Kertokaa nyt mitä mun täytyy maksaa asumisestani puolisolleni?

Minä muutin aikoinani 35 neliön kerrostaloyksiöstä (vuokra 700eur sis veden) miehen omistamaan 85 neliön rivarikolmioon mielelläni. Ja mielelläni maksoin taloustilille 350 euroa per kk. Taloustililtä maksettiin asumiskulut (ei lainaa), ruoka, pesuaineet yms yms.

Mies laittoi siis saman verran rahaa sinne kuin minä ja maksoi oman lainansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muuttaisi toisen taloon enkä ainakaan maksaisi siitä mitään. Oma tupa, oma lupa.

Minä muutin, koska halusin jakaa myös arkeni rakkaani kanssa. Maksan puolet juoksevista kuluista (lämmitys, sähkö, tieosuuskunta, nuohous, netti, vakuutukset, jätehuolto, Hesari...). Minusta erittäin oikeudenmukainen sopimus. Tietysti myös ruokakulut ja yhteisen auton kulut maksetaan puoliksi.

Eron tullen pakkaat kapsäkkisi ja aloitat alusta vuokramurjussa. Mikäs siinä.

Tai ostan osakkeen, johon minulle on säästynyt omaa pääomaa, kun säästän asumiskuluissa entiseen verrattuna.

Miksi et heti osta osaketta ja laita sitä vuokralle tuottamaan? Niin, siksi kun sinulla ei niitä rahoja ole. Oikeasti ne alivuokralaisen rahat hassataan taivaan tuuliin ja elämiseen.

Minä ostin sijoitusasunnon, jonka laitoin sitten vuokralle. Sain pääoman nopeasti kasaan, kun maksoin miehelle vain 285 euron vastikkeen ja puolet juoksevista kuluista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä, että puolisosi yrittää pyytää vuokraa. Minkälainen suhde teillä oikein on. Ei ole oikein, että avioliitossa toinen maksaa vuokraa tai on kaksi aivan eri elintasolla olevaa ihmistä. Ajatuskin siitä että rupeaisit vuokraa maksamaan on käsittämätön. Ethän sinä mikään alivuokralainen ole. Ja se että hyvätuloinen puoliso vaatii pienituloista maksamaan puolet ruoistakin on väärin. Mikä alistussuhde teillä oikein on.

Miksi suhteessa elintasojen pitäisi olla samat? Mulle ainakin tulisi alistettu olo, jos mun pitäisi maksaa enemmän siksi että tienaan enemmän

Tämäkin on minusta mielenkiintoinen näkökulma. Jos oma puolisoni ehdottaisi, että maksetaan juoksevat kulut tulojen suhteessa, niin downshiftaisin parhaani mukaan. Miksi tehdä kokopäivätyötä, jos kerran voisin junailla niin, että yhtä paljon rahaa jää omaan käyttöön vaikka tekisin 60-80 % työaikaa?

Ei se toimi noin. Jos maksatte vaikka kumpikin 40% (tai ihan minkä tahansa prosentin, kunhan se on molemmilla sama) tuloistanne yhteiseen kassaan, josta sitten hoidetaan yhteiset menot, niin sinulle jää aina sitä enemmän käyttörahaa, mitä isommat tulot sinulla on. Ehdottomasti paras ja reiluin systeemi silloin, kun puolisojen välillä on suuret tuloerot.

Aiemmin täällä on ehdotettu, että yhteiset kulut maksetaan tulojen mukaan tyyliin 30/70 %. Eli jos kulut olisivat 1000 euroa kuukaudessa niin toinen maksaisi 300 ja toinen 700. Mikä minusta on ihan käsittämätöntä, koska ne kulut käytännössä jakautuvat aika lailla 50/50. Jos minulla ei olisi varaa maksaa omia kulujani, miksi asuisin niin kalliisti?

Sinun ehdotuksesi siis on, että kumpikin laittaisi tuloistaan saman prosenttiosuuden eli jos oma nettopalkkani olisi 2000 e/kk niin laittaisin 800 e ja jos puolison nettopalkka olisi 3000 e/kk niin hän laittaisi 1200 e/kk? Järkevämpi toki kuin tuo edellinen esimerkki, mutta en itse edelleenkään ottaisi käyttöön. Omat tuloni vaihtelevat päivärahojen ja lomarahojen vuoksi merkittävästi ja puolisolla koska hän on yrittäjä. En haluaisi systeemiä, jossa joudutaan toisillemme tekemään tiliä siitä, paljonko on saanut rahaa ja laskemaan siitä paljonko pitäisi laittaa yhteiselle tilille. Minusta ainoa reilu tapa on tosiaan maksaa kulut puoliksi, koska puoliksi ne syntyvätkin.

Ei tämä systeemi edellytä mitään kummempaa laskemista, vaan aina kun jompi kumpi saa rahaa tilille, hän siirtää siitä yhteiselle tilille sovitun prosenttiosuuden. Ongelma tulee silloin, jos nuo yhteisellä tilillä olevat rahat eivät riitä kattamaan yhteisiä menoja. Silloin prosenttiosuutta nostetaan, kunnes rahat riittävät kattamaan menot (tai vaihtoehtoisesti joistakin menoista luovutaan, tai sekä että). Jos yhteiselle tilille jää jatkuvasti ylimääräistä rahaa, sillä voi maksaa vaikka lomamatkan, tai sitten pienentää maksettavaa prosenttiosuutta, jolloin se ylimääräinen tulee kulutettua ajan myötä juokseviin menoihin. Ei ole vaikeaa.

Kulujen jakaminen puoliksi voi vaikuttaa reilulta, mutta ei todellisuudessa sitä ole, jos puolisot tienaavat eri määrän. Esim. ex-mieheni tienasi 10 kertaa enemmän kuin minä. Olisi ollut todella vaikeaa neuvotella mm. siitä, minkälaiseen asuntoon muutamme yhdessä asumaan, jos minun olisi pitänyt osallistua kuluihin 50-prosenttisesti. Silloin vaihtoehtoina olisi ollut joko se, että mies muuttaa omalta kannaltaan huonotasoiseen ja ahtaaseen luukkuun, vaikka hänellä olisi varaa paljon parempaan elintasoon, tai että minä otan lainaa maksaakseni asumiskuluista puolet, jotta voimme asua miehen toivoman elintason mukaisesti. Tällainen neuvottelutilanne on lähtökohtaisesti viritetty epäonnistumaan, koska siinä kumpikaan ei voi saada haluamaansa, ja kompromissi tällaisessa asiassa vaikuttaa todella paljon onnellisuuteen.

Kun rahoitimme yhteistä elämää kumpikin summalla, joka vastasi prosentuaalisesti yhtäläistä osuutta tuloistamme, nämä neuvottelut onnistuivat helposti. Pystyimme harkitsemaan, haluammeko asua hienossa asunnossa joka söisi 60% kummankin tuloista, vai tyydymmekö vaatimattomampaan versioon, johon menisi vain 40% tuloistamme. Valintatilanne oli tasaväkinen, koska tuo parempi elintaso olisi rokottanut kummankin kukkaroa tasaväkisesti, mutta oli kuitenkin täysin mahdollinen rahoittaa, jos vain haluamme.

Tietysti jos molempien tulot ovat suunnilleen samalla tasolla, tällä asialla ei ole suurta merkitystä. On kuitenkin hyvä muistaa, että ihmisten tulot voivat elämän aikana muuttua paljonkin. Toinen voi sairastua, vammautua tai jäädä vanhempainvapaalle, tai mennä opiskelemaan, jne. Toisella voi ura kehittyä niin, että tulot moninkertaistuvat elämän aikana. Jos silloin edelleen jatketaan tuota kulujen maksamista puoliksi, edessä on todennäköisesti ongelmia, koska joko pienituloisempi osapuoli joutuu maksamaan itsensä kipeäksi, tai suurituloisempi ei pääse nauttimaan työnsä hedelmistä kun elintaso on mitoitettava sen pienituloisen mukaan. Siksi kaikkien kannattaisi opetella tämä tulojen suhteessa maksaminen heti suhteen alussa, koska se on ainoa systeemi joka mukautuu täydellisen reilusti kaikkiin mahdollisiin muuttuviin elämäntilanteisiin.

No, edelleen nautin mieluummin ihan itse niistä päivärahoistani, jotka olen itse ansainnut. Tiedämme suurin piirtein aina seuraavan kuukauden menot ja ruokaan + yhteiseen autoon menevät kulut ja tilipäivänä laitan yhteiselle tilille oman osuuteni  eli puolikkaan ko. summasta, ja kaikki loppu on omassa käytössäni. Joskus yhteiselle tilille jää rahaa, joskus sinne joutuu laittamaan lisää (tai toinen maksaa omalla luottokortillaan esim. auton yllätyskulut ja toinen korvaa hänelle), mutta kumpikaan ei seisota omia rahojaan yhteisellä tilillä.

Jos et ole asunnossa omistajana, silloin olisi ehkä hyvä maksaa puolet sellaisesta summasta, joka olisi ko. asunnon vuokra markkinoilla. Vuokranantajat markkinoilla yleensä haluaa toiminnastaan voittoa, sen voiton osuuden voisi ainakin minimoida, mutta muutoin asunnon kulut jaettava, samoin erilaisia isompia remontteja huomioitava eli maksatko sitten joka kk muutaman kympin lisää tai kuinka. Jonkinlainen "omakustannushinta" olisi varmasti siis hyvä, jossa kumpikaan osapuoli ei hyödy toista enemmän mutta kulut kuitenkin jaetaan oikein, ilman että omistamiseen puututaan suuntaan tai toiseen.

Kiinteistöissä/asunnoissa on muitakin kuluja kuin pelkästään hoitovastike, vesi ja sähköt ymv.

Omaisuuden kerryttämisestä, jos saat edullisempaa asumista kuin markkinoilta, silloin sinun omaisuuttasi kerrytetään. Jos puolestaan maksat jo toisen asuntolainaakin, silloin sinä kerrytät toisen omaisuutta.

Asuntojen hinnat myös muuttuu ajan myötä, eli jos hinta vaikkapa muuttuu 2-3 kertaiseksi 20 vuoden aikana, silloin omistaja saa hyötyä. Sama juttu toisinpäin jos asunnon hinta tippuu vaikka 30% seuraavan 10 vuoden aikana, omistaja maksaa erotuksen oston ja myynnin väliltä. Näitä on vähän vaikeampi laskelmoida, ne kuuluu ehkä enemmän omistajan omaksi riskin ottamiseksi, mutta kuitenkin voisi olla kohtuullista pitää markkinoiden vastaavia vuoka-asuntoja jonkinlaisena linjanvetäjänä asumisen hinnalle silloin, jos nuo omistus-kuviot laskelmoidaan asiasta pois. Kiinteistöissä on myös aina riski että niistä tulee homepommeja kustannuksineen jossa menee sitten kaikki rahat.

Halutaan vain rusinat pullasta. Toinen kantaa velkavastuun ja toinen nauttii eduista. Eron tullessa ei asunnon omistaja voi edes ajaa toista ulos, jos tämä ei itse halua lähteä. Tarvitaan tuomioistuimen häätöpäätös.

Ilmaiseksi pitäisi saada asua, tämä ei mahdu minun päähäni.

Etsi tasoistasi seuraa, eli joku yhtä persaukinen kuin olet itsekin.

Muuttaisin pois. Miehen ei kannata pitää taloa mihin ei ole varaa. Ottakoot ulkopuolisen vuokralaisen miltä voi kiskoa vuokraa.

Parisuhteessa ei ole tarkoitus kartuttaa omaisuutta toisen nimiin.

Yleensä asumiskuluina ajatellaan vain niitä juoksevia kuluja mitä tulee joka kk eli hoitovastike ja sähkö ja vesi ja semmoiset.

Jos asumiskuluja yrität arvioida, kannattaa huomata myös sellainen asia että asunnon omistajalla on riskit pääomasta, ja myös lainakulut yms, samoin kaikki asuntoon kohdistuvat remontit ja niihin liittyvät muut kulut.

Ei ole oikein sitä omistavaakaan osapuolta kohtaan että sinun asumiskulut olisi epärealistisen alhaiset, vieläpä siten, että se raha olisi pois sitten esim. asunnon ajan myötä tarvitsemista kunnostuksista.

Ei myöskään ole oikein maksaa omistavalle puolisolle "voittoa" asunnon vuokraamisesta, mutta tosiaan on ne oikeat kulut kuitenkin suuremmat kuin vain ne kulut mitä yleensä joka kk tulee maksettavaksi.

Itse uskoisin että oikea, molemmille osapuolille reilu hinta asumisesta ei-omistavalle puolisolle on puolet siitä summasta, mikä asettuu johonkin joka kuukausi maksettavien kulujen ja markkinavuokran välille. Kulut on jaettava, mutta voiton osuutta ei oikein voi pitää reiluna, sinä et ole kerryttämässä omistajan varallisuutta kuitenkaan.

Ja yksi asia pitäisi myös huomata, miten sovitte "vuokrankorotukset", koska erilaiset kustannukset yms. kuitenkin muuttuu ajan myötä.

Aina kannattaa muuttaa hormoonihuuruissa yhteen ENNEN KUIN sopii asioista. Kaikki menee varmasti hyvin, kun niin kovasti toisiamme rakastetaan, eikö niin?

Ja sitten todellisuus lävähtää päin naamaa. Onnittelut huonosta elämänvalinnasta. Toivottavasti opit vähän järjelläkin ajattelua.

Miksi tämä ajatusmalli kääntyy päälaelleen jos asunnon omistaja vaihtuu?

Jos pari asuu vuokralla ja maksaa kaikki kulut puoliksi tämä on oikein hyvä malli. Mahdollisen hyödyn saa asunnon omistaja.

Jos asunnon omistaa parin toinen osapuoli, maksetaan kulut edelleen puoliksi ja mahollisen hyödyn saa asunnon omistaja. Missä on ongelma?

Ja kuluihin lasketaan kaikki ne kulut, jotka tulee suorittaa, että asuminen talossa on mahdollista.

Mieheni ja minä asumme omistamassani asunnossa niin, että mieheni maksaa vastikkeen ja vedet, minä lainanlyhennyksen. Mieheni laittaa myös vähän enemmän rahaa taloustilille niin, että hänen kuukausittain yhteensä maksamansa summa on sama, jonka hän maksoi yhteensä kun asuimme vuokralla ennen oman ostoa. Minä maksan suhteessa toki enemmän kun lainanlyhennys on isompi kuin vanha vuokra puoliksi, mutta kartutankin omaisuuttani, mieheni ei. Toki olemme laskeneet, että hänelle jää yhtälailla myös palkastaan rahaa säästöön. Tämä toimii meillä, miehelläni ei ollut mahdollisuutta ottaa lainaa samaan aikaan kuin minä, mutta hän saa silti omistusasumisen hyödyt eli isomman asunnon paremmalla sijainnilla, kuin pystyisimme vuokraamaan.

Omakotitalossa on kyllä huomattavasti suuremmat sähkö ja vesikulut. En itse lähtisi maksamaan niiden lisäksi mitään vuokria. Mielummin asuisin vuokra-asunnossa jossa kohtuulliset kulut, kun että maksaisin puolet sähköstä ja vedestä JA vielä vuokraa ja ruokakuluja omakotitalosta.

Ainoa oikea ratkaisu tähän on se, että vastike, sähkö, vesi, netti, mahdolliset asumiseen liitthvät huoltokulut kuten nuohous tms maksetaan puoliksi. Lainan maksaa vain omistaja. Toinen osapuoli voi samalla säästää käsirahaa, jos haluaa ostaa toisen puolikkaan asunnosta. Varsinaiset remontit on myös omistajan heiniä ja hän myös viime kädessä päättää esim. remontin lopputuloksesta, vaikka mielipiteitä voi toki ottaa vastaan. Näin molemmat hyötyvät yhdessä asumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa oikea ratkaisu tähän on se, että vastike, sähkö, vesi, netti, mahdolliset asumiseen liitthvät huoltokulut kuten nuohous tms maksetaan puoliksi. Lainan maksaa vain omistaja. Toinen osapuoli voi samalla säästää käsirahaa, jos haluaa ostaa toisen puolikkaan asunnosta. Varsinaiset remontit on myös omistajan heiniä ja hän myös viime kädessä päättää esim. remontin lopputuloksesta, vaikka mielipiteitä voi toki ottaa vastaan. Näin molemmat hyötyvät yhdessä asumisesta.

Miksi toinen saa asua ilmaiseksi?

Voiko vuokra-asunnossa vuoralainenkin maksaa vain omat kulunsa ja vastikkeen, vuokraisäntä sitten makselee lainanlyhennykset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa oikea ratkaisu tähän on se, että vastike, sähkö, vesi, netti, mahdolliset asumiseen liitthvät huoltokulut kuten nuohous tms maksetaan puoliksi. Lainan maksaa vain omistaja. Toinen osapuoli voi samalla säästää käsirahaa, jos haluaa ostaa toisen puolikkaan asunnosta. Varsinaiset remontit on myös omistajan heiniä ja hän myös viime kädessä päättää esim. remontin lopputuloksesta, vaikka mielipiteitä voi toki ottaa vastaan. Näin molemmat hyötyvät yhdessä asumisesta.

Miksi toinen saa asua ilmaiseksi?

Voiko vuokra-asunnossa vuoralainenkin maksaa vain omat kulunsa ja vastikkeen, vuokraisäntä sitten makselee lainanlyhennykset?

Asuminen omassa vuokra-asunnossa EI OLE sama kuin asuminen puolison asunnossa. Sori.

AP voisi oikeastaan vastata kysymykseen miksi puolison pitäisi maksaa sinunkin asumisesi?

Miksi sulla olisi oikeus asua toisen ihmisen kustannuksella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa oikea ratkaisu tähän on se, että vastike, sähkö, vesi, netti, mahdolliset asumiseen liitthvät huoltokulut kuten nuohous tms maksetaan puoliksi. Lainan maksaa vain omistaja. Toinen osapuoli voi samalla säästää käsirahaa, jos haluaa ostaa toisen puolikkaan asunnosta. Varsinaiset remontit on myös omistajan heiniä ja hän myös viime kädessä päättää esim. remontin lopputuloksesta, vaikka mielipiteitä voi toki ottaa vastaan. Näin molemmat hyötyvät yhdessä asumisesta.

Miksi toinen saa asua ilmaiseksi?

Voiko vuokra-asunnossa vuoralainenkin maksaa vain omat kulunsa ja vastikkeen, vuokraisäntä sitten makselee lainanlyhennykset?

Jos otat vuokralaisen, et saa itse asua asunnossasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa oikea ratkaisu tähän on se, että vastike, sähkö, vesi, netti, mahdolliset asumiseen liitthvät huoltokulut kuten nuohous tms maksetaan puoliksi. Lainan maksaa vain omistaja. Toinen osapuoli voi samalla säästää käsirahaa, jos haluaa ostaa toisen puolikkaan asunnosta. Varsinaiset remontit on myös omistajan heiniä ja hän myös viime kädessä päättää esim. remontin lopputuloksesta, vaikka mielipiteitä voi toki ottaa vastaan. Näin molemmat hyötyvät yhdessä asumisesta.

Miksi toinen saa asua ilmaiseksi?

Voiko vuokra-asunnossa vuoralainenkin maksaa vain omat kulunsa ja vastikkeen, vuokraisäntä sitten makselee lainanlyhennykset?

Jos otat vuokralaisen, et saa itse asua asunnossasi.

Ai miksi ei saa asua? Opiskeluaikoina vuokrasin aina omakotitalon yläkerran, jossa oli erillinen keittiö ja vessa. Suihkutilat ja saunan jaoin asunnon omistajan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa oikea ratkaisu tähän on se, että vastike, sähkö, vesi, netti, mahdolliset asumiseen liitthvät huoltokulut kuten nuohous tms maksetaan puoliksi. Lainan maksaa vain omistaja. Toinen osapuoli voi samalla säästää käsirahaa, jos haluaa ostaa toisen puolikkaan asunnosta. Varsinaiset remontit on myös omistajan heiniä ja hän myös viime kädessä päättää esim. remontin lopputuloksesta, vaikka mielipiteitä voi toki ottaa vastaan. Näin molemmat hyötyvät yhdessä asumisesta.

Miksi toinen saa asua ilmaiseksi?

Voiko vuokra-asunnossa vuoralainenkin maksaa vain omat kulunsa ja vastikkeen, vuokraisäntä sitten makselee lainanlyhennykset?

Asuminen omassa vuokra-asunnossa EI OLE sama kuin asuminen puolison asunnossa. Sori.

Entäs jos pariskunta asuu yhdessä vuokra-asunnossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa oikea ratkaisu tähän on se, että vastike, sähkö, vesi, netti, mahdolliset asumiseen liitthvät huoltokulut kuten nuohous tms maksetaan puoliksi. Lainan maksaa vain omistaja. Toinen osapuoli voi samalla säästää käsirahaa, jos haluaa ostaa toisen puolikkaan asunnosta. Varsinaiset remontit on myös omistajan heiniä ja hän myös viime kädessä päättää esim. remontin lopputuloksesta, vaikka mielipiteitä voi toki ottaa vastaan. Näin molemmat hyötyvät yhdessä asumisesta.

Miksi toinen saa asua ilmaiseksi?

Voiko vuokra-asunnossa vuoralainenkin maksaa vain omat kulunsa ja vastikkeen, vuokraisäntä sitten makselee lainanlyhennykset?

Jos otat vuokralaisen, et saa itse asua asunnossasi.

Ai miksi ei saa asua? Opiskeluaikoina vuokrasin aina omakotitalon yläkerran, jossa oli erillinen keittiö ja vessa. Suihkutilat ja saunan jaoin asunnon omistajan kanssa. 

No annatko puolisollesikin sitten asunnosta "vuokraa" vastaan oman osuuden, jota hän saa itsenäisesti hallinnoida, päättää sisustuksesta ja johon sinulla ei ole ilman lupaa asiaa. Minusta sinä kuulostat ahneelta ja haluat kerryttää omaisuuttasi puolison kustannuksella. Vuokranantajalla on aina taloudellinen intressi vuokratessaan asuntoa, puolisoa kohtaan tuollainen käytös on vain kuppaamista.