Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsiperheessä vierailu on tehokkain ehkäisykeino.
13.10.2019 |
Olin viikonloppuna käymässä ystäväni luona. Perheessä on kaksi pientä lasta. Taas naurattaa se, kun joku oman elämänsä asiantuntija avautui jossain lehdessä että syy vauvakatoon johtuu siitä, että moni ihminen ei enää näe tavallista perhe-elämää tai ole kertaakaan pitänyt vauvaa sylissään vielä 30-vuotiaanakaan.
Ainakin itselläni asia on päinvastoin. :D Vierailu lapsiperheessä saa aikaan halun syödä tuplamäärän e-pillereitä kun pääsen kotiin. Lapset ovat mukavia, ja nämä ystäväni lapset kivoja ja fiksuja, mutta voi luoja sentään en ikinä hankkisi moisia omaan kotiini. Kaikki, ihan kaikki on vaikeampaa kuin ilman lapsia. Naureskelin ääneen ystävälleni että on melko kaoottinen välipalatilanne käynnissä, vaikka mitään ei edes mennyt pieleen. Ei itkupotkuraivareita tai kummempaa vikinää.
Olen aina tuollaisen parin tunnin vierailun jälkeen aivan loppu, ja mielettömän onnellinen että saan tulla kotiin jossa ei ole lapsia.
Muita veloja joilla samankaltaisia ajatuksia?
N27
P.S. Vauvakosketuksiakin on tullut, minulla on useampi kummilapsi ja sukulaiset ovat lisääntyneet aikuisikäni aikana. Eli siis tämä ystäväni perhe ei ole ainut kokemukseni perhe-elämästä, vauvoista ja lapsista.
Kommentit (514)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin nähty. Lapsia tehneet pitävät vapaaehtoista lapsettomuutta loukkauksena omaa valintaa tehdä lapsia kohtaan.
Nämä keskustelut menevät aina samalla tavalla: muut velat komppaa ja yrittää keskustella ja äipät ryntäävät ketjuun solvaamaa.n lapsettomia ja keksimään juttuja, kuten mm. että aloittaja olisi ääneen arvostellut toisen valintaa tehdä lapsia, vaikka on moneen kertaan sanottu, ettei asia ollut niin. Sitten haukutaa.n veloja epäkypsäksi ja ties miksi.
Eli lapsettomuus on uhka ja henkilökohtainen loukkaus lapsellisille, miksi?
Siksi että. Lapsen saaneet ovat tutkitusti onnettomampia ja vähemmän tyytyväisiä elämäänsä kuin lapsettomat eläkeikään asti. Ero on todella suuri. Syyt on varmasti kaikille ilmeisiä.
Niistä jotka hankkivat lapsia todella harva on oikeasti miettinyt asiaa. Niin tehdään, koska "niin kuuluu tehdä". Koska häät ja vauva on onnellinen loppu, ainoa kaikkien tuntema tapa yrittää varmistella että elämällä on merkitys. Vähintään pelosta tehdään, koska entäs jos sitten katuukin, kauheasti on iskostettu miten synkkää ja kamalaa se hylätyn, yksinäisen ikääntyvän naisen elämä on. Naiselle puoliso ja perhe on itsestäänselvä päämäärä elämässä ja sitä pitää tavoitella jo ihan sen takia että muut arvostaa. Sitten tulee juuri naisen perinteisen narratiivin mukaisten elämän huipentumien, häiden ja ensimmäisen lapsen odotuksen ja syntymän, jälkeen karu todellisuus täytenä yllätyksenä: sinua pidetäänkin nyt tyhmänä. Tyhmänä, tylsänä, banaalina, rumana, seksittömänä ja yhtäkkiä 10 vanhempana. Ja päälle se lapsiarki.
Totta kai se on katkeraa ja kurjaa. Mutta ihminen on psykologisesti resilientti ja perustelee kaiken itselleen parhain päin. Jotenkin asia käännellään mielessä semmoiseksi, että tämä oli hyvä valinta ja en kadu pätkääkään. Varmasti rakkaus lapseen auttaa tässä paljon. Mutta moni kokee päässään rakentamalle oikeutuskyhäelmälle uhkaksi sen, kun muut tekevät toisen valinnan ja ovat siihen tyytyväisiä ja puhuvat asiasta avoimesti. Ehkä vielä näyttävät ne kaikki asiat jotka ovat saaneet pitää itsellään, joista lapsen saaneet ovat joutuneet luopumaan. Tätä uhkaa vastaan sitten tunnetaan tarvetta puolustautua hyökkäämällä.
Tämä on inhimillistä enkä sano tätä pilkatakseni tai alentaakseni ketään. Monilla on tällaisia mielen puolustuksia, joista ollaan vähän herkkiä. Ja se on oikeasti väärin äitejä kohtaan miten seksistisesti ja alentuvasti heihin suhtaudutaan, veloillakin on tässä parantamisen varaa.
Täysin riittämätön näkemys. Et ota ollenkaan huomioon sitä että lasten saaminen, ja perheenperustaminen kiteytyy lopulta ihan muihin asioihin kuin pikkulapsiaikaan, tai väliaikaiseen ulkonäköön (kukaan ei pysty sanomaan 60-vuotiaasta naisesta päälle päin onko hänellä lapsia vain ei).
On myös helppo olla tyytyväinen elämään kun mikään ei ole muuttunut(mainitsemasi toisen valinnan tehneet). Muutos on ylenesä aina jollain tapaa vaikea, ainakin jossain vaiheessa. Katuminen on ihan muuta kuin se että vaikeana hetkenä miettii että olisi helpommallakin voinut päästä. En ole tavannut ketään aikuisten lasten vanhempaa joka katuisi lapsiaan. Perhe, ja omat lapset ovat tärkeät tavalla jota ei voi selittää tyhjentävästi. Omat lapset ovat 18 vuotta elämästään vanhemman huollon alaisena. Sen jälkeen on vielä aika paljon elämää jäljellä. Isoäitini kuoli 98-vuotiaana, ja tuolloin hänen vanhin lapsensa oli 78 vuotta. Eli 60 vuotta vrt siihen 18 vuoteen minkä lapsi asui kotona ja oli huollettavana. Voin kertoa että aika paljon mahtui noihin 60 vuoteen. Päättelen että kirjoittajan täytyy olla vielä aika nuori, kun käsitys lapsista ja perheestä rajoittuu pikkulapsiarkeen ja nukkumattoiin öihin.
Tunnetko useitakin lisääntymisvaiheen ylittäneitä velanaisia? Itse tiedän muutamankin 50-vuotiaan jotka eivät lasta teheet. Vaikka he ovatkin tyytyväisiä valintaansa, niin jossain vaiheessa, kun lisääntymisikä alkaa tulla tappiinsa, on jokainen miettinyt että nyt aletaan olla viimeisillä metreillä, ja että niiden metrien jälkeen sitä omaa jälkikasvua ei koskaan enää voi saada. Ei ole ilman kipuilua kukaan päässyt. PAljon enemmän tietysti tunnen niitä jotka ovat päätyneet tekemään sen lapsen kuitenkin, ja he ovat puolestaan olleet tyytyväisiä siihen päätökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että kun noiden velojen kateellisuus lapsen saaneita kohtaan paistaa läpi.
Miksi minä olisin kateellinen? Mulla on oletettavasi ihan toimivat munasarjat, ei se lapsen aikaansaaminen mitään rakettitiedettä ole.
ap
Olen eri. Musta on alkanut vaikuttaa siltä, että oman _vapaaehtoisen_ lapsettomuuden alleviivaamisessa onkin kyse joskus myös siitä, että halutaan alleviivata sitä, että "_en_ole_maho_". En ole siis ottanut kierroksia juuri tästä aloituksesta, ihan humoristinen ja rento (y). Mietin vain, että kun jotkut tuovat sitä niin kiivaasti esiin silloinkin kun siihen ei ole mitään aihetta. Se kuulostaa välillä juuri tältä: "Mä _en_ ole _maho_! Mä olen_vela_!" Tottakai kumppanin kanssa lastenhankinnasta on oleellista keskustella kuten muistakin parisuhdeasioista. Ketään muuta ei vaan ylimaallisesti kiinnosta toisten parisuhdeasiat ellei ole vähän häiriintynyt.
Mulla ei ole tarvetta alleviivata sitä mitenkään, asia ei ole elämäni kannalta merkityksellinen. On siis aivan sama olenko maho vai en, kun en lisäänny kuitenkaan. Enhän minä edes tiedä olenko lisääntymiskykyinen, kun en ole koittanut hankkiutua raskaaksi.
Tuo kommenttini nyt vain oli vastine tuolle iänikuiselle kateuskortille. Lähes kuka tahansa voi saada lapsen aikaan tähän maailmaan. Kateudesta ei siis voi olla kyse, kun puhutaan vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Vastentahtoinen lapsettomuus on asia aivan erikseen.
Ap
Melkein kuka tahansa voi hankkia lapsia, mutta toimivan ja onnellisen perheen saaminen ei niin itsestäänselvää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kaikki ne pukemistilanteet varsinkin talvella, onhan se sellaista vuovaamista. Tuli nähtyä lapsiperhe arki sisarusten perheissä, todella hyvä ehkäisykeino täytyy sama todeta. Pitää lippaa nostaa kuka tuohon touhuun ryhtyy nykyään. :)
Pukemistilanteet on helppoja, kun opettaa lapsen pienestä pitäen pukemaan itse.
Annan kolmevuotiaalleni vaatteet ja kehotan pukemaan, sitten menen hoitamaan omat lähtötoimet. Lapsi pukee itsenäisesti ja päästään lähtemään.
Tämäkin kerää miinusta, kun lapsiperheessä kaikki ei olekaan raatamista ja kamaluutta?
Kohta lähdetään lapsen kanssa ulos pelaamaan jalkapalloa, ehkä samalla myös kävelylenkki ja jutellaan kaikesta mahdollisesta. Niin "rankkaa ja kaoottista" lapsiperhe-elämää 👌
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kaikki ne pukemistilanteet varsinkin talvella, onhan se sellaista vuovaamista. Tuli nähtyä lapsiperhe arki sisarusten perheissä, todella hyvä ehkäisykeino täytyy sama todeta. Pitää lippaa nostaa kuka tuohon touhuun ryhtyy nykyään. :)
Pukemistilanteet on helppoja, kun opettaa lapsen pienestä pitäen pukemaan itse.
Annan kolmevuotiaalleni vaatteet ja kehotan pukemaan, sitten menen hoitamaan omat lähtötoimet. Lapsi pukee itsenäisesti ja päästään lähtemään.
Tämäkin kerää miinusta, kun lapsiperheessä kaikki ei olekaan raatamista ja kamaluutta?
Kohta lähdetään lapsen kanssa ulos pelaamaan jalkapalloa, ehkä samalla myös kävelylenkki ja jutellaan kaikesta mahdollisesta. Niin "rankkaa ja kaoottista" lapsiperhe-elämää 👌
Ei täällä kukaan ole sanonut että lapsiperheessä kaikki olisi raatamista ja kamaluutta.
Hyvää matsia teille!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, ettet hanki lapsia AP. Kaikista ei ole äideiksi.
Uskon että olisin hyvä äiti jos lapsen hankkisin. Mutta en halua hankkia.
Ja joo joo, lapsia ei hankita vaan niitä siunaantuu jos on siunaantuakseen. :D
Ap
Jos uskoisit olevasi hyvä äiti, niin sisimmissäsi saatat perheen haluta.
Lapsia halumaton kun ei todennäköisimmin ole hyvä äiti. Käytöksestä kun aina vaistoaisi, että haluaisi olla jossain ihan muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin riittämätön näkemys. Et ota ollenkaan huomioon sitä että lasten saaminen, ja perheenperustaminen kiteytyy lopulta ihan muihin asioihin kuin pikkulapsiaikaan, tai väliaikaiseen ulkonäköön (kukaan ei pysty sanomaan 60-vuotiaasta naisesta päälle päin onko hänellä lapsia vain ei).
On myös helppo olla tyytyväinen elämään kun mikään ei ole muuttunut(mainitsemasi toisen valinnan tehneet). Muutos on ylenesä aina jollain tapaa vaikea, ainakin jossain vaiheessa. Katuminen on ihan muuta kuin se että vaikeana hetkenä miettii että olisi helpommallakin voinut päästä. En ole tavannut ketään aikuisten lasten vanhempaa joka katuisi lapsiaan. Perhe, ja omat lapset ovat tärkeät tavalla jota ei voi selittää tyhjentävästi. Omat lapset ovat 18 vuotta elämästään vanhemman huollon alaisena. Sen jälkeen on vielä aika paljon elämää jäljellä. Isoäitini kuoli 98-vuotiaana, ja tuolloin hänen vanhin lapsensa oli 78 vuotta. Eli 60 vuotta vrt siihen 18 vuoteen minkä lapsi asui kotona ja oli huollettavana. Voin kertoa että aika paljon mahtui noihin 60 vuoteen. Päättelen että kirjoittajan täytyy olla vielä aika nuori, kun käsitys lapsista ja perheestä rajoittuu pikkulapsiarkeen ja nukkumattoiin öihin.[/quote]
Kiitos tämän kommentin kirjoittajalle. Tässä keskustelussa ihmetyttää juurikin tuo, että lapsen hankkimista ei nähdä uuden ihmisen saattamisena maailmaan, kokonaisine elämänkaarineen.
Lapsen ja vanhemman suhde ja yhteinen matka käsittää monia muitakin vaiheita kuin sen pikkulapsivaiheen. Iloineen ja murheineen. Sillä matkalla osatkin useimmiten vaihtuu, kuka auttaa ja on autettava. Vuosissa mitaten, lapsen ja vanhemman suhde on kuitenkin enimmäkseen kahden aikuisen välinen suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, ettet hanki lapsia AP. Kaikista ei ole äideiksi.
Uskon että olisin hyvä äiti jos lapsen hankkisin. Mutta en halua hankkia.
Ja joo joo, lapsia ei hankita vaan niitä siunaantuu jos on siunaantuakseen. :D
Ap
Jos uskoisit olevasi hyvä äiti, niin sisimmissäsi saatat perheen haluta.
Lapsia halumaton kun ei todennäköisimmin ole hyvä äiti. Käytöksestä kun aina vaistoaisi, että haluaisi olla jossain ihan muualla.
Ongelma on siinä, että vaikka ihminen ei haluaisi lasta ja sellaisen saa, hän suurella todennäköisyydellä silti rakastaa lastaan paljon. Hormonit hoitavat sen puolen. Joten vaikka lapsi olisi täysin vahinko niin en jaksa uskoa että ainakaan kaikki äidit sitten jatkuvasti katuisivat lapsensaantia vaikka eivät sitä alunperin olisikaan halunneet.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, ettet hanki lapsia AP. Kaikista ei ole äideiksi.
Uskon että olisin hyvä äiti jos lapsen hankkisin. Mutta en halua hankkia.
Ja joo joo, lapsia ei hankita vaan niitä siunaantuu jos on siunaantuakseen. :D
Ap
Jos uskoisit olevasi hyvä äiti, niin sisimmissäsi saatat perheen haluta.
Lapsia halumaton kun ei todennäköisimmin ole hyvä äiti. Käytöksestä kun aina vaistoaisi, että haluaisi olla jossain ihan muualla.
Ongelma on siinä, että vaikka ihminen ei haluaisi lasta ja sellaisen saa, hän suurella todennäköisyydellä silti rakastaa lastaan paljon. Hormonit hoitavat sen puolen. Joten vaikka lapsi olisi täysin vahinko niin en jaksa uskoa että ainakaan kaikki äidit sitten jatkuvasti katuisivat lapsensaantia vaikka eivät sitä alunperin olisikaan halunneet.
Ap
Hormonit voivat pitää siitä huolen muutaman vuoden, vaan mitä sen jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, ettet hanki lapsia AP. Kaikista ei ole äideiksi.
Uskon että olisin hyvä äiti jos lapsen hankkisin. Mutta en halua hankkia.
Ja joo joo, lapsia ei hankita vaan niitä siunaantuu jos on siunaantuakseen. :D
Ap
Jos uskoisit olevasi hyvä äiti, niin sisimmissäsi saatat perheen haluta.
Lapsia halumaton kun ei todennäköisimmin ole hyvä äiti. Käytöksestä kun aina vaistoaisi, että haluaisi olla jossain ihan muualla.
Ongelma on siinä, että vaikka ihminen ei haluaisi lasta ja sellaisen saa, hän suurella todennäköisyydellä silti rakastaa lastaan paljon. Hormonit hoitavat sen puolen. Joten vaikka lapsi olisi täysin vahinko niin en jaksa uskoa että ainakaan kaikki äidit sitten jatkuvasti katuisivat lapsensaantia vaikka eivät sitä alunperin olisikaan halunneet.
Ap
Hormonit voivat pitää siitä huolen muutaman vuoden, vaan mitä sen jälkeen?
No, mitä sen jälkeen? En usko että hormonien ohjaama rakkaus omaa jälkeläistä kohtaan varsinaisesti häviää mihinkään. Vai mitä tarkoitat?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama, hankkiiko lapsia vai ei. Turhaa jankkausta.
Itse sain ensimmäisen lapseni 36-vuotiaana, 27 vuotta sitten. On siis kokemusta kummastakin puolesta. Nautin elämästämi sinkkuja lapsettomana, mutta myös lapsiperhe-elämästä. Nyt vanhana naisena en kadu kumpaakaan aikaa. Miksi tuhlata elämäänsä tai rajallista aikaansa asioiden selittelyyn? Jokainen valitkoot itse, tai toivottovati pystyvät siihen. Koittakaa edes olla onnellisia siinä tilanteessa, missä olettekin. Ei tämä aina ruusuilla tanssimista ole, olen itsekin kokenut puolison itsemurhasta lähtie kaikenlaista. Se on antanut perspektiiviä olla vertailematta omaa elämääni muiden elämiin.
T. Anja
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama, hankkiiko lapsia vai ei. Turhaa jankkausta.
Itse sain ensimmäisen lapseni 36-vuotiaana, 27 vuotta sitten. On siis kokemusta kummastakin puolesta. Nautin elämästämi sinkkuja lapsettomana, mutta myös lapsiperhe-elämästä. Nyt vanhana naisena en kadu kumpaakaan aikaa. Miksi tuhlata elämäänsä tai rajallista aikaansa asioiden selittelyyn? Jokainen valitkoot itse, tai toivottovati pystyvät siihen. Koittakaa edes olla onnellisia siinä tilanteessa, missä olettekin. Ei tämä aina ruusuilla tanssimista ole, olen itsekin kokenut puolison itsemurhasta lähtie kaikenlaista. Se on antanut perspektiiviä olla vertailematta omaa elämääni muiden elämiin.
T. Anja
Huoh. Tuo vasta jankkausta onkin, että älkää jankuttako ja selittäkö. Ei tässä kukaan jankuta eikä selitä, vaan keskustellaan ajankohtaisesta aiheesta, vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ja sen syistä. Tai siitä, ettei sen syy ehkä olekaan se mistä lehdissä on kirjoiteltu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama, hankkiiko lapsia vai ei. Turhaa jankkausta.
Itse sain ensimmäisen lapseni 36-vuotiaana, 27 vuotta sitten. On siis kokemusta kummastakin puolesta. Nautin elämästämi sinkkuja lapsettomana, mutta myös lapsiperhe-elämästä. Nyt vanhana naisena en kadu kumpaakaan aikaa. Miksi tuhlata elämäänsä tai rajallista aikaansa asioiden selittelyyn? Jokainen valitkoot itse, tai toivottovati pystyvät siihen. Koittakaa edes olla onnellisia siinä tilanteessa, missä olettekin. Ei tämä aina ruusuilla tanssimista ole, olen itsekin kokenut puolison itsemurhasta lähtie kaikenlaista. Se on antanut perspektiiviä olla vertailematta omaa elämääni muiden elämiin.
T. Anja
Huoh. Tuo vasta jankkausta onkin, että älkää jankuttako ja selittäkö. Ei tässä kukaan jankuta eikä selitä, vaan keskustellaan ajankohtaisesta aiheesta, vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ja sen syistä. Tai siitä, ettei sen syy ehkä olekaan se mistä lehdissä on kirjoiteltu.
Ap
Ap on yksi v..tun nariseva pikkutyttö. Mene vaikka jumppaan näin sunnuntaina, äläkä itke täällä, keskenkasvuinen kakara!
En hankkisi tähän kaoottiseen maailmaan lapsia, maapallo tuhoutuu ja tulee atomisota, Jeesus palaa maan päälle,
Kaikki merkit viittaa siihen, ihmisten käytös, ilmastonmuutos, väkivaltaa, sotia jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama, hankkiiko lapsia vai ei. Turhaa jankkausta.
Itse sain ensimmäisen lapseni 36-vuotiaana, 27 vuotta sitten. On siis kokemusta kummastakin puolesta. Nautin elämästämi sinkkuja lapsettomana, mutta myös lapsiperhe-elämästä. Nyt vanhana naisena en kadu kumpaakaan aikaa. Miksi tuhlata elämäänsä tai rajallista aikaansa asioiden selittelyyn? Jokainen valitkoot itse, tai toivottovati pystyvät siihen. Koittakaa edes olla onnellisia siinä tilanteessa, missä olettekin. Ei tämä aina ruusuilla tanssimista ole, olen itsekin kokenut puolison itsemurhasta lähtie kaikenlaista. Se on antanut perspektiiviä olla vertailematta omaa elämääni muiden elämiin.
T. Anja
Huoh. Tuo vasta jankkausta onkin, että älkää jankuttako ja selittäkö. Ei tässä kukaan jankuta eikä selitä, vaan keskustellaan ajankohtaisesta aiheesta, vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ja sen syistä. Tai siitä, ettei sen syy ehkä olekaan se mistä lehdissä on kirjoiteltu.
Ap
Ap on yksi v..tun nariseva pikkutyttö. Mene vaikka jumppaan näin sunnuntaina, äläkä itke täällä, keskenkasvuinen kakara!
Mikäs sut suututti? Onko ressiä? Voit kertoa mulle, mulla on aikaa. Olen hiljaisessa päivystysvuorossa, siksi en nyt ikävä kyllä pääse sinne jumppaankaan. Ei sillä että menisin muutenkaan.
Ap
Näin aikuisena tykkään hirveästi olla kotona vanhempieni kanssa ja juoda hyvää punaviiniä ja katsoa rikossarjoja. Heille vierailuni on erittäin mieluisaa. Ne pikkulapsi vuodet pitää vaan lusia läpi, että voi viettää sitten ison/aikuisen lapsen kanssa laatuaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama, hankkiiko lapsia vai ei. Turhaa jankkausta.
Itse sain ensimmäisen lapseni 36-vuotiaana, 27 vuotta sitten. On siis kokemusta kummastakin puolesta. Nautin elämästämi sinkkuja lapsettomana, mutta myös lapsiperhe-elämästä. Nyt vanhana naisena en kadu kumpaakaan aikaa. Miksi tuhlata elämäänsä tai rajallista aikaansa asioiden selittelyyn? Jokainen valitkoot itse, tai toivottovati pystyvät siihen. Koittakaa edes olla onnellisia siinä tilanteessa, missä olettekin. Ei tämä aina ruusuilla tanssimista ole, olen itsekin kokenut puolison itsemurhasta lähtie kaikenlaista. Se on antanut perspektiiviä olla vertailematta omaa elämääni muiden elämiin.
T. Anja
Huoh. Tuo vasta jankkausta onkin, että älkää jankuttako ja selittäkö. Ei tässä kukaan jankuta eikä selitä, vaan keskustellaan ajankohtaisesta aiheesta, vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ja sen syistä. Tai siitä, ettei sen syy ehkä olekaan se mistä lehdissä on kirjoiteltu.
Ap
Ap on yksi v..tun nariseva pikkutyttö. Mene vaikka jumppaan näin sunnuntaina, äläkä itke täällä, keskenkasvuinen kakara!
Toivottavasti et ole lisääntynyt, todella törkeää nimittelyä, ap on ollut täysin asiallinen koko pitkän ketjun ajan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ap:lle ja kaikille palstalaisille ehdotus: tappakaa itsenne. Auttaa vähän ylikansoitusongelmaan, sekä turhaan hengittämiseen.
Mulla taas on sulle ehdotus: sulje selain tai vaihda ainakin keskustelua jos noin ahdistaa. Käy vaikka happihyppelyllä, siellä on kiva ilma.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kyllä niin samaistua ap.n kommenttiin. Asuin veljeni luona melkein parin kuukauden ajan kun omaa asuntoani remontoitiin. Hänellä on kaksi poikaa ja tyttö, joista vanhin eskarissa. Voin sanoa, että kun oma koti valmistui olin vieläkin varmempi siitä, etten omia lapsia tahdo. Veljeni on vaimonsa kanssa erittäin hyviä vanhempia, mutta päiväkotiin lähtö, ruokailut ja nukkumaanmenot eivät siltikään olleet niitä helpoimpia siirtymiä päivässä.
Tuntuu hassulta, että kun lapsettomana aikuisena ihmisenä sanon, mikä hankaluutta aiheutti perheessä on minulla varmasti lynkkausjoukko valmiina. Mutta kun äiti tai isä puhuu arjen hankaluuksista niin heitä sympataan. Vela ei saa ilmaista omaa mielipidettään lapsiperhearjesta.
Saa. Mutta vanhempana tietää että vela ei ymmärrä asian toista puolta, ja siksi kokemus on puutteellinen. En minä jaksa kuunnella toisen PELKKÄÄ kauhistelua siitä kuinka kamalalta meidän aamupukeminen näyttää. Kun toisaalta se toinen ei ymmärrä sitä tunnetta, kuinka liikuttavalta se tuntuu - sen aamuhässäkän jälkeenkin - tiputtaa se oma lapsi koululle ja katsella kun se taapertaa ystäviensä luo iso reppu selässä keikkuen. Vanhemmuus on työtä ja sen vela näkee. Vanhemmuus on myös palkitsevaa, palkitsevaa sellaisella tavalla mitä vela ei voi ikinä ymmärtää.
Tuokin on tosi hassu olettamus, että lapseton ihminen kuvittelisi lapsiperhe-elämän olevan pelkkää hässäkkää ja negatiivista stressiä ilman mitään palkintoa. Jos asia olisi noin, kukaan tässä maailmassa ei lisääntyisi koskaan, ainakaan vapaaehtoisesti.
Kyllä minä tiedän että vanhempi rakastaa lastaan ja lapsi vanhempaansa. Kyllä minä tiedän että lapsen kehitystä on kiehtovaa seurata. Ei se muuta sitä faktaa etten itse halua elää sellaista elämää.
Ap
Ja saat olla haluamatta. Tuo on vain syy miksi velojen juttuja ei ehkä vanhemmat jaksa kuunnella.
Henk.koht. minulle tulee mieleen lähinnä kypsymätön teini-ikäinen mieleen näistä aikuisista ihmisistä, jotka jaksaa valittaa lapsiperheen normaalista ruokailutilanteesta. Teinithän on sellaisia aika itsekkäitä ja egoistisia, koko maailman pitäisi pyöriä teinin ympärillä ja auta armias jos jostain on pientäkin vaivaa 😂 Mut teini-ikähän on nykyisin pitkittynyt.. en itse vaan jaksa kuunnella sellaista narinaa 🙂
Kommentistasi, jossa sanot veloja kypsymättömiksi teineiksi tulee mieleen äiti joka katuu suuresti lapsiaan. Ja purkaa katumuksen kateudelta haiskahtavilla kommenteillaan.
En suinkaan puhunut KAIKISTA veloista. Vain niistä jotka menee lapsiperheeseen kylään ja kokee oikeudekseen istua siellä naama väärinpäin, arvostella toisten lapsia vain koska he ovat lapsia, tai jaksavat vain valittaa lapsiperheiden elämästä. Sellaiset narisijat on rasittavia ja heistä tulee mieleen teini-ikäinen.
Taisit lukea aloitukseni ihan omanlaistesi lasien läpi. :D Minä en istunut pöydässä naama väärinpäin valittamassa. Meillä oli hauskaa, sekä lapsilla että aikuisilla. Tuohon kaoottisuusheittooni ystäväni tokaisi naurahtaen että tällaista se on suurimman osan aikaa, muista ehkäisy.
Ap
Muista säkin nauraa ku joku äippä ihmettelee sun kolkkoa ja ankeaa kotias!
Jostain kumman syystä luulet, et sun käytös oli korrektia, mut ei se sitä ollut.
Muistan kyllä, tosin kotini ei ole ankea eikä kolkko. :) Kuten eivät myöskään tämän ystäväni lapset. Se että nauraen totean tilanteen olevan kaoottinen, ei ole loukkaus ketään kohtaan. Eikä ystäväni sitä sellaisena myöskään ottanut, nauroi itsekin. Ja tosiaan muistutti siitä ehkäisystä.
Tämä(kin) ketju on nyt tuonut ilmi sen, että on vanhempia jotka lapsistaan huolimatta kykenevät nauramaan itselleen ja arvostamaan muidenkin valintoja. Sitten on toisenlaisia vanhempia, mutta sellaisten luona en kävisi kylässä vaikka tuntisinkin.
Ap
Ymmärrätkö, että ihminen voi nauraa/naurahtaa, vaikka häntä ei oikeasti naurata yhtään?
"Ah - ma nauran, kun kuvani niin kauniina peilissäin nään" (Bianca Castafiore)
Voi hyvin kuvitella sen tilanteen, kun ap istuu kahvipöydässä luoden silmäyksiä äänekkäisiin ja sottaaviin lapsiin. Isäntäväki, joka toki huomaa vieraan katseet, keventää tilannetta empatisoiden ja vitsailee ehkäisystä, että vieraalle tulisi iloinen mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kyllä niin samaistua ap.n kommenttiin. Asuin veljeni luona melkein parin kuukauden ajan kun omaa asuntoani remontoitiin. Hänellä on kaksi poikaa ja tyttö, joista vanhin eskarissa. Voin sanoa, että kun oma koti valmistui olin vieläkin varmempi siitä, etten omia lapsia tahdo. Veljeni on vaimonsa kanssa erittäin hyviä vanhempia, mutta päiväkotiin lähtö, ruokailut ja nukkumaanmenot eivät siltikään olleet niitä helpoimpia siirtymiä päivässä.
Tuntuu hassulta, että kun lapsettomana aikuisena ihmisenä sanon, mikä hankaluutta aiheutti perheessä on minulla varmasti lynkkausjoukko valmiina. Mutta kun äiti tai isä puhuu arjen hankaluuksista niin heitä sympataan. Vela ei saa ilmaista omaa mielipidettään lapsiperhearjesta.
Saa. Mutta vanhempana tietää että vela ei ymmärrä asian toista puolta, ja siksi kokemus on puutteellinen. En minä jaksa kuunnella toisen PELKKÄÄ kauhistelua siitä kuinka kamalalta meidän aamupukeminen näyttää. Kun toisaalta se toinen ei ymmärrä sitä tunnetta, kuinka liikuttavalta se tuntuu - sen aamuhässäkän jälkeenkin - tiputtaa se oma lapsi koululle ja katsella kun se taapertaa ystäviensä luo iso reppu selässä keikkuen. Vanhemmuus on työtä ja sen vela näkee. Vanhemmuus on myös palkitsevaa, palkitsevaa sellaisella tavalla mitä vela ei voi ikinä ymmärtää.
Tuokin on tosi hassu olettamus, että lapseton ihminen kuvittelisi lapsiperhe-elämän olevan pelkkää hässäkkää ja negatiivista stressiä ilman mitään palkintoa. Jos asia olisi noin, kukaan tässä maailmassa ei lisääntyisi koskaan, ainakaan vapaaehtoisesti.
Kyllä minä tiedän että vanhempi rakastaa lastaan ja lapsi vanhempaansa. Kyllä minä tiedän että lapsen kehitystä on kiehtovaa seurata. Ei se muuta sitä faktaa etten itse halua elää sellaista elämää.
Ap
Ja saat olla haluamatta. Tuo on vain syy miksi velojen juttuja ei ehkä vanhemmat jaksa kuunnella.
Henk.koht. minulle tulee mieleen lähinnä kypsymätön teini-ikäinen mieleen näistä aikuisista ihmisistä, jotka jaksaa valittaa lapsiperheen normaalista ruokailutilanteesta. Teinithän on sellaisia aika itsekkäitä ja egoistisia, koko maailman pitäisi pyöriä teinin ympärillä ja auta armias jos jostain on pientäkin vaivaa 😂 Mut teini-ikähän on nykyisin pitkittynyt.. en itse vaan jaksa kuunnella sellaista narinaa 🙂
Kommentistasi, jossa sanot veloja kypsymättömiksi teineiksi tulee mieleen äiti joka katuu suuresti lapsiaan. Ja purkaa katumuksen kateudelta haiskahtavilla kommenteillaan.
En suinkaan puhunut KAIKISTA veloista. Vain niistä jotka menee lapsiperheeseen kylään ja kokee oikeudekseen istua siellä naama väärinpäin, arvostella toisten lapsia vain koska he ovat lapsia, tai jaksavat vain valittaa lapsiperheiden elämästä. Sellaiset narisijat on rasittavia ja heistä tulee mieleen teini-ikäinen.
Taisit lukea aloitukseni ihan omanlaistesi lasien läpi. :D Minä en istunut pöydässä naama väärinpäin valittamassa. Meillä oli hauskaa, sekä lapsilla että aikuisilla. Tuohon kaoottisuusheittooni ystäväni tokaisi naurahtaen että tällaista se on suurimman osan aikaa, muista ehkäisy.
Ap
Muista säkin nauraa ku joku äippä ihmettelee sun kolkkoa ja ankeaa kotias!
Jostain kumman syystä luulet, et sun käytös oli korrektia, mut ei se sitä ollut.
Muistan kyllä, tosin kotini ei ole ankea eikä kolkko. :) Kuten eivät myöskään tämän ystäväni lapset. Se että nauraen totean tilanteen olevan kaoottinen, ei ole loukkaus ketään kohtaan. Eikä ystäväni sitä sellaisena myöskään ottanut, nauroi itsekin. Ja tosiaan muistutti siitä ehkäisystä.
Tämä(kin) ketju on nyt tuonut ilmi sen, että on vanhempia jotka lapsistaan huolimatta kykenevät nauramaan itselleen ja arvostamaan muidenkin valintoja. Sitten on toisenlaisia vanhempia, mutta sellaisten luona en kävisi kylässä vaikka tuntisinkin.
Ap
Ymmärrätkö, että ihminen voi nauraa/naurahtaa, vaikka häntä ei oikeasti naurata yhtään?
"Ah - ma nauran, kun kuvani niin kauniina peilissäin nään" (Bianca Castafiore)
Voi hyvin kuvitella sen tilanteen, kun ap istuu kahvipöydässä luoden silmäyksiä äänekkäisiin ja sottaaviin lapsiin. Isäntäväki, joka toki huomaa vieraan katseet, keventää tilannetta empatisoiden ja vitsailee ehkäisystä, että vieraalle tulisi iloinen mieli.
Niin, minä siis autoin ystävääni välipalan valmistelussa kun tuon tokaisun heitin. Lapset olivat kyllä äänekkäitä ja sottasivat, mutta niin lasten kuuluukin. En kävisi vierailulla jos se minua jotenkin ahdistaisi.
P.S. Minä olin se joka siivosi ne sotkut. Jos nyt pikkuhiljaa päästäisiin yli tuosta käsityksestä, että minä olen istunut pöydässä naama norsunv.tulla ja arvostellut heidän tekemisiään.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Aivan totta, varmasti on ihmisiä joilla ei ole mahdollisuutta ja/tai halua olla tekemisissä lapsiperheiden kanssa. Se ei poista sitä faktaa, että aloituksessa kerroin että ainakin omalla kohdallani ilmiö on päinvastainen. Olisin luultavasti äiti ellen olisi nähnyt perhe-elämää, lapsia ja vauvoja elämässäni.
Toki voi olla että muilla ihmisillä asia menee juurikin niin kuin siinä uutisessa kerrottiin. En voi puhua kuin omasta puolestani (tosin jonkun verran komppia on tullut kommenteissa muiltakin veloilta).
Ap