Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka ette ymmärrä introvertteja ja sitä, että tarvitsemme omaa aikaa!
09.10.2019 |
Vaihdoin syksyn alussa työpaikkaa. Entisessä työpaikassani minulla oli oma työhuone, nykyisessä oli aluksi, mutta syyskuussa työhuoneita jaettiin niin, että sain kollegan samaan huoneeseen.
Olen kolmen lapsen äiti. Olen aiemmin saanut sitä omaa, yksin olon aikaa töissä, mutta nyt en sitä saa. Tässä kahden kuukauden aikana olen väsynyt niin, etten saa enää edes nukuttua. Joudun tsemppaamaan koko hereilläoloaikani, enkä saa nollattua itseäni enää ollenkaan. Työmatkat kuljen bussilla, eikä sekään ole yksin olemista, vaikka omissa oloissani olen. Tarvitsen nimenomaan aikaa yksin, ilman ketään muuta ihmistä.
Olen oikeasti joutunut ottamaan viikonloput nyt niin, että olen jommankumman päivän vähintään puolet päivästä pois perheenikin luota. Fyysisesti. Lähden maalle tai johonkin, jossa olen yksin. Tämä ei ole reilua perhettäni kohtaan, mutta mielenterveys ei kestä enää.
Minulla on pari ystävää, jotka eivät voi käsittää, että haluan mieluummin olla yksin kuin heidän kanssaan. He saavat energiaa muista ihmisistä, minä menetän energiaa muiden ihmisten kanssa (vaikka tykkäänkin olla muiden seurassa!). Ystäväni ovat alkaneet moittia minua siitä, että pakenen, välttelen ja olen epäsosiaalinen.
Mitä te, jotka ette oikeasti tätä ymmärrä, haluaisitte minun tekevän? Mitä sanovan? En yksinkertaisesti jaksa ihmisseuraa 24/7 tai edes 16/8, jos nukun 8 tuntia. Miten asia menisi teille perille ilman että loukkaantuisitte?
Kommentit (27)
Kerro työkavereille, että olet introvertti ja että kotona on kolme lasta ja siksi tahdot töissä välillä omaa rauhaa. Luurit päähän tai älä häiritse lappu? Sovi aika, jona saa yleensä häiritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittele joku kupoli. Että sulla on rajat ja oma tila.
Minäkin tarvitsen omaa tilaa, mutta nyt minusta tuntuu, että annat työkaverin tulla ihon alle. Tuo kupoliehdotus on hyvä. Pidä tuo toinen henkisesti etäällä.
Olen itse introvertti ja tunnistan tuon oman ajan tarpeen. Tosin ihan noin rajuna se ei minulla ilmene. Toisaalta, mulla ei ole lapsia, joten saan kotona olla aika rauhassa, kun mieskin tekee omia juttujaan. Ihan kauheasti et minulta sympatiaa saa, sillä eihän työnantajan asia ole sinulle järjestää sitä omaa aikaa, varsinkin kun ihan omasta tahdosta olet mennyt tekemään kolme lasta. Mutta toki työnantajan ja/tai työterveyden kanssa voi asian ottaa puheeksi.
Kaikki me tarvitsemme omaa aikaa ja tilaa, mutta silti pitää pystyä toimimaan toisten ihmisten kanssa edes auttavasti. Se ei nyt auta tilannetta ollenkaan, että pakenet lastesi, oman huoneen puuttumisen, stressin tai kuvittelemasi introverttiyden taakse. Kaikkien muiden ei tarvitse pakoilla sinua, jos sinulla nyt sattuukin olemaan ongelmia. Ne ovat sinun ongelmia, eivät meidän muiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en jaksaisi sitä pakkososiaalisuutta töissä. Saan yksin tehtyä paljon enemmän ja tehokkaammin töitä. Joskus oikein kiehuu, kun joku yltiösosiaalinen tulee taas pulisemaan ja kertomaan omia juttuja ja työ keskeytyy.
Siksi nykyään pidän niin paljon etäpäiviä, kuin vain saan. Saan paljon paremmin työt tehdyksi, kun ei ole joku aina häiritsemässä ja koko ajan jauhamassa jotain tyhjänpäiväistä omaa asiaansa
Vierailija kirjoitti:
Pistä kuulokkeet päähän. Tai ole vähemmän mukava, lopeta kuuntelu, niin ei se toinen jaksa ottaa sinuun yhteyttä.
Kuulokkeet eivät auta, kyse ei ole pelkästä äänestä. Eikä yksistään mistään muustakaan aistista. Ei se auta, että istuisin kuulokkeet ja silmälaput silmillä jossain.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, kyse ei siis ollut ollenkaan tuosta työkaverista, vaan niistä ystävistäni (ei samassa työpaikassa!), jotka eivät ymmärrä tarvettani olla yksin. He saavat energiansa muista, eivätkä käsitä, etten halua olla nyt oikein minään viikonloppuna heidän kanssaan.
Tämä taisi mennä monelta ohi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Minäkin tarvitsen omaa tilaa, mutta nyt minusta tuntuu, että annat työkaverin tulla ihon alle. Tuo kupoliehdotus on hyvä. Pidä tuo toinen henkisesti etäällä.
Ei ollut nyt kyse työkaverista, vaan omista, vapaa-ajalla nähtävistä kavereista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pistä kuulokkeet päähän. Tai ole vähemmän mukava, lopeta kuuntelu, niin ei se toinen jaksa ottaa sinuun yhteyttä.
Ei kavereita voi nähdä, jos on kuulokkeet päässä. Kyse ei siis ollut nyt työkaverista, vaan muista kavereistani.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistä kuulokkeet päähän. Tai ole vähemmän mukava, lopeta kuuntelu, niin ei se toinen jaksa ottaa sinuun yhteyttä.
Kuulokkeet eivät auta, kyse ei ole pelkästä äänestä. Eikä yksistään mistään muustakaan aistista. Ei se auta, että istuisin kuulokkeet ja silmälaput silmillä jossain.
ap
Sinua siis vaan riipii, että 'tiedät' ympärilläsi olevan ihmisiä? Et näe, kuule, haista, tunne tai maista heitä, mutta silti he häiritsevät sinua? Mites esim. kerrotalossa naapurit? Montako metriä ja seinää välillä pitää olla, ettei ihmiset häiritse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on kyse ystävistäsi, etkö voi suoraan kertoa tuota tilannetta, että sulla on nyt sekä työssä että perhe-elämässä niin paljon sosiaalisuutta ja hälyä että kaipaat vastapainoksi enemmän yksinoloa ja rauhaa?
Vierailija kirjoitti:
Kerro työkavereille, että olet introvertti ja että kotona on kolme lasta ja siksi tahdot töissä välillä omaa rauhaa. Luurit päähän tai älä häiritse lappu? Sovi aika, jona saa yleensä häiritä.
Työkaverini kyllä tietää, eikä lörpöttele aamusta iltapäivään. On silti eri asia olla hiljaakin toisen ihmisen kanssa koko päivän kuin yksin.
Ongelmaksi tässä nyt on muodostunut ystäväni, joita en tässä tilanteessa jaksa nähdä viikonloppuisin entiseen tapaan. He eivät ymmärrä tätä oman ajan kaipuutani, koska ajattelevat, että virkistyisin ja saisin energiaa nimenomaan lähtemällä pois kotoa "ihmisten ilmoille".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kaikki introvertit ole samanlaisia. Osa tarvitsee hyvinkin paljon omaa hiljaista aikaa ja osalle riittää jo pieni hetki silloin tällöin. Itse olen ujo enkä viihdy isoissa joukoissa tai hälinässä mutta ne eivät silti aiheuta minulle ahdistusta. En siis itse hakeudu seuraan mutta jos seuraan joudun niin se on minulle aika neutraali tilanne joka ei aiheuta ahdistusta.
Sinun kannattaa vain avoimesti kertoa siitä millainen juuri sinä olet ja mitä juuri sinä tarvitset. Pelkästään se että kerrot olevasi introvertti ei näitä tarpeita kaikille muille välttämättä kovin tarkasti vielä avaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun on kyse ystävistäsi, etkö voi suoraan kertoa tuota tilannetta, että sulla on nyt sekä työssä että perhe-elämässä niin paljon sosiaalisuutta ja hälyä että kaipaat vastapainoksi enemmän yksinoloa ja rauhaa?
Tämän olen kertonut, mutta koska he edustavat täysin toista ääripäätä, eivät ymmärrä. He jaksavat sillä, että näkevät muita ihmisiä. Tulevat omien sanojensa mukaan hulluksi, jos ovat koko viikonlopun yksin kotona. Ymmärrän, että toiset saavat energiaa muista ihmisistä, mutta minä en. He eivät tätä ymmärrä, vaan pitävät minua hankalana.
En siis oikein tiedä, miten asian heille ilmaisisin, kun suora puhe ei auta. He pitävät minua jotenkin vain masentuneena, jolle ihmisten kanssa oleminen olisi hyväksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistä kuulokkeet päähän. Tai ole vähemmän mukava, lopeta kuuntelu, niin ei se toinen jaksa ottaa sinuun yhteyttä.
Kuulokkeet eivät auta, kyse ei ole pelkästä äänestä. Eikä yksistään mistään muustakaan aistista. Ei se auta, että istuisin kuulokkeet ja silmälaput silmillä jossain.
ap
Sinua siis vaan riipii, että 'tiedät' ympärilläsi olevan ihmisiä? Et näe, kuule, haista, tunne tai maista heitä, mutta silti he häiritsevät sinua? Mites esim. kerrotalossa naapurit? Montako metriä ja seinää välillä pitää olla, ettei ihmiset häiritse?
Tiedät itsekin, että on erilaista olla huoneessa täysin yksin tai toisen, tuntemattomankin ihmisen kanssa. En jaksa vääntää tästä.
ap
Jos olet ystäville jo suoraan asian sanonut, ei kai siinä muu auta kun vain kieltäytyä tapaamisista sanomalla, että olet pahoillasi, mutta kuten olet kertonut, tarvitset nyt vapaa-ajalla enemmän yksinoloaikaa ja jätä asian siihen. Jos ei kelpaa, niin sitten joudut mahdollisesti etsiä uusia, enemmän itsesi kaltaisia ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistä kuulokkeet päähän. Tai ole vähemmän mukava, lopeta kuuntelu, niin ei se toinen jaksa ottaa sinuun yhteyttä.
Kuulokkeet eivät auta, kyse ei ole pelkästä äänestä. Eikä yksistään mistään muustakaan aistista. Ei se auta, että istuisin kuulokkeet ja silmälaput silmillä jossain.
ap
Sinua siis vaan riipii, että 'tiedät' ympärilläsi olevan ihmisiä? Et näe, kuule, haista, tunne tai maista heitä, mutta silti he häiritsevät sinua? Mites esim. kerrotalossa naapurit? Montako metriä ja seinää välillä pitää olla, ettei ihmiset häiritse?
Tiedät itsekin, että on erilaista olla huoneessa täysin yksin tai toisen, tuntemattomankin ihmisen kanssa. En jaksa vääntää tästä.
ap
Siis et saa rauhassa kaivella pakaroiden välistä tai kirjoitella AV:lle, ilman että joku muu huomaa? Onhan se kauheaa. Kyllä näillä spekseillä tulisi päästä jo eläkkeelle?
Ja ne häiritsevät kaverit voit laittaa puhelimessasi omaan ryhmään, jolla annat soitto-oikeuden vain rajattuna aikana. Nykyään on suhteellisen helppoa hallinnoida omaa näkyvyyttään ulospäin. Ja vielä helpompaa ilmeisesti vain valittaa muiden toiminnasta?
Sinulla on iso perhe ja kiireinen työ. Voit ihan hyvin sanoa ystävillesi, että sinulla on elämässä sellainen aika, ettet ehdi ja jaksa koko ajan tavata heitä. Lähes kaikilla aikuisilla on sama tilanne, ystäviä ei nähdä niin usein koska on muuta.
Toinen vaihtoehto on, että yksinkertaisesti sanot että minä olen tällainen ja tavataan kun minä jaksan, tai ei olla enää ystäviä. Jos ystäväsi eivät ymmärrä sinua, et ole heille mitään velkaa.
Pistä kuulokkeet päähän. Tai ole vähemmän mukava, lopeta kuuntelu, niin ei se toinen jaksa ottaa sinuun yhteyttä.