Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheessä vierailu on tehokkain ehkäisykeino.
13.10.2019 |
Olin viikonloppuna käymässä ystäväni luona. Perheessä on kaksi pientä lasta. Taas naurattaa se, kun joku oman elämänsä asiantuntija avautui jossain lehdessä että syy vauvakatoon johtuu siitä, että moni ihminen ei enää näe tavallista perhe-elämää tai ole kertaakaan pitänyt vauvaa sylissään vielä 30-vuotiaanakaan.
Ainakin itselläni asia on päinvastoin. :D Vierailu lapsiperheessä saa aikaan halun syödä tuplamäärän e-pillereitä kun pääsen kotiin. Lapset ovat mukavia, ja nämä ystäväni lapset kivoja ja fiksuja, mutta voi luoja sentään en ikinä hankkisi moisia omaan kotiini. Kaikki, ihan kaikki on vaikeampaa kuin ilman lapsia. Naureskelin ääneen ystävälleni että on melko kaoottinen välipalatilanne käynnissä, vaikka mitään ei edes mennyt pieleen. Ei itkupotkuraivareita tai kummempaa vikinää.
Olen aina tuollaisen parin tunnin vierailun jälkeen aivan loppu, ja mielettömän onnellinen että saan tulla kotiin jossa ei ole lapsia.
Muita veloja joilla samankaltaisia ajatuksia?
N27
P.S. Vauvakosketuksiakin on tullut, minulla on useampi kummilapsi ja sukulaiset ovat lisääntyneet aikuisikäni aikana. Eli siis tämä ystäväni perhe ei ole ainut kokemukseni perhe-elämästä, vauvoista ja lapsista.
Kommentit (514)
Vierailija kirjoitti:
En minäkään erityisemmin hinkunut lapsia. Ex-mieheni mielestä lapset ovat luonnollista elämässä, ja hän ylipuhui minut. On lapsi kiva, mutta työläs.
Hyvä, että tuli tuo yksi hankittua. Enää en moiseen rupea.
Kiinnostavaa! Voisitko sanoa että on kaduttanut jossain vaiheessa, vai onko vaan tunne että yksi riittää? Nämä on vähän tällaisia vaikeita aiheita, kun vanhempi joka sanoo että olisi voinut viettää elämänsä myös ilman lapsia on joidenkin silmissä täysi hirviö.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelisin sitä ystävääsi ottamaan käyttöön auktoritaarisemman kasvatuslinjan jos jo kahden lapsen normaali ruokailu aiheuttaa kaaoksen.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin sitä ystävääsi ottamaan käyttöön auktoritaarisemman kasvatuslinjan jos jo kahden lapsen normaali ruokailu aiheuttaa kaaoksen.
Sanotaan nyt näin että ystäväni ei tosiaankaan harrasta mitään vapaata kasvatusta. Vanhemmat todellakin ovat auktoriteetteja siinä perheessä, mutta eivät mitään tyranneja kuitenkaan.
Ei siinä tilanteessa edes ollut mitään varsinaista kaaosta, mutta minussa se aiheutti kyllä taivaisiin asti ylettyvän stressihormonipiikin.
Ap
Hyvä AP !
Kerrankin kommentti johon voin samaistua.
Itse olen jo varttuneempi (45V) ja tiesin jo teini-iässä, että en tahdo lapsia.
Onko pakko kansoittaa tätä palloa liikaa? Jolloin meillä ei enää luonnonvarat riitä pitämään yllä tätä kansaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin sitä ystävääsi ottamaan käyttöön auktoritaarisemman kasvatuslinjan jos jo kahden lapsen normaali ruokailu aiheuttaa kaaoksen.
Sanotaan nyt näin että ystäväni ei tosiaankaan harrasta mitään vapaata kasvatusta. Vanhemmat todellakin ovat auktoriteetteja siinä perheessä, mutta eivät mitään tyranneja kuitenkaan.
Ei siinä tilanteessa edes ollut mitään varsinaista kaaosta, mutta minussa se aiheutti kyllä taivaisiin asti ylettyvän stressihormonipiikin.
Ap
Suomessa nyt on aivan vääristynyt käsitys siitä mikä on toisaalta tyrannimaista ja toisaalta vapaata kasvatusta. Johtuen siitä, että mallia on otettu maailman liberaaleimmasta maasta Ruotsista, jossa on pienen pienikin tiukkuus kasvatuksessa on tyrannimaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tavallinen välipalatilanne voi aiheuttaa stressipiikin? Jotain outoahan siinä on pitänyt tapahtua.
Aika harvassa on ne, joilla ei ole mitään kokemusta lapsista, joten aika huono idea epäillä sitä syyksi.
Minäkin epäilen päinvastaista syytä, eli nykyään ymmärretään liiankin hyvin mitä lapsiperheen arki on.
Myönnän sen, ettei lapseton voi ymmärtää sitä sidettä mikä syntyy äidin ja lapsen välille, ja onnen tunnetta minkä se tuo. Mutta kaikki eivät ole hyviä äitejä, eli ei se "side" taida syntyä kaikille automaattisesti.
Lapsen hankkiminen on onnenkauppaa. Ei voi tietää millainen lapsesta tulee, ei voi tietää miten omat hormonit tulee myllertymään, miten työtilanne tulee muuttumaan, eikä voi tietää miten liitto tulee kestämään lapsen saamista.
Siitä ei paljon puhuta miten monet miehet eivät kestä lapsiperheen arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä AP !
Kerrankin kommentti johon voin samaistua.
Itse olen jo varttuneempi (45V) ja tiesin jo teini-iässä, että en tahdo lapsia.Onko pakko kansoittaa tätä palloa liikaa? Jolloin meillä ei enää luonnonvarat riitä pitämään yllä tätä kansaa!
Näinhän se on, me tehdään aika iso ekoteko tässä ohessa. :)
Mä luulin teini-iässä vielä haluavani lapsia. Silloin en nimittäin vielä tiennyt mitä lapsiperhe-elämä todellisuudessa on. Tai toki olen itse ollut perheenjäsen myös lapsena, mutta se perspektiivi ei ole sama kuin vanhemman.
Kun näitä lapsiperhekokemuksia alkoi tulla niin musta tuli vela tosi nopeasti. :D Ei ole mun pala kakkua moinen touhu. Eli siis omalla kohdallani asia on päinvastoin kuin niin, että lapsiperhekokemusten puute aiheuttaa vapaaehtoista lapsettomuutta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin sitä ystävääsi ottamaan käyttöön auktoritaarisemman kasvatuslinjan jos jo kahden lapsen normaali ruokailu aiheuttaa kaaoksen.
Ei kannata. Siitä on sossu nopeasti mielenkarttojen kanssa kotona ja opettamassa miten lapsesta tehdään vätys tai rikollinen. Minkäänlaista kasvatusta ja kuria ei saa nykylapselle pitää, eikä lapsi ole vastuussa mistään itse. Kaikki on vanhempien vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tavallinen välipalatilanne voi aiheuttaa stressipiikin? Jotain outoahan siinä on pitänyt tapahtua.
Ei varsinaisesti. Yleistä hälinää, pyörimistä ympäriinsä (kun ei oltu vielä kutsuttu pöytään), äiti pilko tämä, iskä anna maitoa, äiti saanko lisää jätskiä, iskä ojenna muki, mä haluan lisää, mä en jaksa enää, kato kissa, kato koira, hyvää jätskiä x 10 000.
Ap
Oletko varma että eivät ole erityislapsia jos käytöksessä on ongelmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma että eivät ole erityislapsia jos käytöksessä on ongelmaa?
Ei ole käytöksessä minkäänlaista ongelmaa. Päinvastoin, molemmat lapset vaikuttavat vanhemmilta kuin mitä ovat. Siis hyvällä tavalla.
Ap
herättelin joskus naisytäväni lasta tarhaan. Silloin olin itse kävelykyvytön, joten tökkäsin kävelukepilläni unessa olevaa 4v. poikaa peittoon hellästi. Poika kertoi tarhassa minun lyöneen häntä kävelykepillä!
Tätä tapahtumaa seurasi hänen Äitinsä, siskonsa ja veljensä. Ja kaikki olivat kanssani samaa mieltä.
Voitte uskoa mikä paskasuihku siitä seurasi, valitettavasti loppui se suhde siihen tapaukseen.
Joten se niistä lapsista!! En halua, ENKÄ OTA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin samaa mieltä kuin AP. Mä en ole ikinä tuntenut itsessäni mitään halua saada lapsia, mutta lapsiperheessä vierailu aina kyllä vahvistaa sitä. Ystävieni lapset ovat ihan iloisia normaaleja lapsia ilman käytös- tai kehitysongelmia. Siis aivan täysin siistejä tyyppejä ja mainioita pikkuihmisiä. Mutta en vaan mahda sille mitään, että vieraillessa tulee vahvempi olo siitä, että en vaan halua viettää omaa aikaani niin. Se on todella ok, että ystäväni ovat niin valinneet ja olen onnellinen heidän puolestaan, koska ovat perheunelmansa saaneet toteuttaa. Siltikään vaan lasten kanssa tehtävät asiat ja siihen liittyvä ”maailma” ei kiinnosta itseäni. En vihaa lapsia, enkä muitakaan ihmisiä (paitsi jotain paskiaisia ikään liittymättä), mutta ei vaan ole se mihin haluan oma aikani käyttää.
Semmosta se on. On mulla näiden kahden vaippaikäisen kanssa verenpaine noussut tappiin. Itse olen introvertti, niin onhan tää arjen pyörittäminen oma shownsa. Toisaalta rakastan näitä omia lapsiani ihan äärettömän paljon, muiden lapset on aina käynyt lähinnä hermoille. En vaihtaisi tätä arkea kuitenkaan mihinkään! Ikävöin aikaa jolloin sain lukea rauhassa kirjaa karkkipussin kanssa, mutta eiköhän sen aika vielä tule kun lapset ovat isompia.
Vierailija kirjoitti:
herättelin joskus naisytäväni lasta tarhaan. Silloin olin itse kävelykyvytön, joten tökkäsin kävelukepilläni unessa olevaa 4v. poikaa peittoon hellästi. Poika kertoi tarhassa minun lyöneen häntä kävelykepillä!
Tätä tapahtumaa seurasi hänen Äitinsä, siskonsa ja veljensä. Ja kaikki olivat kanssani samaa mieltä.
Voitte uskoa mikä paskasuihku siitä seurasi, valitettavasti loppui se suhde siihen tapaukseen.Joten se niistä lapsista!! En halua, ENKÄ OTA!
Ne on tuollaisia. Meilläkin lapsi sanoo että ei ole lainkaan saanut aamiaista koska ei ollut kotona ruokaa. Totuus on se, että hänelle ei kelvannut, murot, puuro, mysli, jogurtti, hedelmät, mikään leipälaatu ei vaalea eikä tumma, koska kaikki oli tyhmää ja tylsää. Hän ei myöskään suostuntu syömään lettuja eikä vohveleita. Sitten menee sanomaan muille että kotona ei ollut ruokaa. Lasten kanssa kun elää niin pitää tajuta, että olet käytännössä rikollinen koska lapsesi lavastaa sinua sellaiseksi minkä ehtii. Aina saa olla keräämässä todistusaineistoa itsensä puolustukseksi.
Kyllä se on hyvä ehkäisykeino kun käyn sukulaisten luona kylässä jossa kolme lasta... ei kiitos, ei ole minun juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
herättelin joskus naisytäväni lasta tarhaan. Silloin olin itse kävelykyvytön, joten tökkäsin kävelukepilläni unessa olevaa 4v. poikaa peittoon hellästi. Poika kertoi tarhassa minun lyöneen häntä kävelykepillä!
Tätä tapahtumaa seurasi hänen Äitinsä, siskonsa ja veljensä. Ja kaikki olivat kanssani samaa mieltä.
Voitte uskoa mikä paskasuihku siitä seurasi, valitettavasti loppui se suhde siihen tapaukseen.Joten se niistä lapsista!! En halua, ENKÄ OTA!
Ne on tuollaisia. Meilläkin lapsi sanoo että ei ole lainkaan saanut aamiaista koska ei ollut kotona ruokaa. Totuus on se, että hänelle ei kelvannut, murot, puuro, mysli, jogurtti, hedelmät, mikään leipälaatu ei vaalea eikä tumma, koska kaikki oli tyhmää ja tylsää. Hän ei myöskään suostuntu syömään lettuja eikä vohveleita. Sitten menee sanomaan muille että kotona ei ollut ruokaa. Lasten kanssa kun elää niin pitää tajuta, että olet käytännössä rikollinen koska lapsesi lavastaa sinua sellaiseksi minkä ehtii. Aina saa olla keräämässä todistusaineistoa itsensä puolustukseksi.
Suomessa vanhemmilla ei ole oikeusturvaa, vaan pieninkin virhe tai "virhe" ilmiannetaan viranomaisille ja pyöritys alkaa.
Jos lapsen hankkivat ihmiset saisivat säilyttää yksityisyytensä ja vapautensa sekä käyttää tervettä järkeä kasvatustyössä ilman pelkoa ilmiannosta ja vainosta niin luulen, että tässä maassa olisi huomattavasti isompi syntyvyys kuin nykyään.
Mikä tahansa vierailu on hyvä ehkäisykeino. Itse en ainakaan harrasta seksiä kyläreissuilla.
En minäkään erityisemmin hinkunut lapsia. Ex-mieheni mielestä lapset ovat luonnollista elämässä, ja hän ylipuhui minut. On lapsi kiva, mutta työläs.
Hyvä, että tuli tuo yksi hankittua. Enää en moiseen rupea.