Miten aikuisena voisi saada oman tiiviin "jengin" eli kaveriporukan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka vanha olet ap?

Itseäni ei ainakaan enää mitkään tiiviit aikuisporukat enää kiinnosta yhtään. Ne olivat kivoja joskus silloin teininä ja nuorena aikuisena, mutta ei enää. Enää ei ole aikaa ja mielenkiintoa alkaa virittelemään mitään turhanpäiväisiä tapaamisia.

Aikuinen (30v) ja haluaisin tiiviin kaveriporukan tai edes yhden hyvän ystävän. Eivätkö ihmiset kaipaa enää ystäviä?

Ohis...on ihan tavallista, että kolmekymppisillä on jo elämässä ystäviä ja kavereita. Monilla on puolisokin ja mahdollisesti ainakin aikeissa perheen perustaminen. Eletään siis jo vähän sellaista keski-ikäistyneiden elämää eikä kaivata uusia kaveriporukoita elämään. Kaveriporukoita saattaa olla, mutta niihin on kuuluttu jo pidemmän aikaa. Opiskeluaikaisia porukoita tai jotain työporukoita. Mutta yhteisiä jouluja ei kyllä vietetä heidänkään kanssa. Toinen yksinäinen saattaisi kaivata seuraa jouluksi, mutta aika monilla on tuossa iässä ihmisiä, joiden kanssa ovat tottuneet viettämään joulunsa. 

Ystäviä ja kavereita on mahdollista saada aikuisenakin, mutta kaipaat tiivistä ystävyyttä jouluineen päivineen ja jo pelkkä ystävyyden syntyminen voi kestää pitkään. Todennäköisesti löytäisit kaipaamasi tiiviin ystävyyssuhteen jostain toisesta yksinäisestä, jonka ei tarvitse käyttää aikaansa kehenkään muuhun ihmiseen kuin sinuun. Se, että löytäisit useamman sellaisen eli saisit kaveriporukan, on jo hankalampaa. Ei riitä, että kaikki 4-5 kaveriasi viihtyisivät hyvin sinun kanssasi vaan heidän pitäisi viihtyä hyvin myös toistensa kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka vanha olet ap?

Itseäni ei ainakaan enää mitkään tiiviit aikuisporukat enää kiinnosta yhtään. Ne olivat kivoja joskus silloin teininä ja nuorena aikuisena, mutta ei enää. Enää ei ole aikaa ja mielenkiintoa alkaa virittelemään mitään turhanpäiväisiä tapaamisia.

Aikuinen (30v) ja haluaisin tiiviin kaveriporukan tai edes yhden hyvän ystävän. Eivätkö ihmiset kaipaa enää ystäviä?

Ei se tiivis kaveriporukka välttämättä toteudu.

Syitä on edellä lueteltu.

Onko sinulla harrastuksia?

Olen saanut harrastusten myötä kavereita vasta yli 40- vuotiaana...

10v työura vieraan palveluksessa toi yhden ystävän, joka hänkin on aikalailla erakko...

Kuulemma olin pidetty työkaveri, mutta jokin näkymätön seinä minut erotti muista.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla vaikeaa, koska aikuisilla on yleensä jo ihmissuhteita. Varsinkin sellaisilla, joilla on parisuhde ja mahdollisesti lapsiakin. Suomalaiset yleensä viettävät jouluja perheidensä kanssa eivätkä kavereidensa kanssa. Ystävänpäivä...viettävätkö suomalaiset aikuiset ystävänpäivää? 

Kaipaamasi tiiviin porukan kasaamisen ongelma on, että kaikkien pitäisi tulla hyvin toimeen keskenään. Kaikilla pitäisi olla halua kuulua juuri tähän porukkaan eikä mihinkään muuhun porukkaan. Ts heillä ei oikeastaan saisi ennestään olla mitään tiivistä porukkaa, johon kuuluvat. Porukan jäsenet eivät saisi olla kovin kiireisiä ihmisiä, koska silloin yhteisten tapaamisten järjestäminen muuttuu vaikeaksi, kun pitäisi sovittaa monen ihmisen aikataulut yhteen. Kaikkien pitäisi myös asua kohtuullisen lähellä toisiaan...jo 50 km etäisyys voi hankaloittaa asiaa. 

Juuri noin. Minulla on pari kaveria, joiden vaimojen kanssa minun vaimoni ei tule oikein toimeen. Ei oikein edistä yhdessä hengailua.

Jos asuu vähän syrjemmässä, voi olla samanhenkisten ihmisten löytäminen vaikeaa, välttämättä kukaa muu ei ole kiinnostunut samoista asioista, ainakaan siinä määrin, että harrastusporukkaa saisi kasaan.

Miksi vaimosi ei tule kavereittesi vaimojen kanssa toimeen? Tai he hänen kanssaan? Vai eikö vaimoasi kiinnosta muiden vaimojen jorinat ja heidän oma minikuppikunta?

Olen suorastaan allerginen tuollaisille toisen kautta tuleville kaveriporukoille. Olin joskus miehen kanssa, joka yritti vetää minua mukaan omien kavereittensa ja heidän tyttöystäviensä joukkoon, mutta ne teennäisen viininmaisteluillat, peli-illat ja ties mitkä Suomenlinnan piknikretket olivat minulle ihan kamalia.

Muut tyttöystävät tunsivat toisensa jo ennalta, jotkut olivat tunteneet toisensa jo vuosia ja heillä oli ihan ikiomat juttunsa, joihin en päässyt mukaan. Enkä edes halunnut. Kun miehet lähtivät jonnekin saunaan, niin tyttöystävien oli tarkoitus jutustella keskenään, mutta ilta menikin siinä, että he juttelivat omiaan ja minä selasin kännykkää. Niinpä aikani sitä katsottuani päätin jäädä pois ja sehän ei olisi sopinut miehelle ollenkaan, vaan pilasin kuulema kaikkien illan. Pistin poikki ja löysin parempaa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuta ap ulkomaille suomalaiset on tuollaisia yksin kotonaan nyhjääviä nössöjä joilta puuttuu sosiaaliset taidot

Enpä usko, että ap on kovin kummoinen sosiaalisten taitojensa kanssa, jos hän ei kerran ole saanut tähän mennessäkään jotain porukkaa kavereikseen. Vika on siis ap:n sosiaalisissa taidoissa, ei kaikkien muiden.

Minulla on hyvät sosiaaliset taidot joten siitä ei ole kiinni. Työpaikallakin olen järjestänyt tapahtumia ja kokoontumisia mutta kukaan ei osallistu. En istu yksin nurkassa naama rutulla vaan olen iloinen, avulias ja aito. Harrastusten kautta ei ole syntynyt aitoja ystävyyssuhteita ja olen aivan yksin.

Olet siis joku tekopirteä duracell pupu, jota yksikään tyyppi ei jaksa. Se tyyppi, joka rummuttaa rummuttaa rummuttaa rummuttaa kun muut ovat saaneet tarpeekseen jo aika päivä sitten. Yök.

Kaveriporukat syntyy yhteisen tekemisen ympärille, kun on joku asia joka vetää kaikki paikalle säännöllisesti ja luotettavasti. Harrastukset ja työpaikka on aikuisille sellaisia, mutta harrastusporukkaakin on vaikeaa pistää kasaan.

Oon miettinyt samaa paljon eikä mulla ole muita hyviä ideoita kun ruveta tarkoituksellisesti organisoimaan rengasta toisten hylkiöiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka vanha olet ap?

Itseäni ei ainakaan enää mitkään tiiviit aikuisporukat enää kiinnosta yhtään. Ne olivat kivoja joskus silloin teininä ja nuorena aikuisena, mutta ei enää. Enää ei ole aikaa ja mielenkiintoa alkaa virittelemään mitään turhanpäiväisiä tapaamisia.

Aikuinen (30v) ja haluaisin tiiviin kaveriporukan tai edes yhden hyvän ystävän. Eivätkö ihmiset kaipaa enää ystäviä?

Sinulla on liian tiukat kriteerit ystäväehdokkaille. Sinusta se on kiinni. Minulla on paljon ystäviä. Yksi hyvä ystäväni on nyt 93 vuotias, eli hän on lähes 50 vuotta minua vanhempi. Soittelimme viimeksi maanantaina ja keskiviikkona menen taas hänen luokseen kylään.

Vierailija kirjoitti:

Kaveriporukat syntyy yhteisen tekemisen ympärille, kun on joku asia joka vetää kaikki paikalle säännöllisesti ja luotettavasti. Harrastukset ja työpaikka on aikuisille sellaisia, mutta harrastusporukkaakin on vaikeaa pistää kasaan.

Oon miettinyt samaa paljon eikä mulla ole muita hyviä ideoita kun ruveta tarkoituksellisesti organisoimaan rengasta toisten hylkiöiden kanssa.

Meinasin just kirjoittaa samaa. Opiskeluporukat, työporukat ja harrastusporukat, koska tosiaan oppilaitokselle, työpaikalle ja harrastuspaikkaan mennään säännöllisesti. Kun tavataan usein, tutustutaan paremmin ja saatetaan ystävystyäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveriporukat syntyy yhteisen tekemisen ympärille, kun on joku asia joka vetää kaikki paikalle säännöllisesti ja luotettavasti. Harrastukset ja työpaikka on aikuisille sellaisia, mutta harrastusporukkaakin on vaikeaa pistää kasaan.

Oon miettinyt samaa paljon eikä mulla ole muita hyviä ideoita kun ruveta tarkoituksellisesti organisoimaan rengasta toisten hylkiöiden kanssa.

Meinasin just kirjoittaa samaa. Opiskeluporukat, työporukat ja harrastusporukat, koska tosiaan oppilaitokselle, työpaikalle ja harrastuspaikkaan mennään säännöllisesti. Kun tavataan usein, tutustutaan paremmin ja saatetaan ystävystyäkin. 

Ja se toimii vielä niinkin että kun se yhteinen juttu loppuu porukka yleensä hajoaa kokonaan. Ei riitä että se tuo yhteen, sen on myös pidettävä yhdessä.

Minkälaisen ystävän huolisi ap? Mitä vaadit häneltä? Minkälainen hänen pitäisi olla kelvatakseen sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuta ap ulkomaille suomalaiset on tuollaisia yksin kotonaan nyhjääviä nössöjä joilta puuttuu sosiaaliset taidot

Enpä usko, että ap on kovin kummoinen sosiaalisten taitojensa kanssa, jos hän ei kerran ole saanut tähän mennessäkään jotain porukkaa kavereikseen. Vika on siis ap:n sosiaalisissa taidoissa, ei kaikkien muiden.

Minulla on hyvät sosiaaliset taidot joten siitä ei ole kiinni. Työpaikallakin olen järjestänyt tapahtumia ja kokoontumisia mutta kukaan ei osallistu. En istu yksin nurkassa naama rutulla vaan olen iloinen, avulias ja aito. Harrastusten kautta ei ole syntynyt aitoja ystävyyssuhteita ja olen aivan yksin.

Järjestämäsi tapahtumat ja kokoontumiset eivät ole olleet työkavereidesi mielestä niin kiinnostavia, että olisivat halunneet käyttää vapaa-aikaansa osallistumiseen. Ehdottamasi asian pitää olla mielenkiintoisempaa ja houkuttelevampaa kuin mikä on työkaverisi toinen vaihtoehto eli mitä hän tekee siinä tapauksessa, että ei osallistu. 

Välillä tuntuu kuin nämä yksinäiset etsisivät "ystävää" kuin jossakin tinderissä, eli he laittavat älyttömät vaatimukset ulkonäöstä, koulutuksesta, luonteesta ja kaikesta mahdollisesta. Ei ystäviä niin löydy, ei miestä eikä naista. Pitää olla avoin ja ystävällinen itsekin, ei vain asettaa toiselle vaatimuksia.

Ei se ole aina iästä kiinni. Mene vaikka Maanantai aamuna klo 6.00 paikallisen huoltoaseman kahvilaan niin siellä on hyvin todennäköisesti eläkeläispapoista koostuva piiri aamukahvilla.

Mistä ap tykkäät? Mitä teet mielelläsi? Jos tykkäät vaikka kutoa kirjavia kissoja, niin muodostat johonkin Facebookin Kirjavien kissojen kutojat -porukan. Jos taas rakastat kaalikääryleitä, niin alat tekemään sen jutun ympärille porukkaa. Helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Kaveriporukat syntyy yhteisen tekemisen ympärille, kun on joku asia joka vetää kaikki paikalle säännöllisesti ja luotettavasti. Harrastukset ja työpaikka on aikuisille sellaisia, mutta harrastusporukkaakin on vaikeaa pistää kasaan.

Oon miettinyt samaa paljon eikä mulla ole muita hyviä ideoita kun ruveta tarkoituksellisesti organisoimaan rengasta toisten hylkiöiden kanssa.

...ja kai tämä on ihan yhtä hyvä kanava kun mikä tahansa muukin tähän tarkoitukseen. Oletko, ap, pk-seudulta ja riittävän epätoivoinen etsimään ystäviä vauva.fistä? (:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuta ap ulkomaille suomalaiset on tuollaisia yksin kotonaan nyhjääviä nössöjä joilta puuttuu sosiaaliset taidot

Enpä usko, että ap on kovin kummoinen sosiaalisten taitojensa kanssa, jos hän ei kerran ole saanut tähän mennessäkään jotain porukkaa kavereikseen. Vika on siis ap:n sosiaalisissa taidoissa, ei kaikkien muiden.

Minulla on hyvät sosiaaliset taidot joten siitä ei ole kiinni. Työpaikallakin olen järjestänyt tapahtumia ja kokoontumisia mutta kukaan ei osallistu. En istu yksin nurkassa naama rutulla vaan olen iloinen, avulias ja aito. Harrastusten kautta ei ole syntynyt aitoja ystävyyssuhteita ja olen aivan yksin.

Työkavereiden kanssa vietetään noin 40 tuntia viikossa, joten ei pidä ottaa henkilökohtaisesti, jos ei haluta viettää työporukalla vielä vapaa-aikaakin. 

Muuta kimppakämppään

Vierailija kirjoitti:

Kaveriporukat syntyy yhteisen tekemisen ympärille, kun on joku asia joka vetää kaikki paikalle säännöllisesti ja luotettavasti. Harrastukset ja työpaikka on aikuisille sellaisia, mutta harrastusporukkaakin on vaikeaa pistää kasaan.

Oon miettinyt samaa paljon eikä mulla ole muita hyviä ideoita kun ruveta tarkoituksellisesti organisoimaan rengasta toisten hylkiöiden kanssa.

Sinulla tuntuu olevan huumoria sen verran, että varmasti saat aikaan hyvän porukan "toisten hylkiöiden" kanssa! :) Jo tuolla ajatuksella voisi lähteä liikkeelle ja vaikka aluksi someen, eli yksinäiset hylkiöt, pistät jakoon erilaisiin paikkoihin ja eiköhän teitä ole kohta useampi. Kokeile!

Ihmeellistä nihkeilyä tässä ketjussa! Ei se ole mikään liian vaativuuden tai huonojen sosiaalisten taitojen osoitus jos joku ei saa kavereita. Kusıpäiden ympärillä riittää ihmisiä ja koulukiusatut on usein hyviä tyyppejä. Eikä ole mitään kohtuutonta siinä että haluaa ja tarvitsee ystäviä just siitä joukosta ihmisiä joka on suunnilleen samassa elämäntilanteessa ja elää samassa maailmassa.

En sano ettei ystävyys eri ikäisten välillä olisi arvokasta. Vanhusten kanssa hengaaminen voi ollakin jollekin hyvä ensiaskel ulos yksinäisyydestä. Mutta ainakin mun kokemus vanhoista on poikkeuksetta se ettei mua ymmärretä lainkaan ja joudun koko ajan sietämään tasaista pientä low key seksismin, rasismin, jeesustelun ja sääty-yhteiskunnan ihmisvastaisten arvojen suoltamisen virtaa vaikka kyseessä olisi miten herttainen ja hyvää tarkoittava ihminen. Pystyn sietämään aika paljon, mutta ei se ole mulle sitten sellainen ihmiskontakti, jossa kokisin tulevani kuulluksi ja nähdyksi ja josta saisin voimaa. Päin vastoin koen tulleeni näkymättömämmäksi ja voimani kuluvat. Voi olla kivaakin kun pistää egonsa sivuun, mutta yksinäisyys ei helpota yhtään.

Tottahan perseessä ihminen saa olla pahoillaan yksinäisyydestä ja torjunnasta! Sen ääneen sanominen on tervettä eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa ettei ymmärrettäisi että toisilla on täysi oikeus valita oma seuransa tai ettei torjunnassa ole välttämättä mitään henkilökohtaista. Se on rakentavaa avoimuutta joka hälventää häpeää yksinäisyyden ja torjunnan ympäriltä eikä sitä tarvitse hyssytellä. Päteminen näistä asioista yksinäiselle kuulostaa lähinnä sen alleviivaamiselta, että eipä MINULLA ole tällaisia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka vanha olet ap?

Itseäni ei ainakaan enää mitkään tiiviit aikuisporukat enää kiinnosta yhtään. Ne olivat kivoja joskus silloin teininä ja nuorena aikuisena, mutta ei enää. Enää ei ole aikaa ja mielenkiintoa alkaa virittelemään mitään turhanpäiväisiä tapaamisia.

Aikuinen (30v) ja haluaisin tiiviin kaveriporukan tai edes yhden hyvän ystävän. Eivätkö ihmiset kaipaa enää ystäviä?

Suurin osa kyllä kaipaa, tai havahtuu siihen viimeistään sitten kun ne vikatkin kaverit vetäytyy takavasemmalle ja kukaan ei kysy kuulumisia.

Minulla ei ole läheisiä ystäviä tai ketään jonka kanssa edes treffailla silloin tällöin. Käyn välillä harrastusporukan tapaamisissa mutta siellä on jo tiivis inside-porukka jotka varmaan tiedostamattaan (tai tarkoituksella? En tiedä.) pitää välimatkaa uusiin tuttavuuksiin. Keskustelut pyörii yhteisessä tekemisessä ja yhteisissä tutuissa, ja siihen piirin ulkopuolisen on vaikea tunkea mukaan. Yleisluonteiset kommentit jonnekin väliin saa aikaan tauon keskustelussa, kun sisäpiiriläiset havahtuvat hetkeksi siihen, että täällähän on muitakin kuin he. Kunnes omat jutut taas jatkuvat.

Kirjoitit ap, että "Yksinäisyys on myrkkyä ja en viihdy yksin. Kaipaan seuraa ja muita ihmisiä. Kaipaan ystäviä lyhyesti ilmaistuna. Yksinäisyys ja ulkopuolisuudentunne aiheuttivat minulle masennuksen, jota hoidin ja nyt olen parantunut mutta pelkään sen uusiutuvan. Olen kyllästynyt yksipuolisiin suhteisiin joissa minä otan aina kontaktia toiseen - ei se ole ystävyyttä."

Jos et pidä itsestäsi, niin miten muut voisivat pitää? Pitäisikö muiden olla sinun terapiaystäviäsi, joille voisit valittaa kaikki asiasi ja joiden pitäisi pitää huolta, että sinun masennus ei enää tule uusiudu?