Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vapaan kasvatuksen puolesta puhujat, kysymys
10.10.2019 |
Miten toimitte konflikti-tilanteissa? Jos esim. On ruoka-aika ja lapsi jatkaa pelaamista kuuntelematta teitä. Tai kaupassa vetää huutoraivarit kun ei saa suklaapatukkaa.
Mietin kun luin jonkun asiantuntija-jutun missä kiellettyjen lauseiden listalla oli "jos tv ei mene kiinni nyt niin et saa jälkiruokaa". Jutussa ei kuitenkaan kerrottu vaihtoehtoista toimintamallia, vaan yleisesti kehotettiin näyttämään lapselle, että hänen mielipahansa ymmärretään tilanteessa.
En halua tästä mitään ilkeää väittelyketjua, vaan tosissani kuulla miten kasvatus toimii menneisiin aikoihin verrattuna kun lasta sai fyysisestikin kurittaa.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Samalla lailla myös selkäsauna on lapselle seuraus, jos hän on esimerkiksi lyönyt sisarustaan. Ja suun pesu saippualla on seuraus likaisten asioiden sanomisesta. Jäähy taas on seuraus vaikkapa toisten lasten sulkemisesta pois leikistä. Kotiaresti on seuraus kotiintuloajalta myöhästymisestä.
Ihan kaikki on jotain seurausta jos käsitteet halutaan vääntää siihen suuntaan. Rangaistuksia ei ole olemassa.
Nuo eivät ole loogisia seurauksia. Ei kukaan pese aikuisen suuta saippualla jos hän kiroaa, mutta joku ei ehkä halua olla hänen ystävänsä jos hän on kovin epämiellyttävä. Se olisi looginen seuraus.
Millä lailla sakko on looginen seuraus ylinopeuden ajamisesta?
PS. Pitäisikö kiroamisen seuraamuksen lapsella olla jäähy? Lapsen kanssahan ei haluta olla, jos hän puhuu rumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Kyseessä on periaatteessa sama asia, vaikka käytetään eri sanaa. Rangaistus tai seuraus, eroa ei juurikaan ole. Joskus aikoinaan on saattanut olla lapsille isokin ero. Nimittäin niinä aikoina, kun käytössä olivat tukkapöllyt ja selkäsaunat. Nykyisin rangaistukset lapsille ovat lähinnä seurauksia, eli juurikin poistumista kaupasta, jos siellä ei osaa käyttäytyä asiallisesti jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan sun otsikossa esittämään kysymykseen. Mut on kasvatettu "vapaan kasvatuksen" periaatteella, mikä mun vanhempien kohdalla tarkoitti täydellistä epäjohdonmukaisuutta. Eli sitä että kaikkiin asioihin ei puututtu mitenkään, mutta jonain toisena päivänä samasta asiasta raivotaan kun jaksetaan. Mun näkökulmasta vapaa kasvatus tarkottaa sitä että vanhempi ei jaksa kasvattaa lasta ja käydä juuri näitä mainitsemiasi keskusteluita. Ne on kuitenkin todella tärkeitä lapselle, eikä niiden pääasiallinen tarkoitus ole se että väännetään kättä jostain telkun kattomisesta tai jätskin syömisestä, vaan opetetaan lapselle tunnesäätelytaitoja, neuvottelutaitoja, keskustelutaitoja, säännönmukaisuutta, jne. Minä olen saanut vielä aikuisenakin opetella noita asioita kun en ole aina osannut käydä esimerkiksi keskusteluja kiukuttelematta. Lapsen voi toki jättää kasvattamatta jos haluaa hänelle vaikean ja stressaavan elämän.
Minäkin luulen, ettei mitään "vapaata kasvatusta" ole olemassakaan. Olen jo lähes 60v ja ikinä ei kulaan ole sanonut kasvattavansa lapsiaan "vapaasti".
Aina on kyllä riehuttu milloin mistäkin asiasta, että se on "vapaan kasvatuksen tulosta". Kukaan ei vaan tunnusta kasvattavansa lapsiaan noin.
Vapaa kasvatus onkin varmaan välinpitämättömyyttä lasta ja hänen kasvattamistaan kohtaan. Kukaan vanhempi ei toki voi myöntää olevansa tälläinen vaan suureen ääneen huudetaan, miten meillä pidetään lapsista huolta ja kasvatetaan, vaikka totuus on ihan muuta.
"Vapaan kasvatuksen " tulos ei koskaan ole lapsen syytä, tusha siis lasta moittia, vaan syy on vanhempien, jotka ei jaksa toimia ja kommunikoida lapsen kanssa.
Lapsikin ymmärtää, kun hänelle asia selitetään, ei tarvitse huutaa ja hirveästi uhkailla. (uhkaili, kiristys ja lahjonta, sitähän se kasvatus joskus leikkimielellä on)
Lapsetkin toki on erilaisia ja toisiin tehoaa helposti pelkkä lempeä sanominen ja toisen kanssa saa vääntää .
Siis! Olen 65+ ja tuo vapaa-kasvattaja! Ei meillä kiroiltu ja huudettu lapselle,hänellä oli rajat ja rakkautta,sääntöjä,jotka olivat ikäiselleen sopivia "onko läksyt tehty" joo,okei voit mennä ulos. Seurattiin koulunkäyntiä ja oltiin tietoisia kavereista jne. Nyt on hyvässä ammatissa,tasapainoinen nuori. JA vaikka olen 65+ niin minutkin on kasvatettu vapaasti! EI meillä ollut selkäsaunoja eikä tukkapöllyjä eikä luunappeja vaikka se oli siihen aikaan todella tavallista!
Älä puhu asiasta jos et tiedä mitään!
Niin ja vapaata kasvatusta sovelsin työssänikin,päiväkodin työntekijänä. EN ole saanut turpiini yhdeltäkään ohjaamaltani lapselta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Samalla lailla myös selkäsauna on lapselle seuraus, jos hän on esimerkiksi lyönyt sisarustaan. Ja suun pesu saippualla on seuraus likaisten asioiden sanomisesta. Jäähy taas on seuraus vaikkapa toisten lasten sulkemisesta pois leikistä. Kotiaresti on seuraus kotiintuloajalta myöhästymisestä.
Ihan kaikki on jotain seurausta jos käsitteet halutaan vääntää siihen suuntaan. Rangaistuksia ei ole olemassa.
Nuo eivät ole loogisia seurauksia. Ei kukaan pese aikuisen suuta saippualla jos hän kiroaa, mutta joku ei ehkä halua olla hänen ystävänsä jos hän on kovin epämiellyttävä. Se olisi looginen seuraus.
Millä lailla sakko on looginen seuraus ylinopeuden ajamisesta?
PS. Pitäisikö kiroamisen seuraamuksen lapsella olla jäähy? Lapsen kanssahan ei haluta olla, jos hän puhuu rumia.
Ei se olekaan, mutta yhteiskunta ei ”kannata vapaatakasvatusta” ja silti meidän kaikkien on täällä elettävä ja opetettava myös ne lapset siihen, että yhteiskunnassa on säännöt. Aikuisia on vaikea enää kasvattaa katsos. Ei pitäisi olla jäähyä..? Voi kuitenkin olla että muut lapset alkavat välttelemään hänen seuraansa ( tai vanhemmat välttelevät lapsensa kaverina). Tai opettaja huomauttaa tästä koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
elviira von lullabai kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan sun otsikossa esittämään kysymykseen. Mut on kasvatettu "vapaan kasvatuksen" periaatteella, mikä mun vanhempien kohdalla tarkoitti täydellistä epäjohdonmukaisuutta. Eli sitä että kaikkiin asioihin ei puututtu mitenkään, mutta jonain toisena päivänä samasta asiasta raivotaan kun jaksetaan. Mun näkökulmasta vapaa kasvatus tarkottaa sitä että vanhempi ei jaksa kasvattaa lasta ja käydä juuri näitä mainitsemiasi keskusteluita. Ne on kuitenkin todella tärkeitä lapselle, eikä niiden pääasiallinen tarkoitus ole se että väännetään kättä jostain telkun kattomisesta tai jätskin syömisestä, vaan opetetaan lapselle tunnesäätelytaitoja, neuvottelutaitoja, keskustelutaitoja, säännönmukaisuutta, jne. Minä olen saanut vielä aikuisenakin opetella noita asioita kun en ole aina osannut käydä esimerkiksi keskusteluja kiukuttelematta. Lapsen voi toki jättää kasvattamatta jos haluaa hänelle vaikean ja stressaavan elämän.
Mä olen kasvattanut lapseni vapaasti,mutta ei meillä mitenkään epäjärjestelmällisesti toimittu. TElkkaria ei juurikaan katsottu,koska arvostettiin enemmän musiikkia ja ulkoilua,martial artsia ymlukemista ja niin. Ei me riidelty,ei hän koskaan tahtonut karkkia koska sitö ostettiin ilman ehtoja,joskus ostettiin joskus ei,ei ollu mitään kädenvääntöä. Isompana sai sitten vastuuta ostoksista,haki "maitoa ja leipää" ja sai pitää loppurahat käyntipalkkaa. Oppi rahankäyttöä. Oli "nuuka". (nyt jo osti oman kämpän kun on rahoistaan ite kerännyt)
Vapaa kasvatus ei tarkoita vallattomuutta,on tajat ja rakkaus,syy ja seuraus,teleminen tai tekemättä jättäminen,ihan ite saa valita.
Mutta ei me pellossa olla eletty eikä kiukuteltu joutavista pikkuasioista.
Sama, tuota karkki asiaa moni ihmettelee. ”Eikö se syö kaksinkäsin karkkia kun saa syödä??” Ei tietenkään, koska se ei ole mikään erikoinen kielletty herkku! Meidän lapset syövät todella vähän karkkia, koska sitä ei saa vein tiettynä päivänä viikossa jne.
Kyllä se, miten paljon karkkia syö, riippuu ennen muuta lapsesta. Esim. mun lapsilla on karkkipäivä, mutta eivät he sitä karkkia syö mahdottomasti kerralla. Mä yleensä jaan heille karkkia kuppeihin, mutta he eivät yleensä syö kaikkea, vaikka määrä on aika pieni. Toisaalta mun serkkuni lapsi on ollut koko elämänsä ylipainoinen, ja hän on saanut aina syödä niin paljon herkkuja kuin haluaa. Sitten tiedän yhden aikuisen ihmisen, jonka kotiin ei koskaan lapsuudessa ostettu karkkia, eikä hän ole koskaan edes maistanut karkkia. Ei vain kiinnosta.
Kasvatus ei sinusta vaikuta siihen miten suhtautuu ruokaan? Lohtusyöminen on ihan keksitty juttu? Jahas.
Sanoin ENNEN MUUTA. Toki kasvatuskin vaikuttaa, mutta kun se lapsi ei ole tyhjä taulu syntyessään, vaan sillä on ominaisuuksia. Esim. mä olen aina ollut makealle perso, mutta isoveljeni ei, ja ihan samalla tavalla me saatiin karkkia lapsuudessamme. Plus sitten ne kaikki muut esimerkit, jotka tuossa viestissäni esittelin, ja jotka sivuutit.
Kasvatus siihen ennen kaikkea vaikuttaa. Olet väärässä.
Kivasti taas sivuutit ne kaikki mun esimerkit. No, sehän kertoo vain siitä, että väitteesi perustuu ainoastaan mielipiteeseen.
Se että serkkusi on ylipainoinen ei liity vapaaseen kasvatukseen mitenkään. Hänellä luultavasti on myös lihavat vanhemmat ja syövät kaikkea muutakin epäterveellistä kuin vain niitä karkkeja. Samaten ihminen joka ei pidä makeasta voi olla lihava koska pitää rasvasta. Esimerkkisi olivat yhtä tyhjän kanssa.
Miten sinun esimerkkisi liittyy, mutta minun esimerkkini ei?
Serkkuni lapsen kumpikaan vanhempi ei ole lihava. Lapsi on aina saanut syödä niin paljon makeaa ja muuta kuin on halunnut. Tämän piti siis sinun teoriasi mukaan ehkäistä karkkihimoa. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, nyt hän on lihava aikuinen.
Miten ne muut esimerkkini, esim. omat lapseni, joilla on selkeät karkkipäivät, mutta jotka eivät kuitenkaan halua mässätä valtavia määriä karkkia kerralla? Ja miten tämä tuntemani aikuinen, jonka kotona ei koskaan saanut karkkia, mutta joka ei ole edes koskaan ollut siitä kiinnostunut? Tai vaikkapa mun ja veljeni erot? Miten selität ne?
Miten selitän sen että sinä pidät makeasta ja veljesi ei? Öö ihan makuasioilla....? Joo enpä jaksa uskoa että serkkusi on perheen ainoa lihava ja muut elävät ja syövät tosi terveellisesti..
Äskenhän sanoit, että vain kasvatus vaikuttaa, eivät lapsen ominaisuudet! Mites tämä nyt muuttuikin? Mä söin lapsena karkit heti, veljeni vähän ja säästi loput. Ihan samat määrät saatiin ja sama karkkipäivä oli.
Kyse ei ollut serkustani, vaan serkkuni lapsesta, joka on tosiaan perheensä ainoa lihava, ja ihan pienestä asti syönyt aivan järkyttäviä määriä makeaa, eikä häntä ole estetty. Hänen molemmat sisaruksensa ovat hyvin hoikkia.
Kaikkein eniten siihen, miten ihminen suhtautuu vaikkapa makean syömiseen, vaikuttaa se, miten hänen kehonsa siihen reagoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Samalla lailla myös selkäsauna on lapselle seuraus, jos hän on esimerkiksi lyönyt sisarustaan. Ja suun pesu saippualla on seuraus likaisten asioiden sanomisesta. Jäähy taas on seuraus vaikkapa toisten lasten sulkemisesta pois leikistä. Kotiaresti on seuraus kotiintuloajalta myöhästymisestä.
Ihan kaikki on jotain seurausta jos käsitteet halutaan vääntää siihen suuntaan. Rangaistuksia ei ole olemassa.
Höpö höpö, toivottavasti sinulla ei ole lapsia :(
Lapselle ei saa antaa selkään, vaikka hän jotakin olisi lyönytkin. Väkivalta synnyttää väkivaltaa ja lyöty lapsi oppii selviämään lyömällä.
Lyömisestä pitää antaa jotakin muuta rangaistusta, ei lisää lyömistä. Muutenhan näytät esimerkkiä, että lyöminen on ihan oikeutettua ja ok jossakin tilanteessa.
Sitäpaitsi väkivallalla on tapana periytyä. Ihminen jota on lyöty lapsena, tarttuu itsekin helposti väkivaltaan.
Olenkin oivaltanut nyt aikuisena Raamatun sanat: Kostaa isien pahat teot aina kolmanteen polveen asti niin, että ihmisten omat teot kostautuu monen sukupolven ajan. Jopa pe-do-fi-lia näyttää monesti periytyvän. Lapsena hyväksi käytetty käyttää itsekin lapsia hyväkseen jne.
Aikuisen omalla esimerkillä on paljon merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
elviira von lullabai kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan sun otsikossa esittämään kysymykseen. Mut on kasvatettu "vapaan kasvatuksen" periaatteella, mikä mun vanhempien kohdalla tarkoitti täydellistä epäjohdonmukaisuutta. Eli sitä että kaikkiin asioihin ei puututtu mitenkään, mutta jonain toisena päivänä samasta asiasta raivotaan kun jaksetaan. Mun näkökulmasta vapaa kasvatus tarkottaa sitä että vanhempi ei jaksa kasvattaa lasta ja käydä juuri näitä mainitsemiasi keskusteluita. Ne on kuitenkin todella tärkeitä lapselle, eikä niiden pääasiallinen tarkoitus ole se että väännetään kättä jostain telkun kattomisesta tai jätskin syömisestä, vaan opetetaan lapselle tunnesäätelytaitoja, neuvottelutaitoja, keskustelutaitoja, säännönmukaisuutta, jne. Minä olen saanut vielä aikuisenakin opetella noita asioita kun en ole aina osannut käydä esimerkiksi keskusteluja kiukuttelematta. Lapsen voi toki jättää kasvattamatta jos haluaa hänelle vaikean ja stressaavan elämän.
Mä olen kasvattanut lapseni vapaasti,mutta ei meillä mitenkään epäjärjestelmällisesti toimittu. TElkkaria ei juurikaan katsottu,koska arvostettiin enemmän musiikkia ja ulkoilua,martial artsia ymlukemista ja niin. Ei me riidelty,ei hän koskaan tahtonut karkkia koska sitö ostettiin ilman ehtoja,joskus ostettiin joskus ei,ei ollu mitään kädenvääntöä. Isompana sai sitten vastuuta ostoksista,haki "maitoa ja leipää" ja sai pitää loppurahat käyntipalkkaa. Oppi rahankäyttöä. Oli "nuuka". (nyt jo osti oman kämpän kun on rahoistaan ite kerännyt)
Vapaa kasvatus ei tarkoita vallattomuutta,on tajat ja rakkaus,syy ja seuraus,teleminen tai tekemättä jättäminen,ihan ite saa valita.
Mutta ei me pellossa olla eletty eikä kiukuteltu joutavista pikkuasioista.
Sama, tuota karkki asiaa moni ihmettelee. ”Eikö se syö kaksinkäsin karkkia kun saa syödä??” Ei tietenkään, koska se ei ole mikään erikoinen kielletty herkku! Meidän lapset syövät todella vähän karkkia, koska sitä ei saa vein tiettynä päivänä viikossa jne.
Kyllä se, miten paljon karkkia syö, riippuu ennen muuta lapsesta. Esim. mun lapsilla on karkkipäivä, mutta eivät he sitä karkkia syö mahdottomasti kerralla. Mä yleensä jaan heille karkkia kuppeihin, mutta he eivät yleensä syö kaikkea, vaikka määrä on aika pieni. Toisaalta mun serkkuni lapsi on ollut koko elämänsä ylipainoinen, ja hän on saanut aina syödä niin paljon herkkuja kuin haluaa. Sitten tiedän yhden aikuisen ihmisen, jonka kotiin ei koskaan lapsuudessa ostettu karkkia, eikä hän ole koskaan edes maistanut karkkia. Ei vain kiinnosta.
Kasvatus ei sinusta vaikuta siihen miten suhtautuu ruokaan? Lohtusyöminen on ihan keksitty juttu? Jahas.
Sanoin ENNEN MUUTA. Toki kasvatuskin vaikuttaa, mutta kun se lapsi ei ole tyhjä taulu syntyessään, vaan sillä on ominaisuuksia. Esim. mä olen aina ollut makealle perso, mutta isoveljeni ei, ja ihan samalla tavalla me saatiin karkkia lapsuudessamme. Plus sitten ne kaikki muut esimerkit, jotka tuossa viestissäni esittelin, ja jotka sivuutit.
Kasvatus siihen ennen kaikkea vaikuttaa. Olet väärässä.
Kivasti taas sivuutit ne kaikki mun esimerkit. No, sehän kertoo vain siitä, että väitteesi perustuu ainoastaan mielipiteeseen.
Se että serkkusi on ylipainoinen ei liity vapaaseen kasvatukseen mitenkään. Hänellä luultavasti on myös lihavat vanhemmat ja syövät kaikkea muutakin epäterveellistä kuin vain niitä karkkeja. Samaten ihminen joka ei pidä makeasta voi olla lihava koska pitää rasvasta. Esimerkkisi olivat yhtä tyhjän kanssa.
Miten sinun esimerkkisi liittyy, mutta minun esimerkkini ei?
Serkkuni lapsen kumpikaan vanhempi ei ole lihava. Lapsi on aina saanut syödä niin paljon makeaa ja muuta kuin on halunnut. Tämän piti siis sinun teoriasi mukaan ehkäistä karkkihimoa. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, nyt hän on lihava aikuinen.
Miten ne muut esimerkkini, esim. omat lapseni, joilla on selkeät karkkipäivät, mutta jotka eivät kuitenkaan halua mässätä valtavia määriä karkkia kerralla? Ja miten tämä tuntemani aikuinen, jonka kotona ei koskaan saanut karkkia, mutta joka ei ole edes koskaan ollut siitä kiinnostunut? Tai vaikkapa mun ja veljeni erot? Miten selität ne?
Miten selitän sen että sinä pidät makeasta ja veljesi ei? Öö ihan makuasioilla....? Joo enpä jaksa uskoa että serkkusi on perheen ainoa lihava ja muut elävät ja syövät tosi terveellisesti..
Äskenhän sanoit, että vain kasvatus vaikuttaa, eivät lapsen ominaisuudet! Mites tämä nyt muuttuikin? Mä söin lapsena karkit heti, veljeni vähän ja säästi loput. Ihan samat määrät saatiin ja sama karkkipäivä oli.
Kyse ei ollut serkustani, vaan serkkuni lapsesta, joka on tosiaan perheensä ainoa lihava, ja ihan pienestä asti syönyt aivan järkyttäviä määriä makeaa, eikä häntä ole estetty. Hänen molemmat sisaruksensa ovat hyvin hoikkia.
Kaikkein eniten siihen, miten ihminen suhtautuu vaikkapa makean syömiseen, vaikuttaa se, miten hänen kehonsa siihen reagoi.
Sanoin ENNEN KAIKKEA ;) jos lukisit mitä kirjoitan, voisit ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Kyseessä on periaatteessa sama asia, vaikka käytetään eri sanaa. Rangaistus tai seuraus, eroa ei juurikaan ole. Joskus aikoinaan on saattanut olla lapsille isokin ero. Nimittäin niinä aikoina, kun käytössä olivat tukkapöllyt ja selkäsaunat. Nykyisin rangaistukset lapsille ovat lähinnä seurauksia, eli juurikin poistumista kaupasta, jos siellä ei osaa käyttäytyä asiallisesti jne.
Entäs jos lapsi ei halua olla kaupassa ja siksi riehuu siellä? Silloinhan kaupasta poistuminen on palkinto.
Ja toisaalta jos kaupasta poistutaan, niin miten käy ostosten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Tässä tapauksessa se lapsi on päättänyt koko perheen puolesta, että jääkaapissa ei ole ruokaa seuraavaan viikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Lapset tietää, että on autoriteetteja. On olemassa maailma myös kodin ulkopuolella.
Lapset osaa käyttäytyä hyvin ihan koska ovat oppineet miettimään ja puhumaan. Ei meillä ole tarvinnut koskaan rangaista ketään. Syövät, nukkuvat, siivpavat. Mennään ulos ja tullaan sisään. Tietävät mikä on oikein ja mikä väärin.
Ovat myös kunnioittaneet muita auktoriteetteja hyvin. Nyt toinen jo aikuinen ja asuu yksin. Ei mitään ylilyöntejä koskaan. En munäkään ole käskyttänyt vaan miettinyt miten asia hoituu vähimmällä pahalla mielellä kaikille. En esim pakota teiniä siivoamaan. Oma huone. Oma vastuu. Voin pyytää. Ei aina toimi. Ellei toimi, en siitä menetä hermojani.
Jotkut asiat on silti ehdottomia. Mutta niiden perusteet tajuaa se teinikin. Esim koulussa käydään ja se hoidetaan itse. Edelleen syödään. Edelleen otetaan muut huomioon esim nukkumiset. Edelleen tiedetään missä ollaan tai muut huolestuu.
Jos haluat verrata sakkoihin ja tuomioihin kotia, se on väärin. Kodin tehtävä on ennemminkin olla turvapaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Kyseessä on periaatteessa sama asia, vaikka käytetään eri sanaa. Rangaistus tai seuraus, eroa ei juurikaan ole. Joskus aikoinaan on saattanut olla lapsille isokin ero. Nimittäin niinä aikoina, kun käytössä olivat tukkapöllyt ja selkäsaunat. Nykyisin rangaistukset lapsille ovat lähinnä seurauksia, eli juurikin poistumista kaupasta, jos siellä ei osaa käyttäytyä asiallisesti jne.
Ei ole sama asia. Seuraukset on loogisia, rangaistukset mielivaltaisia. Jos syöt liikaa karkkia = tulee paha olo ja lihot. Ehkä ensi kerralla et syö niin paljon. Jos syöt karkkia karkkipäivän ulkopuolella = joudut arestiin. Mitä se opetti muutakuin paremmaksi valehtelijaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
elviira von lullabai kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan sun otsikossa esittämään kysymykseen. Mut on kasvatettu "vapaan kasvatuksen" periaatteella, mikä mun vanhempien kohdalla tarkoitti täydellistä epäjohdonmukaisuutta. Eli sitä että kaikkiin asioihin ei puututtu mitenkään, mutta jonain toisena päivänä samasta asiasta raivotaan kun jaksetaan. Mun näkökulmasta vapaa kasvatus tarkottaa sitä että vanhempi ei jaksa kasvattaa lasta ja käydä juuri näitä mainitsemiasi keskusteluita. Ne on kuitenkin todella tärkeitä lapselle, eikä niiden pääasiallinen tarkoitus ole se että väännetään kättä jostain telkun kattomisesta tai jätskin syömisestä, vaan opetetaan lapselle tunnesäätelytaitoja, neuvottelutaitoja, keskustelutaitoja, säännönmukaisuutta, jne. Minä olen saanut vielä aikuisenakin opetella noita asioita kun en ole aina osannut käydä esimerkiksi keskusteluja kiukuttelematta. Lapsen voi toki jättää kasvattamatta jos haluaa hänelle vaikean ja stressaavan elämän.
Mä olen kasvattanut lapseni vapaasti,mutta ei meillä mitenkään epäjärjestelmällisesti toimittu. TElkkaria ei juurikaan katsottu,koska arvostettiin enemmän musiikkia ja ulkoilua,martial artsia ymlukemista ja niin. Ei me riidelty,ei hän koskaan tahtonut karkkia koska sitö ostettiin ilman ehtoja,joskus ostettiin joskus ei,ei ollu mitään kädenvääntöä. Isompana sai sitten vastuuta ostoksista,haki "maitoa ja leipää" ja sai pitää loppurahat käyntipalkkaa. Oppi rahankäyttöä. Oli "nuuka". (nyt jo osti oman kämpän kun on rahoistaan ite kerännyt)
Vapaa kasvatus ei tarkoita vallattomuutta,on tajat ja rakkaus,syy ja seuraus,teleminen tai tekemättä jättäminen,ihan ite saa valita.
Mutta ei me pellossa olla eletty eikä kiukuteltu joutavista pikkuasioista.
Sama, tuota karkki asiaa moni ihmettelee. ”Eikö se syö kaksinkäsin karkkia kun saa syödä??” Ei tietenkään, koska se ei ole mikään erikoinen kielletty herkku! Meidän lapset syövät todella vähän karkkia, koska sitä ei saa vein tiettynä päivänä viikossa jne.
Kyllä se, miten paljon karkkia syö, riippuu ennen muuta lapsesta. Esim. mun lapsilla on karkkipäivä, mutta eivät he sitä karkkia syö mahdottomasti kerralla. Mä yleensä jaan heille karkkia kuppeihin, mutta he eivät yleensä syö kaikkea, vaikka määrä on aika pieni. Toisaalta mun serkkuni lapsi on ollut koko elämänsä ylipainoinen, ja hän on saanut aina syödä niin paljon herkkuja kuin haluaa. Sitten tiedän yhden aikuisen ihmisen, jonka kotiin ei koskaan lapsuudessa ostettu karkkia, eikä hän ole koskaan edes maistanut karkkia. Ei vain kiinnosta.
Kasvatus ei sinusta vaikuta siihen miten suhtautuu ruokaan? Lohtusyöminen on ihan keksitty juttu? Jahas.
Sanoin ENNEN MUUTA. Toki kasvatuskin vaikuttaa, mutta kun se lapsi ei ole tyhjä taulu syntyessään, vaan sillä on ominaisuuksia. Esim. mä olen aina ollut makealle perso, mutta isoveljeni ei, ja ihan samalla tavalla me saatiin karkkia lapsuudessamme. Plus sitten ne kaikki muut esimerkit, jotka tuossa viestissäni esittelin, ja jotka sivuutit.
Kasvatus siihen ennen kaikkea vaikuttaa. Olet väärässä.
Kivasti taas sivuutit ne kaikki mun esimerkit. No, sehän kertoo vain siitä, että väitteesi perustuu ainoastaan mielipiteeseen.
Se että serkkusi on ylipainoinen ei liity vapaaseen kasvatukseen mitenkään. Hänellä luultavasti on myös lihavat vanhemmat ja syövät kaikkea muutakin epäterveellistä kuin vain niitä karkkeja. Samaten ihminen joka ei pidä makeasta voi olla lihava koska pitää rasvasta. Esimerkkisi olivat yhtä tyhjän kanssa.
Miten sinun esimerkkisi liittyy, mutta minun esimerkkini ei?
Serkkuni lapsen kumpikaan vanhempi ei ole lihava. Lapsi on aina saanut syödä niin paljon makeaa ja muuta kuin on halunnut. Tämän piti siis sinun teoriasi mukaan ehkäistä karkkihimoa. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, nyt hän on lihava aikuinen.
Miten ne muut esimerkkini, esim. omat lapseni, joilla on selkeät karkkipäivät, mutta jotka eivät kuitenkaan halua mässätä valtavia määriä karkkia kerralla? Ja miten tämä tuntemani aikuinen, jonka kotona ei koskaan saanut karkkia, mutta joka ei ole edes koskaan ollut siitä kiinnostunut? Tai vaikkapa mun ja veljeni erot? Miten selität ne?
Miten selitän sen että sinä pidät makeasta ja veljesi ei? Öö ihan makuasioilla....? Joo enpä jaksa uskoa että serkkusi on perheen ainoa lihava ja muut elävät ja syövät tosi terveellisesti..
Äskenhän sanoit, että vain kasvatus vaikuttaa, eivät lapsen ominaisuudet! Mites tämä nyt muuttuikin? Mä söin lapsena karkit heti, veljeni vähän ja säästi loput. Ihan samat määrät saatiin ja sama karkkipäivä oli.
Kyse ei ollut serkustani, vaan serkkuni lapsesta, joka on tosiaan perheensä ainoa lihava, ja ihan pienestä asti syönyt aivan järkyttäviä määriä makeaa, eikä häntä ole estetty. Hänen molemmat sisaruksensa ovat hyvin hoikkia.
Kaikkein eniten siihen, miten ihminen suhtautuu vaikkapa makean syömiseen, vaikuttaa se, miten hänen kehonsa siihen reagoi.
Sanoin ENNEN KAIKKEA ;) jos lukisit mitä kirjoitan, voisit ymmärtää.
Mutta kun ei vaikuta. Viime aikoina on uutisoitu todella paljon tutkimuksista, joiden mukaan ihmisen persoonaan vaikuttavat kaikkein eniten hänen synnännäiset ominaisuutensa.
Ethän sä yrittänyt etsiä esimerkkejä oman väitteesi tueksi.
eulaalianeulanne kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan sun otsikossa esittämään kysymykseen. Mut on kasvatettu "vapaan kasvatuksen" periaatteella, mikä mun vanhempien kohdalla tarkoitti täydellistä epäjohdonmukaisuutta. Eli sitä että kaikkiin asioihin ei puututtu mitenkään, mutta jonain toisena päivänä samasta asiasta raivotaan kun jaksetaan. Mun näkökulmasta vapaa kasvatus tarkottaa sitä että vanhempi ei jaksa kasvattaa lasta ja käydä juuri näitä mainitsemiasi keskusteluita. Ne on kuitenkin todella tärkeitä lapselle, eikä niiden pääasiallinen tarkoitus ole se että väännetään kättä jostain telkun kattomisesta tai jätskin syömisestä, vaan opetetaan lapselle tunnesäätelytaitoja, neuvottelutaitoja, keskustelutaitoja, säännönmukaisuutta, jne. Minä olen saanut vielä aikuisenakin opetella noita asioita kun en ole aina osannut käydä esimerkiksi keskusteluja kiukuttelematta. Lapsen voi toki jättää kasvattamatta jos haluaa hänelle vaikean ja stressaavan elämän.
Minäkin luulen, ettei mitään "vapaata kasvatusta" ole olemassakaan. Olen jo lähes 60v ja ikinä ei kulaan ole sanonut kasvattavansa lapsiaan "vapaasti".
Aina on kyllä riehuttu milloin mistäkin asiasta, että se on "vapaan kasvatuksen tulosta". Kukaan ei vaan tunnusta kasvattavansa lapsiaan noin.
Vapaa kasvatus onkin varmaan välinpitämättömyyttä lasta ja hänen kasvattamistaan kohtaan. Kukaan vanhempi ei toki voi myöntää olevansa tälläinen vaan suureen ääneen huudetaan, miten meillä pidetään lapsista huolta ja kasvatetaan, vaikka totuus on ihan muuta.
"Vapaan kasvatuksen " tulos ei koskaan ole lapsen syytä, tusha siis lasta moittia, vaan syy on vanhempien, jotka ei jaksa toimia ja kommunikoida lapsen kanssa.
Lapsikin ymmärtää, kun hänelle asia selitetään, ei tarvitse huutaa ja hirveästi uhkailla. (uhkaili, kiristys ja lahjonta, sitähän se kasvatus joskus leikkimielellä on)
Lapsetkin toki on erilaisia ja toisiin tehoaa helposti pelkkä lempeä sanominen ja toisen kanssa saa vääntää .
Siis! Olen 65+ ja tuo vapaa-kasvattaja! Ei meillä kiroiltu ja huudettu lapselle,hänellä oli rajat ja rakkautta,sääntöjä,jotka olivat ikäiselleen sopivia "onko läksyt tehty" joo,okei voit mennä ulos. Seurattiin koulunkäyntiä ja oltiin tietoisia kavereista jne. Nyt on hyvässä ammatissa,tasapainoinen nuori. JA vaikka olen 65+ niin minutkin on kasvatettu vapaasti! EI meillä ollut selkäsaunoja eikä tukkapöllyjä eikä luunappeja vaikka se oli siihen aikaan todella tavallista!
Älä puhu asiasta jos et tiedä mitään!
Niin ja vapaata kasvatusta sovelsin työssänikin,päiväkodin työntekijänä. EN ole saanut turpiini yhdeltäkään ohjaamaltani lapselta!
Vapaassa kasvatuksessa ei varsinaisesti kyllä ulospääsyn ehtona voi olla läksyjen tekeminen, koska lapsi saa itse valita tekeekö ne vai ei. Tuo kuvailemasi ei mielestäni ole aitoa vapaata kasvatusta vaan ihan tavallista kasvatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mietin kun luin jonkun asiantuntija-jutun missä kiellettyjen lauseiden listalla oli "jos tv ei mene kiinni nyt niin et saa jälkiruokaa""
No tuo toimii oman kokemukseni mukaan todella huonosti. Kun lapsi on "uhmassa", ei hän kykene ajattelemaan rationaalisesti sitä saako hän joskus tuntien päästä jälkiruokaa. Tilanne menee siis helposti siihen että vanhempi alkaa luetella rangaistuksia toisensa perään kun lapsi ei niistä huolimatta tottele ja lopulta ollaan tilanteessa jossa koko homma on eskaloitunut ihan johonkin äärimmäisyyteen.
Lopulta aikuinen tajuaa että ei hän voi noin pienestä poistaa koko vuoden jälkiruokia ja sitten taas peruutellaan ja lapsi oppii että ei niitä rangaistuksia oikeasti tule.
Tuohan riippuu lapsen iästä, toimii kyllä 6-vuotiaalla ja ei kai se jälkkäri tuntien päästä ole vaan heti ruuan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Samalla lailla myös selkäsauna on lapselle seuraus, jos hän on esimerkiksi lyönyt sisarustaan. Ja suun pesu saippualla on seuraus likaisten asioiden sanomisesta. Jäähy taas on seuraus vaikkapa toisten lasten sulkemisesta pois leikistä. Kotiaresti on seuraus kotiintuloajalta myöhästymisestä.
Ihan kaikki on jotain seurausta jos käsitteet halutaan vääntää siihen suuntaan. Rangaistuksia ei ole olemassa.
Höpö höpö, toivottavasti sinulla ei ole lapsia :(
Lapselle ei saa antaa selkään, vaikka hän jotakin olisi lyönytkin. Väkivalta synnyttää väkivaltaa ja lyöty lapsi oppii selviämään lyömällä.
Lyömisestä pitää antaa jotakin muuta rangaistusta, ei lisää lyömistä. Muutenhan näytät esimerkkiä, että lyöminen on ihan oikeutettua ja ok jossakin tilanteessa.
Sitäpaitsi väkivallalla on tapana periytyä. Ihminen jota on lyöty lapsena, tarttuu itsekin helposti väkivaltaan.
Olenkin oivaltanut nyt aikuisena Raamatun sanat: Kostaa isien pahat teot aina kolmanteen polveen asti niin, että ihmisten omat teot kostautuu monen sukupolven ajan. Jopa pe-do-fi-lia näyttää monesti periytyvän. Lapsena hyväksi käytetty käyttää itsekin lapsia hyväkseen jne.
Aikuisen omalla esimerkillä on paljon merkitystä.
Aivan sama pätee kaikkiin rangaistuksiin (eikun siis seuraamuksiin). Jos tekee tahallaan lapselle jotain mistä lapselle tulee paha mieli, niin siitä lapsi oppii, että a) on ok aiheuttaa toiselle pahaa mieltä tahallaan ja b) on ok tehdä toiselle sellaista kielteistä mitä siihen rangaistukseen eli seuraamukseen sisältyy. Esimerkiksi jos lapselta ottaa peliohjaimen pois, niin lapsi oppii, että myös hän itse voi ottaa sisaruksiltaan väkisin peliohjaimen pois.
... Tai sitten ei opi, jos ja kun lapsi on tarpeeksi fiksu erottaakseen auktoriteetin määräämän rangaistuksen/seuraamuksen muusta toiminnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Kyseessä on periaatteessa sama asia, vaikka käytetään eri sanaa. Rangaistus tai seuraus, eroa ei juurikaan ole. Joskus aikoinaan on saattanut olla lapsille isokin ero. Nimittäin niinä aikoina, kun käytössä olivat tukkapöllyt ja selkäsaunat. Nykyisin rangaistukset lapsille ovat lähinnä seurauksia, eli juurikin poistumista kaupasta, jos siellä ei osaa käyttäytyä asiallisesti jne.
Entäs jos lapsi ei halua olla kaupassa ja siksi riehuu siellä? Silloinhan kaupasta poistuminen on palkinto.
Ja toisaalta jos kaupasta poistutaan, niin miten käy ostosten?
Sitten jää tietysti hänen valitsemansa ruuat ostamatta. Jompikumpi vanhempi käy yksin kaupassa ja ostaa mitä haluaa, lapsi ei siihen voi vaikuttaa silläkertaa. Iltapalaksi ei olekaan lapsen herkkua vaan vanhemman valitsemaa tylsää leipää. Seuraavalla kerralla lapsi muistaa miten viimeksi kävi ja käy taas jos käyttäytyy huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Kyseessä on periaatteessa sama asia, vaikka käytetään eri sanaa. Rangaistus tai seuraus, eroa ei juurikaan ole. Joskus aikoinaan on saattanut olla lapsille isokin ero. Nimittäin niinä aikoina, kun käytössä olivat tukkapöllyt ja selkäsaunat. Nykyisin rangaistukset lapsille ovat lähinnä seurauksia, eli juurikin poistumista kaupasta, jos siellä ei osaa käyttäytyä asiallisesti jne.
Ei ole sama asia. Seuraukset on loogisia, rangaistukset mielivaltaisia. Jos syöt liikaa karkkia = tulee paha olo ja lihot. Ehkä ensi kerralla et syö niin paljon. Jos syöt karkkia karkkipäivän ulkopuolella = joudut arestiin. Mitä se opetti muutakuin paremmaksi valehtelijaksi?
Teillä siis annetaan lasten syödä niin paljon karkkia, että lihoavat muodottomiksi ja sitten kysytään lapselta, että tuntuuko nyt hyvältä? Vai miten tuo pitäisi ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Samalla lailla myös selkäsauna on lapselle seuraus, jos hän on esimerkiksi lyönyt sisarustaan. Ja suun pesu saippualla on seuraus likaisten asioiden sanomisesta. Jäähy taas on seuraus vaikkapa toisten lasten sulkemisesta pois leikistä. Kotiaresti on seuraus kotiintuloajalta myöhästymisestä.
Ihan kaikki on jotain seurausta jos käsitteet halutaan vääntää siihen suuntaan. Rangaistuksia ei ole olemassa.
Höpö höpö, toivottavasti sinulla ei ole lapsia :(
Lapselle ei saa antaa selkään, vaikka hän jotakin olisi lyönytkin. Väkivalta synnyttää väkivaltaa ja lyöty lapsi oppii selviämään lyömällä.
Lyömisestä pitää antaa jotakin muuta rangaistusta, ei lisää lyömistä. Muutenhan näytät esimerkkiä, että lyöminen on ihan oikeutettua ja ok jossakin tilanteessa.
Sitäpaitsi väkivallalla on tapana periytyä. Ihminen jota on lyöty lapsena, tarttuu itsekin helposti väkivaltaan.
Olenkin oivaltanut nyt aikuisena Raamatun sanat: Kostaa isien pahat teot aina kolmanteen polveen asti niin, että ihmisten omat teot kostautuu monen sukupolven ajan. Jopa pe-do-fi-lia näyttää monesti periytyvän. Lapsena hyväksi käytetty käyttää itsekin lapsia hyväkseen jne.
Aikuisen omalla esimerkillä on paljon merkitystä.
Aivan sama pätee kaikkiin rangaistuksiin (eikun siis seuraamuksiin). Jos tekee tahallaan lapselle jotain mistä lapselle tulee paha mieli, niin siitä lapsi oppii, että a) on ok aiheuttaa toiselle pahaa mieltä tahallaan ja b) on ok tehdä toiselle sellaista kielteistä mitä siihen rangaistukseen eli seuraamukseen sisältyy. Esimerkiksi jos lapselta ottaa peliohjaimen pois, niin lapsi oppii, että myös hän itse voi ottaa sisaruksiltaan väkisin peliohjaimen pois.
... Tai sitten ei opi, jos ja kun lapsi on tarpeeksi fiksu erottaakseen auktoriteetin määräämän rangaistuksen/seuraamuksen muusta toiminnasta.
Ahaa, sinusta väkivaltaisesta kodista tulevista usein ei tule itse väkivaltaisia ja köyhistä kodeista tulevista ei itse tule usein köyhiä, joska lapsi jotenkin mystisesti ymmärtää että näin ei kuulu toimia vaikka koko hänen elämänsä vanhemmat ovat niin toimineet? Höpsis!
Vierailija kirjoitti:
Minut itseni on kasvatettu vapaan kasvatuksen periaattein. Se ei tarkoittanut sitä, että kaikessa annettaisiin periksi vaan sit, että sain aidosti valita. Jos halusin pelata enkä syödä, sain pelata - mutta koska muutkin perheenjäsenet saivat valita, heillä oli täysi oikeus olla laittamatta ruokaa tarjolle enää myöhemmin jos minulle tuli nälkä.
Tässä oppi aika nopeasti ennakoimaan ja ottamaan huomioon muiden ihmisten tarpeet ja halut. Sitä ”uhmaa” ei myöskään koskaan tullut, sillä mistään asiasta ei tullut valtataistelua : jokaisella oli valta itseensä, muttei muihin ja siksi valtaa itseensä oli syytä osata käyttää niin, ettei se vienyt konflikteihin muiden kanssa.
No etkö mennyt sitten ottamaan itse ruokaa kaapista? Meillä lapsi varmasti valitsisi pelaamisen ja eläisi sitten leivällä.
Alue: Aihe vapaa
Miten selitän sen että sinä pidät makeasta ja veljesi ei? Öö ihan makuasioilla....? Joo enpä jaksa uskoa että serkkusi on perheen ainoa lihava ja muut elävät ja syövät tosi terveellisesti..