Lue keskustelun säännöt.
Entisajan tapa, että kumppania ei saanut etsimällä etsiä: huonoja suhteita?
13.10.2019 |
Olen 30+ nainen. Olen joku aika sitten eronnut 20-vuotiaana alkaneesta suhteesta, joka kesti n. 10 vuotta. Olen löytänyt uuden kumppanin ja havahtunut ajatukseen, että vasta häntä valitessaan oikeasti mietin, mitä haluan kumppanilta ja etsin sen mukaan. Aloin jokin aika sitten ihan ihmetellä, että miksei minulla silloin nuorena tullut mieleenkään, että voisin miettiä, mitä haluan kumppanilta ja suhteelta. Ajatus, joka nyt tuntuu itsestään selvältä ja mitä ihmiset ensisijaisesti miettivät. Tajusin hiljattain, mistä se johtuu, että havahduin asiaan vasta nyt. Kasvoin itse sellaiseen ajattelumalliin, että kumppania ei kuulu etsimällä etsiä. Se rakkaus vaan tulee vastaan, kun tulee. Itse ei pidä olla aktiivinen kumppanin etsinnässä tai muuten on epätoivoinen joka yrittää liikaa ja sitten ei ainakaan onnea löydä. Lopputulemana elin niin, että täysin sattumanvaraiset tyypit osoittivat välillä minuun kiinnostusta ja täysin miettimättä sitä, olisivatko he minulle sopivia aloitin jonkinlaisia tapailuja joista osa johti seurustelusuhteisiin, joista yksi jatkui sitten sen 10 vuotta täysin epäsopivan ihmisen kanssa. Nyt kun olin sitten jokin aika sitten yhtäkkiä sinkkuna kolmikymppisenä, olinkin maailmassa missä on ok etsimällä etsiä kumppania ja miettiä kriteerinsä. Latasin treffisovelluksen ja päätin, millaiseen henkilöön haluan tutustua. Löysin kriteerieni mukaisen miehen ja olen ensimmäistä kertaa ikinä onnellisesti parisuhteessa. Ei riitelyä, jankkausta tms. vaan mukavaa yhdessäoloa.
Onko muille ikäsilleni/vanhemmille tuttu tuo tyyli että kumppanin löytämisessä on antauduttava sattuman varaan ja oltava passiivinen eli etsiminen (esim treffi-ilmoitukset, joissa on toiveita kumppanista) on noloa ja epätoivoista. Eli odotetaan täysin sattumanvaraisten henkilöiden lähestymisyrityksiä arkielämässä ja sitten saatetaan päätyä aivan vääränlaisten ihmisten kanssa yhteen, koska sen miettiminen, mitä toivoo suhteelta ja kumppanilta ei vain ollut edes mielessä?
Kommentit (121)
Samansuuntaista kokemusta itsellä. Mieheni tapasin kun olimme molemmat 34v. Sitä ennen seurstelu tarkoitti minulle sitä että tapaan sattumalt jonkun miehen jossain, joka s aa sukat pyörimään jaloissani, ja näinhän tapahtuiki tasaisin väliajoin. Kun erosin edellisestä parisuhteestani, olin useita vuosia sinkkuna, ja sukat ne pyöri jaloissa useammankin miehen kohdalla. sen sijaan en ole löytänyt itseäni tilanteesta jossa olisin muutamaa kuukautta kauempaa suhteessa joka olisi minulle epäsopiva, vaan olen aina lähtenyt heti kun on alkanut sitlä tuntumaan.
Nykyisen, ja pisimpään jatkuneen parisuhteeni valkkasin kuulemma kylmästi. Näin kuulin niiltä kavereilta jotka lentelivät itse kukasta kukkaan aina kun suhde väljähtyi(niin kun käy aina kaikille suhteille jossain välissä hetkeksi)
ELi löin miehelle speksit pöytään, ja sanoin että jos hän on tällainen mies mitä etsin, niin lupaan ottaa hänet sellaisena kuin hän on, kunhan hän vain täyttää kriteerit, ja tulee ne myös jatkossa täyttämään parhaansa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ilmiön hyvin. Äitini opetti aina, että oikea rakkaus ei löydy etsimällä vaan se tulee vastaan kun on tullakseen. Kertoi esimerkkinä kuinka joku pariskunta oli tavannut liikennevaloissa. Baareista ei myöskään tosi rakkautta löydä. Nyt kun ajattelen asiaa, niin se rakkaus kuulostaa joltain yliluonnolliselta ilmiöltä joka vaan tapahtuu. Etsimällä kumppania tätä yliluonnolliselta ilmiötä ei voi tapahtua.
Tuosta elämänohjeesta on pudonnut paljon pois aikojen saatossa, ja siihen on ympätty kaikkea siihen kuulumatonta, siksi se ei enää nykyään toimi. Oikeasti tuo ohje kuuluu niin, että ole tyytyväinen itseesi, tee sitä mikä saa olosi hyväksi, huolehdi itsellesi elämän palikat kuntoon. Kulje silmät auki, ja sydän suurena, älä tuomitse ja arvostele. Jossain vaiheessa se rakkaus sitten tulee kohdalle. Sillä mitä kautta se rakkaus tulee kohdalle ns. sattumalta, ei ole mitään väliä. Tuon ohjeen tarkoitus on se että ihminen on valmiina rakauteen kun se kohdalle osuu, tuli se mätsi sitten kassajonossa tai tinderissä.
Samanlaisia kokemuksia täälläkin.
@63 edelleen täydennettynäkin tuo ohje antaa pohjimmiltaan ohjeeksi odotella yliluonnollisen tyyppistä kohtaamista sen oikean kanssa. Mitäpä väliä, jos on lmat palikat kasassa alkuun, jos se kohtalonomaisesti tavattu kumppani hävittää sun palikat? Minusta hyvä ohje olisi että selvitä mitä haluat parisuhteelta ja kumppanilta ja tavoittele sitä. Laita treffi-ilmoitus jossa haet haluamaasi, äläkä usko siihen ettäkun oikein odotat muihin asioihin keskittyen, vielä joku päivä kaupan maitohyllyllä katseesi kohtaa sen oikean kanssa.
Olen oppinut vasta nyt sen, ettei ainoita hyvän kumppanin kriteerejä ole lyömättömyys ja epäjuoppous, tässäkin ketjussa tarjoillut ominaisuudet. Minulla saa olla vaikka mikä toive suhteesta ja kumppanista ja saan hakea niihin sopivaa vaikka minulle tuhahdeltaisiin ja kerrottaisiin, miten ennenkin discossa tavattiin joku joka ei lyönyt ja siinä se. Oma kriteeri oli kylläkin vain mukava mies, jollaon ystävälliset silmät. Löytyi lopulta helposti, kun en vaan jäänyt odottamaan että vielä joskus kirjastossa sellainen kävelee vastaan tai jostain muualta bongaa minut ja lähestyy minua, vaikka menis vuosia niin kyllä se tulee! Meni pari kk kun avoimesti itse haki mitä halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
@63 edelleen täydennettynäkin tuo ohje antaa pohjimmiltaan ohjeeksi odotella yliluonnollisen tyyppistä kohtaamista sen oikean kanssa. Mitäpä väliä, jos on lmat palikat kasassa alkuun, jos se kohtalonomaisesti tavattu kumppani hävittää sun palikat? Minusta hyvä ohje olisi että selvitä mitä haluat parisuhteelta ja kumppanilta ja tavoittele sitä. Laita treffi-ilmoitus jossa haet haluamaasi, äläkä usko siihen ettäkun oikein odotat muihin asioihin keskittyen, vielä joku päivä kaupan maitohyllyllä katseesi kohtaa sen oikean kanssa.
Olen oppinut vasta nyt sen, ettei ainoita hyvän kumppanin kriteerejä ole lyömättömyys ja epäjuoppous, tässäkin ketjussa tarjoillut ominaisuudet. Minulla saa olla vaikka mikä toive suhteesta ja kumppanista ja saan hakea niihin sopivaa vaikka minulle tuhahdeltaisiin ja kerrottaisiin, miten ennenkin discossa tavattiin joku joka ei lyönyt ja siinä se. Oma kriteeri oli kylläkin vain mukava mies, jollaon ystävälliset silmät. Löytyi lopulta helposti, kun en vaan jäänyt odottamaan että vielä joskus kirjastossa sellainen kävelee vastaan tai jostain muualta bongaa minut ja lähestyy minua, vaikka menis vuosia niin kyllä se tulee! Meni pari kk kun avoimesti itse haki mitä halusi.
Niin kuin huomaamme, tulkintoja on monenlaisia.
Omasta mielestäni taas kun itsellä on kaikki kunnossa, ja kulkee silmät auki maailmalla, niin ei tule huijatuksi kaiken maailman narsistien kynsiin jotka "sekottavat" palikat. Ei pidä antaa valtaa itsen yli kenellekään toiselle, ja terve sielu terveessä ruumiissa ei näin koksaan teekään.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ilmiön hyvin. Äitini opetti aina, että oikea rakkaus ei löydy etsimällä vaan se tulee vastaan kun on tullakseen. Kertoi esimerkkinä kuinka joku pariskunta oli tavannut liikennevaloissa. Baareista ei myöskään tosi rakkautta löydä. Nyt kun ajattelen asiaa, niin se rakkaus kuulostaa joltain yliluonnolliselta ilmiöltä joka vaan tapahtuu. Etsimällä kumppania tätä yliluonnolliselta ilmiötä ei voi tapahtua.
Nykyään ihmiset ei noin sattumalta tapaa enää missään liikennevaloissa, koska kaikilla on kännykät aina kädessä kaikki se aika milloin saattaisi hetken seisahtua havannoimaan ympäristöä ja kanssaihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ilmiön hyvin. Äitini opetti aina, että oikea rakkaus ei löydy etsimällä vaan se tulee vastaan kun on tullakseen. Kertoi esimerkkinä kuinka joku pariskunta oli tavannut liikennevaloissa. Baareista ei myöskään tosi rakkautta löydä. Nyt kun ajattelen asiaa, niin se rakkaus kuulostaa joltain yliluonnolliselta ilmiöltä joka vaan tapahtuu. Etsimällä kumppania tätä yliluonnolliselta ilmiötä ei voi tapahtua.
Nykyään ihmiset ei noin sattumalta tapaa enää missään liikennevaloissa, koska kaikilla on kännykät aina kädessä kaikki se aika milloin saattaisi hetken seisahtua havannoimaan ympäristöä ja kanssaihmisiä.
Näinhän se on. Viimeisellä junareissulla juttelin kahden vanhuksen ja yhden skitsofreenikon kanssa. Kaikilla muilla oli kuulokkeet+kännykkä, ja oma kiva :D
Olen 40, ja ajatus ettei etsimällä etsi kumppania on tuttu. En kuitenkaan KOSKAAN ajatellut että se tarkoittaisi ettei saisi olla mitään kriteereitä tai että pitäisi hyväksyä kuka tahansa ettei olisi nirso. Ennemmin niin, että kriteerit saa ja PITÄÄ olla, mutta katsot sitten kuka kohtaamisistasi tyypeistä täyttää niistä tarpeeksi monta (koska kaikissa on vikoja ja puutteita) olennaista. Etsimällä etsimistä tulee mieleen tyyppi, jolla on vahvasti haku päällä ja joka arvioi kaikki vastaantulijat potentiaalisina kumppaneina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 40, ja ajatus ettei etsimällä etsi kumppania on tuttu. En kuitenkaan KOSKAAN ajatellut että se tarkoittaisi ettei saisi olla mitään kriteereitä tai että pitäisi hyväksyä kuka tahansa ettei olisi nirso. Ennemmin niin, että kriteerit saa ja PITÄÄ olla, mutta katsot sitten kuka kohtaamisistasi tyypeistä täyttää niistä tarpeeksi monta (koska kaikissa on vikoja ja puutteita) olennaista. Etsimällä etsimistä tulee mieleen tyyppi, jolla on vahvasti haku päällä ja joka arvioi kaikki vastaantulijat potentiaalisina kumppaneina.
Onko tässä silti mitään väärää? Toki etsimällä etsivä voi antaa kohtaamilleen ihmisille signaalia, tai saatetaan tulkita oli signaalia tai ei, epätoivoksi tai suorastaan pelkkää seksiä etsiväksi, tulkitsijasta riippuen.
Itsellä periaatteessa haku päällä koko ajan, taas, useamman vuoden jälkeen, mutta mitenkään varsin epätoivoisesti en nyt etsi, on yksi jonka kanssa toivoisin enemmän, mutta hän on - ainakin toistaiseksi - sen kieltänyt. Voisi itseni kannalta olla parempi etsiä aktiivisemmin, mutta sitten kaikki kokemukseni, taas puoltaa sitä, ettei todellakaan seitsemänkymmentäluvulla syntyneellä ole hirveästi vapaita ja/tai suhdetta kaipaavia ihmisiä "markkinoilla," puhumattkaan, että edes osan kanssa tulisi juttuun niin hyvin kuin nyt tämän yhden, joka jostain kumman syystä kyllä kanssani viihtyy.
Minua ärsyttää sanonta että joku on löytänyt miehen/ naisen. Et siinä kukaan aktiivisesti edes, eli kyse ei löytämisestä vaan usein sattumasta. Oikea voi tulla kohdalle etsimättäkin. Moni on kohdannut puolisonsa paikasta jota ei voinut kuvitella tai olis etsinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kuulun niihin, jotka täysin tunnistaa tuon ilmiön ja olen sitä myös aikuisiällä paljon ihmetellyt ja kyseenalaistanut. Juuri tämän, että passiivisena, mutta silmät auki odottavalle neitoselle kävelee taianomainen rakkaus vastaan juuri silloin, kun sitä itse vähiten odotat. Olen itse nelikymppinen, maalta kotoisin. Hyvin tuttua! En muista, että äiti olisi näin neuvonut, mutta ajatus ja asenne on tullut kavereilta, lehdistä, elokuvista, kirjoista.
Alettuani aikuisiällä nettitreffailla ja lukiessani mielenkiinnosta naistenkin profiileja, se ajatus on tullut vastaan monissa profiiliteksteissäkin, monikin sinkku oli kirjoittanut esittelytekstiin juuri tuossa muodossa, ettei etsimällä etsi ketään, se oli melkeinpä suurimpia kliseitä mikä toistui kuvauksissa. Elämä on hyvää näin, en etsimällä etsi ketään. Se kuulostaa vähän selittelyltä, koska on profiilin laatiminen aina tavoitteellinen teko. Ehkä sillä korostetaan sitä, että ei olla epätoivoisia, kuka vaan ei kelpaa.
Olen huomannut myös kavereistani sitä asennetta, että nettideittailu koetaan enemmän tai vähemmän häpeällisenä, ja kauniimpi ja oikeampi tapa tutustua olisi äkkikohtaaminen kahvilassa tms.
Uskon, että rakkauteen liittyy paljon maagista ajattelua, mikä otetaan itsestäänselvyytenä. On paljon asenteita ja odotuksia, jotka voivat olla hyvin vahingollisia naisille. Passiivinen odotus vuosikausia voi johtaa siihen, että jää vastoin tahtoaan yksin. Pelko tyrkyksi ja helpoksi leimautumisesta voi karsia kaiken aloitteellisuuden. Usko rakkauden sattumanvaraisuuteen voi aiheuttaa sen, että päätyy yhteen tyypin kanssa joka vain sattui kävelemään vastaan ekana. Usko siihen, että rakkaus voittaa ja korjaa kaiken, saa pysymään vahingollisessa, jopa vaarallisessa suhteessa.
Toisaalta elämä kuitenkin on aika sattumanvaraista, ja laskelmoivallakaan elämänhallinnalla ei voi aina taata itselleen toimivaa rakkaussuhdetta. Itse pidän kuitenkin hyvänä asiana, jos yhä useampi nainen pystyy itse analysoimaan ja määrittelemään omia kriteereitään ja rajojaan sille, millaisessa suhteessa haluaa olla vai haluaako ollenkaan, ettei kaikkea oteta annettuna.
Kun katson omaa elämääni taaksepäin, toivoisin, että nuorena tyttönä itsetuntoni olisi ollut parempi ja olisin osannut pitää puoleni paremmin, olin liian ymmärtäväinen jos jonkinlaista törttöilyä kohtaan enkä osannut vaatia parempaa kohtelua. On hienoa, jos tytöille kasvatetaan parempi itsetunto, ettei kaikkea tarvitse sietää.
Vierailija kirjoitti:
@63 edelleen täydennettynäkin tuo ohje antaa pohjimmiltaan ohjeeksi odotella yliluonnollisen tyyppistä kohtaamista sen oikean kanssa. Mitäpä väliä, jos on lmat palikat kasassa alkuun, jos se kohtalonomaisesti tavattu kumppani hävittää sun palikat? Minusta hyvä ohje olisi että selvitä mitä haluat parisuhteelta ja kumppanilta ja tavoittele sitä. Laita treffi-ilmoitus jossa haet haluamaasi, äläkä usko siihen ettäkun oikein odotat muihin asioihin keskittyen, vielä joku päivä kaupan maitohyllyllä katseesi kohtaa sen oikean kanssa.
Olen oppinut vasta nyt sen, ettei ainoita hyvän kumppanin kriteerejä ole lyömättömyys ja epäjuoppous, tässäkin ketjussa tarjoillut ominaisuudet. Minulla saa olla vaikka mikä toive suhteesta ja kumppanista ja saan hakea niihin sopivaa vaikka minulle tuhahdeltaisiin ja kerrottaisiin, miten ennenkin discossa tavattiin joku joka ei lyönyt ja siinä se. Oma kriteeri oli kylläkin vain mukava mies, jollaon ystävälliset silmät. Löytyi lopulta helposti, kun en vaan jäänyt odottamaan että vielä joskus kirjastossa sellainen kävelee vastaan tai jostain muualta bongaa minut ja lähestyy minua, vaikka menis vuosia niin kyllä se tulee! Meni pari kk kun avoimesti itse haki mitä halusi.
Pari kuukautta? Wow. Minulla meni seitsemän vuotta ennen kuin oikea ihminen osui kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta niissä vaatimuslistoissa on vaan usein aika turhia vaatimuksia. Tyyliin ammatti tietyltä alalta, ikä 27-28 vuotta, tummat piirteet, pituus 178 cm tai enemmän (mitähän kauheaa tapahtuisi jos olisikin 177 cm?)...
Nämä tällaiset asiat ei oikeasti kerro mitään siitä sopiiko jonkun kanssa yhteen tai ihastuuko ja rakastuuko. Sillä kolahtamisella tarkoitetaan sitä oikeanlaista tunnetta toista kohtaan. Se on melkein helpompi löytää randomisti vastaan kävelemällä kuin listaamalla yksittäisiä piirteitä.
Ihmiset luulee olevansa niin järkeviä tehdessään näitä valintoja ja todellisuudessa se on biologia joka määrää onnistuuko vai ei. Me olemme eläimiä. Kun biologia on kohdallaan, tulee tehtyä kompromisseja siitä haluaako asua kerrostalossa vai omakotitalossa, eikä se tunnu uhraukselta.
Vierailija kirjoitti:
@63 edelleen täydennettynäkin tuo ohje antaa pohjimmiltaan ohjeeksi odotella yliluonnollisen tyyppistä kohtaamista sen oikean kanssa. Mitäpä väliä, jos on lmat palikat kasassa alkuun, jos se kohtalonomaisesti tavattu kumppani hävittää sun palikat? Minusta hyvä ohje olisi että selvitä mitä haluat parisuhteelta ja kumppanilta ja tavoittele sitä. Laita treffi-ilmoitus jossa haet haluamaasi, äläkä usko siihen ettäkun oikein odotat muihin asioihin keskittyen, vielä joku päivä kaupan maitohyllyllä katseesi kohtaa sen oikean kanssa.
Olen oppinut vasta nyt sen, ettei ainoita hyvän kumppanin kriteerejä ole lyömättömyys ja epäjuoppous, tässäkin ketjussa tarjoillut ominaisuudet. Minulla saa olla vaikka mikä toive suhteesta ja kumppanista ja saan hakea niihin sopivaa vaikka minulle tuhahdeltaisiin ja kerrottaisiin, miten ennenkin discossa tavattiin joku joka ei lyönyt ja siinä se. Oma kriteeri oli kylläkin vain mukava mies, jollaon ystävälliset silmät. Löytyi lopulta helposti, kun en vaan jäänyt odottamaan että vielä joskus kirjastossa sellainen kävelee vastaan tai jostain muualta bongaa minut ja lähestyy minua, vaikka menis vuosia niin kyllä se tulee! Meni pari kk kun avoimesti itse haki mitä halusi.
Tulkintasi on kummallinen.
Tässä ketjussa ei ole annettu ymmärtää, että se diskossa sattumalta tavattu mies kelpaisi, kunhan vaan ei ole juoppo ja väkivaltainen. Sehän on juurinpäin vastoin. Live-elämässä kohdatessa pystyy arvioimaan aivan samat taustakriteerit kuin netissäkin, mutta sen lisäksi kemian, mitä ei voi arvioida netissä lainkaan. Livenä siis on Enemmän valintakriteerejä kuin netistä hakuja tekemällä.
Lisäksi netissä löydetty puoliso voi sivan yhtä hyvin paljastua juopoksi ja väkivsltaiseksi. Kemia on niin harvinaista, että todennäköisesti se jää nettimiehen kanssa puuttumaan. Minusta kuulostaa kertakaikkiaan siltä, että sinulla on paljon vähemmän kriteerejä Sille Oikealle kuin niillä, jotka näyttävät mielestäsi "odottavan passiivisena".
Minulla se, mikä näyttää sinusta passiiviselta odottelulta, on jatkuvaa kemian tunnustelua. Tiedän sekunnin murto-osassa miehestä, voiko kemiaa olla vai ei. Jos ei ole, kuten 99,99% tapsuksissa, niin on turhaa alkaa tutustua srn enempää. Niistä äärimmäisen harvinaisista tapauksista, joissa on, alan selvittää muita ominaisuuksia.
Eli minä olen selvästi paljon nirsompi kuin sinä ja minusta näyttää siltä, että sinä olet vähän epätoivoinen ja tulet tyytymään vääräään mieheen ns järkipohjalta. Mutta minä olenkin tunneihminen ja sinä ehkä et etsikään intohimoista suhdetta.
Mutta tästä syystä en pysty ollenkaan samaistumaan noihin kommentteihisi, koska tosiaan minä vaadin mieheltä ilmeisestikin paljon enrmmän kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta niissä vaatimuslistoissa on vaan usein aika turhia vaatimuksia. Tyyliin ammatti tietyltä alalta, ikä 27-28 vuotta, tummat piirteet, pituus 178 cm tai enemmän (mitähän kauheaa tapahtuisi jos olisikin 177 cm?)...
Nämä tällaiset asiat ei oikeasti kerro mitään siitä sopiiko jonkun kanssa yhteen tai ihastuuko ja rakastuuko. Sillä kolahtamisella tarkoitetaan sitä oikeanlaista tunnetta toista kohtaan. Se on melkein helpompi löytää randomisti vastaan kävelemällä kuin listaamalla yksittäisiä piirteitä.
Ihmiset luulee olevansa niin järkeviä tehdessään näitä valintoja ja todellisuudessa se on biologia joka määrää onnistuuko vai ei. Me olemme eläimiä. Kun biologia on kohdallaan, tulee tehtyä kompromisseja siitä haluaako asua kerrostalossa vai omakotitalossa, eikä se tunnu uhraukselta.
Ja en siis tarkoita että netistä seuran etsiminen olisi huono tapa löytää seuraa. Se on tehokas, mutta kannattaisi tavata sellaisiakin ihmisiä, jotka ei välttämättä ole onnistuneet profiilikuvassa tai joiden teksti on tylsä. Ylipäätään kannattaisi vain tavata paljon ihmisiä, ihan sama mitä kautta. Jos alkukarsinta on hirveän tiukka, siinä menee varmasti hyviä tyyppejä sivu.
Ei kai koskaan ole ajateltu, että etsimällä etsiminen olisi kiellettyä. Se etsiminen, ja yleensäkin se että haluaa välttämättä löytää jonkun, vain johtaa usein siihen, että ihminen ihastuu helposti ja täysin vääränlaisiin miehiin/naisiin. Koska hän haluaa niin kovasti olla rakastunut, että sitten hän uskookin olevansa rakastunut. Myöhemmin sitten huomaa, että olikin väärässä ja valitsi väärän henkilön kumppanikseen.
Olen 33-vuotias ja tunnistan ap:n kuvaileman maailman. Teinivuosinani 2000-luvun alussa oli tosiaan todella noloa, jos kävi ilmi, että etsii seurustelusuhdetta. Rakkautta ei saanut etsiä, vaan siihen piti mystisesti törmätä mitä uskomattomimmissa paikoissa.
Itse löysin nykyisen mieheni netistä vuonna 2007 ja asia oli niin nolo, etten vuosiin kertonut kenellekään missä tapasimme. Hävetti että olin laittanut ilmoituksen jossa etsin rakkautta ja johon tuleva mieheni sitten vastasi.
Koen että tällä hetkellä rakkauden avoin etsiminen on sallitumpaa kuin 2000-luvun alussa, jolloin minä kiinnostuin pojista ja deittailusta.
Puolisoon kohdistuvista kriteereistä en osaa sanoa, uskoisin että ne varmaan nousevat iän myötä kun alkaa vähän tuntea itseään.
@73 tosi hyvin sanottu tuo että maagista ajattelua liittyy. Muutenkin hyvä teksti, kiitos! Tavoitit myöskin sen mitä ajoin takaa.
Tuossa etsimättä odottelussa on just se, että se, jos odottaa että törmää vain johonkin tai että niistä valitaan, jotka ottaa suhun kontaktia, niin siihen sisältyy silloin se, että se toinen osapuoli on jo ihastunut tai vähintääkin kiinnostunut. Ja jos ei tunneta, se on ihastunut vain ulkonäköön tms, ei mitään tietoa luonteiden yhteensopivuudesta. Tällaisten kanssa sitä kumminkin yleensä päädytään yhteen, minä ainakin olen päätynyt kun toteutuin odottamismallia. Kuinka moni on niin suosittu, että ihastuneita ehdokkaita on jatkuvasti ja useammanlaisia tarjolla? Ehkä kerran pariin vuoteen keskivertoihmistä joku lähestyy siksi, että on kiinnostunut. Ja se voi tosiaan olla millainen vaan.
Otetaan esimerkiksi maajussille morsian -ohjelma. Siinäkin maajussit haastattelee ehdokkaita juuri siitä näkökulmasta että kenen kanssa teoriassa voisi olla toivotunlainen suhde mahdollinen. Jos olisivat jääneet odottamaan, että se oikea kyllä tulee vastaan kun vähiten odottaa, niin ehkä kerran viiteen vuoteen joku ilmaantuisi ja sitten välttämättä ei vastaisi yhtään toiveita, mutta kun seuraavan maagisesti ilmaantuvan ilmaantumiseen voisi mennä taas 5 v niin sitä alkaa sitten suhteeseen sen yhden kiinnostuneen kanssa, ilmaantuihan hän silloin kun ei odottanut.
Minusta on aivan loistavaa että nykyään saa etsiä ja jokainen deittipalveluja käyttävä sen tiedostaa ja joutuu ehkä miettimäänkin vähän mitä haluaa. Kun juttelu alkaa niin ettei kumpikaan ole ihastunut (joka edellytyksenä siis näihin passiivisena odottamista edellyttäviin) on helppo sanoa että nyt ei kuulosta että sopisimme yhteen. Jos taas toinen lähestyy tuomalla ruusukimpun niin on hyvin vaikea aloittaa keskustelu siltä pohjalta että sovimmeko edes yhteen. Siihen menee vain mukaan kun tuntuu niin kivalta että vihdoinkin se maaginen tapahtui ja odotus palkittiin.
ap
Tääkin on ihan totta. Musta ap vaikutti olevan kuitenkin realistisilla tavoitteilla liikenteessä, olihan hän löytänytkin jonkun.
Tota on kyllä paljon silti, molemmilla sukupuolilla, että on paljon kriteereitä. Huomaan sen omassa kaveripiirissä, miten vaikeaa on pariutua. Ei välttämättä pelkästään omien kriteerien takia vaan toiset ei sitten huoli, vaikka ois kaveri miten hyvä.
En palaisi sinnekään, missä pelkkä rakkaus toisi kompromissit. Mutta joo. Tätähän voisi spekuloida loputtomiin.
Keskitie on tuolla jossain.