Lapsiperheessä vierailu on tehokkain ehkäisykeino.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vain synnyttäneet saavat vitsailla kuinka aivot sulaa lapsen saatua? Puhutaan äitiaivoista. Kyllähän ne nähtävästi sulaakin ainakin komenttien ”velat on itsekeskeisiä teinejä” perusteella. Ei osata arvostaa toisten valintoja.

Missäköhän vaiheessa sun aivot sitten on sulaneet? Koska en kirjoittanut noin, jos lukisit sen viestiketjun AJATUKSELLA + tarkennukseni aiheesta, ymmärtäisit ettei siinä niin lukenut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin kyllä niin samaistua ap.n kommenttiin. Asuin veljeni luona melkein parin kuukauden ajan kun omaa asuntoani remontoitiin. Hänellä on kaksi poikaa ja tyttö, joista vanhin eskarissa. Voin sanoa, että kun oma koti valmistui olin vieläkin varmempi siitä, etten omia lapsia tahdo. Veljeni on vaimonsa kanssa erittäin hyviä vanhempia, mutta päiväkotiin lähtö, ruokailut ja nukkumaanmenot eivät siltikään olleet niitä helpoimpia siirtymiä päivässä.

Tuntuu hassulta, että kun lapsettomana aikuisena ihmisenä sanon, mikä hankaluutta aiheutti perheessä on minulla varmasti lynkkausjoukko valmiina. Mutta kun äiti tai isä puhuu arjen hankaluuksista niin heitä sympataan. Vela ei saa ilmaista omaa mielipidettään lapsiperhearjesta.

Saa. Mutta vanhempana tietää että vela ei ymmärrä asian toista puolta, ja siksi kokemus on puutteellinen. En minä jaksa kuunnella toisen PELKKÄÄ kauhistelua siitä kuinka kamalalta meidän aamupukeminen näyttää. Kun toisaalta se toinen ei ymmärrä sitä tunnetta, kuinka liikuttavalta se tuntuu - sen aamuhässäkän jälkeenkin - tiputtaa se oma lapsi koululle ja katsella kun se taapertaa ystäviensä luo iso reppu selässä keikkuen. Vanhemmuus on työtä ja sen vela näkee. Vanhemmuus on myös palkitsevaa, palkitsevaa sellaisella tavalla mitä vela ei voi ikinä ymmärtää.

Tuokin on tosi hassu olettamus, että lapseton ihminen kuvittelisi lapsiperhe-elämän olevan pelkkää hässäkkää ja negatiivista stressiä ilman mitään palkintoa. Jos asia olisi noin, kukaan tässä maailmassa ei lisääntyisi koskaan, ainakaan vapaaehtoisesti.

Kyllä minä tiedän että vanhempi rakastaa lastaan ja lapsi vanhempaansa. Kyllä minä tiedän että lapsen kehitystä on kiehtovaa seurata. Ei se muuta sitä faktaa etten itse halua elää sellaista elämää.

Ap

Ja saat olla haluamatta. Tuo on vain syy miksi velojen juttuja ei ehkä vanhemmat jaksa kuunnella.

Henk.koht. minulle tulee mieleen lähinnä kypsymätön teini-ikäinen mieleen näistä aikuisista ihmisistä, jotka jaksaa valittaa lapsiperheen normaalista ruokailutilanteesta. Teinithän on sellaisia aika itsekkäitä ja egoistisia, koko maailman pitäisi pyöriä teinin ympärillä ja auta armias jos jostain on pientäkin vaivaa 😂 Mut teini-ikähän on nykyisin pitkittynyt.. en itse vaan jaksa kuunnella sellaista narinaa 🙂

Kommentistasi, jossa sanot veloja kypsymättömiksi teineiksi tulee mieleen äiti joka katuu suuresti lapsiaan. Ja purkaa katumuksen kateudelta haiskahtavilla kommenteillaan.

En suinkaan puhunut KAIKISTA veloista. Vain niistä jotka menee lapsiperheeseen kylään ja kokee oikeudekseen istua siellä naama väärinpäin, arvostella toisten lapsia vain koska he ovat lapsia, tai jaksavat vain valittaa lapsiperheiden elämästä. Sellaiset narisijat on rasittavia ja heistä tulee mieleen teini-ikäinen.

Taisit lukea aloitukseni ihan omanlaistesi lasien läpi. :D Minä en istunut pöydässä naama väärinpäin valittamassa. Meillä oli hauskaa, sekä lapsilla että aikuisilla. Tuohon kaoottisuusheittooni ystäväni tokaisi naurahtaen että tällaista se on suurimman osan aikaa, muista ehkäisy.

Ap

Muista säkin nauraa ku joku äippä ihmettelee sun kolkkoa ja ankeaa kotias!

Jostain kumman syystä luulet, et sun käytös oli korrektia, mut ei se sitä ollut.

Muistan kyllä, tosin kotini ei ole ankea eikä kolkko. :) Kuten eivät myöskään tämän ystäväni lapset. Se että nauraen totean tilanteen olevan kaoottinen, ei ole loukkaus ketään kohtaan. Eikä ystäväni sitä sellaisena myöskään ottanut, nauroi itsekin. Ja tosiaan muistutti siitä ehkäisystä.

Tämä(kin) ketju on nyt tuonut ilmi sen, että on vanhempia jotka lapsistaan huolimatta kykenevät nauramaan itselleen ja arvostamaan muidenkin valintoja. Sitten on toisenlaisia vanhempia, mutta sellaisten luona en kävisi kylässä vaikka tuntisinkin.

Ap

Ymmärrätkö, että ihminen voi nauraa/naurahtaa, vaikka häntä ei oikeasti naurata yhtään?

Tietenkin. Uskon kuitenkin, että minä osaan tulkita tilannetta paremmin kuin satunnainen tuntematon ihminen keskustelupalstalla, koska

a) olin paikalla

b) olen tuntenut tämän kyseisen ystäväni 20 vuotta.

Kyllä hän heittää itsekin välillä läppää elämästään ja lapsistaan. Samoin kuin minä omasta elämästäni. Ilmeisesti joillekin vanhemmuus sen sijaan on pyhä asia, jota suoritetaan hampaat irvessä lapsia ylistäviä virsiä veisaten.

Ap

Aikoinani oli varma etten halua lapsia. Ja yksi syy oli ystävättären kiukuttelevat lapset. Muistan kuinka ihanaa oli lähteä kotiin, kun se huuto laimeni mitä kauemmas etäännyin. Ja ajattelin et lapset ei ole mun juttu. Mutta tulihan niitä omia sitten muutama, ja voi sitä rakkauden määrää.

Oli vaikeita päiviä ja kivoja päiviä. Nyt lapset ovat jo aikuisia, ja ovat aivan mahtavia tyyppejä.

Kaikki ei ole niin mustavalkoista. Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Ja minulla ollut lapsellisia ja lapsettomia kavereita. Eikä ne puheet tarvitse olla aina lapsista. Enkä ole koskaan ihmetellyt miksi joku tekee tai jättää lapset tekemättä.

Jokainen elää sen ainutkertaisen elämänsä kuten haluaa. Loppuviimeksi nämä asiat ei kuulu muille. Asioista voi keskustella keskustelupalstoilla anonyymisti, naamatusten en koskaan ole pohtinut muiden ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää suuresti, miten paljon vanhempia tuntuu haittaavan ja ärsyttävän se, ettei joku aio hankkia lapsia, koska ei vaan halua niitä. Vängätään, että et voi tietää, mitä se on, jollet itse koe vanhemmuutta ja tivataan perusteluja, mikset halua. Syytellään epäkypsäksi ihmistä, joka pystyy niin kypsään päätökseen, että jättää lapset tekemättä, koska ei halua niitä. Katkeruuttako se on, vanhemmat?

Miksi te, joilla on lapsia, olette niitä tehneet? Koska halusitte, vai mitä. Eikä kukaan koskaan kysynyt, miksi haluat lapsia, vaikka sitä pitäisi kysyä jokaiselta vanhemmaksi aikovalta. On paljon tärkeämpää miettiä, miksi haluaa lapsia kuin, miksi ei halua. Jos ihminen ei halua lapsia, eikä hanki niitä, kenellekään ei aiheudu harmia. Jos ihminen hankkii lapsia vain, koska haluaa, vaikkei hänellä olisi kykyä ja resursseja huolehtia niistä, lapset kärsivät. Sekö on hyvä?

Minua ärsyttää kun joku sanoo näin ”minä en halua lapsia koska TIEDÄN että se on pelkkää huutoa ja kaaosta ja kiirettä, koska näin kaupassa kerran kun yksi lapsi kiukutteli.” Kärjistettynä. He eivät oikeasti tiedä siitä yhtään mitään, mitä se on kun on lapsia, koska ei heillä niitä ole.

Emme me velat edes halua tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monta sivua jankkausta. Ok, et halua lapsia ja jotkut haluavat. Mitä sitten? Keskittykää nyt elämään ilman selittelyä, herran jumala.

Tiesitkö, että selaimessasi on rastinappula josta keskustelun voi sulkea? Myös tuolta ylhäältä voi klikata vaikkapa aihe-vapaa painiketta, sieltä löydät muita keskusteluja.

Mielestäni tämä aihe on ihan ajankohtainen, kun syntyvyys laskee laskemistaan. Nivoin aloitukseni siihen aiemmin täälläkin pinnalla olleeseen lausuntoon, jonka mukaan lapsettomuus johtuu siitä ettei näe lapsiperheitä. Ei mulla ole tarvetta jankuttaa lapsettomuudestani, halusin vain herättää keskustelua aiheesta. Ja sitä todellakin heräsi.

Ap

Syntyvyyden lasku siis huolettaa? Ja ehkäisykeinona käytät vierailuja lapsiperheissä? Pitäisikö siis velojen lapsiperhevierailut jotenkin kieltää?

Ei huoleta yhtään. Mistä sellaisen käsityksen sait?

Aihe vaan tosiaan on ajankohtainen, kuten tuossa kommentissani sanoin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan ok ettei joku halua lapsia, mutta se että perustaa sen niihin muutamaan pikkulapsi vuoteen on jotenkin hassua. Ne lapset on sellaisia autettavia höseltäjiä muutaman vuoden, ei pelkästään sen takia kannata jättää tekemättä.

A: vanhempien ajankäsitys on ihan erilainen kuin lapsivapaan. Vanhemmalle 5-10 vuotta on ihan silmänräpäys, koska elämä on niin täynnä rutiineja ja kiirettä. Lapsettomalle se on pitkä aika, jossa esim itse olen ehtinyt muuttaa kolmesti työpaikkaa, kahdesti kaupunkia, kerran maata, opiskella uuden tutkinnon ja uuden kielen, matkustella kymmeniä kertoja, jne jne. Ajatus siitä että vaihtaisin tällaisen vapaan 10v jakson johonkin jota en missään nimessä halua tehdä, on aivan kamala. Se ei todellakaan ole mikään "muutama hassu vuosi" odottaa että lapsen voi jättää esim yksin kotiin muutamaksi tunniksi.

.

Eka lapsi on nyt 11v, tämän 11 vuoden aikana minä olen vaihtanut työpaikkaa 4 kertaa, mies 2 kertaa (omasta halusta), olemme muuttaneet 2 kertaa ( 1 kerta niistä kaupunkia) . Matkustaneet n 3-5 kertaa vuodessa ulkomailla. Olen opiskellut avoimessa sen mitä halusin, lapsista ei jatko ole jäänyt kiinni.  Eli , sun ajatus siitä miten lapset sitoo, ei nyt ihan täsmää todellisuuteen. Ja tämän 11 v aikana tehty toinenkin lapsi. ( ja meillä ei ole tukiverkkoja, lapset ei ole sukulaisilla koskaan hoidossa). Ensi kesänä olemme 5 viikkoa USAssa road tripilla.

Mut samalla sulla on ollut se lapsi 11 vuotta. Et sä ole voinut sen aikana vapaasti tehdä mitä haluat, vaan se lapsi on pitänyt ottaa kaikessa huomioon.

Et ole voinut jättää sitä yksin kotiin matkojen ajaksi (toivottavasti!!!), tai muuttaa vapaasti kauas kouluista tai tarhasta, tai harrastaa aikoina kun lapsi tarvitsee hoitoa ja puolisosi ei ole myöskään kotona. Kaikki tuo on aivan järjettömän paljon vaikeampaa kuin ilman lasta.

Ette te voi puolisosi kanssa päättää että hei lähdetään töiden jälkeen koko illaksi paikkaan x (jonne ei lasta voi ottaa), tai päättää kesken kouluvuoden muuttaa maata. Joudutte odottamaan ainakin siihen että lapsi on täysi-ikäinen.

Vanhempi joutuu koko ajan ottamaan lapsen huomioon ja se rajoittaa elämää todella paljon - tai sitten ei ota huomioon, ja on paska vanhempi.

Mä olen lapseton, mutta kyllä mun elämää silti rajoittaa monet asiat.

Omia ja miehen menoja joutuu yhteensovittamaan, koiran hoitamaan, auttamaan iäkästä äitiä, muistamaan sisarusten lasten synttärit jne. Ihmissuhteisiin yleensä liittyy myös velvoitteita. Varsinkin näin keski-iässä.

Lisää siihen soppaan lapsi tai kaksi - onko enemmän vai vähemmän rajoitteita? Niin...

Myös naapurissa asuvan lapsiperheen arjen touhujen näkeminen ja kuuleminen saa aikaan fiiliksen siitä, että helvetti, ei kai elämän nyt tartte olla ihan tuollaista tuskaa, eihän. Siispä pilleriä suuhun hyvillä mielin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää suuresti, miten paljon vanhempia tuntuu haittaavan ja ärsyttävän se, ettei joku aio hankkia lapsia, koska ei vaan halua niitä. Vängätään, että et voi tietää, mitä se on, jollet itse koe vanhemmuutta ja tivataan perusteluja, mikset halua. Syytellään epäkypsäksi ihmistä, joka pystyy niin kypsään päätökseen, että jättää lapset tekemättä, koska ei halua niitä. Katkeruuttako se on, vanhemmat?

Miksi te, joilla on lapsia, olette niitä tehneet? Koska halusitte, vai mitä. Eikä kukaan koskaan kysynyt, miksi haluat lapsia, vaikka sitä pitäisi kysyä jokaiselta vanhemmaksi aikovalta. On paljon tärkeämpää miettiä, miksi haluaa lapsia kuin, miksi ei halua. Jos ihminen ei halua lapsia, eikä hanki niitä, kenellekään ei aiheudu harmia. Jos ihminen hankkii lapsia vain, koska haluaa, vaikkei hänellä olisi kykyä ja resursseja huolehtia niistä, lapset kärsivät. Sekö on hyvä?

Minua ärsyttää kun joku sanoo näin ”minä en halua lapsia koska TIEDÄN että se on pelkkää huutoa ja kaaosta ja kiirettä, koska näin kaupassa kerran kun yksi lapsi kiukutteli.” Kärjistettynä. He eivät oikeasti tiedä siitä yhtään mitään, mitä se on kun on lapsia, koska ei heillä niitä ole.

Emme me velat edes halua tietää.

Ei tarvitsekaan, mutta miksi tulla sitten pätemään että kyllä tietää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin kyllä niin samaistua ap.n kommenttiin. Asuin veljeni luona melkein parin kuukauden ajan kun omaa asuntoani remontoitiin. Hänellä on kaksi poikaa ja tyttö, joista vanhin eskarissa. Voin sanoa, että kun oma koti valmistui olin vieläkin varmempi siitä, etten omia lapsia tahdo. Veljeni on vaimonsa kanssa erittäin hyviä vanhempia, mutta päiväkotiin lähtö, ruokailut ja nukkumaanmenot eivät siltikään olleet niitä helpoimpia siirtymiä päivässä.

Tuntuu hassulta, että kun lapsettomana aikuisena ihmisenä sanon, mikä hankaluutta aiheutti perheessä on minulla varmasti lynkkausjoukko valmiina. Mutta kun äiti tai isä puhuu arjen hankaluuksista niin heitä sympataan. Vela ei saa ilmaista omaa mielipidettään lapsiperhearjesta.

Saa. Mutta vanhempana tietää että vela ei ymmärrä asian toista puolta, ja siksi kokemus on puutteellinen. En minä jaksa kuunnella toisen PELKKÄÄ kauhistelua siitä kuinka kamalalta meidän aamupukeminen näyttää. Kun toisaalta se toinen ei ymmärrä sitä tunnetta, kuinka liikuttavalta se tuntuu - sen aamuhässäkän jälkeenkin - tiputtaa se oma lapsi koululle ja katsella kun se taapertaa ystäviensä luo iso reppu selässä keikkuen. Vanhemmuus on työtä ja sen vela näkee. Vanhemmuus on myös palkitsevaa, palkitsevaa sellaisella tavalla mitä vela ei voi ikinä ymmärtää.

Tuokin on tosi hassu olettamus, että lapseton ihminen kuvittelisi lapsiperhe-elämän olevan pelkkää hässäkkää ja negatiivista stressiä ilman mitään palkintoa. Jos asia olisi noin, kukaan tässä maailmassa ei lisääntyisi koskaan, ainakaan vapaaehtoisesti.

Kyllä minä tiedän että vanhempi rakastaa lastaan ja lapsi vanhempaansa. Kyllä minä tiedän että lapsen kehitystä on kiehtovaa seurata. Ei se muuta sitä faktaa etten itse halua elää sellaista elämää.

Ap

Ja saat olla haluamatta. Tuo on vain syy miksi velojen juttuja ei ehkä vanhemmat jaksa kuunnella.

Henk.koht. minulle tulee mieleen lähinnä kypsymätön teini-ikäinen mieleen näistä aikuisista ihmisistä, jotka jaksaa valittaa lapsiperheen normaalista ruokailutilanteesta. Teinithän on sellaisia aika itsekkäitä ja egoistisia, koko maailman pitäisi pyöriä teinin ympärillä ja auta armias jos jostain on pientäkin vaivaa 😂 Mut teini-ikähän on nykyisin pitkittynyt.. en itse vaan jaksa kuunnella sellaista narinaa 🙂

Kommentistasi, jossa sanot veloja kypsymättömiksi teineiksi tulee mieleen äiti joka katuu suuresti lapsiaan. Ja purkaa katumuksen kateudelta haiskahtavilla kommenteillaan.

En suinkaan puhunut KAIKISTA veloista. Vain niistä jotka menee lapsiperheeseen kylään ja kokee oikeudekseen istua siellä naama väärinpäin, arvostella toisten lapsia vain koska he ovat lapsia, tai jaksavat vain valittaa lapsiperheiden elämästä. Sellaiset narisijat on rasittavia ja heistä tulee mieleen teini-ikäinen.

Taisit lukea aloitukseni ihan omanlaistesi lasien läpi. :D Minä en istunut pöydässä naama väärinpäin valittamassa. Meillä oli hauskaa, sekä lapsilla että aikuisilla. Tuohon kaoottisuusheittooni ystäväni tokaisi naurahtaen että tällaista se on suurimman osan aikaa, muista ehkäisy.

Ap

Muista säkin nauraa ku joku äippä ihmettelee sun kolkkoa ja ankeaa kotias!

Jostain kumman syystä luulet, et sun käytös oli korrektia, mut ei se sitä ollut.

Muistan kyllä, tosin kotini ei ole ankea eikä kolkko. :) Kuten eivät myöskään tämän ystäväni lapset. Se että nauraen totean tilanteen olevan kaoottinen, ei ole loukkaus ketään kohtaan. Eikä ystäväni sitä sellaisena myöskään ottanut, nauroi itsekin. Ja tosiaan muistutti siitä ehkäisystä.

Tämä(kin) ketju on nyt tuonut ilmi sen, että on vanhempia jotka lapsistaan huolimatta kykenevät nauramaan itselleen ja arvostamaan muidenkin valintoja. Sitten on toisenlaisia vanhempia, mutta sellaisten luona en kävisi kylässä vaikka tuntisinkin.

Ap

Nauramaan itselleen? Miksi minun pitäisi nauraa sille että olen tehnyt lapsia, he ovat olemassa ja saavat myös keskustella meidän ruokapöydässä, ilman että joku täti tulee selittelemään miten kaoottisia he ovat kun täysin normaalisti pyytävät maitoa tai auttamaan perunan pilkkomisessa? Saako myös vaikkapa sun miehelle naureskella samalla tapaa? Jos se vaikka pureskelis ruokaa hassusti, ja mua risoisi asia, niin saanko päivitellä sitä teidän ruokapöydässä suureen ääneen ja muistuttaa sua et hei! avioerot on keksitty!

 Minusta lähinnä epäreilua niitä lapsia kohtaan, jos heidän täysin fiksulle käytökselle naureskellaan, todetaan ääneen että he ovat kaoottisia ja että kannattaa käyttää ehkäisyä. Juu, sinä ja ystäväsi oikein loistatte älykkyydellänne jos tämä kertomasi juttu oli tosi. Not. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on hyvä ehkäisykeino kun käyn sukulaisten luona kylässä jossa kolme lasta... ei kiitos, ei ole minun juttu.

Niin eivät ole sitten SINUNKAAN, kuten tilastojen valossa eivät ole monen muunkaan. Kyllä tuollainen iso porukka on oikeassa eli myös sinä olet oikeassa.

VELA. Vaikeasti esittää lapsettomuuden autuutta.

Tyhjyyttähän se oikeasti on. 

Elämän tarkoituksettomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidillä on ikää jo lähemmäs 80 v. Hänellä on useampi sisarus, joista kaksi lapsetonta. Arvatkaahan miten nämä lapsettomat tädit käyttäytyvät, kun oma ystäväpiiri kapenee iän myötä. Aktivoituvatko yhtäkkiä sisarustensa lasten suhteen? Lapset toki kiireisiä aikuisia, töissä ja omia lapsia, sekä omia että puolison vanhempia huolehdittavana.

Minun lapsettomat tädit eivät ole yhtäkkiä aktivoituneet. Ovat olleet sisarustensa ja näiden lasten tukena koko ajan. Tätiesi oma moka kun eivät luoneet lapsiin suhdetta jo pieninä ja pitäneet sitä yllä läpi murrosiän ja nuoruuden.

Kuka teidän suvusta huolehtii heistä?

Tädeistä? Kaikki tuki on tietenkin molemminpuolista, vaikka lapsiperheet ja nuoret aikuiset ovat siinä enemmän saamapuolella. Tädit ei ole vielä niin ikääntyneitä, että alkaisivat tarvita enemmän apua kuin antavat, eli huolehtivat itsestään. Sitten kun tilanne kääntyy toisin päin niin kuka nyt onkaan itse elämänvaiheessa jossa voi antaa enemmän apua tekee sen. Minä tulen osaltani huolehtimaan kahden tädin viimeisistä vuosista, jos itse elän siihen asti.

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolten tasa-arvon kehittyminen vuosikymmenten aikana ja korkean koulutuksen yhteiskunta. Hienoja asioita ja kun hetken miettii, ymmärtää, että siihen tämä velaismin syntykin liittyy. Nykyään naiset osaavat ja uskaltavat valita. Ketjussa joku mies kirjoitti oivaltavasti, että kyllä maailmassa ihmisiä riittää tämänkin niemen täyttämään. Pitää vaan ottaa vastaan ja töihin. Turha spekuloida, onko itsekkäämpää haluta oma lapsi vai mahdollisimman helppo elämä ennen vanhuutta.

Tasa-arvon kehittyminen näkyy myös siinä, että isätkin voivat hoitaa lasta. Mies jäi kotiin 5 kk lapsen kanssa, minä menin tuossa vaiheessa takaisin töihin. Lapsi meni pph:lle hoitoon 2 v. ikäisenä.

Tämä nyt ihan vaan avaukseen, mutta minusta muiden ihmisten pikkulapsiperhe-elämä vaikutti usein rasittavalta ja ärsyttävältä silloinkin kun itselläni oli pikkulapsia. Oma elämä tuntui kuitenkin mukavalta. En tiedä mikä tuossa oli taustalla.

Miesten silmistä näkee helposti sen katumuksen, että on hankkinut lapsia. Ehkä se ei ole varsinaista katumusta, mutta selvää kaipuuta olla vapaa velvoitteista. Kyllä ne varmasti niitä lapsiaan myös rakastavat, mutta ei kaikkia ole tehty perhe-elämään.

Jos perustettaisiin sellainen hautomo ihan vain syntyvyyden turvaamiseksi, että jokainen antaisi munasolujaan ja siittiöitään jonnekin haudottavaksi, ja sitten nämä tuotokset annettaisiin joko adoptioon tai ne kasvatettaisiin jossain hoitoloissa. Molempi parempi!

Miksi tällaiset jutu menevät aina ihon alle? Toisaalta miksi näistä pitää keskustella tahi vakuutella,kun loppupeleissä omia ratkaisuja. Kuha ihmettelen...

Mun mielestä taas vierailu paikassa missä on lapsia aiheuttaa ennemminkin sellaisen ooojj-fiiliksen, kun niin idyllisesti siinä tehdään välipalaa yhdessä, ja olon että ne on taosi merkityksellisiä hetkiä, kun lapsi oppii leikkaamaan juustoa. Siinä siirtyy elämänoppi hijaisesti seuraavalle polvelle, ja olisi ihanaa olla sellaisessa mukana. Tulee vaikeutelma että tuossa perheessä ei kukaan sairasta, kaikki saavat nukkua yöllä tarpeeksi, ja jokaisen huolia kannetaan yhdessä ja autetaan. Tiedän kyllä mitä lapsen kanssa eläminen voi pahimmillaan olla, onhan itsellänikin  yksi lapsi(tai siis jo aikuinen). 

"Muita veloja joilla samankaltaisia ajatuksia?"

Ei siis tarvitse olla vela väsyäkseen lapsista. 

Vierailija kirjoitti:

Myös naapurissa asuvan lapsiperheen arjen touhujen näkeminen ja kuuleminen saa aikaan fiiliksen siitä, että helvetti, ei kai elämän nyt tartte olla ihan tuollaista tuskaa, eihän. Siispä pilleriä suuhun hyvillä mielin.

Kuvitteletko ihmisten olevan toistensa kopioita? Kaikki perheet samanlaisia?

Kun näet naapurin miehen - niin yök, pysyn kyllä sinkkuna 😂

Tai sitten tämä kaikki suomalaiset naiset - aivan hirveitä. Thaimaa kutsuu... 😁

Sille joka ihmetteli miksi oma lapsiperheaika oli ihanaa ja muiden rasittavaa. Eikös se niin mene. Meidän lapset ja muiden kakarat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin nähty. Lapsia tehneet pitävät vapaaehtoista lapsettomuutta loukkauksena omaa valintaa tehdä lapsia kohtaan.

Nämä keskustelut menevät aina samalla tavalla: muut velat komppaa ja yrittää keskustella ja äipät ryntäävät ketjuun solvaamaa.n lapsettomia ja keksimään juttuja, kuten mm. että aloittaja olisi ääneen arvostellut toisen valintaa tehdä lapsia, vaikka on moneen kertaan sanottu, ettei asia ollut niin. Sitten haukutaa.n veloja epäkypsäksi ja ties miksi.

Eli lapsettomuus on uhka ja henkilökohtainen loukkaus lapsellisille, miksi?

Siksi että. Lapsen saaneet ovat tutkitusti onnettomampia ja vähemmän tyytyväisiä elämäänsä kuin lapsettomat eläkeikään asti. Ero on todella suuri. Syyt on varmasti kaikille ilmeisiä.

Niistä jotka hankkivat lapsia todella harva on oikeasti miettinyt asiaa. Niin tehdään, koska "niin kuuluu tehdä". Koska häät ja vauva on onnellinen loppu, ainoa kaikkien tuntema tapa yrittää varmistella että elämällä on merkitys. Vähintään pelosta tehdään, koska entäs jos sitten katuukin, kauheasti on iskostettu miten synkkää ja kamalaa se hylätyn, yksinäisen ikääntyvän naisen elämä on. Naiselle puoliso ja perhe on itsestäänselvä päämäärä elämässä ja sitä pitää tavoitella jo ihan sen takia että muut arvostaa. Sitten tulee juuri naisen perinteisen narratiivin mukaisten elämän huipentumien, häiden ja ensimmäisen lapsen odotuksen ja syntymän, jälkeen karu todellisuus täytenä yllätyksenä: sinua pidetäänkin nyt tyhmänä. Tyhmänä, tylsänä, banaalina, rumana, seksittömänä ja yhtäkkiä 10 vanhempana. Ja päälle se lapsiarki.

Totta kai se on katkeraa ja kurjaa. Mutta ihminen on psykologisesti resilientti ja perustelee kaiken itselleen parhain päin. Jotenkin asia käännellään mielessä semmoiseksi, että tämä oli hyvä valinta ja en kadu pätkääkään. Varmasti rakkaus lapseen auttaa tässä paljon. Mutta moni kokee päässään rakentamalle oikeutuskyhäelmälle uhkaksi sen, kun muut tekevät toisen valinnan ja ovat siihen tyytyväisiä ja puhuvat asiasta avoimesti. Ehkä vielä näyttävät ne kaikki asiat jotka ovat saaneet pitää itsellään, joista lapsen saaneet ovat joutuneet luopumaan. Tätä uhkaa vastaan sitten tunnetaan tarvetta puolustautua hyökkäämällä.

Tämä on inhimillistä enkä sano tätä pilkatakseni tai alentaakseni ketään. Monilla on tällaisia mielen puolustuksia, joista ollaan vähän herkkiä. Ja se on oikeasti väärin äitejä kohtaan miten seksistisesti ja alentuvasti heihin suhtaudutaan, veloillakin on tässä parantamisen varaa.

Tämäkö on palstan velojen mielestä sitä rakentavaa keskustelua, jossa ollaan avoimia muillekin kuin omalle mielipiteelle?