Lue keskustelun säännöt.
”Haluaisin edes kerran kuussa kahvilaan...” Miten köyhyys määritellään?
09.10.2019 |
Miten tämä köyhyys nyt näin määritellään? Onko kahvilakäynti välttämättömyys? Olen mielestäni ihan kelpo toimeentuleva, ei kyllä ole mikään tarve kahviläkäynteihin. Jos olisi, olisinkin varman köyhä. Menojaan pitää miettiä. Pullat voi leipoa itse ja kahveet keittää. Kaikkien pitäisi saada kaikki nykyään.
Kommentit (689)
Tässä köyhyyskeskustelussa jotenkin pistää muutama asia jotenkin ärsyttämään:
Ihmiset ei jotenkin ymmärrä, että kaikkeen tässä maailmassa EI OLE oikeutettuja. Jos toinen tekee joka päivä 8 tuntia töitä (joka on joka ikinen minuutti pois perheeltä), on käyttänyt nuoruutensa kouluttautumiseen, ollut ahkera, säästeliäs jne. niin hänellä on oikeus sellaisiin palveluihin, luksukseen, parempaan elämään kuin sillä toisella joka näin ei ole tehnyt. Ja kyllä, voi tulla yllättäen työttömyys, avioero jne. MUTTA siihen joko varaudutaan, tehdään 2x enemmän työtä tai sitten elintasoa pitää laskea. Nämä "köyhät" ei ymmärrä, että tämä yhteiskunta ei vaan toimi niin että kaikilla on sama elintaso työmäärästä riippumatta! Eihän kukaan tekisi töitä jos muutenkin se 3000 tippuis tilille joka kuukausi. Eikä sille rahalle olisi maksajiakaan.
Tästä taas päästään siihen, että Suomessa ei tarvita enää yhtään sosiaaliavustusten lisäämistä vaan elämänhallintakursseja. Näille "köyhille" pitäisi olla pakollisena kurssina yhteiskuntaoppia (ja edes alkeellista vero-oppia) ja ihan kotitalousoppia sekä taloustietoa.
Olen itse korkeasti koulutettu ja tehnyt pitkän työuran, mutta nyt olemme mieheni kanssa tehneet päätöksen että saan olla lasten kanssa kotona. Olemme ehkä kaikilla mittareille pienituloisia (tai itse olen nollatuloinen). Teemme matkoja aina kun siihen on mahdollisuus (ei todellakaan minnekään kauas, vaan lähialueille), syömme myös vihanneksia ja hedelmiä, syömme noin kerran viikossa take awayta ja lapsilla merkkivaatteet päällä. Meillä on myös uudehko auto. MUTTA olemme molemmat lopettanut tupakan polton lasten synnyttyä, muuttanut Helsingistä pois emmekä omista lemmikkejä, vaikka lapset niitä kovasti haluaisikin. Elämä kun on valintoja! Kyllä meilläkin kahden aikuisen palkalla tehtäis kaikkea muutakin kivaa ja ostettais vaatetta uutena, mutta VALINTA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä köyhyyskeskustelussa jotenkin pistää muutama asia jotenkin ärsyttämään:
Ihmiset ei jotenkin ymmärrä, että kaikkeen tässä maailmassa EI OLE oikeutettuja. Jos toinen tekee joka päivä 8 tuntia töitä (joka on joka ikinen minuutti pois perheeltä), on käyttänyt nuoruutensa kouluttautumiseen, ollut ahkera, säästeliäs jne. niin hänellä on oikeus sellaisiin palveluihin, luksukseen, parempaan elämään kuin sillä toisella joka näin ei ole tehnyt. Ja kyllä, voi tulla yllättäen työttömyys, avioero jne. MUTTA siihen joko varaudutaan, tehdään 2x enemmän työtä tai sitten elintasoa pitää laskea. Nämä "köyhät" ei ymmärrä, että tämä yhteiskunta ei vaan toimi niin että kaikilla on sama elintaso työmäärästä riippumatta! Eihän kukaan tekisi töitä jos muutenkin se 3000 tippuis tilille joka kuukausi. Eikä sille rahalle olisi maksajiakaan.
Tästä taas päästään siihen, että Suomessa ei tarvita enää yhtään sosiaaliavustusten lisäämistä vaan elämänhallintakursseja. Näille "köyhille" pitäisi olla pakollisena kurssina yhteiskuntaoppia (ja edes alkeellista vero-oppia) ja ihan kotitalousoppia sekä taloustietoa.
Olen itse korkeasti koulutettu ja tehnyt pitkän työuran, mutta nyt olemme mieheni kanssa tehneet päätöksen että saan olla lasten kanssa kotona. Olemme ehkä kaikilla mittareille pienituloisia (tai itse olen nollatuloinen). Teemme matkoja aina kun siihen on mahdollisuus (ei todellakaan minnekään kauas, vaan lähialueille), syömme myös vihanneksia ja hedelmiä, syömme noin kerran viikossa take awayta ja lapsilla merkkivaatteet päällä. Meillä on myös uudehko auto. MUTTA olemme molemmat lopettanut tupakan polton lasten synnyttyä, muuttanut Helsingistä pois emmekä omista lemmikkejä, vaikka lapset niitä kovasti haluaisikin. Elämä kun on valintoja! Kyllä meilläkin kahden aikuisen palkalla tehtäis kaikkea muutakin kivaa ja ostettais vaatetta uutena, mutta VALINTA!
Kuule, melkein kaikki "työ" on nykyään aivan turhaa. Nyky-yhteiskunta toimisi ihan hyvin ilman byrokraatteja, johtajia yms..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Idioottimaista tarttua pullan hintaan. Jokaisella pitää olla sen verran rahaa, että voi ostaa oman pääsylippunsa "porukkaan". Jonkun porukka kokoontuu kahvilassa, silloin pitää ostaa kahvi ja pulla. Jonkun porukka vaatii junalipun. Koiraporukassa täytyy olla koira ja käsityöporukassa sukkapuikot.
Nyt keskustellaan siitä, minkä hintaisen pääsylipun yhteiskunnan täytyy kustantaa. Mikä on niin kallis porukka, että työttömän ei tarvitse enää siihen kuulua?
Juuri näin. Pitääkö yhteiskunnan kustantaa teinille oma hevonen vai riittääkö mopo? Mihin vedetään raja, minkä hintaiseen porukkaan pitää päästä?
No nyt keskusteltiin kahvilassa käynnistä kerran kuussa eli luultavasti noin max. 10e. Ei hevosesta eikä moposta. Eikä työttömästä vaan lapsesta jonka vanhemmista ei kerrottu olivatko työttömiä, töissä vai eläkeläisiä.
Se "kerran kuussa" on monille joka toinen päivä,yhteiskunta ei voi tällaista kustantaa.
Yhteiskunta kaatuu kahvilassakäyntiin! APUA! APUA!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen voi ansaita kahvilarahat ihan itse, 20e/kk "työpaikkoja" löytyy kyllä. Ja ensi kesänä kesätöihin.
Mutta sinällään - työn tekeminen on aina kannustettava vaihtoehto
Miksi?
Vaikka olisikin niin, että kaikki ihmiset eivät ole oikeutettuja samoihin asioihin niin se ei poista sitä tosiasiaa, että se joidenkin, ihan tavallistenkin saati välttämättömien, asioiden puuttuminen elämästä vaikuttaa ihmiseen.
Vaikuttaa ihmismieleen, elämänhaluun, jaksamiseen, sosiaaliseen elämään jne.
Aiheuttaa myös masennusta, sairastumisriskiä yleensä, syrjäytymistä sekä muuta vastaavaa.
Ei ole siis kysymys mitä kenelläkin kuuluu olla vaan siitä miten köyhyys vaikuttaa. Ja tutkittua on, että tottakai vaikuttaa.
Ne ovat kaksi eri asiaa jotka aina täällä sekoitetaan kun aletaan paasata "no mutta eihän nyt köyhän/köyhälle kuulukaan..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen voi ansaita kahvilarahat ihan itse, 20e/kk "työpaikkoja" löytyy kyllä. Ja ensi kesänä kesätöihin.
Suomi on suuri maa.
Ei niitä työpaikkoja oikeasti tuosta vain ole jokaiselle halukkaalle teinille (ilman mitään kontakteja)Olen itsekin ollut tuossa käsityksessä, Että kesätöitä kyllä aina saa, kun vain hakee - mutta omien teinien kesäloma/opiskelujen ohessa töiden etsimistä kun olen seurannut niin väkisin on mielipide muuttunut. Ja opettajana en oikein pysty järjestämään omaan työpaikkaanikaan mitään 20€/kk / kesätyötarvetta. Eivätkä kaikki asu sellaisella alueella missä voi ”aina käydä ulkoiluttamassa jonkun naapurin koiraa”.
Ensimmäinen ongelma on se, että kun 18v täyttäneitä tarjokkaita on niin miksi palkata nuorempi jolla on ihan erilaiset työehtolainsäädånnöt - ja vastuu omasta tekemisestään.
Mutta sinällään - työn tekeminen on aina kannustettava vaihtoehto ja omienkin kohdalla olen sitten maksanut jostain auton renkaiden vaihdoista ja pihatöistä ja muusta ekstrasta sitä kahvilarahaa - mutta siihenkään eivät tietenkään kaikki vanhemmat kykene.
Kyllä tekevälle töitä löytyy. Alaikäiset voi esim. Kesällä hypätä junaan ja lähteä poimimaan mansikoita. Turhia tekosyitä nuo ”asun siellä ja siellä ei pysty ei kykene”. Itse poimin penskana mansikoita, tein kotisiivouksia, vahdin lapsia, kouluttauduin seurakunnan isoseksi jne. Alaikäiset voi myös jakaa mainoksia ja tehdä lukemattomia hanttihommia. Itse kyllä tienasin jo 13-vuotiaana mansikkarahoilla niin paljon että olisi ollut varaa kahvitella ja paljon. Mutta en kahvitellut vaan säästin hevosen ylläpitokuluihin. Hevonen ostettiin sitten kun täytin 18. Ikävää että vanhemmat ei osaa opettaa teineille konsteja miten sinne kahvilaan pääsee ihan niillä omillakin rahoilla istuskelemaan jos haluaa.
Eräs asia, jonka nyt olen itse huomannut, kun vertaan nykyistä köyhää elämääni entiseen normaalielämääni, en edes hyvintoimeentulevaan, on turvallisuus. Tai siis sen puute.
Kukaan, joka ei ole sitä kokenut, ei voi käsittää kuinka paljon energiaa jää enemmän kun voi turvallisesti luottaa, että laskut hoituvat ja niitä ei tarvitse murehtia.
Ja kuinka paljon energiaa vie, kun murehdit, siirtelet, sumplit, sovit, jne. Pelkäät mennä postilaatikolle kun jokainen kirje on lasku ja koskaan ei tule sellaista kirjettä jossa iloisesti yllätyt ylimääräisestä rahantulosta.
Tiedät ja lasket tarkkaan joka sentin mitä kuukaudessa tulee ja tiedät myös, että se joka sentti menee eikä aina riitä.
Köyhyys on todellinen energiasyöppö.
Normaalisti elävät ihmiset eivät käsitä kuinka paljon heiltä jää ylimääräistä energiaa kaikkeen muuhun elämästä nauttimiseen.
Ja he myös pysyvät siitä nauttimaan, ainakin rahallisesti.
Se on jo sellainen ylellisyys, josta kannattaa olla kiitollinen.
Minua aina riepoo ja jopa surettaa, kun monet hyvin toimeentulevat ihmiset täälläkin luettelevat, jopa ylpeilevät, pitkät pätkä asioita joista eivät nauti.
Kun köyhä tulisi iloiseksi jo hyvin pienestäkin asiasta ja hänellä ei ole siihen mahdollisuutta tuntuu tosi kummalliselta kun ne ihmiset jotka voisivat nauttia melkein mistä vaan julistavat, että MINÄ en ainakaa nauti. Onko se joku ylpeilynaihe, ei minusta. 😮
No, ainakin nauttivat suuresti kun saavat kerta toisensa jälkeen lytätä, mitätöidä, asettua muiden yläpuolelle ja olla fiksumpia.
Ehkä se onkin sitten suurin nautinto heille elämässä eikä se kahvikupillinen kahvilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisikin niin, että kaikki ihmiset eivät ole oikeutettuja samoihin asioihin niin se ei poista sitä tosiasiaa, että se joidenkin, ihan tavallistenkin saati välttämättömien, asioiden puuttuminen elämästä vaikuttaa ihmiseen.
Vaikuttaa ihmismieleen, elämänhaluun, jaksamiseen, sosiaaliseen elämään jne.
Aiheuttaa myös masennusta, sairastumisriskiä yleensä, syrjäytymistä sekä muuta vastaavaa.Ei ole siis kysymys mitä kenelläkin kuuluu olla vaan siitä miten köyhyys vaikuttaa. Ja tutkittua on, että tottakai vaikuttaa.
Ne ovat kaksi eri asiaa jotka aina täällä sekoitetaan kun aletaan paasata "no mutta eihän nyt köyhän/köyhälle kuulukaan..."
Mutta kysymys onkin siinä MIKSI toisilla on puutetta ja toisilla ei? Siis vaikka kahdella eri perheellä olisi tasan samat tulot ja samat pakolliset menot (asuminen, vakuutukset, sähkö, terveydenhuoltomenot) niin silti toinen valittaa köyhyyttään ja toinen ei. Faktahan on se, että Suomessa jokainen saa ihan syntymäoikeuden jonkinlaiseen toimeentulotukeen, johon on oikeutettu. Miksi siis toisille se riittää ja toisille ei?
Lisäksi onko jotenkin pystytty erottamaan juuri köyhyyden vaikutusta lapsuuteen? Kyllä itse muistan lapsuudesta ne alkoholistien lapset, tupakalta haisevavaatteiset lapset, suurperheiden lapset jne. jotka varmaan nyt olisivat näitä "köyhiä". Olisiko kuitenkin niin, että jollakin muulla asialla siellä kotona voisi olla se isompi merkitys? Ne ongelmat on vaan helppo tyrkätä sinne köyhyyden (ja yhteiskunnan) aiheuttanaan laariin.
En ajatuksena pidä vastikkeettoman rahan syytämisestä. Jos ei se työnteko, koulunkäynti jne huvita tai ole muuten vaihtoehto, sitten elämänhallintakurssille, vapaaehtoistyöhön ja jonnekin muualle kun passattavaksi kotisohvalle.
Vierailija kirjoitti:
Tässä köyhyyskeskustelussa jotenkin pistää muutama asia jotenkin ärsyttämään:
Ihmiset ei jotenkin ymmärrä, että kaikkeen tässä maailmassa EI OLE oikeutettuja. Jos toinen tekee joka päivä 8 tuntia töitä (joka on joka ikinen minuutti pois perheeltä), on käyttänyt nuoruutensa kouluttautumiseen, ollut ahkera, säästeliäs jne. niin hänellä on oikeus sellaisiin palveluihin, luksukseen, parempaan elämään kuin sillä toisella joka näin ei ole tehnyt. Ja kyllä, voi tulla yllättäen työttömyys, avioero jne. MUTTA siihen joko varaudutaan, tehdään 2x enemmän työtä tai sitten elintasoa pitää laskea. Nämä "köyhät" ei ymmärrä, että tämä yhteiskunta ei vaan toimi niin että kaikilla on sama elintaso työmäärästä riippumatta! Eihän kukaan tekisi töitä jos muutenkin se 3000 tippuis tilille joka kuukausi. Eikä sille rahalle olisi maksajiakaan.
Tästä taas päästään siihen, että Suomessa ei tarvita enää yhtään sosiaaliavustusten lisäämistä vaan elämänhallintakursseja. Näille "köyhille" pitäisi olla pakollisena kurssina yhteiskuntaoppia (ja edes alkeellista vero-oppia) ja ihan kotitalousoppia sekä taloustietoa.
Olen itse korkeasti koulutettu ja tehnyt pitkän työuran, mutta nyt olemme mieheni kanssa tehneet päätöksen että saan olla lasten kanssa kotona. Olemme ehkä kaikilla mittareille pienituloisia (tai itse olen nollatuloinen). Teemme matkoja aina kun siihen on mahdollisuus (ei todellakaan minnekään kauas, vaan lähialueille), syömme myös vihanneksia ja hedelmiä, syömme noin kerran viikossa take awayta ja lapsilla merkkivaatteet päällä. Meillä on myös uudehko auto. MUTTA olemme molemmat lopettanut tupakan polton lasten synnyttyä, muuttanut Helsingistä pois emmekä omista lemmikkejä, vaikka lapset niitä kovasti haluaisikin. Elämä kun on valintoja! Kyllä meilläkin kahden aikuisen palkalla tehtäis kaikkea muutakin kivaa ja ostettais vaatetta uutena, mutta VALINTA!
Entä ne ihmiset, jotka eivät voi vaikuttaa tulotasoonsa?
Maalaat tässä nyt taas tätä tuttua kuvaa, että kaikki köyhät ovat loisivia työttömiä, jotka eivät vaan jaksa kävellä siihen valmiiseen työpaikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihminen on rikas, jos tienaa yli 2000 euroa kuussa. En ole itse saanut koskaan yli 1200 e/kk tekemästäni työstä.
Läheskään kaikki ihmiset eivät pääse palkkaa vastaaviin tuloihin työttömänä/toimeentulotuella. Ehkä ansiosidonnaisella pääseekin, mutta se edellyttää että on saanut isoa palkkaa ennen työttömyyttä.
Jotkut selvästi kadehtivat työttömiä jotka saavat rahaa "tyhjästä". Voitte itse heittäytyä pois työelämästä jos haluatte kokeilla, millaista se on. Menetätte heti kaikki edut joita useimmissa työpaikoissa on. Ei enää työterveyshoitoa, liikunta- ja kulttuuriseteleitä, lounasseteleitä, kuntosalietuja, pikkujouluja, kesäjuhlia, bonuksia, joululahjoja, ulkomaan työmatkoja jne. Samoin katoaa työkaverit, jotkut haluaa pitää yhteyttä ja toiset ei, kun ei ollakaan samassa työpaikassa enää. Muutenkin kaverit saattavat kaikota, kun ei olekaan rahaa lähteä heidän kanssaan syömään ja baariin. Jotkut avoimesti halveksivat työtöntä eivätkä halua olla väleissä. Työttömille on toki tarjolla ilmaisia tapahtumia ja päivätoimintaa jne., mutta ei se mitenkään korvaa kaikkea mitä työssä oleva saa.
Myös osa-aikatyökyvyttömän elämä on karua. Itsellä palkka 500 euroa, asumistuki 300 ja perustoimeentulotuki 200-300 euroa, riippuu kuukaudesta ja siitä onko päätöksen tekijä suopealla päällä. Eli yhteensä noin tonni, yleensä vähän alle. Reseptilääkkeet korvataan, muita menoja ei. Toimeentulotukea on haettava erikseen joka kuukausi, todistettava ettei ole säästöjä eikä muita tuloja. Onneksi vuokra on alle 400 euroa, mutta eipä niillä rahoilla pitkälle pötkitä.
Montako alaikäistä lastasi asuu samassa taloudessa kanssasi? Veikkaan, että ei yhtään. En usko, että kovin moni lapseton sinkku haluaisikaan vaihtaa pienipalkkaistakaan työpaikkaansa työttömyyteen. Varsinkaan, jos asuu paikassa, jossa vuokra on vain 400 €/kk. Mutta jos perheessä on kaksi tai useampia lapsia, tilanne muuttuu. Taloudellisesti on aivan sama, käykö töissä vai ei. Ja joissain tapauksissa olisi jopa järkevämpää, että ei kävisi töissä.
Ei ole lapsia. Mutta eipä niitä ole kaikilla työttömilläkään.
Yhteiskunnan on pakko elättää lapset, koska ei ole lapsen vika jos vanhempi ei saa töitä, tai ei halua mennä töihin. Sinänsä se on ihan järkevää.
Aivan totta. Ja jos yhteiskunnan elättäessä saa saman elintason kuin työssäkäydessä, syntyy motivaatio-ongelma työssäkäyntiä kohtaan. Jos työssäkäynnistä ei hyödy millään tavalla, miksi käydä töissä? Mikä matalapalkka-alan työ on sellainen, että sitä haluaisi tehdä ihan vain huvikseen? Jos saisin saman rahan työttömänä kuin työssäkäydessäkin, irtisanoisin itseni heti huomenna hyväpalkkaisesta työstäni. Mutta koska en saa, menen taas aamulla töihin. Rahan vuoksi, en siksi, että haluaisin käydä töissä tai että työkaverini olisivat niin ihania ihmisiä, että ehdottomasti haluaisin viettää suurimman osan hereilläoloajastani juuri heidän seurassaan.
Mainitsit aiemmin myös muut mahdolliset työsuhde-edut ja ne ovat palkanlisiä. Ja myös ne vaikuttavat siihen, haluaako käydä töissä. Mun mielestä on ihan normaalia, että työssä käydään, jotta elintaso on parempi kuin jos ei kävisi töissä. Joissain tapauksissa - valitettavasti - se ei ole yhtään sen parempi. Ja mä ymmärrän niitä ihmisiä, joita ärsyttää, että toinen saa saman elintason tekemättä töitä.
Mutta kun itse asiassa hyvin harva on omasta tahdostaan työttömänä. On työkyvyttömiä, sairaita, vanhuksia jne. ja sitten sellaisia työttömiä, jotka ovat vain tehneet kyllä ihan kaikkensa työllistyäkseen. Heillekö et soisi, että yhteiskunta mahdollistaa mitään, mikä tuo elämään vähän iloa? Heidän pitäisi elää loputtomassa kurjuudessa, koska muuten työssäkäyville tulee motivaatio-ongelma?
Minä voin suoda heille ihan mitä vaan mitä haluavat. Kyse onkin niistä, jotka painavat niska limassa töitä matalapalkka-aloilla eivätkä saa siltikään sen enempää kuin joku yhteiskunnan tukien varassa elävä. Jos yhteiskunnan tukia saava saisi enemmän kuin nämä pienipalkkaiset ihmiset, mikä saisi heidät motivoitumaan työntekoon? Vai ajattelitko, että kaikki pienipalkkaisetkin voisivat lopettaa työnteon taloudellisesti kannattamattomana? Siivoojat, koulunkäyntiavustajat, kaupan kassat jne jne. Vaikka olenkin itse suurituloinen, osaan katsoa tätä asiaa myös niiden kannalta, jotka tekevät 8 tuntia päivässä töitä pienellä palkalla ja joiden voi olla vaikea löytää yhtäkään järkevää syytä työnteolleen, jos siitä ei hyödy taloudellisesti millään tavalla.
Miksi asetat vastakkain ne ihan köyhimmät ihmiset ja matalapalkka-työssäkävijät? Eihän se ole tukien saajien syy, että huonoa palkkaa maksetaan. Kohdistapa katseesi ihan kuule niihin elinkeinoelämän päättäjiin ja poliittisiin lobbareihin ja mitä kaikkia näitä nyt on... vai onko sinun mielestäsi esim. postin johtajan palkka kohtuullinen? Mutta kyllähän se on eliitin hyöty, että kaikistä köyhimmät taistelevat keskenään toistensa verivihollisina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen voi ansaita kahvilarahat ihan itse, 20e/kk "työpaikkoja" löytyy kyllä. Ja ensi kesänä kesätöihin.
Suomi on suuri maa.
Ei niitä työpaikkoja oikeasti tuosta vain ole jokaiselle halukkaalle teinille (ilman mitään kontakteja)Olen itsekin ollut tuossa käsityksessä, Että kesätöitä kyllä aina saa, kun vain hakee - mutta omien teinien kesäloma/opiskelujen ohessa töiden etsimistä kun olen seurannut niin väkisin on mielipide muuttunut. Ja opettajana en oikein pysty järjestämään omaan työpaikkaanikaan mitään 20€/kk / kesätyötarvetta. Eivätkä kaikki asu sellaisella alueella missä voi ”aina käydä ulkoiluttamassa jonkun naapurin koiraa”.
Ensimmäinen ongelma on se, että kun 18v täyttäneitä tarjokkaita on niin miksi palkata nuorempi jolla on ihan erilaiset työehtolainsäädånnöt - ja vastuu omasta tekemisestään.
Mutta sinällään - työn tekeminen on aina kannustettava vaihtoehto ja omienkin kohdalla olen sitten maksanut jostain auton renkaiden vaihdoista ja pihatöistä ja muusta ekstrasta sitä kahvilarahaa - mutta siihenkään eivät tietenkään kaikki vanhemmat kykene.
Kyllä tekevälle töitä löytyy. Alaikäiset voi esim. Kesällä hypätä junaan ja lähteä poimimaan mansikoita. Turhia tekosyitä nuo ”asun siellä ja siellä ei pysty ei kykene”. Itse poimin penskana mansikoita, tein kotisiivouksia, vahdin lapsia, kouluttauduin seurakunnan isoseksi jne. Alaikäiset voi myös jakaa mainoksia ja tehdä lukemattomia hanttihommia. Itse kyllä tienasin jo 13-vuotiaana mansikkarahoilla niin paljon että olisi ollut varaa kahvitella ja paljon. Mutta en kahvitellut vaan säästin hevosen ylläpitokuluihin. Hevonen ostettiin sitten kun täytin 18. Ikävää että vanhemmat ei osaa opettaa teineille konsteja miten sinne kahvilaan pääsee ihan niillä omillakin rahoilla istuskelemaan jos haluaa.
Voi jeesus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole niin köyhiä lapsiperheitä, ettei oikeasti olisi varaa antaa lapselle 5e /kk. Se, että vanhemmat preferoi jotakin muuta (kuten omat tupakkansa, tatuointinsa tai koiran) ei asiaa muuta.
Tukien nostaminen ei auta yhtään, vanhempi ostaa vaan itselleen yhden röökiaskin lisää.
Tämä. Jos vanhemman preferenssit on jo valmiiksi päin mäntyä, niin ei se tilanne sillä korjaannu että annetaan käteen lisää rahaa, päinvastoin.
Ja koittakaa nyt ymmärtää, yhteiskunnan tehtävä on taata ihmiselle perustoimeentulo silloin kun sitä ei itse kykene hankkimaan. Lemmikit, autot, kahvittelut jne eivät kuulu perusoikeuksiin, vaan niihin jokainen perusterve ihminen hankkii rahansa itse, esim uudelleen kouluttautuu jos ei muuten työllisty. Sairaita yhteiskunnan tuleekin tukea, se on asia erikseen.
En enää ihmettele tämä ketjun jälkeen, miten kaikki Sipilät, kokoomuspomot, Bernerit, Juhana Vartiaiset yms. ovat päässeet politiikkaan mukaan. Heidän viestilleen todella löytyy kannattajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisikin niin, että kaikki ihmiset eivät ole oikeutettuja samoihin asioihin niin se ei poista sitä tosiasiaa, että se joidenkin, ihan tavallistenkin saati välttämättömien, asioiden puuttuminen elämästä vaikuttaa ihmiseen.
Vaikuttaa ihmismieleen, elämänhaluun, jaksamiseen, sosiaaliseen elämään jne.
Aiheuttaa myös masennusta, sairastumisriskiä yleensä, syrjäytymistä sekä muuta vastaavaa.Ei ole siis kysymys mitä kenelläkin kuuluu olla vaan siitä miten köyhyys vaikuttaa. Ja tutkittua on, että tottakai vaikuttaa.
Ne ovat kaksi eri asiaa jotka aina täällä sekoitetaan kun aletaan paasata "no mutta eihän nyt köyhän/köyhälle kuulukaan..."Mutta kysymys onkin siinä MIKSI toisilla on puutetta ja toisilla ei? Siis vaikka kahdella eri perheellä olisi tasan samat tulot ja samat pakolliset menot (asuminen, vakuutukset, sähkö, terveydenhuoltomenot) niin silti toinen valittaa köyhyyttään ja toinen ei. Faktahan on se, että Suomessa jokainen saa ihan syntymäoikeuden jonkinlaiseen toimeentulotukeen, johon on oikeutettu. Miksi siis toisille se riittää ja toisille ei?
Lisäksi onko jotenkin pystytty erottamaan juuri köyhyyden vaikutusta lapsuuteen? Kyllä itse muistan lapsuudesta ne alkoholistien lapset, tupakalta haisevavaatteiset lapset, suurperheiden lapset jne. jotka varmaan nyt olisivat näitä "köyhiä". Olisiko kuitenkin niin, että jollakin muulla asialla siellä kotona voisi olla se isompi merkitys? Ne ongelmat on vaan helppo tyrkätä sinne köyhyyden (ja yhteiskunnan) aiheuttanaan laariin.
En ajatuksena pidä vastikkeettoman rahan syytämisestä. Jos ei se työnteko, koulunkäynti jne huvita tai ole muuten vaihtoehto, sitten elämänhallintakurssille, vapaaehtoistyöhön ja jonnekin muualle kun passattavaksi kotisohvalle.
Niin, sitä köyhää pitää AINA kiusata. Mikset jo suosi niskalaukausta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä köyhyyskeskustelussa jotenkin pistää muutama asia jotenkin ärsyttämään:
Ihmiset ei jotenkin ymmärrä, että kaikkeen tässä maailmassa EI OLE oikeutettuja. Jos toinen tekee joka päivä 8 tuntia töitä (joka on joka ikinen minuutti pois perheeltä), on käyttänyt nuoruutensa kouluttautumiseen, ollut ahkera, säästeliäs jne. niin hänellä on oikeus sellaisiin palveluihin, luksukseen, parempaan elämään kuin sillä toisella joka näin ei ole tehnyt. Ja kyllä, voi tulla yllättäen työttömyys, avioero jne. MUTTA siihen joko varaudutaan, tehdään 2x enemmän työtä tai sitten elintasoa pitää laskea. Nämä "köyhät" ei ymmärrä, että tämä yhteiskunta ei vaan toimi niin että kaikilla on sama elintaso työmäärästä riippumatta! Eihän kukaan tekisi töitä jos muutenkin se 3000 tippuis tilille joka kuukausi. Eikä sille rahalle olisi maksajiakaan.
Tästä taas päästään siihen, että Suomessa ei tarvita enää yhtään sosiaaliavustusten lisäämistä vaan elämänhallintakursseja. Näille "köyhille" pitäisi olla pakollisena kurssina yhteiskuntaoppia (ja edes alkeellista vero-oppia) ja ihan kotitalousoppia sekä taloustietoa.
Olen itse korkeasti koulutettu ja tehnyt pitkän työuran, mutta nyt olemme mieheni kanssa tehneet päätöksen että saan olla lasten kanssa kotona. Olemme ehkä kaikilla mittareille pienituloisia (tai itse olen nollatuloinen). Teemme matkoja aina kun siihen on mahdollisuus (ei todellakaan minnekään kauas, vaan lähialueille), syömme myös vihanneksia ja hedelmiä, syömme noin kerran viikossa take awayta ja lapsilla merkkivaatteet päällä. Meillä on myös uudehko auto. MUTTA olemme molemmat lopettanut tupakan polton lasten synnyttyä, muuttanut Helsingistä pois emmekä omista lemmikkejä, vaikka lapset niitä kovasti haluaisikin. Elämä kun on valintoja! Kyllä meilläkin kahden aikuisen palkalla tehtäis kaikkea muutakin kivaa ja ostettais vaatetta uutena, mutta VALINTA!
Entä ne ihmiset, jotka eivät voi vaikuttaa tulotasoonsa?
Maalaat tässä nyt taas tätä tuttua kuvaa, että kaikki köyhät ovat loisivia työttömiä, jotka eivät vaan jaksa kävellä siihen valmiiseen työpaikkaan.
Silloin elämä ja menot suhteutetaan siihen tulotasoon mikä silloin on! Vai onko sinusta automaattisesti jokaisen työntekijän saatava samat elintasot? Antaako työpaikka automaattisesti ihmiselle kyvyt elämänhallintaan ja hyvään taloudenpitoon?
Eli siis jokaiselle työntekijällekö suoraan koira, uusi auto ja Thaimaan loma kun ovat niin mahtavia, että ovat saaneet töitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa ole niin köyhiä lapsiperheitä, ettei oikeasti olisi varaa antaa lapselle 5e /kk. Se, että vanhemmat preferoi jotakin muuta (kuten omat tupakkansa, tatuointinsa tai koiran) ei asiaa muuta.
Tukien nostaminen ei auta yhtään, vanhempi ostaa vaan itselleen yhden röökiaskin lisää.
Tämä. Jos vanhemman preferenssit on jo valmiiksi päin mäntyä, niin ei se tilanne sillä korjaannu että annetaan käteen lisää rahaa, päinvastoin.
Ja koittakaa nyt ymmärtää, yhteiskunnan tehtävä on taata ihmiselle perustoimeentulo silloin kun sitä ei itse kykene hankkimaan. Lemmikit, autot, kahvittelut jne eivät kuulu perusoikeuksiin, vaan niihin jokainen perusterve ihminen hankkii rahansa itse, esim uudelleen kouluttautuu jos ei muuten työllisty. Sairaita yhteiskunnan tuleekin tukea, se on asia erikseen.
Yhteiskunta kaatuu kahvitteluun! APUA! APUA!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä köyhyyskeskustelussa jotenkin pistää muutama asia jotenkin ärsyttämään:
Ihmiset ei jotenkin ymmärrä, että kaikkeen tässä maailmassa EI OLE oikeutettuja. Jos toinen tekee joka päivä 8 tuntia töitä (joka on joka ikinen minuutti pois perheeltä), on käyttänyt nuoruutensa kouluttautumiseen, ollut ahkera, säästeliäs jne. niin hänellä on oikeus sellaisiin palveluihin, luksukseen, parempaan elämään kuin sillä toisella joka näin ei ole tehnyt. Ja kyllä, voi tulla yllättäen työttömyys, avioero jne. MUTTA siihen joko varaudutaan, tehdään 2x enemmän työtä tai sitten elintasoa pitää laskea. Nämä "köyhät" ei ymmärrä, että tämä yhteiskunta ei vaan toimi niin että kaikilla on sama elintaso työmäärästä riippumatta! Eihän kukaan tekisi töitä jos muutenkin se 3000 tippuis tilille joka kuukausi. Eikä sille rahalle olisi maksajiakaan.
Tästä taas päästään siihen, että Suomessa ei tarvita enää yhtään sosiaaliavustusten lisäämistä vaan elämänhallintakursseja. Näille "köyhille" pitäisi olla pakollisena kurssina yhteiskuntaoppia (ja edes alkeellista vero-oppia) ja ihan kotitalousoppia sekä taloustietoa.
Olen itse korkeasti koulutettu ja tehnyt pitkän työuran, mutta nyt olemme mieheni kanssa tehneet päätöksen että saan olla lasten kanssa kotona. Olemme ehkä kaikilla mittareille pienituloisia (tai itse olen nollatuloinen). Teemme matkoja aina kun siihen on mahdollisuus (ei todellakaan minnekään kauas, vaan lähialueille), syömme myös vihanneksia ja hedelmiä, syömme noin kerran viikossa take awayta ja lapsilla merkkivaatteet päällä. Meillä on myös uudehko auto. MUTTA olemme molemmat lopettanut tupakan polton lasten synnyttyä, muuttanut Helsingistä pois emmekä omista lemmikkejä, vaikka lapset niitä kovasti haluaisikin. Elämä kun on valintoja! Kyllä meilläkin kahden aikuisen palkalla tehtäis kaikkea muutakin kivaa ja ostettais vaatetta uutena, mutta VALINTA!
Entä ne ihmiset, jotka eivät voi vaikuttaa tulotasoonsa?
Maalaat tässä nyt taas tätä tuttua kuvaa, että kaikki köyhät ovat loisivia työttömiä, jotka eivät vaan jaksa kävellä siihen valmiiseen työpaikkaan.
Silloin elämä ja menot suhteutetaan siihen tulotasoon mikä silloin on! Vai onko sinusta automaattisesti jokaisen työntekijän saatava samat elintasot? Antaako työpaikka automaattisesti ihmiselle kyvyt elämänhallintaan ja hyvään taloudenpitoon?
Eli siis jokaiselle työntekijällekö suoraan koira, uusi auto ja Thaimaan loma kun ovat niin mahtavia, että ovat saaneet töitä?
No joo! Tuohan olisikin mahtavaa! Tuohonkin pitäisi yhteiskunnan pyrkiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä köyhyyskeskustelussa jotenkin pistää muutama asia jotenkin ärsyttämään:
Ihmiset ei jotenkin ymmärrä, että kaikkeen tässä maailmassa EI OLE oikeutettuja. Jos toinen tekee joka päivä 8 tuntia töitä (joka on joka ikinen minuutti pois perheeltä), on käyttänyt nuoruutensa kouluttautumiseen, ollut ahkera, säästeliäs jne. niin hänellä on oikeus sellaisiin palveluihin, luksukseen, parempaan elämään kuin sillä toisella joka näin ei ole tehnyt. Ja kyllä, voi tulla yllättäen työttömyys, avioero jne. MUTTA siihen joko varaudutaan, tehdään 2x enemmän työtä tai sitten elintasoa pitää laskea. Nämä "köyhät" ei ymmärrä, että tämä yhteiskunta ei vaan toimi niin että kaikilla on sama elintaso työmäärästä riippumatta! Eihän kukaan tekisi töitä jos muutenkin se 3000 tippuis tilille joka kuukausi. Eikä sille rahalle olisi maksajiakaan.
Tästä taas päästään siihen, että Suomessa ei tarvita enää yhtään sosiaaliavustusten lisäämistä vaan elämänhallintakursseja. Näille "köyhille" pitäisi olla pakollisena kurssina yhteiskuntaoppia (ja edes alkeellista vero-oppia) ja ihan kotitalousoppia sekä taloustietoa.
Olen itse korkeasti koulutettu ja tehnyt pitkän työuran, mutta nyt olemme mieheni kanssa tehneet päätöksen että saan olla lasten kanssa kotona. Olemme ehkä kaikilla mittareille pienituloisia (tai itse olen nollatuloinen). Teemme matkoja aina kun siihen on mahdollisuus (ei todellakaan minnekään kauas, vaan lähialueille), syömme myös vihanneksia ja hedelmiä, syömme noin kerran viikossa take awayta ja lapsilla merkkivaatteet päällä. Meillä on myös uudehko auto. MUTTA olemme molemmat lopettanut tupakan polton lasten synnyttyä, muuttanut Helsingistä pois emmekä omista lemmikkejä, vaikka lapset niitä kovasti haluaisikin. Elämä kun on valintoja! Kyllä meilläkin kahden aikuisen palkalla tehtäis kaikkea muutakin kivaa ja ostettais vaatetta uutena, mutta VALINTA!
Entä ne ihmiset, jotka eivät voi vaikuttaa tulotasoonsa?
Maalaat tässä nyt taas tätä tuttua kuvaa, että kaikki köyhät ovat loisivia työttömiä, jotka eivät vaan jaksa kävellä siihen valmiiseen työpaikkaan.
Silloin elämä ja menot suhteutetaan siihen tulotasoon mikä silloin on! Vai onko sinusta automaattisesti jokaisen työntekijän saatava samat elintasot? Antaako työpaikka automaattisesti ihmiselle kyvyt elämänhallintaan ja hyvään taloudenpitoon?
Eli siis jokaiselle työntekijällekö suoraan koira, uusi auto ja Thaimaan loma kun ovat niin mahtavia, että ovat saaneet töitä?
Puhuin nyt siis ei-työssäkäyvistä, jotka eivät voi vaikuttaa tulotasoonsa. Sinulla muuten muuttuu tuo narratiivi tosi nopeaan, nyt vähän niin kuin syyllistä matalapalkka-työntekijöitä, vaikka vasta hetki sitten heitä puolustit. Mutta niin, ei kaikille sama palkka kuulu. Mutta on samalla myönnettävä että palkkoihin vaikuttaa niin moni asia, että ei voida katsoa että ne jotenkin mystisesti olisivat oikeudenmukaisesti jaettu. Vrt. postin-fiasko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisikin niin, että kaikki ihmiset eivät ole oikeutettuja samoihin asioihin niin se ei poista sitä tosiasiaa, että se joidenkin, ihan tavallistenkin saati välttämättömien, asioiden puuttuminen elämästä vaikuttaa ihmiseen.
Vaikuttaa ihmismieleen, elämänhaluun, jaksamiseen, sosiaaliseen elämään jne.
Aiheuttaa myös masennusta, sairastumisriskiä yleensä, syrjäytymistä sekä muuta vastaavaa.Ei ole siis kysymys mitä kenelläkin kuuluu olla vaan siitä miten köyhyys vaikuttaa. Ja tutkittua on, että tottakai vaikuttaa.
Ne ovat kaksi eri asiaa jotka aina täällä sekoitetaan kun aletaan paasata "no mutta eihän nyt köyhän/köyhälle kuulukaan..."Mutta kysymys onkin siinä MIKSI toisilla on puutetta ja toisilla ei? Siis vaikka kahdella eri perheellä olisi tasan samat tulot ja samat pakolliset menot (asuminen, vakuutukset, sähkö, terveydenhuoltomenot) niin silti toinen valittaa köyhyyttään ja toinen ei. Faktahan on se, että Suomessa jokainen saa ihan syntymäoikeuden jonkinlaiseen toimeentulotukeen, johon on oikeutettu. Miksi siis toisille se riittää ja toisille ei?
Lisäksi onko jotenkin pystytty erottamaan juuri köyhyyden vaikutusta lapsuuteen? Kyllä itse muistan lapsuudesta ne alkoholistien lapset, tupakalta haisevavaatteiset lapset, suurperheiden lapset jne. jotka varmaan nyt olisivat näitä "köyhiä". Olisiko kuitenkin niin, että jollakin muulla asialla siellä kotona voisi olla se isompi merkitys? Ne ongelmat on vaan helppo tyrkätä sinne köyhyyden (ja yhteiskunnan) aiheuttanaan laariin.
En ajatuksena pidä vastikkeettoman rahan syytämisestä. Jos ei se työnteko, koulunkäynti jne huvita tai ole muuten vaihtoehto, sitten elämänhallintakurssille, vapaaehtoistyöhön ja jonnekin muualle kun passattavaksi kotisohvalle.
Niin, sitä köyhää pitää AINA kiusata. Mikset jo suosi niskalaukausta?
Tämä uhriutuminen on aivan superärsyttävää!! Asiasta ei siis voi keskustella koskaan, kun se päättyy aina tähän "oispa eutanasia Suomessa laillista?" Te "köyhät" pidätte asiaa esille, haluatte tuoda asiaa aktiivisesti esille, mutta mistään ei saa kuitenkaan esittää eriävää mielipidettä.
Eli siis tämäkin keksustelu on nyt sitten sitä, että köyhiä kiusataan ja kumpa jo otettaisi pois täältä maailmasta, mitään ratkaisua ei edes haluta kuulla, miettiä tai asettaa omaa elämäntapaansa ja valintoja edes vähän kyseenalaiseksi.
Ei se varakkaan perheen lapsikaan määräänsä enempää siellä kahvilla käy. Köyhän perheen lapselle yksikin kerta kuussa on tarpeeksi. Ainakin omassa lapsuudessani oli. Mäkkärillä käytiin max. kaksi kertaa kuussa ja se oli riittävästi. Varakkaimpien käynneistä en tiedä vaikka kävisivät joka päivä koska nuo kaksikin oli minulle riittävästi. Ei minun toiveena ollut koskaan esim. ulkomaan matkat vaikka useampi luokkalainen sellaisilla kävikin. Ne oli ne arkiset asiat jotka merkitsivät.
Tietokonetta toivoin aiemmin kuin meillä oli varaa. Nykyisinhän tietokone on jokapäiväinen juttu mutta silloin vain paremmin toimeentulevilla oli sellainen. Ei oltaisi ostettu kahta konetta vaikka olisi ollut varaa eikä varakkaampienkaan lapsilla ollut omia koneita.