Puolisolla jotain meneillään?

https://www.vauva.fi/keskustelu/2564185/mustasukkaisen_kumppanin_sairai…

Ootte sairaita.

Itse liian kauan kuvittelin että kuvittelen vaan. Totuus oli ett nainen oli mieheeni ihan sekaisin. Mies ei oikein tiennyt miten suhtautua ja kertoa minulle. Livautteli siis puheeseen.

Kysyin että eihän mitään ole vireillä ja mies vain ylikorostuneesti että se on kunnon nainen naimisissa eihän siinä mitään voisi olla. Ja leikki jatkui flirttinä, kuten myöhemmin kuulin.

Ei tarvinnut kuin yhden kotiriidan meillä ja se johti lohtuhalaukseen "työkavereiden kesken". Siitä jatkui naisen kotiriidalla, halauksella ja suutelulla. Suunta oli selkeä. Satuin näkemään hyvänyön toivotukset miehen kännykän näytöllä josta jäi kiinni.

Molemmat vannoivat että mitään enempää ei (vielä???) ollut tapahtunut. Nainen kyllä myönsi rakastuneensa. Mies sanoi että oli vain mennyt sekaisin huomiosta jota sai, mutta oli tyytyväinen kun asia sai lopun. Ei tiennyt miten päästä tilanteesta ulos ja olisi ollut koko ajan kännykkä minun näkyvillä. Siksi näin sen ponnahdusviestinkin. Näytti muutkin viestit ja sain aivan hysteerisen kohtauksen enkä halunnut muuta kuin miehen ulos. Hän pyrki kaikin tavoin saamaan luottamukseni takaisin.

Olin niin vihainen ja katkera ja pettynyt ja turvallisuudentunteeni romahti kokonaan. Pahinta oli ajatus, että "Liisa" puheissa oli ollut meidän sängyssä, meidän mennessä nukkumaan. Oma koti tuntui liatulta.

Tästä on jo pian kaksi vuotta ja vieläkin sydämestä sieppaa kun tulee mieleen. Tiedän ettei mies tuosta naisesta välittänyt enempää kuin puolitutusta sukulaisesta, ja nykyään vielä vähemmän kun kokee että nainen suunnitteli asian. Mutta jo se tuntuu pahalta että nainen saattoi kuvitella että meidän väliin voisi tulla. Flirtti oli liian hauskaa, jotta olisi kannattanut muistaa uskollisuus. Mies takuulla nautti roolistaan silloin, mutta on tehnyt kaikkensa jotta ymmärtäisin että minua rakastaa ja on pahoillaan elämänsä suurimmasta virheestä.

Töissä tulee nähtyä tuollaista. Kai se täytyy hyväksyä aikuisten leikiksi, jossa ei vain tajuta miten petetyksi kotona odottava voi itsensä tuntea?

Kerro miehellesi, missä sinun rajasi menee ja mikä on pettämistä sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Itse liian kauan kuvittelin että kuvittelen vaan. Totuus oli ett nainen oli mieheeni ihan sekaisin. Mies ei oikein tiennyt miten suhtautua ja kertoa minulle. Livautteli siis puheeseen.

Kysyin että eihän mitään ole vireillä ja mies vain ylikorostuneesti että se on kunnon nainen naimisissa eihän siinä mitään voisi olla. Ja leikki jatkui flirttinä, kuten myöhemmin kuulin.

Ei tarvinnut kuin yhden kotiriidan meillä ja se johti lohtuhalaukseen "työkavereiden kesken". Siitä jatkui naisen kotiriidalla, halauksella ja suutelulla. Suunta oli selkeä. Satuin näkemään hyvänyön toivotukset miehen kännykän näytöllä josta jäi kiinni.

Molemmat vannoivat että mitään enempää ei (vielä???) ollut tapahtunut. Nainen kyllä myönsi rakastuneensa. Mies sanoi että oli vain mennyt sekaisin huomiosta jota sai, mutta oli tyytyväinen kun asia sai lopun. Ei tiennyt miten päästä tilanteesta ulos ja olisi ollut koko ajan kännykkä minun näkyvillä. Siksi näin sen ponnahdusviestinkin. Näytti muutkin viestit ja sain aivan hysteerisen kohtauksen enkä halunnut muuta kuin miehen ulos. Hän pyrki kaikin tavoin saamaan luottamukseni takaisin.

Olin niin vihainen ja katkera ja pettynyt ja turvallisuudentunteeni romahti kokonaan. Pahinta oli ajatus, että "Liisa" puheissa oli ollut meidän sängyssä, meidän mennessä nukkumaan. Oma koti tuntui liatulta.

Tästä on jo pian kaksi vuotta ja vieläkin sydämestä sieppaa kun tulee mieleen. Tiedän ettei mies tuosta naisesta välittänyt enempää kuin puolitutusta sukulaisesta, ja nykyään vielä vähemmän kun kokee että nainen suunnitteli asian. Mutta jo se tuntuu pahalta että nainen saattoi kuvitella että meidän väliin voisi tulla. Flirtti oli liian hauskaa, jotta olisi kannattanut muistaa uskollisuus. Mies takuulla nautti roolistaan silloin, mutta on tehnyt kaikkensa jotta ymmärtäisin että minua rakastaa ja on pahoillaan elämänsä suurimmasta virheestä.

Töissä tulee nähtyä tuollaista. Kai se täytyy hyväksyä aikuisten leikiksi, jossa ei vain tajuta miten petetyksi kotona odottava voi itsensä tuntea?

Kerro miehellesi, missä sinun rajasi menee ja mikä on pettämistä sinulle.

Olen todella pahoillani puolestasi. Raastava tilanne.

Ja mitä tulee tuohon edelliseen "Ootte sairaita." -kommenttiin linkkeineen, en ole mustasukkaista tyyppiä. Nytkään en oikeastaan jaksaisi ottaa tätä edes puheeksi, saati sitten että kyttäisin jotain kuitteja ja kellonaikoja tai mitään. Ei minulla ole mitään syytä tekemällä tehdä draamaa ja näkemällä nähdä asioita. Sellaiselle tielle kun lähtee, sen näkee minkä "haluaa".

Vaistoihini luotan, yleensä se kannattaa.

Mutta kuten sanottu, en oikeastaan jaksaisi edes ottaa puheeksi, mutta sen verran rassaa että ei kai tätä huomiottakaan voi jättää.

ap.

Luota vaistoosi. Ehdottomasti kysyisin, aika erikoista jos ei puolisolta voi kysyä tuollaista.

Kyllä usein tuollainen käytös viittaa ihastukseen, mutta suurella todennäköisyydellä mitään ei ole ehtinyt tapahtua. Hyvä ottaa asia puheeksi ennen kuin ehtiikään.

Jos suuttuu kyselystä, kertoo mielestäni syyllisyydestä.

Ei voi tai ei jaksa, on kaksi eri asiaa. Jos ei ole mustasukkaista tyyppiä, ei ehkä "jaksaisi". Mutta jos ei jaksa ottaa puheeksi, se voi antaa väärää signaalia siitä että hyväksyy mitä tahansa.

Huh, en tiedä mitä ajatella.

Tilaisuus kysyä tulikin samantien, muttei sellaisena kun ajattelin. Mielelläni olisin nähnyt itseni kysymässä asiasta rauhallisesti, mutta homma meni niin että mies innostui silminnähden jostain tulevasta pallopeli-illasta ja olin hetken aivan äimänä kun ei tuo innostus stemmannut mihinkään aiempaan. Huomasin sitten Liisan nimen pelilistassa ja korvissani alkoi soimaan.

Olin aika kärkevä ja äänensävyltäni hyökkäävä kun kysyin että "mikä tässä on homman nimi kun toi Liisa putkahtelee nyt monta kertaa päivässä esiin?" En siis missään nimessä huutanut tai syyttänyt mistään (päinvastoin; sanoin etten sinänsä epäile pettämisestä tms.) mutta kysymyksen asettelu ei siis tuossa nyt sitten mennyt aivan nappiin. 

Mies suuttui aika huolella (niinpä niin...), mutta nyt on tietenkin tylsä tilanne kun esitin asian siten etten oikeastaan ihmettele suuttumustaan yhtään. Tapamme kun on kommunikoida aina asiallisesti ja kauniisti ja ylitin tietyn rajan kysymällä asiasta yhtään pehmentelemättä.

Itsekin olen nyt itselleni suuttunut. Eihän tällä tavalla tule yhtään hullua hurskaammaksi. Juuri tämän vuoksi asiat tulisi AINA selvittää täysin rauhallisena, ilman minkäänlaista näkyvää tai kuuluvaa tunnekuohua.

ap.

Toisaalta ärsyttää ja oudoksuttaa sekin, että nyt minä olen se pahis jonka pitää hävetä ja tuntea itseni kohtuuttomaksi. 

ap.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ärsyttää ja oudoksuttaa sekin, että nyt minä olen se pahis jonka pitää hävetä ja tuntea itseni kohtuuttomaksi. 

ap.

No mutta niinhän sinä olet.

Todennäköisesti peli on menossa jos stä epäilet. Meillä on töissä eräs insinööri ukkomies iskenyt silmänsä nuoreen naiseen. Kaikki töissä tietävät asian. Näkyy niin helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ärsyttää ja oudoksuttaa sekin, että nyt minä olen se pahis jonka pitää hävetä ja tuntea itseni kohtuuttomaksi. 

ap.

No mutta niinhän sinä olet.

Sinua ei siis olisi häirinnyt se, että kaiken päälle naisen nimi löytyikin siitä pelilistasta?

Olisiko aivan paha asia, jos pyydät anteeksi suutahtamista ja kerrot ettå oikeasti tunteesi on sekoitus epätietoisuutta ja surua. Niitä ei tarvitse pyytää anteeksi, mutta äkillisyyttä voit pahoitella. Että olet kuullut riittävän monta työpaikkaihastusta ja miten helposti viatonkin työkaveruus menee yli rajan. Että naiset varsinkin suhtautuvat yleisesti paljon voimakkaimmin tuntein niihin, ja että tuntematta Liisaa et voi olla miettimättä mitä Liisa tilanteesta tuumaa.

Varmemmaksi vakuudeksi vilauta suomi24 työpaikkaromanssit-palstaa ja muutamia kaipaavia naiskirjoittajia.

Miehet ei oikeasti ymmärrä miten naisten ihastus voi kasvaa vain silmiinkatsomisesta.

Kyllä se mies valitettavasti ihastuneelta kuulostaa. Älä ryhdy syylliseksi, oli ihan ymmärrettävä reaktio sulla.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko aivan paha asia, jos pyydät anteeksi suutahtamista ja kerrot ettå oikeasti tunteesi on sekoitus epätietoisuutta ja surua. Niitä ei tarvitse pyytää anteeksi, mutta äkillisyyttä voit pahoitella. Että olet kuullut riittävän monta työpaikkaihastusta ja miten helposti viatonkin työkaveruus menee yli rajan. Että naiset varsinkin suhtautuvat yleisesti paljon voimakkaimmin tuntein niihin, ja että tuntematta Liisaa et voi olla miettimättä mitä Liisa tilanteesta tuumaa.

Varmemmaksi vakuudeksi vilauta suomi24 työpaikkaromanssit-palstaa ja muutamia kaipaavia naiskirjoittajia.

Miehet ei oikeasti ymmärrä miten naisten ihastus voi kasvaa vain silmiinkatsomisesta.

Joo, toki pyysin jo heti kättelyssä anteeksi että esitin asian kärkevästi. Perustelin näkökulmani asiallisesti ja rauhallisesti tuon "ensipuuskahduksen" jälkeen. Silti hommasta jäi nyt sellainen sivumaku, että minä tässä olen syyllinen ja miesparka aivan väärinkohdeltu. Vaikka oikeasti en siis edes huutanut tai mitään, eisitin asiani ensin vain liian napakasti omaankin korvaani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko aivan paha asia, jos pyydät anteeksi suutahtamista ja kerrot ettå oikeasti tunteesi on sekoitus epätietoisuutta ja surua. Niitä ei tarvitse pyytää anteeksi, mutta äkillisyyttä voit pahoitella. Että olet kuullut riittävän monta työpaikkaihastusta ja miten helposti viatonkin työkaveruus menee yli rajan. Että naiset varsinkin suhtautuvat yleisesti paljon voimakkaimmin tuntein niihin, ja että tuntematta Liisaa et voi olla miettimättä mitä Liisa tilanteesta tuumaa.

Varmemmaksi vakuudeksi vilauta suomi24 työpaikkaromanssit-palstaa ja muutamia kaipaavia naiskirjoittajia.

Miehet ei oikeasti ymmärrä miten naisten ihastus voi kasvaa vain silmiinkatsomisesta.

Joo, toki pyysin jo heti kättelyssä anteeksi että esitin asian kärkevästi. Perustelin näkökulmani asiallisesti ja rauhallisesti tuon "ensipuuskahduksen" jälkeen. Silti hommasta jäi nyt sellainen sivumaku, että minä tässä olen syyllinen ja miesparka aivan väärinkohdeltu. Vaikka oikeasti en siis edes huutanut tai mitään, eisitin asiani ensin vain liian napakasti omaankin korvaani.

Ja tämä siis ap.

Nenai.

Hetken jo ajattelin olevani tää Liisa, mutta pelijuttu ei täsmää. Eikö se ole vaan hyvä että työkavereilla kemiat toimii? Ihastusta voi olla, mutta itse en koskaan sekaantuisi varattuun, joten mitään ei tule ikinä tapahtumaan.

Itse puhun useastakin työpaikan miehestä kotona. Pieni firma ja mies tuntee myös nämä ihmiset. Ei aina puhuminen nimeltä tarkoita yhtään mitään.

Itse olen uudessa työpaikassa ja työparini on mies( itse siis olen heteronainen). Puhun kyllä kotona työparistani paljonkin, mutta minulla ei liity tähän mitään romanttista. Ei kyllä heilahda viisari, vaikka hän onkin ihan kiva, asiallinen, auttaa jne.

Eli voi se näinkin olla, että työkaveri on vain työkaveri. Mutta selvitä teidän tilanne, jotta saat rauhan. Tsemppiä!

Puhuminen nimeltä ei ollut se pointti, vaan että yksi ja sama nimi toistuu alvariinsa (monta kertaa päivässä!) toisin kuin muut nimet. Ja kyllä toi pelihomma viimeistään soittaa kelloja, ellei jo muutenkin.

Kumpi on pahempi, itse ihastus (joita kyllä tapahtuu puolin ja toisin pitkän suhteen aikana), vai se, että kumppaniltasi puuttuu itsekuria ja hän on niin idiootti että vielä tarkoituksellisesti ruokkii ihastustaan puhumalla henkilöstä jatkuvasti ja viettämällä aikaansa ennemmin ihastuksensa kuin sinun seurassasi? Kumppanisi tarvitsisi kyllä nyt sankollisen kylmää vettä niskaansa.