”Haluaisin edes kerran kuussa kahvilaan...” Miten köyhyys määritellään?

Pakko myöntää, että en osaa kuvitella tilannetta jossa minulla ei olisi 2-2,50e/kk ylimääräistä laittaa kahvikupposeen päästäkseni hetkeksi ihmisten ilmoille. Vaikka tulot selvästi alle keskitulon ja tuillakin eletty.

Meillä eletään köyhyydessä. Miehen kanssa yhteistulot verojen jälkeen reilu 2000€ jolla maksetaan kaikki 5-henkisen perheen menot ja kulut (vuokra 1100€, muut laskut, ruoka jne). Joinakin kuukausina erittäin tiukkaa taloudellisesti jos vaikka lasten vakuutuslaskua tms.

Sukulaisperhe vuorostaan varakas, kaikkien elmiskulujen jälkeen ns. karkkirahaa jää käteen enemmän kuin mitä meillä koko kuukautena käyttövarat. Mikäpä siinä ja hyvä heille mutta alkanut tympäisemään että joka toinen näkemiskerta menee heillä valituspuheeksi siitä kuinka "kaikkien omistusasunnon lainalyhennysten, verojen, laskujen, päiväkotimaksujen sekä muiden elämiskulujen jälkeen ylimääräistä rahaa jää käteen vain reilu 2500€". Siihen kun joka kerta todettu että kyseinen ylijäävä summa enemmän kuin koko perheemme kuukausiansiot yhteensä on vastaus ollut "No joo" ja tyytyväisellä ilmeellä lopettunut oman taloustilanteensa valituksen.

Elämismenot meillä muutenkin erilaiset, he matkustelevat paljon ja ostavat kaikki merkkivaateet uutena, meillä lapsia viedään ilmaistapahtumiin ja hankintoja tehdään kirpputoreista. Luulisi ensimmäisen vastaavan keskustelu kerran jälkeen tulleen selväksi että rikkaiden varallisuusvalitus köyhille tarpeetonta.

Muilla samaa että lähiomaiset rehvasteluvalittaa parempia ansiotulojaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä erottaa kohta elämänkoululaisen korkeakoulutetusta jos tämän lapsillekin aletaan jo kustantaa harrastukset, merkkivaatteet ja kahvilassa istuskelu ettei eroa muista? Ei hitto sentään. Täällä ei kyllä kannata pian kenenkään opiskella tai tehdä ylipäänsä yhtään mitään kun kaikki samat asiat saa hopeatarjottimella eteen, vaikka vetäisi pussikaljaa kaikki ne vuodet kun toiset opiskelee. Juuri näin se köyhyys periytyy kun ei opeteta itse hoitamaan asioitaan, vaan totutaan jo lapsuudesta siihen, että jollain muulla on aina vastuu ja muut hoitaa vaikkei itse pistäisi tikkua ristiin. Jos haluat jotain, sovitat kulusi ja menosi itse, säästät ja hoidat asian itse. Täällä kyllä passaataan köyhälle nenän eteen ilmainen koulutus, asunto, lapsilisää, varhaiskasvatus, lääkkeet, silmälasit, vaatteet, neuvolat, lääkärikäynnit, ruokakin tarvittaessa... Että kahvilat voinee jäädä ihan vanhemman omalle vastuulle.

Kokeakoulutus ei suojaa vastoinkäymisiltä elämässä. Se ei suojaa myöskään köyhyydeltä. Ja tekstistäsi päätellen se ei suojaa myöskään ymmärtämättömyydeltä ja typeryydeltä.

 Terv. akateeminen köyhä

Minäkin akateeminen köyhä, mutta sen takia kouluttaudun uudelleen alalle (ja teen samalla hanttihommia) jossa varmasti riittää töitä eikä tarvitse kilpailla työpaikasta sadan muun kanssa. Nykyään moni ei viitsi tehdä tilanteelleen mitään, vaan mieluumin keskittyy valittamiseen. Enkä kirjoita tätä nyt v*ttuilumielessä, rahattomuus on ihan syvältä, mutta normaali ihminen edes yrittää tehdä asialle jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä erottaa kohta elämänkoululaisen korkeakoulutetusta jos tämän lapsillekin aletaan jo kustantaa harrastukset, merkkivaatteet ja kahvilassa istuskelu ettei eroa muista? Ei hitto sentään. Täällä ei kyllä kannata pian kenenkään opiskella tai tehdä ylipäänsä yhtään mitään kun kaikki samat asiat saa hopeatarjottimella eteen, vaikka vetäisi pussikaljaa kaikki ne vuodet kun toiset opiskelee. Juuri näin se köyhyys periytyy kun ei opeteta itse hoitamaan asioitaan, vaan totutaan jo lapsuudesta siihen, että jollain muulla on aina vastuu ja muut hoitaa vaikkei itse pistäisi tikkua ristiin. Jos haluat jotain, sovitat kulusi ja menosi itse, säästät ja hoidat asian itse. Täällä kyllä passaataan köyhälle nenän eteen ilmainen koulutus, asunto, lapsilisää, varhaiskasvatus, lääkkeet, silmälasit, vaatteet, neuvolat, lääkärikäynnit, ruokakin tarvittaessa... Että kahvilat voinee jäädä ihan vanhemman omalle vastuulle.

Kokeakoulutus ei suojaa vastoinkäymisiltä elämässä. Se ei suojaa myöskään köyhyydeltä. Ja tekstistäsi päätellen se ei suojaa myöskään ymmärtämättömyydeltä ja typeryydeltä.

 Terv. akateeminen köyhä

Minäkin akateeminen köyhä, mutta sen takia kouluttaudun uudelleen alalle (ja teen samalla hanttihommia) jossa varmasti riittää töitä eikä tarvitse kilpailla työpaikasta sadan muun kanssa. Nykyään moni ei viitsi tehdä tilanteelleen mitään, vaan mieluumin keskittyy valittamiseen. Enkä kirjoita tätä nyt v*ttuilumielessä, rahattomuus on ihan syvältä, mutta normaali ihminen edes yrittää tehdä asialle jotain.

Niin, tutkintoja voi aina tehdä lisää, jos entinen ei nappaa. 

Minulla on kyllä rahaa, olen siis sellainen " rikas ". Mutta ikinä en käy ulkona kahvia juomassa. Autossani on penkkien välissä mukiteline , laitan siihen aina termosmukin jos aion viipyä jossain pidempää,  samoin otan mukaan jotain syötävää kahvin kanssa.  olen jo kotona oppinut ettei tyhjästä kannata maksaa. En koskaan maksa parkkimaksuja. Töissä on sellainen kuntosali. Uima-allas on omasta takaa talossa. Tummapaahtoinen kahvi ei kaupassa paljon maksa. Kotona on monta telkkaria ja kaikista voi katsoa leffoja vaikka yöt ympäri. Miksi toiset vaatii aina muita maksamaan heidän hupinsa. Ota Espan puistoon kahvia ja näät samalla ihmisiä.  Terv. Ison perheen puoliorvot taaperot. Tuskin sulla oikeasti on nälkä.

Mä asun suurkaupingissa ulkomailla ja meillä kahvila ja ravintolakulttuuri on täysin erilainen kuin Suomessa ja ystäviä nimenomaan yleisesti lähinnä tavataan kahviloissa ja ravintoloissa (johtuu varmaa osittain siitä, että ihmiset asuvat eripuolilla kaupunkia, joten on luonnolisempaa tavata kahvilassa jossain siellä keskustassa ) Kyllä siinä aikalailla sosiaalinen elämä kärsii, jos aina täytyy kieltäytyä rahan vuoksi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka näyttäisivät houkuttelevammalta, joku kahvilassa käyminen ei ole mikään jokaisen perusoikeus. Jos työttömänä saa saman elämän kuin töitä tehdessä, kuka enää menisi töihin? Mistä sitten maksetaan koulut ja sairaalat?

Eikä voi olla, verovaroilla on tarkoitus pysyä hengissä, ei elää samoin kuin työssäkäyvät.

Ja jos on yksi yliopistotutkinto joka ei työllistä, niin siihen liitteeksi jotakin muita opintoja. Tai sitten koulutusta vastaamatonta työtä, moni on joutunut aloittamaan niin.

Jos palkat ovat pienemmät kuin sosiaaliturva, joka sekin on mitoitettu hengissäpysymistä silmällä pitäen, voidaanko silloin sanoa, että Suomi on kehitysmaa tai lähellä sellaiseksi tuloa?

Sellaisista palkkatuloista ei muuten paljoa veroa kerry, eikä siten niitä sairaaloita ja kouluja pidetä yllä. Lisäksi, viimeistään eläkkeellä ollaan tilanteessa, jossa eläke on sosiaaliturvaa, koska noin pienestä palkasta ei edes kerry takuueläkkeen vertaa.

Kannattaisiko siis kohdistaa tomeruus palkansaajan puolustamiseen. Aika usein se sosiaaliturva muuten asettaa alarajan palkalle. Olematon sosiaaliturva kulkee käsi kädessä olemattoman palkan kanssa. Eipä tarvitse ihmetellä, miksi Suomessa ei synny jälkeläisiä, kun Viron raksamiehetkin kaikkoavat täältä parempien palkkojen perässä muualle Eurooppaan...

Suomalainen keskiluokka tulee vielä olemaan totuuden äärellä, kunhan tämä oikeistopolitiikka jatkuu aikansa :D

Muuten ihan hyviä pointteja, mutta vasemmistolaisella politiikalla tähän on päädytty, eikä oikeistolaisella.

Jos tuet on kovemmat kuin alhaisimmat palkat, niin kyllä silloin tukia on liikaa.

Miksi tämä porukka edes menisi töihin, jos tukina saa saman käteen mitä töissä käymällä?

Köyhyys opettaa luovuutta. Kun sinulla ei kaikkien vuokra- ym. laskujen jälkeen jää varaa edes matkalippuun niin matkustan pummilla. Olen siis peruspäivärahalla oleva työtön.

Jos joskus joku harva ystävä pyytää ulos niin hän ikävä kyllä joutuu maksamaan laskun ja niin ovat tehneetkin. Maksan sitten joskus takaisin kun itsellä on rahaa.  Käyn myös ruokajonoissa, siinä säästää paljon. Olen jo 20 v leikannut ja värjännyt hiukseni itse. Mistään kahvilassa käynneistä en edes haaveile. Helsingissä Kallion halvimmissa kuppiloissa joskus käyn oluella 2,50 e tuoppi. Minä en häpeä köyhyyttäni, tämä on yhteiskunnan vika.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä rahaa, olen siis sellainen " rikas ". Mutta ikinä en käy ulkona kahvia juomassa. Autossani on penkkien välissä mukiteline , laitan siihen aina termosmukin jos aion viipyä jossain pidempää,  samoin otan mukaan jotain syötävää kahvin kanssa.  olen jo kotona oppinut ettei tyhjästä kannata maksaa. En koskaan maksa parkkimaksuja. Töissä on sellainen kuntosali. Uima-allas on omasta takaa talossa. Tummapaahtoinen kahvi ei kaupassa paljon maksa. Kotona on monta telkkaria ja kaikista voi katsoa leffoja vaikka yöt ympäri. Miksi toiset vaatii aina muita maksamaan heidän hupinsa. Ota Espan puistoon kahvia ja näät samalla ihmisiä.  Terv. Ison perheen puoliorvot taaperot. Tuskin sulla oikeasti on nälkä.

On toki hienoa, että olet rikas. Silti itse pienituloisena tykkään huvitella ja käyttää rahaa ns. "turhaan" jos se vain luo edes hetkellistä iloa. En oikein tiedä mitä muuta tekisin rahalla. Ihmisiä on niin erilaisia. Itse tienaan palkkani, joten elämäntyylini minulle myös suotakoon.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka näyttäisivät houkuttelevammalta, joku kahvilassa käyminen ei ole mikään jokaisen perusoikeus. Jos työttömänä saa saman elämän kuin töitä tehdessä, kuka enää menisi töihin? Mistä sitten maksetaan koulut ja sairaalat?

Eikä voi olla, verovaroilla on tarkoitus pysyä hengissä, ei elää samoin kuin työssäkäyvät.

Ja jos on yksi yliopistotutkinto joka ei työllistä, niin siihen liitteeksi jotakin muita opintoja. Tai sitten koulutusta vastaamatonta työtä, moni on joutunut aloittamaan niin.

Jos palkat ovat pienemmät kuin sosiaaliturva, joka sekin on mitoitettu hengissäpysymistä silmällä pitäen, voidaanko silloin sanoa, että Suomi on kehitysmaa tai lähellä sellaiseksi tuloa?

Sellaisista palkkatuloista ei muuten paljoa veroa kerry, eikä siten niitä sairaaloita ja kouluja pidetä yllä. Lisäksi, viimeistään eläkkeellä ollaan tilanteessa, jossa eläke on sosiaaliturvaa, koska noin pienestä palkasta ei edes kerry takuueläkkeen vertaa.

Kannattaisiko siis kohdistaa tomeruus palkansaajan puolustamiseen. Aika usein se sosiaaliturva muuten asettaa alarajan palkalle. Olematon sosiaaliturva kulkee käsi kädessä olemattoman palkan kanssa. Eipä tarvitse ihmetellä, miksi Suomessa ei synny jälkeläisiä, kun Viron raksamiehetkin kaikkoavat täältä parempien palkkojen perässä muualle Eurooppaan...

Suomalainen keskiluokka tulee vielä olemaan totuuden äärellä, kunhan tämä oikeistopolitiikka jatkuu aikansa :D

Muuten ihan hyviä pointteja, mutta vasemmistolaisella politiikalla tähän on päädytty, eikä oikeistolaisella.

Jos tuet on kovemmat kuin alhaisimmat palkat, niin kyllä silloin tukia on liikaa.

Miksi tämä porukka edes menisi töihin, jos tukina saa saman käteen mitä töissä käymällä?

Ei vaan palkat ovat liian alhaiset. Suomessa on niin korkeat elinkustannukset (erityisesti ihan perusjutut kuten asuminen ja ruoka), että tukia ei ole varaa alentaa. Ellei sitten haluta jyrkkää luokkayhteiskuntaa, joka alkaa olla vaaraksi jo yhteiskuntarauhalle.

Pienempien tukien ostovoima on jatkuvasti heikentynyt.

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuo ollut jonkun nuoren sanomana. Aikuinen ihminen kyllä tietää jo, että ei siellä kahvilla ole mikään pakko ulkona käydä. Ja yleensä kehtaa sanoa, että nut ei budjetti riitä, mutta tuutko vaikka mun luo kahville? Nuorilla voi olla vähän eri asia. Esim. Kaveriporukka haluaa mennä kahvilaan, joka yleensä nuorisolla tarkoittaa jotain trendikästä ja kallista paikkaa. Kyllä siinä varmaan ulkopuolisuudentunne iskee jos ei lähde ollenkaan mukaan, kun ei ole rahaa. Tai juo siellä vettä, kun muilla on kahvia ja pullaa.

Nimenomaan! Tuossa tutkimuksessa tutkittiin köyhien lasten kokemuksia ja käsitystä perheensä tilanteesta. Usein yläkoululaiset varsinkin lähtevät yhtämatkaa koulusta esim. kauppakeskukseen, jos eivät mene suoraan kotiin. Jos AINA joudut sanomaan, että "en tule mukaan, menen kotiin", niin tottakai se vaikuttaa omaan mielialaan! Kaverit menee kahvilaan, Megazoneen, Mäkkäriin, milloin minnekin, koskaan et pääse mukaan. Kaverit puhuvat mitä tekevät viikonloppuna ja lomilla, toinen kuuntelee hiljaa Rukan laskettelujuttuja... Ja moni ei halua ääneen sanoa, että ei ole rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei varmaan ole niistä jahvilan pullakahveista, vaan ajatus siitä, että edes noin pieneen huvitukseen ei ole varaa. Kyllä ymmärrän täysin, ttä harmittaa ha pienentää elämän piiriä kun koko ajan täytyy miettiä mihin on varaa. Mieluusti maksaisin hiukan enemmän veroja, että minimitukia saataisiin paremmaksi.

Noilla on JOKAPÄIVÄISIÄ "pikkuhuvituksia" joista kertyy kuukaudessa ja vuodessa iso summa.

Jep, kahvi ja pulla päivässä tekee vuodessa usean ulkomaanmatkan verran.

Ja siihen yhteen kertaan/kk ja yhteen leffaan/kk ihan varmasti raha riittää, jos niin valitsee. Katsoo naapurin lasta pari kk kuussa tai leikkaa nurmikon, kahvipulla ja leffa on ansaittu.

Vaan kun se ajatustapa ei mene noilla valittajilla yleensä niin, että hyvät asiat eivät tule vastikkeetta.

Mä niin tunnistin siitä lehtijutusta itseni. Just sen että ei uskaltanut ikinä pyytää mitään kun koki olevansa vain pelkkä menoerä ja rahaa ei ollut. Jos ikinä pyysi mitään niin sai kauhean syyllistyksen siitä että kuinka mä kehtaan vielä olla vaikea ja pyydän jotain vaikka rahaa ei ole. Ei saanut harrastaa mitään, naapurintytön äidin auttamisyritykset (etsi tyttärelleen ja mulle edullisen harrastuksen) hylättiin sillä että se vain v i t t u i l e e koska meillä ei ole rahaa.

Koulussa kiusattiin kun ei ollut uusia vaatteita ja äiti oli vielä suhteellisen laiska kodinhoitaja, eli ne vähän vaatteet oli vielä yleensä p a s k a i s e n a pyykkikorissa.

Kaikesta siitä seurasi masennus: kotona vain hoettiin sitä että on pakko hankkia koulutus että ei jää työttömäksi, mutta opiskeluja tuettiin sillä että isä uhkasi antaa selkään (kun olin ala-asteella) jos saan vielä kerran kutosen jostain kokeesta. Ja sain. Mutta selkään en saanut. Tosin muistan vieläkin kun itkin koko kotimatkan ja kotona sain paniikkikohtauksen.

Kun sitten vihdoin muutin opiskelemaan niin pääsin lukemaan alaa joka ei ollut se oma ala ollenkaan. Pakko oli muuttaa pois kotoa, koska kotona sanottiin että lukion jälkeen sä lähdet, ei ole muuta vaihtoehtoa ja muuta opiskelupaikkaa en saanut. Oikein etoi kun kuulin kun äiti sitten sinä ekana syksynä selitti ylimaireasti kuinka lapsista on niin vaikea päästää irti, mutta minkäs teet kun ne lähtee kaikki opiskelemaan.

Opiskelupaikka oli ihan p a s k a, rahaa ei ollut, kotona vain hoettiin kuinka valtio se vasta p a s k a onkin ja kaikkien muitten vanhemmat auttoi niitä taloudellisesti ja mä en saanut mennä edes viikonlopuiksi kotiin kylään kun musta ei ollut (edelleenkään) kuin menoja.

Se kaikki sitten jotenkin vain rysähti niskaan jotenkin kun olin vähän reilu 20 vuotias ja mä rupesin ryyppäämään.

Jotenkin sit yritin selvitä jaloilleni: lopetin koulun (joka ei edennyt), lopetin ryyppämisen, menin töihin, laitoin välit poikki kotiin.

15 vuotta myöhemmin mulla on oma asunto, auto ja vara käydä kerran vuodessa ulkomailla lomalla. Kaupasta saan ostaa melkein sen mitä haluan (tai ainakin mitä tarvin) ja kotiin en ole soittanut vieläkään.

Mun vanhemmat on vähän sellaisia elämänkoululaisia. Näennäisesti tekivät paljon, mutta todellisuudessa olisivat voineet tehdä paljon enemmän.

Muistan vieläkin kun päätin että pistän äitiini välit poikki. Se oli näin syksyä ja olin just aloittanut uudessa pätkätyössä. Kyselin että onko ok tulla viikonlopuksi kotiin ja ei tullut vastausta. Kysyin uudestaan ja sain vain jonkun ”no, jos sun nyt on ihan pakko”

Vedin sit illalla kännit ja itkin.

Aamulla olin menossa töihin krapulassa ja kuuntelin Basement Jaxin ’good luck” biisiä. Siitä sit sain kipinän että joo, good luck vain, mä jatkan tästä omilleni.

Illalla sit vedin taas kännit ja itkin.

13 vuotta myöhemmin kun olin TAAS menossa töihin niin YouTubea ehdotti ihan puskista basement jaxin good luckia seuraavaksi kappaleeksi.

Vei jotenkin siihen surulliseen aamuun takaisin, tosin nyt en ollut krapulassa. Tai itkenyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei varmaan ole niistä jahvilan pullakahveista, vaan ajatus siitä, että edes noin pieneen huvitukseen ei ole varaa. Kyllä ymmärrän täysin, ttä harmittaa ha pienentää elämän piiriä kun koko ajan täytyy miettiä mihin on varaa. Mieluusti maksaisin hiukan enemmän veroja, että minimitukia saataisiin paremmaksi.

Noilla on JOKAPÄIVÄISIÄ "pikkuhuvituksia" joista kertyy kuukaudessa ja vuodessa iso summa.

Jep, kahvi ja pulla päivässä tekee vuodessa usean ulkomaanmatkan verran.

Ja siihen yhteen kertaan/kk ja yhteen leffaan/kk ihan varmasti raha riittää, jos niin valitsee. Katsoo naapurin lasta pari kk kuussa tai leikkaa nurmikon, kahvipulla ja leffa on ansaittu.

Vaan kun se ajatustapa ei mene noilla valittajilla yleensä niin, että hyvät asiat eivät tule vastikkeetta.

No joo, periaatteessa ei kai pitäisi kannattaa harmaata taloutta, mutta suurin osa tuntemistani köyhistä tekee satunnaisia työkeikkoja pimeästi. Esimerkiksi itse olen käynyt jollain tutulla siivoamassa.

Minusta nyt tuntuu siltä että alottaja on kai jotenkin masentunut tilanteestaan. Eikös se Cipralex lääke vaikka kuurina vois auttaa vähän eteenpäin, eikai se ole edes kallista. Suomi nyt on sellainen stallari-vassareiden maa, että kansa alkaa luulla että ne kohta kaikille maksetaan Allinclus lomat  Aasiassa kun se naapurikin on siellä lomilla.  Ei meillä ole  siihen varaa, jonkun on sitä ikävääkin työtä tehtävä. Terv. edelleen se puoliorpo taapero, joka on itse  rikkautensa hankkinut ja keittää itse sumppinsa ja opettaa lapsensakin.

Suomessa rahapulasta valittaminen on kansallisharrastus... Harvoissa paikoissa on yhtä hyvät tuet ja palkatkin on ihan ok, silti valitetaan ja valitetaan.

Työkaverilla jää käteen 2500€ nettona. Asuu yksin. Rahat eivät kuulemma riitä. Samoin toinen valittaa, että "asuntolainan, kahden autolainan, lasten harrastusten ja mökin lisäksi, ei kyllä jää yhtään ylimääräistä käteen". No helkutti, tuossa on niin paljon itsessään jo ilmaa, että miten paljon sitä rahaa pitäisi olla, jotta olisi tarpeeksi?

Itse olen elänyt opiskellessa opintotuella ja olen ollut muutamia pätkiä työttömänäkin. Aina on rahaa ollut sen verran, että vähän on voinut säästää. Työssäkäydessä toki voi ostaa enemmän ylimääräistä, mutta kyllä ihminen tulee aika pienellä toimeen. Valintoja toki on tehtävä. Pari euroa kahvilla käyntiin on aina, toki työttömänä käytin rahat mieluummin kahvipaketin ostoon ja kutsuin kaverit kotiin.

Ongelma ei ole siis rahojen määrä, vaan rahankäytön ongelmat. Ihmisillä on hämärtynyt elintaso ja vaaditaan melkein luksusta. Monella pienituloisella on kallis kännykkä, hienot laitteet kotona, kampaamossa käydään kerran kuussa ja alkoholia ja tupakkaa kuluu. Tätä ongelmaa ei tukia tai palkkoja nostamalla korjata.

Nimim. Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?

T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.

Joo eutanasia kaikille, joilla ei ole varaa kahvilaan tai leffaan!

Vakavasti puhuen, sinulla taitaa olla paha masennus? Toivottavasti saat pian apua siihen <3

Köyhyys ja syrjäyttäminen masentaa. Juuri siksi sitä ei voida Suomessa oikeasti hoitaa, pitäisi puuttua eriarvoisuuteen.

Miten? Antamalla jokaiselle kymppitonni kuukaudessa? Ja mihin vedetään raja, kenelle annetaan?

Kyllä lasten ja nuorten eriarvoisuutta esim. harrastustoiminnassa voi mainiosti tasoittaa, koska Veikkaus ja valtio tukevat niitä paljon ja lopulta ne päätyvät hyväosaisten lapsille, koska heidän vanhemmilla löytyy ostovoimaa ja rahaa kustantaa osa kustannuksista, jota köyhillä perheillä ei ole, vaikka olisi kuinka lahjakas, oli kysymys urheilusta, taiteesta, musiikista, tanssista jne.

Tiedän eräänkin köyhän perheen nuoren, jolla ei ole varaa tanssitunteihin tai edes treenata, vaikka hän on siinä erittäin lahjakas ja menestyisi myös kansainvälisellä tasolla kilpailussa. Nyt hän treenaa ja saa ohjausta vain sen verran, mitä yksilöhenkilö tekee lahjoituksia. Ja sitten samassa ryhmässä on hyväosaisten lapsia, joiden lahjakkuus ja taito menee rimaa hipoen. Ja tätäkin harrastusta tuetaan valtion varoista ja myös sen rikkaan lapsen osalta, joka on köyhien lapsen ulottomattomissa, kun vanhemmilla ei ole rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä rahaa, olen siis sellainen " rikas ". Mutta ikinä en käy ulkona kahvia juomassa. Autossani on penkkien välissä mukiteline , laitan siihen aina termosmukin jos aion viipyä jossain pidempää,  samoin otan mukaan jotain syötävää kahvin kanssa.  olen jo kotona oppinut ettei tyhjästä kannata maksaa. En koskaan maksa parkkimaksuja. Töissä on sellainen kuntosali. Uima-allas on omasta takaa talossa. Tummapaahtoinen kahvi ei kaupassa paljon maksa. Kotona on monta telkkaria ja kaikista voi katsoa leffoja vaikka yöt ympäri. Miksi toiset vaatii aina muita maksamaan heidän hupinsa. Ota Espan puistoon kahvia ja näät samalla ihmisiä.  Terv. Ison perheen puoliorvot taaperot. Tuskin sulla oikeasti on nälkä.

No et sitten käy ulkona kahvia juomassa. Saat töistä ilmaista parkkitilaa, ilmaisen kuntosalin ja sinulla on luksuslukaali, jossa on uima-allas ja useampia telkkareita. Eli olet rikas ja etuoikeutettu ja tulit tänne kehuskelemaan. Tai sitten ihan oikeasti kuvittelet eläväsi askeettisesti ja voivasi arvostella köyhiä. Huhhuh.

Olisi mielenkiintoista nähdä näiden köyhien tulot ja menot. Jo on ihme hommaa ettei ole kerran kuussa 2e maksavaa kahvia ostaa kahvilasta. Itse olen ihan varoissani mutta silti ostan sen halvemman kahvin koska maistuu mielestäni paremmalle kuin erikoiskahvit.

Jos on työtön voi käydä leipäjonossa, siellä jaetaan tonneittain hyvää ruokaa. Kun ruokakulut pienenee on rahaa muuhunkin.

Yleensä köyhät ostelevat ihme humpuukeja ostoksia esim. Vaatteita mitä ei tarvitse. Kodit on täynnä ihme romua lattiasta kattoon. Jos vaikka myisi turhat rojut pois niin olisi varaa siihen 2e kahviin.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole siis rahojen määrä, vaan rahankäytön ongelmat. Ihmisillä on hämärtynyt elintaso ja vaaditaan melkein luksusta. Monella pienituloisella on kallis kännykkä, hienot laitteet kotona, kampaamossa käydään kerran kuussa ja alkoholia ja tupakkaa kuluu. Tätä ongelmaa ei tukia tai palkkoja nostamalla korjata.

Nimim. Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot

No kuule erittäin monella ei ole.  Oikeasti köyhällä ei ole varaa tuollaiseen. Olen käynyt kampaajalla viimeksi ehkä 3 vuotta sitten. En juo enkä polta. Minulla on kännykkä, jota maksan osamaksulla. Minulla jää silti oikeasti vain 5 euroa päivässä ruokaan. Monella ei jää sitäkään.