Lue keskustelun säännöt.
Uusperheessä lapsettomana
12.07.2024 |
tärkeintä on tavallaan luovuttaa ja hyväksyä se, että menetät kotisi, rauhasti ja omat rutiinisi tyystin siksi ajaksi, kun puolisosi lapset ovat teillä.
Kotiisi voi milloin vain tulla kuka vain (lähinnä siis lasten kaverit), myös yöksi tai useammaksi, kotonasi on sotkua, lapset jättävät kaiken siihen mihin sattuu tipahtamaan, teinit haisevat ja mekastavat isolla joukolla, tulevat kotiin kolistelemaan myöhään minkä vuoksi et saa nukkua illalla, lapset kantavat kotiin tauteja jotka tarttuvat myös sinuun. Muutaman mainitakseni, lista on loputon.
Todellista vaikutusvaltaa sinulla ei ole oikein mihinkään. Kun osaa luopua kontrollista ja luovuttaa, loppu on smooth sailing. Jos ei pysty siihen, elämä on jatkuvaa räpiköintiä, eikä uusperhekuviota kannata yrittää. Tästä voi päätellä että äärimmäisen harvalle se sopii.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Tämä saattaa tulla sinulle yllätyksenä mutta tuollaista se perheellisen elämä on. Ihan niiden omien lastenkin kanssa. Pitäisikö tästä siis päätellä että äärimmäisen harvalle se sopii?
Olen tästä eri mieltä. Olen elänyt omaa perhearkea ja lasten aikuistuttua "uuden miehen" kanssa uusperhearkea, eikä näitä voi edes verrata toisiinsa.
Lasten vanhempi on viimekädessä vastuussa lasten säännöistä ja niiden noudattamisen valvomisesta. On äärimmäisen paljon helpompaa olla itse tämä vanhempi, kuin katsoa sivusta kun samassa taloudessa joku muu noudattaa omanlaistaan vanhemmuutta, vaikka tähän jonkinlainen nimellinen vaikutusvalta olisikin. Vaikutus on hyvin kokonaisvaltainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi puhut kodistasi? Eikö se ole niiden lasten koti?
Olet vapaa muuttamaan omaan kotiisi ja/tai hankkimaan lapsettoman puolison.
Sopisiko teille paremmin järjestely, jossa molemmilla omat asunnot?
Olen uusperheen äiti. Mulla oli samoja pulmia kuin sulla. Mutta. Voit kyllä määrittää sitä, kuinka paljon kavereita voi saapua, tyyliin yksi tai kaksi, ei isoa jengiä. Yökylään vain yksi kaveri, joka tuo kotoa lakanat ja pyyhkeen. Voit ehdottaa, että jos lapset sairastavat, niin tulisivat vasta terveinä, varsinkin koskien mahatautia! (Yleensä lasten äiti hoitaa mielellään lapsensa ihan itse.) Voit myös määrittää, että kavereille ei tarjoitta sapuskoja kuin poikkeustapauksissa.
Ei sinun hommasi ole passata yhtään sen enempää kuin lasten oikeat vanhemmatkaan. Saatat kyllä kokea vastustusta, jos koitat rajoittaa tiettyjä hommia, mutta sen jälkeen sekä miehesi että hänen eksänsä arvostavat sinua enemmän, kun et asetu kotiorjan asemaan.
Toki lapsettomana ihmisenä toisen ihmisen lapset ja heihin liittyvä vaiva on ymmärrettävää. Mutta tilannettahan sun ei tartte välttämättä kestää, jos se tuntuu kestämättömältä. Mieti asia tarkoin, ennen kuin alat lisääntymään miehesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti meillä ei ole toiminut noin. Minulle ei aina edes ilmoiteta, jos joku on tulossa yöksi. Selviää vasta kun itse kysyn, kun huomaan vieraat kengät tai pahimmillaan useammat eteisessä vielä myöhään illalla. Tällöin en ole voinut mitenkään vaikuttaa kuka on yötä ja milloin. Tämä onneksi hieman parantunut muutaman tiukkasanaisen keskustelun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti meillä ei ole toiminut noin. Minulle ei aina edes ilmoiteta, jos joku on tulossa yöksi. Selviää vasta kun itse kysyn, kun huomaan vieraat kengät tai pahimmillaan useammat eteisessä vielä myöhään illalla. Tällöin en ole voinut mitenkään vaikuttaa kuka on yötä ja milloin. Tämä onneksi hieman parantunut muutaman tiukkasanaisen keskustelun jälkeen.
Kuinka suuren osan omistat asunnosta? Ongelma on puoliso, eikä lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saattaa tulla sinulle yllätyksenä mutta tuollaista se perheellisen elämä on. Ihan niiden omien lastenkin kanssa. Pitäisikö tästä siis päätellä että äärimmäisen harvalle se sopii?
Olen tästä eri mieltä. Olen elänyt omaa perhearkea ja lasten aikuistuttua "uuden miehen" kanssa uusperhearkea, eikä näitä voi edes verrata toisiinsa.
Lasten vanhempi on viimekädessä vastuussa lasten säännöistä ja niiden noudattamisen valvomisesta. On äärimmäisen paljon helpompaa olla itse tämä vanhempi, kuin katsoa sivusta kun samassa taloudessa joku muu noudattaa omanlaistaan vanhemmuutta, vaikka tähän jonkinlainen nimellinen vaikutusvalta olisikin. Vaikutus on hyvin kokonaisvaltainen.
Niin ne sun kullannuput on niin ihania ja puolison lapset kusipäitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti meillä ei ole toiminut noin. Minulle ei aina edes ilmoiteta, jos joku on tulossa yöksi. Selviää vasta kun itse kysyn, kun huomaan vieraat kengät tai pahimmillaan useammat eteisessä vielä myöhään illalla. Tällöin en ole voinut mitenkään vaikuttaa kuka on yötä ja milloin. Tämä onneksi hieman parantunut muutaman tiukkasanaisen keskustelun jälkeen.
Kuinka suuren osan omistat asunnosta? Ongelma on puoliso, eikä lapset.
Toki on ja tiedostan sen kyllä. Lapsia en ole koskaan syyttänyt mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitten odotit kun muutit yhteen ihmisen kanssa, jolla on lapsia?
Sun kannattaa ehkä asua vain lapsettoman kumppanin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten odotit kun muutit yhteen ihmisen kanssa, jolla on lapsia?
Sun kannattaa ehkä asua vain lapsettoman kumppanin kanssa.
En odottanut mitään. Tiesin, että ongelmia on kyllä luvassa. Aloituksessa kerroin vain oman oivallukseni siitä, miten uusperheen "vanhempana" selviää. Minulla ja meillä menee tällä hetkellä oikein hyvin. Ei tarvetta erilleenmuuttoon. Lastenkin kanssa välit ovat ihan muutaman viime kuukauden aikana lähentyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta aina voi lähteä omilleen ja etsiä lapsettoman miehen tai naisen. Vapaita valintojahan nämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti meillä ei ole toiminut noin. Minulle ei aina edes ilmoiteta, jos joku on tulossa yöksi. Selviää vasta kun itse kysyn, kun huomaan vieraat kengät tai pahimmillaan useammat eteisessä vielä myöhään illalla. Tällöin en ole voinut mitenkään vaikuttaa kuka on yötä ja milloin. Tämä onneksi hieman parantunut muutaman tiukkasanaisen keskustelun jälkeen.
Kuinka suuren osan omistat asunnosta? Ongelma on puoliso, eikä lapset.
Toki on ja tiedostan sen kyllä. Lapsia en ole koskaan syyttänyt mistään.
Aloituksestasi suurin osa kuvasi miten perseestä lapset ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on todella vaikea aihe keskustella yhtään missään ympäristössä. Tässäkin ketjussa on paljon väärinymmärtäjiä, tahallisia tai tahattomia. Jos minua ärsyttää jokin asia tai useampikin miehen lapsessa tai kasvastustyylissä, ei se tarkoita että paras vaihtoehto olisi erota tai että inhoaisin miehen lasta tai näyttäisin ärtymykseni tälle jotenkin.
Uusperheen vanhemman rooli on todella haastava ja ristiriitainen, ja sitä ei ymmärrä sellainen joka sitä ei ole kokenut. Eikä sen kokenutkaan ymmärrä kaikkien tilanteita, niitä kun on niin moninaisia. Jonkinlainen vertaistuki olisi monelle varmasti tervetullutta.
Tämä saattaa tulla sinulle yllätyksenä mutta tuollaista se perheellisen elämä on. Ihan niiden omien lastenkin kanssa. Pitäisikö tästä siis päätellä että äärimmäisen harvalle se sopii?