Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsiperheessä vierailu on tehokkain ehkäisykeino.
13.10.2019 |
Olin viikonloppuna käymässä ystäväni luona. Perheessä on kaksi pientä lasta. Taas naurattaa se, kun joku oman elämänsä asiantuntija avautui jossain lehdessä että syy vauvakatoon johtuu siitä, että moni ihminen ei enää näe tavallista perhe-elämää tai ole kertaakaan pitänyt vauvaa sylissään vielä 30-vuotiaanakaan.
Ainakin itselläni asia on päinvastoin. :D Vierailu lapsiperheessä saa aikaan halun syödä tuplamäärän e-pillereitä kun pääsen kotiin. Lapset ovat mukavia, ja nämä ystäväni lapset kivoja ja fiksuja, mutta voi luoja sentään en ikinä hankkisi moisia omaan kotiini. Kaikki, ihan kaikki on vaikeampaa kuin ilman lapsia. Naureskelin ääneen ystävälleni että on melko kaoottinen välipalatilanne käynnissä, vaikka mitään ei edes mennyt pieleen. Ei itkupotkuraivareita tai kummempaa vikinää.
Olen aina tuollaisen parin tunnin vierailun jälkeen aivan loppu, ja mielettömän onnellinen että saan tulla kotiin jossa ei ole lapsia.
Muita veloja joilla samankaltaisia ajatuksia?
N27
P.S. Vauvakosketuksiakin on tullut, minulla on useampi kummilapsi ja sukulaiset ovat lisääntyneet aikuisikäni aikana. Eli siis tämä ystäväni perhe ei ole ainut kokemukseni perhe-elämästä, vauvoista ja lapsista.
Kommentit (514)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, ettet hanki lapsia AP. Kaikista ei ole äideiksi.
Uskon että olisin hyvä äiti jos lapsen hankkisin. Mutta en halua hankkia.
Ja joo joo, lapsia ei hankita vaan niitä siunaantuu jos on siunaantuakseen. :D
Ap
Jos uskoisit olevasi hyvä äiti, niin sisimmissäsi saatat perheen haluta.
Lapsia halumaton kun ei todennäköisimmin ole hyvä äiti. Käytöksestä kun aina vaistoaisi, että haluaisi olla jossain ihan muualla.
Ongelma on siinä, että vaikka ihminen ei haluaisi lasta ja sellaisen saa, hän suurella todennäköisyydellä silti rakastaa lastaan paljon. Hormonit hoitavat sen puolen. Joten vaikka lapsi olisi täysin vahinko niin en jaksa uskoa että ainakaan kaikki äidit sitten jatkuvasti katuisivat lapsensaantia vaikka eivät sitä alunperin olisikaan halunneet.
Ap
Hormonit voivat pitää siitä huolen muutaman vuoden, vaan mitä sen jälkeen?
No, mitä sen jälkeen? En usko että hormonien ohjaama rakkaus omaa jälkeläistä kohtaan varsinaisesti häviää mihinkään. Vai mitä tarkoitat?
Ap
Omasta kokemuksesta huomasin, että voimakkaimmat hormonit vaikuttavat n. pari vuotta, sitten alkaa taas nähdä sen vauva-/taaperokuplan ulkopuolelle.
Eli mitä tapahtuu, jos tuon hormonihuurun haihtuessa pohjalla ei olekaan sitä halukkuutta äitiyteen ja lapsiperhe-elämään, van tunne että tekee homman vastentahtoisesti?
Okei, tuollaisesta en tiennytkään. En osaa vastata, ei ole kokemusta ja kuulen tosiaan tuosta ilmiöstä nyt ensimmäisen kerran.
Ap
No, ei ole eka kerta kun lapseton luulee tietävänsä kaiken lapsiperhe-elämästä, mutta lopulta ei tiedä paljoakaan.
Mikä sai sinut kuvittelemaan, että minä luulen tietäväni kaiken lapsiperhe-elämästä?
Tuo tosiaan tuli yllätyksenä, että rakkaus lasta kohtaan laantuu kun lapsi kasvaa. En ole moiseen ilmiöön törmännyt koskaan, vaikka olen tehnyt pitkän sivuaineen psykologiasta.
Ap
Hormonit ei ole yhtä kuin rakkaus, eli siinä menet jo metsään. Hormonit tekevät sen, että huolehtii lapsesta parhaimmalla mahdollisella tavalla, niiden avulla kestää paremmin univajeen ja herkistyy ymmärtämään paremmin, mitä itkevä vauva on vailla.
Tuo alkoi ainakin itselläni hellittää parin vuoden jälkeen, ja aloin nähdä taas maailmassa muutakin kuin vain lapseni.Rakkaus ja kiintymys lapseen on kuitenkin jotain syvempää kuin vain hormonitoiminta. Vaikka ei ole enää hormonihuuruissa, niin silti rakastaa lastaan ja mieluusti viettää tämän kanssa aikaa, vaikkei lapsi tarvitse enää yhtä intensiivistä hoitoa kuin vauvana ja taaperona.
Rakkaus ja kiintymys on 100% aivokemiaa ja hormonien tekoa, oli sitten kyse minkätyyppisestä rakkaudesta tahansa.
Ap
Toki, mutta tässä hämää tuo 100%. Laita 100% faktaa kehiin, kiitos.
Enpä taida nyt jaksaa etsiä ja kirjoittaa puhtaaksi kuuden vuoden psykologian opintoja. :D
Mutta ihan kaikki mitä teet lähtee aivokemiasta. Kaikki tunteesi ja ajatuksesi ovat 100% aivokemiaa, välittäjäaineiden ja hormonien säätelemää. Mitään mystistä, ihmisen aivoista ulopuolista rakkautta ei ole olemassa, ei mitenkään voisi olla.
Mutta tämä menee nyt pahasti ohi aiheen.
Ap
No tuohan on vain yksi tieteenala ja sen näkemys asiasta, ei mikään 100% absoluuttinen totuus. Voi kultapieni.
Voitko mainita yhden tieteenalan, joka ei ole sitä mieltä että kaikki psykologiset ilmiöt ovat aivokemiaa?
Ap
Olen eri, mutta halusin vain tuoda sen esiin, että se että sinä, tai vaikkapa miljardiihmistä pitävät rakkautta toista elävää olentoa kohtaan aivokemiana, tai tutkimuksilla selitettävissä olevana tieona ei tarkoita sitä rakkaus olisi sitä mitä te sanotte sen olevan. Tutkiakseen yleensäkään yhtään mitään, täytyy ensin kyetä määrittelemään se mitä tutkitaan. Eli olet määritellyt rakkauden. Tämä on kuitenkin sinun keksimäsi määritelmä, eivätkä kaikki ole samaa mieltä määritelmän mielekkyydestä. On olemassa lukemattomia tapahtumia, joille ei ole sanoja. Niitä ei voi nimetä, koska tapahtuma pitää itse kyetä kokemaan. Laimeasti voi yrittää kuvailla, mutta kuten huomaamme jo tästä, että joku luulee pystyvänsä selittämään rakkauden, niin kuvailut menevät aina pieleen.
Tietysti rakkaus on subjektiivinen kokemus. Eihän puolisonkaan rakkaus ole sitä samaa rakkautta kuin rakkaus omiin lapsiinsa. Mutta on se silti fakta, että rakkaus on aivokemiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mäkin voin sanoa, että olisin suurella todennäköisyydellä hyvä äiti, vaikken lapsia ole halunnut (ikää päälle 30 v). Olen korkeakoulutettu, pystyn omaksumaan tietoa ja soveltamaan sitä arjessa. Minulla on hyvä taloudellinen tilanne, hyvät työllisyysnäkymät ja olen mm opiskelu- ja työelämässä osoittanut, että pystyn pitkäjänteiseen työhön ja siedän myös epävarmuutta ja -mukavuutta. Suoriudun arjen pyörityksestä ongelmitta, hoidan laskut ajallaan, pidän vakuutukset kunnossa jne. Minulla on hyvinvoivia ja terveitä lemmikkejä, joten pystyn myös huolehtimaan avuttomista ja puolustuskyvyttömistä olennoista ja hoivaamaan muita sekä kasvattamaan ainakin koirista yhteiskuntakelpoisia ja mukavia otuksia. Ennen kaikkea minulla ja puolisollani on pitkä, tasainen ja onnellinen parisuhde, jossa voidaan keskustella asioista avoimesti ja vastuiden jako sujuu. Tiedostan oman persoonani heikkoudet ja osaan ottaa aikalisän, ennen kuin huonot puoleni vaikka konfliktitilanteessa ottavat vallan.
Jos tulisin vahingossa raskaaksi, voi hyvin olla, että pitäisin vauvan. Ja olisin hyvä äiti ja varmasti rakastaisin lastani. Silti en aktiivisesti lasta halua. Jatkuvasti tähän maailmaan syntyy suunnittelemattomia vauvoja - toisaalta myös vauvoja, jotka ovat haluttuja mutta ihan epärealistisin tai väärin perustein. Iso osa vanhemmista kasvaa ihan hyviksi, kun lapsi on syntynyt. Toisaalta se lapsen etukäteen haluaminen ei ole mikään autuaaksi tekevä asia.
Niin ja näille pösilöille, jotka jankkaavat, että miksi tätä lasten hankkimatta jättämisaihetta nostetaan keskusteluun. No, ehkä teidän aivonne ovat lapsiarjessa sulaneet niin pahasti, että ette seuraa ajankohtaisia aiheita. Koska kukaan, joka on lehtiä viime aikoina lukenut, ei ole voinut välttyä tältä keskustelulta - syntyvyys on Suomessa ennätysalhaista ja sille haetaan kissojen ja koirien kanssa syitä. Yksi toistuva väite on, että nuoret aikuiset eivät näe lapsiperhe-elämää kun kavereilla tai sisaruksillakaan ei ole lapsia, joten se ei näyttäydy oikein vaihtoehtonakaan. No, ap ja mm minä olemme kyllä lapsiperhe-elämää sivusta seuranneet eikä se ole ainakaan lisännyt lastentekohaluja. Mutta joo, kun meistä veloista nyt valtakunnan tasolla jatkuvasti jauhetaan, niin kai me itsekin saamme osallistua keskusteluun?
Vakuuttelusta huolimatta tyylisi särkyy viimeisessä kappaleessa, kun hermo ei pidä, vaan täytyy ruveta inisemään lapsiarjen sulattamista aivoista. Lapsellista.
Ai sekö tekee kyvyttömän äidiksi? Aika monta lasua sitten vetämään, jotta saadaan näiltä tähänkin ketjuun täysin asiattomia kirjoittaneilta mammoilta mukelot veks. :'D On vaan kummallista, että jokaisen suuren median viime viikkojen pääaihetta eivät saisi asianomaiset kommentoida tai alkaa hirveä haukkuminen ja itku.
Kommentoida saa, totta kai. Mielenkiintoista vaan se, että ensin nähdään kauheesti vaivaa sen perustelemiseen, että on niin hyvä ja kypsä ja aikuinen ja aikaansaava, ja lopuksi turauttaa ilmoille sen, miten oikeasti ajattelee: vanhemmilta on lapsiarki sulattanut aivot. [/quote
No sulta ilmeisesti ainakin on, kun et osaa lukea tai et ymmärrä lukemaasi. Puhuin _tähän ketjuun_ (tai muualle vastaaviin foorumeihin) kommentoineista, jotka ihmettelevät ikävään sävyyn, miksi tämä aihe on taas nostettu keskusteluun ja miksi velat "mouhoavat" eli perustelevat lapsettomuuttaan. No siksi, että aihe on maanlaajuisesti tapetilla ja sitä on eletty todella suojassa kaikelta tiedotukselta, jos tämä rummutus on mennyt ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kyllä niin samaistua ap.n kommenttiin. Asuin veljeni luona melkein parin kuukauden ajan kun omaa asuntoani remontoitiin. Hänellä on kaksi poikaa ja tyttö, joista vanhin eskarissa. Voin sanoa, että kun oma koti valmistui olin vieläkin varmempi siitä, etten omia lapsia tahdo. Veljeni on vaimonsa kanssa erittäin hyviä vanhempia, mutta päiväkotiin lähtö, ruokailut ja nukkumaanmenot eivät siltikään olleet niitä helpoimpia siirtymiä päivässä.
Tuntuu hassulta, että kun lapsettomana aikuisena ihmisenä sanon, mikä hankaluutta aiheutti perheessä on minulla varmasti lynkkausjoukko valmiina. Mutta kun äiti tai isä puhuu arjen hankaluuksista niin heitä sympataan. Vela ei saa ilmaista omaa mielipidettään lapsiperhearjesta.
Saa. Mutta vanhempana tietää että vela ei ymmärrä asian toista puolta, ja siksi kokemus on puutteellinen. En minä jaksa kuunnella toisen PELKKÄÄ kauhistelua siitä kuinka kamalalta meidän aamupukeminen näyttää. Kun toisaalta se toinen ei ymmärrä sitä tunnetta, kuinka liikuttavalta se tuntuu - sen aamuhässäkän jälkeenkin - tiputtaa se oma lapsi koululle ja katsella kun se taapertaa ystäviensä luo iso reppu selässä keikkuen. Vanhemmuus on työtä ja sen vela näkee. Vanhemmuus on myös palkitsevaa, palkitsevaa sellaisella tavalla mitä vela ei voi ikinä ymmärtää.
Tuokin on tosi hassu olettamus, että lapseton ihminen kuvittelisi lapsiperhe-elämän olevan pelkkää hässäkkää ja negatiivista stressiä ilman mitään palkintoa. Jos asia olisi noin, kukaan tässä maailmassa ei lisääntyisi koskaan, ainakaan vapaaehtoisesti.
Kyllä minä tiedän että vanhempi rakastaa lastaan ja lapsi vanhempaansa. Kyllä minä tiedän että lapsen kehitystä on kiehtovaa seurata. Ei se muuta sitä faktaa etten itse halua elää sellaista elämää.
Ap
Ja saat olla haluamatta. Tuo on vain syy miksi velojen juttuja ei ehkä vanhemmat jaksa kuunnella.
Henk.koht. minulle tulee mieleen lähinnä kypsymätön teini-ikäinen mieleen näistä aikuisista ihmisistä, jotka jaksaa valittaa lapsiperheen normaalista ruokailutilanteesta. Teinithän on sellaisia aika itsekkäitä ja egoistisia, koko maailman pitäisi pyöriä teinin ympärillä ja auta armias jos jostain on pientäkin vaivaa 😂 Mut teini-ikähän on nykyisin pitkittynyt.. en itse vaan jaksa kuunnella sellaista narinaa 🙂
Kommentistasi, jossa sanot veloja kypsymättömiksi teineiksi tulee mieleen äiti joka katuu suuresti lapsiaan. Ja purkaa katumuksen kateudelta haiskahtavilla kommenteillaan.
En suinkaan puhunut KAIKISTA veloista. Vain niistä jotka menee lapsiperheeseen kylään ja kokee oikeudekseen istua siellä naama väärinpäin, arvostella toisten lapsia vain koska he ovat lapsia, tai jaksavat vain valittaa lapsiperheiden elämästä. Sellaiset narisijat on rasittavia ja heistä tulee mieleen teini-ikäinen.
Taisit lukea aloitukseni ihan omanlaistesi lasien läpi. :D Minä en istunut pöydässä naama väärinpäin valittamassa. Meillä oli hauskaa, sekä lapsilla että aikuisilla. Tuohon kaoottisuusheittooni ystäväni tokaisi naurahtaen että tällaista se on suurimman osan aikaa, muista ehkäisy.
Ap
Muista säkin nauraa ku joku äippä ihmettelee sun kolkkoa ja ankeaa kotias!
Jostain kumman syystä luulet, et sun käytös oli korrektia, mut ei se sitä ollut.
Muistan kyllä, tosin kotini ei ole ankea eikä kolkko. :) Kuten eivät myöskään tämän ystäväni lapset. Se että nauraen totean tilanteen olevan kaoottinen, ei ole loukkaus ketään kohtaan. Eikä ystäväni sitä sellaisena myöskään ottanut, nauroi itsekin. Ja tosiaan muistutti siitä ehkäisystä.
Tämä(kin) ketju on nyt tuonut ilmi sen, että on vanhempia jotka lapsistaan huolimatta kykenevät nauramaan itselleen ja arvostamaan muidenkin valintoja. Sitten on toisenlaisia vanhempia, mutta sellaisten luona en kävisi kylässä vaikka tuntisinkin.
Ap
Ymmärrätkö, että ihminen voi nauraa/naurahtaa, vaikka häntä ei oikeasti naurata yhtään?
"Ah - ma nauran, kun kuvani niin kauniina peilissäin nään" (Bianca Castafiore)
Voi hyvin kuvitella sen tilanteen, kun ap istuu kahvipöydässä luoden silmäyksiä äänekkäisiin ja sottaaviin lapsiin. Isäntäväki, joka toki huomaa vieraan katseet, keventää tilannetta empatisoiden ja vitsailee ehkäisystä, että vieraalle tulisi iloinen mieli.
Niin, minä siis autoin ystävääni välipalan valmistelussa kun tuon tokaisun heitin. Lapset olivat kyllä äänekkäitä ja sottasivat, mutta niin lasten kuuluukin. En kävisi vierailulla jos se minua jotenkin ahdistaisi.
P.S. Minä olin se joka siivosi ne sotkut. Jos nyt pikkuhiljaa päästäisiin yli tuosta käsityksestä, että minä olen istunut pöydässä naama norsunv.tulla ja arvostellut heidän tekemisiään.
Ap
Sinä olet "naureskellut" ja arvostellut heidän tekemisiään. Oman elämäsi asiantuntijana, joka vetoaa omaavansa kokemusta vauvoista ja lapsista sillä perusteella, että sukuun on joskus syntynyt pari vauvaa ja piipahdat joskus ystäviesi perheissä. Lapset on usein puheliaita ja ruokapöydässä tapahtuu, se on täysin normaalia lapsiperheellisille, mutta sinä kutsut heidän elämäänsä kaaokseksi, vaikkei mitään grande catastrofia ole edes tapahtunut.
Sinä vääntelet taas sanomisiani oman, vihamielisen agendasi ajamiseksi. Minä en ole sanonut että heidän elämänsä on kaoottista. Minä sanoin, että ruokailutilanne näyttäytyi minulle kaoottisena. Se oli meistä molemmista ihan hauskaa.
Ap
Eli siis tarkoitatko että yhden hassunhauskan ruokailutilanteen näkeminen on sinulle tehokkain ehkäisykeino?
Pitääkö nyt tahallaan käsittää asioita väärin? Olen itse sanonut kanssa monta kertaa suoraan kavereille että on tehokas ehkäisykeino. Ne on ottanut sen huumorilla, kuten se oli tarkoitettu.
Minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta, joten tietysti lapsiarjen näkeminen vahvistaa sen etten halua lapsia.
Ihmiselle jolla on vauvakuumetta, tuollainen tilanne ei häiritse yhtään.
M36
Minua ei kiinnosta pätkääkään haluatko sinä lapsia vai et. Mutta on todella epäkunnioittavaa puhua toisten lapsista noin. Se on ihan niitä lapsia itseään ja heidän elämää kohtaan epäkunnioittavaa, vaikka niiden isä tai äiti kohteliaisuuttaan sun törkeälle vitsille nauraisikin. Jokainen ihminen on arvokas ja moni vela ei selvästi kunnioita lasten ihmisarvoa. Se on asian ongelma, ei vapaaehtoinen lapsettomuus itsessään.
Ymmärrän pointtisi tässä, mutta kannattaisiko löysätä nutturaa vähäsen? Kyllä jokainen ihminen ja ihmisen mielipide on arvokas, mutta AP:n mielipidettä on vähätelty aika rankasti tässä ketjussa. Tämä vähättely mitä ketjussa esiintyy heijastaa yhteiskunnan ilmapiiriä esim veloja kohtaan.
Tottakai puolustan AP:n mielipidettä koska se menee aika yksi-yhteen omani kanssa, ja tässä ketjussa hyökätään mutulla ja yritetään vähätellä ja ns. lyödä vyön alle.
M36
Sitä ap:n aloituskin oli.
Jos haluaa asiallista keskustelua aiheesta, sen olisi voinut aloittaa vaikka näin:
" En halua lapsia, koska en jaksaisi huolehtia toisen ihmisen tarpeista ja kaipaan melko paljon rauhaa ja hiljaisuutta ympärilleni."
Sen sijaan että käyttää esimerkkinä ystävän lapsia, kuinka he saa omat stressihormoonit nousemaan pilviin ja toimii itselle kaikkein tehokkaimpana ehkäisykeinona. Ja sitten kun todetaan ettei tuo ole asiallista sitä ystävää, lapsiperheitä tai lapsen ihmisarvoa kohtaan, niin kuitataan se haa-haa-huumorilla.
No sulta vieläkin meni se pointti ohi niin että hujahti. Viime aikoina lehdissä ja muissa medioissa on väitetty, että lapsentekoikäiset eivät näe normaalia lapsiperhe-elämää, ja siksi kuvittelevat sen olevan vaikeampaa kuin se on eivätkä uskalla hankkia lapsia. Ap esitti esimerkin - hän on päässyt seuraamaan nimenomaan normaalia lapsiperhe-elämää ja kokee tällaisen aika tavallisen arkisen ruokailun stressaavana ja lapsentekointoa vähentävänä. Eli juuri päinvastoin kuin medioissa on esitetty. Jos joku nyt noista kirjoituksista onnistuu loukkaantumaan, niin taitaa olla jotain omia traumoja tms, ja teksteistä luetaan ihan muuta kuin niihin on kirjoitettu.
Onneksi mullakin on kavereita, joiden kanssa puhutaan suoraan ja rennosti. Eikä kukaan loukkaantuisi vaikka tällaisesta aloituksesta.
Niin, sen olisi voinut kirjoittaa noin miten sanoin ja se olisi ollut ihan fine ja asiallista.
Ja kenenkään ei tarvitse sitä sietää, että pidetään omia lapsia esimerkkinä sille, miksi lapsia ei haluta hankkia. Ja siitä todellakin saa loukkaantua. Sama kuin minä alkaisin puhumaan että on se Kaijan mies niin tyhmä ja rasittava, että siksi en aio ottaa aviomiestä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kyllä niin samaistua ap.n kommenttiin. Asuin veljeni luona melkein parin kuukauden ajan kun omaa asuntoani remontoitiin. Hänellä on kaksi poikaa ja tyttö, joista vanhin eskarissa. Voin sanoa, että kun oma koti valmistui olin vieläkin varmempi siitä, etten omia lapsia tahdo. Veljeni on vaimonsa kanssa erittäin hyviä vanhempia, mutta päiväkotiin lähtö, ruokailut ja nukkumaanmenot eivät siltikään olleet niitä helpoimpia siirtymiä päivässä.
Tuntuu hassulta, että kun lapsettomana aikuisena ihmisenä sanon, mikä hankaluutta aiheutti perheessä on minulla varmasti lynkkausjoukko valmiina. Mutta kun äiti tai isä puhuu arjen hankaluuksista niin heitä sympataan. Vela ei saa ilmaista omaa mielipidettään lapsiperhearjesta.
Saa. Mutta vanhempana tietää että vela ei ymmärrä asian toista puolta, ja siksi kokemus on puutteellinen. En minä jaksa kuunnella toisen PELKKÄÄ kauhistelua siitä kuinka kamalalta meidän aamupukeminen näyttää. Kun toisaalta se toinen ei ymmärrä sitä tunnetta, kuinka liikuttavalta se tuntuu - sen aamuhässäkän jälkeenkin - tiputtaa se oma lapsi koululle ja katsella kun se taapertaa ystäviensä luo iso reppu selässä keikkuen. Vanhemmuus on työtä ja sen vela näkee. Vanhemmuus on myös palkitsevaa, palkitsevaa sellaisella tavalla mitä vela ei voi ikinä ymmärtää.
Tuokin on tosi hassu olettamus, että lapseton ihminen kuvittelisi lapsiperhe-elämän olevan pelkkää hässäkkää ja negatiivista stressiä ilman mitään palkintoa. Jos asia olisi noin, kukaan tässä maailmassa ei lisääntyisi koskaan, ainakaan vapaaehtoisesti.
Kyllä minä tiedän että vanhempi rakastaa lastaan ja lapsi vanhempaansa. Kyllä minä tiedän että lapsen kehitystä on kiehtovaa seurata. Ei se muuta sitä faktaa etten itse halua elää sellaista elämää.
Ap
Ja saat olla haluamatta. Tuo on vain syy miksi velojen juttuja ei ehkä vanhemmat jaksa kuunnella.
Henk.koht. minulle tulee mieleen lähinnä kypsymätön teini-ikäinen mieleen näistä aikuisista ihmisistä, jotka jaksaa valittaa lapsiperheen normaalista ruokailutilanteesta. Teinithän on sellaisia aika itsekkäitä ja egoistisia, koko maailman pitäisi pyöriä teinin ympärillä ja auta armias jos jostain on pientäkin vaivaa 😂 Mut teini-ikähän on nykyisin pitkittynyt.. en itse vaan jaksa kuunnella sellaista narinaa 🙂
Kommentistasi, jossa sanot veloja kypsymättömiksi teineiksi tulee mieleen äiti joka katuu suuresti lapsiaan. Ja purkaa katumuksen kateudelta haiskahtavilla kommenteillaan.
En suinkaan puhunut KAIKISTA veloista. Vain niistä jotka menee lapsiperheeseen kylään ja kokee oikeudekseen istua siellä naama väärinpäin, arvostella toisten lapsia vain koska he ovat lapsia, tai jaksavat vain valittaa lapsiperheiden elämästä. Sellaiset narisijat on rasittavia ja heistä tulee mieleen teini-ikäinen.
Taisit lukea aloitukseni ihan omanlaistesi lasien läpi. :D Minä en istunut pöydässä naama väärinpäin valittamassa. Meillä oli hauskaa, sekä lapsilla että aikuisilla. Tuohon kaoottisuusheittooni ystäväni tokaisi naurahtaen että tällaista se on suurimman osan aikaa, muista ehkäisy.
Ap
Muista säkin nauraa ku joku äippä ihmettelee sun kolkkoa ja ankeaa kotias!
Jostain kumman syystä luulet, et sun käytös oli korrektia, mut ei se sitä ollut.
Muistan kyllä, tosin kotini ei ole ankea eikä kolkko. :) Kuten eivät myöskään tämän ystäväni lapset. Se että nauraen totean tilanteen olevan kaoottinen, ei ole loukkaus ketään kohtaan. Eikä ystäväni sitä sellaisena myöskään ottanut, nauroi itsekin. Ja tosiaan muistutti siitä ehkäisystä.
Tämä(kin) ketju on nyt tuonut ilmi sen, että on vanhempia jotka lapsistaan huolimatta kykenevät nauramaan itselleen ja arvostamaan muidenkin valintoja. Sitten on toisenlaisia vanhempia, mutta sellaisten luona en kävisi kylässä vaikka tuntisinkin.
Ap
Ymmärrätkö, että ihminen voi nauraa/naurahtaa, vaikka häntä ei oikeasti naurata yhtään?
"Ah - ma nauran, kun kuvani niin kauniina peilissäin nään" (Bianca Castafiore)
Voi hyvin kuvitella sen tilanteen, kun ap istuu kahvipöydässä luoden silmäyksiä äänekkäisiin ja sottaaviin lapsiin. Isäntäväki, joka toki huomaa vieraan katseet, keventää tilannetta empatisoiden ja vitsailee ehkäisystä, että vieraalle tulisi iloinen mieli.
Niin, minä siis autoin ystävääni välipalan valmistelussa kun tuon tokaisun heitin. Lapset olivat kyllä äänekkäitä ja sottasivat, mutta niin lasten kuuluukin. En kävisi vierailulla jos se minua jotenkin ahdistaisi.
P.S. Minä olin se joka siivosi ne sotkut. Jos nyt pikkuhiljaa päästäisiin yli tuosta käsityksestä, että minä olen istunut pöydässä naama norsunv.tulla ja arvostellut heidän tekemisiään.
Ap
Sinä olet "naureskellut" ja arvostellut heidän tekemisiään. Oman elämäsi asiantuntijana, joka vetoaa omaavansa kokemusta vauvoista ja lapsista sillä perusteella, että sukuun on joskus syntynyt pari vauvaa ja piipahdat joskus ystäviesi perheissä. Lapset on usein puheliaita ja ruokapöydässä tapahtuu, se on täysin normaalia lapsiperheellisille, mutta sinä kutsut heidän elämäänsä kaaokseksi, vaikkei mitään grande catastrofia ole edes tapahtunut.
Sinä vääntelet taas sanomisiani oman, vihamielisen agendasi ajamiseksi. Minä en ole sanonut että heidän elämänsä on kaoottista. Minä sanoin, että ruokailutilanne näyttäytyi minulle kaoottisena. Se oli meistä molemmista ihan hauskaa.
Ap
Eli siis tarkoitatko että yhden hassunhauskan ruokailutilanteen näkeminen on sinulle tehokkain ehkäisykeino?
Pitääkö nyt tahallaan käsittää asioita väärin? Olen itse sanonut kanssa monta kertaa suoraan kavereille että on tehokas ehkäisykeino. Ne on ottanut sen huumorilla, kuten se oli tarkoitettu.
Minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta, joten tietysti lapsiarjen näkeminen vahvistaa sen etten halua lapsia.
Ihmiselle jolla on vauvakuumetta, tuollainen tilanne ei häiritse yhtään.
M36
Minua ei kiinnosta pätkääkään haluatko sinä lapsia vai et. Mutta on todella epäkunnioittavaa puhua toisten lapsista noin. Se on ihan niitä lapsia itseään ja heidän elämää kohtaan epäkunnioittavaa, vaikka niiden isä tai äiti kohteliaisuuttaan sun törkeälle vitsille nauraisikin. Jokainen ihminen on arvokas ja moni vela ei selvästi kunnioita lasten ihmisarvoa. Se on asian ongelma, ei vapaaehtoinen lapsettomuus itsessään.
Ymmärrän pointtisi tässä, mutta kannattaisiko löysätä nutturaa vähäsen? Kyllä jokainen ihminen ja ihmisen mielipide on arvokas, mutta AP:n mielipidettä on vähätelty aika rankasti tässä ketjussa. Tämä vähättely mitä ketjussa esiintyy heijastaa yhteiskunnan ilmapiiriä esim veloja kohtaan.
Tottakai puolustan AP:n mielipidettä koska se menee aika yksi-yhteen omani kanssa, ja tässä ketjussa hyökätään mutulla ja yritetään vähätellä ja ns. lyödä vyön alle.
M36
Sitä ap:n aloituskin oli.
Jos haluaa asiallista keskustelua aiheesta, sen olisi voinut aloittaa vaikka näin:
" En halua lapsia, koska en jaksaisi huolehtia toisen ihmisen tarpeista ja kaipaan melko paljon rauhaa ja hiljaisuutta ympärilleni."
Sen sijaan että käyttää esimerkkinä ystävän lapsia, kuinka he saa omat stressihormoonit nousemaan pilviin ja toimii itselle kaikkein tehokkaimpana ehkäisykeinona. Ja sitten kun todetaan ettei tuo ole asiallista sitä ystävää, lapsiperheitä tai lapsen ihmisarvoa kohtaan, niin kuitataan se haa-haa-huumorilla.
No sulta vieläkin meni se pointti ohi niin että hujahti. Viime aikoina lehdissä ja muissa medioissa on väitetty, että lapsentekoikäiset eivät näe normaalia lapsiperhe-elämää, ja siksi kuvittelevat sen olevan vaikeampaa kuin se on eivätkä uskalla hankkia lapsia. Ap esitti esimerkin - hän on päässyt seuraamaan nimenomaan normaalia lapsiperhe-elämää ja kokee tällaisen aika tavallisen arkisen ruokailun stressaavana ja lapsentekointoa vähentävänä. Eli juuri päinvastoin kuin medioissa on esitetty. Jos joku nyt noista kirjoituksista onnistuu loukkaantumaan, niin taitaa olla jotain omia traumoja tms, ja teksteistä luetaan ihan muuta kuin niihin on kirjoitettu.
Onneksi mullakin on kavereita, joiden kanssa puhutaan suoraan ja rennosti. Eikä kukaan loukkaantuisi vaikka tällaisesta aloituksesta.
Niin, sen olisi voinut kirjoittaa noin miten sanoin ja se olisi ollut ihan fine ja asiallista.
Ja kenenkään ei tarvitse sitä sietää, että pidetään omia lapsia esimerkkinä sille, miksi lapsia ei haluta hankkia. Ja siitä todellakin saa loukkaantua. Sama kuin minä alkaisin puhumaan että on se Kaijan mies niin tyhmä ja rasittava, että siksi en aio ottaa aviomiestä ollenkaan.
Edelleen luet joidenkin synkkien lasien läpi. Ap nimenomaan kehui noita lapsia ikäistään kypsemmiksi, ei todellakaan haukkunut ketään tyhmäksi ja rasittavaksi. Pointti oli juuri se, että ihan tavallinen lapsiperhe-elämä, vaikka soljuisi aika kivasti ja kivuttomasti, voi näyttäytyä velalle sellaisena, ettei sitä itselleen halua - eli suoraan sanottuna ehkäisykeinona.
Mä olen esim itse käynyt keskusteluja yhden vakaasti sinkun kaverini kanssa - hän käytti mun parisuhdettani esimerkkinä siitä, että kokisi rasittavaksi sovitella menojaan toisen kanssa ja tehdä asumiseen liittyviä päätöksiä yhdessä, kun on tottunut kaiken päättämään ja tekemään itse. Ihan tottahan se on, me päätetään miehen kanssa yhdessä (tuolloin oli uuden asunnon sisustusvalinnat pinnalla) ja tehdään paljon yhdessä, mikä on meistä kivaa mutta toki rajoittaa kummankin yksin menemistä. Meille sopii, kaverilleni ei. Ei tullut mieleenkään loukkaantua siitä, että meidän suhteemme tosiasioita käytettiin esimerkkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kyllä niin samaistua ap.n kommenttiin. Asuin veljeni luona melkein parin kuukauden ajan kun omaa asuntoani remontoitiin. Hänellä on kaksi poikaa ja tyttö, joista vanhin eskarissa. Voin sanoa, että kun oma koti valmistui olin vieläkin varmempi siitä, etten omia lapsia tahdo. Veljeni on vaimonsa kanssa erittäin hyviä vanhempia, mutta päiväkotiin lähtö, ruokailut ja nukkumaanmenot eivät siltikään olleet niitä helpoimpia siirtymiä päivässä.
Tuntuu hassulta, että kun lapsettomana aikuisena ihmisenä sanon, mikä hankaluutta aiheutti perheessä on minulla varmasti lynkkausjoukko valmiina. Mutta kun äiti tai isä puhuu arjen hankaluuksista niin heitä sympataan. Vela ei saa ilmaista omaa mielipidettään lapsiperhearjesta.
Saa. Mutta vanhempana tietää että vela ei ymmärrä asian toista puolta, ja siksi kokemus on puutteellinen. En minä jaksa kuunnella toisen PELKKÄÄ kauhistelua siitä kuinka kamalalta meidän aamupukeminen näyttää. Kun toisaalta se toinen ei ymmärrä sitä tunnetta, kuinka liikuttavalta se tuntuu - sen aamuhässäkän jälkeenkin - tiputtaa se oma lapsi koululle ja katsella kun se taapertaa ystäviensä luo iso reppu selässä keikkuen. Vanhemmuus on työtä ja sen vela näkee. Vanhemmuus on myös palkitsevaa, palkitsevaa sellaisella tavalla mitä vela ei voi ikinä ymmärtää.
Tuokin on tosi hassu olettamus, että lapseton ihminen kuvittelisi lapsiperhe-elämän olevan pelkkää hässäkkää ja negatiivista stressiä ilman mitään palkintoa. Jos asia olisi noin, kukaan tässä maailmassa ei lisääntyisi koskaan, ainakaan vapaaehtoisesti.
Kyllä minä tiedän että vanhempi rakastaa lastaan ja lapsi vanhempaansa. Kyllä minä tiedän että lapsen kehitystä on kiehtovaa seurata. Ei se muuta sitä faktaa etten itse halua elää sellaista elämää.
Ap
Ja saat olla haluamatta. Tuo on vain syy miksi velojen juttuja ei ehkä vanhemmat jaksa kuunnella.
Henk.koht. minulle tulee mieleen lähinnä kypsymätön teini-ikäinen mieleen näistä aikuisista ihmisistä, jotka jaksaa valittaa lapsiperheen normaalista ruokailutilanteesta. Teinithän on sellaisia aika itsekkäitä ja egoistisia, koko maailman pitäisi pyöriä teinin ympärillä ja auta armias jos jostain on pientäkin vaivaa 😂 Mut teini-ikähän on nykyisin pitkittynyt.. en itse vaan jaksa kuunnella sellaista narinaa 🙂
Kommentistasi, jossa sanot veloja kypsymättömiksi teineiksi tulee mieleen äiti joka katuu suuresti lapsiaan. Ja purkaa katumuksen kateudelta haiskahtavilla kommenteillaan.
En suinkaan puhunut KAIKISTA veloista. Vain niistä jotka menee lapsiperheeseen kylään ja kokee oikeudekseen istua siellä naama väärinpäin, arvostella toisten lapsia vain koska he ovat lapsia, tai jaksavat vain valittaa lapsiperheiden elämästä. Sellaiset narisijat on rasittavia ja heistä tulee mieleen teini-ikäinen.
Taisit lukea aloitukseni ihan omanlaistesi lasien läpi. :D Minä en istunut pöydässä naama väärinpäin valittamassa. Meillä oli hauskaa, sekä lapsilla että aikuisilla. Tuohon kaoottisuusheittooni ystäväni tokaisi naurahtaen että tällaista se on suurimman osan aikaa, muista ehkäisy.
Ap
Muista säkin nauraa ku joku äippä ihmettelee sun kolkkoa ja ankeaa kotias!
Jostain kumman syystä luulet, et sun käytös oli korrektia, mut ei se sitä ollut.
Muistan kyllä, tosin kotini ei ole ankea eikä kolkko. :) Kuten eivät myöskään tämän ystäväni lapset. Se että nauraen totean tilanteen olevan kaoottinen, ei ole loukkaus ketään kohtaan. Eikä ystäväni sitä sellaisena myöskään ottanut, nauroi itsekin. Ja tosiaan muistutti siitä ehkäisystä.
Tämä(kin) ketju on nyt tuonut ilmi sen, että on vanhempia jotka lapsistaan huolimatta kykenevät nauramaan itselleen ja arvostamaan muidenkin valintoja. Sitten on toisenlaisia vanhempia, mutta sellaisten luona en kävisi kylässä vaikka tuntisinkin.
Ap
Ymmärrätkö, että ihminen voi nauraa/naurahtaa, vaikka häntä ei oikeasti naurata yhtään?
"Ah - ma nauran, kun kuvani niin kauniina peilissäin nään" (Bianca Castafiore)
Voi hyvin kuvitella sen tilanteen, kun ap istuu kahvipöydässä luoden silmäyksiä äänekkäisiin ja sottaaviin lapsiin. Isäntäväki, joka toki huomaa vieraan katseet, keventää tilannetta empatisoiden ja vitsailee ehkäisystä, että vieraalle tulisi iloinen mieli.
Niin, minä siis autoin ystävääni välipalan valmistelussa kun tuon tokaisun heitin. Lapset olivat kyllä äänekkäitä ja sottasivat, mutta niin lasten kuuluukin. En kävisi vierailulla jos se minua jotenkin ahdistaisi.
P.S. Minä olin se joka siivosi ne sotkut. Jos nyt pikkuhiljaa päästäisiin yli tuosta käsityksestä, että minä olen istunut pöydässä naama norsunv.tulla ja arvostellut heidän tekemisiään.
Ap
Sinä olet "naureskellut" ja arvostellut heidän tekemisiään. Oman elämäsi asiantuntijana, joka vetoaa omaavansa kokemusta vauvoista ja lapsista sillä perusteella, että sukuun on joskus syntynyt pari vauvaa ja piipahdat joskus ystäviesi perheissä. Lapset on usein puheliaita ja ruokapöydässä tapahtuu, se on täysin normaalia lapsiperheellisille, mutta sinä kutsut heidän elämäänsä kaaokseksi, vaikkei mitään grande catastrofia ole edes tapahtunut.
Sinä vääntelet taas sanomisiani oman, vihamielisen agendasi ajamiseksi. Minä en ole sanonut että heidän elämänsä on kaoottista. Minä sanoin, että ruokailutilanne näyttäytyi minulle kaoottisena. Se oli meistä molemmista ihan hauskaa.
Ap
Eli siis tarkoitatko että yhden hassunhauskan ruokailutilanteen näkeminen on sinulle tehokkain ehkäisykeino?
Pitääkö nyt tahallaan käsittää asioita väärin? Olen itse sanonut kanssa monta kertaa suoraan kavereille että on tehokas ehkäisykeino. Ne on ottanut sen huumorilla, kuten se oli tarkoitettu.
Minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta, joten tietysti lapsiarjen näkeminen vahvistaa sen etten halua lapsia.
Ihmiselle jolla on vauvakuumetta, tuollainen tilanne ei häiritse yhtään.
M36
Minua ei kiinnosta pätkääkään haluatko sinä lapsia vai et. Mutta on todella epäkunnioittavaa puhua toisten lapsista noin. Se on ihan niitä lapsia itseään ja heidän elämää kohtaan epäkunnioittavaa, vaikka niiden isä tai äiti kohteliaisuuttaan sun törkeälle vitsille nauraisikin. Jokainen ihminen on arvokas ja moni vela ei selvästi kunnioita lasten ihmisarvoa. Se on asian ongelma, ei vapaaehtoinen lapsettomuus itsessään.
Ymmärrän pointtisi tässä, mutta kannattaisiko löysätä nutturaa vähäsen? Kyllä jokainen ihminen ja ihmisen mielipide on arvokas, mutta AP:n mielipidettä on vähätelty aika rankasti tässä ketjussa. Tämä vähättely mitä ketjussa esiintyy heijastaa yhteiskunnan ilmapiiriä esim veloja kohtaan.
Tottakai puolustan AP:n mielipidettä koska se menee aika yksi-yhteen omani kanssa, ja tässä ketjussa hyökätään mutulla ja yritetään vähätellä ja ns. lyödä vyön alle.
M36
Sitä ap:n aloituskin oli.
Jos haluaa asiallista keskustelua aiheesta, sen olisi voinut aloittaa vaikka näin:
" En halua lapsia, koska en jaksaisi huolehtia toisen ihmisen tarpeista ja kaipaan melko paljon rauhaa ja hiljaisuutta ympärilleni."
Sen sijaan että käyttää esimerkkinä ystävän lapsia, kuinka he saa omat stressihormoonit nousemaan pilviin ja toimii itselle kaikkein tehokkaimpana ehkäisykeinona. Ja sitten kun todetaan ettei tuo ole asiallista sitä ystävää, lapsiperheitä tai lapsen ihmisarvoa kohtaan, niin kuitataan se haa-haa-huumorilla.
No sulta vieläkin meni se pointti ohi niin että hujahti. Viime aikoina lehdissä ja muissa medioissa on väitetty, että lapsentekoikäiset eivät näe normaalia lapsiperhe-elämää, ja siksi kuvittelevat sen olevan vaikeampaa kuin se on eivätkä uskalla hankkia lapsia. Ap esitti esimerkin - hän on päässyt seuraamaan nimenomaan normaalia lapsiperhe-elämää ja kokee tällaisen aika tavallisen arkisen ruokailun stressaavana ja lapsentekointoa vähentävänä. Eli juuri päinvastoin kuin medioissa on esitetty. Jos joku nyt noista kirjoituksista onnistuu loukkaantumaan, niin taitaa olla jotain omia traumoja tms, ja teksteistä luetaan ihan muuta kuin niihin on kirjoitettu.
Onneksi mullakin on kavereita, joiden kanssa puhutaan suoraan ja rennosti. Eikä kukaan loukkaantuisi vaikka tällaisesta aloituksesta.
Niin, sen olisi voinut kirjoittaa noin miten sanoin ja se olisi ollut ihan fine ja asiallista.
Ja kenenkään ei tarvitse sitä sietää, että pidetään omia lapsia esimerkkinä sille, miksi lapsia ei haluta hankkia. Ja siitä todellakin saa loukkaantua. Sama kuin minä alkaisin puhumaan että on se Kaijan mies niin tyhmä ja rasittava, että siksi en aio ottaa aviomiestä ollenkaan.
Entä jos ihan kaikki miehet, joista olet koskaan kuullut ja jotka olet koskaan tavannut olisivat tyhmiä ja rasittavia. Haluaisitko siinä tapauksessa parisuhteeseen miehen kanssa?
Ei tuo ystäväni perhe-elämä ole syy lapsettomuuteeni. Perhe-elämä yleensäkin sen sijaan on. Olin vela jo ennen kuin ystäväni sai esikoisensa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, ettet hanki lapsia AP. Kaikista ei ole äideiksi.
Uskon että olisin hyvä äiti jos lapsen hankkisin. Mutta en halua hankkia.
Ja joo joo, lapsia ei hankita vaan niitä siunaantuu jos on siunaantuakseen. :D
Ap
Jos uskoisit olevasi hyvä äiti, niin sisimmissäsi saatat perheen haluta.
Lapsia halumaton kun ei todennäköisimmin ole hyvä äiti. Käytöksestä kun aina vaistoaisi, että haluaisi olla jossain ihan muualla.
Ongelma on siinä, että vaikka ihminen ei haluaisi lasta ja sellaisen saa, hän suurella todennäköisyydellä silti rakastaa lastaan paljon. Hormonit hoitavat sen puolen. Joten vaikka lapsi olisi täysin vahinko niin en jaksa uskoa että ainakaan kaikki äidit sitten jatkuvasti katuisivat lapsensaantia vaikka eivät sitä alunperin olisikaan halunneet.
Ap
Hormonit voivat pitää siitä huolen muutaman vuoden, vaan mitä sen jälkeen?
No, mitä sen jälkeen? En usko että hormonien ohjaama rakkaus omaa jälkeläistä kohtaan varsinaisesti häviää mihinkään. Vai mitä tarkoitat?
Ap
Omasta kokemuksesta huomasin, että voimakkaimmat hormonit vaikuttavat n. pari vuotta, sitten alkaa taas nähdä sen vauva-/taaperokuplan ulkopuolelle.
Eli mitä tapahtuu, jos tuon hormonihuurun haihtuessa pohjalla ei olekaan sitä halukkuutta äitiyteen ja lapsiperhe-elämään, van tunne että tekee homman vastentahtoisesti?
Okei, tuollaisesta en tiennytkään. En osaa vastata, ei ole kokemusta ja kuulen tosiaan tuosta ilmiöstä nyt ensimmäisen kerran.
Ap
No, ei ole eka kerta kun lapseton luulee tietävänsä kaiken lapsiperhe-elämästä, mutta lopulta ei tiedä paljoakaan.
Mikä sai sinut kuvittelemaan, että minä luulen tietäväni kaiken lapsiperhe-elämästä?
Tuo tosiaan tuli yllätyksenä, että rakkaus lasta kohtaan laantuu kun lapsi kasvaa. En ole moiseen ilmiöön törmännyt koskaan, vaikka olen tehnyt pitkän sivuaineen psykologiasta.
Ap
Hormonit ei ole yhtä kuin rakkaus, eli siinä menet jo metsään. Hormonit tekevät sen, että huolehtii lapsesta parhaimmalla mahdollisella tavalla, niiden avulla kestää paremmin univajeen ja herkistyy ymmärtämään paremmin, mitä itkevä vauva on vailla.
Tuo alkoi ainakin itselläni hellittää parin vuoden jälkeen, ja aloin nähdä taas maailmassa muutakin kuin vain lapseni.Rakkaus ja kiintymys lapseen on kuitenkin jotain syvempää kuin vain hormonitoiminta. Vaikka ei ole enää hormonihuuruissa, niin silti rakastaa lastaan ja mieluusti viettää tämän kanssa aikaa, vaikkei lapsi tarvitse enää yhtä intensiivistä hoitoa kuin vauvana ja taaperona.
Rakkaus ja kiintymys on 100% aivokemiaa ja hormonien tekoa, oli sitten kyse minkätyyppisestä rakkaudesta tahansa.
Ap
Toki, mutta tässä hämää tuo 100%. Laita 100% faktaa kehiin, kiitos.
Enpä taida nyt jaksaa etsiä ja kirjoittaa puhtaaksi kuuden vuoden psykologian opintoja. :D
Mutta ihan kaikki mitä teet lähtee aivokemiasta. Kaikki tunteesi ja ajatuksesi ovat 100% aivokemiaa, välittäjäaineiden ja hormonien säätelemää. Mitään mystistä, ihmisen aivoista ulopuolista rakkautta ei ole olemassa, ei mitenkään voisi olla.
Mutta tämä menee nyt pahasti ohi aiheen.
Ap
No tuohan on vain yksi tieteenala ja sen näkemys asiasta, ei mikään 100% absoluuttinen totuus. Voi kultapieni.
Voitko mainita yhden tieteenalan, joka ei ole sitä mieltä että kaikki psykologiset ilmiöt ovat aivokemiaa?
Ap
Olen eri, mutta halusin vain tuoda sen esiin, että se että sinä, tai vaikkapa miljardiihmistä pitävät rakkautta toista elävää olentoa kohtaan aivokemiana, tai tutkimuksilla selitettävissä olevana tieona ei tarkoita sitä rakkaus olisi sitä mitä te sanotte sen olevan. Tutkiakseen yleensäkään yhtään mitään, täytyy ensin kyetä määrittelemään se mitä tutkitaan. Eli olet määritellyt rakkauden. Tämä on kuitenkin sinun keksimäsi määritelmä, eivätkä kaikki ole samaa mieltä määritelmän mielekkyydestä. On olemassa lukemattomia tapahtumia, joille ei ole sanoja. Niitä ei voi nimetä, koska tapahtuma pitää itse kyetä kokemaan. Laimeasti voi yrittää kuvailla, mutta kuten huomaamme jo tästä, että joku luulee pystyvänsä selittämään rakkauden, niin kuvailut menevät aina pieleen.
Tietysti rakkaus on subjektiivinen kokemus. Eihän puolisonkaan rakkaus ole sitä samaa rakkautta kuin rakkaus omiin lapsiinsa. Mutta on se silti fakta, että rakkaus on aivokemiaa.
Se mitä sinä kutsut rakkaudeksi on aivokemiaa. Se mitä minä ja miljoonat muut rakkaudesta ajattelemme, on ihan eri asia sitten. Ei ole olemassa myöskään mitään eri rakkauksia, on olemassa vain yksi rakkaus. Ne tunteet mitä sinä sanot rakkaudeksi, ja tunnet erilailla miestäsi kuin lapsiasi kohtaan ei ole rakkautta, vaan sitä mainitsemaasi aivokemiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, ettet hanki lapsia AP. Kaikista ei ole äideiksi.
Uskon että olisin hyvä äiti jos lapsen hankkisin. Mutta en halua hankkia.
Ja joo joo, lapsia ei hankita vaan niitä siunaantuu jos on siunaantuakseen. :D
Ap
Jos uskoisit olevasi hyvä äiti, niin sisimmissäsi saatat perheen haluta.
Lapsia halumaton kun ei todennäköisimmin ole hyvä äiti. Käytöksestä kun aina vaistoaisi, että haluaisi olla jossain ihan muualla.
Ongelma on siinä, että vaikka ihminen ei haluaisi lasta ja sellaisen saa, hän suurella todennäköisyydellä silti rakastaa lastaan paljon. Hormonit hoitavat sen puolen. Joten vaikka lapsi olisi täysin vahinko niin en jaksa uskoa että ainakaan kaikki äidit sitten jatkuvasti katuisivat lapsensaantia vaikka eivät sitä alunperin olisikaan halunneet.
Ap
Hormonit voivat pitää siitä huolen muutaman vuoden, vaan mitä sen jälkeen?
No, mitä sen jälkeen? En usko että hormonien ohjaama rakkaus omaa jälkeläistä kohtaan varsinaisesti häviää mihinkään. Vai mitä tarkoitat?
Ap
Omasta kokemuksesta huomasin, että voimakkaimmat hormonit vaikuttavat n. pari vuotta, sitten alkaa taas nähdä sen vauva-/taaperokuplan ulkopuolelle.
Eli mitä tapahtuu, jos tuon hormonihuurun haihtuessa pohjalla ei olekaan sitä halukkuutta äitiyteen ja lapsiperhe-elämään, van tunne että tekee homman vastentahtoisesti?
Okei, tuollaisesta en tiennytkään. En osaa vastata, ei ole kokemusta ja kuulen tosiaan tuosta ilmiöstä nyt ensimmäisen kerran.
Ap
No, ei ole eka kerta kun lapseton luulee tietävänsä kaiken lapsiperhe-elämästä, mutta lopulta ei tiedä paljoakaan.
Mikä sai sinut kuvittelemaan, että minä luulen tietäväni kaiken lapsiperhe-elämästä?
Tuo tosiaan tuli yllätyksenä, että rakkaus lasta kohtaan laantuu kun lapsi kasvaa. En ole moiseen ilmiöön törmännyt koskaan, vaikka olen tehnyt pitkän sivuaineen psykologiasta.
Ap
Hormonit ei ole yhtä kuin rakkaus, eli siinä menet jo metsään. Hormonit tekevät sen, että huolehtii lapsesta parhaimmalla mahdollisella tavalla, niiden avulla kestää paremmin univajeen ja herkistyy ymmärtämään paremmin, mitä itkevä vauva on vailla.
Tuo alkoi ainakin itselläni hellittää parin vuoden jälkeen, ja aloin nähdä taas maailmassa muutakin kuin vain lapseni.Rakkaus ja kiintymys lapseen on kuitenkin jotain syvempää kuin vain hormonitoiminta. Vaikka ei ole enää hormonihuuruissa, niin silti rakastaa lastaan ja mieluusti viettää tämän kanssa aikaa, vaikkei lapsi tarvitse enää yhtä intensiivistä hoitoa kuin vauvana ja taaperona.
Rakkaus ja kiintymys on 100% aivokemiaa ja hormonien tekoa, oli sitten kyse minkätyyppisestä rakkaudesta tahansa.
Ap
Toki, mutta tässä hämää tuo 100%. Laita 100% faktaa kehiin, kiitos.
Enpä taida nyt jaksaa etsiä ja kirjoittaa puhtaaksi kuuden vuoden psykologian opintoja. :D
Mutta ihan kaikki mitä teet lähtee aivokemiasta. Kaikki tunteesi ja ajatuksesi ovat 100% aivokemiaa, välittäjäaineiden ja hormonien säätelemää. Mitään mystistä, ihmisen aivoista ulopuolista rakkautta ei ole olemassa, ei mitenkään voisi olla.
Mutta tämä menee nyt pahasti ohi aiheen.
Ap
No tuohan on vain yksi tieteenala ja sen näkemys asiasta, ei mikään 100% absoluuttinen totuus. Voi kultapieni.
Voitko mainita yhden tieteenalan, joka ei ole sitä mieltä että kaikki psykologiset ilmiöt ovat aivokemiaa?
Ap
Olen eri, mutta halusin vain tuoda sen esiin, että se että sinä, tai vaikkapa miljardiihmistä pitävät rakkautta toista elävää olentoa kohtaan aivokemiana, tai tutkimuksilla selitettävissä olevana tieona ei tarkoita sitä rakkaus olisi sitä mitä te sanotte sen olevan. Tutkiakseen yleensäkään yhtään mitään, täytyy ensin kyetä määrittelemään se mitä tutkitaan. Eli olet määritellyt rakkauden. Tämä on kuitenkin sinun keksimäsi määritelmä, eivätkä kaikki ole samaa mieltä määritelmän mielekkyydestä. On olemassa lukemattomia tapahtumia, joille ei ole sanoja. Niitä ei voi nimetä, koska tapahtuma pitää itse kyetä kokemaan. Laimeasti voi yrittää kuvailla, mutta kuten huomaamme jo tästä, että joku luulee pystyvänsä selittämään rakkauden, niin kuvailut menevät aina pieleen.
Tietysti rakkaus on subjektiivinen kokemus. Eihän puolisonkaan rakkaus ole sitä samaa rakkautta kuin rakkaus omiin lapsiinsa. Mutta on se silti fakta, että rakkaus on aivokemiaa.
Ei ole fakta. Sinä et tiedä mitä rakkaus on. Se on fakta, joka todistuu sillä että väität faktaksi sitä että rakkaus on aivokemiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mäkin voin sanoa, että olisin suurella todennäköisyydellä hyvä äiti, vaikken lapsia ole halunnut (ikää päälle 30 v). Olen korkeakoulutettu, pystyn omaksumaan tietoa ja soveltamaan sitä arjessa. Minulla on hyvä taloudellinen tilanne, hyvät työllisyysnäkymät ja olen mm opiskelu- ja työelämässä osoittanut, että pystyn pitkäjänteiseen työhön ja siedän myös epävarmuutta ja -mukavuutta. Suoriudun arjen pyörityksestä ongelmitta, hoidan laskut ajallaan, pidän vakuutukset kunnossa jne. Minulla on hyvinvoivia ja terveitä lemmikkejä, joten pystyn myös huolehtimaan avuttomista ja puolustuskyvyttömistä olennoista ja hoivaamaan muita sekä kasvattamaan ainakin koirista yhteiskuntakelpoisia ja mukavia otuksia. Ennen kaikkea minulla ja puolisollani on pitkä, tasainen ja onnellinen parisuhde, jossa voidaan keskustella asioista avoimesti ja vastuiden jako sujuu. Tiedostan oman persoonani heikkoudet ja osaan ottaa aikalisän, ennen kuin huonot puoleni vaikka konfliktitilanteessa ottavat vallan.
Jos tulisin vahingossa raskaaksi, voi hyvin olla, että pitäisin vauvan. Ja olisin hyvä äiti ja varmasti rakastaisin lastani. Silti en aktiivisesti lasta halua. Jatkuvasti tähän maailmaan syntyy suunnittelemattomia vauvoja - toisaalta myös vauvoja, jotka ovat haluttuja mutta ihan epärealistisin tai väärin perustein. Iso osa vanhemmista kasvaa ihan hyviksi, kun lapsi on syntynyt. Toisaalta se lapsen etukäteen haluaminen ei ole mikään autuaaksi tekevä asia.
Niin ja näille pösilöille, jotka jankkaavat, että miksi tätä lasten hankkimatta jättämisaihetta nostetaan keskusteluun. No, ehkä teidän aivonne ovat lapsiarjessa sulaneet niin pahasti, että ette seuraa ajankohtaisia aiheita. Koska kukaan, joka on lehtiä viime aikoina lukenut, ei ole voinut välttyä tältä keskustelulta - syntyvyys on Suomessa ennätysalhaista ja sille haetaan kissojen ja koirien kanssa syitä. Yksi toistuva väite on, että nuoret aikuiset eivät näe lapsiperhe-elämää kun kavereilla tai sisaruksillakaan ei ole lapsia, joten se ei näyttäydy oikein vaihtoehtonakaan. No, ap ja mm minä olemme kyllä lapsiperhe-elämää sivusta seuranneet eikä se ole ainakaan lisännyt lastentekohaluja. Mutta joo, kun meistä veloista nyt valtakunnan tasolla jatkuvasti jauhetaan, niin kai me itsekin saamme osallistua keskusteluun?
Vakuuttelusta huolimatta tyylisi särkyy viimeisessä kappaleessa, kun hermo ei pidä, vaan täytyy ruveta inisemään lapsiarjen sulattamista aivoista. Lapsellista.
Ai sekö tekee kyvyttömän äidiksi? Aika monta lasua sitten vetämään, jotta saadaan näiltä tähänkin ketjuun täysin asiattomia kirjoittaneilta mammoilta mukelot veks. :'D On vaan kummallista, että jokaisen suuren median viime viikkojen pääaihetta eivät saisi asianomaiset kommentoida tai alkaa hirveä haukkuminen ja itku.
Tämä on nyt tosiaan tullut selväksi. :D Mediassa on rummutettu syntyvyyden laskusta ja sen oletetuista syistä viikkotolkulla. Mikä sen aiheuttaa? Miksi lapsia ei haluta? Olko nyt TS vai HS joka piti jopa gallupin, jossa kysyttiin ihmisiltä minkä he arvelevat olevan vapaahetoisen lapsettomuuden syy. Siis kadulla tallaavilta ihmisiltä! Kenellekään ei tullut mieleen pitää gallupia velojen itsensä keskuudessa. :D Siinähän se vastaus olisi tullut suoraan.
Tätä aihetta saa tosiaan repostella joka paikassa mielin määrin ja se nostattaa keskustelua ja kiinnostusta, mutta velat, pitäkää turpanne kiinni. Juuri te siellä ilmiön kuumimmassa ytimessä, olkaa hiljaa.
Ap
Vapaaehtoisesti lapseton on ihminen joka saa lapset 3-kymppisenä, niin ekat 30v elämästään. Lopun ajan hän on lapsellinen. Jos kysyy velalta miksi et tee lapsia, niin paree kysyä sellaiselta velalta joka niitä lapsia ei enää voi saada. Muuten se on kuin kysyisi keneltä tahansa parikypäseltä mimmiltä. Ne on suurin osa vielä veloja. Siksi ei voida pitää järkevänä mitään muuta veloilta kysymistä kuin niiltä jotka eivät lapsia eden kykene saamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän on ihan vanha totuus jo. Ote Ylioppilaslehdestä vuodelta 2010:
"Kalifornian yliopistossa UCLAssa tehdyssä tutkimuksessa nauhoitettiin yli 1 500 tuntia 32 keskiluokkaisen, vähintään kaksilapsisen perheen elämää. Eräs nauhoja purkaneista tutkijoista totesi The Sunday Times -lehdelle nauhojen olevan ”tehokkain mahdollinen ehkäisykeino”. Nauhat osoittivat, että pariskunnat viettivät kahdestaan alle 10 prosenttia siitä ajasta, jonka olivat kotona ja hereillä. Suurimman osan tuosta 10 prosentista vanhemmat olivat niin poikki, että jaksoivat vain katsoa televisiota."
Kovasti ihmetellään vela-naisia, mutta ei lainkaan samalla mittakaavalla ihmetellä lapsensa hylänneitä isiä. Siis ihmisiä, jotka ovat jo tehneet päätöksen hankkia lapsia, mutta eivät siltikään niistä halua huolehtia. Ei ollutkaan se lapsiperhe-elämä niin ihanaa ja rakkaudentäyteistä.
Äitimyytti elää vahvana. Isä voi hylätä perheensä mutta äiti ei, koska vain äidillekö syntyy tämä käsittämätön side lapsiinsa? Miksei sitä synny isälle? Ja eikö muka voi olla äitejä, jotka katuvat niitä lapsiaan ja ihan yhtä lailla haluaisivat niistä eroon kuin ne lukemattomat isätkin, joiden nyt vaan on paljon helpompi lähteä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovasti ihmetellään vela-naisia, mutta ei lainkaan samalla mittakaavalla ihmetellä lapsensa hylänneitä isiä. Siis ihmisiä, jotka ovat jo tehneet päätöksen hankkia lapsia, mutta eivät siltikään niistä halua huolehtia. Ei ollutkaan se lapsiperhe-elämä niin ihanaa ja rakkaudentäyteistä.
Äitimyytti elää vahvana. Isä voi hylätä perheensä mutta äiti ei, koska vain äidillekö syntyy tämä käsittämätön side lapsiinsa? Miksei sitä synny isälle? Ja eikö muka voi olla äitejä, jotka katuvat niitä lapsiaan ja ihan yhtä lailla haluaisivat niistä eroon kuin ne lukemattomat isätkin, joiden nyt vaan on paljon helpompi lähteä?
Valtaosa avioeroista ovat naisten aloitteesta, aina se ei ole valinta miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin sitä ystävääsi ottamaan käyttöön auktoritaarisemman kasvatuslinjan jos jo kahden lapsen normaali ruokailu aiheuttaa kaaoksen.
Sanotaan nyt näin että ystäväni ei tosiaankaan harrasta mitään vapaata kasvatusta. Vanhemmat todellakin ovat auktoriteetteja siinä perheessä, mutta eivät mitään tyranneja kuitenkaan.
Ei siinä tilanteessa edes ollut mitään varsinaista kaaosta, mutta minussa se aiheutti kyllä taivaisiin asti ylettyvän stressihormonipiikin.
Ap
Eli mitä stressaavaa siinä tapahtui? Sori en jaksa kahlata koko ketjua. Itse laitoin just omille ja naapurin muksuille välipalan ja mietin, että miten sivusta seuraaja voisi saada siitä stressin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti ihmetellään vela-naisia, mutta ei lainkaan samalla mittakaavalla ihmetellä lapsensa hylänneitä isiä. Siis ihmisiä, jotka ovat jo tehneet päätöksen hankkia lapsia, mutta eivät siltikään niistä halua huolehtia. Ei ollutkaan se lapsiperhe-elämä niin ihanaa ja rakkaudentäyteistä.
Äitimyytti elää vahvana. Isä voi hylätä perheensä mutta äiti ei, koska vain äidillekö syntyy tämä käsittämätön side lapsiinsa? Miksei sitä synny isälle? Ja eikö muka voi olla äitejä, jotka katuvat niitä lapsiaan ja ihan yhtä lailla haluaisivat niistä eroon kuin ne lukemattomat isätkin, joiden nyt vaan on paljon helpompi lähteä?
Valtaosa avioeroista ovat naisten aloitteesta, aina se ei ole valinta miehelle.
Ja syy on yleensä se, että isä ei osallistu perhe-elämään, vaan pakenee sitä vielä avioliiton ollessa voimassakin.
Vierailija kirjoitti:
Kovasti ihmetellään vela-naisia, mutta ei lainkaan samalla mittakaavalla ihmetellä lapsensa hylänneitä isiä. Siis ihmisiä, jotka ovat jo tehneet päätöksen hankkia lapsia, mutta eivät siltikään niistä halua huolehtia. Ei ollutkaan se lapsiperhe-elämä niin ihanaa ja rakkaudentäyteistä.
Äitimyytti elää vahvana. Isä voi hylätä perheensä mutta äiti ei, koska vain äidillekö syntyy tämä käsittämätön side lapsiinsa? Miksei sitä synny isälle? Ja eikö muka voi olla äitejä, jotka katuvat niitä lapsiaan ja ihan yhtä lailla haluaisivat niistä eroon kuin ne lukemattomat isätkin, joiden nyt vaan on paljon helpompi lähteä?
Tosi hyvä pointti. Ja on myös äitejä jotka hylkäävät lapsensa. Rakkaus omaan lapseen ei ole mikään taianomainen luonnonvoima joka vaan tapahtuu kun lapsi syntyy.
Aiheeseen liittyen myöskään velamiehiä ei pävitellä samoin kuin velanaisia. Oman kokemukseni mukaan homma menee jotakuinkin näin:
Nainen: en halua koskaan omia lapsia.
Kuulija: se johtuu vaan siitä ettet tiedä mitä rakkaus lapseen on, kyllä sä sitten sitä rakastat kun se syntyy, kyllä sun mieli vielä muuttuu (vaikka nainen olisi 40 v).
Mies: en halua koskaan omia lapsia.
Kuulija: hyvä että uskallat tehdä rohkeasti omaa elämääsi koskevan ison päätöksen. Kulje omaa polkuasi, ole vapaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin sitä ystävääsi ottamaan käyttöön auktoritaarisemman kasvatuslinjan jos jo kahden lapsen normaali ruokailu aiheuttaa kaaoksen.
Ei kannata. Siitä on sossu nopeasti mielenkarttojen kanssa kotona ja opettamassa miten lapsesta tehdään vätys tai rikollinen. Minkäänlaista kasvatusta ja kuria ei saa nykylapselle pitää, eikä lapsi ole vastuussa mistään itse. Kaikki on vanhempien vika.
Miten se sossu osaa sinne kotiin tulla opettamaan? Kyllä meillä kuri on, mutta ei me kyllä sossun kanssa olla asioitu, ei ole näkynyt....
Luulenpa että kurinpuute ennemminkin se sossun tulon syys kuin kuri.
Vierailija kirjoitti:
Kovasti ihmetellään vela-naisia, mutta ei lainkaan samalla mittakaavalla ihmetellä lapsensa hylänneitä isiä. Siis ihmisiä, jotka ovat jo tehneet päätöksen hankkia lapsia, mutta eivät siltikään niistä halua huolehtia. Ei ollutkaan se lapsiperhe-elämä niin ihanaa ja rakkaudentäyteistä.
Äitimyytti elää vahvana. Isä voi hylätä perheensä mutta äiti ei, koska vain äidillekö syntyy tämä käsittämätön side lapsiinsa? Miksei sitä synny isälle? Ja eikö muka voi olla äitejä, jotka katuvat niitä lapsiaan ja ihan yhtä lailla haluaisivat niistä eroon kuin ne lukemattomat isätkin, joiden nyt vaan on paljon helpompi lähteä?
Kaksi läheisintä vanhempiensa eron kokenutta ystävääni ovat molemmat yksinhuoltajaisien kasvattamia. Eli kyllä voi olla ja onkin myös tällaisia äitejä. Toinen näistä äideistä tosin sai vielä myöhemmin uuden lapsen, jonka on lellinyt aivan piloille (asuu vanhempiensa luona vielä 26-vuotiaana, ei mt-ongelmia, muttei opiskele tai käy töissä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin nähty. Lapsia tehneet pitävät vapaaehtoista lapsettomuutta loukkauksena omaa valintaa tehdä lapsia kohtaan.
Nämä keskustelut menevät aina samalla tavalla: muut velat komppaa ja yrittää keskustella ja äipät ryntäävät ketjuun solvaamaa.n lapsettomia ja keksimään juttuja, kuten mm. että aloittaja olisi ääneen arvostellut toisen valintaa tehdä lapsia, vaikka on moneen kertaan sanottu, ettei asia ollut niin. Sitten haukutaa.n veloja epäkypsäksi ja ties miksi.
Eli lapsettomuus on uhka ja henkilökohtainen loukkaus lapsellisille, miksi?
Siksi että. Lapsen saaneet ovat tutkitusti onnettomampia ja vähemmän tyytyväisiä elämäänsä kuin lapsettomat eläkeikään asti. Ero on todella suuri. Syyt on varmasti kaikille ilmeisiä.
Niistä jotka hankkivat lapsia todella harva on oikeasti miettinyt asiaa. Niin tehdään, koska "niin kuuluu tehdä". Koska häät ja vauva on onnellinen loppu, ainoa kaikkien tuntema tapa yrittää varmistella että elämällä on merkitys. Vähintään pelosta tehdään, koska entäs jos sitten katuukin, kauheasti on iskostettu miten synkkää ja kamalaa se hylätyn, yksinäisen ikääntyvän naisen elämä on. Naiselle puoliso ja perhe on itsestäänselvä päämäärä elämässä ja sitä pitää tavoitella jo ihan sen takia että muut arvostaa. Sitten tulee juuri naisen perinteisen narratiivin mukaisten elämän huipentumien, häiden ja ensimmäisen lapsen odotuksen ja syntymän, jälkeen karu todellisuus täytenä yllätyksenä: sinua pidetäänkin nyt tyhmänä. Tyhmänä, tylsänä, banaalina, rumana, seksittömänä ja yhtäkkiä 10 vanhempana. Ja päälle se lapsiarki.
Totta kai se on katkeraa ja kurjaa. Mutta ihminen on psykologisesti resilientti ja perustelee kaiken itselleen parhain päin. Jotenkin asia käännellään mielessä semmoiseksi, että tämä oli hyvä valinta ja en kadu pätkääkään. Varmasti rakkaus lapseen auttaa tässä paljon. Mutta moni kokee päässään rakentamalle oikeutuskyhäelmälle uhkaksi sen, kun muut tekevät toisen valinnan ja ovat siihen tyytyväisiä ja puhuvat asiasta avoimesti. Ehkä vielä näyttävät ne kaikki asiat jotka ovat saaneet pitää itsellään, joista lapsen saaneet ovat joutuneet luopumaan. Tätä uhkaa vastaan sitten tunnetaan tarvetta puolustautua hyökkäämällä.
Tämä on inhimillistä enkä sano tätä pilkatakseni tai alentaakseni ketään. Monilla on tällaisia mielen puolustuksia, joista ollaan vähän herkkiä. Ja se on oikeasti väärin äitejä kohtaan miten seksistisesti ja alentuvasti heihin suhtaudutaan, veloillakin on tässä parantamisen varaa.
Ohis. Tutkitusti esikoinen lisää sekä miehen, että naisen onnellisuutta. Toinen lapsia palauttaa äidin lapsettomien tasolle, iskä on vielä lapsetonta miestä onnellisempi. Kolmas lapsi ja siitä eteenpäin laskee etenkin naisen onnellisuutta arjessa. Keskimäärin näin. T. Neljän äiti (lapset jo teinejä/aikuisia ja iltatähti harkinnassa)
Mikä sun lähteesi tähän on? En seuraa aihetta aktiivisesti, mutta mun ymmärrys asiasta on että tämä lapsien ja onnettomuuden/huonomman elämänlaadun yhteys on sen verran vahvasti ja laajasti osoitettu että yksittäinen tutkimus ei ole vielä oikein mikään syy edes epäillä muuta.
En enää muista mistä tuon luin, Tiede-lehdestä? Oletan, että "sun ymmärryksellä" tarkoitat "sun mutu-olettamaasi"?
Tässä nyt jotain. https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.psycho…
"However, studies that reported a happiness deficit for parents often painted the entire population of parents with a single broad brush. For example, early studies didn’t consider differences between nations. To address this, Glass, Simon, and Andersson (2016) compared the happiness levels of couples with and without children from 22 countries. They found that although a happiness deficit existed for parents from some nations, parents from other nations experienced a happiness surplus. For example, compared with childless couples, parents from Norway and Hungary tend to be happier. However, parents in Australia and Great Britain were less happy than their childless counterparts. The country with the largest happiness deficit related to having children was the United States
.......
Countries such as Norway, where parents are happier than nonparents, tend to have family-friendly policies, including paid parental leave, affordable and subsidized child care, more government-protected paid vacation and sick days, and greater work schedule flexibility. These social policies were important to the happiness of both mothers and fathers. In fact, both parents and nonparents were happier in countries with these social policies in place."Monissa, etenkään vanhemmissa, onnellisuustutkimuksissa ei oteta huomioon kansallisia eroja. Esim. Norjassa vanhemmat ovat lapsettomia onnellisempia. Norjassa myös lapsettomat ovat muita lapsettomia onnellisempia. Lapsiluvun vaikutuksesta onnellisuuteen on vähän tutkimuksia. Jos nyt nokkelana kaivat googlesta jonkun "jo ensimmäinen lapsi tekee onnettomammaksi"-tutkimuksen, muista, ettei se ole pohjoismainen tutkimus.
Mun on vähän vaikeaa vastata tähän kohteliaasti. Esiinnyt populaaritieteen kuluttajalle tyypilliseen tapaan hyvin varmana omasta osaamisestasi ja yhtä varmana toisten tietämättömyydestä, ja mun hampaisiin koskee ja verenpaine nousee kohtuuttomasti kun kohtaan paskaa popularitiedettä ja sen lieveilmiöitä niinkuin tätä pätemiskulttuuria. Mutta koitan silti.
Teen kyllä aina läksyni kunnolla ja tarkistan tieteeseen liittyvät väitteeni ennen kuin esitän niitä, jolleivät ole tuoreessa muistissa. Tai sitten sanon suoraan että tämä perustuu nyt muistikuviin joihin en itse täysin luottaisi. Nyt katsoin ennen kirjoitustani näitä papereita: https://www.researchgate.net/publication/227009836_Parenthood_and_Happi…
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5222535/
En kuitenkaan lukenut niitä läpi, silmäily riittää av:lle, enkä ruvennut tarkistamaan kunnolla mitä asiasta on kirjoitettu, joten en ole asiaan perehtynyt enkä väitä olevani.Kansainvälinen vaihtelu on huomioitu noissa lähteissä länsimaiden osalta hyvin. Yleistys, että vanhemmuus tekee ihmisen onnettomammaksi pätee silti ja pitää paikkansa Suomessakin. Molemmat tutkimukset huomioivat lähteessäsi esiin tuodut näkökulmat lapsiperheiden palveluista ja sosiaalipolitiikasta. Toisessa katsottiin asiaa myös koulutuksen, elämäntilanteen, sukupuolen ja asenteiden kautta, se vaikutti musta oikein mielenkiintoiselta ja luen tuon vielä kokonaan kunhan ehdin.
Hohhoijaa..
https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.stat.f…
Tässä käppyrässä näkyy selvästi, että yhdestä muutamaan lapsen vanhemmat ovat keskimäärin 30 v eteenpäin vähintään yhtä onnellisia kuin lapsettomat ja vanhemmiten, keski-iän jälkeen, asia kääntyykin niin päin, että vanhemmat ovatkin lapsettomia onnellisempia. Tosin vanhempia ei erotella sukupuolen mukaan ja kuten tiesimmekin, ovat äidit isiä onnettomampia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kyllä niin samaistua ap.n kommenttiin. Asuin veljeni luona melkein parin kuukauden ajan kun omaa asuntoani remontoitiin. Hänellä on kaksi poikaa ja tyttö, joista vanhin eskarissa. Voin sanoa, että kun oma koti valmistui olin vieläkin varmempi siitä, etten omia lapsia tahdo. Veljeni on vaimonsa kanssa erittäin hyviä vanhempia, mutta päiväkotiin lähtö, ruokailut ja nukkumaanmenot eivät siltikään olleet niitä helpoimpia siirtymiä päivässä.
Tuntuu hassulta, että kun lapsettomana aikuisena ihmisenä sanon, mikä hankaluutta aiheutti perheessä on minulla varmasti lynkkausjoukko valmiina. Mutta kun äiti tai isä puhuu arjen hankaluuksista niin heitä sympataan. Vela ei saa ilmaista omaa mielipidettään lapsiperhearjesta.
Saa. Mutta vanhempana tietää että vela ei ymmärrä asian toista puolta, ja siksi kokemus on puutteellinen. En minä jaksa kuunnella toisen PELKKÄÄ kauhistelua siitä kuinka kamalalta meidän aamupukeminen näyttää. Kun toisaalta se toinen ei ymmärrä sitä tunnetta, kuinka liikuttavalta se tuntuu - sen aamuhässäkän jälkeenkin - tiputtaa se oma lapsi koululle ja katsella kun se taapertaa ystäviensä luo iso reppu selässä keikkuen. Vanhemmuus on työtä ja sen vela näkee. Vanhemmuus on myös palkitsevaa, palkitsevaa sellaisella tavalla mitä vela ei voi ikinä ymmärtää.
Tuokin on tosi hassu olettamus, että lapseton ihminen kuvittelisi lapsiperhe-elämän olevan pelkkää hässäkkää ja negatiivista stressiä ilman mitään palkintoa. Jos asia olisi noin, kukaan tässä maailmassa ei lisääntyisi koskaan, ainakaan vapaaehtoisesti.
Kyllä minä tiedän että vanhempi rakastaa lastaan ja lapsi vanhempaansa. Kyllä minä tiedän että lapsen kehitystä on kiehtovaa seurata. Ei se muuta sitä faktaa etten itse halua elää sellaista elämää.
Ap
Ja saat olla haluamatta. Tuo on vain syy miksi velojen juttuja ei ehkä vanhemmat jaksa kuunnella.
Henk.koht. minulle tulee mieleen lähinnä kypsymätön teini-ikäinen mieleen näistä aikuisista ihmisistä, jotka jaksaa valittaa lapsiperheen normaalista ruokailutilanteesta. Teinithän on sellaisia aika itsekkäitä ja egoistisia, koko maailman pitäisi pyöriä teinin ympärillä ja auta armias jos jostain on pientäkin vaivaa 😂 Mut teini-ikähän on nykyisin pitkittynyt.. en itse vaan jaksa kuunnella sellaista narinaa 🙂
Kommentistasi, jossa sanot veloja kypsymättömiksi teineiksi tulee mieleen äiti joka katuu suuresti lapsiaan. Ja purkaa katumuksen kateudelta haiskahtavilla kommenteillaan.
En suinkaan puhunut KAIKISTA veloista. Vain niistä jotka menee lapsiperheeseen kylään ja kokee oikeudekseen istua siellä naama väärinpäin, arvostella toisten lapsia vain koska he ovat lapsia, tai jaksavat vain valittaa lapsiperheiden elämästä. Sellaiset narisijat on rasittavia ja heistä tulee mieleen teini-ikäinen.
Taisit lukea aloitukseni ihan omanlaistesi lasien läpi. :D Minä en istunut pöydässä naama väärinpäin valittamassa. Meillä oli hauskaa, sekä lapsilla että aikuisilla. Tuohon kaoottisuusheittooni ystäväni tokaisi naurahtaen että tällaista se on suurimman osan aikaa, muista ehkäisy.
Ap
Muista säkin nauraa ku joku äippä ihmettelee sun kolkkoa ja ankeaa kotias!
Jostain kumman syystä luulet, et sun käytös oli korrektia, mut ei se sitä ollut.
Muistan kyllä, tosin kotini ei ole ankea eikä kolkko. :) Kuten eivät myöskään tämän ystäväni lapset. Se että nauraen totean tilanteen olevan kaoottinen, ei ole loukkaus ketään kohtaan. Eikä ystäväni sitä sellaisena myöskään ottanut, nauroi itsekin. Ja tosiaan muistutti siitä ehkäisystä.
Tämä(kin) ketju on nyt tuonut ilmi sen, että on vanhempia jotka lapsistaan huolimatta kykenevät nauramaan itselleen ja arvostamaan muidenkin valintoja. Sitten on toisenlaisia vanhempia, mutta sellaisten luona en kävisi kylässä vaikka tuntisinkin.
Ap
Ymmärrätkö, että ihminen voi nauraa/naurahtaa, vaikka häntä ei oikeasti naurata yhtään?
"Ah - ma nauran, kun kuvani niin kauniina peilissäin nään" (Bianca Castafiore)
Voi hyvin kuvitella sen tilanteen, kun ap istuu kahvipöydässä luoden silmäyksiä äänekkäisiin ja sottaaviin lapsiin. Isäntäväki, joka toki huomaa vieraan katseet, keventää tilannetta empatisoiden ja vitsailee ehkäisystä, että vieraalle tulisi iloinen mieli.
Niin, minä siis autoin ystävääni välipalan valmistelussa kun tuon tokaisun heitin. Lapset olivat kyllä äänekkäitä ja sottasivat, mutta niin lasten kuuluukin. En kävisi vierailulla jos se minua jotenkin ahdistaisi.
P.S. Minä olin se joka siivosi ne sotkut. Jos nyt pikkuhiljaa päästäisiin yli tuosta käsityksestä, että minä olen istunut pöydässä naama norsunv.tulla ja arvostellut heidän tekemisiään.
Ap
Sinä olet "naureskellut" ja arvostellut heidän tekemisiään. Oman elämäsi asiantuntijana, joka vetoaa omaavansa kokemusta vauvoista ja lapsista sillä perusteella, että sukuun on joskus syntynyt pari vauvaa ja piipahdat joskus ystäviesi perheissä. Lapset on usein puheliaita ja ruokapöydässä tapahtuu, se on täysin normaalia lapsiperheellisille, mutta sinä kutsut heidän elämäänsä kaaokseksi, vaikkei mitään grande catastrofia ole edes tapahtunut.
Sinä vääntelet taas sanomisiani oman, vihamielisen agendasi ajamiseksi. Minä en ole sanonut että heidän elämänsä on kaoottista. Minä sanoin, että ruokailutilanne näyttäytyi minulle kaoottisena. Se oli meistä molemmista ihan hauskaa.
Ap
Eli siis tarkoitatko että yhden hassunhauskan ruokailutilanteen näkeminen on sinulle tehokkain ehkäisykeino?
Pitääkö nyt tahallaan käsittää asioita väärin? Olen itse sanonut kanssa monta kertaa suoraan kavereille että on tehokas ehkäisykeino. Ne on ottanut sen huumorilla, kuten se oli tarkoitettu.
Minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta, joten tietysti lapsiarjen näkeminen vahvistaa sen etten halua lapsia.
Ihmiselle jolla on vauvakuumetta, tuollainen tilanne ei häiritse yhtään.
M36
Minua ei kiinnosta pätkääkään haluatko sinä lapsia vai et. Mutta on todella epäkunnioittavaa puhua toisten lapsista noin. Se on ihan niitä lapsia itseään ja heidän elämää kohtaan epäkunnioittavaa, vaikka niiden isä tai äiti kohteliaisuuttaan sun törkeälle vitsille nauraisikin. Jokainen ihminen on arvokas ja moni vela ei selvästi kunnioita lasten ihmisarvoa. Se on asian ongelma, ei vapaaehtoinen lapsettomuus itsessään.
Ymmärrän pointtisi tässä, mutta kannattaisiko löysätä nutturaa vähäsen? Kyllä jokainen ihminen ja ihmisen mielipide on arvokas, mutta AP:n mielipidettä on vähätelty aika rankasti tässä ketjussa. Tämä vähättely mitä ketjussa esiintyy heijastaa yhteiskunnan ilmapiiriä esim veloja kohtaan.
Tottakai puolustan AP:n mielipidettä koska se menee aika yksi-yhteen omani kanssa, ja tässä ketjussa hyökätään mutulla ja yritetään vähätellä ja ns. lyödä vyön alle.
M36
Sitä ap:n aloituskin oli.
Jos haluaa asiallista keskustelua aiheesta, sen olisi voinut aloittaa vaikka näin:
" En halua lapsia, koska en jaksaisi huolehtia toisen ihmisen tarpeista ja kaipaan melko paljon rauhaa ja hiljaisuutta ympärilleni."
Sen sijaan että käyttää esimerkkinä ystävän lapsia, kuinka he saa omat stressihormoonit nousemaan pilviin ja toimii itselle kaikkein tehokkaimpana ehkäisykeinona. Ja sitten kun todetaan ettei tuo ole asiallista sitä ystävää, lapsiperheitä tai lapsen ihmisarvoa kohtaan, niin kuitataan se haa-haa-huumorilla.
No sulta vieläkin meni se pointti ohi niin että hujahti. Viime aikoina lehdissä ja muissa medioissa on väitetty, että lapsentekoikäiset eivät näe normaalia lapsiperhe-elämää, ja siksi kuvittelevat sen olevan vaikeampaa kuin se on eivätkä uskalla hankkia lapsia. Ap esitti esimerkin - hän on päässyt seuraamaan nimenomaan normaalia lapsiperhe-elämää ja kokee tällaisen aika tavallisen arkisen ruokailun stressaavana ja lapsentekointoa vähentävänä. Eli juuri päinvastoin kuin medioissa on esitetty. Jos joku nyt noista kirjoituksista onnistuu loukkaantumaan, niin taitaa olla jotain omia traumoja tms, ja teksteistä luetaan ihan muuta kuin niihin on kirjoitettu.
Onneksi mullakin on kavereita, joiden kanssa puhutaan suoraan ja rennosti. Eikä kukaan loukkaantuisi vaikka tällaisesta aloituksesta.
Kun talossa on vieraita, ei voida puhua "normaalista lapsiperhe-elämästä". Vieras on aina vieras ja aiheuttaa erilaisen tilanteen.
Meilläkin on eräs ystäväpariskunta, joka erittäin mielellään tuo aina esiin sen, miten he puhuvat asioista "suoraan". Tämän pariskunnan kommenteille nyökytellään ja hymistellään ja nauretaan mukana, mutta oikeasti niitä pidetään epäkohteliaina. Miksikö sitten nyökytellään ja hymistellään ja nauretaan mukana? Siksi, että niin selvitään vähimmällä.
Alue: Aihe vapaa
No sulta vieläkin meni se pointti ohi niin että hujahti. Viime aikoina lehdissä ja muissa medioissa on väitetty, että lapsentekoikäiset eivät näe normaalia lapsiperhe-elämää, ja siksi kuvittelevat sen olevan vaikeampaa kuin se on eivätkä uskalla hankkia lapsia. Ap esitti esimerkin - hän on päässyt seuraamaan nimenomaan normaalia lapsiperhe-elämää ja kokee tällaisen aika tavallisen arkisen ruokailun stressaavana ja lapsentekointoa vähentävänä. Eli juuri päinvastoin kuin medioissa on esitetty. Jos joku nyt noista kirjoituksista onnistuu loukkaantumaan, niin taitaa olla jotain omia traumoja tms, ja teksteistä luetaan ihan muuta kuin niihin on kirjoitettu.
Onneksi mullakin on kavereita, joiden kanssa puhutaan suoraan ja rennosti. Eikä kukaan loukkaantuisi vaikka tällaisesta aloituksesta.