Vapaan kasvatuksen puolesta puhujat, kysymys

elviira von lullabai kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan sun otsikossa esittämään kysymykseen. Mut on kasvatettu "vapaan kasvatuksen" periaatteella, mikä mun vanhempien kohdalla tarkoitti täydellistä epäjohdonmukaisuutta. Eli sitä että kaikkiin asioihin ei puututtu mitenkään, mutta jonain toisena päivänä samasta asiasta raivotaan kun jaksetaan. Mun näkökulmasta vapaa kasvatus tarkottaa sitä että vanhempi ei jaksa kasvattaa lasta ja käydä juuri näitä mainitsemiasi keskusteluita. Ne on kuitenkin todella tärkeitä lapselle, eikä niiden pääasiallinen tarkoitus ole se että väännetään kättä jostain telkun kattomisesta tai jätskin syömisestä, vaan opetetaan lapselle tunnesäätelytaitoja, neuvottelutaitoja, keskustelutaitoja, säännönmukaisuutta, jne. Minä olen saanut vielä aikuisenakin opetella noita asioita kun en ole aina osannut käydä esimerkiksi keskusteluja kiukuttelematta. Lapsen voi toki jättää kasvattamatta jos haluaa hänelle vaikean ja stressaavan elämän.

Mä olen kasvattanut lapseni vapaasti,mutta ei meillä mitenkään epäjärjestelmällisesti toimittu. TElkkaria ei juurikaan katsottu,koska arvostettiin enemmän musiikkia ja ulkoilua,martial artsia ymlukemista ja niin.  Ei me riidelty,ei hän koskaan tahtonut karkkia koska sitö ostettiin ilman ehtoja,joskus ostettiin joskus ei,ei ollu mitään kädenvääntöä. Isompana sai sitten vastuuta ostoksista,haki "maitoa ja leipää" ja sai pitää loppurahat käyntipalkkaa. Oppi rahankäyttöä. Oli  "nuuka". (nyt jo osti oman kämpän kun on rahoistaan ite kerännyt)

Vapaa kasvatus ei tarkoita vallattomuutta,on tajat ja rakkaus,syy ja seuraus,teleminen tai tekemättä jättäminen,ihan ite saa valita. 

Mutta ei me pellossa olla eletty eikä kiukuteltu joutavista pikkuasioista.

Sama, tuota karkki asiaa moni ihmettelee. ”Eikö se syö kaksinkäsin karkkia kun saa syödä??” Ei tietenkään, koska se ei ole mikään erikoinen kielletty herkku! Meidän lapset syövät todella vähän karkkia, koska sitä ei saa vein tiettynä päivänä viikossa jne.

Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.

Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.

Meillä menee pelikone kiinni vanhempien toimesta ja jää tallennukset tekemättä, jos ei pelaamisen takia tule syömään. Toki siihen annetaan aikaa, että ehtii lopettamaan pelin. Tietty jos ei ole nälkä, niin ei ole pakko syödä, mutta tulee ainakin ruokapöytään kokeilemaan. Jaksaa odottaa sitten sen muutaman tunnin seuraavaan ruokaan, jos ei sillä kertaa maistu. Mutta ruokapöydässä sitten keskustellaan niistä seuraamuksista kun lapsi päättää olla valitsematta yhteistyön. Tässä tapauksessa sen, ettei syö yhteiseen ruoka-aikaan.

En tosin tiedä, onko tämä vapaata kasvatusta, mutta aika rennolla otteella ollaan tässä hommassa ja se on toiminut. Tietyt raamit on, joiden puitteissa toimitaan, eikä olla täysin pellossa.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Lapsipuoleni ovat kasvatettu vapaasti. En ota heitä mukaan perhelomille, koska minulla on vapaus valita, että en jaksa lapsia, jotka eivät noudata sääntöjä, joilla loma olisi tasapuolisesti kiva kaikille.

Luulen että jätetty kasvattamatta ennemmin kuin kasvatettu vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

elviira von lullabai kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan sun otsikossa esittämään kysymykseen. Mut on kasvatettu "vapaan kasvatuksen" periaatteella, mikä mun vanhempien kohdalla tarkoitti täydellistä epäjohdonmukaisuutta. Eli sitä että kaikkiin asioihin ei puututtu mitenkään, mutta jonain toisena päivänä samasta asiasta raivotaan kun jaksetaan. Mun näkökulmasta vapaa kasvatus tarkottaa sitä että vanhempi ei jaksa kasvattaa lasta ja käydä juuri näitä mainitsemiasi keskusteluita. Ne on kuitenkin todella tärkeitä lapselle, eikä niiden pääasiallinen tarkoitus ole se että väännetään kättä jostain telkun kattomisesta tai jätskin syömisestä, vaan opetetaan lapselle tunnesäätelytaitoja, neuvottelutaitoja, keskustelutaitoja, säännönmukaisuutta, jne. Minä olen saanut vielä aikuisenakin opetella noita asioita kun en ole aina osannut käydä esimerkiksi keskusteluja kiukuttelematta. Lapsen voi toki jättää kasvattamatta jos haluaa hänelle vaikean ja stressaavan elämän.

Mä olen kasvattanut lapseni vapaasti,mutta ei meillä mitenkään epäjärjestelmällisesti toimittu. TElkkaria ei juurikaan katsottu,koska arvostettiin enemmän musiikkia ja ulkoilua,martial artsia ymlukemista ja niin.  Ei me riidelty,ei hän koskaan tahtonut karkkia koska sitö ostettiin ilman ehtoja,joskus ostettiin joskus ei,ei ollu mitään kädenvääntöä. Isompana sai sitten vastuuta ostoksista,haki "maitoa ja leipää" ja sai pitää loppurahat käyntipalkkaa. Oppi rahankäyttöä. Oli  "nuuka". (nyt jo osti oman kämpän kun on rahoistaan ite kerännyt)

Vapaa kasvatus ei tarkoita vallattomuutta,on tajat ja rakkaus,syy ja seuraus,teleminen tai tekemättä jättäminen,ihan ite saa valita. 

Mutta ei me pellossa olla eletty eikä kiukuteltu joutavista pikkuasioista.

Sama, tuota karkki asiaa moni ihmettelee. ”Eikö se syö kaksinkäsin karkkia kun saa syödä??” Ei tietenkään, koska se ei ole mikään erikoinen kielletty herkku! Meidän lapset syövät todella vähän karkkia, koska sitä ei saa vein tiettynä päivänä viikossa jne.

Kyllä se, miten paljon karkkia syö, riippuu ennen muuta lapsesta. Esim. mun lapsilla on karkkipäivä, mutta eivät he sitä karkkia syö mahdottomasti kerralla. Mä yleensä jaan heille karkkia kuppeihin, mutta he eivät yleensä syö kaikkea, vaikka määrä on aika pieni. Toisaalta mun serkkuni lapsi on ollut koko elämänsä ylipainoinen, ja hän on saanut aina syödä niin paljon herkkuja kuin haluaa. Sitten tiedän yhden aikuisen ihmisen, jonka kotiin ei koskaan lapsuudessa ostettu karkkia, eikä hän ole koskaan edes maistanut karkkia. Ei vain kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.

Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.

Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

elviira von lullabai kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan sun otsikossa esittämään kysymykseen. Mut on kasvatettu "vapaan kasvatuksen" periaatteella, mikä mun vanhempien kohdalla tarkoitti täydellistä epäjohdonmukaisuutta. Eli sitä että kaikkiin asioihin ei puututtu mitenkään, mutta jonain toisena päivänä samasta asiasta raivotaan kun jaksetaan. Mun näkökulmasta vapaa kasvatus tarkottaa sitä että vanhempi ei jaksa kasvattaa lasta ja käydä juuri näitä mainitsemiasi keskusteluita. Ne on kuitenkin todella tärkeitä lapselle, eikä niiden pääasiallinen tarkoitus ole se että väännetään kättä jostain telkun kattomisesta tai jätskin syömisestä, vaan opetetaan lapselle tunnesäätelytaitoja, neuvottelutaitoja, keskustelutaitoja, säännönmukaisuutta, jne. Minä olen saanut vielä aikuisenakin opetella noita asioita kun en ole aina osannut käydä esimerkiksi keskusteluja kiukuttelematta. Lapsen voi toki jättää kasvattamatta jos haluaa hänelle vaikean ja stressaavan elämän.

Mä olen kasvattanut lapseni vapaasti,mutta ei meillä mitenkään epäjärjestelmällisesti toimittu. TElkkaria ei juurikaan katsottu,koska arvostettiin enemmän musiikkia ja ulkoilua,martial artsia ymlukemista ja niin.  Ei me riidelty,ei hän koskaan tahtonut karkkia koska sitö ostettiin ilman ehtoja,joskus ostettiin joskus ei,ei ollu mitään kädenvääntöä. Isompana sai sitten vastuuta ostoksista,haki "maitoa ja leipää" ja sai pitää loppurahat käyntipalkkaa. Oppi rahankäyttöä. Oli  "nuuka". (nyt jo osti oman kämpän kun on rahoistaan ite kerännyt)

Vapaa kasvatus ei tarkoita vallattomuutta,on tajat ja rakkaus,syy ja seuraus,teleminen tai tekemättä jättäminen,ihan ite saa valita. 

Mutta ei me pellossa olla eletty eikä kiukuteltu joutavista pikkuasioista.

Sama, tuota karkki asiaa moni ihmettelee. ”Eikö se syö kaksinkäsin karkkia kun saa syödä??” Ei tietenkään, koska se ei ole mikään erikoinen kielletty herkku! Meidän lapset syövät todella vähän karkkia, koska sitä ei saa vein tiettynä päivänä viikossa jne.

Kyllä se, miten paljon karkkia syö, riippuu ennen muuta lapsesta. Esim. mun lapsilla on karkkipäivä, mutta eivät he sitä karkkia syö mahdottomasti kerralla. Mä yleensä jaan heille karkkia kuppeihin, mutta he eivät yleensä syö kaikkea, vaikka määrä on aika pieni. Toisaalta mun serkkuni lapsi on ollut koko elämänsä ylipainoinen, ja hän on saanut aina syödä niin paljon herkkuja kuin haluaa. Sitten tiedän yhden aikuisen ihmisen, jonka kotiin ei koskaan lapsuudessa ostettu karkkia, eikä hän ole koskaan edes maistanut karkkia. Ei vain kiinnosta.

Kasvatus ei sinusta vaikuta siihen miten suhtautuu ruokaan? Lohtusyöminen on ihan keksitty juttu? Jahas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

elviira von lullabai kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan sun otsikossa esittämään kysymykseen. Mut on kasvatettu "vapaan kasvatuksen" periaatteella, mikä mun vanhempien kohdalla tarkoitti täydellistä epäjohdonmukaisuutta. Eli sitä että kaikkiin asioihin ei puututtu mitenkään, mutta jonain toisena päivänä samasta asiasta raivotaan kun jaksetaan. Mun näkökulmasta vapaa kasvatus tarkottaa sitä että vanhempi ei jaksa kasvattaa lasta ja käydä juuri näitä mainitsemiasi keskusteluita. Ne on kuitenkin todella tärkeitä lapselle, eikä niiden pääasiallinen tarkoitus ole se että väännetään kättä jostain telkun kattomisesta tai jätskin syömisestä, vaan opetetaan lapselle tunnesäätelytaitoja, neuvottelutaitoja, keskustelutaitoja, säännönmukaisuutta, jne. Minä olen saanut vielä aikuisenakin opetella noita asioita kun en ole aina osannut käydä esimerkiksi keskusteluja kiukuttelematta. Lapsen voi toki jättää kasvattamatta jos haluaa hänelle vaikean ja stressaavan elämän.

Mä olen kasvattanut lapseni vapaasti,mutta ei meillä mitenkään epäjärjestelmällisesti toimittu. TElkkaria ei juurikaan katsottu,koska arvostettiin enemmän musiikkia ja ulkoilua,martial artsia ymlukemista ja niin.  Ei me riidelty,ei hän koskaan tahtonut karkkia koska sitö ostettiin ilman ehtoja,joskus ostettiin joskus ei,ei ollu mitään kädenvääntöä. Isompana sai sitten vastuuta ostoksista,haki "maitoa ja leipää" ja sai pitää loppurahat käyntipalkkaa. Oppi rahankäyttöä. Oli  "nuuka". (nyt jo osti oman kämpän kun on rahoistaan ite kerännyt)

Vapaa kasvatus ei tarkoita vallattomuutta,on tajat ja rakkaus,syy ja seuraus,teleminen tai tekemättä jättäminen,ihan ite saa valita. 

Mutta ei me pellossa olla eletty eikä kiukuteltu joutavista pikkuasioista.

Sama, tuota karkki asiaa moni ihmettelee. ”Eikö se syö kaksinkäsin karkkia kun saa syödä??” Ei tietenkään, koska se ei ole mikään erikoinen kielletty herkku! Meidän lapset syövät todella vähän karkkia, koska sitä ei saa vein tiettynä päivänä viikossa jne.

Kyllä se, miten paljon karkkia syö, riippuu ennen muuta lapsesta. Esim. mun lapsilla on karkkipäivä, mutta eivät he sitä karkkia syö mahdottomasti kerralla. Mä yleensä jaan heille karkkia kuppeihin, mutta he eivät yleensä syö kaikkea, vaikka määrä on aika pieni. Toisaalta mun serkkuni lapsi on ollut koko elämänsä ylipainoinen, ja hän on saanut aina syödä niin paljon herkkuja kuin haluaa. Sitten tiedän yhden aikuisen ihmisen, jonka kotiin ei koskaan lapsuudessa ostettu karkkia, eikä hän ole koskaan edes maistanut karkkia. Ei vain kiinnosta.

Kasvatus ei sinusta vaikuta siihen miten suhtautuu ruokaan? Lohtusyöminen on ihan keksitty juttu? Jahas.

Sanoin ENNEN MUUTA. Toki kasvatuskin vaikuttaa, mutta kun se lapsi ei ole tyhjä taulu syntyessään, vaan sillä on ominaisuuksia. Esim. mä olen aina ollut makealle perso, mutta isoveljeni ei, ja ihan samalla tavalla me saatiin karkkia lapsuudessamme. Plus sitten ne kaikki muut esimerkit, jotka tuossa viestissäni esittelin, ja jotka sivuutit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.

Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.

Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.

Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.

Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.

Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.

Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?

Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.

Mulla on vapaasti kasvatetut lapset, saavat aina hymypatsaat ja stipendit. Ankaralla kasvatuksella lapset ovat kotona hienosti, mutta koulussa sitäkin kamalampia.  Vapaa kasvatus on paras tapa tehdä empaattisia ja kivoja lapsia, mutta siinä saa itse sitten nähdä vaivaa, koska komentaminen ja alistaminen on helppoa, läsnäolo ja lapsen tunteiden sieto ei. Tuossa aloitustilanteessa olisin varmaan laittanut pelin kiinni, jos olisin ajatellut että lapsi on pelannut riittävästi. Jos lapsi ei olisi suostunut tulemaan syömään, niin ei olisi syönyt. Seuraavalla ruualla olisi ruoka maistunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

elviira von lullabai kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan sun otsikossa esittämään kysymykseen. Mut on kasvatettu "vapaan kasvatuksen" periaatteella, mikä mun vanhempien kohdalla tarkoitti täydellistä epäjohdonmukaisuutta. Eli sitä että kaikkiin asioihin ei puututtu mitenkään, mutta jonain toisena päivänä samasta asiasta raivotaan kun jaksetaan. Mun näkökulmasta vapaa kasvatus tarkottaa sitä että vanhempi ei jaksa kasvattaa lasta ja käydä juuri näitä mainitsemiasi keskusteluita. Ne on kuitenkin todella tärkeitä lapselle, eikä niiden pääasiallinen tarkoitus ole se että väännetään kättä jostain telkun kattomisesta tai jätskin syömisestä, vaan opetetaan lapselle tunnesäätelytaitoja, neuvottelutaitoja, keskustelutaitoja, säännönmukaisuutta, jne. Minä olen saanut vielä aikuisenakin opetella noita asioita kun en ole aina osannut käydä esimerkiksi keskusteluja kiukuttelematta. Lapsen voi toki jättää kasvattamatta jos haluaa hänelle vaikean ja stressaavan elämän.

Mä olen kasvattanut lapseni vapaasti,mutta ei meillä mitenkään epäjärjestelmällisesti toimittu. TElkkaria ei juurikaan katsottu,koska arvostettiin enemmän musiikkia ja ulkoilua,martial artsia ymlukemista ja niin.  Ei me riidelty,ei hän koskaan tahtonut karkkia koska sitö ostettiin ilman ehtoja,joskus ostettiin joskus ei,ei ollu mitään kädenvääntöä. Isompana sai sitten vastuuta ostoksista,haki "maitoa ja leipää" ja sai pitää loppurahat käyntipalkkaa. Oppi rahankäyttöä. Oli  "nuuka". (nyt jo osti oman kämpän kun on rahoistaan ite kerännyt)

Vapaa kasvatus ei tarkoita vallattomuutta,on tajat ja rakkaus,syy ja seuraus,teleminen tai tekemättä jättäminen,ihan ite saa valita. 

Mutta ei me pellossa olla eletty eikä kiukuteltu joutavista pikkuasioista.

Sama, tuota karkki asiaa moni ihmettelee. ”Eikö se syö kaksinkäsin karkkia kun saa syödä??” Ei tietenkään, koska se ei ole mikään erikoinen kielletty herkku! Meidän lapset syövät todella vähän karkkia, koska sitä ei saa vein tiettynä päivänä viikossa jne.

Kyllä se, miten paljon karkkia syö, riippuu ennen muuta lapsesta. Esim. mun lapsilla on karkkipäivä, mutta eivät he sitä karkkia syö mahdottomasti kerralla. Mä yleensä jaan heille karkkia kuppeihin, mutta he eivät yleensä syö kaikkea, vaikka määrä on aika pieni. Toisaalta mun serkkuni lapsi on ollut koko elämänsä ylipainoinen, ja hän on saanut aina syödä niin paljon herkkuja kuin haluaa. Sitten tiedän yhden aikuisen ihmisen, jonka kotiin ei koskaan lapsuudessa ostettu karkkia, eikä hän ole koskaan edes maistanut karkkia. Ei vain kiinnosta.

Kasvatus ei sinusta vaikuta siihen miten suhtautuu ruokaan? Lohtusyöminen on ihan keksitty juttu? Jahas.

Sanoin ENNEN MUUTA. Toki kasvatuskin vaikuttaa, mutta kun se lapsi ei ole tyhjä taulu syntyessään, vaan sillä on ominaisuuksia. Esim. mä olen aina ollut makealle perso, mutta isoveljeni ei, ja ihan samalla tavalla me saatiin karkkia lapsuudessamme. Plus sitten ne kaikki muut esimerkit, jotka tuossa viestissäni esittelin, ja jotka sivuutit.

Kasvatus siihen ennen kaikkea vaikuttaa. Olet väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

elviira von lullabai kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan sun otsikossa esittämään kysymykseen. Mut on kasvatettu "vapaan kasvatuksen" periaatteella, mikä mun vanhempien kohdalla tarkoitti täydellistä epäjohdonmukaisuutta. Eli sitä että kaikkiin asioihin ei puututtu mitenkään, mutta jonain toisena päivänä samasta asiasta raivotaan kun jaksetaan. Mun näkökulmasta vapaa kasvatus tarkottaa sitä että vanhempi ei jaksa kasvattaa lasta ja käydä juuri näitä mainitsemiasi keskusteluita. Ne on kuitenkin todella tärkeitä lapselle, eikä niiden pääasiallinen tarkoitus ole se että väännetään kättä jostain telkun kattomisesta tai jätskin syömisestä, vaan opetetaan lapselle tunnesäätelytaitoja, neuvottelutaitoja, keskustelutaitoja, säännönmukaisuutta, jne. Minä olen saanut vielä aikuisenakin opetella noita asioita kun en ole aina osannut käydä esimerkiksi keskusteluja kiukuttelematta. Lapsen voi toki jättää kasvattamatta jos haluaa hänelle vaikean ja stressaavan elämän.

Mä olen kasvattanut lapseni vapaasti,mutta ei meillä mitenkään epäjärjestelmällisesti toimittu. TElkkaria ei juurikaan katsottu,koska arvostettiin enemmän musiikkia ja ulkoilua,martial artsia ymlukemista ja niin.  Ei me riidelty,ei hän koskaan tahtonut karkkia koska sitö ostettiin ilman ehtoja,joskus ostettiin joskus ei,ei ollu mitään kädenvääntöä. Isompana sai sitten vastuuta ostoksista,haki "maitoa ja leipää" ja sai pitää loppurahat käyntipalkkaa. Oppi rahankäyttöä. Oli  "nuuka". (nyt jo osti oman kämpän kun on rahoistaan ite kerännyt)

Vapaa kasvatus ei tarkoita vallattomuutta,on tajat ja rakkaus,syy ja seuraus,teleminen tai tekemättä jättäminen,ihan ite saa valita. 

Mutta ei me pellossa olla eletty eikä kiukuteltu joutavista pikkuasioista.

Sama, tuota karkki asiaa moni ihmettelee. ”Eikö se syö kaksinkäsin karkkia kun saa syödä??” Ei tietenkään, koska se ei ole mikään erikoinen kielletty herkku! Meidän lapset syövät todella vähän karkkia, koska sitä ei saa vein tiettynä päivänä viikossa jne.

Kyllä se, miten paljon karkkia syö, riippuu ennen muuta lapsesta. Esim. mun lapsilla on karkkipäivä, mutta eivät he sitä karkkia syö mahdottomasti kerralla. Mä yleensä jaan heille karkkia kuppeihin, mutta he eivät yleensä syö kaikkea, vaikka määrä on aika pieni. Toisaalta mun serkkuni lapsi on ollut koko elämänsä ylipainoinen, ja hän on saanut aina syödä niin paljon herkkuja kuin haluaa. Sitten tiedän yhden aikuisen ihmisen, jonka kotiin ei koskaan lapsuudessa ostettu karkkia, eikä hän ole koskaan edes maistanut karkkia. Ei vain kiinnosta.

Kasvatus ei sinusta vaikuta siihen miten suhtautuu ruokaan? Lohtusyöminen on ihan keksitty juttu? Jahas.

Sanoin ENNEN MUUTA. Toki kasvatuskin vaikuttaa, mutta kun se lapsi ei ole tyhjä taulu syntyessään, vaan sillä on ominaisuuksia. Esim. mä olen aina ollut makealle perso, mutta isoveljeni ei, ja ihan samalla tavalla me saatiin karkkia lapsuudessamme. Plus sitten ne kaikki muut esimerkit, jotka tuossa viestissäni esittelin, ja jotka sivuutit.

Kasvatus siihen ennen kaikkea vaikuttaa. Olet väärässä.

Kivasti taas sivuutit ne kaikki mun esimerkit. No, sehän kertoo vain siitä, että väitteesi perustuu ainoastaan mielipiteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.

Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.

Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.

Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?

Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.

Samalla lailla myös selkäsauna on lapselle seuraus, jos hän on esimerkiksi lyönyt sisarustaan. Ja suun pesu saippualla on seuraus likaisten asioiden sanomisesta. Jäähy taas on seuraus vaikkapa toisten lasten sulkemisesta pois leikistä. Kotiaresti on seuraus kotiintuloajalta myöhästymisestä.

Ihan kaikki on jotain seurausta jos käsitteet halutaan vääntää siihen suuntaan. Rangaistuksia ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

elviira von lullabai kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan sun otsikossa esittämään kysymykseen. Mut on kasvatettu "vapaan kasvatuksen" periaatteella, mikä mun vanhempien kohdalla tarkoitti täydellistä epäjohdonmukaisuutta. Eli sitä että kaikkiin asioihin ei puututtu mitenkään, mutta jonain toisena päivänä samasta asiasta raivotaan kun jaksetaan. Mun näkökulmasta vapaa kasvatus tarkottaa sitä että vanhempi ei jaksa kasvattaa lasta ja käydä juuri näitä mainitsemiasi keskusteluita. Ne on kuitenkin todella tärkeitä lapselle, eikä niiden pääasiallinen tarkoitus ole se että väännetään kättä jostain telkun kattomisesta tai jätskin syömisestä, vaan opetetaan lapselle tunnesäätelytaitoja, neuvottelutaitoja, keskustelutaitoja, säännönmukaisuutta, jne. Minä olen saanut vielä aikuisenakin opetella noita asioita kun en ole aina osannut käydä esimerkiksi keskusteluja kiukuttelematta. Lapsen voi toki jättää kasvattamatta jos haluaa hänelle vaikean ja stressaavan elämän.

Mä olen kasvattanut lapseni vapaasti,mutta ei meillä mitenkään epäjärjestelmällisesti toimittu. TElkkaria ei juurikaan katsottu,koska arvostettiin enemmän musiikkia ja ulkoilua,martial artsia ymlukemista ja niin.  Ei me riidelty,ei hän koskaan tahtonut karkkia koska sitö ostettiin ilman ehtoja,joskus ostettiin joskus ei,ei ollu mitään kädenvääntöä. Isompana sai sitten vastuuta ostoksista,haki "maitoa ja leipää" ja sai pitää loppurahat käyntipalkkaa. Oppi rahankäyttöä. Oli  "nuuka". (nyt jo osti oman kämpän kun on rahoistaan ite kerännyt)

Vapaa kasvatus ei tarkoita vallattomuutta,on tajat ja rakkaus,syy ja seuraus,teleminen tai tekemättä jättäminen,ihan ite saa valita. 

Mutta ei me pellossa olla eletty eikä kiukuteltu joutavista pikkuasioista.

Sama, tuota karkki asiaa moni ihmettelee. ”Eikö se syö kaksinkäsin karkkia kun saa syödä??” Ei tietenkään, koska se ei ole mikään erikoinen kielletty herkku! Meidän lapset syövät todella vähän karkkia, koska sitä ei saa vein tiettynä päivänä viikossa jne.

Kyllä se, miten paljon karkkia syö, riippuu ennen muuta lapsesta. Esim. mun lapsilla on karkkipäivä, mutta eivät he sitä karkkia syö mahdottomasti kerralla. Mä yleensä jaan heille karkkia kuppeihin, mutta he eivät yleensä syö kaikkea, vaikka määrä on aika pieni. Toisaalta mun serkkuni lapsi on ollut koko elämänsä ylipainoinen, ja hän on saanut aina syödä niin paljon herkkuja kuin haluaa. Sitten tiedän yhden aikuisen ihmisen, jonka kotiin ei koskaan lapsuudessa ostettu karkkia, eikä hän ole koskaan edes maistanut karkkia. Ei vain kiinnosta.

Kasvatus ei sinusta vaikuta siihen miten suhtautuu ruokaan? Lohtusyöminen on ihan keksitty juttu? Jahas.

Sanoin ENNEN MUUTA. Toki kasvatuskin vaikuttaa, mutta kun se lapsi ei ole tyhjä taulu syntyessään, vaan sillä on ominaisuuksia. Esim. mä olen aina ollut makealle perso, mutta isoveljeni ei, ja ihan samalla tavalla me saatiin karkkia lapsuudessamme. Plus sitten ne kaikki muut esimerkit, jotka tuossa viestissäni esittelin, ja jotka sivuutit.

Kasvatus siihen ennen kaikkea vaikuttaa. Olet väärässä.

Kivasti taas sivuutit ne kaikki mun esimerkit. No, sehän kertoo vain siitä, että väitteesi perustuu ainoastaan mielipiteeseen.

Se että serkkusi on ylipainoinen ei liity vapaaseen kasvatukseen mitenkään. Hänellä luultavasti on myös lihavat vanhemmat ja syövät kaikkea muutakin epäterveellistä kuin vain niitä karkkeja. Samaten ihminen joka ei pidä makeasta voi olla lihava koska pitää rasvasta. Esimerkkisi olivat yhtä tyhjän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.

Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.

Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.

Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?

Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.

Samalla lailla myös selkäsauna on lapselle seuraus, jos hän on esimerkiksi lyönyt sisarustaan. Ja suun pesu saippualla on seuraus likaisten asioiden sanomisesta. Jäähy taas on seuraus vaikkapa toisten lasten sulkemisesta pois leikistä. Kotiaresti on seuraus kotiintuloajalta myöhästymisestä.

Ihan kaikki on jotain seurausta jos käsitteet halutaan vääntää siihen suuntaan. Rangaistuksia ei ole olemassa.

Usein kuitenkin vanhemmat suuttuvat lapsilleen ja pakottavat tottelemaan. Ymmärrätkö eron: Sakua huudetaan syömään, Saku pelaa eikä halua tulla. Äiti tulee sammutaan pelikoneen, ottaa sen pois ja taluttaa Sakun kädestä pöytään. Siinä istutaan ja syödään nyt kun käskettiin! Ja toinen perhe: Liisa ei halua syödä, häntä huudetaan syömään ja kerrotaan että nyt on ruoka aika ja seuraavaksi on sitten iltapala klo. 20. Liisa sanoo että ymmärtää, hänellä ei kuitenkaan ole nälkä nyt. Äiti sanoo selvä ja käy itse pöytään. Tässä on ero.

Vierailija kirjoitti:

Vastaan sun otsikossa esittämään kysymykseen. Mut on kasvatettu "vapaan kasvatuksen" periaatteella, mikä mun vanhempien kohdalla tarkoitti täydellistä epäjohdonmukaisuutta. Eli sitä että kaikkiin asioihin ei puututtu mitenkään, mutta jonain toisena päivänä samasta asiasta raivotaan kun jaksetaan. Mun näkökulmasta vapaa kasvatus tarkottaa sitä että vanhempi ei jaksa kasvattaa lasta ja käydä juuri näitä mainitsemiasi keskusteluita. Ne on kuitenkin todella tärkeitä lapselle, eikä niiden pääasiallinen tarkoitus ole se että väännetään kättä jostain telkun kattomisesta tai jätskin syömisestä, vaan opetetaan lapselle tunnesäätelytaitoja, neuvottelutaitoja, keskustelutaitoja, säännönmukaisuutta, jne. Minä olen saanut vielä aikuisenakin opetella noita asioita kun en ole aina osannut käydä esimerkiksi keskusteluja kiukuttelematta. Lapsen voi toki jättää kasvattamatta jos haluaa hänelle vaikean ja stressaavan elämän.

Minäkin luulen, ettei mitään "vapaata kasvatusta" ole olemassakaan. Olen jo lähes 60v  ja ikinä ei kulaan ole sanonut kasvattavansa lapsiaan  "vapaasti". 

Aina on kyllä riehuttu milloin mistäkin asiasta, että se on "vapaan kasvatuksen tulosta". Kukaan ei vaan tunnusta kasvattavansa lapsiaan noin. 

Vapaa kasvatus onkin varmaan välinpitämättömyyttä lasta ja hänen kasvattamistaan kohtaan. Kukaan vanhempi ei toki voi myöntää olevansa tälläinen vaan suureen ääneen huudetaan, miten meillä pidetään lapsista huolta ja kasvatetaan, vaikka totuus on ihan muuta.

"Vapaan kasvatuksen " tulos ei koskaan ole lapsen syytä, tusha siis lasta moittia, vaan syy on vanhempien, jotka ei jaksa toimia ja kommunikoida lapsen kanssa. 

Lapsikin ymmärtää, kun hänelle asia selitetään, ei tarvitse huutaa ja hirveästi uhkailla. (uhkaili, kiristys ja lahjonta, sitähän se kasvatus joskus leikkimielellä on)

Lapsetkin toki on erilaisia ja toisiin tehoaa helposti pelkkä lempeä sanominen ja toisen kanssa saa vääntää .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.

Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.

Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.

Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?

Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.

Samalla lailla myös selkäsauna on lapselle seuraus, jos hän on esimerkiksi lyönyt sisarustaan. Ja suun pesu saippualla on seuraus likaisten asioiden sanomisesta. Jäähy taas on seuraus vaikkapa toisten lasten sulkemisesta pois leikistä. Kotiaresti on seuraus kotiintuloajalta myöhästymisestä.

Ihan kaikki on jotain seurausta jos käsitteet halutaan vääntää siihen suuntaan. Rangaistuksia ei ole olemassa.

Nuo eivät ole loogisia seurauksia. Ei kukaan pese aikuisen suuta saippualla jos hän kiroaa, mutta joku ei ehkä halua olla hänen ystävänsä jos hän on kovin epämiellyttävä. Se olisi looginen seuraus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

elviira von lullabai kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan sun otsikossa esittämään kysymykseen. Mut on kasvatettu "vapaan kasvatuksen" periaatteella, mikä mun vanhempien kohdalla tarkoitti täydellistä epäjohdonmukaisuutta. Eli sitä että kaikkiin asioihin ei puututtu mitenkään, mutta jonain toisena päivänä samasta asiasta raivotaan kun jaksetaan. Mun näkökulmasta vapaa kasvatus tarkottaa sitä että vanhempi ei jaksa kasvattaa lasta ja käydä juuri näitä mainitsemiasi keskusteluita. Ne on kuitenkin todella tärkeitä lapselle, eikä niiden pääasiallinen tarkoitus ole se että väännetään kättä jostain telkun kattomisesta tai jätskin syömisestä, vaan opetetaan lapselle tunnesäätelytaitoja, neuvottelutaitoja, keskustelutaitoja, säännönmukaisuutta, jne. Minä olen saanut vielä aikuisenakin opetella noita asioita kun en ole aina osannut käydä esimerkiksi keskusteluja kiukuttelematta. Lapsen voi toki jättää kasvattamatta jos haluaa hänelle vaikean ja stressaavan elämän.

Mä olen kasvattanut lapseni vapaasti,mutta ei meillä mitenkään epäjärjestelmällisesti toimittu. TElkkaria ei juurikaan katsottu,koska arvostettiin enemmän musiikkia ja ulkoilua,martial artsia ymlukemista ja niin.  Ei me riidelty,ei hän koskaan tahtonut karkkia koska sitö ostettiin ilman ehtoja,joskus ostettiin joskus ei,ei ollu mitään kädenvääntöä. Isompana sai sitten vastuuta ostoksista,haki "maitoa ja leipää" ja sai pitää loppurahat käyntipalkkaa. Oppi rahankäyttöä. Oli  "nuuka". (nyt jo osti oman kämpän kun on rahoistaan ite kerännyt)

Vapaa kasvatus ei tarkoita vallattomuutta,on tajat ja rakkaus,syy ja seuraus,teleminen tai tekemättä jättäminen,ihan ite saa valita. 

Mutta ei me pellossa olla eletty eikä kiukuteltu joutavista pikkuasioista.

Sama, tuota karkki asiaa moni ihmettelee. ”Eikö se syö kaksinkäsin karkkia kun saa syödä??” Ei tietenkään, koska se ei ole mikään erikoinen kielletty herkku! Meidän lapset syövät todella vähän karkkia, koska sitä ei saa vein tiettynä päivänä viikossa jne.

Kyllä se, miten paljon karkkia syö, riippuu ennen muuta lapsesta. Esim. mun lapsilla on karkkipäivä, mutta eivät he sitä karkkia syö mahdottomasti kerralla. Mä yleensä jaan heille karkkia kuppeihin, mutta he eivät yleensä syö kaikkea, vaikka määrä on aika pieni. Toisaalta mun serkkuni lapsi on ollut koko elämänsä ylipainoinen, ja hän on saanut aina syödä niin paljon herkkuja kuin haluaa. Sitten tiedän yhden aikuisen ihmisen, jonka kotiin ei koskaan lapsuudessa ostettu karkkia, eikä hän ole koskaan edes maistanut karkkia. Ei vain kiinnosta.

Kasvatus ei sinusta vaikuta siihen miten suhtautuu ruokaan? Lohtusyöminen on ihan keksitty juttu? Jahas.

Sanoin ENNEN MUUTA. Toki kasvatuskin vaikuttaa, mutta kun se lapsi ei ole tyhjä taulu syntyessään, vaan sillä on ominaisuuksia. Esim. mä olen aina ollut makealle perso, mutta isoveljeni ei, ja ihan samalla tavalla me saatiin karkkia lapsuudessamme. Plus sitten ne kaikki muut esimerkit, jotka tuossa viestissäni esittelin, ja jotka sivuutit.

Kasvatus siihen ennen kaikkea vaikuttaa. Olet väärässä.

Kivasti taas sivuutit ne kaikki mun esimerkit. No, sehän kertoo vain siitä, että väitteesi perustuu ainoastaan mielipiteeseen.

Se että serkkusi on ylipainoinen ei liity vapaaseen kasvatukseen mitenkään. Hänellä luultavasti on myös lihavat vanhemmat ja syövät kaikkea muutakin epäterveellistä kuin vain niitä karkkeja. Samaten ihminen joka ei pidä makeasta voi olla lihava koska pitää rasvasta. Esimerkkisi olivat yhtä tyhjän kanssa.

Miten sinun esimerkkisi liittyy, mutta minun esimerkkini ei? 

Serkkuni lapsen kumpikaan vanhempi ei ole lihava. Lapsi on aina saanut syödä niin paljon makeaa ja muuta kuin on halunnut. Tämän piti siis sinun teoriasi mukaan ehkäistä karkkihimoa. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, nyt hän on lihava aikuinen.

Miten ne muut esimerkkini, esim. omat lapseni, joilla on selkeät karkkipäivät, mutta jotka eivät kuitenkaan halua mässätä valtavia määriä karkkia kerralla? Ja miten tämä tuntemani aikuinen, jonka kotona ei koskaan saanut karkkia, mutta joka ei ole edes koskaan ollut siitä kiinnostunut? Tai vaikkapa mun ja veljeni erot? Miten selität ne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuolla esimerkillä ole mitään tekemistä vapaan kasvatuksen kanssa! Mä en ymmärrä tätä vapaasta kasvatuksesta jauhamista, kun ne jauhajat eivät oikeasti tiedä, mitä se vapaa kasvatus on.

Johtuu siitä, että se oli muotia 70-luvulla.

Ei nykyään kukaan puhu vapaasta kasvatuksesta.

Kyllä siitä jatkuvasti puhutaan, mutta puhujat vain eivät tiedä, mitä vapaa kasvatus tarkoittaa. Esimerkkinä tämä avaus.

Juuri näin. Siitä puhutaan, vaikka sitä ei ole.