Lue keskustelun säännöt.
Entisajan tapa, että kumppania ei saanut etsimällä etsiä: huonoja suhteita?
13.10.2019 |
Olen 30+ nainen. Olen joku aika sitten eronnut 20-vuotiaana alkaneesta suhteesta, joka kesti n. 10 vuotta. Olen löytänyt uuden kumppanin ja havahtunut ajatukseen, että vasta häntä valitessaan oikeasti mietin, mitä haluan kumppanilta ja etsin sen mukaan. Aloin jokin aika sitten ihan ihmetellä, että miksei minulla silloin nuorena tullut mieleenkään, että voisin miettiä, mitä haluan kumppanilta ja suhteelta. Ajatus, joka nyt tuntuu itsestään selvältä ja mitä ihmiset ensisijaisesti miettivät. Tajusin hiljattain, mistä se johtuu, että havahduin asiaan vasta nyt. Kasvoin itse sellaiseen ajattelumalliin, että kumppania ei kuulu etsimällä etsiä. Se rakkaus vaan tulee vastaan, kun tulee. Itse ei pidä olla aktiivinen kumppanin etsinnässä tai muuten on epätoivoinen joka yrittää liikaa ja sitten ei ainakaan onnea löydä. Lopputulemana elin niin, että täysin sattumanvaraiset tyypit osoittivat välillä minuun kiinnostusta ja täysin miettimättä sitä, olisivatko he minulle sopivia aloitin jonkinlaisia tapailuja joista osa johti seurustelusuhteisiin, joista yksi jatkui sitten sen 10 vuotta täysin epäsopivan ihmisen kanssa. Nyt kun olin sitten jokin aika sitten yhtäkkiä sinkkuna kolmikymppisenä, olinkin maailmassa missä on ok etsimällä etsiä kumppania ja miettiä kriteerinsä. Latasin treffisovelluksen ja päätin, millaiseen henkilöön haluan tutustua. Löysin kriteerieni mukaisen miehen ja olen ensimmäistä kertaa ikinä onnellisesti parisuhteessa. Ei riitelyä, jankkausta tms. vaan mukavaa yhdessäoloa.
Onko muille ikäsilleni/vanhemmille tuttu tuo tyyli että kumppanin löytämisessä on antauduttava sattuman varaan ja oltava passiivinen eli etsiminen (esim treffi-ilmoitukset, joissa on toiveita kumppanista) on noloa ja epätoivoista. Eli odotetaan täysin sattumanvaraisten henkilöiden lähestymisyrityksiä arkielämässä ja sitten saatetaan päätyä aivan vääränlaisten ihmisten kanssa yhteen, koska sen miettiminen, mitä toivoo suhteelta ja kumppanilta ei vain ollut edes mielessä?
Kommentit (121)
Aloitus herättää minussa tosi ristiriitaisia tunteita siinä mielessä että itse en usko että rakkauden löytää etsimällä. Toki ihmiset ovat niin erilaisia keskenään että joku kykenee rakastumaan ihmiseen joka vaikuttaa kaikinpuolin sopivalta. Voin sanoa että itse en varmuudella löytäisi rakkautta deittipalstalta vaika tapaisin jonkun joka vastaa toiveitani täydellisesti.
Olen nelikymppinen ja rakastunut elämässäni tasan yhden kerran. Seurustellut kylläkin useita kertoja. Seurustellut sellaisten henkilöiden kanssa jotka vastaavat toiveitani, mutta suhteet tuntuvat silti pinnallisilta kun rakkaus puuttuu. Helppoa, mutta tyhjää. Henkilö johon rakastuin ja jota rakastan varmaan elämäni loppuun saakka vastaa kyllä osin toiveitani, mutta monelta osin ei todellakaan. Meillä on vaikeaa välillä koska olemme niin erilaisia monessa asiassa. Tuntuu, että rakkaus kumpuaa jostain muualta kuin tiedostavalta tasolta. Ennemminkin se on kemiaa tai biologiaa. Hänen tuoksunsa on sellainen, että tiedän että hän on se oikea. Kuulostaa typerältä, mutta näin se vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän ajatusmaailmaan kuuluu myös se, että rakkaus satuttaa, ja rakkauden eteen pitää kärsiä.
Helppo ja kiva ei ole rakkautta.
Kuunnelkaa vaikka Nina Simonen ”You don’t know what love is”.
(Suosikkini on Diamanda Galasin tulkinta tästä klassikosta).
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
@63 edelleen täydennettynäkin tuo ohje antaa pohjimmiltaan ohjeeksi odotella yliluonnollisen tyyppistä kohtaamista sen oikean kanssa. Mitäpä väliä, jos on lmat palikat kasassa alkuun, jos se kohtalonomaisesti tavattu kumppani hävittää sun palikat? Minusta hyvä ohje olisi että selvitä mitä haluat parisuhteelta ja kumppanilta ja tavoittele sitä. Laita treffi-ilmoitus jossa haet haluamaasi, äläkä usko siihen ettäkun oikein odotat muihin asioihin keskittyen, vielä joku päivä kaupan maitohyllyllä katseesi kohtaa sen oikean kanssa.
Olen oppinut vasta nyt sen, ettei ainoita hyvän kumppanin kriteerejä ole lyömättömyys ja epäjuoppous, tässäkin ketjussa tarjoillut ominaisuudet. Minulla saa olla vaikka mikä toive suhteesta ja kumppanista ja saan hakea niihin sopivaa vaikka minulle tuhahdeltaisiin ja kerrottaisiin, miten ennenkin discossa tavattiin joku joka ei lyönyt ja siinä se. Oma kriteeri oli kylläkin vain mukava mies, jollaon ystävälliset silmät. Löytyi lopulta helposti, kun en vaan jäänyt odottamaan että vielä joskus kirjastossa sellainen kävelee vastaan tai jostain muualta bongaa minut ja lähestyy minua, vaikka menis vuosia niin kyllä se tulee! Meni pari kk kun avoimesti itse haki mitä halusi.
Tulkintasi on kummallinen.
Tässä ketjussa ei ole annettu ymmärtää, että se diskossa sattumalta tavattu mies kelpaisi, kunhan vaan ei ole juoppo ja väkivaltainen. Sehän on juurinpäin vastoin. Live-elämässä kohdatessa pystyy arvioimaan aivan samat taustakriteerit kuin netissäkin, mutta sen lisäksi kemian, mitä ei voi arvioida netissä lainkaan. Livenä siis on Enemmän valintakriteerejä kuin netistä hakuja tekemällä.
Lisäksi netissä löydetty puoliso voi sivan yhtä hyvin paljastua juopoksi ja väkivsltaiseksi. Kemia on niin harvinaista, että todennäköisesti se jää nettimiehen kanssa puuttumaan. Minusta kuulostaa kertakaikkiaan siltä, että sinulla on paljon vähemmän kriteerejä Sille Oikealle kuin niillä, jotka näyttävät mielestäsi "odottavan passiivisena".
Minulla se, mikä näyttää sinusta passiiviselta odottelulta, on jatkuvaa kemian tunnustelua. Tiedän sekunnin murto-osassa miehestä, voiko kemiaa olla vai ei. Jos ei ole, kuten 99,99% tapsuksissa, niin on turhaa alkaa tutustua srn enempää. Niistä äärimmäisen harvinaisista tapauksista, joissa on, alan selvittää muita ominaisuuksia.
Eli minä olen selvästi paljon nirsompi kuin sinä ja minusta näyttää siltä, että sinä olet vähän epätoivoinen ja tulet tyytymään vääräään mieheen ns järkipohjalta. Mutta minä olenkin tunneihminen ja sinä ehkä et etsikään intohimoista suhdetta.
Mutta tästä syystä en pysty ollenkaan samaistumaan noihin kommentteihisi, koska tosiaan minä vaadin mieheltä ilmeisestikin paljon enrmmän kuin sinä.Minäkin olen tunneihminen, jopa liiaksikin, mutta en kuulu niihin joiden mielestä on olemassa jotain mystistä kemiaa, jonka huomaa heti ja jota ilman jutusta ei voi tulla mitään. Joillekin sellaista ehkä on olemassa, mutta suurelle osalle ihmisistä ei ole.
Netistä en kuitenkaan miestä etsisi, tai jos etsisin niin haluaisin tavata pian livenä. En minkään kemian takia vaan siksi, että mies saattaa netissä esittää muuta kuin mitä on.
Ok, luulen että en pysty tällaisesta aiheesta keskustelemaan niiden kanssa joiden mielestä kemiaa ei tarvita, vaan oikeanlaisten kriteerien täyttäminen riittää. Täytyy olla niin että meitä on vaan niin erilaisia. Itse en pystyisi suutelemaan tai menemään sänkyyn ihmisen kanssa, jonka kanssa ei olisi kemiaa, enkä näin ollen aloittaisi suhdettakaan koska se olisi piinallista. Olen valmis tinkimään melkeinpä kaikista muista asioista ennen kuin tästä. Tämä on itselleni se perusta, minkä varaan suhde muodostuu jos muodostuu. Sillä ei ole väliä missä ensi kontakti tapahtuu, livenä vai netissä, mutta ensimmäisellä tapaamiskerralla arvioin tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
@63 edelleen täydennettynäkin tuo ohje antaa pohjimmiltaan ohjeeksi odotella yliluonnollisen tyyppistä kohtaamista sen oikean kanssa. Mitäpä väliä, jos on lmat palikat kasassa alkuun, jos se kohtalonomaisesti tavattu kumppani hävittää sun palikat? Minusta hyvä ohje olisi että selvitä mitä haluat parisuhteelta ja kumppanilta ja tavoittele sitä. Laita treffi-ilmoitus jossa haet haluamaasi, äläkä usko siihen ettäkun oikein odotat muihin asioihin keskittyen, vielä joku päivä kaupan maitohyllyllä katseesi kohtaa sen oikean kanssa.
Olen oppinut vasta nyt sen, ettei ainoita hyvän kumppanin kriteerejä ole lyömättömyys ja epäjuoppous, tässäkin ketjussa tarjoillut ominaisuudet. Minulla saa olla vaikka mikä toive suhteesta ja kumppanista ja saan hakea niihin sopivaa vaikka minulle tuhahdeltaisiin ja kerrottaisiin, miten ennenkin discossa tavattiin joku joka ei lyönyt ja siinä se. Oma kriteeri oli kylläkin vain mukava mies, jollaon ystävälliset silmät. Löytyi lopulta helposti, kun en vaan jäänyt odottamaan että vielä joskus kirjastossa sellainen kävelee vastaan tai jostain muualta bongaa minut ja lähestyy minua, vaikka menis vuosia niin kyllä se tulee! Meni pari kk kun avoimesti itse haki mitä halusi.
Tulkintasi on kummallinen.
Tässä ketjussa ei ole annettu ymmärtää, että se diskossa sattumalta tavattu mies kelpaisi, kunhan vaan ei ole juoppo ja väkivaltainen. Sehän on juurinpäin vastoin. Live-elämässä kohdatessa pystyy arvioimaan aivan samat taustakriteerit kuin netissäkin, mutta sen lisäksi kemian, mitä ei voi arvioida netissä lainkaan. Livenä siis on Enemmän valintakriteerejä kuin netistä hakuja tekemällä.
Lisäksi netissä löydetty puoliso voi sivan yhtä hyvin paljastua juopoksi ja väkivsltaiseksi. Kemia on niin harvinaista, että todennäköisesti se jää nettimiehen kanssa puuttumaan. Minusta kuulostaa kertakaikkiaan siltä, että sinulla on paljon vähemmän kriteerejä Sille Oikealle kuin niillä, jotka näyttävät mielestäsi "odottavan passiivisena".
Minulla se, mikä näyttää sinusta passiiviselta odottelulta, on jatkuvaa kemian tunnustelua. Tiedän sekunnin murto-osassa miehestä, voiko kemiaa olla vai ei. Jos ei ole, kuten 99,99% tapsuksissa, niin on turhaa alkaa tutustua srn enempää. Niistä äärimmäisen harvinaisista tapauksista, joissa on, alan selvittää muita ominaisuuksia.
Eli minä olen selvästi paljon nirsompi kuin sinä ja minusta näyttää siltä, että sinä olet vähän epätoivoinen ja tulet tyytymään vääräään mieheen ns järkipohjalta. Mutta minä olenkin tunneihminen ja sinä ehkä et etsikään intohimoista suhdetta.
Mutta tästä syystä en pysty ollenkaan samaistumaan noihin kommentteihisi, koska tosiaan minä vaadin mieheltä ilmeisestikin paljon enrmmän kuin sinä.Minäkin olen tunneihminen, jopa liiaksikin, mutta en kuulu niihin joiden mielestä on olemassa jotain mystistä kemiaa, jonka huomaa heti ja jota ilman jutusta ei voi tulla mitään. Joillekin sellaista ehkä on olemassa, mutta suurelle osalle ihmisistä ei ole.
Netistä en kuitenkaan miestä etsisi, tai jos etsisin niin haluaisin tavata pian livenä. En minkään kemian takia vaan siksi, että mies saattaa netissä esittää muuta kuin mitä on.
Ok, luulen että en pysty tällaisesta aiheesta keskustelemaan niiden kanssa joiden mielestä kemiaa ei tarvita, vaan oikeanlaisten kriteerien täyttäminen riittää. Täytyy olla niin että meitä on vaan niin erilaisia. Itse en pystyisi suutelemaan tai menemään sänkyyn ihmisen kanssa, jonka kanssa ei olisi kemiaa, enkä näin ollen aloittaisi suhdettakaan koska se olisi piinallista. Olen valmis tinkimään melkeinpä kaikista muista asioista ennen kuin tästä. Tämä on itselleni se perusta, minkä varaan suhde muodostuu jos muodostuu. Sillä ei ole väliä missä ensi kontakti tapahtuu, livenä vai netissä, mutta ensimmäisellä tapaamiskerralla arvioin tämän.
Ja olen siis eri ihminen kuin tuo jolle tässä vastattiin. Hoksasin vaan miksi ihmiset kokee tämän asian niin erilain. Jos toisille ei tosiaan ole mitään tuollaista ns. kemiaa olemassakaan. Tuntuu itsestäni todella kummalliselta. Reagoin ihmisen ääneen, tuoksuun, liikkumiseen, nauruun, tapaan katsoa... kaikki tämä yhdessä muodostaa jonkin kokonaisuuden joka joko kiinnostaa tai ei kiinnosta. Kriteerilistaa aletaan käymään läpi vasta tämän jälkeen.
Naisen itsetunnon lyttäämisellä ja käytöksen kontrolloinnilla on nimenomaan pyritty siihen, että nainen huolii ekan ääliön, johon sattuu törmäämään.
Sitähän nämä palstaäijät yrittävät nytkin jauhamalla karuselleista ja naisten "nirsoudesta".
Voi olla ihmetyksen aihe teille, mutta tällä metodilla minut painostettiin ensimmäiseen avioliittooni niinkin myöhään kuin 1987. Erosin kolme vuotta myöhemmin, olin 25 vuotta vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tuo vedettiin tähän, ettei olisi kemiaa, jos etsii kumppanin aktiivisesti eikä jää odottamaan lähestymisiä passiivisesti? Lienee tuo kemian korostaminen osa ongelmaa, eli odota vain, joskus kohtaat jossain ihmisen "jonka kanssa on kemiaa" (se maaginen ajattelu ilmeisesti?).
Minulla on "kemiaa" mieheni kanssa, jos sillä tarkoitetaan toisesta viehättymistä ja sitä, että haluaa haistella sen hiuksia ja kainaloa. Ei tietenkään silloin, kun ei antauduta kohtalolle, vaan etsitään toiveiden mukainen tyyppi, oteta vain jotain. Valitaan niistä kriteerit täyttävistä se, jota kohtaan tunnetaan viehätystä ja helliä tunteita. En yhtään ymmärrä miksi tästä piti tehdä joku kemia vs järki -juttu.
ap
Kieltämättä kuulostaa siltä, että joidenkin mielestä juuri noin rakkaus menee väärin, jos nainen itse yrittää edesauttaa kumppanin löytymistä, silloin on väkisinkin tyydytty kylmään järkikompromissiin ja tunteet unohdettu. Olen itse tavannut miehiä sekä livenä että netissä, kummassakin tapauksessa osa miehistä on tuoksunut hyvältä ja vetovoimaa joko on ollut tai sitten ei, ihan samoja miehiä pyörii sekä kadulla, baareissa että tinderissä. Pointti on vain se, että kohtaatte, silloin näette, onko sitä kemiaa vai ei. Se, että joku löytyi deitti-ilmon perusteella, ei automaattisesti tarkoita, ettei välillänne voisi olla vahvaa kemiaa ja vetovoimaa. Se voi toki tulla yllätyksenä, että netissä täydelliseltä kuulostanut mies ei tunnukaan oikealta livenä, sillä kemia on harvinaista. Mutta niin se on livenäkin! Mahdollisuudet löytää sopiva tyyppi nousevat huimasti jos ei jää odottamaan peukaloita pyöritellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä kuulostaa siltä, että joidenkin mielestä juuri noin rakkaus menee väärin, jos nainen itse yrittää edesauttaa kumppanin löytymistä, silloin on väkisinkin tyydytty kylmään järkikompromissiin ja tunteet unohdettu. Olen itse tavannut miehiä sekä livenä että netissä, kummassakin tapauksessa osa miehistä on tuoksunut hyvältä ja vetovoimaa joko on ollut tai sitten ei, ihan samoja miehiä pyörii sekä kadulla, baareissa että tinderissä. Pointti on vain se, että kohtaatte, silloin näette, onko sitä kemiaa vai ei. Se, että joku löytyi deitti-ilmon perusteella, ei automaattisesti tarkoita, ettei välillänne voisi olla vahvaa kemiaa ja vetovoimaa. Se voi toki tulla yllätyksenä, että netissä täydelliseltä kuulostanut mies ei tunnukaan oikealta livenä, sillä kemia on harvinaista. Mutta niin se on livenäkin! Mahdollisuudet löytää sopiva tyyppi nousevat huimasti jos ei jää odottamaan peukaloita pyöritellen.
Veikkaan että tässäkin tapauksessa sama ei toimi meille kaikille. Itse asiassa en haluaisi miestä joka aktiivisesti etsii itselleen kumppania. Tuntuu, että tässä on liian iso riski haksahtaa siihen riittävän hyvään. Minä haluan että tunteet saavat herätä itsestään ilman että ns. pakotetaan tai yritetään mitään.
Ap tuntuu jostain syystä vähän hermostuvan kun osa on eri mieltä asiasta kuin hän. Ota ihan rauhassa, ei kukaan mitään muuta sano kuin että se mikä toimii sinulle, ei ehkä toimi minulle. Ei tähän ole yhtä oikeaa tapaa kun emme ole kaikki todellakaan samanlaisia.
Ai, luulin että entisajalla tarkoitettiin tässä vähän kaukaisempaa historiaa. Isovanhempani pariutuivat joskus 1900-luvun alkupuolella, ja silloin se jossain syrjäkylillä vasta epätoivoista olikin. Ensin törmättiin sattumalta jossain kyläkaupalla, sitten pyydettiin tansseihin ja kolmannella tapaamisella mentiinkin jo kihloihin ja ei kun naimisiin äkkiä että pääsee vällyjen väliin. Ja sopivuutta ei sen kummemmin katseltu, eikä ikäeroa (toisilla 10 ja toisilla 15 vuotta) kunhan oli vastakkaista sukupuolta edustava olio. Tästä sitten seurasi 60 vuotta kestänyt lapsirikas mutta onneton avioliitto, jota ei rikkonut alkoholismi, väkivalta eikä mikään muukaan mahti maailmassa. Kyllä sanoisin, että nykyään on asiat vähän paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuo vedettiin tähän, ettei olisi kemiaa, jos etsii kumppanin aktiivisesti eikä jää odottamaan lähestymisiä passiivisesti? Lienee tuo kemian korostaminen osa ongelmaa, eli odota vain, joskus kohtaat jossain ihmisen "jonka kanssa on kemiaa" (se maaginen ajattelu ilmeisesti?).
Minulla on "kemiaa" mieheni kanssa, jos sillä tarkoitetaan toisesta viehättymistä ja sitä, että haluaa haistella sen hiuksia ja kainaloa. Ei tietenkään silloin, kun ei antauduta kohtalolle, vaan etsitään toiveiden mukainen tyyppi, oteta vain jotain. Valitaan niistä kriteerit täyttävistä se, jota kohtaan tunnetaan viehätystä ja helliä tunteita. En yhtään ymmärrä miksi tästä piti tehdä joku kemia vs järki -juttu.
ap
Ihan siitä kun joku sanoi ettei hänelle mitään kemiaa ole olemassa.
Hyvä aloitus, ap! Olen havainnut saman asian, mutta en olisi osannut pukea sitä sanoiksi noin hyvin. N44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisen itsetunnon lyttäämisellä ja käytöksen kontrolloinnilla on nimenomaan pyritty siihen, että nainen huolii ekan ääliön, johon sattuu törmäämään.
Sitähän nämä palstaäijät yrittävät nytkin jauhamalla karuselleista ja naisten "nirsoudesta".
Voi olla ihmetyksen aihe teille, mutta tällä metodilla minut painostettiin ensimmäiseen avioliittooni niinkin myöhään kuin 1987. Erosin kolme vuotta myöhemmin, olin 25 vuotta vanha.
Olet asian ytimessä. Tästä on kyse.
Romanttiset elokuvat ja tarinat ja laulut pönkittävät tätä mielikuvaa. Rakkaus on kaipausta.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Ja siis kaipauksella tarkoitan sitä, että nainen voi vain haaveilla ja kaivata jotain sellaista, mitä hän ei todellisuudessa koskaan voi saada, koska olisi siihen arvoton ja kuvittelisi itsestään ihan liikoja.
”Mikä prinsessa sä luulet olevasi”, on miehen kommentti, jos nainen huomauttaa epäasiallisesta käyttäytymisestä.
Nainen jää suhteessa yksin, liimailemaan rakkausmielikuvien paloja kiinni todellisuuteen.
Kaipauksen ja toivomisen avulla nainen jaksaa uskoa siihen, että vielä joskus saa rakkautta.
Perinteinen rakkauskuvasto on siis väline, jolla meidät naiset on aivopesty sietämään sitä paskaa, mitä parisuhteessa oleminen on oikeasti naiselle ollut.
Nythän asiat ovat muuttuneet, kun on ehkäisy ja omat rahat. Koko rakkaussuhteen luonne on muuttunut riippuvaisuussuhteesta vertaissuhteeksi.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ilmiön hyvin. Äitini opetti aina, että oikea rakkaus ei löydy etsimällä vaan se tulee vastaan kun on tullakseen. Kertoi esimerkkinä kuinka joku pariskunta oli tavannut liikennevaloissa. Baareista ei myöskään tosi rakkautta löydä. Nyt kun ajattelen asiaa, niin se rakkaus kuulostaa joltain yliluonnolliselta ilmiöltä joka vaan tapahtuu. Etsimällä kumppania tätä yliluonnolliselta ilmiötä ei voi tapahtua.
Tässä on myös tämä hyveellisyyspointti, eli vain huonot naiset etsivät seuraa baarista.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Aloitus herättää minussa tosi ristiriitaisia tunteita siinä mielessä että itse en usko että rakkauden löytää etsimällä. Toki ihmiset ovat niin erilaisia keskenään että joku kykenee rakastumaan ihmiseen joka vaikuttaa kaikinpuolin sopivalta. Voin sanoa että itse en varmuudella löytäisi rakkautta deittipalstalta vaika tapaisin jonkun joka vastaa toiveitani täydellisesti.
Olen nelikymppinen ja rakastunut elämässäni tasan yhden kerran. Seurustellut kylläkin useita kertoja. Seurustellut sellaisten henkilöiden kanssa jotka vastaavat toiveitani, mutta suhteet tuntuvat silti pinnallisilta kun rakkaus puuttuu. Helppoa, mutta tyhjää. Henkilö johon rakastuin ja jota rakastan varmaan elämäni loppuun saakka vastaa kyllä osin toiveitani, mutta monelta osin ei todellakaan. Meillä on vaikeaa välillä koska olemme niin erilaisia monessa asiassa. Tuntuu, että rakkaus kumpuaa jostain muualta kuin tiedostavalta tasolta. Ennemminkin se on kemiaa tai biologiaa. Hänen tuoksunsa on sellainen, että tiedän että hän on se oikea. Kuulostaa typerältä, mutta näin se vain on.
Tietenkin rakastuminen kumpuaa tuollaisista asioista, mutta eihän se etsiminen noita miksikään muuta. Etsimällä vain parantaa mahdollisuuksiaan sille, että vaikka sitten se oikean tuoksuinen tulee vastaan. Se on loppujen lopuksi numeropeliä. Tuhannesta ehdokkaasta tietty määrä on sellaisia, joihin sinulla on mahdollista rakastua(ja saada vastarakkautta), sanotaan vaikka että viisi tyyppiä. Voit joko elää elämääsi odotellen, että yksi noista viidestä tupsahtaa sattumalta tiellesi, tai sitten voit aktiivisesti etsiä ja käydä paljon treffeillä, jolloin mahdollisuudet törmäämiseen paranevat.
Ihmetyksekseni kukaan ei ole keskusteluun tuonut yhteiskuntaluokkien merkityksen näkökulmaa. Isovanhempien aikaan 1900-luvun alkupuolella siitä puhuttiin avoimesti, mutta nykyään siitä ei kukaan puhu, kun kyseessä on parinvalinta. Väitän, että sillä on tässä ajassa edelleen merkitystä suhteen onnistumiselle. Kun kummallakin osapuolella tausta on samanlainen, on todennäköisempää, että myös aatemaailmat ja ajatukset siitä mitä hyvään elämään kuuluu mätsäävät. Tämä kuulostaa aika kylmän järkiperäiseltä, mutta tähän liittyy myös tunnepuolta. Ihminen ihastuu tuttuihin piirteisiin eikä sitä kauheen helposti voi muuttaa. Silloin myös lähtee herkemmin jatkamaan suhdetta, jos tietää toisen pitävän samoja asioita tärkeinä mitä itsekin pitää.
Noita "ei pidä etsimällä etsiä"-ajatuksia olen kohdannut aika paljon ikäisiltäni 20-30-vuotiailta naisilta. Liian paljon olen kuunnellut valitusta siitä, että miksei se mies pistä Tinderissä ekana viestiä, ja kehottanut kaveria olemaan se aktiivinen osapuoli, mutta kun ei niin voi tehdä!
Haluaisin palavasti uskoa kohtaloon, mutta niihin kohtalon suomiin kohtaamisiin on usein liittynyt jokin järkiperäinen puoli, esim. tapaaminen ympäristössä, joka houkuttelee tietynlaisia ihmistyyppejä (harrastusryhmät, taidekoulu, liikuntaseura). Jos ympärillä on ihmisiä, joita kiinnostaa samat asiat, olette suunnilleen samanikäisiä, iso osa on sinkkuja ja joskus pystytte keskustelemaan pohdiskellen niin mahollisuudet pariutumiselle on aika hyvät.
Vaikka kuulostan tässä viestissä hyvin järki-myönteiseltä, tunteella on minulle suuri merkitys muodostettaessa parisuhdetta. Kemia on tärkeää, mutta minulle se avautuu laajemminkin kuin pelkkänä seksuaalisena kemiana. Toisen kanssa tulee olla hauskaa. Huumori on mulle yhtä merkityksellistä kuin seksuaalikemia. Joskus nuorena ajattelin, ettei molempia voi tulla samassa ihmisessä kohdalle, mutta onneksi olin väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
@63 edelleen täydennettynäkin tuo ohje antaa pohjimmiltaan ohjeeksi odotella yliluonnollisen tyyppistä kohtaamista sen oikean kanssa. Mitäpä väliä, jos on lmat palikat kasassa alkuun, jos se kohtalonomaisesti tavattu kumppani hävittää sun palikat? Minusta hyvä ohje olisi että selvitä mitä haluat parisuhteelta ja kumppanilta ja tavoittele sitä. Laita treffi-ilmoitus jossa haet haluamaasi, äläkä usko siihen ettäkun oikein odotat muihin asioihin keskittyen, vielä joku päivä kaupan maitohyllyllä katseesi kohtaa sen oikean kanssa.
Olen oppinut vasta nyt sen, ettei ainoita hyvän kumppanin kriteerejä ole lyömättömyys ja epäjuoppous, tässäkin ketjussa tarjoillut ominaisuudet. Minulla saa olla vaikka mikä toive suhteesta ja kumppanista ja saan hakea niihin sopivaa vaikka minulle tuhahdeltaisiin ja kerrottaisiin, miten ennenkin discossa tavattiin joku joka ei lyönyt ja siinä se. Oma kriteeri oli kylläkin vain mukava mies, jollaon ystävälliset silmät. Löytyi lopulta helposti, kun en vaan jäänyt odottamaan että vielä joskus kirjastossa sellainen kävelee vastaan tai jostain muualta bongaa minut ja lähestyy minua, vaikka menis vuosia niin kyllä se tulee! Meni pari kk kun avoimesti itse haki mitä halusi.
Tulkintasi on kummallinen.
Tässä ketjussa ei ole annettu ymmärtää, että se diskossa sattumalta tavattu mies kelpaisi, kunhan vaan ei ole juoppo ja väkivaltainen. Sehän on juurinpäin vastoin. Live-elämässä kohdatessa pystyy arvioimaan aivan samat taustakriteerit kuin netissäkin, mutta sen lisäksi kemian, mitä ei voi arvioida netissä lainkaan. Livenä siis on Enemmän valintakriteerejä kuin netistä hakuja tekemällä.
Lisäksi netissä löydetty puoliso voi sivan yhtä hyvin paljastua juopoksi ja väkivsltaiseksi. Kemia on niin harvinaista, että todennäköisesti se jää nettimiehen kanssa puuttumaan. Minusta kuulostaa kertakaikkiaan siltä, että sinulla on paljon vähemmän kriteerejä Sille Oikealle kuin niillä, jotka näyttävät mielestäsi "odottavan passiivisena".
Minulla se, mikä näyttää sinusta passiiviselta odottelulta, on jatkuvaa kemian tunnustelua. Tiedän sekunnin murto-osassa miehestä, voiko kemiaa olla vai ei. Jos ei ole, kuten 99,99% tapsuksissa, niin on turhaa alkaa tutustua srn enempää. Niistä äärimmäisen harvinaisista tapauksista, joissa on, alan selvittää muita ominaisuuksia.
Eli minä olen selvästi paljon nirsompi kuin sinä ja minusta näyttää siltä, että sinä olet vähän epätoivoinen ja tulet tyytymään vääräään mieheen ns järkipohjalta. Mutta minä olenkin tunneihminen ja sinä ehkä et etsikään intohimoista suhdetta.
Mutta tästä syystä en pysty ollenkaan samaistumaan noihin kommentteihisi, koska tosiaan minä vaadin mieheltä ilmeisestikin paljon enrmmän kuin sinä.Minäkin olen tunneihminen, jopa liiaksikin, mutta en kuulu niihin joiden mielestä on olemassa jotain mystistä kemiaa, jonka huomaa heti ja jota ilman jutusta ei voi tulla mitään. Joillekin sellaista ehkä on olemassa, mutta suurelle osalle ihmisistä ei ole.
Netistä en kuitenkaan miestä etsisi, tai jos etsisin niin haluaisin tavata pian livenä. En minkään kemian takia vaan siksi, että mies saattaa netissä esittää muuta kuin mitä on.
Ok, luulen että en pysty tällaisesta aiheesta keskustelemaan niiden kanssa joiden mielestä kemiaa ei tarvita, vaan oikeanlaisten kriteerien täyttäminen riittää. Täytyy olla niin että meitä on vaan niin erilaisia. Itse en pystyisi suutelemaan tai menemään sänkyyn ihmisen kanssa, jonka kanssa ei olisi kemiaa, enkä näin ollen aloittaisi suhdettakaan koska se olisi piinallista. Olen valmis tinkimään melkeinpä kaikista muista asioista ennen kuin tästä. Tämä on itselleni se perusta, minkä varaan suhde muodostuu jos muodostuu. Sillä ei ole väliä missä ensi kontakti tapahtuu, livenä vai netissä, mutta ensimmäisellä tapaamiskerralla arvioin tämän.
Mulla ei ole tuollaisesta kemiasta kokemusta. Jos viehättyisin vieraasta miehestä vain jonkin kemian takia, niin kummastelisin asiaa kovasti ja yrittäisin löytää jonkin selityksen siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
@63 edelleen täydennettynäkin tuo ohje antaa pohjimmiltaan ohjeeksi odotella yliluonnollisen tyyppistä kohtaamista sen oikean kanssa. Mitäpä väliä, jos on lmat palikat kasassa alkuun, jos se kohtalonomaisesti tavattu kumppani hävittää sun palikat? Minusta hyvä ohje olisi että selvitä mitä haluat parisuhteelta ja kumppanilta ja tavoittele sitä. Laita treffi-ilmoitus jossa haet haluamaasi, äläkä usko siihen ettäkun oikein odotat muihin asioihin keskittyen, vielä joku päivä kaupan maitohyllyllä katseesi kohtaa sen oikean kanssa.
Olen oppinut vasta nyt sen, ettei ainoita hyvän kumppanin kriteerejä ole lyömättömyys ja epäjuoppous, tässäkin ketjussa tarjoillut ominaisuudet. Minulla saa olla vaikka mikä toive suhteesta ja kumppanista ja saan hakea niihin sopivaa vaikka minulle tuhahdeltaisiin ja kerrottaisiin, miten ennenkin discossa tavattiin joku joka ei lyönyt ja siinä se. Oma kriteeri oli kylläkin vain mukava mies, jollaon ystävälliset silmät. Löytyi lopulta helposti, kun en vaan jäänyt odottamaan että vielä joskus kirjastossa sellainen kävelee vastaan tai jostain muualta bongaa minut ja lähestyy minua, vaikka menis vuosia niin kyllä se tulee! Meni pari kk kun avoimesti itse haki mitä halusi.
Tulkintasi on kummallinen.
Tässä ketjussa ei ole annettu ymmärtää, että se diskossa sattumalta tavattu mies kelpaisi, kunhan vaan ei ole juoppo ja väkivaltainen. Sehän on juurinpäin vastoin. Live-elämässä kohdatessa pystyy arvioimaan aivan samat taustakriteerit kuin netissäkin, mutta sen lisäksi kemian, mitä ei voi arvioida netissä lainkaan. Livenä siis on Enemmän valintakriteerejä kuin netistä hakuja tekemällä.
Lisäksi netissä löydetty puoliso voi sivan yhtä hyvin paljastua juopoksi ja väkivsltaiseksi. Kemia on niin harvinaista, että todennäköisesti se jää nettimiehen kanssa puuttumaan. Minusta kuulostaa kertakaikkiaan siltä, että sinulla on paljon vähemmän kriteerejä Sille Oikealle kuin niillä, jotka näyttävät mielestäsi "odottavan passiivisena".
Minulla se, mikä näyttää sinusta passiiviselta odottelulta, on jatkuvaa kemian tunnustelua. Tiedän sekunnin murto-osassa miehestä, voiko kemiaa olla vai ei. Jos ei ole, kuten 99,99% tapsuksissa, niin on turhaa alkaa tutustua srn enempää. Niistä äärimmäisen harvinaisista tapauksista, joissa on, alan selvittää muita ominaisuuksia.
Eli minä olen selvästi paljon nirsompi kuin sinä ja minusta näyttää siltä, että sinä olet vähän epätoivoinen ja tulet tyytymään vääräään mieheen ns järkipohjalta. Mutta minä olenkin tunneihminen ja sinä ehkä et etsikään intohimoista suhdetta.
Mutta tästä syystä en pysty ollenkaan samaistumaan noihin kommentteihisi, koska tosiaan minä vaadin mieheltä ilmeisestikin paljon enrmmän kuin sinä.Minäkin olen tunneihminen, jopa liiaksikin, mutta en kuulu niihin joiden mielestä on olemassa jotain mystistä kemiaa, jonka huomaa heti ja jota ilman jutusta ei voi tulla mitään. Joillekin sellaista ehkä on olemassa, mutta suurelle osalle ihmisistä ei ole.
Netistä en kuitenkaan miestä etsisi, tai jos etsisin niin haluaisin tavata pian livenä. En minkään kemian takia vaan siksi, että mies saattaa netissä esittää muuta kuin mitä on.
Ok, luulen että en pysty tällaisesta aiheesta keskustelemaan niiden kanssa joiden mielestä kemiaa ei tarvita, vaan oikeanlaisten kriteerien täyttäminen riittää. Täytyy olla niin että meitä on vaan niin erilaisia. Itse en pystyisi suutelemaan tai menemään sänkyyn ihmisen kanssa, jonka kanssa ei olisi kemiaa, enkä näin ollen aloittaisi suhdettakaan koska se olisi piinallista. Olen valmis tinkimään melkeinpä kaikista muista asioista ennen kuin tästä. Tämä on itselleni se perusta, minkä varaan suhde muodostuu jos muodostuu. Sillä ei ole väliä missä ensi kontakti tapahtuu, livenä vai netissä, mutta ensimmäisellä tapaamiskerralla arvioin tämän.
Mulla ei ole tuollaisesta kemiasta kokemusta. Jos viehättyisin vieraasta miehestä vain jonkin kemian takia, niin kummastelisin asiaa kovasti ja yrittäisin löytää jonkin selityksen siihen.
Olen huomannut, että mystisen kemian alkuperä vieraiden miesten kohdalla johtuu lähinnä ovulaatiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
@63 edelleen täydennettynäkin tuo ohje antaa pohjimmiltaan ohjeeksi odotella yliluonnollisen tyyppistä kohtaamista sen oikean kanssa. Mitäpä väliä, jos on lmat palikat kasassa alkuun, jos se kohtalonomaisesti tavattu kumppani hävittää sun palikat? Minusta hyvä ohje olisi että selvitä mitä haluat parisuhteelta ja kumppanilta ja tavoittele sitä. Laita treffi-ilmoitus jossa haet haluamaasi, äläkä usko siihen ettäkun oikein odotat muihin asioihin keskittyen, vielä joku päivä kaupan maitohyllyllä katseesi kohtaa sen oikean kanssa.
Olen oppinut vasta nyt sen, ettei ainoita hyvän kumppanin kriteerejä ole lyömättömyys ja epäjuoppous, tässäkin ketjussa tarjoillut ominaisuudet. Minulla saa olla vaikka mikä toive suhteesta ja kumppanista ja saan hakea niihin sopivaa vaikka minulle tuhahdeltaisiin ja kerrottaisiin, miten ennenkin discossa tavattiin joku joka ei lyönyt ja siinä se. Oma kriteeri oli kylläkin vain mukava mies, jollaon ystävälliset silmät. Löytyi lopulta helposti, kun en vaan jäänyt odottamaan että vielä joskus kirjastossa sellainen kävelee vastaan tai jostain muualta bongaa minut ja lähestyy minua, vaikka menis vuosia niin kyllä se tulee! Meni pari kk kun avoimesti itse haki mitä halusi.
Tulkintasi on kummallinen.
Tässä ketjussa ei ole annettu ymmärtää, että se diskossa sattumalta tavattu mies kelpaisi, kunhan vaan ei ole juoppo ja väkivaltainen. Sehän on juurinpäin vastoin. Live-elämässä kohdatessa pystyy arvioimaan aivan samat taustakriteerit kuin netissäkin, mutta sen lisäksi kemian, mitä ei voi arvioida netissä lainkaan. Livenä siis on Enemmän valintakriteerejä kuin netistä hakuja tekemällä.
Lisäksi netissä löydetty puoliso voi sivan yhtä hyvin paljastua juopoksi ja väkivsltaiseksi. Kemia on niin harvinaista, että todennäköisesti se jää nettimiehen kanssa puuttumaan. Minusta kuulostaa kertakaikkiaan siltä, että sinulla on paljon vähemmän kriteerejä Sille Oikealle kuin niillä, jotka näyttävät mielestäsi "odottavan passiivisena".
Minulla se, mikä näyttää sinusta passiiviselta odottelulta, on jatkuvaa kemian tunnustelua. Tiedän sekunnin murto-osassa miehestä, voiko kemiaa olla vai ei. Jos ei ole, kuten 99,99% tapsuksissa, niin on turhaa alkaa tutustua srn enempää. Niistä äärimmäisen harvinaisista tapauksista, joissa on, alan selvittää muita ominaisuuksia.
Eli minä olen selvästi paljon nirsompi kuin sinä ja minusta näyttää siltä, että sinä olet vähän epätoivoinen ja tulet tyytymään vääräään mieheen ns järkipohjalta. Mutta minä olenkin tunneihminen ja sinä ehkä et etsikään intohimoista suhdetta.
Mutta tästä syystä en pysty ollenkaan samaistumaan noihin kommentteihisi, koska tosiaan minä vaadin mieheltä ilmeisestikin paljon enrmmän kuin sinä.Minäkin olen tunneihminen, jopa liiaksikin, mutta en kuulu niihin joiden mielestä on olemassa jotain mystistä kemiaa, jonka huomaa heti ja jota ilman jutusta ei voi tulla mitään. Joillekin sellaista ehkä on olemassa, mutta suurelle osalle ihmisistä ei ole.
Netistä en kuitenkaan miestä etsisi, tai jos etsisin niin haluaisin tavata pian livenä. En minkään kemian takia vaan siksi, että mies saattaa netissä esittää muuta kuin mitä on.
Ok, luulen että en pysty tällaisesta aiheesta keskustelemaan niiden kanssa joiden mielestä kemiaa ei tarvita, vaan oikeanlaisten kriteerien täyttäminen riittää. Täytyy olla niin että meitä on vaan niin erilaisia. Itse en pystyisi suutelemaan tai menemään sänkyyn ihmisen kanssa, jonka kanssa ei olisi kemiaa, enkä näin ollen aloittaisi suhdettakaan koska se olisi piinallista. Olen valmis tinkimään melkeinpä kaikista muista asioista ennen kuin tästä. Tämä on itselleni se perusta, minkä varaan suhde muodostuu jos muodostuu. Sillä ei ole väliä missä ensi kontakti tapahtuu, livenä vai netissä, mutta ensimmäisellä tapaamiskerralla arvioin tämän.
Mulla ei ole tuollaisesta kemiasta kokemusta. Jos viehättyisin vieraasta miehestä vain jonkin kemian takia, niin kummastelisin asiaa kovasti ja yrittäisin löytää jonkin selityksen siihen.
Olen huomannut, että mystisen kemian alkuperä vieraiden miesten kohdalla johtuu lähinnä ovulaatiosta.
Voi hitto, ehkäisyni ei taida toimia siinä tapauksessa jos ovuloin siitä huolimatta.
On oikeastaan hyvin mielenkiintoista, että osa tunnistaa laajemman ilmiön mistä ap puhuu, ja osa ei ollenkaan. Siihen varmaan törmää helpommin, jos on ollut pitkiä aikoja elämässään sinkku ja saanut paljon (pyytämättäänkin) ohjeistusta lähipiiristä, silloin nämä asenteet nousevat helpommin esiin. Toki myös osalla on konservatiivisempi lähipiiri kuin toisilla.