Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vapaan kasvatuksen puolesta puhujat, kysymys
10.10.2019 |
Miten toimitte konflikti-tilanteissa? Jos esim. On ruoka-aika ja lapsi jatkaa pelaamista kuuntelematta teitä. Tai kaupassa vetää huutoraivarit kun ei saa suklaapatukkaa.
Mietin kun luin jonkun asiantuntija-jutun missä kiellettyjen lauseiden listalla oli "jos tv ei mene kiinni nyt niin et saa jälkiruokaa". Jutussa ei kuitenkaan kerrottu vaihtoehtoista toimintamallia, vaan yleisesti kehotettiin näyttämään lapselle, että hänen mielipahansa ymmärretään tilanteessa.
En halua tästä mitään ilkeää väittelyketjua, vaan tosissani kuulla miten kasvatus toimii menneisiin aikoihin verrattuna kun lasta sai fyysisestikin kurittaa.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Kyseessä on periaatteessa sama asia, vaikka käytetään eri sanaa. Rangaistus tai seuraus, eroa ei juurikaan ole. Joskus aikoinaan on saattanut olla lapsille isokin ero. Nimittäin niinä aikoina, kun käytössä olivat tukkapöllyt ja selkäsaunat. Nykyisin rangaistukset lapsille ovat lähinnä seurauksia, eli juurikin poistumista kaupasta, jos siellä ei osaa käyttäytyä asiallisesti jne.
Entäs jos lapsi ei halua olla kaupassa ja siksi riehuu siellä? Silloinhan kaupasta poistuminen on palkinto.
Ja toisaalta jos kaupasta poistutaan, niin miten käy ostosten?
Sitten jää tietysti hänen valitsemansa ruuat ostamatta. Jompikumpi vanhempi käy yksin kaupassa ja ostaa mitä haluaa, lapsi ei siihen voi vaikuttaa silläkertaa. Iltapalaksi ei olekaan lapsen herkkua vaan vanhemman valitsemaa tylsää leipää. Seuraavalla kerralla lapsi muistaa miten viimeksi kävi ja käy taas jos käyttäytyy huonosti.
Entä jos on YH? Pitääkö lapsi silloin jättää yksin autoon kaupan parkkipaikalle vai miten menetellään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Kyseessä on periaatteessa sama asia, vaikka käytetään eri sanaa. Rangaistus tai seuraus, eroa ei juurikaan ole. Joskus aikoinaan on saattanut olla lapsille isokin ero. Nimittäin niinä aikoina, kun käytössä olivat tukkapöllyt ja selkäsaunat. Nykyisin rangaistukset lapsille ovat lähinnä seurauksia, eli juurikin poistumista kaupasta, jos siellä ei osaa käyttäytyä asiallisesti jne.
Ei ole sama asia. Seuraukset on loogisia, rangaistukset mielivaltaisia. Jos syöt liikaa karkkia = tulee paha olo ja lihot. Ehkä ensi kerralla et syö niin paljon. Jos syöt karkkia karkkipäivän ulkopuolella = joudut arestiin. Mitä se opetti muutakuin paremmaksi valehtelijaksi?
Teillä siis annetaan lasten syödä niin paljon karkkia, että lihoavat muodottomiksi ja sitten kysytään lapselta, että tuntuuko nyt hyvältä? Vai miten tuo pitäisi ymmärtää?
Katsos kun meidän lapset ovat aina saaneet vapaasti syödä myös sitä karkkia, niin he eivät juurikaan syö sitä. Jos se on joku kielletty mystinen herkku, jota saa vain harvoin, silloin sitä vedetään maha kipeäksi! Ja sitten aikuisena kaksin käsin kun kerrankin saa.
Miksi suurin osa aikuisista ei kuitenkaan vedä kaksin käsin sitä karkkia, vaikka heiltä onkin sitä rajoitettu lapsuudessa? Tuntuu, että sä perustat käsityksesi nyt ainoastaan omiin lapsiisi, et lainkaan ympäröivään maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
elviira von lullabai kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan sun otsikossa esittämään kysymykseen. Mut on kasvatettu "vapaan kasvatuksen" periaatteella, mikä mun vanhempien kohdalla tarkoitti täydellistä epäjohdonmukaisuutta. Eli sitä että kaikkiin asioihin ei puututtu mitenkään, mutta jonain toisena päivänä samasta asiasta raivotaan kun jaksetaan. Mun näkökulmasta vapaa kasvatus tarkottaa sitä että vanhempi ei jaksa kasvattaa lasta ja käydä juuri näitä mainitsemiasi keskusteluita. Ne on kuitenkin todella tärkeitä lapselle, eikä niiden pääasiallinen tarkoitus ole se että väännetään kättä jostain telkun kattomisesta tai jätskin syömisestä, vaan opetetaan lapselle tunnesäätelytaitoja, neuvottelutaitoja, keskustelutaitoja, säännönmukaisuutta, jne. Minä olen saanut vielä aikuisenakin opetella noita asioita kun en ole aina osannut käydä esimerkiksi keskusteluja kiukuttelematta. Lapsen voi toki jättää kasvattamatta jos haluaa hänelle vaikean ja stressaavan elämän.
Mä olen kasvattanut lapseni vapaasti,mutta ei meillä mitenkään epäjärjestelmällisesti toimittu. TElkkaria ei juurikaan katsottu,koska arvostettiin enemmän musiikkia ja ulkoilua,martial artsia ymlukemista ja niin. Ei me riidelty,ei hän koskaan tahtonut karkkia koska sitö ostettiin ilman ehtoja,joskus ostettiin joskus ei,ei ollu mitään kädenvääntöä. Isompana sai sitten vastuuta ostoksista,haki "maitoa ja leipää" ja sai pitää loppurahat käyntipalkkaa. Oppi rahankäyttöä. Oli "nuuka". (nyt jo osti oman kämpän kun on rahoistaan ite kerännyt)
Vapaa kasvatus ei tarkoita vallattomuutta,on tajat ja rakkaus,syy ja seuraus,teleminen tai tekemättä jättäminen,ihan ite saa valita.
Mutta ei me pellossa olla eletty eikä kiukuteltu joutavista pikkuasioista.
Sama, tuota karkki asiaa moni ihmettelee. ”Eikö se syö kaksinkäsin karkkia kun saa syödä??” Ei tietenkään, koska se ei ole mikään erikoinen kielletty herkku! Meidän lapset syövät todella vähän karkkia, koska sitä ei saa vein tiettynä päivänä viikossa jne.
Kyllä se, miten paljon karkkia syö, riippuu ennen muuta lapsesta. Esim. mun lapsilla on karkkipäivä, mutta eivät he sitä karkkia syö mahdottomasti kerralla. Mä yleensä jaan heille karkkia kuppeihin, mutta he eivät yleensä syö kaikkea, vaikka määrä on aika pieni. Toisaalta mun serkkuni lapsi on ollut koko elämänsä ylipainoinen, ja hän on saanut aina syödä niin paljon herkkuja kuin haluaa. Sitten tiedän yhden aikuisen ihmisen, jonka kotiin ei koskaan lapsuudessa ostettu karkkia, eikä hän ole koskaan edes maistanut karkkia. Ei vain kiinnosta.
Kasvatus ei sinusta vaikuta siihen miten suhtautuu ruokaan? Lohtusyöminen on ihan keksitty juttu? Jahas.
Sanoin ENNEN MUUTA. Toki kasvatuskin vaikuttaa, mutta kun se lapsi ei ole tyhjä taulu syntyessään, vaan sillä on ominaisuuksia. Esim. mä olen aina ollut makealle perso, mutta isoveljeni ei, ja ihan samalla tavalla me saatiin karkkia lapsuudessamme. Plus sitten ne kaikki muut esimerkit, jotka tuossa viestissäni esittelin, ja jotka sivuutit.
Kasvatus siihen ennen kaikkea vaikuttaa. Olet väärässä.
Kivasti taas sivuutit ne kaikki mun esimerkit. No, sehän kertoo vain siitä, että väitteesi perustuu ainoastaan mielipiteeseen.
Se että serkkusi on ylipainoinen ei liity vapaaseen kasvatukseen mitenkään. Hänellä luultavasti on myös lihavat vanhemmat ja syövät kaikkea muutakin epäterveellistä kuin vain niitä karkkeja. Samaten ihminen joka ei pidä makeasta voi olla lihava koska pitää rasvasta. Esimerkkisi olivat yhtä tyhjän kanssa.
Miten sinun esimerkkisi liittyy, mutta minun esimerkkini ei?
Serkkuni lapsen kumpikaan vanhempi ei ole lihava. Lapsi on aina saanut syödä niin paljon makeaa ja muuta kuin on halunnut. Tämän piti siis sinun teoriasi mukaan ehkäistä karkkihimoa. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, nyt hän on lihava aikuinen.
Miten ne muut esimerkkini, esim. omat lapseni, joilla on selkeät karkkipäivät, mutta jotka eivät kuitenkaan halua mässätä valtavia määriä karkkia kerralla? Ja miten tämä tuntemani aikuinen, jonka kotona ei koskaan saanut karkkia, mutta joka ei ole edes koskaan ollut siitä kiinnostunut? Tai vaikkapa mun ja veljeni erot? Miten selität ne?
Miten selitän sen että sinä pidät makeasta ja veljesi ei? Öö ihan makuasioilla....? Joo enpä jaksa uskoa että serkkusi on perheen ainoa lihava ja muut elävät ja syövät tosi terveellisesti..
Äskenhän sanoit, että vain kasvatus vaikuttaa, eivät lapsen ominaisuudet! Mites tämä nyt muuttuikin? Mä söin lapsena karkit heti, veljeni vähän ja säästi loput. Ihan samat määrät saatiin ja sama karkkipäivä oli.
Kyse ei ollut serkustani, vaan serkkuni lapsesta, joka on tosiaan perheensä ainoa lihava, ja ihan pienestä asti syönyt aivan järkyttäviä määriä makeaa, eikä häntä ole estetty. Hänen molemmat sisaruksensa ovat hyvin hoikkia.
Kaikkein eniten siihen, miten ihminen suhtautuu vaikkapa makean syömiseen, vaikuttaa se, miten hänen kehonsa siihen reagoi.
Sanoin ENNEN KAIKKEA ;) jos lukisit mitä kirjoitan, voisit ymmärtää.
Mutta kun ei vaikuta. Viime aikoina on uutisoitu todella paljon tutkimuksista, joiden mukaan ihmisen persoonaan vaikuttavat kaikkein eniten hänen synnännäiset ominaisuutensa.
Ethän sä yrittänyt etsiä esimerkkejä oman väitteesi tueksi.
Noniin selvä homma, sinusta lapset syntyvät sellaiseksi kuin ovat. Rikolliset rikollisiksi, lihavat lihaviksi jne. Kasvatuksella ei ole väliä, selvä sitten. Toivon ettei sinulla ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Lapset tietää, että on autoriteetteja. On olemassa maailma myös kodin ulkopuolella.
Lapset osaa käyttäytyä hyvin ihan koska ovat oppineet miettimään ja puhumaan. Ei meillä ole tarvinnut koskaan rangaista ketään. Syövät, nukkuvat, siivpavat. Mennään ulos ja tullaan sisään. Tietävät mikä on oikein ja mikä väärin.
Ovat myös kunnioittaneet muita auktoriteetteja hyvin. Nyt toinen jo aikuinen ja asuu yksin. Ei mitään ylilyöntejä koskaan. En munäkään ole käskyttänyt vaan miettinyt miten asia hoituu vähimmällä pahalla mielellä kaikille. En esim pakota teiniä siivoamaan. Oma huone. Oma vastuu. Voin pyytää. Ei aina toimi. Ellei toimi, en siitä menetä hermojani.
Jotkut asiat on silti ehdottomia. Mutta niiden perusteet tajuaa se teinikin. Esim koulussa käydään ja se hoidetaan itse. Edelleen syödään. Edelleen otetaan muut huomioon esim nukkumiset. Edelleen tiedetään missä ollaan tai muut huolestuu.
Jos haluat verrata sakkoihin ja tuomioihin kotia, se on väärin. Kodin tehtävä on ennemminkin olla turvapaikka.
Minulla on kolme lasta ja yhteen heistä voisin vallan hyvin soveltaa vapaata kasvatusta ja väittää, että se on kasvatusmetodin tulosta, millaiseksi hän on kasvanut. Totuus on, että hän on perusluonteeltaan aurinkoinen, empaattinen, epäitsekäs, rauhallinen, harkitseva ja vastuuntuntoinen. Sitten on esikoiseni, jolla on ylivilkkauteen taipuvaisia piirteitä ja mikään vapaa kasvatus ei hänen kohdallaan onnistu, koska hänellä ei ole itsehillintää eikä kykyä ajatella seuraavaa päivää pidemmälle. Jos sanon tälle rauhalliselle lapselleni, että olisikohan aika mennä nukkumaan, että jaksat huomenna koulussa, hän toteaa, että meneekin heti tekemään iltatoimet. Jos sanon saman tälle toiselle lapselle, hän toteaa, että aikoo lukea ja pelata koko yön (ja sen myös tekisi).
Näen opettajana paljon oppilaita, jotka saavat itse valita kuinka myöhään valvovat. Siitä seuraa väsymystä ja jaksamattomuutta koulussa ja arjessa, mutta siitä huolimatta se ei saa heitä menemään aikaisemmin nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan sun otsikossa esittämään kysymykseen. Mut on kasvatettu "vapaan kasvatuksen" periaatteella, mikä mun vanhempien kohdalla tarkoitti täydellistä epäjohdonmukaisuutta. Eli sitä että kaikkiin asioihin ei puututtu mitenkään, mutta jonain toisena päivänä samasta asiasta raivotaan kun jaksetaan. Mun näkökulmasta vapaa kasvatus tarkottaa sitä että vanhempi ei jaksa kasvattaa lasta ja käydä juuri näitä mainitsemiasi keskusteluita. Ne on kuitenkin todella tärkeitä lapselle, eikä niiden pääasiallinen tarkoitus ole se että väännetään kättä jostain telkun kattomisesta tai jätskin syömisestä, vaan opetetaan lapselle tunnesäätelytaitoja, neuvottelutaitoja, keskustelutaitoja, säännönmukaisuutta, jne. Minä olen saanut vielä aikuisenakin opetella noita asioita kun en ole aina osannut käydä esimerkiksi keskusteluja kiukuttelematta. Lapsen voi toki jättää kasvattamatta jos haluaa hänelle vaikean ja stressaavan elämän.
Minäkin luulen, ettei mitään "vapaata kasvatusta" ole olemassakaan. Olen jo lähes 60v ja ikinä ei kulaan ole sanonut kasvattavansa lapsiaan "vapaasti".
Aina on kyllä riehuttu milloin mistäkin asiasta, että se on "vapaan kasvatuksen tulosta". Kukaan ei vaan tunnusta kasvattavansa lapsiaan noin.
Vapaa kasvatus onkin varmaan välinpitämättömyyttä lasta ja hänen kasvattamistaan kohtaan. Kukaan vanhempi ei toki voi myöntää olevansa tälläinen vaan suureen ääneen huudetaan, miten meillä pidetään lapsista huolta ja kasvatetaan, vaikka totuus on ihan muuta.
"Vapaan kasvatuksen " tulos ei koskaan ole lapsen syytä, tusha siis lasta moittia, vaan syy on vanhempien, jotka ei jaksa toimia ja kommunikoida lapsen kanssa.
Lapsikin ymmärtää, kun hänelle asia selitetään, ei tarvitse huutaa ja hirveästi uhkailla. (uhkaili, kiristys ja lahjonta, sitähän se kasvatus joskus leikkimielellä on)
Lapsetkin toki on erilaisia ja toisiin tehoaa helposti pelkkä lempeä sanominen ja toisen kanssa saa vääntää .
Tämä on hauskaa. Ihan aina tästä vapaasta kasvatuksesta meuhkataa. Kuten siitäkin, että nykyajan nuorista ei ole mihinkään.
Mikään ei muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Kyseessä on periaatteessa sama asia, vaikka käytetään eri sanaa. Rangaistus tai seuraus, eroa ei juurikaan ole. Joskus aikoinaan on saattanut olla lapsille isokin ero. Nimittäin niinä aikoina, kun käytössä olivat tukkapöllyt ja selkäsaunat. Nykyisin rangaistukset lapsille ovat lähinnä seurauksia, eli juurikin poistumista kaupasta, jos siellä ei osaa käyttäytyä asiallisesti jne.
Ei ole sama asia. Seuraukset on loogisia, rangaistukset mielivaltaisia. Jos syöt liikaa karkkia = tulee paha olo ja lihot. Ehkä ensi kerralla et syö niin paljon. Jos syöt karkkia karkkipäivän ulkopuolella = joudut arestiin. Mitä se opetti muutakuin paremmaksi valehtelijaksi?
Teillä siis annetaan lasten syödä niin paljon karkkia, että lihoavat muodottomiksi ja sitten kysytään lapselta, että tuntuuko nyt hyvältä? Vai miten tuo pitäisi ymmärtää?
Katsos kun meidän lapset ovat aina saaneet vapaasti syödä myös sitä karkkia, niin he eivät juurikaan syö sitä. Jos se on joku kielletty mystinen herkku, jota saa vain harvoin, silloin sitä vedetään maha kipeäksi! Ja sitten aikuisena kaksin käsin kun kerrankin saa.
Miksi suurin osa aikuisista ei kuitenkaan vedä kaksin käsin sitä karkkia, vaikka heiltä onkin sitä rajoitettu lapsuudessa? Tuntuu, että sä perustat käsityksesi nyt ainoastaan omiin lapsiisi, et lainkaan ympäröivään maailmaan.
Oletko katsonut minkä näköisiä ihmisiä tuolla ulkona kulkee.............? Kyllä sitä on vedetty kaikenlaista kaksin käsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
elviira von lullabai kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan sun otsikossa esittämään kysymykseen. Mut on kasvatettu "vapaan kasvatuksen" periaatteella, mikä mun vanhempien kohdalla tarkoitti täydellistä epäjohdonmukaisuutta. Eli sitä että kaikkiin asioihin ei puututtu mitenkään, mutta jonain toisena päivänä samasta asiasta raivotaan kun jaksetaan. Mun näkökulmasta vapaa kasvatus tarkottaa sitä että vanhempi ei jaksa kasvattaa lasta ja käydä juuri näitä mainitsemiasi keskusteluita. Ne on kuitenkin todella tärkeitä lapselle, eikä niiden pääasiallinen tarkoitus ole se että väännetään kättä jostain telkun kattomisesta tai jätskin syömisestä, vaan opetetaan lapselle tunnesäätelytaitoja, neuvottelutaitoja, keskustelutaitoja, säännönmukaisuutta, jne. Minä olen saanut vielä aikuisenakin opetella noita asioita kun en ole aina osannut käydä esimerkiksi keskusteluja kiukuttelematta. Lapsen voi toki jättää kasvattamatta jos haluaa hänelle vaikean ja stressaavan elämän.
Mä olen kasvattanut lapseni vapaasti,mutta ei meillä mitenkään epäjärjestelmällisesti toimittu. TElkkaria ei juurikaan katsottu,koska arvostettiin enemmän musiikkia ja ulkoilua,martial artsia ymlukemista ja niin. Ei me riidelty,ei hän koskaan tahtonut karkkia koska sitö ostettiin ilman ehtoja,joskus ostettiin joskus ei,ei ollu mitään kädenvääntöä. Isompana sai sitten vastuuta ostoksista,haki "maitoa ja leipää" ja sai pitää loppurahat käyntipalkkaa. Oppi rahankäyttöä. Oli "nuuka". (nyt jo osti oman kämpän kun on rahoistaan ite kerännyt)
Vapaa kasvatus ei tarkoita vallattomuutta,on tajat ja rakkaus,syy ja seuraus,teleminen tai tekemättä jättäminen,ihan ite saa valita.
Mutta ei me pellossa olla eletty eikä kiukuteltu joutavista pikkuasioista.
Sama, tuota karkki asiaa moni ihmettelee. ”Eikö se syö kaksinkäsin karkkia kun saa syödä??” Ei tietenkään, koska se ei ole mikään erikoinen kielletty herkku! Meidän lapset syövät todella vähän karkkia, koska sitä ei saa vein tiettynä päivänä viikossa jne.
Kyllä se, miten paljon karkkia syö, riippuu ennen muuta lapsesta. Esim. mun lapsilla on karkkipäivä, mutta eivät he sitä karkkia syö mahdottomasti kerralla. Mä yleensä jaan heille karkkia kuppeihin, mutta he eivät yleensä syö kaikkea, vaikka määrä on aika pieni. Toisaalta mun serkkuni lapsi on ollut koko elämänsä ylipainoinen, ja hän on saanut aina syödä niin paljon herkkuja kuin haluaa. Sitten tiedän yhden aikuisen ihmisen, jonka kotiin ei koskaan lapsuudessa ostettu karkkia, eikä hän ole koskaan edes maistanut karkkia. Ei vain kiinnosta.
Kasvatus ei sinusta vaikuta siihen miten suhtautuu ruokaan? Lohtusyöminen on ihan keksitty juttu? Jahas.
Sanoin ENNEN MUUTA. Toki kasvatuskin vaikuttaa, mutta kun se lapsi ei ole tyhjä taulu syntyessään, vaan sillä on ominaisuuksia. Esim. mä olen aina ollut makealle perso, mutta isoveljeni ei, ja ihan samalla tavalla me saatiin karkkia lapsuudessamme. Plus sitten ne kaikki muut esimerkit, jotka tuossa viestissäni esittelin, ja jotka sivuutit.
Kasvatus siihen ennen kaikkea vaikuttaa. Olet väärässä.
Kivasti taas sivuutit ne kaikki mun esimerkit. No, sehän kertoo vain siitä, että väitteesi perustuu ainoastaan mielipiteeseen.
Se että serkkusi on ylipainoinen ei liity vapaaseen kasvatukseen mitenkään. Hänellä luultavasti on myös lihavat vanhemmat ja syövät kaikkea muutakin epäterveellistä kuin vain niitä karkkeja. Samaten ihminen joka ei pidä makeasta voi olla lihava koska pitää rasvasta. Esimerkkisi olivat yhtä tyhjän kanssa.
Miten sinun esimerkkisi liittyy, mutta minun esimerkkini ei?
Serkkuni lapsen kumpikaan vanhempi ei ole lihava. Lapsi on aina saanut syödä niin paljon makeaa ja muuta kuin on halunnut. Tämän piti siis sinun teoriasi mukaan ehkäistä karkkihimoa. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, nyt hän on lihava aikuinen.
Miten ne muut esimerkkini, esim. omat lapseni, joilla on selkeät karkkipäivät, mutta jotka eivät kuitenkaan halua mässätä valtavia määriä karkkia kerralla? Ja miten tämä tuntemani aikuinen, jonka kotona ei koskaan saanut karkkia, mutta joka ei ole edes koskaan ollut siitä kiinnostunut? Tai vaikkapa mun ja veljeni erot? Miten selität ne?
Miten selitän sen että sinä pidät makeasta ja veljesi ei? Öö ihan makuasioilla....? Joo enpä jaksa uskoa että serkkusi on perheen ainoa lihava ja muut elävät ja syövät tosi terveellisesti..
Äskenhän sanoit, että vain kasvatus vaikuttaa, eivät lapsen ominaisuudet! Mites tämä nyt muuttuikin? Mä söin lapsena karkit heti, veljeni vähän ja säästi loput. Ihan samat määrät saatiin ja sama karkkipäivä oli.
Kyse ei ollut serkustani, vaan serkkuni lapsesta, joka on tosiaan perheensä ainoa lihava, ja ihan pienestä asti syönyt aivan järkyttäviä määriä makeaa, eikä häntä ole estetty. Hänen molemmat sisaruksensa ovat hyvin hoikkia.
Kaikkein eniten siihen, miten ihminen suhtautuu vaikkapa makean syömiseen, vaikuttaa se, miten hänen kehonsa siihen reagoi.
Sanoin ENNEN KAIKKEA ;) jos lukisit mitä kirjoitan, voisit ymmärtää.
Mutta kun ei vaikuta. Viime aikoina on uutisoitu todella paljon tutkimuksista, joiden mukaan ihmisen persoonaan vaikuttavat kaikkein eniten hänen synnännäiset ominaisuutensa.
Ethän sä yrittänyt etsiä esimerkkejä oman väitteesi tueksi.
Noniin selvä homma, sinusta lapset syntyvät sellaiseksi kuin ovat. Rikolliset rikollisiksi, lihavat lihaviksi jne. Kasvatuksella ei ole väliä, selvä sitten. Toivon ettei sinulla ole lapsia.
On mulla kaksi lasta, kuten jo pariin kertaan sanoinkin. Heillä on karkkipäivä, mutta he eivät silti syö isoja määriä karkkia kerralla, vaan lopettavat, kun ei enää maistu.
Ja tosiaan, suurimman osan karkinsyöntiä on lapsuudessa rajoitettu, mutta silti he eivät aikuisena syö valtavia määriä karkkia. En tunne itse asiassa ketään, joka näin tekisi. En usko, että sinäkään tunnet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Lapset tietää, että on autoriteetteja. On olemassa maailma myös kodin ulkopuolella.
Lapset osaa käyttäytyä hyvin ihan koska ovat oppineet miettimään ja puhumaan. Ei meillä ole tarvinnut koskaan rangaista ketään. Syövät, nukkuvat, siivpavat. Mennään ulos ja tullaan sisään. Tietävät mikä on oikein ja mikä väärin.
Ovat myös kunnioittaneet muita auktoriteetteja hyvin. Nyt toinen jo aikuinen ja asuu yksin. Ei mitään ylilyöntejä koskaan. En munäkään ole käskyttänyt vaan miettinyt miten asia hoituu vähimmällä pahalla mielellä kaikille. En esim pakota teiniä siivoamaan. Oma huone. Oma vastuu. Voin pyytää. Ei aina toimi. Ellei toimi, en siitä menetä hermojani.
Jotkut asiat on silti ehdottomia. Mutta niiden perusteet tajuaa se teinikin. Esim koulussa käydään ja se hoidetaan itse. Edelleen syödään. Edelleen otetaan muut huomioon esim nukkumiset. Edelleen tiedetään missä ollaan tai muut huolestuu.
Jos haluat verrata sakkoihin ja tuomioihin kotia, se on väärin. Kodin tehtävä on ennemminkin olla turvapaikka.
Minulla on kolme lasta ja yhteen heistä voisin vallan hyvin soveltaa vapaata kasvatusta ja väittää, että se on kasvatusmetodin tulosta, millaiseksi hän on kasvanut. Totuus on, että hän on perusluonteeltaan aurinkoinen, empaattinen, epäitsekäs, rauhallinen, harkitseva ja vastuuntuntoinen. Sitten on esikoiseni, jolla on ylivilkkauteen taipuvaisia piirteitä ja mikään vapaa kasvatus ei hänen kohdallaan onnistu, koska hänellä ei ole itsehillintää eikä kykyä ajatella seuraavaa päivää pidemmälle. Jos sanon tälle rauhalliselle lapselleni, että olisikohan aika mennä nukkumaan, että jaksat huomenna koulussa, hän toteaa, että meneekin heti tekemään iltatoimet. Jos sanon saman tälle toiselle lapselle, hän toteaa, että aikoo lukea ja pelata koko yön (ja sen myös tekisi).
Näen opettajana paljon oppilaita, jotka saavat itse valita kuinka myöhään valvovat. Siitä seuraa väsymystä ja jaksamattomuutta koulussa ja arjessa, mutta siitä huolimatta se ei saa heitä menemään aikaisemmin nukkumaan.
Luulen että noita lapsia jotka valvovat, kuitenkin patistetaan nukkumaan mutta valvovat salaa. Kapinoivat siis. Vapaassakasvatuksessa ei ole tarvetta kapinoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Samalla lailla myös selkäsauna on lapselle seuraus, jos hän on esimerkiksi lyönyt sisarustaan. Ja suun pesu saippualla on seuraus likaisten asioiden sanomisesta. Jäähy taas on seuraus vaikkapa toisten lasten sulkemisesta pois leikistä. Kotiaresti on seuraus kotiintuloajalta myöhästymisestä.
Ihan kaikki on jotain seurausta jos käsitteet halutaan vääntää siihen suuntaan. Rangaistuksia ei ole olemassa.
Usein kuitenkin vanhemmat suuttuvat lapsilleen ja pakottavat tottelemaan. Ymmärrätkö eron: Sakua huudetaan syömään, Saku pelaa eikä halua tulla. Äiti tulee sammutaan pelikoneen, ottaa sen pois ja taluttaa Sakun kädestä pöytään. Siinä istutaan ja syödään nyt kun käskettiin! Ja toinen perhe: Liisa ei halua syödä, häntä huudetaan syömään ja kerrotaan että nyt on ruoka aika ja seuraavaksi on sitten iltapala klo. 20. Liisa sanoo että ymmärtää, hänellä ei kuitenkaan ole nälkä nyt. Äiti sanoo selvä ja käy itse pöytään. Tässä on ero.
Ero on siis siinä, että rangaistus on määrätty suuttuneena ja seuraus rauhallisin mielin? Jos viilipyttynä ilmoitan lapselle, että nyt menet taittamaan pihakoivusta vitsan, niin se on seuraus. Ja jos taas naama punaisena karjaisen, että nyt lähdettiin kaupasta pois, niin se on rangaistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
elviira von lullabai kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan sun otsikossa esittämään kysymykseen. Mut on kasvatettu "vapaan kasvatuksen" periaatteella, mikä mun vanhempien kohdalla tarkoitti täydellistä epäjohdonmukaisuutta. Eli sitä että kaikkiin asioihin ei puututtu mitenkään, mutta jonain toisena päivänä samasta asiasta raivotaan kun jaksetaan. Mun näkökulmasta vapaa kasvatus tarkottaa sitä että vanhempi ei jaksa kasvattaa lasta ja käydä juuri näitä mainitsemiasi keskusteluita. Ne on kuitenkin todella tärkeitä lapselle, eikä niiden pääasiallinen tarkoitus ole se että väännetään kättä jostain telkun kattomisesta tai jätskin syömisestä, vaan opetetaan lapselle tunnesäätelytaitoja, neuvottelutaitoja, keskustelutaitoja, säännönmukaisuutta, jne. Minä olen saanut vielä aikuisenakin opetella noita asioita kun en ole aina osannut käydä esimerkiksi keskusteluja kiukuttelematta. Lapsen voi toki jättää kasvattamatta jos haluaa hänelle vaikean ja stressaavan elämän.
Mä olen kasvattanut lapseni vapaasti,mutta ei meillä mitenkään epäjärjestelmällisesti toimittu. TElkkaria ei juurikaan katsottu,koska arvostettiin enemmän musiikkia ja ulkoilua,martial artsia ymlukemista ja niin. Ei me riidelty,ei hän koskaan tahtonut karkkia koska sitö ostettiin ilman ehtoja,joskus ostettiin joskus ei,ei ollu mitään kädenvääntöä. Isompana sai sitten vastuuta ostoksista,haki "maitoa ja leipää" ja sai pitää loppurahat käyntipalkkaa. Oppi rahankäyttöä. Oli "nuuka". (nyt jo osti oman kämpän kun on rahoistaan ite kerännyt)
Vapaa kasvatus ei tarkoita vallattomuutta,on tajat ja rakkaus,syy ja seuraus,teleminen tai tekemättä jättäminen,ihan ite saa valita.
Mutta ei me pellossa olla eletty eikä kiukuteltu joutavista pikkuasioista.
Sama, tuota karkki asiaa moni ihmettelee. ”Eikö se syö kaksinkäsin karkkia kun saa syödä??” Ei tietenkään, koska se ei ole mikään erikoinen kielletty herkku! Meidän lapset syövät todella vähän karkkia, koska sitä ei saa vein tiettynä päivänä viikossa jne.
Kyllä se, miten paljon karkkia syö, riippuu ennen muuta lapsesta. Esim. mun lapsilla on karkkipäivä, mutta eivät he sitä karkkia syö mahdottomasti kerralla. Mä yleensä jaan heille karkkia kuppeihin, mutta he eivät yleensä syö kaikkea, vaikka määrä on aika pieni. Toisaalta mun serkkuni lapsi on ollut koko elämänsä ylipainoinen, ja hän on saanut aina syödä niin paljon herkkuja kuin haluaa. Sitten tiedän yhden aikuisen ihmisen, jonka kotiin ei koskaan lapsuudessa ostettu karkkia, eikä hän ole koskaan edes maistanut karkkia. Ei vain kiinnosta.
Kasvatus ei sinusta vaikuta siihen miten suhtautuu ruokaan? Lohtusyöminen on ihan keksitty juttu? Jahas.
Sanoin ENNEN MUUTA. Toki kasvatuskin vaikuttaa, mutta kun se lapsi ei ole tyhjä taulu syntyessään, vaan sillä on ominaisuuksia. Esim. mä olen aina ollut makealle perso, mutta isoveljeni ei, ja ihan samalla tavalla me saatiin karkkia lapsuudessamme. Plus sitten ne kaikki muut esimerkit, jotka tuossa viestissäni esittelin, ja jotka sivuutit.
Kasvatus siihen ennen kaikkea vaikuttaa. Olet väärässä.
Kivasti taas sivuutit ne kaikki mun esimerkit. No, sehän kertoo vain siitä, että väitteesi perustuu ainoastaan mielipiteeseen.
Se että serkkusi on ylipainoinen ei liity vapaaseen kasvatukseen mitenkään. Hänellä luultavasti on myös lihavat vanhemmat ja syövät kaikkea muutakin epäterveellistä kuin vain niitä karkkeja. Samaten ihminen joka ei pidä makeasta voi olla lihava koska pitää rasvasta. Esimerkkisi olivat yhtä tyhjän kanssa.
Miten sinun esimerkkisi liittyy, mutta minun esimerkkini ei?
Serkkuni lapsen kumpikaan vanhempi ei ole lihava. Lapsi on aina saanut syödä niin paljon makeaa ja muuta kuin on halunnut. Tämän piti siis sinun teoriasi mukaan ehkäistä karkkihimoa. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, nyt hän on lihava aikuinen.
Miten ne muut esimerkkini, esim. omat lapseni, joilla on selkeät karkkipäivät, mutta jotka eivät kuitenkaan halua mässätä valtavia määriä karkkia kerralla? Ja miten tämä tuntemani aikuinen, jonka kotona ei koskaan saanut karkkia, mutta joka ei ole edes koskaan ollut siitä kiinnostunut? Tai vaikkapa mun ja veljeni erot? Miten selität ne?
Miten selitän sen että sinä pidät makeasta ja veljesi ei? Öö ihan makuasioilla....? Joo enpä jaksa uskoa että serkkusi on perheen ainoa lihava ja muut elävät ja syövät tosi terveellisesti..
Äskenhän sanoit, että vain kasvatus vaikuttaa, eivät lapsen ominaisuudet! Mites tämä nyt muuttuikin? Mä söin lapsena karkit heti, veljeni vähän ja säästi loput. Ihan samat määrät saatiin ja sama karkkipäivä oli.
Kyse ei ollut serkustani, vaan serkkuni lapsesta, joka on tosiaan perheensä ainoa lihava, ja ihan pienestä asti syönyt aivan järkyttäviä määriä makeaa, eikä häntä ole estetty. Hänen molemmat sisaruksensa ovat hyvin hoikkia.
Kaikkein eniten siihen, miten ihminen suhtautuu vaikkapa makean syömiseen, vaikuttaa se, miten hänen kehonsa siihen reagoi.
Sanoin ENNEN KAIKKEA ;) jos lukisit mitä kirjoitan, voisit ymmärtää.
Mutta kun ei vaikuta. Viime aikoina on uutisoitu todella paljon tutkimuksista, joiden mukaan ihmisen persoonaan vaikuttavat kaikkein eniten hänen synnännäiset ominaisuutensa.
Ethän sä yrittänyt etsiä esimerkkejä oman väitteesi tueksi.
Noniin selvä homma, sinusta lapset syntyvät sellaiseksi kuin ovat. Rikolliset rikollisiksi, lihavat lihaviksi jne. Kasvatuksella ei ole väliä, selvä sitten. Toivon ettei sinulla ole lapsia.
On mulla kaksi lasta, kuten jo pariin kertaan sanoinkin. Heillä on karkkipäivä, mutta he eivät silti syö isoja määriä karkkia kerralla, vaan lopettavat, kun ei enää maistu.
Ja tosiaan, suurimman osan karkinsyöntiä on lapsuudessa rajoitettu, mutta silti he eivät aikuisena syö valtavia määriä karkkia. En tunne itse asiassa ketään, joka näin tekisi. En usko, että sinäkään tunnet.
Missä asut jos et tiedä yhtäkään lihavaa ihmistä joka syö liikaa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Kyseessä on periaatteessa sama asia, vaikka käytetään eri sanaa. Rangaistus tai seuraus, eroa ei juurikaan ole. Joskus aikoinaan on saattanut olla lapsille isokin ero. Nimittäin niinä aikoina, kun käytössä olivat tukkapöllyt ja selkäsaunat. Nykyisin rangaistukset lapsille ovat lähinnä seurauksia, eli juurikin poistumista kaupasta, jos siellä ei osaa käyttäytyä asiallisesti jne.
Entäs jos lapsi ei halua olla kaupassa ja siksi riehuu siellä? Silloinhan kaupasta poistuminen on palkinto.
Ja toisaalta jos kaupasta poistutaan, niin miten käy ostosten?
Sitten jää tietysti hänen valitsemansa ruuat ostamatta. Jompikumpi vanhempi käy yksin kaupassa ja ostaa mitä haluaa, lapsi ei siihen voi vaikuttaa silläkertaa. Iltapalaksi ei olekaan lapsen herkkua vaan vanhemman valitsemaa tylsää leipää. Seuraavalla kerralla lapsi muistaa miten viimeksi kävi ja käy taas jos käyttäytyy huonosti.
Entä jos on YH? Pitääkö lapsi silloin jättää yksin autoon kaupan parkkipaikalle vai miten menetellään?
Ei tällaista tapahdu kuin sen kerran. Ja silloinkin pitää olla rauhallinen. Tyynesti poistutaan eikä seuraavalla kerralla samaa tapahdu.
Jokaisella kai on kotona jotain syötävää. Mennään vaikka puurolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Samalla lailla myös selkäsauna on lapselle seuraus, jos hän on esimerkiksi lyönyt sisarustaan. Ja suun pesu saippualla on seuraus likaisten asioiden sanomisesta. Jäähy taas on seuraus vaikkapa toisten lasten sulkemisesta pois leikistä. Kotiaresti on seuraus kotiintuloajalta myöhästymisestä.
Ihan kaikki on jotain seurausta jos käsitteet halutaan vääntää siihen suuntaan. Rangaistuksia ei ole olemassa.
Usein kuitenkin vanhemmat suuttuvat lapsilleen ja pakottavat tottelemaan. Ymmärrätkö eron: Sakua huudetaan syömään, Saku pelaa eikä halua tulla. Äiti tulee sammutaan pelikoneen, ottaa sen pois ja taluttaa Sakun kädestä pöytään. Siinä istutaan ja syödään nyt kun käskettiin! Ja toinen perhe: Liisa ei halua syödä, häntä huudetaan syömään ja kerrotaan että nyt on ruoka aika ja seuraavaksi on sitten iltapala klo. 20. Liisa sanoo että ymmärtää, hänellä ei kuitenkaan ole nälkä nyt. Äiti sanoo selvä ja käy itse pöytään. Tässä on ero.
Ero on siis siinä, että rangaistus on määrätty suuttuneena ja seuraus rauhallisin mielin? Jos viilipyttynä ilmoitan lapselle, että nyt menet taittamaan pihakoivusta vitsan, niin se on seuraus. Ja jos taas naama punaisena karjaisen, että nyt lähdettiin kaupasta pois, niin se on rangaistus.
Jos et halua ymmärtää, keskustelu kanssasi on aika turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Minut itseni on kasvatettu vapaan kasvatuksen periaattein. Se ei tarkoittanut sitä, että kaikessa annettaisiin periksi vaan sit, että sain aidosti valita. Jos halusin pelata enkä syödä, sain pelata - mutta koska muutkin perheenjäsenet saivat valita, heillä oli täysi oikeus olla laittamatta ruokaa tarjolle enää myöhemmin jos minulle tuli nälkä.
Tässä oppi aika nopeasti ennakoimaan ja ottamaan huomioon muiden ihmisten tarpeet ja halut. Sitä ”uhmaa” ei myöskään koskaan tullut, sillä mistään asiasta ei tullut valtataistelua : jokaisella oli valta itseensä, muttei muihin ja siksi valtaa itseensä oli syytä osata käyttää niin, ettei se vienyt konflikteihin muiden kanssa.
Kiellettiinkö sinua hakemasta itse ruokaa kaapista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Kyseessä on periaatteessa sama asia, vaikka käytetään eri sanaa. Rangaistus tai seuraus, eroa ei juurikaan ole. Joskus aikoinaan on saattanut olla lapsille isokin ero. Nimittäin niinä aikoina, kun käytössä olivat tukkapöllyt ja selkäsaunat. Nykyisin rangaistukset lapsille ovat lähinnä seurauksia, eli juurikin poistumista kaupasta, jos siellä ei osaa käyttäytyä asiallisesti jne.
Ei ole sama asia. Seuraukset on loogisia, rangaistukset mielivaltaisia. Jos syöt liikaa karkkia = tulee paha olo ja lihot. Ehkä ensi kerralla et syö niin paljon. Jos syöt karkkia karkkipäivän ulkopuolella = joudut arestiin. Mitä se opetti muutakuin paremmaksi valehtelijaksi?
Teillä siis annetaan lasten syödä niin paljon karkkia, että lihoavat muodottomiksi ja sitten kysytään lapselta, että tuntuuko nyt hyvältä? Vai miten tuo pitäisi ymmärtää?
Katsos kun meidän lapset ovat aina saaneet vapaasti syödä myös sitä karkkia, niin he eivät juurikaan syö sitä. Jos se on joku kielletty mystinen herkku, jota saa vain harvoin, silloin sitä vedetään maha kipeäksi! Ja sitten aikuisena kaksin käsin kun kerrankin saa.
Miksi suurin osa aikuisista ei kuitenkaan vedä kaksin käsin sitä karkkia, vaikka heiltä onkin sitä rajoitettu lapsuudessa? Tuntuu, että sä perustat käsityksesi nyt ainoastaan omiin lapsiisi, et lainkaan ympäröivään maailmaan.
Oletko katsonut minkä näköisiä ihmisiä tuolla ulkona kulkee.............? Kyllä sitä on vedetty kaikenlaista kaksin käsin.
Ja kun sinä näet jonkun ihmisen kulkemassa tuolla, sinä tiedät, miten hänen vanhempansa ovat toimineet karkin suhteen? Ei mun aikana ollut tapana antaa lapsille vapaita käsiä karkin suhteen (vaikkapa siksi, että se oli kallista, eikä silloin lapsille annettu valtavia määriä rahaa), mutta eipä tule oman ikäisistä mieleen ketään tuttavaa, joka söisi valtavia määriä karkkia jatkuvasti. Mistä tämä mielestäsi johtuu, kun karkin rajoittaminen johtaa väistämättömästi siihen, että aikuisena syö koko ajan karkkia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
elviira von lullabai kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan sun otsikossa esittämään kysymykseen. Mut on kasvatettu "vapaan kasvatuksen" periaatteella, mikä mun vanhempien kohdalla tarkoitti täydellistä epäjohdonmukaisuutta. Eli sitä että kaikkiin asioihin ei puututtu mitenkään, mutta jonain toisena päivänä samasta asiasta raivotaan kun jaksetaan. Mun näkökulmasta vapaa kasvatus tarkottaa sitä että vanhempi ei jaksa kasvattaa lasta ja käydä juuri näitä mainitsemiasi keskusteluita. Ne on kuitenkin todella tärkeitä lapselle, eikä niiden pääasiallinen tarkoitus ole se että väännetään kättä jostain telkun kattomisesta tai jätskin syömisestä, vaan opetetaan lapselle tunnesäätelytaitoja, neuvottelutaitoja, keskustelutaitoja, säännönmukaisuutta, jne. Minä olen saanut vielä aikuisenakin opetella noita asioita kun en ole aina osannut käydä esimerkiksi keskusteluja kiukuttelematta. Lapsen voi toki jättää kasvattamatta jos haluaa hänelle vaikean ja stressaavan elämän.
Mä olen kasvattanut lapseni vapaasti,mutta ei meillä mitenkään epäjärjestelmällisesti toimittu. TElkkaria ei juurikaan katsottu,koska arvostettiin enemmän musiikkia ja ulkoilua,martial artsia ymlukemista ja niin. Ei me riidelty,ei hän koskaan tahtonut karkkia koska sitö ostettiin ilman ehtoja,joskus ostettiin joskus ei,ei ollu mitään kädenvääntöä. Isompana sai sitten vastuuta ostoksista,haki "maitoa ja leipää" ja sai pitää loppurahat käyntipalkkaa. Oppi rahankäyttöä. Oli "nuuka". (nyt jo osti oman kämpän kun on rahoistaan ite kerännyt)
Vapaa kasvatus ei tarkoita vallattomuutta,on tajat ja rakkaus,syy ja seuraus,teleminen tai tekemättä jättäminen,ihan ite saa valita.
Mutta ei me pellossa olla eletty eikä kiukuteltu joutavista pikkuasioista.
Sama, tuota karkki asiaa moni ihmettelee. ”Eikö se syö kaksinkäsin karkkia kun saa syödä??” Ei tietenkään, koska se ei ole mikään erikoinen kielletty herkku! Meidän lapset syövät todella vähän karkkia, koska sitä ei saa vein tiettynä päivänä viikossa jne.
Kyllä se, miten paljon karkkia syö, riippuu ennen muuta lapsesta. Esim. mun lapsilla on karkkipäivä, mutta eivät he sitä karkkia syö mahdottomasti kerralla. Mä yleensä jaan heille karkkia kuppeihin, mutta he eivät yleensä syö kaikkea, vaikka määrä on aika pieni. Toisaalta mun serkkuni lapsi on ollut koko elämänsä ylipainoinen, ja hän on saanut aina syödä niin paljon herkkuja kuin haluaa. Sitten tiedän yhden aikuisen ihmisen, jonka kotiin ei koskaan lapsuudessa ostettu karkkia, eikä hän ole koskaan edes maistanut karkkia. Ei vain kiinnosta.
Kasvatus ei sinusta vaikuta siihen miten suhtautuu ruokaan? Lohtusyöminen on ihan keksitty juttu? Jahas.
Sanoin ENNEN MUUTA. Toki kasvatuskin vaikuttaa, mutta kun se lapsi ei ole tyhjä taulu syntyessään, vaan sillä on ominaisuuksia. Esim. mä olen aina ollut makealle perso, mutta isoveljeni ei, ja ihan samalla tavalla me saatiin karkkia lapsuudessamme. Plus sitten ne kaikki muut esimerkit, jotka tuossa viestissäni esittelin, ja jotka sivuutit.
Kasvatus siihen ennen kaikkea vaikuttaa. Olet väärässä.
Kivasti taas sivuutit ne kaikki mun esimerkit. No, sehän kertoo vain siitä, että väitteesi perustuu ainoastaan mielipiteeseen.
Se että serkkusi on ylipainoinen ei liity vapaaseen kasvatukseen mitenkään. Hänellä luultavasti on myös lihavat vanhemmat ja syövät kaikkea muutakin epäterveellistä kuin vain niitä karkkeja. Samaten ihminen joka ei pidä makeasta voi olla lihava koska pitää rasvasta. Esimerkkisi olivat yhtä tyhjän kanssa.
Miten sinun esimerkkisi liittyy, mutta minun esimerkkini ei?
Serkkuni lapsen kumpikaan vanhempi ei ole lihava. Lapsi on aina saanut syödä niin paljon makeaa ja muuta kuin on halunnut. Tämän piti siis sinun teoriasi mukaan ehkäistä karkkihimoa. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, nyt hän on lihava aikuinen.
Miten ne muut esimerkkini, esim. omat lapseni, joilla on selkeät karkkipäivät, mutta jotka eivät kuitenkaan halua mässätä valtavia määriä karkkia kerralla? Ja miten tämä tuntemani aikuinen, jonka kotona ei koskaan saanut karkkia, mutta joka ei ole edes koskaan ollut siitä kiinnostunut? Tai vaikkapa mun ja veljeni erot? Miten selität ne?
Miten selitän sen että sinä pidät makeasta ja veljesi ei? Öö ihan makuasioilla....? Joo enpä jaksa uskoa että serkkusi on perheen ainoa lihava ja muut elävät ja syövät tosi terveellisesti..
Äskenhän sanoit, että vain kasvatus vaikuttaa, eivät lapsen ominaisuudet! Mites tämä nyt muuttuikin? Mä söin lapsena karkit heti, veljeni vähän ja säästi loput. Ihan samat määrät saatiin ja sama karkkipäivä oli.
Kyse ei ollut serkustani, vaan serkkuni lapsesta, joka on tosiaan perheensä ainoa lihava, ja ihan pienestä asti syönyt aivan järkyttäviä määriä makeaa, eikä häntä ole estetty. Hänen molemmat sisaruksensa ovat hyvin hoikkia.
Kaikkein eniten siihen, miten ihminen suhtautuu vaikkapa makean syömiseen, vaikuttaa se, miten hänen kehonsa siihen reagoi.
Sanoin ENNEN KAIKKEA ;) jos lukisit mitä kirjoitan, voisit ymmärtää.
Mutta kun ei vaikuta. Viime aikoina on uutisoitu todella paljon tutkimuksista, joiden mukaan ihmisen persoonaan vaikuttavat kaikkein eniten hänen synnännäiset ominaisuutensa.
Ethän sä yrittänyt etsiä esimerkkejä oman väitteesi tueksi.
Noniin selvä homma, sinusta lapset syntyvät sellaiseksi kuin ovat. Rikolliset rikollisiksi, lihavat lihaviksi jne. Kasvatuksella ei ole väliä, selvä sitten. Toivon ettei sinulla ole lapsia.
On mulla kaksi lasta, kuten jo pariin kertaan sanoinkin. Heillä on karkkipäivä, mutta he eivät silti syö isoja määriä karkkia kerralla, vaan lopettavat, kun ei enää maistu.
Ja tosiaan, suurimman osan karkinsyöntiä on lapsuudessa rajoitettu, mutta silti he eivät aikuisena syö valtavia määriä karkkia. En tunne itse asiassa ketään, joka näin tekisi. En usko, että sinäkään tunnet.
Aika moni lapsi ja aikuinen syö aivan liikaa herkkuja ja siksi lihoaa pullukaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Kyseessä on periaatteessa sama asia, vaikka käytetään eri sanaa. Rangaistus tai seuraus, eroa ei juurikaan ole. Joskus aikoinaan on saattanut olla lapsille isokin ero. Nimittäin niinä aikoina, kun käytössä olivat tukkapöllyt ja selkäsaunat. Nykyisin rangaistukset lapsille ovat lähinnä seurauksia, eli juurikin poistumista kaupasta, jos siellä ei osaa käyttäytyä asiallisesti jne.
Entäs jos lapsi ei halua olla kaupassa ja siksi riehuu siellä? Silloinhan kaupasta poistuminen on palkinto.
Ja toisaalta jos kaupasta poistutaan, niin miten käy ostosten?
Sitten jää tietysti hänen valitsemansa ruuat ostamatta. Jompikumpi vanhempi käy yksin kaupassa ja ostaa mitä haluaa, lapsi ei siihen voi vaikuttaa silläkertaa. Iltapalaksi ei olekaan lapsen herkkua vaan vanhemman valitsemaa tylsää leipää. Seuraavalla kerralla lapsi muistaa miten viimeksi kävi ja käy taas jos käyttäytyy huonosti.
Entä jos on YH? Pitääkö lapsi silloin jättää yksin autoon kaupan parkkipaikalle vai miten menetellään?
En ole yh, kerroin miten meidän perheessä toimitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Kyseessä on periaatteessa sama asia, vaikka käytetään eri sanaa. Rangaistus tai seuraus, eroa ei juurikaan ole. Joskus aikoinaan on saattanut olla lapsille isokin ero. Nimittäin niinä aikoina, kun käytössä olivat tukkapöllyt ja selkäsaunat. Nykyisin rangaistukset lapsille ovat lähinnä seurauksia, eli juurikin poistumista kaupasta, jos siellä ei osaa käyttäytyä asiallisesti jne.
Entäs jos lapsi ei halua olla kaupassa ja siksi riehuu siellä? Silloinhan kaupasta poistuminen on palkinto.
Ja toisaalta jos kaupasta poistutaan, niin miten käy ostosten?
Sitten jää tietysti hänen valitsemansa ruuat ostamatta. Jompikumpi vanhempi käy yksin kaupassa ja ostaa mitä haluaa, lapsi ei siihen voi vaikuttaa silläkertaa. Iltapalaksi ei olekaan lapsen herkkua vaan vanhemman valitsemaa tylsää leipää. Seuraavalla kerralla lapsi muistaa miten viimeksi kävi ja käy taas jos käyttäytyy huonosti.
Entä jos on YH? Pitääkö lapsi silloin jättää yksin autoon kaupan parkkipaikalle vai miten menetellään?
Ei tällaista tapahdu kuin sen kerran. Ja silloinkin pitää olla rauhallinen. Tyynesti poistutaan eikä seuraavalla kerralla samaa tapahdu.
Jokaisella kai on kotona jotain syötävää. Mennään vaikka puurolla.
Hah ei tapahdu kuin kerran :D Sinulla on tainnut olla helppo lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Kyseessä on periaatteessa sama asia, vaikka käytetään eri sanaa. Rangaistus tai seuraus, eroa ei juurikaan ole. Joskus aikoinaan on saattanut olla lapsille isokin ero. Nimittäin niinä aikoina, kun käytössä olivat tukkapöllyt ja selkäsaunat. Nykyisin rangaistukset lapsille ovat lähinnä seurauksia, eli juurikin poistumista kaupasta, jos siellä ei osaa käyttäytyä asiallisesti jne.
Entäs jos lapsi ei halua olla kaupassa ja siksi riehuu siellä? Silloinhan kaupasta poistuminen on palkinto.
Ja toisaalta jos kaupasta poistutaan, niin miten käy ostosten?
Sitten jää tietysti hänen valitsemansa ruuat ostamatta. Jompikumpi vanhempi käy yksin kaupassa ja ostaa mitä haluaa, lapsi ei siihen voi vaikuttaa silläkertaa. Iltapalaksi ei olekaan lapsen herkkua vaan vanhemman valitsemaa tylsää leipää. Seuraavalla kerralla lapsi muistaa miten viimeksi kävi ja käy taas jos käyttäytyy huonosti.
Entä jos on YH? Pitääkö lapsi silloin jättää yksin autoon kaupan parkkipaikalle vai miten menetellään?
Ei tällaista tapahdu kuin sen kerran. Ja silloinkin pitää olla rauhallinen. Tyynesti poistutaan eikä seuraavalla kerralla samaa tapahdu.
Jokaisella kai on kotona jotain syötävää. Mennään vaikka puurolla.
Lapsi ottaa opiksi kerrasta. Johan nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään puhutaan tunnekasvatuksesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Tunnekasvatuksen ja vapaan kasvatuksen ero on lähinnä siinä, että ensin mainittuun sisältyy tunteiden sanoitus (esimerkiksi: "kulta pieni, äiti näkee, että sinä olet vihainen"). Sitten kun tunne on sanoitettu, niin lapsella on yhä edelleen vapaus tehdä mitä huvittaa, koska kaikenlainen pakottaminen ja rankaiseminen on pannassa.
Niin, ei rangaista mutta teoilla on seuraukset. Jos lapsi riehuu kaupassa, kerromme että meidän täytyy sitten poistua jos hän aikoo huutaa. Sitten joko lopettaa tai poistumme. On rajat joita voi noudattaa tai olla noudattamatta ja sitten siitä seuraa erilaisia asioita. Niinhän se on aikuistenkin maailmassa.
Millainen olisi aikuisten maailma ilman rangaistuksia kuten sakkoja tai vankilaa?
Nehän ovat seurauksia joita rajojen rikkomisesta seuraa. Tietysti yhteiskunnassa on oltava sääntöjä! Jos varastat = saat sakkoja. Voit silti tehdä ihan itse sen valinnan eikä kukaan tule ”pakottamaan” sinua olemaan varastamatta. Voit jatkaa sitä loppuelämäsi aina kun vapaudut vankilasta. Mutta kuinka moni pitää tätä kuitenkaan sellaisena elämänä jota haluaa elää..? Jotkut, aika harva. Moni oppii parista kerrasta.
Kyseessä on periaatteessa sama asia, vaikka käytetään eri sanaa. Rangaistus tai seuraus, eroa ei juurikaan ole. Joskus aikoinaan on saattanut olla lapsille isokin ero. Nimittäin niinä aikoina, kun käytössä olivat tukkapöllyt ja selkäsaunat. Nykyisin rangaistukset lapsille ovat lähinnä seurauksia, eli juurikin poistumista kaupasta, jos siellä ei osaa käyttäytyä asiallisesti jne.
Ei ole sama asia. Seuraukset on loogisia, rangaistukset mielivaltaisia. Jos syöt liikaa karkkia = tulee paha olo ja lihot. Ehkä ensi kerralla et syö niin paljon. Jos syöt karkkia karkkipäivän ulkopuolella = joudut arestiin. Mitä se opetti muutakuin paremmaksi valehtelijaksi?
Teillä siis annetaan lasten syödä niin paljon karkkia, että lihoavat muodottomiksi ja sitten kysytään lapselta, että tuntuuko nyt hyvältä? Vai miten tuo pitäisi ymmärtää?
Katsos kun meidän lapset ovat aina saaneet vapaasti syödä myös sitä karkkia, niin he eivät juurikaan syö sitä. Jos se on joku kielletty mystinen herkku, jota saa vain harvoin, silloin sitä vedetään maha kipeäksi! Ja sitten aikuisena kaksin käsin kun kerrankin saa.
Miksi suurin osa aikuisista ei kuitenkaan vedä kaksin käsin sitä karkkia, vaikka heiltä onkin sitä rajoitettu lapsuudessa? Tuntuu, että sä perustat käsityksesi nyt ainoastaan omiin lapsiisi, et lainkaan ympäröivään maailmaan.
Oletko katsonut minkä näköisiä ihmisiä tuolla ulkona kulkee.............? Kyllä sitä on vedetty kaikenlaista kaksin käsin.
Ja kun sinä näet jonkun ihmisen kulkemassa tuolla, sinä tiedät, miten hänen vanhempansa ovat toimineet karkin suhteen? Ei mun aikana ollut tapana antaa lapsille vapaita käsiä karkin suhteen (vaikkapa siksi, että se oli kallista, eikä silloin lapsille annettu valtavia määriä rahaa), mutta eipä tule oman ikäisistä mieleen ketään tuttavaa, joka söisi valtavia määriä karkkia jatkuvasti. Mistä tämä mielestäsi johtuu, kun karkin rajoittaminen johtaa väistämättömästi siihen, että aikuisena syö koko ajan karkkia?
Jos näen lihavan ihmisen, tiedän että hän on syönyt liikaa. Olen selittänyt jo monta kertaa, kun joku asia on tiukasta kielletty, juuri sitä ihminen yleensä haluaa. Kielletty hedelmä.
Alue: Aihe vapaa
Katsos kun meidän lapset ovat aina saaneet vapaasti syödä myös sitä karkkia, niin he eivät juurikaan syö sitä. Jos se on joku kielletty mystinen herkku, jota saa vain harvoin, silloin sitä vedetään maha kipeäksi! Ja sitten aikuisena kaksin käsin kun kerrankin saa.