Kertokaa nyt mitä mun täytyy maksaa asumisestani puolisolleni?
Kyseessä on siis puolison omistama omakotitalo. Jos minä maksan puolet ruoka/sähkö/vesikustannuksista, pitääkö mun vielä lisäksi maksaa muita kuluja? Esim. Vuokraa? Olen itse sairaslomalla (vuoden) koska en ole työkykyinen. Puoliso on yrittäjä ja raha-asiat kunnossa. Meillä eri mielisyyksiä ja riitaa asiasta alati. En oletoisten nurkissa lusmuilija vaan maksaisin jos mulla olis esim. Asuntolainaa. Mielestäni puolison ei tarvi kuitenkaan maksaa vuokraa jos asunto on vain puolison nimissä
Kommentit (276)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde nopeasti, sillä tuosta ei hyvä seuraa. Älä ainakaan tee lapsia tuohon tilanteeseen. Päädyt yhteisen arjen rahoittajaksi, mutta omaisuutta et saa kerrytettyä. älä ainakaan rahoita remppakuluja ym. Omaa asuntoa kannattaa maksaa, ei toisen omaa. Mielestäni ainoat vaihtoehdot ovat yhteinen talo tai omat talot.
Tätä en vaan ymmärrä. Kun asuin yksin, maksoin asumisesta yli 800 e/kk. Nyt maksan siitä arviolta 500 e/kk. Eli joka ikinen kuukausi kerrytän omaisuuttani enemmän kuin jos asuisin yksin.
No jos ei ole tarkoitus elää yhteistä elämää loppuun saakka, niin ehkä sitten noin. Kos omistaisitte yhdessä kodin, maksausitte asuntolainaa yhdessä. Silloin molemmille jäisi enemmän rahaa myös muuhun. Yhteiseen muuhun.
Selitä minulle: miksi maksaisimme asuntolainaa ja sen korkoja pankille yhdessä ja miten siinä jäisi molemmille rahaa enemmän verrattuna tähän tilanteeseen, missä on velaton asunto, jossa asumme yhdessä sillä periaatteella, että olemme yhdessä loppuelämämme ja molempien asumiskulut ovat pienemmät kuin silloin, kun asuimme erillään?
Puolisoni on ostanut tämän asunnon jo 20 vuotta sitten ja maksanut aikoja sitten. Vääntäisitkö minulle ihan rautalangasta, miksi meidän kannattaisi maksaa pankille siitä, että minä otan lainaa ostaakseni tästä (muuttotappioalueella olevasta) talosta puolet itselleni. Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ihmiset osaa sijoittaa järkevästi sitä erotusta, joka aikaisemman 800 e vuokrayksiön tai -kaksion ja omakotitalossa halvemmalla asumisen väliltä jää? Miksi pitäisi saada asua lähes ilmaiseksi toisen kustannuksella, varsinkaan jos molemmat ansaitsevat yhtä paljon ja kotityöt jaetaan tasan? Miksi tuntematonta vuokranantajaa voi rikastuttaa, mutta omalle rakkaalle ei voida maksaa?
Tässä ketjussa on selitetty monta kertaa. No vielä yhden kerran.
1. Tuntematon maksaa verot. Siksi vuokra on korkeampi.
2. Tuntematon antaa asunnon hallintaoikeuden vuokralaiselle. Sinne saa tuoda omat kalusteet, sisustaa ja asustaa juuri kuten itse haluaa. Asunnon saa myös itse vapaasti markkinoilta valita.
3. Tuntematon antaa puolen vuoden irtisanomisajan. Ja silloinkin pitää olla hyvä syy irtisanomiselle. Parisuhteessa tällaista turvaa ei ole.
Nämä ovat hyvin isoja asioita kaikki kolme, ja on ihan selvä, ettei parisuhteessa makseta markkinavuokraa.
Markkinavuokrasta ei todellakaan ole kyse, vaan paljon pienemmästä osuudesta, joka kaiken lisäksi kohdistuu huomattavasti väljempään ja laadukkaampaan asumiseen kuin muuttajan alkuperäinen vuokra-asunto. Asuntoon muuttava tulee sinne oletettavasti täysin vapaaehtoisesti ja parin pitää keskenään sopia sisustuksesta tai siitä kumpi päättää kuten myös silloin, jos tulija muuttaisi toisen vuokra-asuntoon. Parisuhteestakaan ei potkita hetkessä pihalle edes avoliitossa, jos toinen ei lähde vapaaehtoisesti. Kun yhdessä asuminen on vakiintunut, asunnon omistaja voi tarvittaessa joutua hakemaan oikeudesta häätöpäätöksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde nopeasti, sillä tuosta ei hyvä seuraa. Älä ainakaan tee lapsia tuohon tilanteeseen. Päädyt yhteisen arjen rahoittajaksi, mutta omaisuutta et saa kerrytettyä. älä ainakaan rahoita remppakuluja ym. Omaa asuntoa kannattaa maksaa, ei toisen omaa. Mielestäni ainoat vaihtoehdot ovat yhteinen talo tai omat talot.
Tätä en vaan ymmärrä. Kun asuin yksin, maksoin asumisesta yli 800 e/kk. Nyt maksan siitä arviolta 500 e/kk. Eli joka ikinen kuukausi kerrytän omaisuuttani enemmän kuin jos asuisin yksin.
No jos ei ole tarkoitus elää yhteistä elämää loppuun saakka, niin ehkä sitten noin. Kos omistaisitte yhdessä kodin, maksausitte asuntolainaa yhdessä. Silloin molemmille jäisi enemmän rahaa myös muuhun. Yhteiseen muuhun.
Selitä minulle: miksi maksaisimme asuntolainaa ja sen korkoja pankille yhdessä ja miten siinä jäisi molemmille rahaa enemmän verrattuna tähän tilanteeseen, missä on velaton asunto, jossa asumme yhdessä sillä periaatteella, että olemme yhdessä loppuelämämme ja molempien asumiskulut ovat pienemmät kuin silloin, kun asuimme erillään?
Puolisoni on ostanut tämän asunnon jo 20 vuotta sitten ja maksanut aikoja sitten. Vääntäisitkö minulle ihan rautalangasta, miksi meidän kannattaisi maksaa pankille siitä, että minä otan lainaa ostaakseni tästä (muuttotappioalueella olevasta) talosta puolet itselleni. Kiitos!
Jos haluat asua koko elämäsi "vuokralla", niin ok. Monilla vain on haaveissa omistusasunto. Harvalla on niin hyvät tulot, että pystyy maksamaan sekä vuokraa puolisolleen ja samalla säästämään omistusasuntoon. Tai ehkä pystyy säästämään hitaasti, mutta lopulta ikä tulee vastaan.
En ymmärrä tuollaista. Jos kaksi ihmistä menee yhteen / naimisiin ja perustaa perheen ja yhteisen kodin, eikö silloin kaikki ole yhteistä? Yhteinen talous, yhteiset menot, yhteiset tulot. Ei kenenkään pidä maksaa puolisolleen. Puolisoilla on elatusvelvollisuus toisiinsa nähden. Yhteiseksi hyväksi kaikki menee. Omituista ahneutta ja omaneduntavoittelua teillä. Erotessa kaikki kuitenkin pistetään puoliksi.
t. puolisoaan enemmän tienaava nainen
Näin meillä kirjoitti:
Kun vaimoni muutti omistamaani asuntoon, minusta oli kohtuullista, että hän maksoi vastikkeen, veden ja sähkön tulojen suhteessa. Minä maksoin loput, olihan asunto ja siihen liittyvä asuntolaina minun.
Tähänkö ”miehet” on tullu 🤦♀️🤦♀️🤦♀️
Jos toisella on okt minkä kulut jo vähän eri luokkaa kuin kerrostalo yksin viiva kolmion tai esimerkiksi sähköllä lämpiävä asunto, tai jokin kaukolämpölämmitysvaihtoehdosta poikkeava kalliimpi ratkaisu, ja tai muutoin menee esimerkiksi sähköä merkittävämpi määrä kuin mitä 1-2h kaukolämpöisessä kerrostaloasunnossa menisi ilman erikoisia sähköä kovin vieviä harrastuksia tai töitä,
minusta on epäreilua alkaa maksattaa sitå kallista energialaskua puoliksi jonkun muuttavan kanssa jos se ei ole hänestä lähtöisin vaan kulutadon kuuluisi hänelle olla perussettiä mikäli hän on huomattavasti pienituloisempi ja tai ei siirretä kummankin nimiin ja lainat kummankin nimiin.
Ei joku emännäksi tai sukuun naiduksi mieheksi sisään esim maatilalle muuttava ole sen kummemmin velvollinen pitämään toisen kartanoa pystyssä kuin olisi tervetullut nappuloiden jsollekaan jos tulisikin ero!
Sellainen käänteinen peilikuva olisi hyvä muistaa.
Minä tiedän mitä kuluja omakoitaloon kuuluu. Minullakin OLI omistusasuntona omakotitalo ennen puolisoa mutta luovuin siitä hänen vuokseen. Rahaa siitä ei paljon jäänyt mutta se mitä jäi meni yhteiseksihyväksi elämiseemme. Nyt puoliso sanoo että minusta on pelkkiä kuluja koaka tappiota tulee 850e joka kk siksi että ellei munua olisi hän asuisi asuntovaunussa ja tämäKIN talo olisi vuokralla myiden hänen omistamiensa 20 vuokrahuoneiston lisäksi. En en vaunuun halua koska lapseniovat meillä kerran kk viikonlopun. Heidän kulunsa maksan minä. Ja sen verran olen tililleni sina jättänyt jotta heidän ruolsnsa jne pystyn malsamaan. Itse olen luopunut omasta autosta, kaikista harrastuksistani jne jotta en aiheuttaisi ylimääräisiä kuluja. En ole suhteemme aikana ostanut itselleni mitään ja lähes kaikki saieaspäivärahat olen siirtänyt hänen tililleen. Yritän hoitaa kotia sen minkä pystyn sairstelultani mutta se ei riitä vaan minun pitäisi auttaa myös hänen firmasssaan joka on pääosin fyysistätyötä johon en kykene. Ehdotin että hakisin töitä muualta jota pystyisin tekemään jos/kun tästä toivun mutta se ei käy koska hänellä on töitä itselläänkin minulle.
Kirjoitusvirheitä näköjään taas kun tämä puhelimeni näyttö ei toimi. En ole hankkinut uutta koska en uskalla jotta minusta ei kuluja tulisi.
Ap
Puoliso maksaa mulle nimellisen satasen, asutaan keskikokoisessa oktssä, alueella jossa ei hinnat laske.
Torpasta ei kohta ole enää lainaa, lyhentelen sen tonnin kuussa.
Puoliso ei kyllä ole jäänyt omaisuuden kartuttamisessa toiseksi, rahaa jää sijoituksiin tuon saman verran.
Vierailija kirjoitti:
Näin meillä kirjoitti:
Kun vaimoni muutti omistamaani asuntoon, minusta oli kohtuullista, että hän maksoi vastikkeen, veden ja sähkön tulojen suhteessa. Minä maksoin loput, olihan asunto ja siihen liittyvä asuntolaina minun.
Tähänkö ”miehet” on tullu 🤦♀️🤦♀️🤦♀️
Muistan aikoinaan kun muutin exän kanssa hetkeksi yhteen. Hän ei kertonut paljonko oli lainansa korkoineen kuussa, mutta hänen mielestään oli sopiva jako että minä maksoin vastikkeen(joka oli silloin. n. 200e) kokonaan, plus puolet sähköstä(nämä taisi olla ne kulut hänen asunnossaan) ja tietysti oman veden. Hän toki käytti sähköä järjettömät määrät, kun oma sähkölaskuni oli silloin joku 50e/3kk, niin hänellä 50E/kk. Kävin myös kaupassa enemän, noin 80/20 osuudella. Joo sittenhän se selvisi että mies pelasi rahansa, ja pankista hän oli ottanut maksuvapaata niin että makseli vain korkoja. Minä tyhmä maksoin vastikkeen joka oli "pakko" maksaa joka kuu, ja sähkökin rullasi, ja ruokaa kannettin eteen. Onneksi tajusin tuon jo muutama kk muuton jälkeen. Kun muutin pois mies itki vain sitö että minä olin huijannut hänet suhteeseen, ja nyt hänelle ei enää jää riittävästi rahaa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuollaista. Jos kaksi ihmistä menee yhteen / naimisiin ja perustaa perheen ja yhteisen kodin, eikö silloin kaikki ole yhteistä? Yhteinen talous, yhteiset menot, yhteiset tulot. Ei kenenkään pidä maksaa puolisolleen. Puolisoilla on elatusvelvollisuus toisiinsa nähden. Yhteiseksi hyväksi kaikki menee. Omituista ahneutta ja omaneduntavoittelua teillä. Erotessa kaikki kuitenkin pistetään puoliksi.
t. puolisoaan enemmän tienaava nainen
Jos sun nettovarallisuus olisi puolison kanssa yhteen mennessä 300 000€ ja puolisolla on pelkästään tuulen huuhtoma perse, niin onko kaikki yhteistä?
Aika harva haluaa lahjoittaa puolisolleenkaan sen 150 000€ jos ero tulee.
Meillä on kumppanini kanssa tilanne että mulla on varallisuutta ja hänellä ei ole. Niin kauan kun olemme yhdessä, tietysti käytän tulojani yhteiseksi hyväksi, mutta ei se tarkoita sitä että kumppani voisi ostaa mun säästöilläni autoja tai moottoripyöriä. Eikä se todellakaan tarkoita että haluaisin mennä naimisiin ilman avioehtoa, sillä minulla on lapsia joiden haluan perivän omaisuuteni sitten kun minusta aika jättää.
Rakkaus on joskus sokea mutta tyhmä ei tarvitse olla.
Itse en kyllä ottaisi ketään luokseni ilmaiseksi asumaan.
Jos ei ole varaa asumiseen, niin sitten pitää hommata sosiaalitoimesta joku kriisimajoitus tai vastaava.
Ei kukaan ole velvollinen tarjoamaan aikuiselle ihmiselle ilmaista asumista. Lapsille toki, se on eri asia.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että puolisosi yrittää pyytää vuokraa. Minkälainen suhde teillä oikein on. Ei ole oikein, että avioliitossa toinen maksaa vuokraa tai on kaksi aivan eri elintasolla olevaa ihmistä. Ajatuskin siitä että rupeaisit vuokraa maksamaan on käsittämätön. Ethän sinä mikään alivuokralainen ole. Ja se että hyvätuloinen puoliso vaatii pienituloista maksamaan puolet ruoistakin on väärin. Mikä alistussuhde teillä oikein on.
Miksi suhteessa elintasojen pitäisi olla samat? Mulle ainakin tulisi alistettu olo, jos mun pitäisi maksaa enemmän siksi että tienaan enemmän
Tämäkin on minusta mielenkiintoinen näkökulma. Jos oma puolisoni ehdottaisi, että maksetaan juoksevat kulut tulojen suhteessa, niin downshiftaisin parhaani mukaan. Miksi tehdä kokopäivätyötä, jos kerran voisin junailla niin, että yhtä paljon rahaa jää omaan käyttöön vaikka tekisin 60-80 % työaikaa?
Ei se toimi noin. Jos maksatte vaikka kumpikin 40% (tai ihan minkä tahansa prosentin, kunhan se on molemmilla sama) tuloistanne yhteiseen kassaan, josta sitten hoidetaan yhteiset menot, niin sinulle jää aina sitä enemmän käyttörahaa, mitä isommat tulot sinulla on. Ehdottomasti paras ja reiluin systeemi silloin, kun puolisojen välillä on suuret tuloerot.
Ap jatkaa
Minä maksaisin mielelläni asuntolainaa ja ostaisin tästä talosta vaikka puolet jos se olisi mahdollista. Tosin lainaa en saa koska saan vain kelan sairaspvärahan. Nyt pitää muistaa että puolisolla on ne 20 muutakin omistusasuntoa. Miten siis käytännössä olisi mahdollista ostaa häneltä tästä osa? Olen täysin puilla paljailla jos puolisolle sattuisi jotain. Minun olisi samantien muutetava pois eikä mulla ole edes ainttakaan huonekalua kun hän itse halusi että kaikki myydän kun muutin hänen luokseen.
Tuskin sinua kukaan pakotti muuttamaan puolison luokse?
Missä asuit ennen yhteen muuttoanne? Mihin ovat kadonneet kaikki sinun tulosi ja säästösi?
Jos puolisollesi tapahtuu jotain, tai jos teille tulee ero, saat asunnon sosiaalitoimeen kautta ja siihen asumistuen. Suomessa ei kukaan joudu asumaan kadulla.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Kysehän on ainoastaan siitä millaisen parisuhteen itse haluaa. Jos varakas ihminen haluaa parisuhteen välttämättä köyhän kanssa, ja tämä köyhä sen varakkaan kanssa, niin silloin katsotaan millaisen parisuhteen molemmat haluavat. Jos rikas haluaa että tämä köyhä hyppää tukiasunnostaan sossunluukulla, ja köyhä haluaa samaa, niin ongelmaahan ei ole. Sitten on meitä jotka haluavat yhteisen elämän ja molemmille tasavertaisen elintason riippumatta siitä onko toinen sattunut perimään miljoonia, tai onko toinen vammautunut työkyvyttömäksi. Meillä ei ole noita penniongelmia, olimme sitten varakkaita tai köyhempiä, koska yhteiselo on muuta kuin sun osa-mun osa- väittelyä.
Moni puhuu minun nähdäkseni täällä jostain ihan muusta kuin parisuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa
Minä maksaisin mielelläni asuntolainaa ja ostaisin tästä talosta vaikka puolet jos se olisi mahdollista. Tosin lainaa en saa koska saan vain kelan sairaspvärahan. Nyt pitää muistaa että puolisolla on ne 20 muutakin omistusasuntoa. Miten siis käytännössä olisi mahdollista ostaa häneltä tästä osa? Olen täysin puilla paljailla jos puolisolle sattuisi jotain. Minun olisi samantien muutetava pois eikä mulla ole edes ainttakaan huonekalua kun hän itse halusi että kaikki myydän kun muutin hänen luokseen.
Ruikuti ruikuti.
Nyt kannattaisi katsoa peiliin miten itse parannat omaa tilannettasi. Ei se eläminen olisi ilmaista vaikka ette olisikaan yhdessä. Ei sun puolison kuulu kustantaa koko sun elämääsi, vaikka hänellä olisi 100 omistusasuntoa.
Tilanne kuitenkin yleensä on se että kumppanin kanssa yhdessä asuen kulut ovat pienemmät - vain yksi sähkölasku, yhdet vakuutukset, yksi vesimaksun perusmaksu jne. Sun pitää kumppanin kanssa keskustella oma maksukykysi, jos asunto on iso ja kallis ei varmasti ole oikein että maksat puolet kaikesta mutta se ettet maksaisi mitään ei myöskään ole oikein.
Kuka haluaa nykypäivänä täysin elättää toista osapuolta parisuhteessa? Hyvin harva. Kulujen jako tulojen suhteessa on reiluinta, jos tuloerot ovat isot.
Meillä mies omistaa talon, maksan puolet juoksevista kuluista. Sisältäen siis sähkö, puut lämmitykseen talvikaudella ja vakuutuksen. Niin kauan, kun en ole omistussuhteessa kiinteistöön, en osallistu lainan maksuun. Miksi osallistuisin, sillä se kerryttää vain toisen omaisuutta muttei omaani. Molemmat kuitenkin hyötyvät tästäkin ratkaisusta osaltaan, joten olemme tyytyväisiä. Hoidan myös suurimmalti osin arkiset kotityöt, kuten siivouksen, pyykinpesun ja ruuanlaiton.
Remonttikulut ja muu asumismukavuuteen liittyvä maksetaan puoliksi.
jos ennen maksoi yksin sen 800e per kk, ja nyt maksaa juoksevia kuluja vaikka 400, niin menee siis säästöön joka kuukausi 400e, eli molemmilla karttuu omaisuus. tosin talon omistajalla on suurempi stressi , ja koskaan ei tiedä onko se lopuksi vain menoa kun myy.
mieluummin tuo 400e säästöön ilman stressiä, ja aina voi lähtä jos tarttee kun pankkiin tulee useempi tuhat per vuos.