Miten aikuisena voisi saada oman tiiviin "jengin" eli kaveriporukan?
Yksinäisyys on myrkkyä ja en viihdy yksin. Kaipaan seuraa ja muita ihmisiä. Kaipaan ystäviä lyhyesti ilmaistuna. Yksinäisyys ja ulkopuolisuudentunne aiheuttivat minulle masennuksen, jota hoidin ja nyt olen parantunut mutta pelkään sen uusiutuvan. Olen kyllästynyt yksipuolisiin suhteisiin joissa minä otan aina kontaktia toiseen - ei se ole ystävyyttä. Tiedän miltä tuntuu viettää joulut yksin, syntymäpäivät yksin, ystävänpäivät yksin. Mistä saan kasaan oman kaveriporukan?
Kommentit (99)
Minä olen saanut tiivin ystäväporukan töiden kautta. Osa jo vaihtanut työpaikkaa, osa eri toimipisteissä. Hitsauduttiin yhdessä tiimissä yhteen ja edelleen pidetään yhtä. Puolisotkin ovat tutustuneet keskenään.
Urheiluseura, kuoro, vapaaehtoisryhmä, työporukka, sukulaisporukka, muu harrastusryhmä.
Kokoa itsesi niin, että sinulla on jotain annettavaa muille, silloin olet haluttua seuraa.
Ihmiselämän tarkoituskin on olla avuksi ja palvella, joidenkin viisaiden mukaan.
Ei sitä välttämättä saa syntymään.
Yritä löytää hyvä ystävä tai 2.
Olen kärsinyt koko ikäni ulkopuolisuuden tunteesta.
Meillä on yksi tuttavaperhe, joka käy n. 2 kertaa vuodessa kylässä, minulla on yksi lapsuudenystävä, pari kaveria, joiden kanssa joskus soittelen toinen käy joskus kylässä.
Voi olla vaikeaa, koska aikuisilla on yleensä jo ihmissuhteita. Varsinkin sellaisilla, joilla on parisuhde ja mahdollisesti lapsiakin. Suomalaiset yleensä viettävät jouluja perheidensä kanssa eivätkä kavereidensa kanssa. Ystävänpäivä...viettävätkö suomalaiset aikuiset ystävänpäivää?
Kaipaamasi tiiviin porukan kasaamisen ongelma on, että kaikkien pitäisi tulla hyvin toimeen keskenään. Kaikilla pitäisi olla halua kuulua juuri tähän porukkaan eikä mihinkään muuhun porukkaan. Ts heillä ei oikeastaan saisi ennestään olla mitään tiivistä porukkaa, johon kuuluvat. Porukan jäsenet eivät saisi olla kovin kiireisiä ihmisiä, koska silloin yhteisten tapaamisten järjestäminen muuttuu vaikeaksi, kun pitäisi sovittaa monen ihmisen aikataulut yhteen. Kaikkien pitäisi myös asua kohtuullisen lähellä toisiaan...jo 50 km etäisyys voi hankaloittaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Urheiluseura, kuoro, vapaaehtoisryhmä, työporukka, sukulaisporukka, muu harrastusryhmä.
Kokoa itsesi niin, että sinulla on jotain annettavaa muille, silloin olet haluttua seuraa.
Ihmiselämän tarkoituskin on olla avuksi ja palvella, joidenkin viisaiden mukaan.
Eli ystävyys on ehdollista ja semmoista että vain kun antaa koko ajan jotain niin hyväksytään?
Vierailija kirjoitti:
Urheiluseura, kuoro, vapaaehtoisryhmä, työporukka, sukulaisporukka, muu harrastusryhmä.
Kokoa itsesi niin, että sinulla on jotain annettavaa muille, silloin olet haluttua seuraa.
Ihmiselämän tarkoituskin on olla avuksi ja palvella, joidenkin viisaiden mukaan.
En ole mitään muuta kuin antanut - antanut aikaa, käyttänyt rahaa ja kuunnellut, ollut tukena mutta aina minä olen joutunut pettymään, pitämään yhteyttä. Ei sellaista voi kutsua ystävyydeksi.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla vaikeaa, koska aikuisilla on yleensä jo ihmissuhteita. Varsinkin sellaisilla, joilla on parisuhde ja mahdollisesti lapsiakin. Suomalaiset yleensä viettävät jouluja perheidensä kanssa eivätkä kavereidensa kanssa. Ystävänpäivä...viettävätkö suomalaiset aikuiset ystävänpäivää?
Kaipaamasi tiiviin porukan kasaamisen ongelma on, että kaikkien pitäisi tulla hyvin toimeen keskenään. Kaikilla pitäisi olla halua kuulua juuri tähän porukkaan eikä mihinkään muuhun porukkaan. Ts heillä ei oikeastaan saisi ennestään olla mitään tiivistä porukkaa, johon kuuluvat. Porukan jäsenet eivät saisi olla kovin kiireisiä ihmisiä, koska silloin yhteisten tapaamisten järjestäminen muuttuu vaikeaksi, kun pitäisi sovittaa monen ihmisen aikataulut yhteen. Kaikkien pitäisi myös asua kohtuullisen lähellä toisiaan...jo 50 km etäisyys voi hankaloittaa asiaa.
Ystäviä ei ole ja ystävyys perustuu vapaaehtoisuuteen, en pakota ketään olemaan seurassani mutta kummastelen sitä kun minä kelpaan vain kun jotain ikävää on tapahtunut (erot, kuolemat, potkut jne.). Olisikin edes koira poikaystävästä tai lapsesta puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla vaikeaa, koska aikuisilla on yleensä jo ihmissuhteita. Varsinkin sellaisilla, joilla on parisuhde ja mahdollisesti lapsiakin. Suomalaiset yleensä viettävät jouluja perheidensä kanssa eivätkä kavereidensa kanssa. Ystävänpäivä...viettävätkö suomalaiset aikuiset ystävänpäivää?
Kaipaamasi tiiviin porukan kasaamisen ongelma on, että kaikkien pitäisi tulla hyvin toimeen keskenään. Kaikilla pitäisi olla halua kuulua juuri tähän porukkaan eikä mihinkään muuhun porukkaan. Ts heillä ei oikeastaan saisi ennestään olla mitään tiivistä porukkaa, johon kuuluvat. Porukan jäsenet eivät saisi olla kovin kiireisiä ihmisiä, koska silloin yhteisten tapaamisten järjestäminen muuttuu vaikeaksi, kun pitäisi sovittaa monen ihmisen aikataulut yhteen. Kaikkien pitäisi myös asua kohtuullisen lähellä toisiaan...jo 50 km etäisyys voi hankaloittaa asiaa.
Ystäviä ei ole ja ystävyys perustuu vapaaehtoisuuteen, en pakota ketään olemaan seurassani mutta kummastelen sitä kun minä kelpaan vain kun jotain ikävää on tapahtunut (erot, kuolemat, potkut jne.). Olisikin edes koira poikaystävästä tai lapsesta puhumattakaan.
Mä tarkoitinkin edellisellä kommentillani sitä, että aika monilla aikuisilla on jo ihan sopivasti ihmissuhteita eikä ole kiinnostusta liittyä mihinkään uuteen porukkaan, johon kuuluminen vaatii paljon (yhteiset joulut, ystävänpäivän viettämiset, synttärijuhlat yms). Kaikki se aika, mitä uuteen porukkaan kuuluminen vaatisi, olisi pois jo olemassa olevilta ihmissuhteilta.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla vaikeaa, koska aikuisilla on yleensä jo ihmissuhteita. Varsinkin sellaisilla, joilla on parisuhde ja mahdollisesti lapsiakin. Suomalaiset yleensä viettävät jouluja perheidensä kanssa eivätkä kavereidensa kanssa. Ystävänpäivä...viettävätkö suomalaiset aikuiset ystävänpäivää?
Kaipaamasi tiiviin porukan kasaamisen ongelma on, että kaikkien pitäisi tulla hyvin toimeen keskenään. Kaikilla pitäisi olla halua kuulua juuri tähän porukkaan eikä mihinkään muuhun porukkaan. Ts heillä ei oikeastaan saisi ennestään olla mitään tiivistä porukkaa, johon kuuluvat. Porukan jäsenet eivät saisi olla kovin kiireisiä ihmisiä, koska silloin yhteisten tapaamisten järjestäminen muuttuu vaikeaksi, kun pitäisi sovittaa monen ihmisen aikataulut yhteen. Kaikkien pitäisi myös asua kohtuullisen lähellä toisiaan...jo 50 km etäisyys voi hankaloittaa asiaa.
Juuri noin. Minulla on pari kaveria, joiden vaimojen kanssa minun vaimoni ei tule oikein toimeen. Ei oikein edistä yhdessä hengailua.
Jos asuu vähän syrjemmässä, voi olla samanhenkisten ihmisten löytäminen vaikeaa, välttämättä kukaa muu ei ole kiinnostunut samoista asioista, ainakaan siinä määrin, että harrastusporukkaa saisi kasaan.
Muuta ap ulkomaille suomalaiset on tuollaisia yksin kotonaan nyhjääviä nössöjä joilta puuttuu sosiaaliset taidot
Kuinka vanha olet ap?
Itseäni ei ainakaan enää mitkään tiiviit aikuisporukat enää kiinnosta yhtään. Ne olivat kivoja joskus silloin teininä ja nuorena aikuisena, mutta ei enää. Enää ei ole aikaa ja mielenkiintoa alkaa virittelemään mitään turhanpäiväisiä tapaamisia.
On sosiaalinen taito ymmärtää ihmisten erilaisuus ja antaa ihmisten olla rauhassa, jos he eivät kaipaa seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Muuta ap ulkomaille suomalaiset on tuollaisia yksin kotonaan nyhjääviä nössöjä joilta puuttuu sosiaaliset taidot
Enpä usko, että ap on kovin kummoinen sosiaalisten taitojensa kanssa, jos hän ei kerran ole saanut tähän mennessäkään jotain porukkaa kavereikseen. Vika on siis ap:n sosiaalisissa taidoissa, ei kaikkien muiden.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha olet ap?
Itseäni ei ainakaan enää mitkään tiiviit aikuisporukat enää kiinnosta yhtään. Ne olivat kivoja joskus silloin teininä ja nuorena aikuisena, mutta ei enää. Enää ei ole aikaa ja mielenkiintoa alkaa virittelemään mitään turhanpäiväisiä tapaamisia.
Aikuinen (30v) ja haluaisin tiiviin kaveriporukan tai edes yhden hyvän ystävän. Eivätkö ihmiset kaipaa enää ystäviä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta ap ulkomaille suomalaiset on tuollaisia yksin kotonaan nyhjääviä nössöjä joilta puuttuu sosiaaliset taidot
Enpä usko, että ap on kovin kummoinen sosiaalisten taitojensa kanssa, jos hän ei kerran ole saanut tähän mennessäkään jotain porukkaa kavereikseen. Vika on siis ap:n sosiaalisissa taidoissa, ei kaikkien muiden.
Minulla on hyvät sosiaaliset taidot joten siitä ei ole kiinni. Työpaikallakin olen järjestänyt tapahtumia ja kokoontumisia mutta kukaan ei osallistu. En istu yksin nurkassa naama rutulla vaan olen iloinen, avulias ja aito. Harrastusten kautta ei ole syntynyt aitoja ystävyyssuhteita ja olen aivan yksin.
Vierailija kirjoitti:
On sosiaalinen taito ymmärtää ihmisten erilaisuus ja antaa ihmisten olla rauhassa, jos he eivät kaipaa seuraa.
Käsitit minut nyt aivan väärin. :( En ole kokoaikaa äänessä tai änkeämässä väkisin muiden seuraan, kunnioitan muita ja osaan lukea tilanteita. Moni on sanonut, että olen varmasti parhain ystävä minkä ihminen voi saada ja on olettanut että minulla on paljon ystäviä ja onnellinen parisuhde - totuus on karu, sillä minulla ei ole mitään edellä mainituista.
Aika vaikeaa on enää aikuisena sellaista kerätä. Tsäkällä suhteen kautta joku siipan sisko on kiva ja pääset piireihin.
Tai esim opintojen kautta.