Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsiperheessä vierailu on tehokkain ehkäisykeino.
13.10.2019 |
Olin viikonloppuna käymässä ystäväni luona. Perheessä on kaksi pientä lasta. Taas naurattaa se, kun joku oman elämänsä asiantuntija avautui jossain lehdessä että syy vauvakatoon johtuu siitä, että moni ihminen ei enää näe tavallista perhe-elämää tai ole kertaakaan pitänyt vauvaa sylissään vielä 30-vuotiaanakaan.
Ainakin itselläni asia on päinvastoin. :D Vierailu lapsiperheessä saa aikaan halun syödä tuplamäärän e-pillereitä kun pääsen kotiin. Lapset ovat mukavia, ja nämä ystäväni lapset kivoja ja fiksuja, mutta voi luoja sentään en ikinä hankkisi moisia omaan kotiini. Kaikki, ihan kaikki on vaikeampaa kuin ilman lapsia. Naureskelin ääneen ystävälleni että on melko kaoottinen välipalatilanne käynnissä, vaikka mitään ei edes mennyt pieleen. Ei itkupotkuraivareita tai kummempaa vikinää.
Olen aina tuollaisen parin tunnin vierailun jälkeen aivan loppu, ja mielettömän onnellinen että saan tulla kotiin jossa ei ole lapsia.
Muita veloja joilla samankaltaisia ajatuksia?
N27
P.S. Vauvakosketuksiakin on tullut, minulla on useampi kummilapsi ja sukulaiset ovat lisääntyneet aikuisikäni aikana. Eli siis tämä ystäväni perhe ei ole ainut kokemukseni perhe-elämästä, vauvoista ja lapsista.
Kommentit (514)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ruma naama on edelleen se tehokkain ehkäisymuoto.
Ei näytä olevan... eikä edes ruma luonne, valitettavasti varsinkin jälkimmäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju valaiskoon niitä veloja, jotka ihmettelevät miksi kutsuja lapsiperheisiin ei tunnu tulevan. Toki kaikki velat eivät tämän ketjun tyyppisiä.
Jännä miten minä tunnun olevan kovinkin kaivattua seuraa lapsiperheissä, enkä vähiten lasten taholta.
Ap
Arkesi kuulostaa melko raskaalle, jos näin on. Miten jaksat? Vai tuoko ehkäisymenetelmien vertailu helpotusta?
Minun haluni hankkia lapsia kärsi kolauksen, kun aloin tapailla eronneita miehiä, joilla on lapsia. En minä halua olla vuoroviikkovanhempi. Ihan hlvttiä semmoinen homma. Eksäni lapset esimerkiksi olivat aivan ihania, mutta ystäväni lapsi (samanikäinen kuin eksäni nuorin) on täysi katastrofi. Puhuu rumasti äidilleen ja paiskoo tavaroita. En halua lähteä lottoamaan, että millaisia kauhioita minun lapsistani mahdollisesti tulee, koska itse olen ollut ihan vastaavanlainen kauhio.
Suuremman kolaukseni lapsenhankkimishaluni kärsi, kun naimisissa olevan, kolmen pienen lapsen isä (nuorin ei edes vuotta vielä) ihastui minuun ja alkoi pohtia avioliittonsa merkitystä. Onneksi mies kuitenkin järkiintyi ja pysyi vaimonsa ja lapsiensa kanssa. Tämä palautti hetkellisesti uskoni avioliittoon ja lapsiperhe-elämään, mutta vain siksi, koska se mies ei supervaimoansa parempaa naista löydä mistään, enkä todella usko, että minusta olisi pyörittämään arkea kolmen lapsen ja neljännen mieslapsen ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tavallinen välipalatilanne voi aiheuttaa stressipiikin? Jotain outoahan siinä on pitänyt tapahtua.
Ei tarvitse todellakaan oikeasti tapahtua mitään outoa. Ainakin minulle se pelkkä hälinä ja pienten ihmisten ihan normaali kimakka puheääni ja nopeat liikkeet aiheuttaa stressiä. Esim. bussimatka töihin samaan aikaan jonkun päiväkotiryhmän kanssa on ihan painajaismainen vaikka kukaan lapsista ei kiukuttele tms., vaan ovat yleensä iloisia ja innostuneita tulevasta retkestään.
Siihen tottuu kyllä. Voisi olla ihan terveellistä totuttaa itsensä elämään, vähentää ahdistumista kaikenlaisiin tavallisiin elämään kuuluviin asioihin.
Mä olen 46, miksi mun pitäisi totuttaa itseni tuollaiseen?! Olin parikymppisenä päiväkodissa noin vuoden töissä ja siellä ollessani tuli päätös, että lapsiarki ei ole mun juttu.
En koe ahdistusta muiden aiheuttamasta älämölöstä, mutta en tietenkään ehdoin tahdoin sellaista elämääni hanki, kun ei kerran ole pakko. Mun tavalliseen elämään ei kuulu lasten aiheuttama meteli ja teen valintoja elämässäni sen perusteella. Bussimatka töihin ei ole sellainen asia, jonka voisin jotenkin vaihtaa rauhallisempaan vaihtoehtoon, mutta ei aiheuta suurta ongelmaa. Ihan yhtä lailla työmatkalla stressaa joku kännissä mölisevä aikuinen. Niitäkin on lähes päivittäin työmatkan varrella eli ihan tavalliseen elämään kuuluva asia. Ei kai kukaan tuostakaan metelin lähteestä ajattele, että ihan terveellistä totuttaa itsensä elämään?!
Mammat täällä eniten solvaa muita. Tämä kävi hyvin ilmi tästä keskustelusta.
Aika noloa teidän äippien kielenkäyttö tällä palstalla kun joku vähän sohaisee, miten viitsitte? Teillä on lapsiakin. "Hieno" esimerkki olette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle on aivan se ja sama hanķkivatko muut lapsia vai eivät, mutta on aikamoista itsepetosta kuvitella että ystävän ja sukulaisten perhe-elämä = mitä itsellä olisi.
Et sinä pohdi parisuhdettasikaan (toivottavasti) siltä pohjalta millaista se on naapurin Martalla tai omalla ystävälläsi on? Sinä et halua parisuhdetta, koska Martalla se näyttäisi olevan kaaosta? Tai onko suhde omiin vanhempiisi sama kuin kollegallasi omiinsa? Ei taatusti. Eli et siltä pohjalta voi tehdä yleistystä siitä millaista on olla tytär tai puoliso.
Te (tietyt!) velat ette ymmärrä, että suhde lapseen on ainutlaatuinen ihmissuhde perheenjäsenten välillä siinä missä muutkin ihmissuhteet ovat. Haluatte luoda yleistäviä kuvia kaaoksesta ja katastrofista. Fine. Tehkää niin. Mutta kyseenalaistakaa silti rohkeasti miksi muiden ihmissuhteet vaikuttavat teihin tuolla tavalla.
Veloissa on paljon niitä, jotka ovat sinut itsensä ja valintojensa kanssa ja ovat rehellisiä siitä, etteivät ole tai voi olla mitään lapsiperhearjen experttejä. He eivät kailota valintojaan ja yritä haastaa pelkästään riitaa, vaan osaavat keskustella asiallisesti. Ympärillä olevat lapset eivät saa heitä vetämään hormoneja tai kirjoittamaan vauva-palstalle provokatiivisia kirjoituksia. Sit on nämä ap:t...
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan ok ettei joku halua lapsia, mutta se että perustaa sen niihin muutamaan pikkulapsi vuoteen on jotenkin hassua. Ne lapset on sellaisia autettavia höseltäjiä muutaman vuoden, ei pelkästään sen takia kannata jättää tekemättä.
Tämä. Aina kun tästä lapsiasiasta puhutaan, suurin osa ihmisistä ei tunnu näkevän sitä elämäntilannetta kolmea vuotta pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun haluni hankkia lapsia kärsi kolauksen, kun aloin tapailla eronneita miehiä, joilla on lapsia. En minä halua olla vuoroviikkovanhempi. Ihan hlvttiä semmoinen homma. Eksäni lapset esimerkiksi olivat aivan ihania, mutta ystäväni lapsi (samanikäinen kuin eksäni nuorin) on täysi katastrofi. Puhuu rumasti äidilleen ja paiskoo tavaroita. En halua lähteä lottoamaan, että millaisia kauhioita minun lapsistani mahdollisesti tulee, koska itse olen ollut ihan vastaavanlainen kauhio.
Suuremman kolaukseni lapsenhankkimishaluni kärsi, kun naimisissa olevan, kolmen pienen lapsen isä (nuorin ei edes vuotta vielä) ihastui minuun ja alkoi pohtia avioliittonsa merkitystä. Onneksi mies kuitenkin järkiintyi ja pysyi vaimonsa ja lapsiensa kanssa. Tämä palautti hetkellisesti uskoni avioliittoon ja lapsiperhe-elämään, mutta vain siksi, koska se mies ei supervaimoansa parempaa naista löydä mistään, enkä todella usko, että minusta olisi pyörittämään arkea kolmen lapsen ja neljännen mieslapsen ympärillä.
Eli minun syyni olla hankkimatta lapsia se, että en vain usko pystyväni siihen. En, ellei mieheni ole aivan uskomaton järkähtämätön kallio, joka sitoutuu minuun kuin punkki perskannikkaan ja jonka tulonvaihtelut eivät taatusti syydä perhettämme perikatoon. Minä en tule koskaan olemaan tarpeeksi varakas perhettä elättääkseni.
Äidillä on ikää jo lähemmäs 80 v. Hänellä on useampi sisarus, joista kaksi lapsetonta. Arvatkaahan miten nämä lapsettomat tädit käyttäytyvät, kun oma ystäväpiiri kapenee iän myötä. Aktivoituvatko yhtäkkiä sisarustensa lasten suhteen? Lapset toki kiireisiä aikuisia, töissä ja omia lapsia, sekä omia että puolison vanhempia huolehdittavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mammat täällä eniten solvaa muita. Tämä kävi hyvin ilmi tästä keskustelusta.
Aika noloa teidän äippien kielenkäyttö tällä palstalla kun joku vähän sohaisee, miten viitsitte? Teillä on lapsiakin. "Hieno" esimerkki olette.
Millä tavoin ap:n aloitus oli hieno?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan ok ettei joku halua lapsia, mutta se että perustaa sen niihin muutamaan pikkulapsi vuoteen on jotenkin hassua. Ne lapset on sellaisia autettavia höseltäjiä muutaman vuoden, ei pelkästään sen takia kannata jättää tekemättä.
Tämä. Aina kun tästä lapsiasiasta puhutaan, suurin osa ihmisistä ei tunnu näkevän sitä elämäntilannetta kolmea vuotta pidemmälle.
Vapaaehtoinen lapseton ei halua minkään ikäistä lasta ja tietää kyllä hyvin ,että lapset kasvavat. En halua vauvaa, en taaperoa, en teiniä, en nuorta aikuista, en viisikymppistä, en mitään lasta.
Luin tuota teinien aivoitukset-ketjua ihan huvikseni ja ajattelin, että onneksi mulla ei ole teiniä eikä tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset nyt vaan innostuvat yleensä kun on vieras talossa. Hieman pullaa pöydässä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammat täällä eniten solvaa muita. Tämä kävi hyvin ilmi tästä keskustelusta.
Aika noloa teidän äippien kielenkäyttö tällä palstalla kun joku vähän sohaisee, miten viitsitte? Teillä on lapsiakin. "Hieno" esimerkki olette.
Millä tavoin ap:n aloitus oli hieno?
Ei aloituksessa kyselty äippien mielipiteitä ollenkaan. Eikä ollut solvaava. Sanoi vain, että on onnellinen ilman lapsia. Sekö sinua korpeaa? Eikö ole hienoa, että toinen on varma mielipiteestään ja osaa perustella sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin nähty. Lapsia tehneet pitävät vapaaehtoista lapsettomuutta loukkauksena omaa valintaa tehdä lapsia kohtaan.
Nämä keskustelut menevät aina samalla tavalla: muut velat komppaa ja yrittää keskustella ja äipät ryntäävät ketjuun solvaamaa.n lapsettomia ja keksimään juttuja, kuten mm. että aloittaja olisi ääneen arvostellut toisen valintaa tehdä lapsia, vaikka on moneen kertaan sanottu, ettei asia ollut niin. Sitten haukutaa.n veloja epäkypsäksi ja ties miksi.
Eli lapsettomuus on uhka ja henkilökohtainen loukkaus lapsellisille, miksi?
Siksi että. Lapsen saaneet ovat tutkitusti onnettomampia ja vähemmän tyytyväisiä elämäänsä kuin lapsettomat eläkeikään asti. Ero on todella suuri. Syyt on varmasti kaikille ilmeisiä.
Niistä jotka hankkivat lapsia todella harva on oikeasti miettinyt asiaa. Niin tehdään, koska "niin kuuluu tehdä". Koska häät ja vauva on onnellinen loppu, ainoa kaikkien tuntema tapa yrittää varmistella että elämällä on merkitys. Vähintään pelosta tehdään, koska entäs jos sitten katuukin, kauheasti on iskostettu miten synkkää ja kamalaa se hylätyn, yksinäisen ikääntyvän naisen elämä on. Naiselle puoliso ja perhe on itsestäänselvä päämäärä elämässä ja sitä pitää tavoitella jo ihan sen takia että muut arvostaa. Sitten tulee juuri naisen perinteisen narratiivin mukaisten elämän huipentumien, häiden ja ensimmäisen lapsen odotuksen ja syntymän, jälkeen karu todellisuus täytenä yllätyksenä: sinua pidetäänkin nyt tyhmänä. Tyhmänä, tylsänä, banaalina, rumana, seksittömänä ja yhtäkkiä 10 vanhempana. Ja päälle se lapsiarki.
Totta kai se on katkeraa ja kurjaa. Mutta ihminen on psykologisesti resilientti ja perustelee kaiken itselleen parhain päin. Jotenkin asia käännellään mielessä semmoiseksi, että tämä oli hyvä valinta ja en kadu pätkääkään. Varmasti rakkaus lapseen auttaa tässä paljon. Mutta moni kokee päässään rakentamalle oikeutuskyhäelmälle uhkaksi sen, kun muut tekevät toisen valinnan ja ovat siihen tyytyväisiä ja puhuvat asiasta avoimesti. Ehkä vielä näyttävät ne kaikki asiat jotka ovat saaneet pitää itsellään, joista lapsen saaneet ovat joutuneet luopumaan. Tätä uhkaa vastaan sitten tunnetaan tarvetta puolustautua hyökkäämällä.
Tämä on inhimillistä enkä sano tätä pilkatakseni tai alentaakseni ketään. Monilla on tällaisia mielen puolustuksia, joista ollaan vähän herkkiä. Ja se on oikeasti väärin äitejä kohtaan miten seksistisesti ja alentuvasti heihin suhtaudutaan, veloillakin on tässä parantamisen varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on aivan se ja sama hanķkivatko muut lapsia vai eivät, mutta on aikamoista itsepetosta kuvitella että ystävän ja sukulaisten perhe-elämä = mitä itsellä olisi.
Et sinä pohdi parisuhdettasikaan (toivottavasti) siltä pohjalta millaista se on naapurin Martalla tai omalla ystävälläsi on? Sinä et halua parisuhdetta, koska Martalla se näyttäisi olevan kaaosta? Tai onko suhde omiin vanhempiisi sama kuin kollegallasi omiinsa? Ei taatusti. Eli et siltä pohjalta voi tehdä yleistystä siitä millaista on olla tytär tai puoliso.
Te (tietyt!) velat ette ymmärrä, että suhde lapseen on ainutlaatuinen ihmissuhde perheenjäsenten välillä siinä missä muutkin ihmissuhteet ovat. Haluatte luoda yleistäviä kuvia kaaoksesta ja katastrofista. Fine. Tehkää niin. Mutta kyseenalaistakaa silti rohkeasti miksi muiden ihmissuhteet vaikuttavat teihin tuolla tavalla.
Veloissa on paljon niitä, jotka ovat sinut itsensä ja valintojensa kanssa ja ovat rehellisiä siitä, etteivät ole tai voi olla mitään lapsiperhearjen experttejä. He eivät kailota valintojaan ja yritä haastaa pelkästään riitaa, vaan osaavat keskustella asiallisesti. Ympärillä olevat lapset eivät saa heitä vetämään hormoneja tai kirjoittamaan vauva-palstalle provokatiivisia kirjoituksia. Sit on nämä ap:t...
Voitko osoittaa yhden kommentin jossa olen haastanut riitaa? :D Hauskoja osa näistä kommenteista, vaikka suurin osa keskustelusta onkin pysynyt asiallisena. Ja mielenkiintoista onkin!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Äidillä on ikää jo lähemmäs 80 v. Hänellä on useampi sisarus, joista kaksi lapsetonta. Arvatkaahan miten nämä lapsettomat tädit käyttäytyvät, kun oma ystäväpiiri kapenee iän myötä. Aktivoituvatko yhtäkkiä sisarustensa lasten suhteen? Lapset toki kiireisiä aikuisia, töissä ja omia lapsia, sekä omia että puolison vanhempia huolehdittavana.
Minun lapsettomat tädit eivät ole yhtäkkiä aktivoituneet. Ovat olleet sisarustensa ja näiden lasten tukena koko ajan. Tätiesi oma moka kun eivät luoneet lapsiin suhdetta jo pieninä ja pitäneet sitä yllä läpi murrosiän ja nuoruuden.
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin nähty. Lapsia tehneet pitävät vapaaehtoista lapsettomuutta loukkauksena omaa valintaa tehdä lapsia kohtaan.
Nämä keskustelut menevät aina samalla tavalla: muut velat komppaa ja yrittää keskustella ja äipät ryntäävät ketjuun solvaamaa.n lapsettomia ja keksimään juttuja, kuten mm. että aloittaja olisi ääneen arvostellut toisen valintaa tehdä lapsia, vaikka on moneen kertaan sanottu, ettei asia ollut niin. Sitten haukutaa.n veloja epäkypsäksi ja ties miksi.
Eli lapsettomuus on uhka ja henkilökohtainen loukkaus lapsellisille, miksi?
Mä olen tuolla aiemmin jo kommentoinut äiti, ja olen huomannut palstalla aivan saman ilmiön. En yhtään ymmärrä mistä se johtuu, ehkä nämä ihmiset syvällä sisimmässään sitten katuvat omia ratkaisujaan, minkä vuoksi defenssit sitten ajavat hyökkäämään sellaisia vastaan, jotka nostavat näitä negatiivisia tuntemuksia pintaan? Mulle on täysin ymmärrettävää, että kaikki eivät halua lapsia itselleen, en sääli sellaista valintaa, eikä se ole minulta mitenkään pois. Parempi se on harkita asia kunnolla kuin tehdä lauma lapsia, koska naapuritkin tekevät.
Ja taas päivän uusi vela-aloitus. Huoh ei jaksa näitä enää. Menkää jo muualle tältä palstalta kiitos
Samanlaisia fiiliksiä minullakin kuin ap:lla. Näen eri-ikäisiä lapsia säännöllisesti ja vaikka käyttäytyisivät ihan nätisti ikäisekseen, niin olen aina onnellinen, kun voin palata lapsettoman kotini rauhaan ja hiljaisuuteen.
Välillä mietityttää, että johtuuko tuo rauhoittumisen kaipuu siitä että asun kaupungissa. Joka puolella on hirveä liikenteen älämölö, ihmispaljoudet kiitävät paikasta toiseen, kaupoissa raikaavat erilaiset mainokset nonstoppina ja työelämäkin on jatkuvassa muutoksessa. Somea käytän aika vähän, niin sitä kautta en sentään saa liikaa ärsykkeitä.
Jos asuisi jossain maalla, missä muuten hiljaisempaa ja vähemmän ihmisiä, niin ehkä sitten lasten normaali vilkkaus ei olisi niin stressaavaa vaan pikemminkin ilahduttavaa?
Alue: Aihe vapaa
Ukon sua, ap. Siskoni on lapseton ja meidän lapset rakastaa sitä. Ja kuten jo kommentoin niin ei ihme, ettei päiväkodin ohi käveleminen saa velassa aikaan vauvakuumetta, ihan ok. Osaan kuvitella, että se lisää kiitollisuutta omaa lapsetonta arkea kohtaan kyllä :D Itse silloin jo vauvakuumeisena taas bongasin sen söpöimmän ja kilteimmän lapsen hiekkalaatikolta ja ajattelin "tahdon! nyt heti tilaukseen!". Saimme ihanat ja terveet lapset, muttei kaikki halua omia. Ei tarvitse perustella, ymmärtänen.