toisinaan läheiset ovat syyllisiä, toisinaan taas eivät. Kumpaakin tapahtuu. Läheiset voivat olla pahoja ihmisiä, mutta niin voivat olla ulkopuolisetkin.

Kampuschin ja McCannien tapauksien rinnastaminen on sinulta hyvin outoa. Ensimmäinen oli hyvin selvä tapaus, sieppaajan henkilöllisyys ei jätä jossittelun varaa. McCannien tapauksessa taas on paljon kokonaisuuteen sopimattomia palasia, ja se taitaa jäädäkin arvoitukseksi.

Toki joskus myös läheiset ovat syyllisiä, en kiellä sitä. Mutta juurikin rikoksissa, joissa on näitä kohtia, joita ei voida selittää, ihmismieli kääntää katseen useimmiten uhriin. Jos selitystä ei löydy, syytä haetaan uhrista, jotta tarinaan saadaan päätös. Jotta

Kai ihan yhtä helposti manipuloitavissa ovat nekin, jotka ajattelevat ettei syy ole ainakaan läheisissä. Mikä tahansa putkiaivoisuus altistaa manipulaatiolle.

Jokainen rikos on yksittäistapaus. Se ei itsessään kerro mitään maailmasta eikä niistä vaaroista, mitkä sinua omassa elämänpiirissäsi saattavat kohdata. Siksi sinun ei kannata kiihottaa itseäsi rikoksilla tai sillä mitä muut mahdollisesti rikoksista ajattelevat. Monelle ne ovat aika harmitonta ajanvietettä, eivät mitään suuria maailmanselityksiä.