Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa nyt mitä mun täytyy maksaa asumisestani puolisolleni?
10.10.2019 |
Kyseessä on siis puolison omistama omakotitalo. Jos minä maksan puolet ruoka/sähkö/vesikustannuksista, pitääkö mun vielä lisäksi maksaa muita kuluja? Esim. Vuokraa? Olen itse sairaslomalla (vuoden) koska en ole työkykyinen. Puoliso on yrittäjä ja raha-asiat kunnossa. Meillä eri mielisyyksiä ja riitaa asiasta alati. En oletoisten nurkissa lusmuilija vaan maksaisin jos mulla olis esim. Asuntolainaa. Mielestäni puolison ei tarvi kuitenkaan maksaa vuokraa jos asunto on vain puolison nimissä
Kommentit (276)
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi toisen taloon enkä ainakaan maksaisi siitä mitään. Oma tupa, oma lupa.
Minä muutin, koska halusin jakaa myös arkeni rakkaani kanssa. Maksan puolet juoksevista kuluista (lämmitys, sähkö, tieosuuskunta, nuohous, netti, vakuutukset, jätehuolto, Hesari...). Minusta erittäin oikeudenmukainen sopimus. Tietysti myös ruokakulut ja yhteisen auton kulut maksetaan puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulen lokkeilemaan tähän keskusteluun, koska täällä vaikuttaa olevan asiantuntijoita. Itselläni on tällainen tilanne: miesystäväni muutti asumaan luokseni omistamaani omakotitaloon, ja sovimme että hän maksaa minulle 400e/kk ”kuukausirahaa”. Minä maksan kaikki asumiseen liittyvät laskut ja lisäksi lainanlyhennykset. Kuukausitasolla juoksevat kulut ovat kohtuullisen pienet, jos niiden mukaan mentäisiin tarkkaan niin mies maksaisi korkeintaan 100e/kk. Hän muutti luokseni vuokra-asunnosta, josta maksoi kuukaudessa 800e.
Niin, voihan tässä miettiä mikä on reilua. Sekö, että mies maksaisi omakotitalossa asumisesta mukavuuksineen vain 100e/kk, ja samalla säästäisi 700e/kk muuhun kivaan? Ja minä säästäisin sen 100e?
Maksatko vuokrasta verot? Minusta ei kyllä voi verrata toisen kodissa asumista vuokra-asumiseen, koska ei se toinen ole oikeasti täysivaltainen asunnon haltija. Ei esim ole saanut valita asuntoa. Ja sinulla jää kiinteää omaisuutta tuosta, miehellä ei.
Satanen kuussa menoja on muuten aika vähän. Oikeasti talven lämmöt, jätehuollot, ylläpitoremontit, vedet ja sähköt, verot ja mahdolliset katumaksut tuossa mukana?
Vierailija kirjoitti:
Lähde nopeasti, sillä tuosta ei hyvä seuraa. Älä ainakaan tee lapsia tuohon tilanteeseen. Päädyt yhteisen arjen rahoittajaksi, mutta omaisuutta et saa kerrytettyä. älä ainakaan rahoita remppakuluja ym. Omaa asuntoa kannattaa maksaa, ei toisen omaa. Mielestäni ainoat vaihtoehdot ovat yhteinen talo tai omat talot.
Tätä en vaan ymmärrä. Kun asuin yksin, maksoin asumisesta yli 800 e/kk. Nyt maksan siitä arviolta 500 e/kk. Eli joka ikinen kuukausi kerrytän omaisuuttani enemmän kuin jos asuisin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi toisen taloon enkä ainakaan maksaisi siitä mitään. Oma tupa, oma lupa.
Minä muutin, koska halusin jakaa myös arkeni rakkaani kanssa. Maksan puolet juoksevista kuluista (lämmitys, sähkö, tieosuuskunta, nuohous, netti, vakuutukset, jätehuolto, Hesari...). Minusta erittäin oikeudenmukainen sopimus. Tietysti myös ruokakulut ja yhteisen auton kulut maksetaan puoliksi.
Eron tullen pakkaat kapsäkkisi ja aloitat alusta vuokramurjussa. Mikäs siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen lokkeilemaan tähän keskusteluun, koska täällä vaikuttaa olevan asiantuntijoita. Itselläni on tällainen tilanne: miesystäväni muutti asumaan luokseni omistamaani omakotitaloon, ja sovimme että hän maksaa minulle 400e/kk ”kuukausirahaa”. Minä maksan kaikki asumiseen liittyvät laskut ja lisäksi lainanlyhennykset. Kuukausitasolla juoksevat kulut ovat kohtuullisen pienet, jos niiden mukaan mentäisiin tarkkaan niin mies maksaisi korkeintaan 100e/kk. Hän muutti luokseni vuokra-asunnosta, josta maksoi kuukaudessa 800e.
Niin, voihan tässä miettiä mikä on reilua. Sekö, että mies maksaisi omakotitalossa asumisesta mukavuuksineen vain 100e/kk, ja samalla säästäisi 700e/kk muuhun kivaan? Ja minä säästäisin sen 100e?Aika paljon mies maksaa. Hänenä en maksaisi noin paljon. Se mitä hän on maksanut vuokra-asunnosta, ei mielestäni kuulu tähän. Sinulla on asunto-omaisuus, johon sinulla selvästikin on varaa, vaikka sinulla ei edes olisi siellä kanssamaksajaa.
Teille molemmille on taloudellista etua siitä, että asutte yhdessä. Sinä silti riistät miestä vaatimalla häneltä enemmän maksua kuin omat kustannuksesi ovat.
n
Eikä riistä. Mies nauttii nyt omakotitalosta ja oletettavasti molemmilla on yhtä suuret tulot tai mies jopa suurituloisempi, omakotitalon omistajalla on kaikkea mahdollista arjessa tarvittavaa tavaraa ja mies taas kenties tulee taloon suunnilleen parin matkalaukun, muutaman astian, viihdelaitteiston ja auton kanssa. Win-win molemmille. Karmeaa lokkeilua asua jollain 100 eurolla/kk toisen omistamassa omakotitalossa jos tulotkin ovat yhtä suuret, ellei sitten tee kaikkia kotitöitä ja hoida yhteisiä lapsia ym. ym. kuten naiset usein tekevät. Sivusta.
Eli mies ei saanut tuoda edes omia huonekalujaan vaikka maksaa vuokraa? En todellakaan suostuisi tuollaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa maksukykyyn, jos ei halua lokkeilla, niin jokseenkin kohtuullista olisi maksaa 50% vastaavan asunnon vuokrasta + puolet sähköstä ja vedestä. Ei se talon ostaminen, ylläpito, huolto ja korjaus ilmaista ole.
Tuo on vuokranmaksua ja siitä pitää saajan tietysti maksaa myös verot. Itse en jäisi suhteeseen, jossa toinen haluaa puolisoltaan vuokraa kerryttääkseen omaa omaisuutta. Työkyvyttömältä puolisoltaan vuokran vaatiminen on niin ala-arvoista, että suhteen päättämistä kannattaa kyllä harkita vakavasti. Järkevintä olisi ottaa lainaa ja ostaa käypään hintaan osa asunnosta itselleen, mutta ap:n tilanteessa ei tietenkään mahdollista.
Toinen asia. jota en ymmärrä. Asun siis puolisoni omistamassa asunnossa, josta maksamme juoksevat kulut 50/50. Sinun ehdotuksesi mukaan minun kannattaisi ottaa lainaa ainakin pari sataa tuhatta ostaakseni puolet tästä itselleni. Sen jälkeen maksaisin seuraavat parikymmentä vuotta pankille lainaa ja lainankorkoja sekä yhteisesti jaettuja asumiskuluja niin, ettei itselleni jäisi käytännössä lainkaan säästöjä/rahaa omiin juttuihin. Puolisoni saisi minulta sen pari sataa tuhatta euroa ja eläisi herroiksi. Hän voisi matkustella vaikka kuukausittain, minulla ei olisi rahaa mihinkään.
Mitä ihmeen järkeä???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun miehen omistamassa talossa, en maksa mitään asumiskuluja. Toisaalta minulla ei ole mitään sanomista remontteihin tai sisustukseen, koska miehen sanoin "maksaja saa päättää". Ja oikeassahan tuo on: jos hän maksaa asumisessa kaiken, niin miksi ihmeessä minulla olisikaan oikeutta määräillä rahoistaan.
Mutta tuntuuko sinusta että olet kotona? Tietysti ihan ok, jos tykkäät. Itse tarvitsen tässä maailmassa paikan, joka on ja myös tuntuu omalta kodilta.
No eihän se tietenkään ole OK, mutta jos en maksa tässä asumisesta mitään ja mies omistaa talon, niin miten ihmeessä minulla olisi oikeus vaatia, että nyt uudet tapetit?
Mutta sullahan on toki oikeus lähteä, jos se ei ole ok? Jokaisella on vain yksi elämä, miksi kuluttaa se jossain, mikä ei ole ok? Koti on ihmiselle yksi tärkeimmistä paikoista. Kai siellä pitäisi tuntea olonsa kotoisaksi.
Totta, enkä lainkaan valita tilannetta, vaikka se ei ulkopuolisille olekaan OK. Kerroin, että en maksa mitään asumisesta eikä minulla mielestäni tässä tilanteessa ole mitään oikeutta vaatia miestä eli maksajaa esim. vaihtamaan tapetteja haluamikseni. Eli ymmärrän, että jos en maksa, en voi vaatia toista käyttämään rahojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ja ikuisesti ihmettelen tätä ajatusmaailmaa, puoliso ei saa vaurastua.
On ok asua vuokralla ja maksaa tuntemattomalle vuokraa. Mutta omalle puolisolle ei.
Saat kuitenkin asua huomattavasti paremmassa asunnossa, mihin sinulla olisi varaa.Onko siis OK, että vain toinen puolisi vaurastuu toisen kustannuksella (toinen on omistaja ja toinen ikuinen vuokralainen)? Vai olisiko oikeudenmukaisempaa, että kummatkin vaurastuvat yhdessä?
Kun yhteen muutetaan ja kulut jaetaan, niin kummatkin vaurastuvat. Puolisoni maksoi aiemmin asumisestaan ehkä noin 800 e/kk. Minä maksoin reilut 800 e/kk. Nyt maksamme yhdessä asumisesta noin 500 e/kk/hlö. Eli kumpikin vaurastuu, saa rahaa säästöön (tai käyttöön).
Tuo ajatus, että asunnon arvo nousee, pätee nykyisin aika rajallisiin alueisiin ja asuntoihin. Itse en sijoittaisi euroakaan tähän asuntoon, jossa puolisoni kanssa asun, koska tämä sijaitsee muuttotappioalueella.
Eivätkö ihmiset osaa sijoittaa järkevästi sitä erotusta, joka aikaisemman 800 e vuokrayksiön tai -kaksion ja omakotitalossa halvemmalla asumisen väliltä jää? Miksi pitäisi saada asua lähes ilmaiseksi toisen kustannuksella, varsinkaan jos molemmat ansaitsevat yhtä paljon ja kotityöt jaetaan tasan? Miksi tuntematonta vuokranantajaa voi rikastuttaa, mutta omalle rakkaalle ei voida maksaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa maksukykyyn, jos ei halua lokkeilla, niin jokseenkin kohtuullista olisi maksaa 50% vastaavan asunnon vuokrasta + puolet sähköstä ja vedestä. Ei se talon ostaminen, ylläpito, huolto ja korjaus ilmaista ole.
Tuo on vuokranmaksua ja siitä pitää saajan tietysti maksaa myös verot. Itse en jäisi suhteeseen, jossa toinen haluaa puolisoltaan vuokraa kerryttääkseen omaa omaisuutta. Työkyvyttömältä puolisoltaan vuokran vaatiminen on niin ala-arvoista, että suhteen päättämistä kannattaa kyllä harkita vakavasti. Järkevintä olisi ottaa lainaa ja ostaa käypään hintaan osa asunnosta itselleen, mutta ap:n tilanteessa ei tietenkään mahdollista.
Toinen asia. jota en ymmärrä. Asun siis puolisoni omistamassa asunnossa, josta maksamme juoksevat kulut 50/50. Sinun ehdotuksesi mukaan minun kannattaisi ottaa lainaa ainakin pari sataa tuhatta ostaakseni puolet tästä itselleni. Sen jälkeen maksaisin seuraavat parikymmentä vuotta pankille lainaa ja lainankorkoja sekä yhteisesti jaettuja asumiskuluja niin, ettei itselleni jäisi käytännössä lainkaan säästöjä/rahaa omiin juttuihin. Puolisoni saisi minulta sen pari sataa tuhatta euroa ja eläisi herroiksi. Hän voisi matkustella vaikka kuukausittain, minulla ei olisi rahaa mihinkään.
Mitä ihmeen järkeä???
Kuinkahan usein parisuhde solmitaan näin eri lähtökohdista? Yleensä pariskunnat ovat suunnilleen samalla viivalla, eikä toisella ole satoja tuhansia enemmän omaisuutta kuin toisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ja ikuisesti ihmettelen tätä ajatusmaailmaa, puoliso ei saa vaurastua.
On ok asua vuokralla ja maksaa tuntemattomalle vuokraa. Mutta omalle puolisolle ei.
Saat kuitenkin asua huomattavasti paremmassa asunnossa, mihin sinulla olisi varaa.Onko siis OK, että vain toinen puolisi vaurastuu toisen kustannuksella (toinen on omistaja ja toinen ikuinen vuokralainen)? Vai olisiko oikeudenmukaisempaa, että kummatkin vaurastuvat yhdessä?
Kun yhteen muutetaan ja kulut jaetaan, niin kummatkin vaurastuvat. Puolisoni maksoi aiemmin asumisestaan ehkä noin 800 e/kk. Minä maksoin reilut 800 e/kk. Nyt maksamme yhdessä asumisesta noin 500 e/kk/hlö. Eli kumpikin vaurastuu, saa rahaa säästöön (tai käyttöön).
Tuo ajatus, että asunnon arvo nousee, pätee nykyisin aika rajallisiin alueisiin ja asuntoihin. Itse en sijoittaisi euroakaan tähän asuntoon, jossa puolisoni kanssa asun, koska tämä sijaitsee muuttotappioalueella.
Tai toisen rahat menee kokonaan ruokaan ja juokseviin kuluihin. Toinen käyttää taloudellisesti hyväksi. Usein näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ihmiset osaa sijoittaa järkevästi sitä erotusta, joka aikaisemman 800 e vuokrayksiön tai -kaksion ja omakotitalossa halvemmalla asumisen väliltä jää? Miksi pitäisi saada asua lähes ilmaiseksi toisen kustannuksella, varsinkaan jos molemmat ansaitsevat yhtä paljon ja kotityöt jaetaan tasan? Miksi tuntematonta vuokranantajaa voi rikastuttaa, mutta omalle rakkaalle ei voida maksaa?
Tässä ketjussa on selitetty monta kertaa. No vielä yhden kerran.
1. Tuntematon maksaa verot. Siksi vuokra on korkeampi.
2. Tuntematon antaa asunnon hallintaoikeuden vuokralaiselle. Sinne saa tuoda omat kalusteet, sisustaa ja asustaa juuri kuten itse haluaa. Asunnon saa myös itse vapaasti markkinoilta valita.
3. Tuntematon antaa puolen vuoden irtisanomisajan. Ja silloinkin pitää olla hyvä syy irtisanomiselle. Parisuhteessa tällaista turvaa ei ole.
Nämä ovat hyvin isoja asioita kaikki kolme, ja on ihan selvä, ettei parisuhteessa makseta markkinavuokraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde nopeasti, sillä tuosta ei hyvä seuraa. Älä ainakaan tee lapsia tuohon tilanteeseen. Päädyt yhteisen arjen rahoittajaksi, mutta omaisuutta et saa kerrytettyä. älä ainakaan rahoita remppakuluja ym. Omaa asuntoa kannattaa maksaa, ei toisen omaa. Mielestäni ainoat vaihtoehdot ovat yhteinen talo tai omat talot.
Tätä en vaan ymmärrä. Kun asuin yksin, maksoin asumisesta yli 800 e/kk. Nyt maksan siitä arviolta 500 e/kk. Eli joka ikinen kuukausi kerrytän omaisuuttani enemmän kuin jos asuisin yksin.
No jos ei ole tarkoitus elää yhteistä elämää loppuun saakka, niin ehkä sitten noin. Kos omistaisitte yhdessä kodin, maksausitte asuntolainaa yhdessä. Silloin molemmille jäisi enemmän rahaa myös muuhun. Yhteiseen muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että puolisosi yrittää pyytää vuokraa. Minkälainen suhde teillä oikein on. Ei ole oikein, että avioliitossa toinen maksaa vuokraa tai on kaksi aivan eri elintasolla olevaa ihmistä. Ajatuskin siitä että rupeaisit vuokraa maksamaan on käsittämätön. Ethän sinä mikään alivuokralainen ole. Ja se että hyvätuloinen puoliso vaatii pienituloista maksamaan puolet ruoistakin on väärin. Mikä alistussuhde teillä oikein on.
Miksi suhteessa elintasojen pitäisi olla samat? Mulle ainakin tulisi alistettu olo, jos mun pitäisi maksaa enemmän siksi että tienaan enemmän
Tämäkin on minusta mielenkiintoinen näkökulma. Jos oma puolisoni ehdottaisi, että maksetaan juoksevat kulut tulojen suhteessa, niin downshiftaisin parhaani mukaan. Miksi tehdä kokopäivätyötä, jos kerran voisin junailla niin, että yhtä paljon rahaa jää omaan käyttöön vaikka tekisin 60-80 % työaikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amiksen äikänope kirjoitti:
Johtuuko sitten siitä, että sekä minä että mieheni ollaan perheistä, joissa vain isä kävi töissä ja äiti hoiti kotona lapsia, emme ikinä kumpikaan ole olleet eurolleen tarkkoja siitä, kumpi maksaa mitä ja kuinka paljon. Kumpikin kykyjensä mukaan. Kun tavattiin, olin vielä opiskelija ja tein satunnaista työkeikkaa, mieheni taasen oli töissä. Hän maksoi useamman vuoden ajan suurimman osan menoissamme. Sama juttu silloinkin, kun hoidin lastamme kotona. On myös tässä välissä ollut niitä jaksoja, että minä olen tienannut enemmän, joten olen myös maksellut enemmän yhteisiä menoja.
Tällä hetkellä tilanne on se, että käydään molemmat töissä. Maksut ovat lutviutuneet ajan mittaan kutakuinkin niin, että mies maksaa talolainamme lyhennykset , kun taas minä Prisma-reissut / ruoat, sähköt sekä lemmikkienne kulut. Lapsen menot, reissut, ravintolakäynnit yms. makselemme miten jakselemme - se kumpi kerkeää ensin.
Itse kavahtaisin sitä, jos puoliso (oli se sitten mies tai vaimo) hirveän tarkkaan vaihtaisi rahojaan ja käyttäisi, ettei nyt vaan maksa mistään yhtään enempää kuin toinen. Av(i)oliitossa ollaan tiimi, jossa molemmat osapuolet tekevät parhaansa. (Eri asia tietysti, jos puolisolla esim. rahankäyttöongelmia tms. elämänhallintaprobleemeja - silloin asiaa pitäisi katsoa toiselta kantilta.)
Tämä on ok, jos ei ole avioehtoa tai talo on molempien nimissä. Muuten käy niin, että toisen rahat on syöty, ja toinen omistaa kiinteän omaisuuden.
Jo aikanaan yläasteella meille tytöille opetettiin, että eron sattuessa kumpikin vie omansa pois. Vie sitten ne jo syödyt ruoat mukanasi.
Eikös tuossa lue, että ”asuntolainamme”, niin voisi olettaa, et talo on molempien nimissä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amiksen äikänope kirjoitti:
Johtuuko sitten siitä, että sekä minä että mieheni ollaan perheistä, joissa vain isä kävi töissä ja äiti hoiti kotona lapsia, emme ikinä kumpikaan ole olleet eurolleen tarkkoja siitä, kumpi maksaa mitä ja kuinka paljon. Kumpikin kykyjensä mukaan. Kun tavattiin, olin vielä opiskelija ja tein satunnaista työkeikkaa, mieheni taasen oli töissä. Hän maksoi useamman vuoden ajan suurimman osan menoissamme. Sama juttu silloinkin, kun hoidin lastamme kotona. On myös tässä välissä ollut niitä jaksoja, että minä olen tienannut enemmän, joten olen myös maksellut enemmän yhteisiä menoja.
Tällä hetkellä tilanne on se, että käydään molemmat töissä. Maksut ovat lutviutuneet ajan mittaan kutakuinkin niin, että mies maksaa talolainamme lyhennykset , kun taas minä Prisma-reissut / ruoat, sähköt sekä lemmikkienne kulut. Lapsen menot, reissut, ravintolakäynnit yms. makselemme miten jakselemme - se kumpi kerkeää ensin.
Itse kavahtaisin sitä, jos puoliso (oli se sitten mies tai vaimo) hirveän tarkkaan vaihtaisi rahojaan ja käyttäisi, ettei nyt vaan maksa mistään yhtään enempää kuin toinen. Av(i)oliitossa ollaan tiimi, jossa molemmat osapuolet tekevät parhaansa. (Eri asia tietysti, jos puolisolla esim. rahankäyttöongelmia tms. elämänhallintaprobleemeja - silloin asiaa pitäisi katsoa toiselta kantilta.)
Tämä on ok, jos ei ole avioehtoa tai talo on molempien nimissä. Muuten käy niin, että toisen rahat on syöty, ja toinen omistaa kiinteän omaisuuden.
Juuri näin. Ja sitten se, jonka rahat on syöty ja kulutettu, voi saada lähtöpassit sieltä toisen omistamasta kodista.
Nimenomaan näin kävi minulle. Omaa tyhmyyttä toki. Mutta ikinä en enää muuttaisi vain toisen nimissä olevaan asuntoon.
Minä asun puolisoni omistamassa asunnossa. Jos meille tulee ero, saan kuukaudessa uuden vuokra-asunnon. Tämä on, valitettavasti, testattu, kun oli iso riita. Säästöjä on kertynyt sen verran, että saan myös omistusasunnon, jos sellaiseen haluan sijoittaa. Se on tottakai päätös, joka vaatii enemmän harkintaa, mutta eipä puolisoni voi minulle lähtöpasseja antaa ilman muutaman kuukauden irtisanomisaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö ihmiset osaa sijoittaa järkevästi sitä erotusta, joka aikaisemman 800 e vuokrayksiön tai -kaksion ja omakotitalossa halvemmalla asumisen väliltä jää? Miksi pitäisi saada asua lähes ilmaiseksi toisen kustannuksella, varsinkaan jos molemmat ansaitsevat yhtä paljon ja kotityöt jaetaan tasan? Miksi tuntematonta vuokranantajaa voi rikastuttaa, mutta omalle rakkaalle ei voida maksaa?
Onko rakas rakas myös eron hetkellä kun käskee pakata kamat ja häipyä ilman irtisanomisaikaa? Silloin saattaa harmittaa, että vaurastutti ex-rakasta ja itselle jäi tyhjä käsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi toisen taloon enkä ainakaan maksaisi siitä mitään. Oma tupa, oma lupa.
Minä muutin, koska halusin jakaa myös arkeni rakkaani kanssa. Maksan puolet juoksevista kuluista (lämmitys, sähkö, tieosuuskunta, nuohous, netti, vakuutukset, jätehuolto, Hesari...). Minusta erittäin oikeudenmukainen sopimus. Tietysti myös ruokakulut ja yhteisen auton kulut maksetaan puoliksi.
Eron tullen pakkaat kapsäkkisi ja aloitat alusta vuokramurjussa. Mikäs siinä.
Tai ostan osakkeen, johon minulle on säästynyt omaa pääomaa, kun säästän asumiskuluissa entiseen verrattuna.
Asun molempien nimissä olevassa rivitaloasunnossa mieheni kanssa. Maksan yhtiövastikkeesta 70 prosenttia ja mieheni 30 prosenttia siksi, kun mieheni sijoitti tähän asuntoon 30000 euroa enemmän kuin minä ja osti auton käteisellä, jota minä ajan. Kaikki muut laskut vakuutukset, sähkö, bensa, auton huollot ruuat ym. Maksetaan puoliksi. Pidän kohtuullisena ainakin osittain korvata miehelleni, koska hän on sijoittanut omia rahojaan selkeästi enemmän. Ap:lle sanoisin, että voisit maksaa miehellesi jotakin asumisestasi, koska hän on maksanut koko talon. Tehkää nyt joku sopimus asiasta. Ei kukaan voi ilmaiseksi elää ja asua.
Eikä riistä. Mies nauttii nyt omakotitalosta ja oletettavasti molemmilla on yhtä suuret tulot tai mies jopa suurituloisempi, omakotitalon omistajalla on kaikkea mahdollista arjessa tarvittavaa tavaraa ja mies taas kenties tulee taloon suunnilleen parin matkalaukun, muutaman astian, viihdelaitteiston ja auton kanssa. Win-win molemmille. Karmeaa lokkeilua asua jollain 100 eurolla/kk toisen omistamassa omakotitalossa jos tulotkin ovat yhtä suuret, ellei sitten tee kaikkia kotitöitä ja hoida yhteisiä lapsia ym. ym. kuten naiset usein tekevät. Sivusta.