Köyhien lapsilla ei ole unelmia
Olen samaa mieltä. Vaikka en ole edes nuori enää, perheeni oli köyhähkö. Minä en voinut unelmoida mistään. Elämäni oli pelkkää työntekoa.
Miten tähän yleensä voi saada muutoksen? Siinäpä pulma, köyhillä vanhemilla ei ole varaa maksaa lapsien hienoja harrastuksia.
Kommentit (90)
Aikuisilla on mahdottomia tilanteita. Raha ei riitä kuin ihan välttämättömään, vaikka kuinka hyvin tekisi huonosti palkattua työtään. Lapsia aikuisetkin ovat olleet. Unelmat eivät toteutuneet.
Lapsilla on sentään joku mahdollisuus.
Mielestäni oli hyvä ettei saanut mitään tyhjästä vaan piti mennä ansaitsemaan. Ei olisi edes kiinnostanut kalliit harrastukset. Oli paljon mielenkiintoisempaa oppia tekemään töitä ja ansaita omaa rahaa. Milenkiintoista oli nähdä monia eri työpaikkoja. n.30 v sitten sai heti palkkaa eikä mitään pitkää ilmaista työharjoittelua ollut. Viikossa pikakoulutettiin vaikka välinehuoltajaksi. Töitä sai aina kun lähti kyselemään. Ehti siinä vielä unelmoimaankin. Älylaitteita ei ollut.
Lapsena köyhyydessä elänyt olen eri mieltä. Unelmointiin nimenomaan oli varaa. Olemme edelleen köyhiä, mutta nyt unelmani ovat sellaisia, että ne on jopa realistisia saavuttaa, vaikka siihen meneekin vielä aikaa. Vain toivo ja unelmointi mahdollistavat asioiden eteenpäin viennin, toivottomuus passivoittaa ja pysäyttää. Lapselleni opetan ehdottomasti unelmoinnin tärkeyden ja siihen päälle annan kaiken mahdollisen konkreettisen avun, mitä voin tarjota. Hän tulee myös oppimaan (valitettavasti rankemman kautta), että unelmien toteutukseen tarvitaan joskus kovaa työtä ja osittain myös realismia ja runsaasti hyvää tuuria. Unelmasta riippuen.
Vierailija kirjoitti:
Se että lapsuuden elää köyhyydessä ei ole este, mutta vanhempien asenteet koulutusta ja työntekoa kohtaan ovat todella tärkeitä. Kannustaminen ja esimerkkinä oleminen on tärkeää.
Ikävä kyllä ongelmat kasaantuvat juuri näille köyhille perheille. Köyhät eivät osaa tai jaksa kannustaa.
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö turha laulaa tätä propagandaa.. Itse olen yksinhuoltajan lapsi ja rahaa ei koskaan ollut liikaa. Taustasta huolimatta päädyin lääkikseen. Ainoa tapa millä tavalla köyhyys voi vaikuttaa Suomessa lapseen on vanhemmilta opitut mallit. Jos vanhempi on tielle makaamaan jäävä valittaja, joka opettaa että selviämiseen ei tarvitse käydä töissä niin sitten näyttää lapsenkin tulevaisuus synkältä.
Ilmeisesti taustasi ansiosta olet hieman "hidas" vaikka päädyitkin lääkikseen. Se että sinä sinne päädyit ei tee vääräksi sitä olettamusta, että suurin osa ei päädy mihinkään muualle kuin vuokrataloon ja hanttihommiin. Vai väitätkö että suurempi osa päätyy yliopistoon ja korkeakouluun?
Köyhän yh:n kasvatti täällä. Äitini oli kotona pitkään kanssamme ja olin jo esiteini kun hän sai viimein töitä. On totta etten ole osannut unelmoida oikein.
Miten itse saada työelämästä kiinni kun edes mikään ala ei tunnu sopivalta?
Oikeastaan haluaisin vain tehdä ja luoda, taiteilla. Unelma sekin, mutta yhteiskunnalle kallis joten sitä ei kannusteta. Mutta jos antaisin sille kaikkeni, kenties se tuottaisi hedelmää? Vaikeaa kannustaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena köyhyydessä elänyt olen eri mieltä. Unelmointiin nimenomaan oli varaa. Olemme edelleen köyhiä, mutta nyt unelmani ovat sellaisia, että ne on jopa realistisia saavuttaa, vaikka siihen meneekin vielä aikaa. Vain toivo ja unelmointi mahdollistavat asioiden eteenpäin viennin, toivottomuus passivoittaa ja pysäyttää. Lapselleni opetan ehdottomasti unelmoinnin tärkeyden ja siihen päälle annan kaiken mahdollisen konkreettisen avun, mitä voin tarjota. Hän tulee myös oppimaan (valitettavasti rankemman kautta), että unelmien toteutukseen tarvitaan joskus kovaa työtä ja osittain myös realismia ja runsaasti hyvää tuuria. Unelmasta riippuen.
Uskon, että tutkimus pitää paikkansa. Ehkä kaikki köyhät eivät ole samanlaisia ja ongelmat kasaantuvat.
Tutkimuksissa ei tuoda esiin kaikkia yksittäistapauksia, mutta jos kerran tällainen tulos on saatu, niin uskon, että jotain pohjaa tälle väittämälle on.
Me puolisoni kanssa emme ole mitään saaneet kotoa muutaku perustarpeet ruoka ja vaatteet, eikä olla katkeria. Omalla työllä kaikki unelmat toteutettu ja saavutettu mitä tarvitaan.
Useimmiten köyhyys jatkuu sukupolvesta toiseen. Joskus köyhyyden katkaisi todella hyvin koulutus, mutta nyt alkaa olla niin, ettei hyvä koulutuskaan tarjoa parempaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö turha laulaa tätä propagandaa.. Itse olen yksinhuoltajan lapsi ja rahaa ei koskaan ollut liikaa. Taustasta huolimatta päädyin lääkikseen. Ainoa tapa millä tavalla köyhyys voi vaikuttaa Suomessa lapseen on vanhemmilta opitut mallit. Jos vanhempi on tielle makaamaan jäävä valittaja, joka opettaa että selviämiseen ei tarvitse käydä töissä niin sitten näyttää lapsenkin tulevaisuus synkältä.
Ilmeisesti taustasi ansiosta olet hieman "hidas" vaikka päädyitkin lääkikseen. Se että sinä sinne päädyit ei tee vääräksi sitä olettamusta, että suurin osa ei päädy mihinkään muualle kuin vuokrataloon ja hanttiho
mmiin. Vai väitätkö että suurempi osa päätyy yliopistoon ja korkeakouluun?
Olen käynyt yliopiston ja silti saan n. 3x pienempää palkkaa kuin joku putkimies ja pakko asua vuokralla kun lainaa ei tipu näillä tuloilla. Ei kaikki ole lääkäreitä.
Vierailija kirjoitti:
Me puolisoni kanssa emme ole mitään saaneet kotoa muutaku perustarpeet ruoka ja vaatteet, eikä olla katkeria. Omalla työllä kaikki unelmat toteutettu ja saavutettu mitä tarvitaan.
Te olette sitten ilmeisesti saaneet jotain tai olette muuten pystyviä. Yleisesti taitaa tilanne olla kuitenkin toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät eivät ole yhteinäinen joukko. Ns kulttuurikotikin voi olla materiaalisesti köyhä. Sisältöhän tulee jostain aivan muusta - sitä kannattaa miettiä.
Sen sijaan, jos vanhemmat ovat näköalattomia, vaatii lapselta itseltään mielikuvitusta luoda unelmia. Mahdotonta se ei ole, vaan täysin mahdollista. Siksihän sukupolvetkin ovat erilaisia.
Toki ei ole yhtenäinen joukko köyhät, mutta kyllä oikein köyhillä on sekä henkisesti että materiaalisesti aika köyhää. Toki on lapsen mahdollista unelmoida, mutta se vaatii kyllä aika moisia ponnisteluja häneltä.
Oikeasti kannattaa laajentaa tuota näkökulmaa ihan globaaliksi. Kaikista ei tietenkään ole unelmiensa toteuttajiksi, mutta joistakuista todellakin on, ja siksi on syytä miettiä, miksi jotkut onnistuvat. Vaikkapa siirtolaisuus, jolla on rakennettu esim USA. Köyhiä he olivat, isoine unelmineen. Iso esimerkki, mutta kertova.
Miksei sitten pienempiäkin unelmia voisi toteuttaa? Kaikki on oman pääkopan sisällä. Oma tahto on löydettävä itse, se on elämän isoja oppeja.
Itselläni kesti pitkän aikaa tajuta, että kaikki kehitys alkaa unelmista. Jos ei ole unelmia, ei ole suunnitelmiakaan, eikä mene mihinkään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät eivät ole yhteinäinen joukko. Ns kulttuurikotikin voi olla materiaalisesti köyhä. Sisältöhän tulee jostain aivan muusta - sitä kannattaa miettiä.
Sen sijaan, jos vanhemmat ovat näköalattomia, vaatii lapselta itseltään mielikuvitusta luoda unelmia. Mahdotonta se ei ole, vaan täysin mahdollista. Siksihän sukupolvetkin ovat erilaisia.
Toki ei ole yhtenäinen joukko köyhät, mutta kyllä oikein köyhillä on sekä henkisesti että materiaalisesti aika köyhää. Toki on lapsen mahdollista unelmoida, mutta se vaatii kyllä aika moisia ponnisteluja häneltä.
Oikeasti kannattaa laajentaa tuota näkökulmaa ihan globaaliksi. Kaikista ei tietenkään ole unelmiensa toteuttajiksi, mutta joistakuista todellakin on, ja siksi on syytä miettiä, miksi jotkut onnistuvat. Vaikkapa siirtolaisuus, jolla on rakennettu esim USA. Köyhiä he olivat, isoine unelmineen. Iso esimerkki, mutta kertova.
Miksei sitten pienempiäkin unelmia voisi toteuttaa? Kaikki on oman pääkopan sisällä. Oma tahto on löydettävä itse, se on elämän isoja oppeja.
Ne siirtolaiset jotka pääsivät omaisuuteen kiinni tulivat aikakautena jolloin töihin vain marssittiin sisään ja otettiin palkka vastaan tehdystä työstä.
Nykyajan siirtolaisista yksikään ei tule jenkeissä omistamaan yhtään mitään ja heitä riistetään nälkäpalkalla. En puhu siis mistään aasialaisista asiantuntijoista ja intialaisista koodareista, vaan niistä tavallisista bulkkityöntekijöistä.
Vika on siinä ettei mitään yritetäkkään muuta kuin sossusta ja kelasta nostella tukia. Ei hankita mitään ammattia eikä osata mitään tehdä mutta kamalat palkkavaatimukset.
Köyhyys on hyvä pohja unelmoida. Köyhänä vuokralla asuvana lapsena unelmoin omasta talosta ja takasta jota saa polttaa silloin kun haluaa, puutarhasta joka on kaunis. Ja veneestä.
Kaikki nuo ovat toteutuneet (omilla valinnoilla ja ahkeruudella), jos ne olisi olleet perheessä valmiina ei niitä sen kummemmin edes arvostaisi.
Kyse on henkisestä köyhyydestä, ellei osaa haaveilla. Sitä ei rahalla voi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Se että lapsuuden elää köyhyydessä ei ole este, mutta vanhempien asenteet koulutusta ja työntekoa kohtaan ovat todella tärkeitä. Kannustaminen ja esimerkkinä oleminen on tärkeää.
Tämä. Aina olet huono ja tyhmä, turha edes yrittää mitään. Läksyissä tai kokeisiin lukemisessa ei autettu, sitten raivottiin kun ei lapsi osaa itseään opettaa.
Kyllä on vaikeaa nuorena/aikuisena rämpiä irti siitä koko lapsuuden jatkuneesta nujerruksesta.
Unelmointi edellyttää mielikuvitusta, ei suinkaan kalliita harrastuksia. Ei ihan suotta kehoteta lapsia lukemaan kirjoja ja vanhempia lukemaan pienille lapsilleen. Valitettavan monelta köyhän perheen lapselta puuttuu mielikuvitus. Heidän elämänsä on näköalatonta, mielikuvitus ei kehity ja siten he eivät osaa unelmoidakaan. Mielikuvituksen puuttuminen vaikuttaa negatiivisesti myös loogiseen päättelykykyyn, ongelmanratkaisutaitoihin sekä luovuuteen ja tämä taas heikentää lapsen pärjäämistä koulussa ja työelämässä.
Köyhien perheiden lapsissa on paljon potentiaalia, joka jää käyttämättä. Siihen ei auta jääkiekko tai motocross harrastuksena. Miten saataisiin tämä potentiaali käyttöön? Mielikuvitus lapsille? Kun itse olin lapsi, koulu järjesti koulun tiloissa monenlaista harrastustoimintaa koulupäivän päätteeksi. Oli elokuvakerhoa, kirjallisuuskerhoa, tiedekerhoa, kokkikerhoa, kuviskerhoa jne. Lähisukulaiseni 4 v käy ohjelmoinnin alkeita leikin kautta opettavassa robottikerhossa, mutta tämä kerho on maksullinen. Mietin, miksei kuntien sivistystoimi voisi alkaa järjestää taas kerhotoimintaa lapsille. Tietysti rahan takia, mutta eikö rahaa voisi kuitenkin käyttää tähänkin tarkoitukseen? Käytetäänhän sitä paljon turhempaankin.
Se että lapsuuden elää köyhyydessä ei ole este, mutta vanhempien asenteet koulutusta ja työntekoa kohtaan ovat todella tärkeitä. Kannustaminen ja esimerkkinä oleminen on tärkeää.