Lapsiperheessä vierailu on tehokkain ehkäisykeino.

Vierailija kirjoitti:

Miesten silmistä näkee helposti sen katumuksen, että on hankkinut lapsia. Ehkä se ei ole varsinaista katumusta, mutta selvää kaipuuta olla vapaa velvoitteista. Kyllä ne varmasti niitä lapsiaan myös rakastavat, mutta ei kaikkia ole tehty perhe-elämään.

Jos perustettaisiin sellainen hautomo ihan vain syntyvyyden turvaamiseksi, että jokainen antaisi munasolujaan ja siittiöitään jonnekin haudottavaksi, ja sitten nämä tuotokset annettaisiin joko adoptioon tai ne kasvatettaisiin jossain hoitoloissa. Molempi parempi!

Niinkö näkee? Kaikkien miesten? Isäsikon katuu syntymääsi?

Oma isäni oli iloinen ja ylpeä lapsistaan, tuki ja kannusti.

Näin tekee myös mieheni, kuten myös veljeni.

Vierailija kirjoitti:

Miesten silmistä näkee helposti sen katumuksen, että on hankkinut lapsia. Ehkä se ei ole varsinaista katumusta, mutta selvää kaipuuta olla vapaa velvoitteista. Kyllä ne varmasti niitä lapsiaan myös rakastavat, mutta ei kaikkia ole tehty perhe-elämään.

Jos perustettaisiin sellainen hautomo ihan vain syntyvyyden turvaamiseksi, että jokainen antaisi munasolujaan ja siittiöitään jonnekin haudottavaksi, ja sitten nämä tuotokset annettaisiin joko adoptioon tai ne kasvatettaisiin jossain hoitoloissa. Molempi parempi!

Miehiäkin on kovin monenlaisia. Minulla on ollut parikin miesystävää, joiden kanssa tuli ero kun en halunnut/en uskaltanut hankkia heidän kanssaan lapsia. En ole seurannut miten tarina heidän osaltaan on jatkunut. Yhden kerran törmäsin toiseen uimahallissa lastenaltaalla ja vaikutti ihan symppisfaijalta. Huvittavaa kohtaamisessa ehkä oli juuri se, että minäkin olin siellä laskettamassa taaperoa vesiliukumäessä.. :D No, lähdettiin nopeasti kantiiniin, minä ja lapseni, kun oli niin outoa.Toinen mies saattoi maata krapulassa kotona ja nauttia vapaudesta, mistä sitä tietää.

Nämä oman elämänsä ylimieliset unohtavat autuaasti sen että he ovat aikanaan olleet näitä hankalia pikku päivänsäteitä. Joku on ihme kyllä jaksanut sietää heitä, jopa rakastanutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin kyllä niin samaistua ap.n kommenttiin. Asuin veljeni luona melkein parin kuukauden ajan kun omaa asuntoani remontoitiin. Hänellä on kaksi poikaa ja tyttö, joista vanhin eskarissa. Voin sanoa, että kun oma koti valmistui olin vieläkin varmempi siitä, etten omia lapsia tahdo. Veljeni on vaimonsa kanssa erittäin hyviä vanhempia, mutta päiväkotiin lähtö, ruokailut ja nukkumaanmenot eivät siltikään olleet niitä helpoimpia siirtymiä päivässä.

Tuntuu hassulta, että kun lapsettomana aikuisena ihmisenä sanon, mikä hankaluutta aiheutti perheessä on minulla varmasti lynkkausjoukko valmiina. Mutta kun äiti tai isä puhuu arjen hankaluuksista niin heitä sympataan. Vela ei saa ilmaista omaa mielipidettään lapsiperhearjesta.

Saa. Mutta vanhempana tietää että vela ei ymmärrä asian toista puolta, ja siksi kokemus on puutteellinen. En minä jaksa kuunnella toisen PELKKÄÄ kauhistelua siitä kuinka kamalalta meidän aamupukeminen näyttää. Kun toisaalta se toinen ei ymmärrä sitä tunnetta, kuinka liikuttavalta se tuntuu - sen aamuhässäkän jälkeenkin - tiputtaa se oma lapsi koululle ja katsella kun se taapertaa ystäviensä luo iso reppu selässä keikkuen. Vanhemmuus on työtä ja sen vela näkee. Vanhemmuus on myös palkitsevaa, palkitsevaa sellaisella tavalla mitä vela ei voi ikinä ymmärtää.

Tuokin on tosi hassu olettamus, että lapseton ihminen kuvittelisi lapsiperhe-elämän olevan pelkkää hässäkkää ja negatiivista stressiä ilman mitään palkintoa. Jos asia olisi noin, kukaan tässä maailmassa ei lisääntyisi koskaan, ainakaan vapaaehtoisesti.

Kyllä minä tiedän että vanhempi rakastaa lastaan ja lapsi vanhempaansa. Kyllä minä tiedän että lapsen kehitystä on kiehtovaa seurata. Ei se muuta sitä faktaa etten itse halua elää sellaista elämää.

Ap

Ja saat olla haluamatta. Tuo on vain syy miksi velojen juttuja ei ehkä vanhemmat jaksa kuunnella.

Henk.koht. minulle tulee mieleen lähinnä kypsymätön teini-ikäinen mieleen näistä aikuisista ihmisistä, jotka jaksaa valittaa lapsiperheen normaalista ruokailutilanteesta. Teinithän on sellaisia aika itsekkäitä ja egoistisia, koko maailman pitäisi pyöriä teinin ympärillä ja auta armias jos jostain on pientäkin vaivaa 😂 Mut teini-ikähän on nykyisin pitkittynyt.. en itse vaan jaksa kuunnella sellaista narinaa 🙂

Kommentistasi, jossa sanot veloja kypsymättömiksi teineiksi tulee mieleen äiti joka katuu suuresti lapsiaan. Ja purkaa katumuksen kateudelta haiskahtavilla kommenteillaan.

En suinkaan puhunut KAIKISTA veloista. Vain niistä jotka menee lapsiperheeseen kylään ja kokee oikeudekseen istua siellä naama väärinpäin, arvostella toisten lapsia vain koska he ovat lapsia, tai jaksavat vain valittaa lapsiperheiden elämästä. Sellaiset narisijat on rasittavia ja heistä tulee mieleen teini-ikäinen.

Taisit lukea aloitukseni ihan omanlaistesi lasien läpi. :D Minä en istunut pöydässä naama väärinpäin valittamassa. Meillä oli hauskaa, sekä lapsilla että aikuisilla. Tuohon kaoottisuusheittooni ystäväni tokaisi naurahtaen että tällaista se on suurimman osan aikaa, muista ehkäisy.

Ap

Muista säkin nauraa ku joku äippä ihmettelee sun kolkkoa ja ankeaa kotias!

Jostain kumman syystä luulet, et sun käytös oli korrektia, mut ei se sitä ollut.

Muistan kyllä, tosin kotini ei ole ankea eikä kolkko. :) Kuten eivät myöskään tämän ystäväni lapset. Se että nauraen totean tilanteen olevan kaoottinen, ei ole loukkaus ketään kohtaan. Eikä ystäväni sitä sellaisena myöskään ottanut, nauroi itsekin. Ja tosiaan muistutti siitä ehkäisystä.

Tämä(kin) ketju on nyt tuonut ilmi sen, että on vanhempia jotka lapsistaan huolimatta kykenevät nauramaan itselleen ja arvostamaan muidenkin valintoja. Sitten on toisenlaisia vanhempia, mutta sellaisten luona en kävisi kylässä vaikka tuntisinkin.

Ap

Nauramaan itselleen? Miksi minun pitäisi nauraa sille että olen tehnyt lapsia, he ovat olemassa ja saavat myös keskustella meidän ruokapöydässä, ilman että joku täti tulee selittelemään miten kaoottisia he ovat kun täysin normaalisti pyytävät maitoa tai auttamaan perunan pilkkomisessa? Saako myös vaikkapa sun miehelle naureskella samalla tapaa? Jos se vaikka pureskelis ruokaa hassusti, ja mua risoisi asia, niin saanko päivitellä sitä teidän ruokapöydässä suureen ääneen ja muistuttaa sua et hei! avioerot on keksitty!

 Minusta lähinnä epäreilua niitä lapsia kohtaan, jos heidän täysin fiksulle käytökselle naureskellaan, todetaan ääneen että he ovat kaoottisia ja että kannattaa käyttää ehkäisyä. Juu, sinä ja ystäväsi oikein loistatte älykkyydellänne jos tämä kertomasi juttu oli tosi. Not. 

Älä nyt hermostu. :D Ei sinun tarvitse nauraa lisääntymisellesi. Ei missään tapauksessa. Ystäväni sen sijaan välillä kyllä nauraa arkeaan, kuten minäkin omaani (niin kuin jo sanoin). Ystäväni rakastaa lapsiaan ehdoitta ja on silminnähden onnellinen elämässään. Myös lapset vaikuttavat kerrassaan tyytyväisiltä ja rakastetuilta.

Ja kyllä, saat nauraa minulle ja miehelleni ihan niin paljon kuin sielusi sietää. Me teemme sitä itsekin. Sitä kutsutaan itseironiaksi, ja se on monesti elämässä ihan paikallaan.

Lapset tosiaan käyttäytyivät vierailuni aikana hyvin, ja heitä myös monesta asiasta kehuin. Kuten siitä, että pienempi innostuksestaan huolimatta lähestyi kissaa varovaisesti ja silitti hellästi, ja että hän osaa sanoa ärrän tosi hienosti ikäänsä nähden. Ja muisti monta eri kulkuneuvon nimeä palapelissä. Toinen taas esitteli jumppaustaitojaan ja minä taputin minkä käsistäni ehdin. Minä en arvostellut heidän käytöstään. Enkä olisi arvostellut vaikka se olisi ollut huonoa.

Lapsiperheen elämä nyt vaan on melko kaoottista aika ajoin, siitä ei pääse mihinkään. Siis verrattuna lapsettoman elämään. Vai meinaatko, että esim. puistokävelylle lähtö vaatii lapsettomalta saman määrän touhua, puhetta ja säätämistä kuin lapselliselta? Se ei tee kummastakaan valinnasta huonompaa, pieni kaaos kuuluu pikkulapsiperheen arkeen. Se on minusta hauskaa, ja ystäväni mielestä myös.

Ap

Voi että kun noiden velojen kateellisuus lapsen saaneita kohtaan paistaa läpi.

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikki ne pukemistilanteet varsinkin talvella, onhan se sellaista vuovaamista. Tuli nähtyä lapsiperhe arki sisarusten perheissä, todella hyvä ehkäisykeino täytyy sama todeta. Pitää lippaa nostaa kuka tuohon touhuun ryhtyy nykyään.  :)

Pukemistilanteet on helppoja, kun opettaa lapsen pienestä pitäen pukemaan itse.

Annan kolmevuotiaalleni vaatteet ja kehotan pukemaan, sitten menen hoitamaan omat lähtötoimet. Lapsi pukee itsenäisesti ja päästään lähtemään.

Vierailija kirjoitti:

Voi että kun noiden velojen kateellisuus lapsen saaneita kohtaan paistaa läpi.

Miksi minä olisin kateellinen? Mulla on oletettavasi ihan toimivat munasarjat, ei se lapsen aikaansaaminen mitään rakettitiedettä ole.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten silmistä näkee helposti sen katumuksen, että on hankkinut lapsia. Ehkä se ei ole varsinaista katumusta, mutta selvää kaipuuta olla vapaa velvoitteista. Kyllä ne varmasti niitä lapsiaan myös rakastavat, mutta ei kaikkia ole tehty perhe-elämään.

Jos perustettaisiin sellainen hautomo ihan vain syntyvyyden turvaamiseksi, että jokainen antaisi munasolujaan ja siittiöitään jonnekin haudottavaksi, ja sitten nämä tuotokset annettaisiin joko adoptioon tai ne kasvatettaisiin jossain hoitoloissa. Molempi parempi!

Niinkö näkee? Kaikkien miesten? Isäsikon katuu syntymääsi?

Oma isäni oli iloinen ja ylpeä lapsistaan, tuki ja kannusti.

Näin tekee myös mieheni, kuten myös veljeni.

Ei kaikkien, mutta joidenkin.

Ja kyllä mun isä varmaan katuu mun syntymääni. Tai katui, ennen kuin tajusi, että elämä on nyt tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin nähty. Lapsia tehneet pitävät vapaaehtoista lapsettomuutta loukkauksena omaa valintaa tehdä lapsia kohtaan.

Nämä keskustelut menevät aina samalla tavalla: muut velat komppaa ja yrittää keskustella ja äipät ryntäävät ketjuun solvaamaa.n lapsettomia ja keksimään juttuja, kuten mm. että aloittaja olisi ääneen arvostellut toisen valintaa tehdä lapsia, vaikka on moneen kertaan sanottu, ettei asia ollut niin. Sitten haukutaa.n veloja epäkypsäksi ja ties miksi.

Eli lapsettomuus on uhka ja henkilökohtainen loukkaus lapsellisille, miksi?

Siksi että. Lapsen saaneet ovat tutkitusti onnettomampia ja vähemmän tyytyväisiä elämäänsä kuin lapsettomat eläkeikään asti. Ero on todella suuri. Syyt on varmasti kaikille ilmeisiä.

Niistä jotka hankkivat lapsia todella harva on oikeasti miettinyt asiaa. Niin tehdään, koska "niin kuuluu tehdä". Koska häät ja vauva on onnellinen loppu, ainoa kaikkien tuntema tapa yrittää varmistella että elämällä on merkitys. Vähintään pelosta tehdään, koska entäs jos sitten katuukin, kauheasti on iskostettu miten synkkää ja kamalaa se hylätyn, yksinäisen ikääntyvän naisen elämä on. Naiselle puoliso ja perhe on itsestäänselvä päämäärä elämässä ja sitä pitää tavoitella jo ihan sen takia että muut arvostaa. Sitten tulee juuri naisen perinteisen narratiivin mukaisten elämän huipentumien, häiden ja ensimmäisen lapsen odotuksen ja syntymän, jälkeen karu todellisuus täytenä yllätyksenä: sinua pidetäänkin nyt tyhmänä. Tyhmänä, tylsänä, banaalina, rumana, seksittömänä ja yhtäkkiä 10 vanhempana. Ja päälle se lapsiarki.

Totta kai se on katkeraa ja kurjaa. Mutta ihminen on psykologisesti resilientti ja perustelee kaiken itselleen parhain päin. Jotenkin asia käännellään mielessä semmoiseksi, että tämä oli hyvä valinta ja en kadu pätkääkään. Varmasti rakkaus lapseen auttaa tässä paljon. Mutta moni kokee päässään rakentamalle oikeutuskyhäelmälle uhkaksi sen, kun muut tekevät toisen valinnan ja ovat siihen tyytyväisiä ja puhuvat asiasta avoimesti. Ehkä vielä näyttävät ne kaikki asiat jotka ovat saaneet pitää itsellään, joista lapsen saaneet ovat joutuneet luopumaan. Tätä uhkaa vastaan sitten tunnetaan tarvetta puolustautua hyökkäämällä.

Tämä on inhimillistä enkä sano tätä pilkatakseni tai alentaakseni ketään. Monilla on tällaisia mielen puolustuksia, joista ollaan vähän herkkiä. Ja se on oikeasti väärin äitejä kohtaan miten seksistisesti ja alentuvasti heihin suhtaudutaan, veloillakin on tässä parantamisen varaa.

Ohis. Tutkitusti esikoinen lisää sekä miehen, että naisen onnellisuutta. Toinen lapsia palauttaa äidin lapsettomien tasolle, iskä on vielä lapsetonta miestä onnellisempi. Kolmas lapsi ja siitä eteenpäin laskee etenkin naisen onnellisuutta arjessa. Keskimäärin näin. T. Neljän äiti (lapset jo teinejä/aikuisia ja iltatähti harkinnassa)

Mikä sun lähteesi tähän on? En seuraa aihetta aktiivisesti, mutta mun ymmärrys asiasta on että tämä lapsien ja onnettomuuden/huonomman elämänlaadun yhteys on sen verran vahvasti ja laajasti osoitettu että yksittäinen tutkimus ei ole vielä oikein mikään syy edes epäillä muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että kun noiden velojen kateellisuus lapsen saaneita kohtaan paistaa läpi.

Miksi minä olisin kateellinen? Mulla on oletettavasi ihan toimivat munasarjat, ei se lapsen aikaansaaminen mitään rakettitiedettä ole.

ap

Olen eri. Musta on alkanut vaikuttaa siltä, että oman _vapaaehtoisen_ lapsettomuuden alleviivaamisessa onkin kyse joskus myös siitä, että halutaan alleviivata sitä, että "_en_ole_maho_". En ole siis ottanut kierroksia juuri tästä aloituksesta, ihan humoristinen ja rento (y). Mietin vain, että kun jotkut tuovat sitä niin kiivaasti esiin silloinkin kun siihen ei ole mitään aihetta. Se kuulostaa välillä juuri tältä: "Mä _en_ ole _maho_! Mä olen_vela_!" Tottakai kumppanin kanssa lastenhankinnasta on oleellista keskustella kuten muistakin parisuhdeasioista. Ketään muuta ei vaan ylimaallisesti kiinnosta toisten parisuhdeasiat ellei ole vähän häiriintynyt.

Minä mietin usein miten olen luonut tähän maailmaan täysin uuden ihmisen., joka on vieläpä hyvä tyyppi, on nyt 17v. Kun tulee käymään mutsilla puhumme asiat läpi ja nauramme paljon. Katsomme yhdessä jotain leffoja, kauhua ja toimintaa, huumorijuttuja. Minä jelppaan missä pystyn, hän auttaa auto - ja tietokoneasioissa, vaihtaa renkaat jne. Lähettää mulle vitsikkäitä viestejä ja kertoo kavereiden edesottamuksista. Tyttöasioistakin aina jotain.

En kyllä vaihtaisi osaani mistään hinnasta. Ihanaa että hän on. Olen saanut iloa niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin nähty. Lapsia tehneet pitävät vapaaehtoista lapsettomuutta loukkauksena omaa valintaa tehdä lapsia kohtaan.

Nämä keskustelut menevät aina samalla tavalla: muut velat komppaa ja yrittää keskustella ja äipät ryntäävät ketjuun solvaamaa.n lapsettomia ja keksimään juttuja, kuten mm. että aloittaja olisi ääneen arvostellut toisen valintaa tehdä lapsia, vaikka on moneen kertaan sanottu, ettei asia ollut niin. Sitten haukutaa.n veloja epäkypsäksi ja ties miksi.

Eli lapsettomuus on uhka ja henkilökohtainen loukkaus lapsellisille, miksi?

Siksi että. Lapsen saaneet ovat tutkitusti onnettomampia ja vähemmän tyytyväisiä elämäänsä kuin lapsettomat eläkeikään asti. Ero on todella suuri. Syyt on varmasti kaikille ilmeisiä.

Niistä jotka hankkivat lapsia todella harva on oikeasti miettinyt asiaa. Niin tehdään, koska "niin kuuluu tehdä". Koska häät ja vauva on onnellinen loppu, ainoa kaikkien tuntema tapa yrittää varmistella että elämällä on merkitys. Vähintään pelosta tehdään, koska entäs jos sitten katuukin, kauheasti on iskostettu miten synkkää ja kamalaa se hylätyn, yksinäisen ikääntyvän naisen elämä on. Naiselle puoliso ja perhe on itsestäänselvä päämäärä elämässä ja sitä pitää tavoitella jo ihan sen takia että muut arvostaa. Sitten tulee juuri naisen perinteisen narratiivin mukaisten elämän huipentumien, häiden ja ensimmäisen lapsen odotuksen ja syntymän, jälkeen karu todellisuus täytenä yllätyksenä: sinua pidetäänkin nyt tyhmänä. Tyhmänä, tylsänä, banaalina, rumana, seksittömänä ja yhtäkkiä 10 vanhempana. Ja päälle se lapsiarki.

Totta kai se on katkeraa ja kurjaa. Mutta ihminen on psykologisesti resilientti ja perustelee kaiken itselleen parhain päin. Jotenkin asia käännellään mielessä semmoiseksi, että tämä oli hyvä valinta ja en kadu pätkääkään. Varmasti rakkaus lapseen auttaa tässä paljon. Mutta moni kokee päässään rakentamalle oikeutuskyhäelmälle uhkaksi sen, kun muut tekevät toisen valinnan ja ovat siihen tyytyväisiä ja puhuvat asiasta avoimesti. Ehkä vielä näyttävät ne kaikki asiat jotka ovat saaneet pitää itsellään, joista lapsen saaneet ovat joutuneet luopumaan. Tätä uhkaa vastaan sitten tunnetaan tarvetta puolustautua hyökkäämällä.

Tämä on inhimillistä enkä sano tätä pilkatakseni tai alentaakseni ketään. Monilla on tällaisia mielen puolustuksia, joista ollaan vähän herkkiä. Ja se on oikeasti väärin äitejä kohtaan miten seksistisesti ja alentuvasti heihin suhtaudutaan, veloillakin on tässä parantamisen varaa.

Tämäkö on palstan velojen mielestä sitä rakentavaa keskustelua, jossa ollaan avoimia muillekin kuin omalle mielipiteelle?

Olen tuon kirjoittanut vela ja voin sanoa että olen kyllä ihan avoin muillekin mielipiteille. Itsekään en valinnut lapsettomuutta siksi etten haluaisi lasta vaan muista syistä. Ymmärrän siis kyllä todella hyvin että niitäkin vanhempia on, jotka ovat tehneet valintansa huolella ja hyvin perustein, ja heillä on varmasti harvemmin asiasta mitään sisäistä ristiriitaa tai vaikeutta. Olen myös varma, että moni huoletta lapsen hankkinut on niin itsevarma ja sopeutuvainen ihminen ja vaan elää niin kivaa elämää, ettei defensseille ole tarvetta. 

En tajua. Itselläni ei ole lapsia mutta molemmilla sisaruksillani on (4-10-vuotiaita), ja pääsen näiden kautta seuraamaan lapsiperhe-elämää sivusta. En koe sitä kovin ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Leikeissä kyllä lähtee meteliä ja paljon, mutta ruokapöydässä istutaan ja syödään ihan normaalisti. Kyllähän niitä "Iskä anna maitoa"-tokaisuja tulee mutta ihan yhtä lailla aikuisetkin pyytävät ojentamaan suolaa tai perunakulhoa. Tuntuu että ihmisillä on paljon pienempi sietokyky lasten kohdalla kuin aikuisten.

Ei siinä, ymmärrän kyllä että lasten vaatima huomio koettelee kärsivällisyyttä. Itseänikin ärsyttää ne "Äiti äiti kato kato"-lapset jotka ovat koko ajan repimässä vanhempiensa helmoja ja kerjäämässä huomiota kun vanhemmat yrittävät keskustella toisen aikuisen kanssa normaalisti, mutta harvoin sekään vaihe kestää montaa vuotta ja sellaiset lapset ovat huonosti kasvatettuja muutenkin. Kohta ne ovat koululaisia/varhaisteinejä jotka istuvat huoneessaan eivätkä halua puhua kuin omille kavereilleen.

Hyvä, ettet hanki lapsia AP. Kaikista ei ole äideiksi.

Vierailija kirjoitti:

En tajua. Itselläni ei ole lapsia mutta molemmilla sisaruksillani on (4-10-vuotiaita), ja pääsen näiden kautta seuraamaan lapsiperhe-elämää sivusta. En koe sitä kovin ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Leikeissä kyllä lähtee meteliä ja paljon, mutta ruokapöydässä istutaan ja syödään ihan normaalisti. Kyllähän niitä "Iskä anna maitoa"-tokaisuja tulee mutta ihan yhtä lailla aikuisetkin pyytävät ojentamaan suolaa tai perunakulhoa. Tuntuu että ihmisillä on paljon pienempi sietokyky lasten kohdalla kuin aikuisten.

Ei siinä, ymmärrän kyllä että lasten vaatima huomio koettelee kärsivällisyyttä. Itseänikin ärsyttää ne "Äiti äiti kato kato"-lapset jotka ovat koko ajan repimässä vanhempiensa helmoja ja kerjäämässä huomiota kun vanhemmat yrittävät keskustella toisen aikuisen kanssa normaalisti, mutta harvoin sekään vaihe kestää montaa vuotta ja sellaiset lapset ovat huonosti kasvatettuja muutenkin. Kohta ne ovat koululaisia/varhaisteinejä jotka istuvat huoneessaan eivätkä halua puhua kuin omille kavereilleen.

En minäkään koe sitä ylitsepääsemättömän vaikeaksi. En tiedä mikä siinä niin erityisen vaikeaa voisi ollakaan. En vain halua sitä omalle kohdalleni. Ja keskustelu koskee sitä, että lehdissä pääteltiin jokunen viikko takaperin, että lapsettomat eivät halua lapsia koska eivät näe lapsiperhearkea omassa elämässään. Tein siis aloituksen kertoakseni, että ainakin omalla kohdallani asia on päinvastoin, ja niin ilmeisesti monen muunkin mielestä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin nähty. Lapsia tehneet pitävät vapaaehtoista lapsettomuutta loukkauksena omaa valintaa tehdä lapsia kohtaan.

Nämä keskustelut menevät aina samalla tavalla: muut velat komppaa ja yrittää keskustella ja äipät ryntäävät ketjuun solvaamaa.n lapsettomia ja keksimään juttuja, kuten mm. että aloittaja olisi ääneen arvostellut toisen valintaa tehdä lapsia, vaikka on moneen kertaan sanottu, ettei asia ollut niin. Sitten haukutaa.n veloja epäkypsäksi ja ties miksi.

Eli lapsettomuus on uhka ja henkilökohtainen loukkaus lapsellisille, miksi?

Siksi että. Lapsen saaneet ovat tutkitusti onnettomampia ja vähemmän tyytyväisiä elämäänsä kuin lapsettomat eläkeikään asti. Ero on todella suuri. Syyt on varmasti kaikille ilmeisiä.

Niistä jotka hankkivat lapsia todella harva on oikeasti miettinyt asiaa. Niin tehdään, koska "niin kuuluu tehdä". Koska häät ja vauva on onnellinen loppu, ainoa kaikkien tuntema tapa yrittää varmistella että elämällä on merkitys. Vähintään pelosta tehdään, koska entäs jos sitten katuukin, kauheasti on iskostettu miten synkkää ja kamalaa se hylätyn, yksinäisen ikääntyvän naisen elämä on. Naiselle puoliso ja perhe on itsestäänselvä päämäärä elämässä ja sitä pitää tavoitella jo ihan sen takia että muut arvostaa. Sitten tulee juuri naisen perinteisen narratiivin mukaisten elämän huipentumien, häiden ja ensimmäisen lapsen odotuksen ja syntymän, jälkeen karu todellisuus täytenä yllätyksenä: sinua pidetäänkin nyt tyhmänä. Tyhmänä, tylsänä, banaalina, rumana, seksittömänä ja yhtäkkiä 10 vanhempana. Ja päälle se lapsiarki.

Totta kai se on katkeraa ja kurjaa. Mutta ihminen on psykologisesti resilientti ja perustelee kaiken itselleen parhain päin. Jotenkin asia käännellään mielessä semmoiseksi, että tämä oli hyvä valinta ja en kadu pätkääkään. Varmasti rakkaus lapseen auttaa tässä paljon. Mutta moni kokee päässään rakentamalle oikeutuskyhäelmälle uhkaksi sen, kun muut tekevät toisen valinnan ja ovat siihen tyytyväisiä ja puhuvat asiasta avoimesti. Ehkä vielä näyttävät ne kaikki asiat jotka ovat saaneet pitää itsellään, joista lapsen saaneet ovat joutuneet luopumaan. Tätä uhkaa vastaan sitten tunnetaan tarvetta puolustautua hyökkäämällä.

Tämä on inhimillistä enkä sano tätä pilkatakseni tai alentaakseni ketään. Monilla on tällaisia mielen puolustuksia, joista ollaan vähän herkkiä. Ja se on oikeasti väärin äitejä kohtaan miten seksistisesti ja alentuvasti heihin suhtaudutaan, veloillakin on tässä parantamisen varaa.

Ohis. Tutkitusti esikoinen lisää sekä miehen, että naisen onnellisuutta. Toinen lapsia palauttaa äidin lapsettomien tasolle, iskä on vielä lapsetonta miestä onnellisempi. Kolmas lapsi ja siitä eteenpäin laskee etenkin naisen onnellisuutta arjessa. Keskimäärin näin. T. Neljän äiti (lapset jo teinejä/aikuisia ja iltatähti harkinnassa)

Mikä sun lähteesi tähän on? En seuraa aihetta aktiivisesti, mutta mun ymmärrys asiasta on että tämä lapsien ja onnettomuuden/huonomman elämänlaadun yhteys on sen verran vahvasti ja laajasti osoitettu että yksittäinen tutkimus ei ole vielä oikein mikään syy edes epäillä muuta.

En enää muista mistä tuon luin, Tiede-lehdestä? Oletan, että "sun ymmärryksellä" tarkoitat "sun mutu-olettamaasi"?

Tässä nyt jotain. https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.psycho…

"However, studies that reported a happiness deficit for parents often painted the entire population of parents with a single broad brush. For example, early studies didn’t consider differences between nations. To address this, Glass, Simon, and Andersson (2016) compared the happiness levels of couples with and without children from 22 countries. They found that although a happiness deficit existed for parents from some nations, parents from other nations experienced a happiness surplus. For example, compared with childless couples, parents from Norway and Hungary tend to be happier. However, parents in Australia and Great Britain were less happy than their childless counterparts. The country with the largest happiness deficit related to having children was the United States

.......

Countries such as Norway, where parents are happier than nonparents, tend to have family-friendly policies, including paid parental leave, affordable and subsidized child care, more government-protected paid vacation and sick days, and greater work schedule flexibility. These social policies were important to the happiness of both mothers and fathers. In fact, both parents and nonparents were happier in countries with these social policies in place."

Monissa, etenkään vanhemmissa, onnellisuustutkimuksissa ei oteta huomioon kansallisia eroja. Esim. Norjassa vanhemmat ovat lapsettomia onnellisempia. Norjassa myös lapsettomat ovat muita lapsettomia onnellisempia. Lapsiluvun vaikutuksesta onnellisuuteen on vähän tutkimuksia. Jos nyt nokkelana kaivat googlesta jonkun "jo ensimmäinen lapsi tekee onnettomammaksi"-tutkimuksen, muista, ettei se ole pohjoismainen tutkimus.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, ettet hanki lapsia AP. Kaikista ei ole äideiksi.

Uskon että olisin hyvä äiti jos lapsen hankkisin. Mutta en halua hankkia.

Ja joo joo, lapsia ei hankita vaan niitä siunaantuu jos on siunaantuakseen. :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että kun noiden velojen kateellisuus lapsen saaneita kohtaan paistaa läpi.

Miksi minä olisin kateellinen? Mulla on oletettavasi ihan toimivat munasarjat, ei se lapsen aikaansaaminen mitään rakettitiedettä ole.

ap

Olen eri. Musta on alkanut vaikuttaa siltä, että oman _vapaaehtoisen_ lapsettomuuden alleviivaamisessa onkin kyse joskus myös siitä, että halutaan alleviivata sitä, että "_en_ole_maho_". En ole siis ottanut kierroksia juuri tästä aloituksesta, ihan humoristinen ja rento (y). Mietin vain, että kun jotkut tuovat sitä niin kiivaasti esiin silloinkin kun siihen ei ole mitään aihetta. Se kuulostaa välillä juuri tältä: "Mä _en_ ole _maho_! Mä olen_vela_!" Tottakai kumppanin kanssa lastenhankinnasta on oleellista keskustella kuten muistakin parisuhdeasioista. Ketään muuta ei vaan ylimaallisesti kiinnosta toisten parisuhdeasiat ellei ole vähän häiriintynyt.

Mulla ei ole tarvetta alleviivata sitä mitenkään, asia ei ole elämäni kannalta merkityksellinen. On siis aivan sama olenko maho vai en, kun en lisäänny kuitenkaan. Enhän minä edes tiedä olenko lisääntymiskykyinen, kun en ole koittanut hankkiutua raskaaksi. 

Tuo kommenttini nyt vain oli vastine tuolle iänikuiselle kateuskortille. Lähes kuka tahansa voi saada lapsen aikaan tähän maailmaan. Kateudesta ei siis voi olla kyse, kun puhutaan vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Vastentahtoinen lapsettomuus on asia aivan erikseen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua. Itselläni ei ole lapsia mutta molemmilla sisaruksillani on (4-10-vuotiaita), ja pääsen näiden kautta seuraamaan lapsiperhe-elämää sivusta. En koe sitä kovin ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Leikeissä kyllä lähtee meteliä ja paljon, mutta ruokapöydässä istutaan ja syödään ihan normaalisti. Kyllähän niitä "Iskä anna maitoa"-tokaisuja tulee mutta ihan yhtä lailla aikuisetkin pyytävät ojentamaan suolaa tai perunakulhoa. Tuntuu että ihmisillä on paljon pienempi sietokyky lasten kohdalla kuin aikuisten.

Ei siinä, ymmärrän kyllä että lasten vaatima huomio koettelee kärsivällisyyttä. Itseänikin ärsyttää ne "Äiti äiti kato kato"-lapset jotka ovat koko ajan repimässä vanhempiensa helmoja ja kerjäämässä huomiota kun vanhemmat yrittävät keskustella toisen aikuisen kanssa normaalisti, mutta harvoin sekään vaihe kestää montaa vuotta ja sellaiset lapset ovat huonosti kasvatettuja muutenkin. Kohta ne ovat koululaisia/varhaisteinejä jotka istuvat huoneessaan eivätkä halua puhua kuin omille kavereilleen.

En minäkään koe sitä ylitsepääsemättömän vaikeaksi. En tiedä mikä siinä niin erityisen vaikeaa voisi ollakaan. En vain halua sitä omalle kohdalleni. Ja keskustelu koskee sitä, että lehdissä pääteltiin jokunen viikko takaperin, että lapsettomat eivät halua lapsia koska eivät näe lapsiperhearkea omassa elämässään. Tein siis aloituksen kertoakseni, että ainakin omalla kohdallani asia on päinvastoin, ja niin ilmeisesti monen muunkin mielestä.

Ap

No mutta eihän moni näekkään, vaikka sinä näet :,D Lapsia syntyy vähän ja yhä enemmän perheet/ihmiset ylipäätään elää omissa oloissaan, eli ei sellaisen yhteisöllisyyden kauttakaan pääse osalliseksi lasten maailmaan niinkuin ennen oltiin ja päästiin. 

Sit ne jutut on juuri tasoa "näen naapurin perheen kaaoksen joka aamu klo.7, on se lapsiperhe-elämä kamalaa". 

Vierailija kirjoitti:

Voi että kun noiden velojen kateellisuus lapsen saaneita kohtaan paistaa läpi.

Sulle on vissiin vähän hämärän peitossa, mist' sanoista vela on lyhennys? Vai meinaatko, että esim. ihminen, joka kiertää puistossa kaukaa reuhaavan koiran, koska pelkää koiria tai ei halua kuunnella niiden haukkumista onkin oikeasti kateellinen siitä koirasta? 

Jos ajattelet näin, ihmettelen, mistä olet saanut käsityksen, että et itse voisi hankkia asioita, joista olet kateellinen? Siitä vaan lemmikkiostoksille, salille treenaamaan unelmien kroppaa tai kansalaisopistoon italiantunneille.