Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
”Haluaisin edes kerran kuussa kahvilaan...” Miten köyhyys määritellään?
09.10.2019 |
Miten tämä köyhyys nyt näin määritellään? Onko kahvilakäynti välttämättömyys? Olen mielestäni ihan kelpo toimeentuleva, ei kyllä ole mikään tarve kahviläkäynteihin. Jos olisi, olisinkin varman köyhä. Menojaan pitää miettiä. Pullat voi leipoa itse ja kahveet keittää. Kaikkien pitäisi saada kaikki nykyään.
Kommentit (689)
Vierailija kirjoitti:
Mulle riitti työttömänä semihidas netti ja kirjasto. Ne riittivät vallan mainiosti ihmisten ilmoilla olemiseen. Ei olisi tullut mieleenkään että ajankohtaiset asiat löytyisi jostain roskasarjoista, lehtiä minä luin.
Jos et katso sarjoja, mistä tiedät että ne ovat roskaa? TV-sarjojen taso on valtavasti parantunut siitä, mitä se oli joskus 90-luvulla. Ikävä kyllä TV:ssä ei esitetä nykyään juuri muuta kuin tosi-TV:tä, joten sarjat nähdäkseen on ostettava suoratoistopalvelu.
Itse köyhänä olen ollut tosi tyytyväinen Netflixiin. Maksan 11 euroa kuussa ja voin katsoa ihan mitä haluan. Voin istua kerran viikossa katsomaan vaikka kaikki jonkun sarjan jaksot, ja hinta on silti sama. Tuntuu älyttömältä että joskus vuokrasin elokuvia 6 e/kpl.
Jollekin sarjat ja leffat eivät merkitse mitään, eikä niistä silloin tietenkään kannata maksaa. Kyse on siitä mikä tuo elämänlaatua, niin kuin edellä joku jo sanoikin. Netflix vie minut pois omasta arjestani, pienestä asunnosta ja laskuista ja Kelan lomakkeiden täyttelystä. Jollekin toiselle se voi olla käynti kahvilassa ja pala juustokakkua silloin tällöin.
Tämä on tabu, mutta myös köyhä ihminen tarvitsee ja ansaitsee nautintoa elämäänsä. Köyhänä joutuu luopumaan niin paljosta. Jokainen tarvitsee jotain nautintoa, tai elämästä tulee masentavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhana Vartiasten kokoontuminen täällä käynnissä ja köyhät pysyköön poissa. Puhumme aiheesta kun kahvikupillinenkin on köyhälle liikaa ja liian paljon vaadittu. Mitä se sitten minuun liittyy ja en todellakaan tule tinkimään luksuselämästäni, kiristetään maksuja vaan entisestään, kun kadehdin köyhien kahvikuppeja ja romuautoja niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
Joo eutanasia kaikille, joilla ei ole varaa kahvilaan tai leffaan!
Vakavasti puhuen, sinulla taitaa olla paha masennus? Toivottavasti saat pian apua siihen <3
Köyhyys ja syrjäyttäminen masentaa. Juuri siksi sitä ei voida Suomessa oikeasti hoitaa, pitäisi puuttua eriarvoisuuteen.
Miten? Antamalla jokaiselle kymppitonni kuukaudessa? Ja mihin vedetään raja, kenelle annetaan?
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset haluavat asioita, joita he eivät voi saavuttaa tai haaveleivat ja toteuttavat asioita, joihin he juuri pystyvät.
Minä voisin käydä kahvilassa vaikka joka päivä. Voisin matkustaa lähes mihin tahansa maailmassa. Voisin ostaa paljon hienomman auton. Voisin ostaa kaksi kertaa kalliimman asunnon. Ei himota, koska se ei olisi mikään saavutus tai unelmien täyttymys.
Olet todella etuoikeutettu ja elämässäsi on varmasti asioita, joista joutuisit köyhänä luopumaan. Helppohan se on sitten patsastella, että osaat olla vähään tyytyväinen. Jos joutuisit elämään pari päivää työttömän elämää, huomaisit ettei se ole mitään askeettista itsensä kieltämistä, vaan kurjaa kituuttamista.
Käännettäisiin kerrankin syyttävä sormi rikkaisiin.
Jos syöt ulkona kerran viikossa tai useammin, tuhlaat rahaa. Söisit kotona tai tekisit joka päiväksi valmiit eväät. Kerran kuussa voi käydä sitten pizzalla.
Jos matkustat enemmän kuin kerran vuodessa, tuhlaat rahaa. Kävisit luonnossa kävelemässä tai harrastamassa jotain ilmaista. Siitä saa riittävästi elämyksiä. Kerran vuodessa voi käydä Tallinnan risteilyllä.
Jos ostat vaatteita vaatekaupasta, tuhlaat rahaa. Menisit UFFille katsomaan onko sopivia vaatteita käytettynä.
Kaiken tarpeellisen voisit hankkia FB-kirppisryhmistä ja Roskalava-ryhmistä. Miksi ostat yhtään mitään uutena? Huonekalut, lasten lelut, sisustustavarat ovat kaikki tuhlausta, jos ostat ne uutena.
Aika harva rikas suostuisi tällaiseen elämäntyyliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset haluavat asioita, joita he eivät voi saavuttaa tai haaveleivat ja toteuttavat asioita, joihin he juuri pystyvät.
Minä voisin käydä kahvilassa vaikka joka päivä. Voisin matkustaa lähes mihin tahansa maailmassa. Voisin ostaa paljon hienomman auton. Voisin ostaa kaksi kertaa kalliimman asunnon. Ei himota, koska se ei olisi mikään saavutus tai unelmien täyttymys.
Olet todella etuoikeutettu ja elämässäsi on varmasti asioita, joista joutuisit köyhänä luopumaan. Helppohan se on sitten patsastella, että osaat olla vähään tyytyväinen. Jos joutuisit elämään pari päivää työttömän elämää, huomaisit ettei se ole mitään askeettista itsensä kieltämistä, vaan kurjaa kituuttamista.
Ymmärsit ihan väärin. Nimenomaan tarkoitukseni oli sanoa, että sen kahvikupin merkitys korostuu juuri siksi, ettei siihen ole varaa. Ehkei kahvikuppia kohtaan olisi sellaista imua, jos se olisi jatkuvasti saatavilla.
Minun elämäni puutteet koskevat ihmisiä. Lapsettomaksi jääminen on kipeä asia, juuri kuin se köyhän kahvikuppi. Ja sekin, ettei ole muutakaan perhettä tai lähiomaisia. Ne ovat ne minun "kahvikuppini".
Kun ihminen on kovilla, syntyy ajatuksia, että tarvitsisi jotain asiaa kovasti. Että se ilhduttaisi ja helpottaisi elämää ja parantaisi haavat. Ja tulee ajatuksia, miksi minulle ei suoda edes kahvikuppia viikossa tai kuukaudessa, kun se on lähes kaikkien muiden arkea.
Heh, opiskelijana oli VUOSIA niin, että ei tosiaan olisi ollut joka kuukausi kahvilaan varaa. Saati kampaajaan.
Mutta elämä olisi ihan ok. Toki kesä/iltatöitä oli pakko tehdä, mutta sellaista se elämä on. Opiskellaan, jottei tarvitse laskea niitä kahvikuppia koko ikää. Ja jos eka ala meni pieleen, opiskellaan uusi ala. Niin tekevät monet mm terveyssyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käännettäisiin kerrankin syyttävä sormi rikkaisiin.
Jos syöt ulkona kerran viikossa tai useammin, tuhlaat rahaa. Söisit kotona tai tekisit joka päiväksi valmiit eväät. Kerran kuussa voi käydä sitten pizzalla.
Jos matkustat enemmän kuin kerran vuodessa, tuhlaat rahaa. Kävisit luonnossa kävelemässä tai harrastamassa jotain ilmaista. Siitä saa riittävästi elämyksiä. Kerran vuodessa voi käydä Tallinnan risteilyllä.
Jos ostat vaatteita vaatekaupasta, tuhlaat rahaa. Menisit UFFille katsomaan onko sopivia vaatteita käytettynä.
Kaiken tarpeellisen voisit hankkia FB-kirppisryhmistä ja Roskalava-ryhmistä. Miksi ostat yhtään mitään uutena? Huonekalut, lasten lelut, sisustustavarat ovat kaikki tuhlausta, jos ostat ne uutena.
Aika harva rikas suostuisi tällaiseen elämäntyyliin.
No koska minulla on varaa. Ei tosiaan aina ole ollut, ja yhä teen valintoja, samaa kakkua ei voi sekä säästää että syödä.
Olen tehnyt vuosia valintoja sen eteen (eläen ruhtinaallisella opintotuella) että nyt ei tarvitse jokaista pullaa laskea. Mitä köyhä on saman ajan tehnyt?
Monissa viesteissä näkyy se (harhainen) ideologia, että kyllä ihminen onnistuu kun vain yrittää tarpeeksi. Ei se niin vaan mene. On olemassa sellaisia asioita kuin sairaudet, työkyvyttömyys, monisukupolvinen köyhyys, massatyöttömyys jne. Jos vaikka köyhä joutuu rikoksen uhriksi, hänellä voi mennä mielenterveys ja hän on entistä hirveämmässä asemassa. Jos saa jotain korvauksia, niin nekin vähennetään toimeentulotuesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tulot + 80 k€ vuodessa. Toimiston ovelta lähin kahvila on 20 metrin päässä ja seuraava 30 metrin päässä; kummassakaan en ole käynyt siihen viiteen vuoteen, kun olen ollut tässä.
Neuvotteluhuoneessa on jääkaappi, mikro ja liesi/uuni yhdistelmä. Näillä hoituu kahvit ja ruoka näppärästi töiden lomassa kun sitltä tuntuu.
Itseasiassa viimeksi kävin ns. ulkona kahvilla huhtikuussa ja silloinkin ruokailun yhteydyssä, kun olin työmatkalla vieraalla paikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Mikä erottaa kohta elämänkoululaisen korkeakoulutetusta jos tämän lapsillekin aletaan jo kustantaa harrastukset, merkkivaatteet ja kahvilassa istuskelu ettei eroa muista? Ei hitto sentään. Täällä ei kyllä kannata pian kenenkään opiskella tai tehdä ylipäänsä yhtään mitään kun kaikki samat asiat saa hopeatarjottimella eteen, vaikka vetäisi pussikaljaa kaikki ne vuodet kun toiset opiskelee. Juuri näin se köyhyys periytyy kun ei opeteta itse hoitamaan asioitaan, vaan totutaan jo lapsuudesta siihen, että jollain muulla on aina vastuu ja muut hoitaa vaikkei itse pistäisi tikkua ristiin. Jos haluat jotain, sovitat kulusi ja menosi itse, säästät ja hoidat asian itse. Täällä kyllä passaataan köyhälle nenän eteen ilmainen koulutus, asunto, lapsilisää, varhaiskasvatus, lääkkeet, silmälasit, vaatteet, neuvolat, lääkärikäynnit, ruokakin tarvittaessa... Että kahvilat voinee jäädä ihan vanhemman omalle vastuulle.
Kokeakoulutus ei suojaa vastoinkäymisiltä elämässä. Se ei suojaa myöskään köyhyydeltä. Ja tekstistäsi päätellen se ei suojaa myöskään ymmärtämättömyydeltä ja typeryydeltä.
Terv. akateeminen köyhä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
Joo eutanasia kaikille, joilla ei ole varaa kahvilaan tai leffaan!
Vakavasti puhuen, sinulla taitaa olla paha masennus? Toivottavasti saat pian apua siihen <3
Pitkään jatkunut (nyt puhutaan vuosista) köyhyys ja rahattomuus oikeasti masentaa ja ahdistaa. Kun rahaa ei oikeasti ole, kun ne kuukausittaiset tuet eivät välttämättä riitä edes kaikkiin peruslaskuihin, kun koko ajan joutuu pelkäämään että jääkaappi tai pesukone hajoaa, tai sairastuu itse (lääkkeet ovat ylimääräinen meno ja pois jostain muusta, jokaikinen euro ja sentti) niin hiljalleen painuu henkisesti lyttyyn.
Jos ei ikinä ole joutunut elämään niin, että kahteen viikkoon ei ole varaa ostaa edes halvinta shampoopulloa tai maitolitraa koska tilillä on 26 senttiä laskujen ja jääkaapin korjaamisen jälkeen, ja työmarkkinatuen maksamiseen on 2 viikkoa, ei pysty ymmärtämään että se "luonnossa kävely" tai muu hyväntahtoisten tekopirteiden hölmöjen "vinkkaama" "kiva ilmainen toiminta" on pelkkä laastari murtuneen jalan päälle.
Joku minua fiksumpi (Pearl S. Buck) totesi aikanaan, että yhteiskunnan todellinen koe on siinä, miten se kohtelee heikoimpia jäseniään. Kahvilla käynti maksaa halvimmillaan n. kaksi euroa. Näköjään niitä riittää, joiden mielestä sekin on ihan liikaa rahaa vähävaraisimpien käytettäväksi. Köyhien on oltava hiljaa, nöyriä, näkymättömissä ja kuulumattomissa.
/eri
Kyllä, se nimenomaan on vain sen kaksi euroa ja siksi sen voi halutessaan jostain nipistää, jos se kahvilla käyminen niin tärkeää itselle on. Enkä minä sano, että köyhien elämä olisi jotenkin helppoa tai kadehdittavaa tai mitään muutakaan, vaan sitä, että se on mahdollista. Järkevästi eläen ei pitäisi olla mitään "peruslaskuja", jotka eivät mene tukien piiriin.
Vierailija kirjoitti:
Käännettäisiin kerrankin syyttävä sormi rikkaisiin.
Jos syöt ulkona kerran viikossa tai useammin, tuhlaat rahaa. Söisit kotona tai tekisit joka päiväksi valmiit eväät. Kerran kuussa voi käydä sitten pizzalla.
Jos matkustat enemmän kuin kerran vuodessa, tuhlaat rahaa. Kävisit luonnossa kävelemässä tai harrastamassa jotain ilmaista. Siitä saa riittävästi elämyksiä. Kerran vuodessa voi käydä Tallinnan risteilyllä.
Jos ostat vaatteita vaatekaupasta, tuhlaat rahaa. Menisit UFFille katsomaan onko sopivia vaatteita käytettynä.
Kaiken tarpeellisen voisit hankkia FB-kirppisryhmistä ja Roskalava-ryhmistä. Miksi ostat yhtään mitään uutena? Huonekalut, lasten lelut, sisustustavarat ovat kaikki tuhlausta, jos ostat ne uutena.
Aika harva rikas suostuisi tällaiseen elämäntyyliin.
Miksi aina on vaan rikkaat ja köyhät. Mites ne keskituloisten jotka painavat duunia ja joutuvat maksamaan kaiken itse "kun tienaavat niin paljon"
Ulkona syömässä käydään kerran pari kuussa, kävelen luonnossa, käytän kirjastostoa. Lomamatka en tee vuosittain kun siihen pitää säästää ensin. Vaatteita ja urheiluvälineitä hankitaan käytettyinä, myös vaatteita. Tosin ei siellä kirpparilla ole aikaa kierrellä tekemässä löytöjä kun pitää käydä töissä!
Ei ole uusimpia puhelimia yms. kun niihinkin pitää säästää..
Mut kyllä köyhille kuuluu samat asiat antaa kun rikkaillakin on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä erottaa kohta elämänkoululaisen korkeakoulutetusta jos tämän lapsillekin aletaan jo kustantaa harrastukset, merkkivaatteet ja kahvilassa istuskelu ettei eroa muista? Ei hitto sentään. Täällä ei kyllä kannata pian kenenkään opiskella tai tehdä ylipäänsä yhtään mitään kun kaikki samat asiat saa hopeatarjottimella eteen, vaikka vetäisi pussikaljaa kaikki ne vuodet kun toiset opiskelee. Juuri näin se köyhyys periytyy kun ei opeteta itse hoitamaan asioitaan, vaan totutaan jo lapsuudesta siihen, että jollain muulla on aina vastuu ja muut hoitaa vaikkei itse pistäisi tikkua ristiin. Jos haluat jotain, sovitat kulusi ja menosi itse, säästät ja hoidat asian itse. Täällä kyllä passaataan köyhälle nenän eteen ilmainen koulutus, asunto, lapsilisää, varhaiskasvatus, lääkkeet, silmälasit, vaatteet, neuvolat, lääkärikäynnit, ruokakin tarvittaessa... Että kahvilat voinee jäädä ihan vanhemman omalle vastuulle.
Aamen, täysin samaa mieltä. Radiossa oli viime viikolla juttua, että sossun pitäisi kustantaa myös Netflix ja HBO, ei muuten pysty osallistumaan keskusteluihin ajankohtaisista sarjoista. Oikesti, idiootit täällä kohta töitä tekee ja veroilla kustantaa muille huvituksia.
Toivon sydämestäni, että sinusta tulee tavalla tai toisella todella köyhä. Muista silloin, että olet täysin eri ihminen kuin nyt ja tarpeesi myös muuttuvat kerta heitolla. Sinulla ei ole silloin enää oikeutta nauttia elämästäsi.
No ei suojaa mikään koulutus köyhyydeltä absoluuttisesti. Saati tyhmyydeltä, tuo on akateemiselle köyhälle. Koska aika tyhmä pitää olla, ellei MITÄÄN työtä onnistu saamaan, vaikka on akateeminen. Ei edes jotakin harjoittelupaikkaa, josta sitten poikii se oikea työpaikka. Useimmat muutkin ovat aloittaneet ns paskaduuneista, eikä ole yhtään vahingoittanut akateemista.
Vaan Suomessa on yhä niin, että kaikilla on varaa opiskella ja mahdollisuus niihin kahveihin. Sairastunut saa sairauspäivärahaa ja asumistukea, tarvittaessa toimeentulotukeakin. Jolla summalla 800+ ilmainen asuminen saa sen yhden pullan kuukaudessa oikein helposti, ja sen yhden leffankin.
Kukaan ei tarttunut siihen, että nuori voi mennä kesätöihin jo ensi kesänä, niin köyhyys on hänen osaltaan ohi muutamassa kuukaudessa.
Minulla olisi rahaa käydä vaikka joka päivä kahvilassa mutta periaatteesta suomessa en käy koska täysin ylihinnoiteltuja tuotteita ja ei edes pöytiin tarjoilua.
Vierailija kirjoitti:
Käännettäisiin kerrankin syyttävä sormi rikkaisiin.
Jos syöt ulkona kerran viikossa tai useammin, tuhlaat rahaa. Söisit kotona tai tekisit joka päiväksi valmiit eväät. Kerran kuussa voi käydä sitten pizzalla.
Jos matkustat enemmän kuin kerran vuodessa, tuhlaat rahaa. Kävisit luonnossa kävelemässä tai harrastamassa jotain ilmaista. Siitä saa riittävästi elämyksiä. Kerran vuodessa voi käydä Tallinnan risteilyllä.
Jos ostat vaatteita vaatekaupasta, tuhlaat rahaa. Menisit UFFille katsomaan onko sopivia vaatteita käytettynä.
Kaiken tarpeellisen voisit hankkia FB-kirppisryhmistä ja Roskalava-ryhmistä. Miksi ostat yhtään mitään uutena? Huonekalut, lasten lelut, sisustustavarat ovat kaikki tuhlausta, jos ostat ne uutena.
Aika harva rikas suostuisi tällaiseen elämäntyyliin.
Näin keskituloisena
- käyn ehkä kerran kuussa jossain lounaspaikassa, hienosti paremmassa ravintolassa ehkä 2xvuodessa, muuten syön töissä eväät
- kävelen luonnossa, en matkusta juuri koskaan, edes Tallinnaan
- ostan paljon kirppareilta ja FB:n ryhmistä, niin vaatetta kuin sisustustavaraa. Kohtuuvähän ostan uutena.
Että joo, eikä ole edes ankea elämä.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei varmaan ole niistä jahvilan pullakahveista, vaan ajatus siitä, että edes noin pieneen huvitukseen ei ole varaa. Kyllä ymmärrän täysin, ttä harmittaa ha pienentää elämän piiriä kun koko ajan täytyy miettiä mihin on varaa. Mieluusti maksaisin hiukan enemmän veroja, että minimitukia saataisiin paremmaksi.
Noilla on JOKAPÄIVÄISIÄ "pikkuhuvituksia" joista kertyy kuukaudessa ja vuodessa iso summa.
Alue: Aihe vapaa
Pitkään jatkunut (nyt puhutaan vuosista) köyhyys ja rahattomuus oikeasti masentaa ja ahdistaa. Kun rahaa ei oikeasti ole, kun ne kuukausittaiset tuet eivät välttämättä riitä edes kaikkiin peruslaskuihin, kun koko ajan joutuu pelkäämään että jääkaappi tai pesukone hajoaa, tai sairastuu itse (lääkkeet ovat ylimääräinen meno ja pois jostain muusta, jokaikinen euro ja sentti) niin hiljalleen painuu henkisesti lyttyyn.
Jos ei ikinä ole joutunut elämään niin, että kahteen viikkoon ei ole varaa ostaa edes halvinta shampoopulloa tai maitolitraa koska tilillä on 26 senttiä laskujen ja jääkaapin korjaamisen jälkeen, ja työmarkkinatuen maksamiseen on 2 viikkoa, ei pysty ymmärtämään että se "luonnossa kävely" tai muu hyväntahtoisten tekopirteiden hölmöjen "vinkkaama" "kiva ilmainen toiminta" on pelkkä laastari murtuneen jalan päälle.
Joku minua fiksumpi (Pearl S. Buck) totesi aikanaan, että yhteiskunnan todellinen koe on siinä, miten se kohtelee heikoimpia jäseniään. Kahvilla käynti maksaa halvimmillaan n. kaksi euroa. Näköjään niitä riittää, joiden mielestä sekin on ihan liikaa rahaa vähävaraisimpien käytettäväksi. Köyhien on oltava hiljaa, nöyriä, näkymättömissä ja kuulumattomissa.
/eri