Lue keskustelun säännöt.
Miten pärjätä menkkapäissään riitaa haastavan naisen kanssa?
Esa
09.10.2019 |
Meillä toistuu aina sama riita.
Taustalla pitkä parisuhde. Naisella työstressiä, pari bailattua viikonloppua, eli univelkaa, ja päälle iskee PMS-oireet...
Kun tämä kombo iskeen, en pysty mitenkään välttämään riitaa. Riidanaihe löytyy, jos ei jostain tällä hetkellä akuutista asiasta, niin jostain vanhasta. Ja syy olen aina minä. Siis jotain mitän olen tehnyt väärin nyt tai aiemmin.
Ja sitten kun aikani (muutaman päivän) kuuntelen valitusta, tuhisemista, huutamista, raivoamista, kiukuttelua, niin jossain vaiheessa palaa käpy ja suutun ja huudan takaisin ja sitten monta päivää olen pahalla tuulella, koska hän taas aloitti riidan. Odotan anteeksipyyntöä, mutta sitä ei koskaan tule, koska hän on vihainen minulle siitä, että suutuin ja huusin PALJON PAHEMMIN kuin hän. Sillä ei ole väliä, että hän, taas, aloitti riidan, vaan sillä, että viimeinen joka huusi olin minä.
Siinä sitten kärvistellään, kun molemmat odottavat että toinen katsoo peiliin, laittaa hännän koipien väliin ja tulee kukkakaupan kautta kotiin anelemaan anteeksipyyntöä. Minä siksi, että hän aloitti taas riidan ja hän siksi, että minä olin pari viimeistä päivää niin inhottava, puhuin rumasti, lopetin suutuspäissäni kaikkien kotihommien tekemisen ja olin muutenkin inhottava.
Niin että olisiko vinkkiä, miten tämän kierteen saisi poikki?
P.S. Sen olen huomannut jo vuosia sitten, että se vain pahentaa asiaa, jos yritän puhua hänelle järkeä ja sanoa, että älä mesoa, sulla on menkat tulossa ja olet muutenkin levon tarpeessa. Syy ei ole koskaan hänessä. Eikä auta vaikka antaisin hänelle viinilasin käteen, tarjoaisin niskahieronnan, siivoaisin kodin, sparraisin työasioissa tai tekisin mitä jotta olo paranisi. Aina tulee se riita.
Kommentit (73)
Ei mitenkään
t. menkkapäissään riitaa haastava nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda naista. Ei tuollaista hullua tarvitse katsoa eikä kuunnella. Normaaleja naisiakin ilman raivoamista on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta naisen syyttäminen ja ota vastuu omista teoistasi.
Ainoa asia mitä voit muuttaa on oma käytöksesi.
Miksi suutut, olet vihainen monta päivää ja jätät kotityöt tekemättä? Todella lapsellista. Voit toki hallita tunteitasi, varsinkin kun taustalla ei ole mitään hormonaalista.
Kierre jatkuu, koska jatkat sitä. Niin yksinkertaista se on.
Jos sä et ole tuon ap-Esan puoliso, niin sitten on joku muukin miesparka tosi kusessa.
Otat syliin ja halaat. Annat tilaa, annat ymmärrystä. Kestät kuin läheisen ihmisen kuuluu. Pms-oireet ovat rankkoja ja hankalia mutta onneksi ohimeneviä. Älä missään nimessä hylkää puolisoasi niiden takia. Jossain vaiheessa ne poistuvat kokonaan.
Ja ikää oli reippaasti alle 30? Kyllä normaali aikuinen nainen osaa jo hillitä itsensä. Itsekin olen ärtynyt PMS-oireiden aikaan, mutten haasta riitaa tai tee muutakaan typerää. Teininä oli eri asia.
Ts. joko lopetat riitelyyn alkamisen itse ja häivyt vaikka paikalta, tai sitten etsit normaalin naisen. Toki voit yrittää puhua nykyiselle naisellesi, mutta sellaisten sanojen kuin otsikossa mainittu "menkkapäissään" käyttäminen todennäköisesti aiheuttaa vain uuden riidan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hupsista kuinka lapsellista! Terapiaa? Kannattaa kummankin opetella terveitä ja hyviä kommunikaatio-taitoja! Niistä on apua seuraavassakin suhteessa, jos nyt ero teille tulisikin.
Tsemppiä <3
Olosuhteiden muuten salliessa äkkilähtö viikoksi lomalle vaimosta voi rauhoittaa tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olosuhteiden muuten salliessa äkkilähtö viikoksi lomalle vaimosta voi rauhoittaa tilanteen.
Joka kuukausi? :D
Entäs ihan se, että kun näet ensimmäisen ärtymyksen tulevan (ne hormonien aiheuttamat tunteet ovat vahvoja eikä nainen sitä tahallaan tee), toteat rauhallisesti että nyt puhalletaan tämä peli heti poikki. Tiedän, että sinua ärsyttää ja tiedän, että olet vihainen. Mutta tiedetään myös, mihin tämä kaikki johtaa, ellei nyt tietoisesti tehdä jotain toisin. Sovitaanko, että revit vaikka tyynyä ja kirjoitat kaikki ärtymyksesi aiheet ja annat ne luettavaksi viikon kuluttua, jos tuntuvat vielä tarpeellisilta.
Jos haluat rauhoittua kainalossa, se on tässä. Jos haluat rauhoittua yksin, saat tilaa. Molemmat tiedämme, että tämä on ohi muutaman päivän kuluttua.
Hormonien mielialaongelmiin voi vaikuttaa paljon ruokavaliolla, ehkäisymenetelmillä, levolla ja stressinhallinnalla - kuten taisit jo tietääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei naiset, mieto mielialalääkitys todella auttaa menkkaoireisiin!! Ei kannata kärsiä niistä ja pilata elämäänsä, avioliittoa ja lasten elämää, kun siihen on apua. Nimim. Saman kokenut (ja fluoksetiinista avun saanut). Myös mäkikuisma toimii samaan tapaan!!
Ennen kuukautisia kannattaa ulkoilla ja tehdä kaikkea muutakin kuin olla neljän seinän sisällä. Ite oon huomannu et jos ulkoilen ennen kuukautisia olen paljon leppoisampi.
Lisäksi sokeri pahentaa ainakin minulla noita pms oireita.
Mut joo ehkä ,kun teillä ne riidat aiheutuu jostain vanhasta koittakaa puida ne loppuun ennen seuraavaa pms oireilua. Jos ette kaksin pysty parisuhdeterapia tms vois auttaa,jos halua on siihen lähteä.
Ja ehkä kannattaisi käydä naisen tosiaan gynellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olosuhteiden muuten salliessa äkkilähtö viikoksi lomalle vaimosta voi rauhoittaa tilanteen.
Joka kuukausi? :D
Elämä parantuisi kovasti, eikä turhaa rahaa kerääntyisi nurkkiin.
Vierailija kirjoitti:
Entäs ihan se, että kun näet ensimmäisen ärtymyksen tulevan (ne hormonien aiheuttamat tunteet ovat vahvoja eikä nainen sitä tahallaan tee), toteat rauhallisesti että nyt puhalletaan tämä peli heti poikki. Tiedän, että sinua ärsyttää ja tiedän, että olet vihainen. Mutta tiedetään myös, mihin tämä kaikki johtaa, ellei nyt tietoisesti tehdä jotain toisin. Sovitaanko, että revit vaikka tyynyä ja kirjoitat kaikki ärtymyksesi aiheet ja annat ne luettavaksi viikon kuluttua, jos tuntuvat vielä tarpeellisilta.
Jos haluat rauhoittua kainalossa, se on tässä. Jos haluat rauhoittua yksin, saat tilaa. Molemmat tiedämme, että tämä on ohi muutaman päivän kuluttua.
Hormonien mielialaongelmiin voi vaikuttaa paljon ruokavaliolla, ehkäisymenetelmillä, levolla ja stressinhallinnalla - kuten taisit jo tietääkin.
Tarkemmin mietittynä, nämä askelmerkit kannattaisi sopia jo ennen seuraavia menkkoja, silloin, kun on rauhallinen ilmapiiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajat pitää laittaa sille, miten antaa kohdella itseään. Asia pitää ottaa ensin puheeksi silloin, kun kumpikaan ei ole vihainen. Sanoa, ettei jaksa enää sellaista käytöstä eikä aio enää hyväksyä sitä. Sitten kun ensimmäiset oireet alkavat, sanot: ”nyt on mielestäni taas kyse siitä, mistä puhuttiin”. Jos riitely alkaa silti, toteat, ettet halua taas riidellä ja lähdet ulos. Osoitat päättäväisesti, että sinua ei voi kohdella huonosti.
Naisella kun on mekka kiukuttelua niin silloin miehen pitää olla jämäkkä ja määrätietoinen, tällä en tarkoita mitään kaltoinkohtelua naista kohtaan.
Jos annat naisen kiukutella sinulle ja annat hänen pompotella sinua niin äkkiä siinä käy sitten niin että olet jatkuvasti tossun alla.
Miehen pitää olla silloin rauhallinen ja ymmärtäväinen myös.
Tämä oli vain oma mielipide ja näin itse olen toiminut.
M28
Kahdessa osassa, muuten ei mahdu.
½
PMDD:
https://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo11201.pdf (varsinkin PMS:n ja PMDD:n vertailu)
"Emotional symptoms of PMDD can include:
agitation or nervousness
anger
crying spells
feeling out of control
forgetfulness
loss of interest in activities and relationships
irritability
moodiness
panic attacks
paranoia
sadness
thoughts of suicide
Physical symptoms of PMDD can include:
acne
back pain
bloating
breast swelling and tenderness
gastrointestinal issues, including constipation, diarrhea, nausea, or vomiting
cramps
dizziness
headache
heart palpitations
appetite changes
joint or muscle pain
muscle spasms
painful periods
reduced sex drive
These symptoms, especially the emotional ones, can take a big toll on your daily life, getting in the way of work, school, or relationships." (https://www.healthline.com/health/pmdd#tests)
"Premenstrual dysphoric disorder (PMDD) is -- a severe and chronic medical condition that needs attention and treatment.
Psychological symptoms
Irritability
Nervousness
Lack of control
Agitation
Anger
Insomnia
Difficulty in concentrating
Depression
Severe fatigue
Anxiety
Confusion
Forgetfulness
Poor self-image
Paranoia
Emotional sensitivity
Crying spells
Moodiness
Trouble sleeping
Fluid retention
Swelling of the ankles, hands, and feet
Periodic weight gain
Diminished urine output
Breast fullness and pain
Respiratory problems
Allergies
Infections
Eye complaints
Vision changes
Eye infection
Gastrointestinal symptoms
Abdominal cramps
Bloating
Constipation
Nausea
Vomiting
Pelvic heaviness or pressure
Backache
Skin problems
Acne
Skin inflammation with itching
Aggravation of other skin disorders, including cold sores
Neurologic and vascular symptoms
Headache
Dizziness
Fainting
Numbness, prickling, tingling, or heightened sensitivity of arms and/or legs
Easy bruising
Heart palpitations
Muscle spasms
Other
Decreased coordination
Painful menstruation
Diminished sex drive
Appetite changes
Food cravings
Hot flashes
--
Depressed mood
Anger or irritability
Trouble concentrating
Lack of interest in activities once enjoyed
Moodiness
Increased appetite
Insomnia or the need for more sleep
Feeling overwhelmed or out of control
Other physical symptoms, the most common being belly bloating, breast tenderness, and headache
Symptoms that disturb your ability to function in social, work, or other situations
Symptoms that are not related to, or exaggerated by, another medical condition" (https://www.hopkinsmedicine.org/health/conditions-and-diseases/premenst…)
2/2
"PMDD can cause severe emotional, professional, and personal harm to those who have it. Sufferers of PMDD report damaging and impulsive behaviors that may include suddenly leaving a job or a relationship. Others report sudden and increased thoughts about suicide and self-harm. PMDD can feel like a "half-life"." (https://iapmd.org/about-pmdd)
...
Omat pahimmat kokemukseni PMDD:stä:
1. Kaksi itsemurhayritystä, josta toisesta jäi elinikäinen arkea haittaava vamma.
2. Fyysisiä pahoinpitelyitä (puolison, perheenjäsenen, ystävän ja tuntemattoman).
-> Pakkohoitoon joutuminen (suljettu osasto).
3. Kahdet potkut.
TOTAALINEN KONTROLLIN MENETYS. Se on se avainasia.
Mielialalääkkeet eivät auttaneet, vaan minun kohdallani pahensivat oireita.
Hormonikierukka tasoitti, ja nyt on "vain" PMS, joskin ilman kuukautisia.
Toivon, ettei tätä vähätellä. Kukaan ei valitse olla sellainen. Tuntui, kuin sisällä olisi demoni, joka ohjailee kaikkea liikkumista ja aivotoimintaa, ja itse olet halvaantunut ja voit vain seurata vierestä.
Itsehillintä ei yksinkertaisesti ole kaikissa tilanteissa mahdollista, vaikka kuinka toitotetaan, että aikuisen ihmisen pitää kyetä hillitsemään itsensä jokaisessa tilanteessa.
Jos et ole kokenut sitä, et voi tietää, millaista se on. Älä siis vähättele.
AP:n kysymykseen: lähde karkuun. Ihan sama mitä teet, teet väärin. Puolisosi ei valitse olla sellainen kuin on. Todennäköisesti hän ei haluaisi olla sellainen ja kohdella sinua niin. Hänellä ei todennäköisesti ole vaihtoehtoa. Joko teillä on kaksi asuntoa, mihin toiseen hänellä ei ole pääsyä pahoina aikoina, tai yksinkertaisesti eroat. Lääkkeistä saattaa olla apua, mutta valitettavasti puolisosi pitää itse niitä suostua ottamaan.
Tiedän, että moni tuomitsee sanomiseni. Kukaan ei voi tietää millaista se on, jos ei sitä ole itse kokenut.
Se on sanalla sanoen *elvettiä. Sekä itselle että kaikille muille ympärillä.
Keskustelu täällä pmdd:stä: https://www.vauva.fi/keskustelu/3996760/ketju/alysin_juuri_etta_mulla_o…
Itse miehelle aina sanonut ennakkoon, että jos menkkapäissäni riehun niin älä välitä, älä edes lähde mukaan siihen jankkaamiseen annat vaan olla.
Olen itse ollut samanlainen menkkapäissä raivoaja. Aika vaikea tapaus. Vaikka tiesin mistä kiukutus johtuu sitä oli todella vaikea hillitä. Itkin, raivosin ja keksin vaikka mitä riidanaiheita.
Helokkiöljykapselit sun muut eivät juuri auttaneet, liikunta hyvin vähän, raivopäissäni tai apeana en saanut itseäni edes liikkeelle. Mulle menkkaraivo oli kuin jonkinlainen aivojen 'nitkahdus', tunsin kun se tapahtui ja tunsin myös kun se alkoi helpottaa.
Jälkeenpäin häpesin kaikkea mitä olin sanonut. En oikein voi sanoa muuta kuin että koeta olla välittämättä, ota vaikka etäisyyttä. Älä ota haukkuja tosissasi.
Ja onpa ihanaa kun ne ajat ovat itsellä ohi.