Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?
Markka-aikana (80-luvulla) oli ihan normaalia, että perheen äiti oli lasten kanssa kotona ja vain isä kävi töissä.
Silti duunarikin pystyi silloin yksin elättämään perheensä, maksamaan omakotitalon ja auton. Työttömyyttä ei silloin juuri tunnettu.
Nyt euroaikana monissa perheissä molemmat vanhemmat käyvät töissä, asutaan betoniyksiössä ilman autoa ja iltaisin seistään leipäjonossa. Verotus ja maksut nousevat vuosi vuodelta. Silti yhteiskunnan rahat on loppu ja ihmisetkin jo velkaantuvat.
Kommentit (1114)
Vierailija kirjoitti:
Asun maaseudulla ja meillä päin (itäisessä Hämeessä) melkein kaikki naiset olivat kotirouvia elleivät sitten olleet maatalon emäntiä. Vain muutamat naiset kävivät töissä. Ja työttömyyttä ei tunnettu. Tai jos joku oli työtön niin syy oli oma; yleensä viina. Työikäiset sairaat/työrajoitteiset siirrettiin automaattisesti sairaseläkkeelle eikä heitä roikotettu työttömyyskortistossa. Kaikille riitti töitä ja jokaiseen paikkaan oli tulijoita. Eikä mitään työtä halveksittu kuten nykyisin. Minun isäni oli kunnan virkamiehiä ja äitini oli kotirouva eli olimme keskiluokkaa tuon ajan kategoriassa. Meitä sisaruksia oli neljä, asuimme omakotitalossa, ei ollut omia huoneita jokaiselle, eikä perheemme tehnyt ulkomaan lomamatkoja (eivät naapuritkaan) eikä juostu viimeisimmän tekniikan perässä. Nälkää ei nähty, mutta säästeliäästi elettiin - se oli sen ajan henkeä.
70-luvun aikana naiset siirtyivät sankoin joukoin töihin, n. 800 000 naista enemmän meni töihin. Silloin alkoi sitten jäädä osa ihmisistä työttömäksikin, miehiäkin, kun oli niin paljon työvoimaa tarjolla. Toki osa porukkaa lähti 70-luvulla Ruotsiin töihin.
Esim talo jossa asumme maksoi edellisille omistajille n. 1/10 siitä, mitä me siitä maksamme.
Ja Suomessa ei ole koskaan ollut mitään kotirouvskulttuuria. Haiskahtaa kommunismilta!
Vierailija kirjoitti:
No ei ollut normaalia 80-luvulla tai aiemminkaan Suomessa. Täällä naiset ovat aina osallistuneet maatilan töihin tai olleet työelämässä. Ei ole ollut mitään kotirouvakulttuuria.
Ei pidä paikkaansa. Asuin lapsuuteni rintamamiestaloalueella 50-60-luvuilla ja lähes joka perheessä, joissa oli yli 3 lasta oli äiti kotona ja isät ihantavallisissa tehdastöissä.
Meillä kolmella lapsella oli yhteinen fillari ja yhteiset sukset ja luistimet oli vain minulla vasta 10 vuotiaana, kun muut ei halunneet luistella.
Autoa ei ollut kuin kauppiaalla. Kukaan ei matkustellut ulkomailla.
Telkkari ostettiin Rooman olymipalaisten aikana 60.
Kaikki naapurit kävi meillä katsomassa telkkua.
Vaatimustaso oli ihan toinen kuin nykyään.
Moni kahden lapsenkin äiti oli kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei osteltu mitään ylimääräistä ja ruoka oli perusmättöä eikä käyty ulkona syömässä kuin erikoistapauksissa jne
Ei matkusteltu kuin kotimaassa ja silloinkin sukulaisissa yövyttiinMeidänkin aikaamme joskus tulevaisuudessa muistellaan noin, ettei ostettu mitään ylimääräistä.
Olihan 80-luvulla paljonkin ylimääräistä verrrattuna vaikka siihen, mitä oli joskus 60-luvun alussa. Esimerkiksi melkein kaikilla oli sellainen ylellisyys kuin televisio. Pakastimetkin olivat aika yleisiä. Kaikilla oli varaa käydä permanentissa. Kaupasta ostettiin paprikaa. Vanhemmillani oli moottorivene, sedällä kesämökki. Meillä opiskelijoilla oli varaa käydä discoissa ja siemailla limuviinoja. Mikäs oli käydessä, kun opintojen oheen sai töitä milloin vain halusi. Olo tuntui nimenomaan vauraalta ja että monenlaiseen ylellisyyteen on varaa.
Ostettiin merkkivaatteita ja muotivaatteita. Ei tilattu netistä, mutta tilattiin kyllä postimyynnillä kuvastoista. Keväisin pintamuotia muotiväreissä kesäksi, meikkiä Yves Rocherilta.
Lauantaisin käytiin perheellä ajelulla isompaan kaupunkiin markettiin, katseltiin kaikkea mutta ei juuri ostettu mitään. Syötiin juhlavasti porsaankyljystä marketin ravintolassa, se oli sitä ulkonasyömistä.
Paluumatkalla tupsahdettiin jollekkin tuttavaperheelle kahville. Illalla lämmitettiin sauna ja katseltiin kylpytakeissa Dallasia nahkasohvalla.
Paperia ei tehty niin paljon ympäri maailmaa.
Newsflash - kotiäitejä on NYKYÄÄN ENEMMÄN kuin 80-luvulla. (No joo, aonakin 2008 oli) Syynä varmaan pääasiallisesti kotihoidontuki. Eli toimii juuri niin kuin on toisaalta haluttu ja toisaalta pelätty eli naiset ovat vetäytyneet töistä sankoin joukoin kotiin. Lehtijuttu mainitsi myös 90-luvun laman, silloin alkoivat naiset taas jäädä kotiäideiksi ihan siitä syystä ettei ollut duunia ja trendi säilyy.
Itsekin muistan lapsuudesta parin kaverin äidin olleen kotiäiti ja poikaystävän äitikin on kuulemma ollut. Nykyään en tunne yhtään kotiäitiä. Veikkaan, että juju on siinä että nuo kotiäitiperheet olivat niissä pikkutaajamissa mistä sitten taas minä + tuttavapiirini on lähtenyt kouluun ja kaupunkiin. Kotikylästä saisi nytkin talon muutamalla kymppitonnilla, ei olisi mikään ongelma pariskunnan toisen osapuolen tuloilla sitä maksella. Ja me ei kyllä ollessani lapsi harrastettu mitään (poislukien marjastus ja sienestys ja kitkeminen..), ei shoppailtu, ei matkustettu, ei käyty leffassa, ei ollut yhtenäistä sisustusta, äiti ei meikannut muuta kuin sipaisun huulipunaa ja ripsaria joskus ja päähän laitettiin Tukkataika-kotipermanenttituote, ruoka oli nakkikastiketta ja jauhelihakastiketta ja maksakastiketta ja perunaa. Eli oli se elämäntyyli kaikilla tavoin aika erilainen kuin mitä nykyään odotetaan vaikkei huomioisi tekniikan kehitystä.
Vierailija kirjoitti:
Rahan ostovoima on heikentynyt. Tienasin vuonna 1985 noin 100.000 markkaa brutto, rahanarvonmuuntimen mukaan se vastaa noin 33.500 € nykyrahassa.
Vuonna 1984 valmistuneelle 100.000 FIM ansiot olivat toki korkeat, mutta huomattavasti 'leveämmin' sillä eli kuin 33.500 brutto-eurolla nyt eläisi. Asuminen pk-seudulla on suhteessa todella paljon kalliimpaa, mutta myös ihan peruseläminen on kautta linjan kalliimpaa. Silloin oli myös yhteiskunnan tuottammia palveluja saatavana. Meillä kävi muutaman kerran sairaan lapsen kotihoitaja kunnalta, kun lapsia ei sairauden takia voinut viedä tarhaan ja itse piti päästä töihin. Eikä muistaakseni edes maksanut mitään.
Töitäkin löytyi tekevälle ja siitä maksettiin palkkaa, jolla vähintäänkin tuli toimeen.
Mä muista meilläkin käyneen pari kertaa 80-luvun alussa kodinhoitaja sairaan lapsen vuoksi.
Jos lapsi oli kunnallisen päivähoidon piirissä, niin kodinhoitaja ei maksanut mitään.
Samoin päiväkodissa oli 0-maksuluokka, johon me kaikki köyhät asuntovelalliset kuuluimme.
Ei tainut monta lasta ollu maksavissa luokissa.
Sisustus ostettiin kerralla ja niin laadukasta kuin pystyi. Olohuone oli tärkeä, kun se näkyi vieraille. Muut huoneet oli vähän että mitä lipastoa oli tädiltä saanut tai mummolta jäänyt. Mattoja kudottiin itse.
Kalusteita maalattiin eri käyttöön. Ostettiin uusi jos edellinen kertakaikkiaan hajosi.
Opiskelemaan lähtiessä mulle vuokrattiin kalustettu alivuokrahuone.
Miehen kanssa sitten muutettiin yhteen omakotitalon yläkertaan ja saatiin sukulaisikta vanha keittiönplytä ym.
Vierailija kirjoitti:
Newsflash - kotiäitejä on NYKYÄÄN ENEMMÄN kuin 80-luvulla. (No joo, aonakin 2008 oli) Syynä varmaan pääasiallisesti kotihoidontuki. Eli toimii juuri niin kuin on toisaalta haluttu ja toisaalta pelätty eli naiset ovat vetäytyneet töistä sankoin joukoin kotiin. Lehtijuttu mainitsi myös 90-luvun laman, silloin alkoivat naiset taas jäädä kotiäideiksi ihan siitä syystä ettei ollut duunia ja trendi säilyy.
Itsekin muistan lapsuudesta parin kaverin äidin olleen kotiäiti ja poikaystävän äitikin on kuulemma ollut. Nykyään en tunne yhtään kotiäitiä. Veikkaan, että juju on siinä että nuo kotiäitiperheet olivat niissä pikkutaajamissa mistä sitten taas minä + tuttavapiirini on lähtenyt kouluun ja kaupunkiin. Kotikylästä saisi nytkin talon muutamalla kymppitonnilla, ei olisi mikään ongelma pariskunnan toisen osapuolen tuloilla sitä maksella. Ja me ei kyllä ollessani lapsi harrastettu mitään (poislukien marjastus ja sienestys ja kitkeminen..), ei shoppailtu, ei matkustettu, ei käyty leffassa, ei ollut yhtenäistä sisustusta, äiti ei meikannut muuta kuin sipaisun huulipunaa ja ripsaria joskus ja päähän laitettiin Tukkataika-kotipermanenttituote, ruoka oli nakkikastiketta ja jauhelihakastiketta ja maksakastiketta ja perunaa. Eli oli se elämäntyyli kaikilla tavoin aika erilainen kuin mitä nykyään odotetaan vaikkei huomioisi tekniikan kehitystä.
Kyllä etenkin 80-luvulla shoppailtiin. Muotia piti olla yllä. Samoin ruoka muuttui ensi kertaa eksoottisemmaksi. Ei enää perunaa ja kastiketta vaan italialaista, espanjalaista ja kiinalaista ruokaa. Kauppojen valikoimat laajenivat, Alkosta ostettiin muutakin kuin Kossua ja perusviinejä, firmat alkoivat kansainvälistymään.
Se kotona oleva äiti säästi kaikessa, itse tehtiin vauvav vatteet ja lakanatkin. Mitään vakuutuksia ei otettu.Kaikkeen äästettiin aia etukäteen. Miehet teki kahta työtä jos jotain asuntoa ostettiin. Arava-asunnon sai köyhäkin perhe. Osa lainasta oli ilman korkoa. Työsuhdesunto oli kaikilla virkamiehillä .
Puhutteko te 50 vai 60-luvusta ???
Sain lapsen 80-luvun lopulla enkä koskaan ennen tai sen jälkeen ole ollut niin rahaton kuin sen 12 kk. Pk-maksu sen jälkeen korkein , muistaakseni 1500mk.
Ei ikinä oltais pystytty miehen asentajan palkalla elämään. Kaikki tuttuni palasivat töihin kun lapsi oli noin vuoden. Ei olisi asuntolainoja muuten maksettu , oli inflaatio tai ei.
Auto oli, mutta silloin esim. Autovakuutusten bonukset alkoivat kertyä -20 % :sta.
Ja sitten 90-luvun alussa alkoi tapahtua kun kaikki räjähti ja puoli maata oli työttömänä , pankit repi pakkohuutokaupoissa mitä irti sai ja porukka ampui aivonsa pellolle.
Jotkut pääsivät mukaan 80-luvun kulutusjuhlaan, itse en tunne ketään joka olisi.
Meidänkin perheellä oli auto ja talo.
Talossa oli yksi makuuhuone ja me nukuttiin kaikki siellä. Ei mitään puutarhaa tai autokatosta.
Auto oli vanha ja pieni, isä korjasi sitä itse.
Äiti polki töihin pyörällä, ja teki viikonloppuisin lisätienestiä pitopalvelussa.
Että sellainen kulutusjuhla se.
Vierailija kirjoitti:
Puhutteko te 50 vai 60-luvusta ???
Sain lapsen 80-luvun lopulla enkä koskaan ennen tai sen jälkeen ole ollut niin rahaton kuin sen 12 kk. Pk-maksu sen jälkeen korkein , muistaakseni 1500mk.
Ei ikinä oltais pystytty miehen asentajan palkalla elämään. Kaikki tuttuni palasivat töihin kun lapsi oli noin vuoden. Ei olisi asuntolainoja muuten maksettu , oli inflaatio tai ei.
Auto oli, mutta silloin esim. Autovakuutusten bonukset alkoivat kertyä -20 % :sta.
Ja sitten 90-luvun alussa alkoi tapahtua kun kaikki räjähti ja puoli maata oli työttömänä , pankit repi pakkohuutokaupoissa mitä irti sai ja porukka ampui aivonsa pellolle.
Jotkut pääsivät mukaan 80-luvun kulutusjuhlaan, itse en tunne ketään joka olisi.
Päiväkotitaksat olivat kovat ja paikan saanti kiven alla. Äitiyspäiväraha oli myös tosi kova, siinä ei ollut mitään nykyisen kaltaista leikkuria, vaan suoraan joku prosentti palkasta.
Voin kyllä sanoa, että 80-luvulla otimme osaa iloiseen kulutusjuhlaan. Kovan markan ansiosta ulkomailla varsinkin oli hyvin rahaa käytössä kaikkeen kivaan. Matkat tosin nykymittapuun mukaan kalliita.
Vaatimustaso omalle kulutukselle oli huomattavasti alempi kuin nyt. Auto oli vanha ja talo pienempi kuin nyt. Talot ylipäätään olivat halvempia suuressa osassa maata, koska ei ollut tällaista tunkua vain muutamaan kasvukeskukseen. Meillä varakkaassa perheessä koti oli paljon askeettisempi kuin mitä nyt vastaavan tuloluokan talouksissa. Ei käyty kovinkaan usein matkoilla, ruoka oli paljon yksinkertaisempaa jne.
Ei matkusteltu, vaatteita ei ostettu joka päivä, ei käyty ulkona kahvilla eikä syömässä. Itse leikattiin hiukset.
Yksi puhelin jolla soitettiin vain ne asiat mitä ei henkilökohtaisesti voinut hoitaa.
Autot korjattiin itse. Jalan tai pyörällä pääosin liikkuminen.
Jos et käynyt marjassa niin tuskin kukaan lahjoitti omistaan.
Perunaa syötiin eri tavoilla ja leipää. Nykyään se on liika hiilarista ja lihottavaa.
Ruokatottumukset taisivat olla terveempiä. Ainakaan ylipainoisia ei ollut näin paljoa. 80-luvulla alkoi kauppohin tulla kaikkea eksoottista ja lehdissä oli paljon ruokaohjeita kaukomaiden ruokalajeista.
Muistan myös elävästi komeat olkatoppaukset ja silkkipuvut eritoten miehillä. Vapaa-ajan vaatteissa neon-värit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumiskustannukset oli alhaisemmat.
Ja ruuan hinta oli paljon matalampi.
Varmaan tästä löytyy tilastoja mitä se silloin on maksanut? Ihan vertailukelpoista tieto ei ole, koska nykyään einekset sun muut ovat tulleet perusaineiden tilalle.
Rahaa menee kaikkeen muuhun mitä "pitää" olla, siinä se kai lyhyesti. Ostetaan vähemmän vaatteita, asutaan ahtaammin, matkustetaan vähemmän...
Ei harrastettu niin paljoa ja niin kalliisti. Nythän siihen menee aika paljon rahaa ja aikaa.
Opintojen ohessa tehdyistä töistä sai ihan hyvin rahaa ja niitä töitä oli myös saatavana. Opiskelin -79-84 ja aina oli rahaa istua opiskelijakavereiden kanssa kapakassa.