Lue keskustelun säännöt.
Entisajan tapa, että kumppania ei saanut etsimällä etsiä: huonoja suhteita?
13.10.2019 |
Olen 30+ nainen. Olen joku aika sitten eronnut 20-vuotiaana alkaneesta suhteesta, joka kesti n. 10 vuotta. Olen löytänyt uuden kumppanin ja havahtunut ajatukseen, että vasta häntä valitessaan oikeasti mietin, mitä haluan kumppanilta ja etsin sen mukaan. Aloin jokin aika sitten ihan ihmetellä, että miksei minulla silloin nuorena tullut mieleenkään, että voisin miettiä, mitä haluan kumppanilta ja suhteelta. Ajatus, joka nyt tuntuu itsestään selvältä ja mitä ihmiset ensisijaisesti miettivät. Tajusin hiljattain, mistä se johtuu, että havahduin asiaan vasta nyt. Kasvoin itse sellaiseen ajattelumalliin, että kumppania ei kuulu etsimällä etsiä. Se rakkaus vaan tulee vastaan, kun tulee. Itse ei pidä olla aktiivinen kumppanin etsinnässä tai muuten on epätoivoinen joka yrittää liikaa ja sitten ei ainakaan onnea löydä. Lopputulemana elin niin, että täysin sattumanvaraiset tyypit osoittivat välillä minuun kiinnostusta ja täysin miettimättä sitä, olisivatko he minulle sopivia aloitin jonkinlaisia tapailuja joista osa johti seurustelusuhteisiin, joista yksi jatkui sitten sen 10 vuotta täysin epäsopivan ihmisen kanssa. Nyt kun olin sitten jokin aika sitten yhtäkkiä sinkkuna kolmikymppisenä, olinkin maailmassa missä on ok etsimällä etsiä kumppania ja miettiä kriteerinsä. Latasin treffisovelluksen ja päätin, millaiseen henkilöön haluan tutustua. Löysin kriteerieni mukaisen miehen ja olen ensimmäistä kertaa ikinä onnellisesti parisuhteessa. Ei riitelyä, jankkausta tms. vaan mukavaa yhdessäoloa.
Onko muille ikäsilleni/vanhemmille tuttu tuo tyyli että kumppanin löytämisessä on antauduttava sattuman varaan ja oltava passiivinen eli etsiminen (esim treffi-ilmoitukset, joissa on toiveita kumppanista) on noloa ja epätoivoista. Eli odotetaan täysin sattumanvaraisten henkilöiden lähestymisyrityksiä arkielämässä ja sitten saatetaan päätyä aivan vääränlaisten ihmisten kanssa yhteen, koska sen miettiminen, mitä toivoo suhteelta ja kumppanilta ei vain ollut edes mielessä?
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kyse on siitä, että se etsimällä etsiminen voi näyttäytyä epätoivoselta. Ei välttämättä kaikilla, mut joistain oikein huokuu se että tässä nyt etsitään kumppania, mikä on vähän luotaantyöntävää.
Totta. - Itselleni tuli mieleeni josain syystä tapaus Matti Vanhanen. - En eidä, joko hänet on tässä keskustelussa mainittu. Mutta oiva esimerkki siiä, että kuinka ajat muutuu. - Vai muuttuuko? Voisiko tänään Suomen päämininisteri kertoa, että löysi kumppaninsa netin kautta? (Siis oletaen, että hän on kumppania hakiessaan ollut tätä virallisesti sinkku, eikä suhteessa).
Muistelisin, että kuinka aikanaan Vanhanen aikanaan aluksi avoimesti kertoi, kuinka netin kautta hän (komearaaminen, verraten hyvin menestynyt ja edennyt mies) kumppaninsa löysi, niin sitä paheksutiin. - Tai ainakin vanhanen koki, että paheksuttiin. Niinpä pian ensi tapaamispaikaksi vaihtui Ikea.. vai olisko se joku rauakauppa; kuienkin joku ns. julkien paikka; ei kuitenkaan baaritiski tai yökerho. -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
@73 tosi hyvin sanottu tuo että maagista ajattelua liittyy. Muutenkin hyvä teksti, kiitos! Tavoitit myöskin sen mitä ajoin takaa.
Tuossa etsimättä odottelussa on just se, että se, jos odottaa että törmää vain johonkin tai että niistä valitaan, jotka ottaa suhun kontaktia, niin siihen sisältyy silloin se, että se toinen osapuoli on jo ihastunut tai vähintääkin kiinnostunut. Ja jos ei tunneta, se on ihastunut vain ulkonäköön tms, ei mitään tietoa luonteiden yhteensopivuudesta. Tällaisten kanssa sitä kumminkin yleensä päädytään yhteen, minä ainakin olen päätynyt kun toteutuin odottamismallia. Kuinka moni on niin suosittu, että ihastuneita ehdokkaita on jatkuvasti ja useammanlaisia tarjolla? Ehkä kerran pariin vuoteen keskivertoihmistä joku lähestyy siksi, että on kiinnostunut. Ja se voi tosiaan olla millainen vaan.
Otetaan esimerkiksi maajussille morsian -ohjelma. Siinäkin maajussit haastattelee ehdokkaita juuri siitä näkökulmasta että kenen kanssa teoriassa voisi olla toivotunlainen suhde mahdollinen. Jos olisivat jääneet odottamaan, että se oikea kyllä tulee vastaan kun vähiten odottaa, niin ehkä kerran viiteen vuoteen joku ilmaantuisi ja sitten välttämättä ei vastaisi yhtään toiveita, mutta kun seuraavan maagisesti ilmaantuvan ilmaantumiseen voisi mennä taas 5 v niin sitä alkaa sitten suhteeseen sen yhden kiinnostuneen kanssa, ilmaantuihan hän silloin kun ei odottanut.
Minusta on aivan loistavaa että nykyään saa etsiä ja jokainen deittipalveluja käyttävä sen tiedostaa ja joutuu ehkä miettimäänkin vähän mitä haluaa. Kun juttelu alkaa niin ettei kumpikaan ole ihastunut (joka edellytyksenä siis näihin passiivisena odottamista edellyttäviin) on helppo sanoa että nyt ei kuulosta että sopisimme yhteen. Jos taas toinen lähestyy tuomalla ruusukimpun niin on hyvin vaikea aloittaa keskustelu siltä pohjalta että sovimmeko edes yhteen. Siihen menee vain mukaan kun tuntuu niin kivalta että vihdoinkin se maaginen tapahtui ja odotus palkittiin.
ap
Yksi kommentti vain tähän. Luonteiden yhteensopivuus, aivan, mutta oletko koskaan tavannut henkilöä joka osaisi itse määritellä oman luonteensa siten kuin se on? Ihmiset kirjoittaa itsestään kivoja asioita. Ei ne kirjoita sitä todellista luonnetta, että olen pihi ja perfektionisti, määräilevä ja suutun jos häviän yms. Tämän joutuu aina kuitenkin kokeilemalla kokeilemaan. Luonteesta voi saada netti-ilmon perusteella lähinnä jotain vihjettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
@63 edelleen täydennettynäkin tuo ohje antaa pohjimmiltaan ohjeeksi odotella yliluonnollisen tyyppistä kohtaamista sen oikean kanssa. Mitäpä väliä, jos on lmat palikat kasassa alkuun, jos se kohtalonomaisesti tavattu kumppani hävittää sun palikat? Minusta hyvä ohje olisi että selvitä mitä haluat parisuhteelta ja kumppanilta ja tavoittele sitä. Laita treffi-ilmoitus jossa haet haluamaasi, äläkä usko siihen ettäkun oikein odotat muihin asioihin keskittyen, vielä joku päivä kaupan maitohyllyllä katseesi kohtaa sen oikean kanssa.
Olen oppinut vasta nyt sen, ettei ainoita hyvän kumppanin kriteerejä ole lyömättömyys ja epäjuoppous, tässäkin ketjussa tarjoillut ominaisuudet. Minulla saa olla vaikka mikä toive suhteesta ja kumppanista ja saan hakea niihin sopivaa vaikka minulle tuhahdeltaisiin ja kerrottaisiin, miten ennenkin discossa tavattiin joku joka ei lyönyt ja siinä se. Oma kriteeri oli kylläkin vain mukava mies, jollaon ystävälliset silmät. Löytyi lopulta helposti, kun en vaan jäänyt odottamaan että vielä joskus kirjastossa sellainen kävelee vastaan tai jostain muualta bongaa minut ja lähestyy minua, vaikka menis vuosia niin kyllä se tulee! Meni pari kk kun avoimesti itse haki mitä halusi.
Tulkintasi on kummallinen.
Tässä ketjussa ei ole annettu ymmärtää, että se diskossa sattumalta tavattu mies kelpaisi, kunhan vaan ei ole juoppo ja väkivaltainen. Sehän on juurinpäin vastoin. Live-elämässä kohdatessa pystyy arvioimaan aivan samat taustakriteerit kuin netissäkin, mutta sen lisäksi kemian, mitä ei voi arvioida netissä lainkaan. Livenä siis on Enemmän valintakriteerejä kuin netistä hakuja tekemällä.
Lisäksi netissä löydetty puoliso voi sivan yhtä hyvin paljastua juopoksi ja väkivsltaiseksi. Kemia on niin harvinaista, että todennäköisesti se jää nettimiehen kanssa puuttumaan. Minusta kuulostaa kertakaikkiaan siltä, että sinulla on paljon vähemmän kriteerejä Sille Oikealle kuin niillä, jotka näyttävät mielestäsi "odottavan passiivisena".
Minulla se, mikä näyttää sinusta passiiviselta odottelulta, on jatkuvaa kemian tunnustelua. Tiedän sekunnin murto-osassa miehestä, voiko kemiaa olla vai ei. Jos ei ole, kuten 99,99% tapsuksissa, niin on turhaa alkaa tutustua srn enempää. Niistä äärimmäisen harvinaisista tapauksista, joissa on, alan selvittää muita ominaisuuksia.
Eli minä olen selvästi paljon nirsompi kuin sinä ja minusta näyttää siltä, että sinä olet vähän epätoivoinen ja tulet tyytymään vääräään mieheen ns järkipohjalta. Mutta minä olenkin tunneihminen ja sinä ehkä et etsikään intohimoista suhdetta.
Mutta tästä syystä en pysty ollenkaan samaistumaan noihin kommentteihisi, koska tosiaan minä vaadin mieheltä ilmeisestikin paljon enrmmän kuin sinä.
Minäkin olen tunneihminen, jopa liiaksikin, mutta en kuulu niihin joiden mielestä on olemassa jotain mystistä kemiaa, jonka huomaa heti ja jota ilman jutusta ei voi tulla mitään. Joillekin sellaista ehkä on olemassa, mutta suurelle osalle ihmisistä ei ole.
Netistä en kuitenkaan miestä etsisi, tai jos etsisin niin haluaisin tavata pian livenä. En minkään kemian takia vaan siksi, että mies saattaa netissä esittää muuta kuin mitä on.
En ole missään sanonut että deitti-ilmon perusteella voi täydellisesti arvioida toisen luonteen. Deitti-ilmon kautta pääsee tutustumaan isoon joukkoon ihmisiä, joiden joukosta on hyvä mahis löytää itselle sopiva, koska on voinut jo kättelyssä hakea tietynlaista. Jos jäät vaan odottamaan että joku/jotkut ihastuu suhun ja ottaa kontaktia, niin pääset valitsemaan niistä. Ja ne voi sitten olla ihan millaisia tyyppejä vaan, koska olet itse ollut täysin passiivinen siinä prosessissa. Saatat omasta olemuksestasi riippuen saada kontaktia vain ihmisiltä, jotka ovat esim isojen tissien ystäviä. Tai koirien, jos tapaatte koirapuistossa. Näiden ihmisten joukosta voi seitsemän vuoden kuluessa löytyä joku hyvä, mutta nopeiten sen löytää kun hakee vaan avoimesti eikä odota mitään maagista kohtaamista.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
@73 tosi hyvin sanottu tuo että maagista ajattelua liittyy. Muutenkin hyvä teksti, kiitos! Tavoitit myöskin sen mitä ajoin takaa.
Tuossa etsimättä odottelussa on just se, että se, jos odottaa että törmää vain johonkin tai että niistä valitaan, jotka ottaa suhun kontaktia, niin siihen sisältyy silloin se, että se toinen osapuoli on jo ihastunut tai vähintääkin kiinnostunut. Ja jos ei tunneta, se on ihastunut vain ulkonäköön tms, ei mitään tietoa luonteiden yhteensopivuudesta. Tällaisten kanssa sitä kumminkin yleensä päädytään yhteen, minä ainakin olen päätynyt kun toteutuin odottamismallia. Kuinka moni on niin suosittu, että ihastuneita ehdokkaita on jatkuvasti ja useammanlaisia tarjolla? Ehkä kerran pariin vuoteen keskivertoihmistä joku lähestyy siksi, että on kiinnostunut. Ja se voi tosiaan olla millainen vaan.
Otetaan esimerkiksi maajussille morsian -ohjelma. Siinäkin maajussit haastattelee ehdokkaita juuri siitä näkökulmasta että kenen kanssa teoriassa voisi olla toivotunlainen suhde mahdollinen. Jos olisivat jääneet odottamaan, että se oikea kyllä tulee vastaan kun vähiten odottaa, niin ehkä kerran viiteen vuoteen joku ilmaantuisi ja sitten välttämättä ei vastaisi yhtään toiveita, mutta kun seuraavan maagisesti ilmaantuvan ilmaantumiseen voisi mennä taas 5 v niin sitä alkaa sitten suhteeseen sen yhden kiinnostuneen kanssa, ilmaantuihan hän silloin kun ei odottanut.
Minusta on aivan loistavaa että nykyään saa etsiä ja jokainen deittipalveluja käyttävä sen tiedostaa ja joutuu ehkä miettimäänkin vähän mitä haluaa. Kun juttelu alkaa niin ettei kumpikaan ole ihastunut (joka edellytyksenä siis näihin passiivisena odottamista edellyttäviin) on helppo sanoa että nyt ei kuulosta että sopisimme yhteen. Jos taas toinen lähestyy tuomalla ruusukimpun niin on hyvin vaikea aloittaa keskustelu siltä pohjalta että sovimmeko edes yhteen. Siihen menee vain mukaan kun tuntuu niin kivalta että vihdoinkin se maaginen tapahtui ja odotus palkittiin.
ap
Yksi kommentti vain tähän. Luonteiden yhteensopivuus, aivan, mutta oletko koskaan tavannut henkilöä joka osaisi itse määritellä oman luonteensa siten kuin se on? Ihmiset kirjoittaa itsestään kivoja asioita. Ei ne kirjoita sitä todellista luonnetta, että olen pihi ja perfektionisti, määräilevä ja suutun jos häviän yms. Tämän joutuu aina kuitenkin kokeilemalla kokeilemaan. Luonteesta voi saada netti-ilmon perusteella lähinnä jotain vihjettä.
Ei luonnetta tietenkään kannata arvioida sen mukaan, millainen joku sanoo olevansa. Esim. jos ilmoituksessa lukee, että mies on huumorintajuinen, se ei ehkä ole totta, mutta jos ilmoitus on hauskasti kirjoitettu, niin voi olettaa että miehellä todella on huumorintajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
@73 tosi hyvin sanottu tuo että maagista ajattelua liittyy. Muutenkin hyvä teksti, kiitos! Tavoitit myöskin sen mitä ajoin takaa.
Tuossa etsimättä odottelussa on just se, että se, jos odottaa että törmää vain johonkin tai että niistä valitaan, jotka ottaa suhun kontaktia, niin siihen sisältyy silloin se, että se toinen osapuoli on jo ihastunut tai vähintääkin kiinnostunut. Ja jos ei tunneta, se on ihastunut vain ulkonäköön tms, ei mitään tietoa luonteiden yhteensopivuudesta. Tällaisten kanssa sitä kumminkin yleensä päädytään yhteen, minä ainakin olen päätynyt kun toteutuin odottamismallia. Kuinka moni on niin suosittu, että ihastuneita ehdokkaita on jatkuvasti ja useammanlaisia tarjolla? Ehkä kerran pariin vuoteen keskivertoihmistä joku lähestyy siksi, että on kiinnostunut. Ja se voi tosiaan olla millainen vaan.
Otetaan esimerkiksi maajussille morsian -ohjelma. Siinäkin maajussit haastattelee ehdokkaita juuri siitä näkökulmasta että kenen kanssa teoriassa voisi olla toivotunlainen suhde mahdollinen. Jos olisivat jääneet odottamaan, että se oikea kyllä tulee vastaan kun vähiten odottaa, niin ehkä kerran viiteen vuoteen joku ilmaantuisi ja sitten välttämättä ei vastaisi yhtään toiveita, mutta kun seuraavan maagisesti ilmaantuvan ilmaantumiseen voisi mennä taas 5 v niin sitä alkaa sitten suhteeseen sen yhden kiinnostuneen kanssa, ilmaantuihan hän silloin kun ei odottanut.
Minusta on aivan loistavaa että nykyään saa etsiä ja jokainen deittipalveluja käyttävä sen tiedostaa ja joutuu ehkä miettimäänkin vähän mitä haluaa. Kun juttelu alkaa niin ettei kumpikaan ole ihastunut (joka edellytyksenä siis näihin passiivisena odottamista edellyttäviin) on helppo sanoa että nyt ei kuulosta että sopisimme yhteen. Jos taas toinen lähestyy tuomalla ruusukimpun niin on hyvin vaikea aloittaa keskustelu siltä pohjalta että sovimmeko edes yhteen. Siihen menee vain mukaan kun tuntuu niin kivalta että vihdoinkin se maaginen tapahtui ja odotus palkittiin.
ap
Minä, joka llysin sen oikean livenä diskosta, tein itse sen aloitteen.
Kun näin yllättäen miehen, josta tiesin, että kemiaa tulee löytymään, menin itse juttelemaan.
En ymmärrä, miksi sinä kytket yhteen livetapaamisessa sattumalta tutustumisen siihen, että vain mies saa tehdä aloitteen. Se on omassa päässäsi se rajoite. Nimenomaan on niin, että kun sattumalta törmää helmeen, on pakko toimia aktiivisesti tai menee ohi suun.
Vierailija kirjoitti:
En ole missään sanonut että deitti-ilmon perusteella voi täydellisesti arvioida toisen luonteen. Deitti-ilmon kautta pääsee tutustumaan isoon joukkoon ihmisiä, joiden joukosta on hyvä mahis löytää itselle sopiva, koska on voinut jo kättelyssä hakea tietynlaista. Jos jäät vaan odottamaan että joku/jotkut ihastuu suhun ja ottaa kontaktia, niin pääset valitsemaan niistä. Ja ne voi sitten olla ihan millaisia tyyppejä vaan, koska olet itse ollut täysin passiivinen siinä prosessissa. Saatat omasta olemuksestasi riippuen saada kontaktia vain ihmisiltä, jotka ovat esim isojen tissien ystäviä. Tai koirien, jos tapaatte koirapuistossa. Näiden ihmisten joukosta voi seitsemän vuoden kuluessa löytyä joku hyvä, mutta nopeiten sen löytää kun hakee vaan avoimesti eikä odota mitään maagista kohtaamista.
ap
Minä en odotakaan passiivisesti livenä, että joku ottaa kontaktia. Voin ottaa itse, jos joku näyttää kiinnostavalta. Mikset sinä voi?
Lisäksi ainakin täällä pk-seudulla näen satoja vieraita ihmisiä joka päivä, jos liikun ulkona ihmisten ilmoilla. Aika iso valikoima, jos liikut joka päivä viikkojen, kuukausien ja vuosien ajan.
Miten toimit netissä, lähetätkö sinä siellä kuitenkin aloitteellisesti sen ekan viestin, vai odotatko passiivisesti, että mies lähettää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista myös, että jos korostan tässä omien kriteerien mukaista valintaa, niin heti ollaan vetämässä tähän joku +178 cm pituus, jolloin kukaan 177 ei käy. Ainakaan omat kriteerit ei olleet tuonne päinkään ja luulisi jokaisen aikuisen sen ymmärtävän. Veikkaillaan myös, että minä olen tyytynyt vähään, kun valitsin deittiilmoitusmiehen enkä maagisesti kohdattua. Itse asiassa olen nyt ekan kerran valinnut juuri sellaisilla kriteereillä kuin halusin, enkä tyytynyt vähään. Ulkonäkö miellyttää, jutut naurattaa, yhdessä on hauskaa. Saan tukea ja apua kun sitä tarvitsen ja saan joka päivä kokea itseni rakastetuksi. Tässä on mulle tärkeät asiat. Ja nämä kaikki asiat osasin miehestä huomata kun jonkin aikaa kirjoittelimme ja lopulta tavattiin. Mut jos olisin jäänyt odottamaan, että joku päivä kuntamme S-Marketissa joku ruokaostoksiaan tekevä mies katsoo minua merkitsevästi ja alkaa jutella minulle, niin mikä olisi todennäköisyys että hänessä toteutuisi nuo minulle tärkeät asiat? Ja miten kauan sitä olis pitänyt odottaa ja toivoa, ja tietenkin sen oloisena että ei oikeasti odota tai toivo mitään?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole missään sanonut että deitti-ilmon perusteella voi täydellisesti arvioida toisen luonteen. Deitti-ilmon kautta pääsee tutustumaan isoon joukkoon ihmisiä, joiden joukosta on hyvä mahis löytää itselle sopiva, koska on voinut jo kättelyssä hakea tietynlaista. Jos jäät vaan odottamaan että joku/jotkut ihastuu suhun ja ottaa kontaktia, niin pääset valitsemaan niistä. Ja ne voi sitten olla ihan millaisia tyyppejä vaan, koska olet itse ollut täysin passiivinen siinä prosessissa. Saatat omasta olemuksestasi riippuen saada kontaktia vain ihmisiltä, jotka ovat esim isojen tissien ystäviä. Tai koirien, jos tapaatte koirapuistossa. Näiden ihmisten joukosta voi seitsemän vuoden kuluessa löytyä joku hyvä, mutta nopeiten sen löytää kun hakee vaan avoimesti eikä odota mitään maagista kohtaamista.
ap
Minä en odotakaan passiivisesti livenä, että joku ottaa kontaktia. Voin ottaa itse, jos joku näyttää kiinnostavalta. Mikset sinä voi?
Lisäksi ainakin täällä pk-seudulla näen satoja vieraita ihmisiä joka päivä, jos liikun ulkona ihmisten ilmoilla. Aika iso valikoima, jos liikut joka päivä viikkojen, kuukausien ja vuosien ajan.
Miten toimit netissä, lähetätkö sinä siellä kuitenkin aloitteellisesti sen ekan viestin, vai odotatko passiivisesti, että mies lähettää?
No hienoa että et odota. Luitko aloitusta? Kyselin kokemuksia niiltä, joille on opetettu että rakkaus löytyy olemalla passiivinen joten sinun juttusi ei mitenkään liity keskustelun aiheeseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista myös, että jos korostan tässä omien kriteerien mukaista valintaa, niin heti ollaan vetämässä tähän joku +178 cm pituus, jolloin kukaan 177 ei käy. Ainakaan omat kriteerit ei olleet tuonne päinkään ja luulisi jokaisen aikuisen sen ymmärtävän. Veikkaillaan myös, että minä olen tyytynyt vähään, kun valitsin deittiilmoitusmiehen enkä maagisesti kohdattua. Itse asiassa olen nyt ekan kerran valinnut juuri sellaisilla kriteereillä kuin halusin, enkä tyytynyt vähään. Ulkonäkö miellyttää, jutut naurattaa, yhdessä on hauskaa. Saan tukea ja apua kun sitä tarvitsen ja saan joka päivä kokea itseni rakastetuksi. Tässä on mulle tärkeät asiat. Ja nämä kaikki asiat osasin miehestä huomata kun jonkin aikaa kirjoittelimme ja lopulta tavattiin. Mut jos olisin jäänyt odottamaan, että joku päivä kuntamme S-Marketissa joku ruokaostoksiaan tekevä mies katsoo minua merkitsevästi ja alkaa jutella minulle, niin mikä olisi todennäköisyys että hänessä toteutuisi nuo minulle tärkeät asiat? Ja miten kauan sitä olis pitänyt odottaa ja toivoa, ja tietenkin sen oloisena että ei oikeasti odota tai toivo mitään?
ap
Sinulta on kysytyy monesti jo, mutta et ole vastannut, että miksi odotat passiivisena sen sattumslta kohdatun kiinnostavan miehen aloitetta? En ymmärrä. Meille muille naisille on toiminut hyvin se, että teemme itse aloitteen, jos näemme harvinaisen kiinnostavan miehen.
[/quote]
No hienoa että et odota. Luitko aloitusta? Kyselin kokemuksia niiltä, joille on opetettu että rakkaus löytyy olemalla passiivinen joten sinun juttusi ei mitenkään liity keskustelun aiheeseen.
ap[/quote]
Ei vaan sinulla on epälooginen näkemys passiivisuudesta. Kirjoitat, että
Sen odottaminen, että näkee livenä sattumalta miehen, jonka kanssa on kemiaa, jutteleminen ja kun mieheen tutustumalla toteaa myös muiden ominaisuuksien natsaavan = passiivisuus
Miehen tapasminen netissä listojen perusteella ilman, että voi tietää, onko kemiaa ja valinta järkiperäisesti ns paperilla hyvä ilman kemiaa = aktiivisuus
Minusta sinun kriteerisi ovat ne vanhanaikaiset. Historiassa on modernia aikaa kohti kulkiessa nimenomaan rakkaus- ja intohimosuhteet yleistyneet järkiliittojen tieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole missään sanonut että deitti-ilmon perusteella voi täydellisesti arvioida toisen luonteen. Deitti-ilmon kautta pääsee tutustumaan isoon joukkoon ihmisiä, joiden joukosta on hyvä mahis löytää itselle sopiva, koska on voinut jo kättelyssä hakea tietynlaista. Jos jäät vaan odottamaan että joku/jotkut ihastuu suhun ja ottaa kontaktia, niin pääset valitsemaan niistä. Ja ne voi sitten olla ihan millaisia tyyppejä vaan, koska olet itse ollut täysin passiivinen siinä prosessissa. Saatat omasta olemuksestasi riippuen saada kontaktia vain ihmisiltä, jotka ovat esim isojen tissien ystäviä. Tai koirien, jos tapaatte koirapuistossa. Näiden ihmisten joukosta voi seitsemän vuoden kuluessa löytyä joku hyvä, mutta nopeiten sen löytää kun hakee vaan avoimesti eikä odota mitään maagista kohtaamista.
ap
Minä en odotakaan passiivisesti livenä, että joku ottaa kontaktia. Voin ottaa itse, jos joku näyttää kiinnostavalta. Mikset sinä voi?
Lisäksi ainakin täällä pk-seudulla näen satoja vieraita ihmisiä joka päivä, jos liikun ulkona ihmisten ilmoilla. Aika iso valikoima, jos liikut joka päivä viikkojen, kuukausien ja vuosien ajan.
Miten toimit netissä, lähetätkö sinä siellä kuitenkin aloitteellisesti sen ekan viestin, vai odotatko passiivisesti, että mies lähettää?No hienoa että et odota. Luitko aloitusta? Kyselin kokemuksia niiltä, joille on opetettu että rakkaus löytyy olemalla passiivinen joten sinun juttusi ei mitenkään liity keskustelun aiheeseen.
ap
Kyllähän se joku yleensä löytyy nimenomaan naisille tekemättä mitään, mutta mies joka ei tee mitään, on taatusti ikisinkku ellei ole ulkonäöllisesti alfachad. Naisille ne asiat vaan tapahtuu, se on ihan fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 57v ja ilmiö on mulle tuttu. Nuoruudessani (70- ja 80-luvuilla) oltiin ehkä romanttisempia kuin nykyisin. Ei silloin mietitty, mitä tuo toinen ihminen pystyy tarjoamaan minulle (tietty elintaso, haluamani määrä lapsia, asuinpaikka kaupungissa vai maalla jne) vaan elettiin paljon enemmän tunteiden mukaan. "Vaatimuslistat" olivat lyhyitä eli tarvittiin vain ihastuminen ja se, että toisen kanssa oli hyvä olla. Lähdettiin siitä ajatuksesta, että kaksi toisiinsa rakastunutta ihmistä löytää kyllä kompromissit, joilla yhteiselämästä saadaan molemmille hyvä elämä.
Nykyisin nuoret ovat ehkä tietoisempia siitä, mitä haluavat elämältään ja puolison pitää olla sellainen, että omat toiveet hänen kanssaan myös täyttyvät. Pitää siis olla nk paperilla hyvä. Kumppanin löytyminen kuitenkin vaikeutuu, koska suurin osa haluaisi myös ihastua paperilla hyvään ja tämän seurassa vielä viihtyäkin. Tietyllä tavalla siis etsitään "täydellisempää" ihmistä kuin omassa nuoruudessani.
Höpöhöpö.
Ihan samanlaisia ihmiset ovat olleet ennenkin.
Nimittäin että nuorena kelpaavien skaala on laajempi, mitä vanhemmaksi tulee ja tuntee itsensä paremmin, tulee myös valikoivammaksi.
Minä esim. tapailin sika random-miehiä 70-80-luvulla, kun olin parikymppinen. Kun olin kasvanut kolmikymppiseksi, niin olin tarkempi siitä, että vastapuoli on myös ns paperilla kyse.
Eli tässä ri ole kyse "entisajasta" ja "nykyajasta", vaan nuoren ihmisen normaalista omasta kasvuprosessista.
Uskon myös, että kyse on enemmän henkilökohtaisesta kypsymisestä kuin aikojen muuttumisesta. Olen monta kertaa ajatellut, että jos olisin nuorena mennyt naimisiin silloisen miesystäväni kanssa, olisin nyt suhteessa, jossa puolisoilla on ihan erilaiset elämäntyylit eikä olisi edes samoja mielenkiinnon kohteita. Tämän ikäisenä todellakin katsoisin tarkemmin, että mm. temperamenttipiirteet, arkinen elämäntyyli, suhde päihteisiin sekä kiinnostuksen kohteet ovat minulle sopivat.
Toisaalta siinä, että etsii puolisoa kriteerien mukaan, on se vaara, että torjuu sellaisetkin ehdokkaat, joiden kanssa voisi tehdä kompromisseja ja rakentaa yhteistä elämää. Ihminen kun on enemmän kuin osiensa summa.
Viitaten aiemmin lainattuun kommenttiin, ennenvanhaan kyllä oli suurempi paine jo nuorena mennä eli "päästä" naimisiin, kuten silloin sanottiin. Sen takia moni otti suunnilleen ensimmäisen, joka kelpuutti ja joka oli töissä, melko terve ja ok-perhetaustasta. Mielestäni sekään ei ole välttämättä romanttista. Ja ovathan nuokin kriteeitä, niitä vain oli vähemmän ja ne olivat vähän erilaiset kuin nykyään monilla.
Romanttista on se, että pari ihastuu, rakastuu ja tuntee vetoa toinen toistaan kohtaan, olipa kriteereitä enemmän tai vähemmän.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista myös, että jos korostan tässä omien kriteerien mukaista valintaa, niin heti ollaan vetämässä tähän joku +178 cm pituus, jolloin kukaan 177 ei käy. Ainakaan omat kriteerit ei olleet tuonne päinkään ja luulisi jokaisen aikuisen sen ymmärtävän. Veikkaillaan myös, että minä olen tyytynyt vähään, kun valitsin deittiilmoitusmiehen enkä maagisesti kohdattua. Itse asiassa olen nyt ekan kerran valinnut juuri sellaisilla kriteereillä kuin halusin, enkä tyytynyt vähään. Ulkonäkö miellyttää, jutut naurattaa, yhdessä on hauskaa. Saan tukea ja apua kun sitä tarvitsen ja saan joka päivä kokea itseni rakastetuksi. Tässä on mulle tärkeät asiat. Ja nämä kaikki asiat osasin miehestä huomata kun jonkin aikaa kirjoittelimme ja lopulta tavattiin. Mut jos olisin jäänyt odottamaan, että joku päivä kuntamme S-Marketissa joku ruokaostoksiaan tekevä mies katsoo minua merkitsevästi ja alkaa jutella minulle, niin mikä olisi todennäköisyys että hänessä toteutuisi nuo minulle tärkeät asiat? Ja miten kauan sitä olis pitänyt odottaa ja toivoa, ja tietenkin sen oloisena että ei oikeasti odota tai toivo mitään?
ap
En tarkoittanut sitä ihan noin hyökkääväksi kuin sen tulkitsit. Mielestäni netti on ihan hyvä paikka löytää seuraa, kunhan on liikkeellä avoimin mielin eikä liian tiukasti kiinni siinä kriteerilistassa.
Tässä keskustelussa näköjään korostuu erilaiset kokemusmaailmat niiden naisten välillä, jotka ovat helposti löytäneet suhteita irl ja niiden välillä, jotka eivät helposti kohtaa sopivia kumppaniehdokkaita livenä ja joille netti on toiminut paremmin. En usko, että ap tarkoitti, että netti on ainoa toimiva kanava kaikille ja että livenä ei saisi tutustua tai tehdä aloitteita. Mielestäni se on osa tätä naisen passiivisuuden perinteen rikkomista, että mennään livenäkin tekemään aloite kiinnostavalla tyypille. Niille taas, jotka eivät arjessaan törmää helposti kiinnostaviin miehiin, netti tuo uusia mahdollisuuksia. En näe tässä ristiriitaa.
Kun nyt mietin, ap:n olisi pitänyt muotoilla aloitus nöin;
.
Tuntuuko teistä muista, että netissä on helpompaa tehdä aloitteita vieraille miehille kuin live-elämässä kasvokkain? (Varmasti on perusujolle ihmiselle)
Tuntuuko teista muista, että parisuhteessa on tärkeämpää, etyä mies on ns paperilla hyvä kuin että olisi kemiaa? (Useimmat ovat siitä varmaan eri mieltä, vai ovatko?)
-> niille, joille kemia on tärkeää, on livenä tutustuminen parempi ja niille, jotka etsivät listojen kanssa, on netti parempi.
Kyllä mä tunnistan tuon Ap:n kuvaaman ilmiön ja asenteen vielä omasta nuoruudestani 80- ja 90-luvuilta.
Tämähän koskee ennen kaikkea meitä naisia. Eli me naisethan ei saataisi odottaa, edellyttää, saati vaatia jotain.
Vähän saa kainosti jotain haaveilla ja laittaa kuivattuja kukkia juhannuksena tyynyn alle.
Kun mies vähän tuuppii niin se on oma vika, kun se nainen on kuitenkin joku hiekkap*llu, nalkuttaja ja hirveä akka. Pitää olla kiitollinen, jos joku mies huolii ja pääsee suhteeseen!
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
98, ei kyllä ollenkaan noin. Sinulta meni pointti täysin ohi. Ilmeisesti on kyse asiasta jonka osa vaan tajuaa heti ja toiset ei voi mitenkään käsittää mistä puhun ja jankkaa vaan että kyllähän 70-luvulla jo discossa mentiin juttelemaan. Joo, aivan varmasti on ihmiset pariutuneet jotenkin aina. Nyt kuitenkin keskustelun aiheena on ilmiö, jonka ilmeisesti vain osa tunnistaa ja he sitten kyllä tietävätkin heti, mistä on kyse.
Seuraava pohdinta niille jotka ymmärtää ilmiön, muut voi lopettaa lukemisen. Olisiko kyseessä sitten vanhoillinen, uskonnollisuudesta juontava ajattelutapa, jonka mukaan ei pidä mennä itse puuttumaan kohtaloon, vaan nimenomaan uskoa se, että käy kuten on tarkoitettu. Ja käytännössä tämä ilmenee sitten rakkauden kohdalla niin että se tulee kohdalle vain tietynlaisen jalon odotuksen ja kaipuun kautta. Jos alkaa etsiä, niin karkottaa sen vain kauemmas. Tämän takia minunkin olisi äitini ja siskojeni mielestä pitänyt eroni jälkeen vain pysyä sinkkuna eikä alkaa etsiä aktiivisesti uutta kumppania, koska etsimällä ei voi tapahtua se jokin taika.
Myös Vanhas-mattivertaus oli hyvä. Hänhän valehteli tosiaan tapaamispaikan juuri siksi että netti vaan on nolo ja huomio, siinäkin valheessa uskoteltiin että oli vain tapahtunut taianomainen kohtaaminen Ikeassa. Eli oikein hyvä esimerkki siitä, mikä on "oikea" ja hyväksytty tapa löytää rakkaus. Jopa pääministeri joutuu valehtelemaan.
Jotain ton suuntaista siinä on.
Rakkaus on kohtalo.
Rakkaus ei vaadi mitään.
Kaiken se kestää ja kärsii.
Rakkautta ei voi suunnitella.
Tietysti tämä kaikki koskee vain naisia. Pahinta olisi se, jos luulisi liikoja itsestään.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
En allekirjoita tuota että ihastuisi helposti. Pikemminkin niin että epätoivoinen voi aloittaa seurustelun ilman sitä ihastumista. Tämän luulen myös olevan se uhka kun mennään kriteerilista kädessä. Ja tätähän meille yritetään opettaa jopa telkkarissakin. Joku ensitreffit alttarilla, koko formaatti perustuu siihen että kun tarpeeksi muka väkisin vääntää jonkun paperilla sopivan kanssa, niin se onnistuu. Ei se onnistu, jos ei ole sitä ihastusta.