Lue keskustelun säännöt.
Miten pärjätä menkkapäissään riitaa haastavan naisen kanssa?
Esa
09.10.2019 |
Meillä toistuu aina sama riita.
Taustalla pitkä parisuhde. Naisella työstressiä, pari bailattua viikonloppua, eli univelkaa, ja päälle iskee PMS-oireet...
Kun tämä kombo iskeen, en pysty mitenkään välttämään riitaa. Riidanaihe löytyy, jos ei jostain tällä hetkellä akuutista asiasta, niin jostain vanhasta. Ja syy olen aina minä. Siis jotain mitän olen tehnyt väärin nyt tai aiemmin.
Ja sitten kun aikani (muutaman päivän) kuuntelen valitusta, tuhisemista, huutamista, raivoamista, kiukuttelua, niin jossain vaiheessa palaa käpy ja suutun ja huudan takaisin ja sitten monta päivää olen pahalla tuulella, koska hän taas aloitti riidan. Odotan anteeksipyyntöä, mutta sitä ei koskaan tule, koska hän on vihainen minulle siitä, että suutuin ja huusin PALJON PAHEMMIN kuin hän. Sillä ei ole väliä, että hän, taas, aloitti riidan, vaan sillä, että viimeinen joka huusi olin minä.
Siinä sitten kärvistellään, kun molemmat odottavat että toinen katsoo peiliin, laittaa hännän koipien väliin ja tulee kukkakaupan kautta kotiin anelemaan anteeksipyyntöä. Minä siksi, että hän aloitti taas riidan ja hän siksi, että minä olin pari viimeistä päivää niin inhottava, puhuin rumasti, lopetin suutuspäissäni kaikkien kotihommien tekemisen ja olin muutenkin inhottava.
Niin että olisiko vinkkiä, miten tämän kierteen saisi poikki?
P.S. Sen olen huomannut jo vuosia sitten, että se vain pahentaa asiaa, jos yritän puhua hänelle järkeä ja sanoa, että älä mesoa, sulla on menkat tulossa ja olet muutenkin levon tarpeessa. Syy ei ole koskaan hänessä. Eikä auta vaikka antaisin hänelle viinilasin käteen, tarjoaisin niskahieronnan, siivoaisin kodin, sparraisin työasioissa tai tekisin mitä jotta olo paranisi. Aina tulee se riita.
Kommentit (73)
No ainakaan tuosta ei kannata puhua silloin kun menkat jo tulossa, vaan nimenomaan silloin kun ei ole eli kun hormonit eivät vaikuta käytökseen. Sovitte silloin etukäteen, miten toimitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta naisen syyttäminen ja ota vastuu omista teoistasi.
Ainoa asia mitä voit muuttaa on oma käytöksesi.
Miksi suutut, olet vihainen monta päivää ja jätät kotityöt tekemättä? Todella lapsellista. Voit toki hallita tunteitasi, varsinkin kun taustalla ei ole mitään hormonaalista.
Kierre jatkuu, koska jatkat sitä. Niin yksinkertaista se on.
Heh. Eli naiset saavat olla niin veemäisiä kuin haluavat ja miehen tehtävä on vain kääntää toinen poski ottamaan osuman vastaan.
Et taida ymmärtää hormoneista mitään. Ei silloin valita mitä tekee, sitä on ihan kuskin paikalla itsekin.
Jos on ihan kuskin paikalla niin parempi olla hoidossa silloin. Eihän sitä nyt hormonien takia voi antaa lupaa käyttäytyä miten huvittaa.
Pms ei ole syy kiukutella, raivota, haastaa riitaa ja tehdä toisesta syyllistä.
Että te akat, jotka oikeutatte tällä vittumaisen käytöksenne, katsokaa peiliin. Jos noin pahat oireet on, niin lääkäristä apuja. Tärkeintä on, että sinä aloittaja lähdet pois, kun ei järkipuhe riitä. Pms oireilu ei tarkoita, että sinun tulee sietää kaikki paskakäytös ja kun olet päiviä kestänyt riehuvaa akkaa, sanot vastaan niin vielä pyydät anteeksi omaa reaktiotasi, joka on ollut täysin oikeutettu.
Ilmoita hyvällä hetkellä, että harkitset suhteet päättämistä, sillä et enää kestä elää samassa tilassa henkilön kanssa, joka käyttäytyy kuin pahainen teini. Meitä ns. Normaalejakin naisia on pilvin pimein.
Ai että paras ohje AP:lle on: lähde pois? Eli mies joutuu poistumaan kotoaan, koska kumppani ei kykene hillitsemään itseään ja käytöstään? Nainen saisi varmaan PMS-oireissaan tehdyn taponkin käännettyä lieväksi pahoinpitelyksi?
Ensinnäkin keskustelkaa asiasta ja sopikaa pelisäännöt. Keskustelu tulee myös käydä silloin, kun molemmat ovat sopivan tasaisella tuulella. PMS oireet voivat olla todella vaikeita, mutta se ei oikeuta sitä, että ruvetaan riehumaan.
Itsekin olen sitä mieltä, että mieheni yrittää kerran kuussa säännöllisesti ärsyttää minua. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa ja meillä asialle osataan jo nauraakin (ei tosin PMS aikaan). Olemme opetelleet yhdessä olemaan niin, että minä saan olla hiukan tosikkomainen, mutta riitelemään ei aleta, eli otan mieheen hiukan etäisyyttä ja vietän esim. tavallista enemmän aikaa koneellani.
Bailaamiset ja muut jättäisin pois silloin, kun PMS on tulossa, se sotkee elimistöä vielä lisää. Sanoisin, että aloittajan parisuhteessa ehdottomasti pitää opetella yhdessä keskustelua ja yhdessä elämistä. Ei kaikki suju aina luontevasti ja helposti. Ongelmatilanteet eivät kuitenkaan tarkoita, että parisuhde ei olisi hyvä. Ongelmat pitää vain opetella yhdessä selvittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli nainen on viikon kuukaudessa syyntakeeton? PMS, se on sillä kuitattu? Eikä voi itse ottaa vastuuta tekemisistään aikuisen tavalla. Se on helvetin monta viikkoa, joita mies joutuu kestämään avioliiton aikana.
Keksittäiskö miehellekin jokin tekosyy olla joka kuukausi tuollainen? Ainahan voi pyytää anteeksi ja asia kunnossa.Vai?
Tuollaisen pms:n kourissa nainen todennäköisesti selaa Etuoven sivuja ja etsii omaa kämppää, johon voisi muuttaa, koska ei kestä sinua enää. Se menee ohi sitten kun menkat alkavat. Ei nainen tee sitä tahallaan, usko pois. Pms on ohimenevä mielenvikaisuuskohtaus. Se ei ole myöskään sinun vikasi. Ei tarvitse sietää tuollaista käytöstä, vaikka sen syntymisen syyn voikin ymmärtää.
Sinä voit vain olla mahdollisimman vähän näkyvillä. Tee silloin pitkiä päiviä töissä, pidä matalaa profiilia, poistu toiseen huoneeseen kun huutaminen alkaa. Ei siinä voi kuin pitää pää kyyryssä ja antaa aallon mennä yli.
Koska kärsit tilanteesta paljon, kehotan sinua vaihtamaan naista. Hän ei tule muuttumaan, koska pms on tahdosta riippumaton asia. Ei hän halua olla sellainen. Hän ei voi sille itse mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos monista kommenteista! Tässä muutama huomio.
- En halua missään tapauksessa vaihtaa naista ja erota. Hän on mahtava tyyppi, elämäni nainen, jota rakastan yli kaiken.
- Aiemmin lähdinkin usein jonnekin karkuun kun pahin myrsky oli nousemassa. Nykyään vähän vaikeampaa kun on lapsia. Heille olen yrittänyt sanoa, että "äidit nyt ovat välillä tollaisia, ei kannata välittää" kun hän heille suuttuu. Erona vain se, että heiltä hän pyytää anteeksi yleensä heti ja saavat sovittua, eli ei mikään mörköäiti, vaan oikeasti ihana äiti.
- Mun kanssa ongelma vaan on just se, että jos tarpeeksi kauan mua ärsyttää, niin ärsyynnyn kyllä viimeistään kolmantena päivänä. Ja sitten olen kyllä tosi vittumainen. Korotan ääntäni ja osoitan mieltäni monin eri tavoin.
Ja juuri tästä syystä meillä on haaste... Jos haluaisin puhua tästä asiasta kun PMS-oireet ovat ohi, on ensimmäinen kysymys minulle katsoa peiliin ja selitellä omaa ikävää käytöstäni, joka "ajaa hänet hulluksi". Syyttää kiusaamisesta ja mistä lie, eikä puhettakaan, että voitaisiin puhua siitä, että juuri hän on se, kuka ne riidat aloittaa. Hänessä ei siis ole vikaa kun hän haluaa muistaa ainoastaan minun ruman käytöksen aiheuttaman loukkaantumisen, eikä ollenkaan omaa osuuttaan asiassa.
Vierailija kirjoitti:
2/2
"PMDD can cause severe emotional, professional, and personal harm to those who have it. Sufferers of PMDD report damaging and impulsive behaviors that may include suddenly leaving a job or a relationship. Others report sudden and increased thoughts about suicide and self-harm. PMDD can feel like a "half-life"." (https://iapmd.org/about-pmdd)
...
Omat pahimmat kokemukseni PMDD:stä:
1. Kaksi itsemurhayritystä, josta toisesta jäi elinikäinen arkea haittaava vamma.
2. Fyysisiä pahoinpitelyitä (puolison, perheenjäsenen, ystävän ja tuntemattoman).
-> Pakkohoitoon joutuminen (suljettu osasto).
3. Kahdet potkut.
TOTAALINEN KONTROLLIN MENETYS. Se on se avainasia.
Mielialalääkkeet eivät auttaneet, vaan minun kohdallani pahensivat oireita.
Hormonikierukka tasoitti, ja nyt on "vain" PMS, joskin ilman kuukautisia.
Toivon, ettei tätä vähätellä. Kukaan ei valitse olla sellainen. Tuntui, kuin sisällä olisi demoni, joka ohjailee kaikkea liikkumista ja aivotoimintaa, ja itse olet halvaantunut ja voit vain seurata vierestä.
Itsehillintä ei yksinkertaisesti ole kaikissa tilanteissa mahdollista, vaikka kuinka toitotetaan, että aikuisen ihmisen pitää kyetä hillitsemään itsensä jokaisessa tilanteessa.
Jos et ole kokenut sitä, et voi tietää, millaista se on. Älä siis vähättele.
AP:n kysymykseen: lähde karkuun. Ihan sama mitä teet, teet väärin. Puolisosi ei valitse olla sellainen kuin on. Todennäköisesti hän ei haluaisi olla sellainen ja kohdella sinua niin. Hänellä ei todennäköisesti ole vaihtoehtoa. Joko teillä on kaksi asuntoa, mihin toiseen hänellä ei ole pääsyä pahoina aikoina, tai yksinkertaisesti eroat. Lääkkeistä saattaa olla apua, mutta valitettavasti puolisosi pitää itse niitä suostua ottamaan.
Tiedän, että moni tuomitsee sanomiseni. Kukaan ei voi tietää millaista se on, jos ei sitä ole itse kokenut.
Se on sanalla sanoen *elvettiä. Sekä itselle että kaikille muille ympärillä.
Täällä toinen pmdd:stä kärsivä! Mulla auttaa vain pillerit, ei muu. Vaihdevuosia odottelen innolla! Just se kontrollin menettäminen on ihan tajuttoman pelottavaa, kun ei vaan hallitse itseään yhtään. Mulla menee ns. filmi poikki eli joku autopilotti menee päälle ja aivot menee vaan niinku...kiinni. Ei siinä tarvitse olla edes oma puoliso, ihan sama kuka osuu tulilinjalle, saa kyllä osansa. Mä en ole koskaan fyysisesti käynyt keneenkään kiinni, mutta lähellä on ollut! Mulla menee enemmän tonne filmi poikki -osastolle ja harhoihin (näkö- ja kuuloharhoja) ja vainoharhaisuuteen (psykoosinomaisia oireita esim. kuvitelmat siitä että joku seuraa ja tarkkailee). Vaikuttaa tietysti omaan elämään, en mä uskalla olla parisuhteessa kenenkään kanssa. Haluaisin kyllä mutta pelkään, että teen jotain peruuttamatonta... Työpaikalle sain sovittua säännöllisesti viikon etätyön jolloin mulle ei edes soitella, ja se kyllä vaati sen että useamman kerran siellä tuli räjähdettyä ja esim. purskahdettua itkuun kesken kokouksen. Ihme ettei tämä ole enemmän esillä kun muistaakseni joku 5 % kärsii siitä, siis 5 ihmistä sadasta, 50 tuhannesta jne. Ei niin harvinaista edes ole. Mun käy sääliksi kaikkia jotka on joutuneet mun lähelle kun on ollut nuo oireet. Ja sit jengi on silleen "hohhoijaa naiset ja niiden hormonit" ja "kyllä aikuisen ihmisen pitää voida hillitä itsensä" kun ei sitä oikeasti voi tajuta jos ei itse koe. Se on ihan törkeän pelottavaa itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riitaan tarvitsee aina kaksi. Raivota voi yksinkin. Suuttuuko hän jos vain kuuntelet häntä etkä puhu mitään? Annat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vedät henkeä ja keskityt siihen että nyt on vaan taas tää aika kuusta.
Toinen vaihtoehto tee täyttävää ruokaa ja ehdota että katsotte vaikka tv:tä sohvalla tai jotakin. Pms lisää nälkää ja nälkä lisää tunteiden vuoristorataa (olen nainen ja tsoiaan tiedän mistä puhun). Puhumisen sijaan katsotte telkkaa.
Kolmas vaihtoehto buukkaat oman kalenterisi täyteen eli välttelet naistasi tuohon aikaan.
Neljäs vaihtoehto kerrot naisellesi miltä sinusta tuntuu hänen raivoamisensa ja sananasa. Tyyliin tiedän että sinulla voi olla hankalaa aikaa tähän aikaan kuusta, mutta minua loukkasi asiat X ja Y mitä olet sanonut minulle suutuspäissäsi. Et ehkä tarkoittanut niitä, mutta minusta tuntui aidosti pahalle.
Tallenna joskus naisesi raivonpuuska. Ehkä hän sitten jälkeenpäin rauhoituttuaan huomaa, mitä itse sanoi. Uskon kyllä, että häntä hävettää ja ahdistaa suunnattomasti oma käytöksenä mutta hän ei osaa kohdata sitä vaan siksi vierittää syyn sinun päällesi. Jonkinlainen keskusteluapu voisi olla hyvä juttu, parisuhdeterapia tms. jos hän ei halua mennä yksin lääkäriin pms:n takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtoehtoja: Eroa jos jatkuvia riitoja. Tai pariterapia joka voi olla ajanhukkaa. Pakene kaverille pms-päivinä heti, älä jää paikan päälle. Törkkää joku suklaa tai kakku hänen eteensä, niin verensokeri korjaantuu. Älä selittele mitään törkeää käytöstä toisen puolesta tai älä yritä korjata hänen mokiaan ostamalla kukkia. Oman käytöksesi itse huomaat. Sano ettet riitele hänen kanssaan kun se ei enää kiinnosta, vaan keskustelet sitten kun se häneltä onnistuu. Jos ei onnistu, menkää eri teille, ei mene voimat arjesta
Esa kirjoitti:
Kiitos monista kommenteista! Tässä muutama huomio.
- En halua missään tapauksessa vaihtaa naista ja erota. Hän on mahtava tyyppi, elämäni nainen, jota rakastan yli kaiken.
- Aiemmin lähdinkin usein jonnekin karkuun kun pahin myrsky oli nousemassa. Nykyään vähän vaikeampaa kun on lapsia. Heille olen yrittänyt sanoa, että "äidit nyt ovat välillä tollaisia, ei kannata välittää" kun hän heille suuttuu. Erona vain se, että heiltä hän pyytää anteeksi yleensä heti ja saavat sovittua, eli ei mikään mörköäiti, vaan oikeasti ihana äiti.
- Mun kanssa ongelma vaan on just se, että jos tarpeeksi kauan mua ärsyttää, niin ärsyynnyn kyllä viimeistään kolmantena päivänä. Ja sitten olen kyllä tosi vittumainen. Korotan ääntäni ja osoitan mieltäni monin eri tavoin.
Ja juuri tästä syystä meillä on haaste... Jos haluaisin puhua tästä asiasta kun PMS-oireet ovat ohi, on ensimmäinen kysymys minulle katsoa peiliin ja selitellä omaa ikävää käytöstäni, joka "ajaa hänet hulluksi". Syyttää kiusaamisesta ja mistä lie, eikä puhettakaan, että voitaisiin puhua siitä, että juuri hän on se, kuka ne riidat aloittaa. Hänessä ei siis ole vikaa kun hän haluaa muistaa ainoastaan minun ruman käytöksen aiheuttaman loukkaantumisen, eikä ollenkaan omaa osuuttaan asiassa.
Katkaise kierre: Tee tietoinen päätös, että kun näet ensi merkit, niin mene halaamaan häntä, rauhoittele ja ole itsekin rauhallinen. Sano että menet vaikka lasten kanssa ulos leikkimään hetkeksi, ja kerrot että annat hänelle nyt pienen levähdystauon. Jos tämä ei riitä, tai hän alkaa haastamaan riitaa uudelleen, niin kerro hänelle, kuinka pahalta SINUSTA TUNTUU, ja kerro muutenkin, mitä mielessäsi liikkuu ja korosta sitä, ettet pidä siitä että hän korottaa ääntään tai syyttelee sinua, etkä ole sellaista käytöstä ansainnut (tietenkin olettaen ja edellyttäen, että kaikki muut riidat yms on sovittu ja unohdettu). Ehkä naisesi nostaa kaikki selvittämättömät asiat juuri sillä hetkellä pintaan, kun muutenkin on kurja olo, tai sitten hänellä voi olla jokin diagnosoimaton perussairaus, joka imee voimavaroja ja siksi kiukuttelee. Sinun ei tarvitse hyväksyä kiukuttelua, mutta yritä huomioida naistasi positiivisesti ja siten lievittää pms oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakavat PMS-oireet eivät ole leikin tai naurun asia. Nyt keskustelkaa kunnolla ja kannusta naistasi gynekologin puheille. Apua on saatavilla. Molempien elämä helpottuu 😊Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Tallenna joskus naisesi raivonpuuska.
Kerran kokeilin ottaa yhtä raivokohtausta kännykällä nauhalle ja siitä tuli aivan saatanallinen paskamyrsky josta vihanpitoa kesti viikkoja. Olin sen jälkeen pitkään "kiusaaja" ja "sadisti".
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisen pms:n kourissa nainen todennäköisesti selaa Etuoven sivuja ja etsii omaa kämppää, johon voisi muuttaa, koska ei kestä sinua enää. Se menee ohi sitten kun menkat alkavat. Ei nainen tee sitä tahallaan, usko pois. Pms on ohimenevä mielenvikaisuuskohtaus. Se ei ole myöskään sinun vikasi. Ei tarvitse sietää tuollaista käytöstä, vaikka sen syntymisen syyn voikin ymmärtää.
Sinä voit vain olla mahdollisimman vähän näkyvillä. Tee silloin pitkiä päiviä töissä, pidä matalaa profiilia, poistu toiseen huoneeseen kun huutaminen alkaa. Ei siinä voi kuin pitää pää kyyryssä ja antaa aallon mennä yli.
Koska kärsit tilanteesta paljon, kehotan sinua vaihtamaan naista. Hän ei tule muuttumaan, koska pms on tahdosta riippumaton asia. Ei hän halua olla sellainen. Hän ei voi sille itse mitään.
Jeskamandeera mikä neuvo. "piileksi ne päivät kun naisella heittää päässä". Raivottaret vosivat itse mennä vaikka metsään huutamaan. Eihän se pms ole miehen vikaa tai syytä. Sama kun hormooniheikit jotka nostelee rautaa valittaisivat että kyllä roidrage pitää ymmärtää. Samalla kun mentulan kokoinen äijä pistää sohvaa palasiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisen pms:n kourissa nainen todennäköisesti selaa Etuoven sivuja ja etsii omaa kämppää, johon voisi muuttaa, koska ei kestä sinua enää. Se menee ohi sitten kun menkat alkavat. Ei nainen tee sitä tahallaan, usko pois. Pms on ohimenevä mielenvikaisuuskohtaus. Se ei ole myöskään sinun vikasi. Ei tarvitse sietää tuollaista käytöstä, vaikka sen syntymisen syyn voikin ymmärtää.
Sinä voit vain olla mahdollisimman vähän näkyvillä. Tee silloin pitkiä päiviä töissä, pidä matalaa profiilia, poistu toiseen huoneeseen kun huutaminen alkaa. Ei siinä voi kuin pitää pää kyyryssä ja antaa aallon mennä yli.
Koska kärsit tilanteesta paljon, kehotan sinua vaihtamaan naista. Hän ei tule muuttumaan, koska pms on tahdosta riippumaton asia. Ei hän halua olla sellainen. Hän ei voi sille itse mitään.
Jeskamandeera mikä neuvo. "piileksi ne päivät kun naisella heittää päässä". Raivottaret vosivat itse mennä vaikka metsään huutamaan. Eihän se pms ole miehen vikaa tai syytä. Sama kun hormooniheikit jotka nostelee rautaa valittaisivat että kyllä roidrage pitää ymmärtää. Samalla kun mentulan kokoinen äijä pistää sohvaa palasiksi.
Aina voidaan väitellä siitä, mitä joku voisi tehdä ja mikä on oikein.
Realismi vaan iskee peliin.
Mieluummin olen turvassa kuin oikeassa.
Esa kirjoitti:
Kiitos monista kommenteista! Tässä muutama huomio.
- En halua missään tapauksessa vaihtaa naista ja erota. Hän on mahtava tyyppi, elämäni nainen, jota rakastan yli kaiken.
- Aiemmin lähdinkin usein jonnekin karkuun kun pahin myrsky oli nousemassa. Nykyään vähän vaikeampaa kun on lapsia. Heille olen yrittänyt sanoa, että "äidit nyt ovat välillä tollaisia, ei kannata välittää" kun hän heille suuttuu. Erona vain se, että heiltä hän pyytää anteeksi yleensä heti ja saavat sovittua, eli ei mikään mörköäiti, vaan oikeasti ihana äiti.
- Mun kanssa ongelma vaan on just se, että jos tarpeeksi kauan mua ärsyttää, niin ärsyynnyn kyllä viimeistään kolmantena päivänä. Ja sitten olen kyllä tosi vittumainen. Korotan ääntäni ja osoitan mieltäni monin eri tavoin.
Ja juuri tästä syystä meillä on haaste... Jos haluaisin puhua tästä asiasta kun PMS-oireet ovat ohi, on ensimmäinen kysymys minulle katsoa peiliin ja selitellä omaa ikävää käytöstäni, joka "ajaa hänet hulluksi". Syyttää kiusaamisesta ja mistä lie, eikä puhettakaan, että voitaisiin puhua siitä, että juuri hän on se, kuka ne riidat aloittaa. Hänessä ei siis ole vikaa kun hän haluaa muistaa ainoastaan minun ruman käytöksen aiheuttaman loukkaantumisen, eikä ollenkaan omaa osuuttaan asiassa.
Kuulostaa kyllä silti siltä, että vaimosi ei kunnioita sinua. Itsepä valintasi teet, mutta muista, että et todellakaan sano enää ikinä lapsillesi tuollaista, että ”naiset nyt vähän ovat tuollaisia”! Koska kaikki naiset eivät todellakaan ole!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta naisen syyttäminen ja ota vastuu omista teoistasi.
Ainoa asia mitä voit muuttaa on oma käytöksesi.
Miksi suutut, olet vihainen monta päivää ja jätät kotityöt tekemättä? Todella lapsellista. Voit toki hallita tunteitasi, varsinkin kun taustalla ei ole mitään hormonaalista.
Kierre jatkuu, koska jatkat sitä. Niin yksinkertaista se on.
Heh. Eli naiset saavat olla niin veemäisiä kuin haluavat ja miehen tehtävä on vain kääntää toinen poski ottamaan osuman vastaan.
Et taida ymmärtää hormoneista mitään. Ei silloin valita mitä tekee, sitä on ihan kuskin paikalla itsekin.
Jos on ihan kuskin paikalla niin parempi olla hoidossa silloin. Eihän sitä nyt hormonien takia voi antaa lupaa käyttäytyä miten huvittaa.
Joka kerta ennen kovia PMS-oireita ajattelen, että käyttäydyn hillitysti, olen aikuinen ja kypsy, en suutu enkä ole pahantuulinen ja silti ne oireet vievät mennessään. En ole lainkaan oma iloinen ja mukava itseni. Vihaan itseäni, vihaan maailmaa, vihaan muita ja harkitsen itsemurhaa. Se on ihan hirveää.
Onneksi mieheni tietää ja tuntee minut. Ensimmäiset vuodet olivat meille vaikeita, mutta nykyisin mies osaa ottaa huumorilla, jos ärisen. Silloin itsellenikin tulee hyvä mieli, kun toinen hyväntuulisesti heittää vitsiä ja ottaa syliin, lohduttaa ja käskee omaan rauhaan ja jää hoitamaan lapset ja kodin.
Ap:lla taitaa kuitenkin olla ongelmia vuorovaikutuksessa ja keskustelussa muutenkin. Parisuhteessa pitää pystyä pyytämään anteeksi ja tarkastelemaan omaa käytöstään edes jälkeenpäin objektiivisesti. Oikeastaan ainoa tapa tuossa on parantaa kommunikaatiota. Tärkeintä on ap:n on näyttää esimerkkiä, pyytää anteeksi ja lähteä sitä kautta kertomaan, miltä joku asia tuntui.
Ilmoitatko myös työkavereillesi ennakkoon?