Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?
Markka-ajan hyvinvointi
09.10.2019 |
Markka-aikana (80-luvulla) oli ihan normaalia, että perheen äiti oli lasten kanssa kotona ja vain isä kävi töissä.
Silti duunarikin pystyi silloin yksin elättämään perheensä, maksamaan omakotitalon ja auton. Työttömyyttä ei silloin juuri tunnettu.
Nyt euroaikana monissa perheissä molemmat vanhemmat käyvät töissä, asutaan betoniyksiössä ilman autoa ja iltaisin seistään leipäjonossa. Verotus ja maksut nousevat vuosi vuodelta. Silti yhteiskunnan rahat on loppu ja ihmisetkin jo velkaantuvat.
Kommentit (1114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut todella nopeaa laajakaistaa, viittä eri kännykkäliittymää (tosin yksi kännykkä maksoi kahden kuukauden palkan), tojotat ja datsunit sai viedä pikkupajalle huoltoon / korjaukseen eikä tarvinnut maksaa merkkihuolloista, kätevin huolsi autonsa tietty itse. Autolla ajettiin aika vähän, kesällä mentiin pyörillä.
80-luvulla matkapuhelimia oli lähinnä yrittäjillä ja todella tärkeillä työntekijöillä. Vasta 90-luvulla matkapuhelimet alkoivat yleistyä yksityiskäytössä tavallisilla ihmisillä.
Olivat aluksi törkeän kalliita. Ja autoissa oli sellanen iso laatikko, oli olevinaan autopuhelin. Yrittäjillä nimenomaan.
Joo, juttelin juuri tuollaisesta puhelimesta isäni kanssa, kertoi maksaneensa puhelimesta 80-luvulla 14 000 mk.
Tilastokeskuksen sivulla on laskuri johon laitoin tuon summan. Antoi tällaiset tiedot
Vuoden 1983 rahamäärää 14 000,00 markkaa vastaava rahamäärä vuonna 2018 oli 5 302,99 euroa.
Elinkustannusindeksi vuonna 1983 oli 104 813.
Elinkustannusindeksi vuonna 2018 oli 236 055.
Muutos vuodesta 1983 vuoteen 2018 oli 2,25-kertainen eli +125,22 %.
Keskimääräinen vuotuinen inflaatioprosentti tällä aikavälillä oli 2,35.
En ole kyllä ihan varma mikä tuo ostovuosi oli, saattoi olla muutaman vuoden myöhemminkin.
Mobira Talkman 450 julkaistiin myyntiin 1984. Mobira Cityman 900 oli ensimmäinen "kännykkä", eli maitopurkin kokoinen vajaan kilon painava puhelin, joka saattoi mahtua jopa povitaskuun. Cityman julkaistiin 1987 ja maksoi 24.000mk.
Olisikohan ollut sitten se. Muistan myös hyvin kuinka ensimmäiseen autopuhelimeen ei voinut soittaa suoraan, vaan sinne soitettiin keskuksen kautta. Jouluksi tuo keskus suljettiin.
Käsivälitteinen arp. Ei siis vielä edes nmt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sääntelyn purkaminen 80-luvulla, vahvan markan politiikka ja delvalvaatiot, NL:n romahdus, 90-luvun lama ja pankkikriisi jne.
Harva nyt muistaa, ettei 80-luvulla kaikki ollut niin hienosti, esim. vuokrasäätelyn vuoksi vuokra-asuntoja oli lähes mahdotonta saada, ellei ollut tarpeeksi köyhä kaupungin asuntoon, asuntolainaa sai edullisella peruskorolla, mutta pankit eivät saaneet myöntää sitä kuin tietyn määrän, minkä vuoksi pankkiin mentiin hattu kourassa lainaa anelemaan. Jos lainan sai, niin korko oli kiinteä ja todella edullinen, ja koska inflaatiokin oli nykyistä korkeampi jatkuvien delvalvaatioiden ja yleisen noususuhdanteen vuoksi, oli reaalikorko negatiivinen.
Nykyään se ei olisi mahdollista, koska eletään gloobaalissa ympäristössä, joten sinänsä turha kaipailla sitä aikaa. Ja vaikka ehkä joku asia saattoi olla paremmin, niin toinen oli sitten huonommin, ei se kaikille mitään kulta-aikaa ollut
Moni muistelee vain sitä että lainojen korot olivat korkeita, mutta tosiaan tosiasiassa asuntolainat olivat erittäin kanattavia ja realikorot tosiaan käytännössä negatiivisia. Opintolainaakin kannatti ottaa ja laittaa vaikka kokeakorkoiselle säästötilelle, jos ei mihinkään muuhun tarvinnut.
No nythän sitä opintolainaa erityisesti kannattaa ottaa. Korko on olematon, mistä vaan sijoituksesta saat enemmän.
Markkinoiden paras säästötilikorko taitaa olla tällä hetkellä 1% ja tuostakin "tulosta" pitää nykyään maksaa veroa.
No daa, puhuttiinkin sijoituksista.
Ja kyllä, veroa on maksettu pääomatuloista, on ne säästötilin korkoja tai osinkoja, jo 80-luvulla.
Pankkitilien koroilla on jokin veroton katto, olisiko ollut 2.500 FIM, jonka ylimenevästä vasta maksettiin veroa. Tytär syntyi -88 ja hänelläkin oli määräaikaistalletuksia nimissään juurikin tuon verottomuuden takia. Korko taisi olla parhaimmillaan liki 16% 3kk talletukselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sääntelyn purkaminen 80-luvulla, vahvan markan politiikka ja delvalvaatiot, NL:n romahdus, 90-luvun lama ja pankkikriisi jne.
Harva nyt muistaa, ettei 80-luvulla kaikki ollut niin hienosti, esim. vuokrasäätelyn vuoksi vuokra-asuntoja oli lähes mahdotonta saada, ellei ollut tarpeeksi köyhä kaupungin asuntoon, asuntolainaa sai edullisella peruskorolla, mutta pankit eivät saaneet myöntää sitä kuin tietyn määrän, minkä vuoksi pankkiin mentiin hattu kourassa lainaa anelemaan. Jos lainan sai, niin korko oli kiinteä ja todella edullinen, ja koska inflaatiokin oli nykyistä korkeampi jatkuvien delvalvaatioiden ja yleisen noususuhdanteen vuoksi, oli reaalikorko negatiivinen.
Nykyään se ei olisi mahdollista, koska eletään gloobaalissa ympäristössä, joten sinänsä turha kaipailla sitä aikaa. Ja vaikka ehkä joku asia saattoi olla paremmin, niin toinen oli sitten huonommin, ei se kaikille mitään kulta-aikaa ollut
Moni muistelee vain sitä että lainojen korot olivat korkeita, mutta tosiaan tosiasiassa asuntolainat olivat erittäin kanattavia ja realikorot tosiaan käytännössä negatiivisia. Opintolainaakin kannatti ottaa ja laittaa vaikka kokeakorkoiselle säästötilelle, jos ei mihinkään muuhun tarvinnut.
Juurikin näin. Inflaatio söi koron. Asuntolainaa sai aika niukasti, olisiko tyypillisesti vaadittu 50% omarahoitusosuus.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin oli oikeasti työvoimapula. Sitä paikkaamaan ei voinut tuoda työvoimaa Virosta, Romaniasta tai Filippiineiltä, joten firmojen piti maksaa suomalaisille kunnolla.
Suuret ikäluokat olivat parhaassa työiässään. Työtätekevien osuus väestöstä oli suurempi kuin maassa koskaan ennen sitä tai sen jälkeen. Verorasitus pysyi siksi kohtuullisena. (Itse asiassa liiankin kohtuullisena, sillä olisi pitänyt kerätä enemmän veroja ja sillä tavoin valmistautua tulevaan lamaan.)
Neuvostoliitto oli vielä olemassa. Asia, mikä usein unohdetaan, on se, että iso suunnitelmatalous tuossa naapurissa ei ollut sillä tavoin kansainvälisten suhdanteiden heiteltävänä kuin markkinataloudet. Suomen taloutta vakautti pitkään se, että kansainvälisen lamankin aikana oli heti vieressä maa, joka halusi ostaa vientituotteitamme. Vastineeksi saatiin mm. kohtalaisen halpaa energiaa. Ja niitä jo ketjussa mainittuja Ladoja, niin köyhemmälläkin duunarilla oli varaa autoon.
80-luvulla vallitsi lisäksi kansainvälinen noususuhdanne. Sitten tulivat vielä ne hullut vuodet, kun pankkitoimintaa vapautettiin ja pankit alkoivat syytää sekä ihmisille että yrityksille rahaa ovista ja ikkunoista. Se aloittajan muistelema duunarin omistama asunto saattoi oikeasti olla lähinnä pankin omistuksessa. Kaikki ottivat lainaa kun uskoivat että pystyvät maksamaan sen pois, eli hommaa pyöritettiin velkarahalla. Romahdus 90-luvulla oli sitten karu, eikä todellakaan johtunut mistään eurosta, toisin kuin aloittaja uumoilee.
Höpöhöpö taas. Muistan 80-luvun lopusta, kuinka meidän okt-talo oli jo maksettu, ja sitä rahaa tyrkytettiin niin paljon pankeista, että mun isä mietti ihan tosissaan, pitäisikö pientä perheyritystä suurentaa halvalla lainalla. Lainarahaa tulvi muistaakseni nimenomaan Amerikasta. Onneksi isäni ei lähtenyt laajentamaan.
Ne jotka kaatuivat 90-luvun alussa oli niitä, jotka olivat lainanneet rahaa törkeän paljon ilman kunnollisia vakuuksia tai varallisuutta, eli ottaneet massiivisen riskin. Siksi lähti kämppä tai firma alta. Kamalinta oli kuitenkin se, että pankit ottivat nuo kämpät ja firmat todella alhaiseen hintaan. Eli sulle saattoi jäädä vielä paljon lainaa, vaikka kämppäkin meni.
Oiot mutkia.
Kun markka päästettiin kellumaan, dollariin sidotut lainat kasvoivat moninkertaisiksi yhdessä yössä.
Ei aina ollut syynä holtiton velanotto.No olihan se holtitonta siinä mielessä että näiden valuuttalainojen riskejä ei ymmärretty, vaan niitä otettiin niin paljon kuin saatiin, koska ne olivat koroltaan mielettömän halpoja verrattuna siihen mitä kotimaan rahoitusmarkkinoilla oli tottu. Naapurissa oleva yrittäjä meni nurin kun heidän japanilaiset lainat taisi triplaantua lyhyessä ajassa.
80-luvun lopussa pankit tyrkyttivät rahaa osakesijoittamiseen ja ties mihin riskialttiiseen toimintaan. Se oli ihan tavallista että pankinjohtaja myönsi lainaa sillä ehdolla että saa siitä itse siivun. Esimerkiski 100.000mk vakuudetonta lainaa, josta "järjestelypalkkiona" pankinjohtajalle 20.000mk. Laman iskiessä 90-luvun alussa tällaiset pankinjohtajat tekivät usein itsemurhan kun kaikki lähti alta.
Sitä dollarisidonnaista lainaa oli monella yrittäjällä sen hetkisen kurssin ja vakuusarvojen suhteen terve määrä.
Kun markka päästettiin kellumaan, lainat suhteessa liikevaihtoon js vakuusarvoon kävivät kestämättömiksi.
Riskiä ei tiedostettu, koska markka luvattiin pitää vahvana.
Markan päästäminen kellumaan tuli monelle yllätyksenä.
Kuten kuvasit, seuraus oli yleensä omaisuuden realisointi pilkkahintaan. Jos yritysmuoto oli jokin muu kuin oy, oli henkilökohtainenkin tragedia tosiasia.
No, olin nuori kloppi tuohon aikaan, eikä koskettanut minua tai perhettämme henkilökohtaisesti.
Ennen kellutusta tuli devalvaatio josta Viinanen sanoi ettei sitä tule tai ole suunnitelmissa. Yhteisvaikutuksena korotus lainoihin noin 40% luokkaa.
Kahden lapsen haalareihin meni arviolta muutama satanen (euroissa) koko lapsien lapsuuden aikana, olivat halpoja ja niitä korjattiin ja kierrätettiin. Nykymammojen pitää saada kerttulille haalareita arviolta kolmella tonnilla per kahden lapsen lapsuus.
Lisäksi elämä ei ole nykyään minkään arvoista jos sinulla ei ole iPhonea sekä viikottaista sushi- ja lattehetkiä ystävättärien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä ollut kulttuurinrikastajia imemässä pottia tyhjäksi sitä mukaa kuin sitä kantaveronmaksajat yrittää kasvattaa.
Joutilaita on ollut aina ihan omasta takaa riittävästi.
80-luvulla ei juuri joutilaita ollut. Töitä sai jos halusi, töihin kelpasi vähän hitaampkin tekijä, ja palkat olivat niin hyvät että kannatti ottaa vastaan mikä tahansa duuni. Käytännössä niitä pääsi valikoimaan.
Vähän rajaa nyt tähän "ennen oli kaikki paremmin" muisteloon. Eivät kaikki paikat ennenkään olleet hyviä ja aika paljon oli köyhiä työssä käyviä silloinkin. Ei siivoojan hommasta, kaupan kassasta tai talonmiehen työstä silloinkaan kummoisia palkkoja makseltu. Yksiössä asui ihan perheitäkin kun ei ollut muuhun varaa.
Kyllä, ja sinkut matalapalkkatyöläiset olivat monesti alivuokralaisena, eivät suinkaan omissa asunnoissa.
Opiskelijana asuin alivuokralaisena ja iltaisin piti vahtia lapsia. Vaini pieni ( 8 neliöä) huone oli minun, yhteinen keittiö ja vessa perheen kanssa. Jyväskylässä 1980.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli muuten kovvoo hommoo tuolloin Viinasella kierrellä ympäri maailmaa hattu kourassa rahaa anelemassa. Silloin oli valtiomme ihan sentin päässä totaalisesta konkurssista.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin oli oikeasti työvoimapula. Sitä paikkaamaan ei voinut tuoda työvoimaa Virosta, Romaniasta tai Filippiineiltä, joten firmojen piti maksaa suomalaisille kunnolla.
Suuret ikäluokat olivat parhaassa työiässään. Työtätekevien osuus väestöstä oli suurempi kuin maassa koskaan ennen sitä tai sen jälkeen. Verorasitus pysyi siksi kohtuullisena. (Itse asiassa liiankin kohtuullisena, sillä olisi pitänyt kerätä enemmän veroja ja sillä tavoin valmistautua tulevaan lamaan.)
Neuvostoliitto oli vielä olemassa. Asia, mikä usein unohdetaan, on se, että iso suunnitelmatalous tuossa naapurissa ei ollut sillä tavoin kansainvälisten suhdanteiden heiteltävänä kuin markkinataloudet. Suomen taloutta vakautti pitkään se, että kansainvälisen lamankin aikana oli heti vieressä maa, joka halusi ostaa vientituotteitamme. Vastineeksi saatiin mm. kohtalaisen halpaa energiaa. Ja niitä jo ketjussa mainittuja Ladoja, niin köyhemmälläkin duunarilla oli varaa autoon.
80-luvulla vallitsi lisäksi kansainvälinen noususuhdanne. Sitten tulivat vielä ne hullut vuodet, kun pankkitoimintaa vapautettiin ja pankit alkoivat syytää sekä ihmisille että yrityksille rahaa ovista ja ikkunoista. Se aloittajan muistelema duunarin omistama asunto saattoi oikeasti olla lähinnä pankin omistuksessa. Kaikki ottivat lainaa kun uskoivat että pystyvät maksamaan sen pois, eli hommaa pyöritettiin velkarahalla. Romahdus 90-luvulla oli sitten karu, eikä todellakaan johtunut mistään eurosta, toisin kuin aloittaja uumoilee.
Höpöhöpö taas. Muistan 80-luvun lopusta, kuinka meidän okt-talo oli jo maksettu, ja sitä rahaa tyrkytettiin niin paljon pankeista, että mun isä mietti ihan tosissaan, pitäisikö pientä perheyritystä suurentaa halvalla lainalla. Lainarahaa tulvi muistaakseni nimenomaan Amerikasta. Onneksi isäni ei lähtenyt laajentamaan.
Ne jotka kaatuivat 90-luvun alussa oli niitä, jotka olivat lainanneet rahaa törkeän paljon ilman kunnollisia vakuuksia tai varallisuutta, eli ottaneet massiivisen riskin. Siksi lähti kämppä tai firma alta. Kamalinta oli kuitenkin se, että pankit ottivat nuo kämpät ja firmat todella alhaiseen hintaan. Eli sulle saattoi jäädä vielä paljon lainaa, vaikka kämppäkin meni.
Oiot mutkia.
Kun markka päästettiin kellumaan, dollariin sidotut lainat kasvoivat moninkertaisiksi yhdessä yössä.
Ei aina ollut syynä holtiton velanotto.No olihan se holtitonta siinä mielessä että näiden valuuttalainojen riskejä ei ymmärretty, vaan niitä otettiin niin paljon kuin saatiin, koska ne olivat koroltaan mielettömän halpoja verrattuna siihen mitä kotimaan rahoitusmarkkinoilla oli tottu. Naapurissa oleva yrittäjä meni nurin kun heidän japanilaiset lainat taisi triplaantua lyhyessä ajassa.
80-luvun lopussa pankit tyrkyttivät rahaa osakesijoittamiseen ja ties mihin riskialttiiseen toimintaan. Se oli ihan tavallista että pankinjohtaja myönsi lainaa sillä ehdolla että saa siitä itse siivun. Esimerkiski 100.000mk vakuudetonta lainaa, josta "järjestelypalkkiona" pankinjohtajalle 20.000mk. Laman iskiessä 90-luvun alussa tällaiset pankinjohtajat tekivät usein itsemurhan kun kaikki lähti alta.
Sitä dollarisidonnaista lainaa oli monella yrittäjällä sen hetkisen kurssin ja vakuusarvojen suhteen terve määrä.
Kun markka päästettiin kellumaan, lainat suhteessa liikevaihtoon js vakuusarvoon kävivät kestämättömiksi.
Riskiä ei tiedostettu, koska markka luvattiin pitää vahvana.
Markan päästäminen kellumaan tuli monelle yllätyksenä.
Kuten kuvasit, seuraus oli yleensä omaisuuden realisointi pilkkahintaan. Jos yritysmuoto oli jokin muu kuin oy, oli henkilökohtainenkin tragedia tosiasia.
No, olin nuori kloppi tuohon aikaan, eikä koskettanut minua tai perhettämme henkilökohtaisesti.
Ennen kellutusta tuli devalvaatio josta Viinanen sanoi ettei sitä tule tai ole suunnitelmissa. Yhteisvaikutuksena korotus lainoihin noin 40% luokkaa.
Koko valtioneuvosto presidentiä myöden vannoi vahvan markan nimeen ja pysymiseen ERM:ssä sovituissa rajoissa tekemällä interventio-ostoja. Ainoa soraääni oli Väyrynen. Keskuspankilta loppuivat pelimerkit ja oli pakko devalvoida. Kyllä yrittäjätkin tiesivät valuuttalainojen riskit, mutta niitä vähäteltiin ja toisaalta hölmönä kuviteltiin, ettei Suomessa koskaan voida devalvoida yli 10%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti oli köyhiäkin, mutta keskiluokka pärjäsi ihan mukavasti. Duunarin palkalla rakensi omakotitalon ja vaimo kävi osapäivähommissa lasten ollessa koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sääntelyn purkaminen 80-luvulla, vahvan markan politiikka ja delvalvaatiot, NL:n romahdus, 90-luvun lama ja pankkikriisi jne.
Harva nyt muistaa, ettei 80-luvulla kaikki ollut niin hienosti, esim. vuokrasäätelyn vuoksi vuokra-asuntoja oli lähes mahdotonta saada, ellei ollut tarpeeksi köyhä kaupungin asuntoon, asuntolainaa sai edullisella peruskorolla, mutta pankit eivät saaneet myöntää sitä kuin tietyn määrän, minkä vuoksi pankkiin mentiin hattu kourassa lainaa anelemaan. Jos lainan sai, niin korko oli kiinteä ja todella edullinen, ja koska inflaatiokin oli nykyistä korkeampi jatkuvien delvalvaatioiden ja yleisen noususuhdanteen vuoksi, oli reaalikorko negatiivinen.
Nykyään se ei olisi mahdollista, koska eletään gloobaalissa ympäristössä, joten sinänsä turha kaipailla sitä aikaa. Ja vaikka ehkä joku asia saattoi olla paremmin, niin toinen oli sitten huonommin, ei se kaikille mitään kulta-aikaa ollut
Moni muistelee vain sitä että lainojen korot olivat korkeita, mutta tosiaan tosiasiassa asuntolainat olivat erittäin kanattavia ja realikorot tosiaan käytännössä negatiivisia. Opintolainaakin kannatti ottaa ja laittaa vaikka kokeakorkoiselle säästötilelle, jos ei mihinkään muuhun tarvinnut.
Lainojen korot olivat korkeita 80-luvun lopulla, kun pääomien säätelystä luovuttiin, mutta 80-luvun alupuolella se oli vielä voimassa. Säätelystä luovuttiin pikkuhiljaa 80-luvun aikana, tilanne vuosikymmenen alussa oli erilainen kuin lopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sossuun ja toisten eläkkeisiinhän ne suomalaisten rahat verotuksen kautta katoaa. Saa nähä milloin kupla poksahtaa.
Vierailija kirjoitti:
No ei pystynyt. Kyllä tuohon on silloinkin pitänyt olla jo tosi hyvä palkka, tai molempien keskiluokkaisessa tyossä. Esim. oma äitini oli kotiäitinä noin 5 vuotta, ja olimme todella koyhiä. Autona pienin ja halvin mahdollinen käytetty fiat, vuokralla asuttiin, ja ruokana oli perunaa ja jauhelihaa. Uusia vaatteita jne ei saatu ikinä, eikä meillä ollut edes puhelinta. Kun myohemmin äitikin meni toihin, peräti saatiin hommattua lankapuhelin ja VHS-videot, mutta esim. mitään maksullista ei harrastettu koskaan ja yhä vaatteet oli enimmäkseen kirpparilta, jo Halpahallin halvimmat lenkkarit oli luksusta. Samalla pikkuautolla ajettiin yli 15 vuotta.
Pikkuisen on ap:lla aika kullannut muistot.
En tiedä ap:sta, mutta riippunee siitäkin missä asui.
Itsellä äiti oli kotiäitinä. Isä töissä duunarina, mutta melko hyvin tienaavana sellaisena. Ja oli erittäin säästeliäät vanhemmat mulla. Siksi oli omakotitalo. Autoa ei, kun ei sille ollut tarvetta pikkukaupungissa. Ei ulkomaanmatkoja. Syötiin kotiruokaa, äiti osasi kyllä kokata monipuolisesti.
Eli ainakin pikkukaupungissa oli mahdollista asua omakotitalossa vaikka vain toinen vanhemmista töissä. Ei ollut ainut tälläinen tapaus vanhempani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei pystynyt. Kyllä tuohon on silloinkin pitänyt olla jo tosi hyvä palkka, tai molempien keskiluokkaisessa tyossä. Esim. oma äitini oli kotiäitinä noin 5 vuotta, ja olimme todella koyhiä. Autona pienin ja halvin mahdollinen käytetty fiat, vuokralla asuttiin, ja ruokana oli perunaa ja jauhelihaa. Uusia vaatteita jne ei saatu ikinä, eikä meillä ollut edes puhelinta. Kun myohemmin äitikin meni toihin, peräti saatiin hommattua lankapuhelin ja VHS-videot, mutta esim. mitään maksullista ei harrastettu koskaan ja yhä vaatteet oli enimmäkseen kirpparilta, jo Halpahallin halvimmat lenkkarit oli luksusta. Samalla pikkuautolla ajettiin yli 15 vuotta.
Pikkuisen on ap:lla aika kullannut muistot.
En tiedä ap:sta, mutta riippunee siitäkin missä asui.
Itsellä äiti oli kotiäitinä. Isä töissä duunarina, mutta melko hyvin tienaavana sellaisena. Ja oli erittäin säästeliäät vanhemmat mulla. Siksi oli omakotitalo. Autoa ei, kun ei sille ollut tarvetta pikkukaupungissa. Ei ulkomaanmatkoja. Syötiin kotiruokaa, äiti osasi kyllä kokata monipuolisesti.
Eli ainakin pikkukaupungissa oli mahdollista asua omakotitalossa vaikka vain toinen vanhemmista töissä. Ei ollut ainut tälläinen tapaus vanhempani.
Tämäpä nimenomaan! Monet muistelee kuinka oli halpaa elää omakotitalossa silloin ihanassa lapsuudessa Pihtiputaalla, mutta nykyään vaatisi samaa elintasoa Helsingissä. Kyllä nykyäänkin 2000 euron palkalla saa ostettua omakotitalon yksinään, mutta kaupunki on sitten joku muuttotappiokunta jonne kukaan ei halua :/
Suomesta saa jopa 10K hinnalla omakotitaloja, mutta ne sijaitsevat korvessa... Samaten kerrostalokolmion vaikka 20K hintaan mutta tässäkin sijainti on onneton.
Nykyään työpaikat ovat kasvukunnissa ja maaseutu tyhjenee, mikä korottaa asumisen kustannuksia isoissa kaupungeissa.
Itse olen lapsena asunut omakotitalossa Korsossa. Ihan duunarituloilla se hankittiin ja asuttiin oikein mukavasti. Oli sen ajan normivehkeet, TV, videonauhuri, stereot ja lankapuhelin. Keskiluokkainen auto. Ulkomaille ei juuri matkustettu ja muistan, että lentäminen oli kallista. Jokunen kerta käytiin autolla Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä ollut kulttuurinrikastajia imemässä pottia tyhjäksi sitä mukaa kuin sitä kantaveronmaksajat yrittää kasvattaa.
Joutilaita on ollut aina ihan omasta takaa riittävästi.
80-luvulla ei juuri joutilaita ollut. Töitä sai jos halusi, töihin kelpasi vähän hitaampkin tekijä, ja palkat olivat niin hyvät että kannatti ottaa vastaan mikä tahansa duuni. Käytännössä niitä pääsi valikoimaan.
Vähän rajaa nyt tähän "ennen oli kaikki paremmin" muisteloon. Eivät kaikki paikat ennenkään olleet hyviä ja aika paljon oli köyhiä työssä käyviä silloinkin. Ei siivoojan hommasta, kaupan kassasta tai talonmiehen työstä silloinkaan kummoisia palkkoja makseltu. Yksiössä asui ihan perheitäkin kun ei ollut muuhun varaa.
Asuminen selittääkin paljon. Ei 80-luvulla oletettu, että joka lapselle olisi oma huone. Opiskelijalle normi oli solu tai vuokrahuone, siihen sai olla tyytyväinen ettei tarvinnut jakaa huonetta kenenkään kanssa. Nuoret työssäkäyvätkin vielä saattoivat asua alivuokralaisena.
Elinkustannuksiin (sen aikaisiin normaaleihin elinkustannuksiin) suhteutettuna pienimmät palkat kuitenkin olivat parempia. Ja ennen muuta työsuhteet olivat jatkuvia. Vuokratyövoimaa ei käytetty.
Itsehän tein opintojen ohessa juuri tuollaisia "hanttihommia", ja kyllä niistäkin hyvin säästöön jäi.
Vierailija kirjoitti:
Perheverotus poistui. Siksi.
Siis ei pysty yhden palkalla koko perhe enää elämään.
Siihen aikaan työnantaja ei ottanut itselleen kaikkea.
Alue: Aihe vapaa
Ja samaa toiset yrittävät liittyen ulkomaalaisten työntekijöiden tarveharkintaan. Ongelma näkyy hyvin mm. postissa.
https://www.suomenuutiset.fi/postin-jakelutyontekija-suomen-uutisille-u…