Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vapaan kasvatuksen puolesta puhujat, kysymys
10.10.2019 |
Miten toimitte konflikti-tilanteissa? Jos esim. On ruoka-aika ja lapsi jatkaa pelaamista kuuntelematta teitä. Tai kaupassa vetää huutoraivarit kun ei saa suklaapatukkaa.
Mietin kun luin jonkun asiantuntija-jutun missä kiellettyjen lauseiden listalla oli "jos tv ei mene kiinni nyt niin et saa jälkiruokaa". Jutussa ei kuitenkaan kerrottu vaihtoehtoista toimintamallia, vaan yleisesti kehotettiin näyttämään lapselle, että hänen mielipahansa ymmärretään tilanteessa.
En halua tästä mitään ilkeää väittelyketjua, vaan tosissani kuulla miten kasvatus toimii menneisiin aikoihin verrattuna kun lasta sai fyysisestikin kurittaa.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Kyseessä on periaatteessa sama asia, vaikka käytetään eri sanaa. Rangaistus tai seuraus, eroa ei juurikaan ole. Joskus aikoinaan on saattanut olla lapsille isokin ero. Nimittäin niinä aikoina, kun käytössä olivat tukkapöllyt ja selkäsaunat. Nykyisin rangaistukset lapsille ovat lähinnä seurauksia, eli juurikin poistumista kaupasta, jos siellä ei osaa käyttäytyä asiallisesti jne.
Ei ole sama asia. Seuraukset on loogisia, rangaistukset mielivaltaisia. Jos syöt liikaa karkkia = tulee paha olo ja lihot. Ehkä ensi kerralla et syö niin paljon. Jos syöt karkkia karkkipäivän ulkopuolella = joudut arestiin. Mitä se opetti muutakuin paremmaksi valehtelijaksi?
Teillä siis annetaan lasten syödä niin paljon karkkia, että lihoavat muodottomiksi ja sitten kysytään lapselta, että tuntuuko nyt hyvältä? Vai miten tuo pitäisi ymmärtää?
Katsos kun meidän lapset ovat aina saaneet vapaasti syödä myös sitä karkkia, niin he eivät juurikaan syö sitä. Jos se on joku kielletty mystinen herkku, jota saa vain harvoin, silloin sitä vedetään maha kipeäksi! Ja sitten aikuisena kaksin käsin kun kerrankin saa.
Miksi suurin osa aikuisista ei kuitenkaan vedä kaksin käsin sitä karkkia, vaikka heiltä onkin sitä rajoitettu lapsuudessa? Tuntuu, että sä perustat käsityksesi nyt ainoastaan omiin lapsiisi, et lainkaan ympäröivään maailmaan.
Oletko katsonut minkä näköisiä ihmisiä tuolla ulkona kulkee.............? Kyllä sitä on vedetty kaikenlaista kaksin käsin.
Ja kun sinä näet jonkun ihmisen kulkemassa tuolla, sinä tiedät, miten hänen vanhempansa ovat toimineet karkin suhteen? Ei mun aikana ollut tapana antaa lapsille vapaita käsiä karkin suhteen (vaikkapa siksi, että se oli kallista, eikä silloin lapsille annettu valtavia määriä rahaa), mutta eipä tule oman ikäisistä mieleen ketään tuttavaa, joka söisi valtavia määriä karkkia jatkuvasti. Mistä tämä mielestäsi johtuu, kun karkin rajoittaminen johtaa väistämättömästi siihen, että aikuisena syö koko ajan karkkia?
Jos näen lihavan ihmisen, tiedän että hän on syönyt liikaa. Olen selittänyt jo monta kertaa, kun joku asia on tiukasta kielletty, juuri sitä ihminen yleensä haluaa. Kielletty hedelmä.
Niin olet selittänyt, mutta reaalimaailmassa tuo selityksesi ei tunnu pitävän paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Samalla lailla myös selkäsauna on lapselle seuraus, jos hän on esimerkiksi lyönyt sisarustaan. Ja suun pesu saippualla on seuraus likaisten asioiden sanomisesta. Jäähy taas on seuraus vaikkapa toisten lasten sulkemisesta pois leikistä. Kotiaresti on seuraus kotiintuloajalta myöhästymisestä.
Ihan kaikki on jotain seurausta jos käsitteet halutaan vääntää siihen suuntaan. Rangaistuksia ei ole olemassa.
Usein kuitenkin vanhemmat suuttuvat lapsilleen ja pakottavat tottelemaan. Ymmärrätkö eron: Sakua huudetaan syömään, Saku pelaa eikä halua tulla. Äiti tulee sammutaan pelikoneen, ottaa sen pois ja taluttaa Sakun kädestä pöytään. Siinä istutaan ja syödään nyt kun käskettiin! Ja toinen perhe: Liisa ei halua syödä, häntä huudetaan syömään ja kerrotaan että nyt on ruoka aika ja seuraavaksi on sitten iltapala klo. 20. Liisa sanoo että ymmärtää, hänellä ei kuitenkaan ole nälkä nyt. Äiti sanoo selvä ja käy itse pöytään. Tässä on ero.
Ero on siis siinä, että rangaistus on määrätty suuttuneena ja seuraus rauhallisin mielin? Jos viilipyttynä ilmoitan lapselle, että nyt menet taittamaan pihakoivusta vitsan, niin se on seuraus. Ja jos taas naama punaisena karjaisen, että nyt lähdettiin kaupasta pois, niin se on rangaistus.
Jos et halua ymmärtää, keskustelu kanssasi on aika turhaa.
Itse en ymmärrä, miten kaiken tottelemisen voi jättää viime kädessä vapaaehtoiseksi niin kuin tuossa ruokaesimerkissä. Eikä voi myöskään pakottaa vaikkapa tekemään läksyjä, pesemään hampaita, tekemään kotitöitä, tulemaan ajoissa kotiin, olemaan kiusaamatta sisarusta, olemaan ottamatta ylipitkiä suihkuja tai tuhat muuta esimerkkiä?
Sitä paitsi se, että lapsi on nälkäinen ei myöskään ole pelkästään lapsen asia. Nälkäisyydestä aiheutuu usein monenlaista harmia muulle perheelle ja lapselle itselleenkin voivat seuraukset olla pahat nälän aiheuttaman huonon keskittymiskyvyn takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
elviira von lullabai kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan sun otsikossa esittämään kysymykseen. Mut on kasvatettu "vapaan kasvatuksen" periaatteella, mikä mun vanhempien kohdalla tarkoitti täydellistä epäjohdonmukaisuutta. Eli sitä että kaikkiin asioihin ei puututtu mitenkään, mutta jonain toisena päivänä samasta asiasta raivotaan kun jaksetaan. Mun näkökulmasta vapaa kasvatus tarkottaa sitä että vanhempi ei jaksa kasvattaa lasta ja käydä juuri näitä mainitsemiasi keskusteluita. Ne on kuitenkin todella tärkeitä lapselle, eikä niiden pääasiallinen tarkoitus ole se että väännetään kättä jostain telkun kattomisesta tai jätskin syömisestä, vaan opetetaan lapselle tunnesäätelytaitoja, neuvottelutaitoja, keskustelutaitoja, säännönmukaisuutta, jne. Minä olen saanut vielä aikuisenakin opetella noita asioita kun en ole aina osannut käydä esimerkiksi keskusteluja kiukuttelematta. Lapsen voi toki jättää kasvattamatta jos haluaa hänelle vaikean ja stressaavan elämän.
Mä olen kasvattanut lapseni vapaasti,mutta ei meillä mitenkään epäjärjestelmällisesti toimittu. TElkkaria ei juurikaan katsottu,koska arvostettiin enemmän musiikkia ja ulkoilua,martial artsia ymlukemista ja niin. Ei me riidelty,ei hän koskaan tahtonut karkkia koska sitö ostettiin ilman ehtoja,joskus ostettiin joskus ei,ei ollu mitään kädenvääntöä. Isompana sai sitten vastuuta ostoksista,haki "maitoa ja leipää" ja sai pitää loppurahat käyntipalkkaa. Oppi rahankäyttöä. Oli "nuuka". (nyt jo osti oman kämpän kun on rahoistaan ite kerännyt)
Vapaa kasvatus ei tarkoita vallattomuutta,on tajat ja rakkaus,syy ja seuraus,teleminen tai tekemättä jättäminen,ihan ite saa valita.
Mutta ei me pellossa olla eletty eikä kiukuteltu joutavista pikkuasioista.
Sama, tuota karkki asiaa moni ihmettelee. ”Eikö se syö kaksinkäsin karkkia kun saa syödä??” Ei tietenkään, koska se ei ole mikään erikoinen kielletty herkku! Meidän lapset syövät todella vähän karkkia, koska sitä ei saa vein tiettynä päivänä viikossa jne.
Kyllä se, miten paljon karkkia syö, riippuu ennen muuta lapsesta. Esim. mun lapsilla on karkkipäivä, mutta eivät he sitä karkkia syö mahdottomasti kerralla. Mä yleensä jaan heille karkkia kuppeihin, mutta he eivät yleensä syö kaikkea, vaikka määrä on aika pieni. Toisaalta mun serkkuni lapsi on ollut koko elämänsä ylipainoinen, ja hän on saanut aina syödä niin paljon herkkuja kuin haluaa. Sitten tiedän yhden aikuisen ihmisen, jonka kotiin ei koskaan lapsuudessa ostettu karkkia, eikä hän ole koskaan edes maistanut karkkia. Ei vain kiinnosta.
Kasvatus ei sinusta vaikuta siihen miten suhtautuu ruokaan? Lohtusyöminen on ihan keksitty juttu? Jahas.
Sanoin ENNEN MUUTA. Toki kasvatuskin vaikuttaa, mutta kun se lapsi ei ole tyhjä taulu syntyessään, vaan sillä on ominaisuuksia. Esim. mä olen aina ollut makealle perso, mutta isoveljeni ei, ja ihan samalla tavalla me saatiin karkkia lapsuudessamme. Plus sitten ne kaikki muut esimerkit, jotka tuossa viestissäni esittelin, ja jotka sivuutit.
Kasvatus siihen ennen kaikkea vaikuttaa. Olet väärässä.
Kivasti taas sivuutit ne kaikki mun esimerkit. No, sehän kertoo vain siitä, että väitteesi perustuu ainoastaan mielipiteeseen.
Se että serkkusi on ylipainoinen ei liity vapaaseen kasvatukseen mitenkään. Hänellä luultavasti on myös lihavat vanhemmat ja syövät kaikkea muutakin epäterveellistä kuin vain niitä karkkeja. Samaten ihminen joka ei pidä makeasta voi olla lihava koska pitää rasvasta. Esimerkkisi olivat yhtä tyhjän kanssa.
Miten sinun esimerkkisi liittyy, mutta minun esimerkkini ei?
Serkkuni lapsen kumpikaan vanhempi ei ole lihava. Lapsi on aina saanut syödä niin paljon makeaa ja muuta kuin on halunnut. Tämän piti siis sinun teoriasi mukaan ehkäistä karkkihimoa. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, nyt hän on lihava aikuinen.
Miten ne muut esimerkkini, esim. omat lapseni, joilla on selkeät karkkipäivät, mutta jotka eivät kuitenkaan halua mässätä valtavia määriä karkkia kerralla? Ja miten tämä tuntemani aikuinen, jonka kotona ei koskaan saanut karkkia, mutta joka ei ole edes koskaan ollut siitä kiinnostunut? Tai vaikkapa mun ja veljeni erot? Miten selität ne?
Miten selitän sen että sinä pidät makeasta ja veljesi ei? Öö ihan makuasioilla....? Joo enpä jaksa uskoa että serkkusi on perheen ainoa lihava ja muut elävät ja syövät tosi terveellisesti..
Äskenhän sanoit, että vain kasvatus vaikuttaa, eivät lapsen ominaisuudet! Mites tämä nyt muuttuikin? Mä söin lapsena karkit heti, veljeni vähän ja säästi loput. Ihan samat määrät saatiin ja sama karkkipäivä oli.
Kyse ei ollut serkustani, vaan serkkuni lapsesta, joka on tosiaan perheensä ainoa lihava, ja ihan pienestä asti syönyt aivan järkyttäviä määriä makeaa, eikä häntä ole estetty. Hänen molemmat sisaruksensa ovat hyvin hoikkia.
Kaikkein eniten siihen, miten ihminen suhtautuu vaikkapa makean syömiseen, vaikuttaa se, miten hänen kehonsa siihen reagoi.
Sanoin ENNEN KAIKKEA ;) jos lukisit mitä kirjoitan, voisit ymmärtää.
Mutta kun ei vaikuta. Viime aikoina on uutisoitu todella paljon tutkimuksista, joiden mukaan ihmisen persoonaan vaikuttavat kaikkein eniten hänen synnännäiset ominaisuutensa.
Ethän sä yrittänyt etsiä esimerkkejä oman väitteesi tueksi.
Noniin selvä homma, sinusta lapset syntyvät sellaiseksi kuin ovat. Rikolliset rikollisiksi, lihavat lihaviksi jne. Kasvatuksella ei ole väliä, selvä sitten. Toivon ettei sinulla ole lapsia.
On mulla kaksi lasta, kuten jo pariin kertaan sanoinkin. Heillä on karkkipäivä, mutta he eivät silti syö isoja määriä karkkia kerralla, vaan lopettavat, kun ei enää maistu.
Ja tosiaan, suurimman osan karkinsyöntiä on lapsuudessa rajoitettu, mutta silti he eivät aikuisena syö valtavia määriä karkkia. En tunne itse asiassa ketään, joka näin tekisi. En usko, että sinäkään tunnet.
Missä asut jos et tiedä yhtäkään lihavaa ihmistä joka syö liikaa??
Kätevää kiinnittää huomio toisaalle, niin ei tarvitse vastata kysymyksiin! Taidat itsekin huomata, että teoriasi onkin aivan väärä. Muutenhan argumentoisit sen puolesta. Mutta kun argumentteja ei ole, niin väistelet.
Esim. mun äiti on lihava ja syö liikaa, mutta ei hän kyllä karkkia koskaan syö.
Mutta tosiaan, ei tule mieleen tuttavapiiristäni aikuisia, jotka söisivät juuri karkkia, ja kyllä minun lapsuudessani sitä karkkia rajoitettiin rankalla kädellä. Mulla on ylipäätään tosi vähän ylipainoisia tuttavapiirissä.
Mihin kiinnität seuraavaksi huomion oman kantasi puolustelemisen sijaan? Olet tähän mennessä käyttänyt esimerkkinä omia lapsiasi ja tuntemattomia ihmisiä. Eikö löydy ketään muuta tukemaan omaa kantaasi?
Sinä takerrut Nyt liikaa siihen sanaan karkki. Se karkki voi olla mitä vaan herkkua, joka liikaa syötynä ei ole terveellistä. Lapset usein haluavat juuri karkkia ja aikuiset ehkä pitsaa, suklaata tai alkoholia. Hienoa jos et tiedä ylipainoisia ihmisiä! Haluaisin asua missä sinä asut! Tietenkin käytän omia lapsiani esimerkkinä koska he ovat minua lähinnä, enkä tunne läheisesti muita perheitä joissa käytettäisiin vapaatakasvatusta. Voit googlettaa aiheesta lisää sieltä löytyy kyllä esimerkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Samalla lailla myös selkäsauna on lapselle seuraus, jos hän on esimerkiksi lyönyt sisarustaan. Ja suun pesu saippualla on seuraus likaisten asioiden sanomisesta. Jäähy taas on seuraus vaikkapa toisten lasten sulkemisesta pois leikistä. Kotiaresti on seuraus kotiintuloajalta myöhästymisestä.
Ihan kaikki on jotain seurausta jos käsitteet halutaan vääntää siihen suuntaan. Rangaistuksia ei ole olemassa.
Usein kuitenkin vanhemmat suuttuvat lapsilleen ja pakottavat tottelemaan. Ymmärrätkö eron: Sakua huudetaan syömään, Saku pelaa eikä halua tulla. Äiti tulee sammutaan pelikoneen, ottaa sen pois ja taluttaa Sakun kädestä pöytään. Siinä istutaan ja syödään nyt kun käskettiin! Ja toinen perhe: Liisa ei halua syödä, häntä huudetaan syömään ja kerrotaan että nyt on ruoka aika ja seuraavaksi on sitten iltapala klo. 20. Liisa sanoo että ymmärtää, hänellä ei kuitenkaan ole nälkä nyt. Äiti sanoo selvä ja käy itse pöytään. Tässä on ero.
Ero on siis siinä, että rangaistus on määrätty suuttuneena ja seuraus rauhallisin mielin? Jos viilipyttynä ilmoitan lapselle, että nyt menet taittamaan pihakoivusta vitsan, niin se on seuraus. Ja jos taas naama punaisena karjaisen, että nyt lähdettiin kaupasta pois, niin se on rangaistus.
Jos et halua ymmärtää, keskustelu kanssasi on aika turhaa.
Itse en ymmärrä, miten kaiken tottelemisen voi jättää viime kädessä vapaaehtoiseksi niin kuin tuossa ruokaesimerkissä. Eikä voi myöskään pakottaa vaikkapa tekemään läksyjä, pesemään hampaita, tekemään kotitöitä, tulemaan ajoissa kotiin, olemaan kiusaamatta sisarusta, olemaan ottamatta ylipitkiä suihkuja tai tuhat muuta esimerkkiä?
Sitä paitsi se, että lapsi on nälkäinen ei myöskään ole pelkästään lapsen asia. Nälkäisyydestä aiheutuu usein monenlaista harmia muulle perheelle ja lapselle itselleenkin voivat seuraukset olla pahat nälän aiheuttaman huonon keskittymiskyvyn takia.
Usein ne lapsetkin nälkäisenä syövät, harva viikkoja kaikesta ruuasta kieltäytyy. Pari tuntia saattaa nälkä kurnia jos valitsi ettei syö. Sanoin jo aiemmin että vaarallisissa asioissa on tietysti rajoja ja muutenkin on kyllä sääntöjä ja ohjenuoria. Hampaat esim on kyllä pestävä, se on vaarallista jos Ei niitä pese.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Kyseessä on periaatteessa sama asia, vaikka käytetään eri sanaa. Rangaistus tai seuraus, eroa ei juurikaan ole. Joskus aikoinaan on saattanut olla lapsille isokin ero. Nimittäin niinä aikoina, kun käytössä olivat tukkapöllyt ja selkäsaunat. Nykyisin rangaistukset lapsille ovat lähinnä seurauksia, eli juurikin poistumista kaupasta, jos siellä ei osaa käyttäytyä asiallisesti jne.
Ei ole sama asia. Seuraukset on loogisia, rangaistukset mielivaltaisia. Jos syöt liikaa karkkia = tulee paha olo ja lihot. Ehkä ensi kerralla et syö niin paljon. Jos syöt karkkia karkkipäivän ulkopuolella = joudut arestiin. Mitä se opetti muutakuin paremmaksi valehtelijaksi?
Teillä siis annetaan lasten syödä niin paljon karkkia, että lihoavat muodottomiksi ja sitten kysytään lapselta, että tuntuuko nyt hyvältä? Vai miten tuo pitäisi ymmärtää?
Katsos kun meidän lapset ovat aina saaneet vapaasti syödä myös sitä karkkia, niin he eivät juurikaan syö sitä. Jos se on joku kielletty mystinen herkku, jota saa vain harvoin, silloin sitä vedetään maha kipeäksi! Ja sitten aikuisena kaksin käsin kun kerrankin saa.
Miksi suurin osa aikuisista ei kuitenkaan vedä kaksin käsin sitä karkkia, vaikka heiltä onkin sitä rajoitettu lapsuudessa? Tuntuu, että sä perustat käsityksesi nyt ainoastaan omiin lapsiisi, et lainkaan ympäröivään maailmaan.
Oletko katsonut minkä näköisiä ihmisiä tuolla ulkona kulkee.............? Kyllä sitä on vedetty kaikenlaista kaksin käsin.
Ja kun sinä näet jonkun ihmisen kulkemassa tuolla, sinä tiedät, miten hänen vanhempansa ovat toimineet karkin suhteen? Ei mun aikana ollut tapana antaa lapsille vapaita käsiä karkin suhteen (vaikkapa siksi, että se oli kallista, eikä silloin lapsille annettu valtavia määriä rahaa), mutta eipä tule oman ikäisistä mieleen ketään tuttavaa, joka söisi valtavia määriä karkkia jatkuvasti. Mistä tämä mielestäsi johtuu, kun karkin rajoittaminen johtaa väistämättömästi siihen, että aikuisena syö koko ajan karkkia?
Jos näen lihavan ihmisen, tiedän että hän on syönyt liikaa. Olen selittänyt jo monta kertaa, kun joku asia on tiukasta kielletty, juuri sitä ihminen yleensä haluaa. Kielletty hedelmä.
Niin olet selittänyt, mutta reaalimaailmassa tuo selityksesi ei tunnu pitävän paikkaansa.
Asia kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Samalla lailla myös selkäsauna on lapselle seuraus, jos hän on esimerkiksi lyönyt sisarustaan. Ja suun pesu saippualla on seuraus likaisten asioiden sanomisesta. Jäähy taas on seuraus vaikkapa toisten lasten sulkemisesta pois leikistä. Kotiaresti on seuraus kotiintuloajalta myöhästymisestä.
Ihan kaikki on jotain seurausta jos käsitteet halutaan vääntää siihen suuntaan. Rangaistuksia ei ole olemassa.
Usein kuitenkin vanhemmat suuttuvat lapsilleen ja pakottavat tottelemaan. Ymmärrätkö eron: Sakua huudetaan syömään, Saku pelaa eikä halua tulla. Äiti tulee sammutaan pelikoneen, ottaa sen pois ja taluttaa Sakun kädestä pöytään. Siinä istutaan ja syödään nyt kun käskettiin! Ja toinen perhe: Liisa ei halua syödä, häntä huudetaan syömään ja kerrotaan että nyt on ruoka aika ja seuraavaksi on sitten iltapala klo. 20. Liisa sanoo että ymmärtää, hänellä ei kuitenkaan ole nälkä nyt. Äiti sanoo selvä ja käy itse pöytään. Tässä on ero.
Ero on siis siinä, että rangaistus on määrätty suuttuneena ja seuraus rauhallisin mielin? Jos viilipyttynä ilmoitan lapselle, että nyt menet taittamaan pihakoivusta vitsan, niin se on seuraus. Ja jos taas naama punaisena karjaisen, että nyt lähdettiin kaupasta pois, niin se on rangaistus.
Jos et halua ymmärtää, keskustelu kanssasi on aika turhaa.
Itse en ymmärrä, miten kaiken tottelemisen voi jättää viime kädessä vapaaehtoiseksi niin kuin tuossa ruokaesimerkissä. Eikä voi myöskään pakottaa vaikkapa tekemään läksyjä, pesemään hampaita, tekemään kotitöitä, tulemaan ajoissa kotiin, olemaan kiusaamatta sisarusta, olemaan ottamatta ylipitkiä suihkuja tai tuhat muuta esimerkkiä?
Sitä paitsi se, että lapsi on nälkäinen ei myöskään ole pelkästään lapsen asia. Nälkäisyydestä aiheutuu usein monenlaista harmia muulle perheelle ja lapselle itselleenkin voivat seuraukset olla pahat nälän aiheuttaman huonon keskittymiskyvyn takia.
Usein ne lapsetkin nälkäisenä syövät, harva viikkoja kaikesta ruuasta kieltäytyy. Pari tuntia saattaa nälkä kurnia jos valitsi ettei syö. Sanoin jo aiemmin että vaarallisissa asioissa on tietysti rajoja ja muutenkin on kyllä sääntöjä ja ohjenuoria. Hampaat esim on kyllä pestävä, se on vaarallista jos Ei niitä pese.
Lapsi saattaa nälkäisenä seuraavaa ateriaa odotellessa vaikka loukata itsensä kun verensokeri on alhainen, plus olla yleisesti sietämätön.
Mitä hampaiden pesuun tulee, niin miten lapsi pakotetaan pesemään hampaita jos lapseen ei saa käydä käsiksi tai rangaista lasta? Seisotaan vieressä ja toistellaan loputtomiin, että "nyt sinä peset hampaat"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Samalla lailla myös selkäsauna on lapselle seuraus, jos hän on esimerkiksi lyönyt sisarustaan. Ja suun pesu saippualla on seuraus likaisten asioiden sanomisesta. Jäähy taas on seuraus vaikkapa toisten lasten sulkemisesta pois leikistä. Kotiaresti on seuraus kotiintuloajalta myöhästymisestä.
Ihan kaikki on jotain seurausta jos käsitteet halutaan vääntää siihen suuntaan. Rangaistuksia ei ole olemassa.
Usein kuitenkin vanhemmat suuttuvat lapsilleen ja pakottavat tottelemaan. Ymmärrätkö eron: Sakua huudetaan syömään, Saku pelaa eikä halua tulla. Äiti tulee sammutaan pelikoneen, ottaa sen pois ja taluttaa Sakun kädestä pöytään. Siinä istutaan ja syödään nyt kun käskettiin! Ja toinen perhe: Liisa ei halua syödä, häntä huudetaan syömään ja kerrotaan että nyt on ruoka aika ja seuraavaksi on sitten iltapala klo. 20. Liisa sanoo että ymmärtää, hänellä ei kuitenkaan ole nälkä nyt. Äiti sanoo selvä ja käy itse pöytään. Tässä on ero.
Ero on siis siinä, että rangaistus on määrätty suuttuneena ja seuraus rauhallisin mielin? Jos viilipyttynä ilmoitan lapselle, että nyt menet taittamaan pihakoivusta vitsan, niin se on seuraus. Ja jos taas naama punaisena karjaisen, että nyt lähdettiin kaupasta pois, niin se on rangaistus.
Jos et halua ymmärtää, keskustelu kanssasi on aika turhaa.
Itse en ymmärrä, miten kaiken tottelemisen voi jättää viime kädessä vapaaehtoiseksi niin kuin tuossa ruokaesimerkissä. Eikä voi myöskään pakottaa vaikkapa tekemään läksyjä, pesemään hampaita, tekemään kotitöitä, tulemaan ajoissa kotiin, olemaan kiusaamatta sisarusta, olemaan ottamatta ylipitkiä suihkuja tai tuhat muuta esimerkkiä?
Sitä paitsi se, että lapsi on nälkäinen ei myöskään ole pelkästään lapsen asia. Nälkäisyydestä aiheutuu usein monenlaista harmia muulle perheelle ja lapselle itselleenkin voivat seuraukset olla pahat nälän aiheuttaman huonon keskittymiskyvyn takia.
Usein ne lapsetkin nälkäisenä syövät, harva viikkoja kaikesta ruuasta kieltäytyy. Pari tuntia saattaa nälkä kurnia jos valitsi ettei syö. Sanoin jo aiemmin että vaarallisissa asioissa on tietysti rajoja ja muutenkin on kyllä sääntöjä ja ohjenuoria. Hampaat esim on kyllä pestävä, se on vaarallista jos Ei niitä pese.
Lapsi saattaa nälkäisenä seuraavaa ateriaa odotellessa vaikka loukata itsensä kun verensokeri on alhainen, plus olla yleisesti sietämätön.
Mitä hampaiden pesuun tulee, niin miten lapsi pakotetaan pesemään hampaita jos lapseen ei saa käydä käsiksi tai rangaista lasta? Seisotaan vieressä ja toistellaan loputtomiin, että "nyt sinä peset hampaat"?
Diabeetikoilla varmasti on ihan omat pakotteensa syömiseen, normaalin lapsen verensokeri ei laske parissa tunnissa syömättömänä vaarallisen alas. En ole sanonut ettei saa ”käydä käsiksi” siinä siinä mielessä jos lapsi on vaarassa. Meillä tosin lapset ovat oppineet siihen että se hampaiden pesu Nyt on sellainen asia joka on tehtävä, kerran jouduin sanomaan toiselle että kai ymmärrät että joudun pesemään ne väkisin jos hän ei avaa suuta ja silloin suu aukesi. Eli en ole ollut tuollaisessa tilanteessa ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Samalla lailla myös selkäsauna on lapselle seuraus, jos hän on esimerkiksi lyönyt sisarustaan. Ja suun pesu saippualla on seuraus likaisten asioiden sanomisesta. Jäähy taas on seuraus vaikkapa toisten lasten sulkemisesta pois leikistä. Kotiaresti on seuraus kotiintuloajalta myöhästymisestä.
Ihan kaikki on jotain seurausta jos käsitteet halutaan vääntää siihen suuntaan. Rangaistuksia ei ole olemassa.
Usein kuitenkin vanhemmat suuttuvat lapsilleen ja pakottavat tottelemaan. Ymmärrätkö eron: Sakua huudetaan syömään, Saku pelaa eikä halua tulla. Äiti tulee sammutaan pelikoneen, ottaa sen pois ja taluttaa Sakun kädestä pöytään. Siinä istutaan ja syödään nyt kun käskettiin! Ja toinen perhe: Liisa ei halua syödä, häntä huudetaan syömään ja kerrotaan että nyt on ruoka aika ja seuraavaksi on sitten iltapala klo. 20. Liisa sanoo että ymmärtää, hänellä ei kuitenkaan ole nälkä nyt. Äiti sanoo selvä ja käy itse pöytään. Tässä on ero.
Ero on siis siinä, että rangaistus on määrätty suuttuneena ja seuraus rauhallisin mielin? Jos viilipyttynä ilmoitan lapselle, että nyt menet taittamaan pihakoivusta vitsan, niin se on seuraus. Ja jos taas naama punaisena karjaisen, että nyt lähdettiin kaupasta pois, niin se on rangaistus.
Jos et halua ymmärtää, keskustelu kanssasi on aika turhaa.
Itse en ymmärrä, miten kaiken tottelemisen voi jättää viime kädessä vapaaehtoiseksi niin kuin tuossa ruokaesimerkissä. Eikä voi myöskään pakottaa vaikkapa tekemään läksyjä, pesemään hampaita, tekemään kotitöitä, tulemaan ajoissa kotiin, olemaan kiusaamatta sisarusta, olemaan ottamatta ylipitkiä suihkuja tai tuhat muuta esimerkkiä?
Sitä paitsi se, että lapsi on nälkäinen ei myöskään ole pelkästään lapsen asia. Nälkäisyydestä aiheutuu usein monenlaista harmia muulle perheelle ja lapselle itselleenkin voivat seuraukset olla pahat nälän aiheuttaman huonon keskittymiskyvyn takia.
Usein ne lapsetkin nälkäisenä syövät, harva viikkoja kaikesta ruuasta kieltäytyy. Pari tuntia saattaa nälkä kurnia jos valitsi ettei syö. Sanoin jo aiemmin että vaarallisissa asioissa on tietysti rajoja ja muutenkin on kyllä sääntöjä ja ohjenuoria. Hampaat esim on kyllä pestävä, se on vaarallista jos Ei niitä pese.
Lapsi saattaa nälkäisenä seuraavaa ateriaa odotellessa vaikka loukata itsensä kun verensokeri on alhainen, plus olla yleisesti sietämätön.
Mitä hampaiden pesuun tulee, niin miten lapsi pakotetaan pesemään hampaita jos lapseen ei saa käydä käsiksi tai rangaista lasta? Seisotaan vieressä ja toistellaan loputtomiin, että "nyt sinä peset hampaat"?
Diabeetikoilla varmasti on ihan omat pakotteensa syömiseen, normaalin lapsen verensokeri ei laske parissa tunnissa syömättömänä vaarallisen alas. En ole sanonut ettei saa ”käydä käsiksi” siinä siinä mielessä jos lapsi on vaarassa. Meillä tosin lapset ovat oppineet siihen että se hampaiden pesu Nyt on sellainen asia joka on tehtävä, kerran jouduin sanomaan toiselle että kai ymmärrät että joudun pesemään ne väkisin jos hän ei avaa suuta ja silloin suu aukesi. Eli en ole ollut tuollaisessa tilanteessa ikinä.
Jos lasta ollaan valmiita pakottamaan kaiken sellaisen suhteen mikä on jotenkin vaarallista tai haitallista, niin vähiin jäävät sellaiset säännöt joiden noudattamiseen ei pakoteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Samalla lailla myös selkäsauna on lapselle seuraus, jos hän on esimerkiksi lyönyt sisarustaan. Ja suun pesu saippualla on seuraus likaisten asioiden sanomisesta. Jäähy taas on seuraus vaikkapa toisten lasten sulkemisesta pois leikistä. Kotiaresti on seuraus kotiintuloajalta myöhästymisestä.
Ihan kaikki on jotain seurausta jos käsitteet halutaan vääntää siihen suuntaan. Rangaistuksia ei ole olemassa.
Usein kuitenkin vanhemmat suuttuvat lapsilleen ja pakottavat tottelemaan. Ymmärrätkö eron: Sakua huudetaan syömään, Saku pelaa eikä halua tulla. Äiti tulee sammutaan pelikoneen, ottaa sen pois ja taluttaa Sakun kädestä pöytään. Siinä istutaan ja syödään nyt kun käskettiin! Ja toinen perhe: Liisa ei halua syödä, häntä huudetaan syömään ja kerrotaan että nyt on ruoka aika ja seuraavaksi on sitten iltapala klo. 20. Liisa sanoo että ymmärtää, hänellä ei kuitenkaan ole nälkä nyt. Äiti sanoo selvä ja käy itse pöytään. Tässä on ero.
Ero on siis siinä, että rangaistus on määrätty suuttuneena ja seuraus rauhallisin mielin? Jos viilipyttynä ilmoitan lapselle, että nyt menet taittamaan pihakoivusta vitsan, niin se on seuraus. Ja jos taas naama punaisena karjaisen, että nyt lähdettiin kaupasta pois, niin se on rangaistus.
Jos et halua ymmärtää, keskustelu kanssasi on aika turhaa.
Itse en ymmärrä, miten kaiken tottelemisen voi jättää viime kädessä vapaaehtoiseksi niin kuin tuossa ruokaesimerkissä. Eikä voi myöskään pakottaa vaikkapa tekemään läksyjä, pesemään hampaita, tekemään kotitöitä, tulemaan ajoissa kotiin, olemaan kiusaamatta sisarusta, olemaan ottamatta ylipitkiä suihkuja tai tuhat muuta esimerkkiä?
Sitä paitsi se, että lapsi on nälkäinen ei myöskään ole pelkästään lapsen asia. Nälkäisyydestä aiheutuu usein monenlaista harmia muulle perheelle ja lapselle itselleenkin voivat seuraukset olla pahat nälän aiheuttaman huonon keskittymiskyvyn takia.
Usein ne lapsetkin nälkäisenä syövät, harva viikkoja kaikesta ruuasta kieltäytyy. Pari tuntia saattaa nälkä kurnia jos valitsi ettei syö. Sanoin jo aiemmin että vaarallisissa asioissa on tietysti rajoja ja muutenkin on kyllä sääntöjä ja ohjenuoria. Hampaat esim on kyllä pestävä, se on vaarallista jos Ei niitä pese.
Lapsi saattaa nälkäisenä seuraavaa ateriaa odotellessa vaikka loukata itsensä kun verensokeri on alhainen, plus olla yleisesti sietämätön.
Mitä hampaiden pesuun tulee, niin miten lapsi pakotetaan pesemään hampaita jos lapseen ei saa käydä käsiksi tai rangaista lasta? Seisotaan vieressä ja toistellaan loputtomiin, että "nyt sinä peset hampaat"?
Diabeetikoilla varmasti on ihan omat pakotteensa syömiseen, normaalin lapsen verensokeri ei laske parissa tunnissa syömättömänä vaarallisen alas. En ole sanonut ettei saa ”käydä käsiksi” siinä siinä mielessä jos lapsi on vaarassa. Meillä tosin lapset ovat oppineet siihen että se hampaiden pesu Nyt on sellainen asia joka on tehtävä, kerran jouduin sanomaan toiselle että kai ymmärrät että joudun pesemään ne väkisin jos hän ei avaa suuta ja silloin suu aukesi. Eli en ole ollut tuollaisessa tilanteessa ikinä.
Jos lasta ollaan valmiita pakottamaan kaiken sellaisen suhteen mikä on jotenkin vaarallista tai haitallista, niin vähiin jäävät sellaiset säännöt joiden noudattamiseen ei pakoteta.
Minusta niitä on aika vähän. Ei ole pakko syödä, siivota, pukeutua niinkuin äiti käskee, viettää vapaa-aikaansa niinkuin vanhemmat haluavat, harrastaa mitä käsketään, lukea kokeisiin tai tehdä läksyjä.. vaarallinen ja haitallinen ovat eriasioita, toki on tavallaan haitallista jos saa vaikka 4 kokeesta, mutta ehkä opetus onkin hyvä asia ja asia kääntyy päälaelleen. Jokaisen on tehtävä myös omat virheensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Samalla lailla myös selkäsauna on lapselle seuraus, jos hän on esimerkiksi lyönyt sisarustaan. Ja suun pesu saippualla on seuraus likaisten asioiden sanomisesta. Jäähy taas on seuraus vaikkapa toisten lasten sulkemisesta pois leikistä. Kotiaresti on seuraus kotiintuloajalta myöhästymisestä.
Ihan kaikki on jotain seurausta jos käsitteet halutaan vääntää siihen suuntaan. Rangaistuksia ei ole olemassa.
Usein kuitenkin vanhemmat suuttuvat lapsilleen ja pakottavat tottelemaan. Ymmärrätkö eron: Sakua huudetaan syömään, Saku pelaa eikä halua tulla. Äiti tulee sammutaan pelikoneen, ottaa sen pois ja taluttaa Sakun kädestä pöytään. Siinä istutaan ja syödään nyt kun käskettiin! Ja toinen perhe: Liisa ei halua syödä, häntä huudetaan syömään ja kerrotaan että nyt on ruoka aika ja seuraavaksi on sitten iltapala klo. 20. Liisa sanoo että ymmärtää, hänellä ei kuitenkaan ole nälkä nyt. Äiti sanoo selvä ja käy itse pöytään. Tässä on ero.
Ero on siis siinä, että rangaistus on määrätty suuttuneena ja seuraus rauhallisin mielin? Jos viilipyttynä ilmoitan lapselle, että nyt menet taittamaan pihakoivusta vitsan, niin se on seuraus. Ja jos taas naama punaisena karjaisen, että nyt lähdettiin kaupasta pois, niin se on rangaistus.
Jos et halua ymmärtää, keskustelu kanssasi on aika turhaa.
Itse en ymmärrä, miten kaiken tottelemisen voi jättää viime kädessä vapaaehtoiseksi niin kuin tuossa ruokaesimerkissä. Eikä voi myöskään pakottaa vaikkapa tekemään läksyjä, pesemään hampaita, tekemään kotitöitä, tulemaan ajoissa kotiin, olemaan kiusaamatta sisarusta, olemaan ottamatta ylipitkiä suihkuja tai tuhat muuta esimerkkiä?
Sitä paitsi se, että lapsi on nälkäinen ei myöskään ole pelkästään lapsen asia. Nälkäisyydestä aiheutuu usein monenlaista harmia muulle perheelle ja lapselle itselleenkin voivat seuraukset olla pahat nälän aiheuttaman huonon keskittymiskyvyn takia.
Usein ne lapsetkin nälkäisenä syövät, harva viikkoja kaikesta ruuasta kieltäytyy. Pari tuntia saattaa nälkä kurnia jos valitsi ettei syö. Sanoin jo aiemmin että vaarallisissa asioissa on tietysti rajoja ja muutenkin on kyllä sääntöjä ja ohjenuoria. Hampaat esim on kyllä pestävä, se on vaarallista jos Ei niitä pese.
Lapsi saattaa nälkäisenä seuraavaa ateriaa odotellessa vaikka loukata itsensä kun verensokeri on alhainen, plus olla yleisesti sietämätön.
Mitä hampaiden pesuun tulee, niin miten lapsi pakotetaan pesemään hampaita jos lapseen ei saa käydä käsiksi tai rangaista lasta? Seisotaan vieressä ja toistellaan loputtomiin, että "nyt sinä peset hampaat"?
Diabeetikoilla varmasti on ihan omat pakotteensa syömiseen, normaalin lapsen verensokeri ei laske parissa tunnissa syömättömänä vaarallisen alas. En ole sanonut ettei saa ”käydä käsiksi” siinä siinä mielessä jos lapsi on vaarassa. Meillä tosin lapset ovat oppineet siihen että se hampaiden pesu Nyt on sellainen asia joka on tehtävä, kerran jouduin sanomaan toiselle että kai ymmärrät että joudun pesemään ne väkisin jos hän ei avaa suuta ja silloin suu aukesi. Eli en ole ollut tuollaisessa tilanteessa ikinä.
Jos lasta ollaan valmiita pakottamaan kaiken sellaisen suhteen mikä on jotenkin vaarallista tai haitallista, niin vähiin jäävät sellaiset säännöt joiden noudattamiseen ei pakoteta.
Minusta niitä on aika vähän. Ei ole pakko syödä, siivota, pukeutua niinkuin äiti käskee, viettää vapaa-aikaansa niinkuin vanhemmat haluavat, harrastaa mitä käsketään, lukea kokeisiin tai tehdä läksyjä.. vaarallinen ja haitallinen ovat eriasioita, toki on tavallaan haitallista jos saa vaikka 4 kokeesta, mutta ehkä opetus onkin hyvä asia ja asia kääntyy päälaelleen. Jokaisen on tehtävä myös omat virheensä.
- on vaarallista olla liian nälkäinen
- on vaarallista elää siivoamattomassa epähygieenisessä ympäristössä
- on vaarallista pitää liian vähän tai liian paljon vaatteita
- on vaarallista viettää vapaa-aikaa huonossa seurassa tai huonossa paikassa
Kas kummaa, ilman rangaistuksia pärjää vallan hyvin.
Te jotkut teette elämästä erittäin hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Samalla lailla myös selkäsauna on lapselle seuraus, jos hän on esimerkiksi lyönyt sisarustaan. Ja suun pesu saippualla on seuraus likaisten asioiden sanomisesta. Jäähy taas on seuraus vaikkapa toisten lasten sulkemisesta pois leikistä. Kotiaresti on seuraus kotiintuloajalta myöhästymisestä.
Ihan kaikki on jotain seurausta jos käsitteet halutaan vääntää siihen suuntaan. Rangaistuksia ei ole olemassa.
Usein kuitenkin vanhemmat suuttuvat lapsilleen ja pakottavat tottelemaan. Ymmärrätkö eron: Sakua huudetaan syömään, Saku pelaa eikä halua tulla. Äiti tulee sammutaan pelikoneen, ottaa sen pois ja taluttaa Sakun kädestä pöytään. Siinä istutaan ja syödään nyt kun käskettiin! Ja toinen perhe: Liisa ei halua syödä, häntä huudetaan syömään ja kerrotaan että nyt on ruoka aika ja seuraavaksi on sitten iltapala klo. 20. Liisa sanoo että ymmärtää, hänellä ei kuitenkaan ole nälkä nyt. Äiti sanoo selvä ja käy itse pöytään. Tässä on ero.
Ero on siis siinä, että rangaistus on määrätty suuttuneena ja seuraus rauhallisin mielin? Jos viilipyttynä ilmoitan lapselle, että nyt menet taittamaan pihakoivusta vitsan, niin se on seuraus. Ja jos taas naama punaisena karjaisen, että nyt lähdettiin kaupasta pois, niin se on rangaistus.
Jos et halua ymmärtää, keskustelu kanssasi on aika turhaa.
Itse en ymmärrä, miten kaiken tottelemisen voi jättää viime kädessä vapaaehtoiseksi niin kuin tuossa ruokaesimerkissä. Eikä voi myöskään pakottaa vaikkapa tekemään läksyjä, pesemään hampaita, tekemään kotitöitä, tulemaan ajoissa kotiin, olemaan kiusaamatta sisarusta, olemaan ottamatta ylipitkiä suihkuja tai tuhat muuta esimerkkiä?
Sitä paitsi se, että lapsi on nälkäinen ei myöskään ole pelkästään lapsen asia. Nälkäisyydestä aiheutuu usein monenlaista harmia muulle perheelle ja lapselle itselleenkin voivat seuraukset olla pahat nälän aiheuttaman huonon keskittymiskyvyn takia.
Usein ne lapsetkin nälkäisenä syövät, harva viikkoja kaikesta ruuasta kieltäytyy. Pari tuntia saattaa nälkä kurnia jos valitsi ettei syö. Sanoin jo aiemmin että vaarallisissa asioissa on tietysti rajoja ja muutenkin on kyllä sääntöjä ja ohjenuoria. Hampaat esim on kyllä pestävä, se on vaarallista jos Ei niitä pese.
Lapsi saattaa nälkäisenä seuraavaa ateriaa odotellessa vaikka loukata itsensä kun verensokeri on alhainen, plus olla yleisesti sietämätön.
Mitä hampaiden pesuun tulee, niin miten lapsi pakotetaan pesemään hampaita jos lapseen ei saa käydä käsiksi tai rangaista lasta? Seisotaan vieressä ja toistellaan loputtomiin, että "nyt sinä peset hampaat"?
Diabeetikoilla varmasti on ihan omat pakotteensa syömiseen, normaalin lapsen verensokeri ei laske parissa tunnissa syömättömänä vaarallisen alas. En ole sanonut ettei saa ”käydä käsiksi” siinä siinä mielessä jos lapsi on vaarassa. Meillä tosin lapset ovat oppineet siihen että se hampaiden pesu Nyt on sellainen asia joka on tehtävä, kerran jouduin sanomaan toiselle että kai ymmärrät että joudun pesemään ne väkisin jos hän ei avaa suuta ja silloin suu aukesi. Eli en ole ollut tuollaisessa tilanteessa ikinä.
Jos lasta ollaan valmiita pakottamaan kaiken sellaisen suhteen mikä on jotenkin vaarallista tai haitallista, niin vähiin jäävät sellaiset säännöt joiden noudattamiseen ei pakoteta.
Minusta niitä on aika vähän. Ei ole pakko syödä, siivota, pukeutua niinkuin äiti käskee, viettää vapaa-aikaansa niinkuin vanhemmat haluavat, harrastaa mitä käsketään, lukea kokeisiin tai tehdä läksyjä.. vaarallinen ja haitallinen ovat eriasioita, toki on tavallaan haitallista jos saa vaikka 4 kokeesta, mutta ehkä opetus onkin hyvä asia ja asia kääntyy päälaelleen. Jokaisen on tehtävä myös omat virheensä.
- on vaarallista olla liian nälkäinen
- on vaarallista elää siivoamattomassa epähygieenisessä ympäristössä
- on vaarallista pitää liian vähän tai liian paljon vaatteita
- on vaarallista viettää vapaa-aikaa huonossa seurassa tai huonossa paikassa
-ei ole vaarallista olla vähän aikaa nälkäinen. Jos lapsi ei moneen päivään syö mitään hän on sairas ja hänet viedään lääkäriin.
-kuka sanoi ettei meillä kukaan siivoa? Minä siivoan kyllä kaiken muun paitsi lasten huoneet, Hekin usein siivoavat omasta tahdostaan muitakin huoneita.
-totta. Paleleva lapsi usein palaa hakemaan sittenkin sen pipon päähänsä.
-jep.
Vierailija kirjoitti:
Kas kummaa, ilman rangaistuksia pärjää vallan hyvin.
Te jotkut teette elämästä erittäin hankalaa.
Jos on epätavallisen helppo lapsi tai jos ei katso tarpeelliseksi, että lapsi tottelee, niin silloin rangaistuksia ei tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kas kummaa, ilman rangaistuksia pärjää vallan hyvin.
Te jotkut teette elämästä erittäin hankalaa.Jos on epätavallisen helppo lapsi tai jos ei katso tarpeelliseksi, että lapsi tottelee, niin silloin rangaistuksia ei tarvita.
Monilla vanhemmilla on ihme käsitys että lapsi olisi heidän pikku lemmikkinsä jonka pitäisi tehdä aina niinkuin vanhempi haluaa. Miksi ihmeessä? Jos lapsi haluaa punaiset housut eikä sinisiä, mitä väliä?? Kukaan ei tarbitse rangaistuksia, teidän on vain ehdollistettu uskomaan niin. Oppikaa pois siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kas kummaa, ilman rangaistuksia pärjää vallan hyvin.
Te jotkut teette elämästä erittäin hankalaa.Jos on epätavallisen helppo lapsi tai jos ei katso tarpeelliseksi, että lapsi tottelee, niin silloin rangaistuksia ei tarvita.
Monilla vanhemmilla on ihme käsitys että lapsi olisi heidän pikku lemmikkinsä jonka pitäisi tehdä aina niinkuin vanhempi haluaa. Miksi ihmeessä? Jos lapsi haluaa punaiset housut eikä sinisiä, mitä väliä?? Kukaan ei tarbitse rangaistuksia, teidän on vain ehdollistettu uskomaan niin. Oppikaa pois siitä.
Kaikki muu käytöksen ohjaus hoituu kiltisti pyytämällä ja vähän tunnetta sanoittamalla. Paitsi se housujen väri joka jostain syystä halutaan sanella ja johon tarvitaan rangaistus.
Vapaa kasvatus = kasvattamista niin, että lapsi saa itse päättää kantansa asioihin, kuten uskontoon, yhteiskuntaan ja politiikkaan, eli idealismivapaa kasvatus.
Vapaa kasvatus ei tarkoita välinpitämättömyyttä siihen, mitä lapsi tekee tai sitä, että lapsi saa tehdä mitä hyvänsä saamatta mitään moitteita/rangaistusta. Se on kasvattamatta jättämistä. Epävanhemmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vapaa kasvatus = kasvattamista niin, että lapsi saa itse päättää kantansa asioihin, kuten uskontoon, yhteiskuntaan ja politiikkaan, eli idealismivapaa kasvatus.
Vapaa kasvatus ei tarkoita välinpitämättömyyttä siihen, mitä lapsi tekee tai sitä, että lapsi saa tehdä mitä hyvänsä saamatta mitään moitteita/rangaistusta. Se on kasvattamatta jättämistä. Epävanhemmuutta.
Väärin. Rangaistukset eivät kuuluu vapaaseen kasvatukseen, seuraukset kyllä.
Alue: Aihe vapaa
Kätevää kiinnittää huomio toisaalle, niin ei tarvitse vastata kysymyksiin! Taidat itsekin huomata, että teoriasi onkin aivan väärä. Muutenhan argumentoisit sen puolesta. Mutta kun argumentteja ei ole, niin väistelet.
Esim. mun äiti on lihava ja syö liikaa, mutta ei hän kyllä karkkia koskaan syö.
Mutta tosiaan, ei tule mieleen tuttavapiiristäni aikuisia, jotka söisivät juuri karkkia, ja kyllä minun lapsuudessani sitä karkkia rajoitettiin rankalla kädellä. Mulla on ylipäätään tosi vähän ylipainoisia tuttavapiirissä.
Mihin kiinnität seuraavaksi huomion oman kantasi puolustelemisen sijaan? Olet tähän mennessä käyttänyt esimerkkinä omia lapsiasi ja tuntemattomia ihmisiä. Eikö löydy ketään muuta tukemaan omaa kantaasi?