Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa nyt mitä mun täytyy maksaa asumisestani puolisolleni?
10.10.2019 |
Kyseessä on siis puolison omistama omakotitalo. Jos minä maksan puolet ruoka/sähkö/vesikustannuksista, pitääkö mun vielä lisäksi maksaa muita kuluja? Esim. Vuokraa? Olen itse sairaslomalla (vuoden) koska en ole työkykyinen. Puoliso on yrittäjä ja raha-asiat kunnossa. Meillä eri mielisyyksiä ja riitaa asiasta alati. En oletoisten nurkissa lusmuilija vaan maksaisin jos mulla olis esim. Asuntolainaa. Mielestäni puolison ei tarvi kuitenkaan maksaa vuokraa jos asunto on vain puolison nimissä
Kommentit (276)
Moni varakkaampi osapuoli saattaa alussa olla sitä mieltä, että on ihan ok kun se varaton osapuoli muuttaa saman katon alle, mutta vuosien saatossa asenne saattaa muuttua katkeroituneeksi. Syystä.
Minulla oli pitkäaikaistyötön ystävä, joka oli saamassa häätöä asunnostaan maksamattomien vuokrien vuoksi. Hän löysi baarista melko hyvätuloisen miesystävän ja muutti tämän luo asumaan.
Vuosien päästä tilanne oli se, että mies oli täysin kypsä tilanteeseen. Nainen ei tulottomuutensa ja velkojensa vuoksi pystynyt osallistumaan kuluihin sentilläkään. Hän makasi päivät kotona eikä edes siivonnut asuntoa.
Lopulta mies kypsyi tilanteeseen ja heitti naisen pihalle. Tämä ystäväni valitti kohtaloaan minulle ja haukkui miestään. Itse kyllä ymmärsin miestä paremmin.
Ei kenenkään tarvitse elättää toista aikuista ihmistä. Tilapäinen työttömyys tms. kriisi on ymmärrettävä tilanne, mutta jos toimettomuus jatkuu jopa vuosia, niin kyllä silloin pitää ihmisellä olla muitakin selviytymiskeinoja kuin toisen nurkissa loisiminen.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0 euroa. Sen sijaan suosittelen kaikkia vastaavassa tilanteessa olevia muuttamaan omaan asuntoon. Siis vuokralle, en tarkoita että pitää ostaa oma. Jos tällaisesta asiasta ei vallitse yksimielisyys, niin sitten se ei vallitse. Itse en suostuisi maksamaan kenenkään asuntoa, jos siitä en mitään omista. Juoksevat kulut puoliksi, ja jos tämä ei käy, niin asuminen erillään.
Mutta sinähän maksat vuokralla asuessasi etkä omista mitään. Erona vain se, että hyödyn saa joku varakas sijoittaja tai firma
Käsittääkseni ap haaveilee yhteisestä asuntolainasta? Mutta se ei puolisolle käy. Asunnon omistaja haluaa omistaa yksin. Mitä vaihtoehtoa on silloin, kuin jäädä siihen toisen kotiin tai erota. Kun toinen ei anna vaihtoehtoa, mutta haluaa silti parisuhteen, niin ei kyllä tarvii vuokraa maksella. Itse lähtisin ja ostaisin oman asunnon.
Minä vastaavassa tilanteessa maksoin puolet kuluista ja hieman kulukorvausta asunnon käytöstä. Loput rahat laitoin sijoituksiin. Sain kerrytettyä tosi hyvin varallisuuttani. Tämä sopi meille hyvin. Ap:n tilanne eri kun hänellä ei ole tuloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että puolisosi yrittää pyytää vuokraa. Minkälainen suhde teillä oikein on. Ei ole oikein, että avioliitossa toinen maksaa vuokraa tai on kaksi aivan eri elintasolla olevaa ihmistä. Ajatuskin siitä että rupeaisit vuokraa maksamaan on käsittämätön. Ethän sinä mikään alivuokralainen ole. Ja se että hyvätuloinen puoliso vaatii pienituloista maksamaan puolet ruoistakin on väärin. Mikä alistussuhde teillä oikein on.
Miksi suhteessa elintasojen pitäisi olla samat? Mulle ainakin tulisi alistettu olo, jos mun pitäisi maksaa enemmän siksi että tienaan enemmän
Tämäkin on minusta mielenkiintoinen näkökulma. Jos oma puolisoni ehdottaisi, että maksetaan juoksevat kulut tulojen suhteessa, niin downshiftaisin parhaani mukaan. Miksi tehdä kokopäivätyötä, jos kerran voisin junailla niin, että yhtä paljon rahaa jää omaan käyttöön vaikka tekisin 60-80 % työaikaa?
Ei se toimi noin. Jos maksatte vaikka kumpikin 40% (tai ihan minkä tahansa prosentin, kunhan se on molemmilla sama) tuloistanne yhteiseen kassaan, josta sitten hoidetaan yhteiset menot, niin sinulle jää aina sitä enemmän käyttörahaa, mitä isommat tulot sinulla on. Ehdottomasti paras ja reiluin systeemi silloin, kun puolisojen välillä on suuret tuloerot.
Aiemmin täällä on ehdotettu, että yhteiset kulut maksetaan tulojen mukaan tyyliin 30/70 %. Eli jos kulut olisivat 1000 euroa kuukaudessa niin toinen maksaisi 300 ja toinen 700. Mikä minusta on ihan käsittämätöntä, koska ne kulut käytännössä jakautuvat aika lailla 50/50. Jos minulla ei olisi varaa maksaa omia kulujani, miksi asuisin niin kalliisti?
Sinun ehdotuksesi siis on, että kumpikin laittaisi tuloistaan saman prosenttiosuuden eli jos oma nettopalkkani olisi 2000 e/kk niin laittaisin 800 e ja jos puolison nettopalkka olisi 3000 e/kk niin hän laittaisi 1200 e/kk? Järkevämpi toki kuin tuo edellinen esimerkki, mutta en itse edelleenkään ottaisi käyttöön. Omat tuloni vaihtelevat päivärahojen ja lomarahojen vuoksi merkittävästi ja puolisolla koska hän on yrittäjä. En haluaisi systeemiä, jossa joudutaan toisillemme tekemään tiliä siitä, paljonko on saanut rahaa ja laskemaan siitä paljonko pitäisi laittaa yhteiselle tilille. Minusta ainoa reilu tapa on tosiaan maksaa kulut puoliksi, koska puoliksi ne syntyvätkin.
Mä asuin miehen omistamassa talossa lähes 10vuotta. Hän lyhens lainansa ja maksoi sähköt, kiinteistöveron yms. Talo on siis super halpa eikä noista kuluistakaan kummosiasummia tule vuodessa. Mut teinvtaloon paljon remonttia, hoidin kodinhoidon lähes täysin yksin. Ostin remonttitarvikkeita, polttopuut, kaikki pesuaineet ja ainakin puolet ruuista. Sit saatiin lapsi. Mies alkoi tekemään ulkomaan keikkaa 1-3krt vuodessa ja minä hoidin talon ja lapsen. Ei olisi voinut ko työtä tehdä ja asua noin vaatimattomassa talossa ilman mun panostusta arjen hoitoon. Sit mentiin naimisiin ja avioehdon mukaan puolet tästä meidän yhteisestä kodista on nyt mun. Muu omaisuus kummallakin on jaon ulkopuolel.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin meillä kirjoitti:
Kun vaimoni muutti omistamaani asuntoon, minusta oli kohtuullista, että hän maksoi vastikkeen, veden ja sähkön tulojen suhteessa. Minä maksoin loput, olihan asunto ja siihen liittyvä asuntolaina minun.
Tähänkö ”miehet” on tullu 🤦♀️🤦♀️🤦♀️
Muistan aikoinaan kun muutin exän kanssa hetkeksi yhteen. Hän ei kertonut paljonko oli lainansa korkoineen kuussa, mutta hänen mielestään oli sopiva jako että minä maksoin vastikkeen(joka oli silloin. n. 200e) kokonaan, plus puolet sähköstä(nämä taisi olla ne kulut hänen asunnossaan) ja tietysti oman veden. Hän toki käytti sähköä järjettömät määrät, kun oma sähkölaskuni oli silloin joku 50e/3kk, niin hänellä 50E/kk. Kävin myös kaupassa enemän, noin 80/20 osuudella. Joo sittenhän se selvisi että mies pelasi rahansa, ja pankista hän oli ottanut maksuvapaata niin että makseli vain korkoja. Minä tyhmä maksoin vastikkeen joka oli "pakko" maksaa joka kuu, ja sähkökin rullasi, ja ruokaa kannettin eteen. Onneksi tajusin tuon jo muutama kk muuton jälkeen. Kun muutin pois mies itki vain sitö että minä olin huijannut hänet suhteeseen, ja nyt hänelle ei enää jää riittävästi rahaa.
Mitä tyhmää tuossa nyt oli? Harvan asumiskulut ovat alle 300e/kk
ohis
Siis tyhmää oli se etten tajunnut olevani hyväksikäytetty. Mies maksoi sinä aikana kun
hänen kanssaan asuin, niin parikymppiä korkoja kuussa, plus 25e sähköstä jota hän kulutti paljon enemmän kuin minä, ja 10e vettä(en muista tarkkaan kun tuosta aikaa jo yli 20 v), sekä ruuasta/kaikesta mitä kaupasta ostetaan 20% ja minä olin rahasampo jonka turvin hän sai pelata rauhassa loput rahansa.
Ei varmaan omistusasujan ole tarkoitus maksattaa ISOMPAA siivua puolisollaan? Nythän näin kävi, kun mies maksoi 55/kk plus 20% ruuista, ja minä taasen 235/kk ja 80% ruuista.
Toki hän oli peliongelmainen, joten siihenhän sitä rahaa kuluu tosi paljon. Toki jos minä olisin tiennyt tästä ongelmasta, en olisi koskaan yhteen mennytkään. Pitsää siis miettimään olinko tarkoitettu vain kulujen kattajaksi. Että kyllähän se vähän tyhmältä itsestä tuntuu ettei kuviota ajoissa tajunnut.
Jännä ajatus että tämä menisi jotenkin reilusti, mutta kaikkeahan se leipä tunnetusti elättää :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain muutama tässä ketjussa joskus kuullut sanan rakkaus. Raharaharaha vain. Kun sinulla on oma maailman tärkein ihminen ja sydämen valittu siinä vierelläsi, menettää kaikki rahamölinä täysin merkityksensä. Jos raha aiheuttaa itkua, niin rakkautta joko ei ole koskaan ollutkaan, tai se on lopussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin meillä kirjoitti:
Kun vaimoni muutti omistamaani asuntoon, minusta oli kohtuullista, että hän maksoi vastikkeen, veden ja sähkön tulojen suhteessa. Minä maksoin loput, olihan asunto ja siihen liittyvä asuntolaina minun.
Tähänkö ”miehet” on tullu 🤦♀️🤦♀️🤦♀️
Muistan aikoinaan kun muutin exän kanssa hetkeksi yhteen. Hän ei kertonut paljonko oli lainansa korkoineen kuussa, mutta hänen mielestään oli sopiva jako että minä maksoin vastikkeen(joka oli silloin. n. 200e) kokonaan, plus puolet sähköstä(nämä taisi olla ne kulut hänen asunnossaan) ja tietysti oman veden. Hän toki käytti sähköä järjettömät määrät, kun oma sähkölaskuni oli silloin joku 50e/3kk, niin hänellä 50E/kk. Kävin myös kaupassa enemän, noin 80/20 osuudella. Joo sittenhän se selvisi että mies pelasi rahansa, ja pankista hän oli ottanut maksuvapaata niin että makseli vain korkoja. Minä tyhmä maksoin vastikkeen joka oli "pakko" maksaa joka kuu, ja sähkökin rullasi, ja ruokaa kannettin eteen. Onneksi tajusin tuon jo muutama kk muuton jälkeen. Kun muutin pois mies itki vain sitö että minä olin huijannut hänet suhteeseen, ja nyt hänelle ei enää jää riittävästi rahaa.
Tuohan oli todella hyvä diili muuten paitsi en ymmärrä miksi ruokaa ostit noin paljon. Minä maksaisin ilomielin 200 euron vastikkeen ja puolet kuluista päälle. Todella halpaa asumista. Jäis rahaa säästöön tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain muutama tässä ketjussa joskus kuullut sanan rakkaus. Raharaharaha vain. Kun sinulla on oma maailman tärkein ihminen ja sydämen valittu siinä vierelläsi, menettää kaikki rahamölinä täysin merkityksensä. Jos raha aiheuttaa itkua, niin rakkautta joko ei ole koskaan ollutkaan, tai se on lopussa.
Koska ketjun aihe on raha. Asuminen maksaa. Rakkaus ei tarjoa kattoa pään päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen lokkeilemaan tähän keskusteluun, koska täällä vaikuttaa olevan asiantuntijoita. Itselläni on tällainen tilanne: miesystäväni muutti asumaan luokseni omistamaani omakotitaloon, ja sovimme että hän maksaa minulle 400e/kk ”kuukausirahaa”. Minä maksan kaikki asumiseen liittyvät laskut ja lisäksi lainanlyhennykset. Kuukausitasolla juoksevat kulut ovat kohtuullisen pienet, jos niiden mukaan mentäisiin tarkkaan niin mies maksaisi korkeintaan 100e/kk. Hän muutti luokseni vuokra-asunnosta, josta maksoi kuukaudessa 800e.
Niin, voihan tässä miettiä mikä on reilua. Sekö, että mies maksaisi omakotitalossa asumisesta mukavuuksineen vain 100e/kk, ja samalla säästäisi 700e/kk muuhun kivaan? Ja minä säästäisin sen 100e?Maksatko vuokrasta verot? Minusta ei kyllä voi verrata toisen kodissa asumista vuokra-asumiseen, koska ei se toinen ole oikeasti täysivaltainen asunnon haltija. Ei esim ole saanut valita asuntoa. Ja sinulla jää kiinteää omaisuutta tuosta, miehellä ei.
Satanen kuussa menoja on muuten aika vähän. Oikeasti talven lämmöt, jätehuollot, ylläpitoremontit, vedet ja sähköt, verot ja mahdolliset katumaksut tuossa mukana?
Ei se mitään vuokraa ole. Kyseessä on parisuhde, ja puolisot saavat jakaa elämisen kulut ihan miten haluavat, eikä verottajalla ole siihen mitään sanomista. Mies on ihan itse saanut valita muuttaako luokseni vai ei, ja mielellään muuttikin huonokuntoisesta saunattomasta kerrostalokämpästään, josta maksoi sen 800 e kuussa. Eikä tuo satanen tietenkään kata mitään remontteja eikä edes kiinteistöveroa, koska nehän ovat minun maksettaviani kun kiinteistön omistan. Siihen sisältyvät lämmitys, sähkö, vesi, kaapeli-tv jne. Ja mieshän voi nyt vaikka sijoittaa ne 400 euroa jotka säästyvät tällä asumisjärjestelyllä, en ajattelisi niin ettei hänelle jää tästä mitään käteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ota osaa mihinkään, niin voi muuttaa muualle vuokra-asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin meillä kirjoitti:
Kun vaimoni muutti omistamaani asuntoon, minusta oli kohtuullista, että hän maksoi vastikkeen, veden ja sähkön tulojen suhteessa. Minä maksoin loput, olihan asunto ja siihen liittyvä asuntolaina minun.
Tähänkö ”miehet” on tullu 🤦♀️🤦♀️🤦♀️
Muistan aikoinaan kun muutin exän kanssa hetkeksi yhteen. Hän ei kertonut paljonko oli lainansa korkoineen kuussa, mutta hänen mielestään oli sopiva jako että minä maksoin vastikkeen(joka oli silloin. n. 200e) kokonaan, plus puolet sähköstä(nämä taisi olla ne kulut hänen asunnossaan) ja tietysti oman veden. Hän toki käytti sähköä järjettömät määrät, kun oma sähkölaskuni oli silloin joku 50e/3kk, niin hänellä 50E/kk. Kävin myös kaupassa enemän, noin 80/20 osuudella. Joo sittenhän se selvisi että mies pelasi rahansa, ja pankista hän oli ottanut maksuvapaata niin että makseli vain korkoja. Minä tyhmä maksoin vastikkeen joka oli "pakko" maksaa joka kuu, ja sähkökin rullasi, ja ruokaa kannettin eteen. Onneksi tajusin tuon jo muutama kk muuton jälkeen. Kun muutin pois mies itki vain sitö että minä olin huijannut hänet suhteeseen, ja nyt hänelle ei enää jää riittävästi rahaa.
Mitä tyhmää tuossa nyt oli? Harvan asumiskulut ovat alle 300e/kk
ohis
Siis tyhmää oli se etten tajunnut olevani hyväksikäytetty. Mies maksoi sinä aikana kun
hänen kanssaan asuin, niin parikymppiä korkoja kuussa, plus 25e sähköstä jota hän kulutti paljon enemmän kuin minä, ja 10e vettä(en muista tarkkaan kun tuosta aikaa jo yli 20 v), sekä ruuasta/kaikesta mitä kaupasta ostetaan 20% ja minä olin rahasampo jonka turvin hän sai pelata rauhassa loput rahansa.
Ei varmaan omistusasujan ole tarkoitus maksattaa ISOMPAA siivua puolisollaan? Nythän näin kävi, kun mies maksoi 55/kk plus 20% ruuista, ja minä taasen 235/kk ja 80% ruuista.
Toki hän oli peliongelmainen, joten siihenhän sitä rahaa kuluu tosi paljon. Toki jos minä olisin tiennyt tästä ongelmasta, en olisi koskaan yhteen mennytkään. Pitsää siis miettimään olinko tarkoitettu vain kulujen kattajaksi. Että kyllähän se vähän tyhmältä itsestä tuntuu ettei kuviota ajoissa tajunnut.
Jännä ajatus että tämä menisi jotenkin reilusti, mutta kaikkeahan se leipä tunnetusti elättää :D
Se olikin 273 e se vastike. Oli pakko kaivaa. :D Muutin miehen luota asuntoon jonka vuokra sisältäen kaiken saunavuorosta sähköön oli 380e/kk. Tuli paljon halvemmaksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen lokkeilemaan tähän keskusteluun, koska täällä vaikuttaa olevan asiantuntijoita. Itselläni on tällainen tilanne: miesystäväni muutti asumaan luokseni omistamaani omakotitaloon, ja sovimme että hän maksaa minulle 400e/kk ”kuukausirahaa”. Minä maksan kaikki asumiseen liittyvät laskut ja lisäksi lainanlyhennykset. Kuukausitasolla juoksevat kulut ovat kohtuullisen pienet, jos niiden mukaan mentäisiin tarkkaan niin mies maksaisi korkeintaan 100e/kk. Hän muutti luokseni vuokra-asunnosta, josta maksoi kuukaudessa 800e.
Niin, voihan tässä miettiä mikä on reilua. Sekö, että mies maksaisi omakotitalossa asumisesta mukavuuksineen vain 100e/kk, ja samalla säästäisi 700e/kk muuhun kivaan? Ja minä säästäisin sen 100e?Aika paljon mies maksaa. Hänenä en maksaisi noin paljon. Se mitä hän on maksanut vuokra-asunnosta, ei mielestäni kuulu tähän. Sinulla on asunto-omaisuus, johon sinulla selvästikin on varaa, vaikka sinulla ei edes olisi siellä kanssamaksajaa.
Teille molemmille on taloudellista etua siitä, että asutte yhdessä. Sinä silti riistät miestä vaatimalla häneltä enemmän maksua kuin omat kustannuksesi ovat.
n
Minä maksaisin ilomielin tuon 400 euroa. Paljon isompi asunto ja lisäksi saisin 600 euroa säästöön nykyiseen tilaan verrattuna. Helppoa ja huoletonta asumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen lokkeilemaan tähän keskusteluun, koska täällä vaikuttaa olevan asiantuntijoita. Itselläni on tällainen tilanne: miesystäväni muutti asumaan luokseni omistamaani omakotitaloon, ja sovimme että hän maksaa minulle 400e/kk ”kuukausirahaa”. Minä maksan kaikki asumiseen liittyvät laskut ja lisäksi lainanlyhennykset. Kuukausitasolla juoksevat kulut ovat kohtuullisen pienet, jos niiden mukaan mentäisiin tarkkaan niin mies maksaisi korkeintaan 100e/kk. Hän muutti luokseni vuokra-asunnosta, josta maksoi kuukaudessa 800e.
Niin, voihan tässä miettiä mikä on reilua. Sekö, että mies maksaisi omakotitalossa asumisesta mukavuuksineen vain 100e/kk, ja samalla säästäisi 700e/kk muuhun kivaan? Ja minä säästäisin sen 100e?Aika paljon mies maksaa. Hänenä en maksaisi noin paljon. Se mitä hän on maksanut vuokra-asunnosta, ei mielestäni kuulu tähän. Sinulla on asunto-omaisuus, johon sinulla selvästikin on varaa, vaikka sinulla ei edes olisi siellä kanssamaksajaa.
Teille molemmille on taloudellista etua siitä, että asutte yhdessä. Sinä silti riistät miestä vaatimalla häneltä enemmän maksua kuin omat kustannuksesi ovat.
n
Minun omat kustannukseni ovat kyllä huomattavasti suuremmat, kun lasketaan mukaan lainanlyhennykset, vakuutukset, kiinteistövero, remontit ym. Jos mies maksaisi vain puolet sähköstä, lämmityksestä ja vedestä summa olisi aivan mitätön siitä, että saa asua isossa asunnossa mukavasti, on oma piha, sauna jne. Jotkin kommentoijat ovat maininneet, että maksavat esim. sähkölaskun ja vastikkeen kokonaan korvaukseksi asumisestaan. Miksi ihmeessä se on pahempi asia, että mies siirtää rahaa taloustililleni, josta sitten itse maksan nämä laskut? Hyväksyttävämpi tapa olisi siis ojentaa laskut suoraan miehen maksettaviksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että puolisosi yrittää pyytää vuokraa. Minkälainen suhde teillä oikein on. Ei ole oikein, että avioliitossa toinen maksaa vuokraa tai on kaksi aivan eri elintasolla olevaa ihmistä. Ajatuskin siitä että rupeaisit vuokraa maksamaan on käsittämätön. Ethän sinä mikään alivuokralainen ole. Ja se että hyvätuloinen puoliso vaatii pienituloista maksamaan puolet ruoistakin on väärin. Mikä alistussuhde teillä oikein on.
Miksi suhteessa elintasojen pitäisi olla samat? Mulle ainakin tulisi alistettu olo, jos mun pitäisi maksaa enemmän siksi että tienaan enemmän
Tämäkin on minusta mielenkiintoinen näkökulma. Jos oma puolisoni ehdottaisi, että maksetaan juoksevat kulut tulojen suhteessa, niin downshiftaisin parhaani mukaan. Miksi tehdä kokopäivätyötä, jos kerran voisin junailla niin, että yhtä paljon rahaa jää omaan käyttöön vaikka tekisin 60-80 % työaikaa?
Ei se toimi noin. Jos maksatte vaikka kumpikin 40% (tai ihan minkä tahansa prosentin, kunhan se on molemmilla sama) tuloistanne yhteiseen kassaan, josta sitten hoidetaan yhteiset menot, niin sinulle jää aina sitä enemmän käyttörahaa, mitä isommat tulot sinulla on. Ehdottomasti paras ja reiluin systeemi silloin, kun puolisojen välillä on suuret tuloerot.
Aiemmin täällä on ehdotettu, että yhteiset kulut maksetaan tulojen mukaan tyyliin 30/70 %. Eli jos kulut olisivat 1000 euroa kuukaudessa niin toinen maksaisi 300 ja toinen 700. Mikä minusta on ihan käsittämätöntä, koska ne kulut käytännössä jakautuvat aika lailla 50/50. Jos minulla ei olisi varaa maksaa omia kulujani, miksi asuisin niin kalliisti?
Sinun ehdotuksesi siis on, että kumpikin laittaisi tuloistaan saman prosenttiosuuden eli jos oma nettopalkkani olisi 2000 e/kk niin laittaisin 800 e ja jos puolison nettopalkka olisi 3000 e/kk niin hän laittaisi 1200 e/kk? Järkevämpi toki kuin tuo edellinen esimerkki, mutta en itse edelleenkään ottaisi käyttöön. Omat tuloni vaihtelevat päivärahojen ja lomarahojen vuoksi merkittävästi ja puolisolla koska hän on yrittäjä. En haluaisi systeemiä, jossa joudutaan toisillemme tekemään tiliä siitä, paljonko on saanut rahaa ja laskemaan siitä paljonko pitäisi laittaa yhteiselle tilille. Minusta ainoa reilu tapa on tosiaan maksaa kulut puoliksi, koska puoliksi ne syntyvätkin.
Ei tämä systeemi edellytä mitään kummempaa laskemista, vaan aina kun jompi kumpi saa rahaa tilille, hän siirtää siitä yhteiselle tilille sovitun prosenttiosuuden. Ongelma tulee silloin, jos nuo yhteisellä tilillä olevat rahat eivät riitä kattamaan yhteisiä menoja. Silloin prosenttiosuutta nostetaan, kunnes rahat riittävät kattamaan menot (tai vaihtoehtoisesti joistakin menoista luovutaan, tai sekä että). Jos yhteiselle tilille jää jatkuvasti ylimääräistä rahaa, sillä voi maksaa vaikka lomamatkan, tai sitten pienentää maksettavaa prosenttiosuutta, jolloin se ylimääräinen tulee kulutettua ajan myötä juokseviin menoihin. Ei ole vaikeaa.
Kulujen jakaminen puoliksi voi vaikuttaa reilulta, mutta ei todellisuudessa sitä ole, jos puolisot tienaavat eri määrän. Esim. ex-mieheni tienasi 10 kertaa enemmän kuin minä. Olisi ollut todella vaikeaa neuvotella mm. siitä, minkälaiseen asuntoon muutamme yhdessä asumaan, jos minun olisi pitänyt osallistua kuluihin 50-prosenttisesti. Silloin vaihtoehtoina olisi ollut joko se, että mies muuttaa omalta kannaltaan huonotasoiseen ja ahtaaseen luukkuun, vaikka hänellä olisi varaa paljon parempaan elintasoon, tai että minä otan lainaa maksaakseni asumiskuluista puolet, jotta voimme asua miehen toivoman elintason mukaisesti. Tällainen neuvottelutilanne on lähtökohtaisesti viritetty epäonnistumaan, koska siinä kumpikaan ei voi saada haluamaansa, ja kompromissi tällaisessa asiassa vaikuttaa todella paljon onnellisuuteen.
Kun rahoitimme yhteistä elämää kumpikin summalla, joka vastasi prosentuaalisesti yhtäläistä osuutta tuloistamme, nämä neuvottelut onnistuivat helposti. Pystyimme harkitsemaan, haluammeko asua hienossa asunnossa joka söisi 60% kummankin tuloista, vai tyydymmekö vaatimattomampaan versioon, johon menisi vain 40% tuloistamme. Valintatilanne oli tasaväkinen, koska tuo parempi elintaso olisi rokottanut kummankin kukkaroa tasaväkisesti, mutta oli kuitenkin täysin mahdollinen rahoittaa, jos vain haluamme.
Tietysti jos molempien tulot ovat suunnilleen samalla tasolla, tällä asialla ei ole suurta merkitystä. On kuitenkin hyvä muistaa, että ihmisten tulot voivat elämän aikana muuttua paljonkin. Toinen voi sairastua, vammautua tai jäädä vanhempainvapaalle, tai mennä opiskelemaan, jne. Toisella voi ura kehittyä niin, että tulot moninkertaistuvat elämän aikana. Jos silloin edelleen jatketaan tuota kulujen maksamista puoliksi, edessä on todennäköisesti ongelmia, koska joko pienituloisempi osapuoli joutuu maksamaan itsensä kipeäksi, tai suurituloisempi ei pääse nauttimaan työnsä hedelmistä kun elintaso on mitoitettava sen pienituloisen mukaan. Siksi kaikkien kannattaisi opetella tämä tulojen suhteessa maksaminen heti suhteen alussa, koska se on ainoa systeemi joka mukautuu täydellisen reilusti kaikkiin mahdollisiin muuttuviin elämäntilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ota osaa mihinkään, niin voi muuttaa muualle vuokra-asuntoon.
Miksi vuokra-asuntoon, miksi ei omistusasuntoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi toisen taloon enkä ainakaan maksaisi siitä mitään. Oma tupa, oma lupa.
Minä muutin, koska halusin jakaa myös arkeni rakkaani kanssa. Maksan puolet juoksevista kuluista (lämmitys, sähkö, tieosuuskunta, nuohous, netti, vakuutukset, jätehuolto, Hesari...). Minusta erittäin oikeudenmukainen sopimus. Tietysti myös ruokakulut ja yhteisen auton kulut maksetaan puoliksi.
Eron tullen pakkaat kapsäkkisi ja aloitat alusta vuokramurjussa. Mikäs siinä.
Tai ostan osakkeen, johon minulle on säästynyt omaa pääomaa, kun säästän asumiskuluissa entiseen verrattuna.
Miksi et heti osta osaketta ja laita sitä vuokralle tuottamaan? Niin, siksi kun sinulla ei niitä rahoja ole. Oikeasti ne alivuokralaisen rahat hassataan taivaan tuuliin ja elämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulen lokkeilemaan tähän keskusteluun, koska täällä vaikuttaa olevan asiantuntijoita. Itselläni on tällainen tilanne: miesystäväni muutti asumaan luokseni omistamaani omakotitaloon, ja sovimme että hän maksaa minulle 400e/kk ”kuukausirahaa”. Minä maksan kaikki asumiseen liittyvät laskut ja lisäksi lainanlyhennykset. Kuukausitasolla juoksevat kulut ovat kohtuullisen pienet, jos niiden mukaan mentäisiin tarkkaan niin mies maksaisi korkeintaan 100e/kk. Hän muutti luokseni vuokra-asunnosta, josta maksoi kuukaudessa 800e.
Niin, voihan tässä miettiä mikä on reilua. Sekö, että mies maksaisi omakotitalossa asumisesta mukavuuksineen vain 100e/kk, ja samalla säästäisi 700e/kk muuhun kivaan? Ja minä säästäisin sen 100e?Aika paljon mies maksaa. Hänenä en maksaisi noin paljon. Se mitä hän on maksanut vuokra-asunnosta, ei mielestäni kuulu tähän. Sinulla on asunto-omaisuus, johon sinulla selvästikin on varaa, vaikka sinulla ei edes olisi siellä kanssamaksajaa.
Teille molemmille on taloudellista etua siitä, että asutte yhdessä. Sinä silti riistät miestä vaatimalla häneltä enemmän maksua kuin omat kustannuksesi ovat.
n
Minun omat kustannukseni ovat kyllä huomattavasti suuremmat, kun lasketaan mukaan lainanlyhennykset, vakuutukset, kiinteistövero, remontit ym. Jos mies maksaisi vain puolet sähköstä, lämmityksestä ja vedestä summa olisi aivan mitätön siitä, että saa asua isossa asunnossa mukavasti, on oma piha, sauna jne. Jotkin kommentoijat ovat maininneet, että maksavat esim. sähkölaskun ja vastikkeen kokonaan korvaukseksi asumisestaan. Miksi ihmeessä se on pahempi asia, että mies siirtää rahaa taloustililleni, josta sitten itse maksan nämä laskut? Hyväksyttävämpi tapa olisi siis ojentaa laskut suoraan miehen maksettaviksi?
Me tehtiin niin että jokatoisen laskun juoksevista kuluista maksoi toinen ja joka toisen toinen. Ei siis siirrelty rahoja kenenkää tileille, ja samalla tietysti jäi jälki siitä kuka on maksanut mitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Lähde nopeasti, sillä tuosta ei hyvä seuraa. Älä ainakaan tee lapsia tuohon tilanteeseen. Päädyt yhteisen arjen rahoittajaksi, mutta omaisuutta et saa kerrytettyä. älä ainakaan rahoita remppakuluja ym. Omaa asuntoa kannattaa maksaa, ei toisen omaa. Mielestäni ainoat vaihtoehdot ovat yhteinen talo tai omat talot.
Kyllä tuossa fiksu ihminen saa kerrytettyä omaisuuttansa tosi hyvin asumalla toisen asunnossa.
Me emme voi tietää täällä mitä sinun pitää maksaa. Se on ihan yksistään teidän kahden välinen asia, joka teidän pitää sopia niin, että on molempien mielestä ok.
Mitä tyhmää tuossa nyt oli? Harvan asumiskulut ovat alle 300e/kk
ohis