Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsiperheessä vierailu on tehokkain ehkäisykeino.
13.10.2019 |
Olin viikonloppuna käymässä ystäväni luona. Perheessä on kaksi pientä lasta. Taas naurattaa se, kun joku oman elämänsä asiantuntija avautui jossain lehdessä että syy vauvakatoon johtuu siitä, että moni ihminen ei enää näe tavallista perhe-elämää tai ole kertaakaan pitänyt vauvaa sylissään vielä 30-vuotiaanakaan.
Ainakin itselläni asia on päinvastoin. :D Vierailu lapsiperheessä saa aikaan halun syödä tuplamäärän e-pillereitä kun pääsen kotiin. Lapset ovat mukavia, ja nämä ystäväni lapset kivoja ja fiksuja, mutta voi luoja sentään en ikinä hankkisi moisia omaan kotiini. Kaikki, ihan kaikki on vaikeampaa kuin ilman lapsia. Naureskelin ääneen ystävälleni että on melko kaoottinen välipalatilanne käynnissä, vaikka mitään ei edes mennyt pieleen. Ei itkupotkuraivareita tai kummempaa vikinää.
Olen aina tuollaisen parin tunnin vierailun jälkeen aivan loppu, ja mielettömän onnellinen että saan tulla kotiin jossa ei ole lapsia.
Muita veloja joilla samankaltaisia ajatuksia?
N27
P.S. Vauvakosketuksiakin on tullut, minulla on useampi kummilapsi ja sukulaiset ovat lisääntyneet aikuisikäni aikana. Eli siis tämä ystäväni perhe ei ole ainut kokemukseni perhe-elämästä, vauvoista ja lapsista.
Kommentit (514)
Joo, mutta palsta on kuitenkin vauva.fi osoitteessa. Miten olet sinne päätynyt? Eiköhän näitä yleispalstoja löydy muualtakin kuin vauva sivustolta jossa kuitenkin selvästi valtaosa aiheesta liittyy vauvoihin, lapsiin ja lapsiperheisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapsi on oma lapsi. Elämästäsi ei tule kuvittelemaasi "lapsiperhe-elämää" vaan se jatkuu sinulaisenasi elämänä. Siitä tulee vain monipuolisempaa etkä ikinä halua palata aiempaan aikaan. ...No, ehkä ihan hetkittäin... ;)
Ihmettelen tässä keskustelussa eniten sitä, miksi kenenkään pitäisi jaksaa kiinnostua siitä, miltä juuri sinusta tuntuu, kun käyt kylässä lapsiperheissä. Mikä on tämän avautumisen perimmäinen syy?
Tiedän kyllä, että minun lapseni on muiden silmissä joskus rasittava, kovaääninen, haiseva ja jopa ällöttävä, mutta en jaksa vaivata sillä päätäni. Olkoon. En rakasta itsekään jokaista hetkeä hänen kanssaan kuten en rakasta jokaista hetkeä puolisonikaan kanssa. Ei tämä elämä ollut ilman heitä yhtään sen parempaa kuin heidän kanssaan. Toki joskus leikittelen ajatuksella, että lähtisin pois ja jättäisin kaikki ihmiset taakseni. Mutta olisiko tämä elämä sittenkään yhtään sen parempaa? Loppujen lopuksi on mukavaa, kun elämässä on läheisiä ihmisiä, oli ne sitten pieniä tai isoja.
Vierailija kirjoitti:
Itsestä taas se pikkulapsiaika on ihmisen elämässä kuitenkin aika lyhyt, joo ekat 3-vuotta on aika työntäyteistä kun täytyy vahtia herkeämättä että lapsi pysyy hengissä, oppii kävelemään, syömään, puhumaan, käymään vessassa ja pukemaan. Sitten alkaakin se palkitsevampi ja miellyttävämpi vaihe perhe-elämässä.
Itse kaipaan kyllä nimenomaan sitä perhe-elämää, olisin varmaan tosi yksinäinen ilman lapsia. Vaikka minulla onkin ystäviä, harrastus jne. mutta ne ei korvaa sitä jokapäiväistä tarvetta olla läheisten ihmisten kanssa. Vaikka välillä haluaisikin olla ihan yksin jonkun aikaa, niin mieluummin kuitenkin näin päin.
Elämän sisällöksi ei mulla riitä työ, opiskelu, matkustelu, kaverit tms vaan halusin ja tarvitsin enemmän. Nyt on ruuhkavuodet, mutta osaan kyllä ottaa silti omaa aika ja rentoutua kun siltä tuntuu. Luin eilen 500 sivuisen romaanin kokonaan, mussutin karkkia ja makasin sohvalla tuntikaupalla. Kerittiin silti käydä lasten kanssa myös uimahallissa, tehdä yhdessä tortillat ja ulkoilla illansuussa vielä pari tuntia trampalla ja potkulaudoilla, muksut löysi kavereita ja mä höpöttelin naapurien kanssa. Kaikilla oli mukava leppoisa lauantai, joskin lapset saattoi myös pelata minecrafita muutaman tunnin 😁
Hyi hemmetti.
Nykynuoret naiset on niin prinsessoita. Eivät kestä mitään. Siksi parisuhdekaan ei toimi heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle taas kävi ihan päinvastoin. Kun lapsettomana seurasin sekä muiden lapsettomien että lapsiperheiden elämää, niin lapseton elämä tuntui aika merkityksettömältä. Halusin ehdottomasti saada niitä lapsia, ja 23-vuotiaana sain esikoiseni <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen usein itseni ihan oudoksi kun mulla on pieniä lapsia ja elämä aika rankkaa, silti oon onnellinen. Mutta: mä en tunne mitään tarvetta julistaa lastenhankkimista muille niinku jotain uskontoa. Mun mielestä lapsettomuus voi olla kypsä ja vastuullinen valinta. - kahden ihanan pienen äiti
En vertaisi julistamiseen tai uskontoon lapsenhankkimisviettiä, se on maailman luonnollisin asia ja elämän jatkumisen ehto. Tarve lisääntyä mietityttää, ei siitä täällä muuten keskusteltaisi. Itseäni hämmästyttää miten osa ihmisistä on vieraantunut luonnosta, pitää jälkeläisestä huolehtimisesta miltei luonnottomana asiana. Luonnoton rakennettu kulttuuri täyttää elämän niin ettei luonnolliset jälkeläiset siihen mahdu. Sen kyllä ymmärrän jos sopivaa kumppania ei lapsien saamiseen ole, tai ymmärtää ettei omat voimavarat riitä. Mutta normaali terveellä ihmisellä kyllä energia riittää lasten kasvatukseen jos tahtoa siihen on. Ja yhteiskunta auttaa jos apua tarvii. Ennen on hyvin vähillä ulkoisilla resursseilla kasvatettu lapset, ei mietitty paljonko jää aikaa ja rahaa oman navan ympärille pyöriskelyyn.
Niin. Siksi koska oli pakko. Ennen niitä lapsia vain tuli, koska ehkäisyä ei ollut saatavilla. Jos oli pakko pärjätä, niin sitten pärjättiin vaikka hampaat irvessä. Se on eri asia kykeneekö johonkin asiaa vrt. onko se itselle mieluisaa (tuoko se onnellisuutta?). Lapsen hoito ei noin muutenkaan ole mitään rakettitiedettä.
Suurin syy miksi EN hanki lapsia on VAPAUS. Modernina länsimaalaisena naisena tämä on edelleen maailman mittakaavassa etuoikeus(!). Lapsissa ei ole sinänsä mitään vikaa (jotkut ovat tyhjiä tauluja, jotkut taas hyvinkin mielenkiintoisia persoonia). Ennen naisen osa oli vain alistua nyrkin ja hellan väliin ja olla synnytyskoneena. Tätä ei tule unohtaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen usein itseni ihan oudoksi kun mulla on pieniä lapsia ja elämä aika rankkaa, silti oon onnellinen. Mutta: mä en tunne mitään tarvetta julistaa lastenhankkimista muille niinku jotain uskontoa. Mun mielestä lapsettomuus voi olla kypsä ja vastuullinen valinta. - kahden ihanan pienen äiti
En vertaisi julistamiseen tai uskontoon lapsenhankkimisviettiä, se on maailman luonnollisin asia ja elämän jatkumisen ehto. Tarve lisääntyä mietityttää, ei siitä täällä muuten keskusteltaisi. Itseäni hämmästyttää miten osa ihmisistä on vieraantunut luonnosta, pitää jälkeläisestä huolehtimisesta miltei luonnottomana asiana. Luonnoton rakennettu kulttuuri täyttää elämän niin ettei luonnolliset jälkeläiset siihen mahdu. Sen kyllä ymmärrän jos sopivaa kumppania ei lapsien saamiseen ole, tai ymmärtää ettei omat voimavarat riitä. Mutta normaali terveellä ihmisellä kyllä energia riittää lasten kasvatukseen jos tahtoa siihen on. Ja yhteiskunta auttaa jos apua tarvii. Ennen on hyvin vähillä ulkoisilla resursseilla kasvatettu lapset, ei mietitty paljonko jää aikaa ja rahaa oman navan ympärille pyöriskelyyn.
Niin. Siksi koska oli pakko. Ennen niitä lapsia vain tuli, koska ehkäisyä ei ollut saatavilla. Jos oli pakko pärjätä, niin sitten pärjättiin vaikka hampaat irvessä. Se on eri asia kykeneekö johonkin asiaa vrt. onko se itselle mieluisaa (tuoko se onnellisuutta?). Lapsen hoito ei noin muutenkaan ole mitään rakettitiedettä.
Suurin syy miksi EN hanki lapsia on VAPAUS. Modernina länsimaalaisena naisena tämä on edelleen maailman mittakaavassa etuoikeus(!). Lapsissa ei ole sinänsä mitään vikaa (jotkut ovat tyhjiä tauluja, jotkut taas hyvinkin mielenkiintoisia persoonia). Ennen naisen osa oli vain alistua nyrkin ja hellan väliin ja olla synnytyskoneena. Tätä ei tule unohtaa!
Ennen pidettiin lapsien syntymistä ja lapsiperhearkea luonnollisena. Rankkaa oli pienillä resursseilla. Mutta en tunne ketään vanhusta tai nykyvanhempaakaan joka haluaisi vaihtaa lapset vapauteen. Hyvä on että voi valita myös täyden vapauden. Mutta jostain syystä nykyisen vapauden kulttuurin seurauksena yksinäisyys, avioerot ja mielenterveysongelmat ovat hurjassa nousussa. Ennen keskityttiin perheisiin ja läheisiin, elämä oli henkisesti rikasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen usein itseni ihan oudoksi kun mulla on pieniä lapsia ja elämä aika rankkaa, silti oon onnellinen. Mutta: mä en tunne mitään tarvetta julistaa lastenhankkimista muille niinku jotain uskontoa. Mun mielestä lapsettomuus voi olla kypsä ja vastuullinen valinta. - kahden ihanan pienen äiti
En vertaisi julistamiseen tai uskontoon lapsenhankkimisviettiä, se on maailman luonnollisin asia ja elämän jatkumisen ehto. Tarve lisääntyä mietityttää, ei siitä täällä muuten keskusteltaisi. Itseäni hämmästyttää miten osa ihmisistä on vieraantunut luonnosta, pitää jälkeläisestä huolehtimisesta miltei luonnottomana asiana. Luonnoton rakennettu kulttuuri täyttää elämän niin ettei luonnolliset jälkeläiset siihen mahdu. Sen kyllä ymmärrän jos sopivaa kumppania ei lapsien saamiseen ole, tai ymmärtää ettei omat voimavarat riitä. Mutta normaali terveellä ihmisellä kyllä energia riittää lasten kasvatukseen jos tahtoa siihen on. Ja yhteiskunta auttaa jos apua tarvii. Ennen on hyvin vähillä ulkoisilla resursseilla kasvatettu lapset, ei mietitty paljonko jää aikaa ja rahaa oman navan ympärille pyöriskelyyn.
Niin, mutta tiiätkö kun se maailman luonnollisin asia ei nykyihmisiä tunnu kiinnostavan, niin jossainhan se syy on. Se syy on siinä että ne ihmiset ei halua. Eikä ne velat halua niitä lapsia yhtään sen enempää vaikka miten syyllistäisit itsekkääksi. Tämän yhteuskunnan taholta voitaisiin tehdä monta asiaa jotka voisi lisätä ihmisten lisääntymishaluja. Sanoit että yhteiskunta auttaa. No, ei auta. Viimeaikoina on esimerkiksi ollut paljon kirjoittelua mediassa siitä että erityislasten tukipalvelut on riittämättömiä joskus jopa olemattomia. Kannustaako hankkimaan lapsia? No ei kannusta. Se syyllistyskeppi ei enää riitä, tarvitaan porkkanaa. Kaiken tämän jälkeenkin jäljelle jää porukkaa jotka ei niitä lapsia halua. Vaikka se olis miten luonnollista ja yhteiskunta tekis kaikkensa että olis houkuttelevaa. Eikä näitä ihmisiä ole mitään syytä käännyttää. - se alkuperäinen äiti
Ps. Kuolemakin on tosi luonnollista ja silti sitäkään ei kovin moni halua 💀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas miehen kanssa tilanne on niin että kun käymme kylässä lapsettoman ystäväpariskunnan luona, huokaisemme onnellisena kotimatkalla: onneksi meillä on lapsia! Meidän lapset on jo aikuisia/lähes aikuisia ja ihan parasta seuraa. Mukavaa porukalla kokkailla ja syödä, käydä sienestämässä ja hiihtoretkellä, hoilata karaokea, katsoa leffoja, pelata lautapelejä. Miesväki käy kalastamassa ja me naiset kiertelemme kirppareita tai käymme taidenäyttelyssä ja kahviloissa. Oman puolison lisäksi kukaan ei voi olla yhtä läheinen ja rakas kuin oma lapsi. Ja on niin paljon ihania muistoja lomamatkoilta, jouluista, lasten synttäreiltä ja ihan siitä tavallisesta arjesta. Usein kun vaikka leivon, muistuu mieleen miten leivoin ennen lasten kanssa tai kasvimaata tehdessä muistelen miten innoissaan pienet lapset kylvivät jokainen omat siemenet omalle pikku kasvimaalleen.
Vela-pariskuntien luona ikäistemme puheenaiheet ovat lähinnä oma terveys (joka on huono ja ainakin huonompi kuin puolisolla, joka valittaa ihan turhasta), työn raskaus ja tylsyys, puolison viat, miten mikään ei enää kiinnosta, kaikki on jo koettu, pääsispä jo eläkkeelle, kohtahan se kuolema korjaa pois kuljeksimasta jnejne. Kuulostaa todella kauhealta, edes kahdeksankymmpiset vanhempani eivät ole niin masentavaa seuraa. Näin viisikymppisenähän on vielä ehkä vuosikymmeniä hyvää ja mielenkiintoista elämää edessä! Ja kaikki tuntemani vela-pariskunnat ovat ihan samanlaisia marisijoita, varsinkin naispuoliset velat. Ikävä totuus omassa tuttavapiirissäni. Mietin usein, että kumpi on syy ja kumpi seuraus, mutta usein ajattelen, että hyvä kun eivät ole lapsia hankkineetkaan. Vaikka ei nämä velat olleet nuorena noin negatiivisia, viimeisen 10 vuoden aikana se on tullut heihin. Kaipa se elämän tasapaksuus saa tuollaista aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi on oma lapsi. Elämästäsi ei tule kuvittelemaasi "lapsiperhe-elämää" vaan se jatkuu sinulaisenasi elämänä. Siitä tulee vain monipuolisempaa etkä ikinä halua palata aiempaan aikaan. ...No, ehkä ihan hetkittäin... ;)
Rehellisyyden nimissä, kyllä siitä tulee lapsiperhe-elämää. Ei tietysti kaikilla samanlaista, vaan omannäköistä, mutta silti. Elämän keskiössä ovat lapset ja niiden tarpeet. Paras valmistautua totaaliseen muutokseen. Hetkittäin voi saada palasia omasta entisestä elämästä, mutta sitten taas palataan todellisuuteen. Ja sitä jatkuu ja jatkuu. Mutta kyllä se on ihan ihanaa. Elämä on täyttä ääriään myöten, mutta rakasta ja ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaan täysin avauksen puheenvuoron sillä lisäyksellä, että pidän lapsista mielettömästi ja etenkin kun ovat sen 7-15v.
Olen tehnyt 20v ko. työtä lastensuojelussa, mutta en missään nimessä tahtoisi moista showta omaan kotiini!
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tässä keskustelussa eniten sitä, miksi kenenkään pitäisi jaksaa kiinnostua siitä, miltä juuri sinusta tuntuu, kun käyt kylässä lapsiperheissä. Mikä on tämän avautumisen perimmäinen syy?
Tiedän kyllä, että minun lapseni on muiden silmissä joskus rasittava, kovaääninen, haiseva ja jopa ällöttävä, mutta en jaksa vaivata sillä päätäni. Olkoon. En rakasta itsekään jokaista hetkeä hänen kanssaan kuten en rakasta jokaista hetkeä puolisonikaan kanssa. Ei tämä elämä ollut ilman heitä yhtään sen parempaa kuin heidän kanssaan. Toki joskus leikittelen ajatuksella, että lähtisin pois ja jättäisin kaikki ihmiset taakseni. Mutta olisiko tämä elämä sittenkään yhtään sen parempaa? Loppujen lopuksi on mukavaa, kun elämässä on läheisiä ihmisiä, oli ne sitten pieniä tai isoja.
Ihanko oikeasti et löytänyt tuosta aloituksestani sitä pointtia? Se lukee siinä suomen kielellä, ja sitä on käyty läpi monessa kommentissakin.
Yritäpä vaikka vielä kerran uudestaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietkö ap, meitä perheellisiä ei kiinnosta sun syyt lapsettomuuteesi, emme ole sinulle kateellisia helposta elämästäsi. Emme myöskään kirjoittele näitä palstoja täyteen aloituksia siitä, miten meitä säälittää meidän lapsettomat ystävät, kun päivän päätteeksi he menevät yksin tyhjään kotiin ja että miten merkityksetöntä elämä ilman lapsia olisi. Joten miksi tei velat julistatte _jatkuvasti_ tätä samaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen usein itseni ihan oudoksi kun mulla on pieniä lapsia ja elämä aika rankkaa, silti oon onnellinen. Mutta: mä en tunne mitään tarvetta julistaa lastenhankkimista muille niinku jotain uskontoa. Mun mielestä lapsettomuus voi olla kypsä ja vastuullinen valinta. - kahden ihanan pienen äiti
En vertaisi julistamiseen tai uskontoon lapsenhankkimisviettiä, se on maailman luonnollisin asia ja elämän jatkumisen ehto. Tarve lisääntyä mietityttää, ei siitä täällä muuten keskusteltaisi. Itseäni hämmästyttää miten osa ihmisistä on vieraantunut luonnosta, pitää jälkeläisestä huolehtimisesta miltei luonnottomana asiana. Luonnoton rakennettu kulttuuri täyttää elämän niin ettei luonnolliset jälkeläiset siihen mahdu. Sen kyllä ymmärrän jos sopivaa kumppania ei lapsien saamiseen ole, tai ymmärtää ettei omat voimavarat riitä. Mutta normaali terveellä ihmisellä kyllä energia riittää lasten kasvatukseen jos tahtoa siihen on. Ja yhteiskunta auttaa jos apua tarvii. Ennen on hyvin vähillä ulkoisilla resursseilla kasvatettu lapset, ei mietitty paljonko jää aikaa ja rahaa oman navan ympärille pyöriskelyyn.
Niin, mutta tiiätkö kun se maailman luonnollisin asia ei nykyihmisiä tunnu kiinnostavan, niin jossainhan se syy on. Se syy on siinä että ne ihmiset ei halua. Eikä ne velat halua niitä lapsia yhtään sen enempää vaikka miten syyllistäisit itsekkääksi. Tämän yhteuskunnan taholta voitaisiin tehdä monta asiaa jotka voisi lisätä ihmisten lisääntymishaluja. Sanoit että yhteiskunta auttaa. No, ei auta. Viimeaikoina on esimerkiksi ollut paljon kirjoittelua mediassa siitä että erityislasten tukipalvelut on riittämättömiä joskus jopa olemattomia. Kannustaako hankkimaan lapsia? No ei kannusta. Se syyllistyskeppi ei enää riitä, tarvitaan porkkanaa. Kaiken tämän jälkeenkin jäljelle jää porukkaa jotka ei niitä lapsia halua. Vaikka se olis miten luonnollista ja yhteiskunta tekis kaikkensa että olis houkuttelevaa. Eikä näitä ihmisiä ole mitään syytä käännyttää. - se alkuperäinen äiti
Ps. Kuolemakin on tosi luonnollista ja silti sitäkään ei kovin moni halua 💀
Yhteiskunta on kyllä monin tavoin lapsiperheiden tukena. Neuvolatoiminta erinomaista. Terveyskeskuksissa hyvä palvelu lapsille. Päivähoito ilmaista pienituloisille. Koulu ilmainen. Lapsilisät. Kodinhoidon tuli ja vanhempainrahat. Erityislapsia on kuitenkin vähän, mutta heillekin omat tuliverkostot. Eli mitä yhteiskunnan pitäisi vielä tehdä että lapsien hankkiminen olisi houkuttelevampi? Tietysti hoitaa lapset aamusta iltaan, ja tuet niin isoiksi että äiti voisi hemmotella itseään vielä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Tietkö ap, meitä perheellisiä ei kiinnosta sun syyt lapsettomuuteesi, emme ole sinulle kateellisia helposta elämästäsi. Emme myöskään kirjoittele näitä palstoja täyteen aloituksia siitä, miten meitä säälittää meidän lapsettomat ystävät, kun päivän päätteeksi he menevät yksin tyhjään kotiin ja että miten merkityksetöntä elämä ilman lapsia olisi. Joten miksi tei velat julistatte _jatkuvasti_ tätä samaa?
Voi ei, nyt taitaa jollain muullakin olla stressihormonit tapissaan. Miten voikin noin väärin ymmärtää koko tekstin jujun. Luitko edes aloitusta, vai vain otsikon ja sitten jo kiehahti ja sormet näpyttelivät kuin itsestään?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietkö ap, meitä perheellisiä ei kiinnosta sun syyt lapsettomuuteesi, emme ole sinulle kateellisia helposta elämästäsi. Emme myöskään kirjoittele näitä palstoja täyteen aloituksia siitä, miten meitä säälittää meidän lapsettomat ystävät, kun päivän päätteeksi he menevät yksin tyhjään kotiin ja että miten merkityksetöntä elämä ilman lapsia olisi. Joten miksi tei velat julistatte _jatkuvasti_ tätä samaa?
Voi ei, nyt taitaa jollain muullakin olla stressihormonit tapissaan. Miten voikin noin väärin ymmärtää koko tekstin jujun. Luitko edes aloitusta, vai vain otsikon ja sitten jo kiehahti ja sormet näpyttelivät kuin itsestään?
Ap
Syy: Kaikki, ihan kaikki on vaikeampaa kuin ilman lapsia.
Helppo elämä: Olen aina tuollaisen parin tunnin vierailun jälkeen aivan loppu, ja mielettömän onnellinen että saan tulla kotiin jossa ei ole lapsia.
Turhaa julistusta asiasta: voi luoja sentään en ikinä hankkisi moisia omaan kotiini.
Tähdentäisitkö vielä, että mitä en aloituksessasi ymmärtänyt?
Ei lapsista tarvii pitää,jos valtaväestö on pitävinään.
Ovat nykyään niin huonosti kasvatettuja,erot heijastuu lapsiin,isä vaihtuu kerran vuoteen ja 70%:lla lapsista mt-ongelmia.
Ongelmaisten ei toimita lapsia tehdä,siirtyy seur.sukupolvelle viinaongelmat ja muu kriiseily..
Vierailija kirjoitti:
Jaan täysin avauksen puheenvuoron sillä lisäyksellä, että pidän lapsista mielettömästi ja etenkin kun ovat sen 7-15v.
Olen tehnyt 20v ko. työtä lastensuojelussa, mutta en missään nimessä tahtoisi moista showta omaan kotiini!
Lastensuojelutyö ja normaali arki lapsiperheissä on kyllä kaukana toisistaan. Tai ainakin oletan; itselläni ei ole kokemusta lastentensuojelusta mutta perheen arjen pyörittämisestä kylläkin. Meillä se ei ole showta, ihan normaali asioita mitä aikuisetkin tekee, lapset vasta harjoittelee. Lastensuojelussa taitaa asiakkailla olla moninaisia mielenterveysongelmia, vastuuttomia vanhempia. Suurin osa perheistä kuitenkin pärjää hyvin läpi elämän ilman tuota lastensuojelushowta.
Alue: Aihe vapaa
En vertaisi julistamiseen tai uskontoon lapsenhankkimisviettiä, se on maailman luonnollisin asia ja elämän jatkumisen ehto. Tarve lisääntyä mietityttää, ei siitä täällä muuten keskusteltaisi. Itseäni hämmästyttää miten osa ihmisistä on vieraantunut luonnosta, pitää jälkeläisestä huolehtimisesta miltei luonnottomana asiana. Luonnoton rakennettu kulttuuri täyttää elämän niin ettei luonnolliset jälkeläiset siihen mahdu. Sen kyllä ymmärrän jos sopivaa kumppania ei lapsien saamiseen ole, tai ymmärtää ettei omat voimavarat riitä. Mutta normaali terveellä ihmisellä kyllä energia riittää lasten kasvatukseen jos tahtoa siihen on. Ja yhteiskunta auttaa jos apua tarvii. Ennen on hyvin vähillä ulkoisilla resursseilla kasvatettu lapset, ei mietitty paljonko jää aikaa ja rahaa oman navan ympärille pyöriskelyyn.